Samaan aikaan toisaalla Nalle Paksuli ja Jänö Pitkäkorva, jotka olivat ystävyksiä, viettivät joulukuusen tuntumassa ja takkatulen loisteessa mehuhetkeä keskenään. He eivät olleet vähään aikaan tavanneet, joten heillä oli paljon keskusteltavaa. – Miten sulla menee, kysäisi Paksuli, – näytät vähän laihtuneen viime näkemästä. – Kiirettä on pitänyt, juoksua riittää ihan mahdottomasti ja hypittävää sinne sun tänne, eikä aina ehdi syömäänkään. – Oisko sulla nyt aika vähän hengähtää? Jänis pitkäkorva hengitti monta kertaa oikein syvään ja harvaan s i s ä ä n…ja u l o s… – Alkaa tuntua paremmalta, se sanoi. Ja niinhän siinä kävi, niin kuin usein käy, kun toinen sai puhallettua poikki kiireensä ja harminsa, hän unohti vuorostaan kysyä Nalle Paksulilta, miten sulla menee. Eikä Nalle saanut sanotuksi, mikä hänen mieltään painoi tai mistä hän oli tullut iloiseksi. Ystävän kiireet tuntuivat tärkeämmiltä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.