Hanna Weselius Sateenkaariportaat WSOY 2

Taiteen tohtori Hanna Weselius julkaisi esikoisromaaninsa Alma! v. 2016 ja palkittiin siitä Tulenkantajat -palkinnolla sekä HS:n esikoiskirjapalkinnolla. On siis aihetta odotella jatkoa lupaavaan kirjalliseen taidokkuuteen ja tässä se tulee. Tarina omalaatuisesta Egon-professorista käynnistyy verkkaan, mutta kehkeytyy kerkeästi. Mies on erakkosieluinen, luennoi päivisin yliopistolla ja istuu illat vuoteeseen sidotun äitinsä luona monenmoisin tuntein, eniten kai velvollisuudesta. Naiset ovat Egonille ongelma, eniten heidän pitämisensä loitolla, missä taidossa mies kehittyy taitavaksi. – Kirjailija on taitava sanankäyttäjä ja tarinankehittelijä eikä kaihda erikoisia juonellisia ratkaisuja. Pidin erityisesti hänen uteliaanviileästä tavastaan tarjota omalaatuinen Egon lukijalle, ei minkäänlaista houkuttelua tai säälin kerjäämistä. Taitavasti kirjailija punoo tarinan siteeksi ajassa tapahtunutta ja uutisoitua, joten lukija ikään kuin kulkee tarinassa mukana, koska muistaa oheistapahtumat itsekin. Kiinnostava romaani.
*
Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa
WSOY 2020

Tommi Kinnunen, kirjailija ja äidinkielen opettaja on julkaissut useita menestysromaaneja, joita on käännetty lukuisille kielille. Hänen aihepiirinsä liikkuu pohjoisessa ja romaanit antavat äänen vaiettujen ihmisryhmien kohtaloille. Neljäs romaani on vetäytyvien saksalaissotilaiden mukaan lähteneiden naisten katkerasta paluusta Tromssasta Kilpisjärven kautta kävellen kohti kotiseutujaan eteläisemmässä Lapissa. Joukko jakaantui ensimmäisen kerran, rajamiehen teltalla Kilpisjärvellä. Viisi naista lähti kävelemään etelää kohti toiset jäivät odottamaan rajamiehen paluuta. Mitä naiset tulivat kävellessä tietämään toistensa kohtaloista, miten selvisivät nälästä, vilusta ja kylmistä öistä, rakoista jaloissa ja loputtoman kävelyn väsymyksestä – siitä kirjailija punoo taidokkaasti imussaan pitävän tarinan. – Tommi Kinnunen on todella aiheeseensa perehtyvä ja korkealaatuista proosaa kirjoittava kirjailija. Hän on henkilöitään ymmärtävä ja myötätunnolla saatteleva. Lukija voi luottaa tarinan pysyvän koossa loppuun asti. Kannattaa lukea tämä kuin myös aiemmat Neljäntienristeys, Lopotti ja Pintti.
*
Kari Enqvist Kangastuksia varjojen talossa WSOY 2020

Innokkaana kirjoittajana tunnetun kosmologian emeritusprofessorin uusin teos on määritelty alaotsikolla Todellisuutta etsimässä. Enqvist filosofeeraa kaikella sillä, mitä jo tiedetään ja mielikuvittelee elämää siltä pohjalta nousevissa mahdollisissa maailmoissa. Mielenkiintoista miten vähän lopulta tiedetään varmasti, vaikka teorioita on runsaasti tarjolla kaikille, joita maailmankaikkeus vähänkin kutkuttaa. – Enqvist kirjoittaa kansantajuisesti ja mukaansatempaavasti. Myös kaltaiseni lukija, jonka pohjatiedot kosmologiasta ovat Tiede-lehtien artikkelien ja tämän kirjan kaltaisten yleistieto-oppaiden varassa, jaksaa lukea kirjan rivakasti loppuun. Hitaampi pureskelu olisi eduksi, mutta kirjasto jo hätyyttää, että tilauksia on odottamassa, kaksi viikkoa per naama saa riittää.
*
Heikki Aittokoski Kuolemantanssi HS-kirjat 2016

