Koska oli joulukuun kuudes päivä, ja se on Suomen itsenäisyyspäivä ja toinen adventtisunnuntaikin, koko Muumilaakson väki kokoontui juhlaan Niiskuneidin ja Pikku Myyn koristeleman kuusen ääreen. Paljon oli laakson pientä väkeä tullut koolle ja muutamat olivat tuoneet toisilleen pieniä paketteja, joissa kaikissa oli toivon pilkahduksia ja rakkauden murusia. Tämmöisiä juhlia jotkut ihmiset kutsuivat pikkujouluiksi, mutta Muumilaakson väelle nämä olivat itsenäisyysjuhlat ja niihin kuului aina maailman kaunein ja ihanimmin koristeltu joulukuusi. Tonttu Touhukas oli kiivennyt taas Peuran selkään ehtiäkseen mukaan. He seurailivat laakson väen juhlaa vähän kauempaa. Pikkuväen ja Muumiperheen iloa katsellessaan Tonttu Touhukas tuli itsekin kovin iloiseksi, unohti kaikki joulun touhuja koskevat huolensa ja alkoi hyräillä itsekseen: Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas…

Samaan aikaan muumilaaksossa olivat jouluvalmistelut täyttä päätä käynnissä. Muumimamma oli jo leiponut ison joulukakun ja vasullisen Mamman erikoispipareita. Muumipeikko oli käynyt etsimässä metsästä Papan kanssa laakson kauneimman kuusen. Miten Mamma ilahtuikaan siitä! Ja Niiskuneiti, joka oli ollut lapioimassa muumitalon pihapolkua auki, alkoi silmät säihkyen heti suunnitella miten se koristeltaisiin. Esijuhla oli tulossa, juhlittaisiin isoja sinivalkoisia ja kahden kynttilän kokoisia asioita. Joulunaluksen esijuhlat ovat yhtä tärkeitä kuin itse joulukin ja joulussakin on sisällä monta juhlaa; on tonttujen jouluaatto, on harras joulunlapsen syntymäpäivä ja iloinen joulutähden päivä reki-, pulkka- tai autoajeluineen. Juhlanodotus kutkutti mukavasti koko muumilaakson väen mieltä.

Kurre Oravainen sanoi tietävänsä, missä on tonttujen tupa ja lähti johdattamaan peuraa rantaa kohti. Tulivat ensin tonttujen saunalle, joka oli lämpiämässä. Peura jätti pakettinsa saunan kuistille ja livahti saman tien metsään omille poluilleen. Oravainen istahti jäälle ihmettelemään miten Tonttuvaarikin aikoi pulahtaa avantoon. Huu! Ihan hytisytti ajatuskin. Tonttu Touhukas oli jäänytkin saunan kuistille eikä uskaltanut mennä isojen kanssa avantoon. Siinä hän huomasi paketin jossa luki Tonttu Touhukkaalle. Joku oli tuonut hänelle paketin! Touhukas ilahtui ihan kokonaan varpaita myöten ja hänelle tuli yhtä lämmin olo kuin saunan löylyssä. Joku ajattelee häntä jossain!

Peura kuljeskeli metsässä paketti sarvissaan tavatakseen Tontun. Kuinka ollakaan eteen tupsahti Kurre Oravainen. Se oli aika pieni vielä, mutta oli jo sangen seurallinen luonteeltaan. Aamiaiskäpy tassuissaan se keskusteli parhaillaan jouluvalmisteluista Punatulkkusten kanssa. Salaa korkeammalla oksalla istuva Tilhiskä kuunteli tyyriinä juttua, muttei osallistunut siihen. Se oli näet napsimassa pihlajanmarjoja, niin sillä ei ollut aikaa puuttua Oravaisen puheisiin. Peura katseli silmät pyöreinä punaisia marjaterttuja joilla oli lumihattu. Siinäpä puu, ihan täynnä iloa, Peura ajatteli ja sitä alkoi hyräilyttää.

http://uusi.kolmashuone.fi/category/mummonkammari/page/3/

1. Listaa tämän hetken kymmenen lempiasiaasi.

2. Jaa haaste viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.

3. Muista nauttia listaamistasi asioista mahdollisimman usein!

Marmustoi haastoi listan tekoon. Pidän hyvänä, että silloin tällöin näitä itselleenkin tulee näin muistuteltua. Kun lista on ’tämän hetkinen’, voi se elää ja muuttua. Asiat tulevat kirjattua siinä järjestyksessä kun ne nyt mieleen tulevat.

• metsässä kävely  – miten julhallisen kauniita talvipuut, lumikummut, eläinten jäljet hangella; eilen kuulin ensi kertaa tänä vuonna talitiaisen varovaisen ti-tyyn
• kitaramusiikki ja fadolaulut  – nämä ovat kestosuosikkejani, ne herkistävät aina
• tulppaanikimppu  – kukkien intensiiviset värit ja selkeä muoto; tähän aikaan vuodesta tulppaanit ovat parhaimmillaan ja niihin löytyy aina muutama kolikko jokaviikkoisella kauppamatkalla
• takan ääressä istuskelu pakkaspäivänä metsästä tultua  – tulen loimotus, kodikas rätinä, vieno savun tuoksu ja hiilloksen hehku; missä kaikessa ehtiikään ajatus lentää
• puhelu ystävältä tai ystävälle  – jos välimatka erottaa, on ihana kuulla tutun äänen kertovan ja kysyvän; miten ihmeen paljon äänen sävyt ja tauotkin puhuvat, kun tarkkaan kuuntelee
• uusi runokirja  – mikään ei voita uuden kirjan tuoksua, kun sitä ei ole kukaan muu vielä lukenut, ihan kuin runoilija puhuisi juuri minulle; en usko, että minusta tulee koskaan sähköisen kirjan ystävää
• miettiä matkaa jonnekin  – mitä haluaisin kokea juuri nyt ensi kertaa ja vain tämän kerran
• lapsuusmuistojen ja tunnelmien kirjaaminen tuntuu tärkeältä ja hyvältä juuri nyt
• lippu lempinäyttelijän esitykseen teatterissa; nyt juuri Seela Sellan ja Ismo Kallion Aie odottaa
• yllättävä halaus arkiaamuna keittiössä…

Olisipa hauska kuulla mitä ovat vaikkapa Pastorin blogissaan, Jokivarren Maaretan, Obeesian, Maaliskukan ja Annikin lempijutut. Haasteenhan voi ottaa vastaan tai jättää, jos ei nyt tunnu siltä.

Huomasin itse vastatessa, että lempiasioista on hyvä muistutella itseään aika ajoin. Marmustoin  videolinkki sai minut muistamaan kaikki kitara- ja fadolevyt, joita on hyllyssämme ja autoradiosta kuultu hurmaava saksofonisoolo taas muistutti kaikista jazz-albumeista, joita en ole vähään aikaan kuunnellut.

 

    

Nainen kuvastimessa haastoi vastaamaan heittämiinsä kysymyksiin. Haaste osoittautui kiperäksi monine osioineen. Taidanpa jättää nelos- ja viitoskohdan avoimeksi kaikille kekseliäille ja halukkaille. Muutama tuttuni ja ystäväni blogimaailmassa tulee tässä mieleen, mutta ainakin jotkut heistä ovat jo vastanneetkin tahollaan, joten..

Haasteen säännöt

1. Kiitä haasteen antajaa.

2. Kerro 8 asiaa itsestäsi.

3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen.

4. Keksi 8 uutta kysymystä.

5. Haasta 8 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa).

6. Kerro bloggaajalle, että hänet on haastettu.

Kahdeksan yleispätevää seikkaa minusta:

• olen julkisesti epäkiinnostava henkilö  – JA olen sitä omasta halustani ja valinnastani
• minulla on takanani 66 vuotta täysillä elettyä elämää – JA tunnen itseni onnelliseksi siitä
• olen nuorena valinnut harvinaisen ammatin  – JOSTA päässyt eläkkeelle kuusi vuotta sitten
• olen ollut avioliitossa lähes 40 vuotta  – JA olen elämäntoveristani kiitollinen

Haastajan kysymykset:

1.Mikä on lempipuuhaasi eli mitä tehdessäsi olet flow-tilassa ja unohdat muun maailman?  ~ Joskus se oli laulaminen, nykyään kirjoittaminen; keskustelu inspiroivan ihmisen kanssa, hyvä elokuva viihtyisässä teatterissa

2.Mitä harrastusta et kokeilisi mistään hinnasta?  ~ Mitään, mihin liittyy ötököitä

3.Mikä aisti on sinulle tärkein?  ~ Se kuudes

4.Mikä seuraavista on lähinnä sielunmaisemaasi: merenranta, tunturinlaki, kuusimetsä, korpisuo, peltoaukea, koivikko vai joku muu, mikä?  ~ Koivikko keväällä; kukkiva kesäniitty; myrskyinen merenranta; elokuinen viljapelto; talvinen metsä

5.Mikä on sinulle rakkainta?  ~ Perhe: elämäntoveri, lapset, lastenlapset; ystävät

6.Milloin itkit?  ~ Viimeksi unessa

7.Oletko kaupunkikeskusta, naapurilähiö, kirkonkylä vai maaseutu?  ~ Jos näistä, ehkä sitten kirkonkylä

8.Kerro eräs unelmasi  ~ Vaatimaton, hiljainen tunturimajajoulu Lapissa

Kolme uutta kysymystä, lukijoilleni mietittäväksi

*mikä toiveesi on viimeksi täyttynyt

**mikä tärkeältä tuntuva toive odottaa täyttymistä ja mitä olet tehnyt sen hyväksi

***missä asiassa olet äskettäin pettynyt ja miten voitit pettymyksesi

Hyvää ja haasteellista vuotta 2013 kaikille!

värini ovat aina hento lila, pajunkissanharmaa, ripaus korallinpunaista ja hennonvihreää, usein myös sinisen sävyt ja luumunvioletti…

laululinnut, nyt juuri mustarastas, pian peipponen ja satakieli…

lempijuomat riippuvat tilanteesta: janoon vesi, saunan jälkeen 0,5{b195221a10a1fd9fb3a5b01a51efd600d33662cb52de181d4366fdfbbc3c5b7a} omenasiideri, juhlahetkillä shampanja, kesäaterialla rosé, kotona aamuisin ja iltaisin afrikkalainen tee, ystäväseurassa cappuccino…

yleisesti ottaen olen ruusuihminen, mutta luonnonkukat ovat oikeasti lempparini vuodenaikojen mukaan: keväällä sinivuokot, kesällä oravanmarja ja metsätähti, syksyllä kanervat…

kuvio? aluton ja loputon aaltoviiva…

yksi intohimoni on juustojen maistelu, toinen jazz

voiko ihmisellä olla lempinumero? minulla ei taida olla, mutta nolla on aika kiva ja harmiton

antaminen on ’antoisampaa’, joskus on sykähdyttävää saadakin, varsinkin yllätyksenä

* ne seitsemän satunnaista faktaa

tarvitsen lukulasit (1) – jätän ne kotiin kauppaan mennessä (2) – luetutan miehellä tuoteselosteita hyllyjen välissä (3) – olen runouden ystävä (4) ja elokuvafriikki (5) – olen ötökkäfoobikko (6), mikä on harmittavaa, koska esimerkiksi tv:n luonto-ohjelmaan ilmaantuu takuuvarmasti jossain vaiheessa ruudunkokoinen ötökkä ja ajaa minut pakoon – kirjoitan päiväkirjaakin (7), menossa on opus 51…

* ja kymmenen mielihyvää

iloni ja valoni ovat pojanpoika, 3v ja pojantytär, 1v – aina myös omien poikien tapaaminen on ilo – yllättäen syntyvät kohtaamisen hetket tuttujen tai tuntemattomien kanssa jättävät hyvän mielen – keskustelut ystävien kanssa hyvän aterian ääressä ovat kohokohtia – matka merellä ja kävely meren rannalla – hiljaisuuden retriitit, ohjaajana tai osallistujana – taide, kestävä ilo – luontohavainnot metsäkävelyllä, uusiutuva ilo – konsertit…

Haavetar haastoi ensin miettimään näitä, sitten Peilikirjoituksen Marja Leenakin. Hyviä asioita ei koskaan tule mietityksi liikaa! Tulin myös siihen ajatukseen, että on vaikea listata asioita, järjestys elää koko ajan. Hauska huomata että blogiystävien ajatukset käyvät siellä täällä samaan suuntaan…