Askeleita nationalismin Euroopassa on toimittaja Aittokosken teemana tässä HS-kirjojen asiapitoisessa ja samalla kiehtovassa tutkielmajulkaisussa. Kirjoittaja kuljettaa lukijaa eurooppalaisen nationalismin pesäkkeissä sekä kunkin maan nationalismin historiallisia juuria pöyhien että henkilöhaastattelujen kautta ajankohtaisia näkökulmia avaten. Keskiajalta peräisin olevan taidemuodon, Dance macabren kuva piirtyy tässä nationalismin vertauskuvaksi vertaansa vailla olevan hienolla tavalla. – En voi kyllin ylistää Aittokosken tapaa paneutua näihin tärkeisiin ja nykypolitiikassa yhä hallitsevampina virtauksina nouseviin ilmiöihin. Että joku osaa kirjoittaa tavalla, joka saa kaltaiseni historiaa hämäränä ja ikävänä pitävän ihmisen puhkeamaan ylistykseen, ei ole ihan pikku juttu se.


Carin Gerhardsen Musta jää suom. Maija Ylönen Minerva 20

Trilleri palkitulta tekijältä, tuli temmattua kirjaston koronarajoitusten aikaan eteisen pokkarihyllystä, jossa yleensä ei ole mielilukemistoani. No, tarina tarjoaa kaahaamalla toiselle aiheutetun liikenneonnettomuuden paikalta pakenemisineen, raiskauksen, kiristystä ja lopulta murhan – siinäpä ainekset tähän keitokseen, joka ei millään tavalla viihdytä eikä ravitse.
*
*Heikki Aittokoski Narrien laiva HS-kirjat 2013 (3.painos)

Matka pieleen menneessä maailmassa on toimittaja Aittokosken alaotsikko Narrien laivalle. Ihailtavan rohkea ja taitava ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski on saanut ansiokkkaille matkaraporteilleen koosteen kirjaksi. Toimittaja kuvailee matkojaan Lontoon Sotheby’n taidehuutokauppaan, Mogadishuun, Bangladeshiin, Kabuliin. Seitsemän kuolemansynnin alaotsikot vievät kukin matkalle pieleen menneeseen maailmaan. Mitä seikkailuja, mitä rohkeutta ja sitkeyttä toimittajalta vaaditaan, kun halutaan vaikkapa jäljittää Seppälästä ostettua puuvillapaitaa sen tekopaikkaan Bangladeshissa. – Olen vuosia tottunut panemaan merkille Aittokosken kolumnit, raportit ja jutut Hesarista. Ja nyt kun taas suljettiin kirjasto kaupungissa koronan pelossa, löysin tämän Toisen hyllystä ja sain tilaisuuden syventyä näihin kiehtoviin matkakertomuksiin ja taiturikirjoittajan tyyliin ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan maailmanmenosta. Tuli mieleen, kunpa Aittokoski saisi tarttua koronavuosien käänteisiin ja kirjoittaa yksiin kansiin miten virus pani maailman polvilleen, mistä kaikki alkoi ja mihin se johti. *Löytö!
*
Kreetta Onkeli Meiltähän tämä käy WSOY 2020

Nykyään viisikymppinen kirjailija on 1997 palkittu K. Jäntin palkinnolla ja 2013 Finlandia Juniorilla. Viimeisin romaani on kertomus naisesta, joka elää avioliitossa, jossa ei ole rakkautta, ei juuri kiintymystäkään. Miehellä on jonkinlainen asema, jonka turvin asutaan kalliisti. Perheessä on kaksoset, jotka oikeastaan ovat naisen elämän sisältö ja tarkoitus. Tapahtuu, että hiljalleen alkoholisoituva nainen kohtaa miehen, johon rakastuu. Koko järjestely luhistuu ja avioliitto päättyy eroon. – Oikeastaan tarinan naiskohtalo puhuttelee eniten desperadona, miten kovasti voi yrittää, ja silti elämän haltuunotto epäonnistuu ja miten alkoholismi syntyy ja kasvaa itsepetoksesta ja tuhoaa lopulta ihmisen. Ei mitään herkkua lukea, mutta ehkä totta monen naisenkin elämässä.


Emma Hooper Koti-ikävän laulut suom. Satu Karhulahti Gummerus 2019 (2018)
Autioituvan kanadalaisen kalastajakylän tarinan kirjoitti Emma Hooper, itsekin kanadalainen ja sittemmin kansainvälistynyt kirjailija. Koti-ikävän laulut on kirjoitettu alkuperäistä elämäntapaa kauniisti kuvaten ja kunnioittaen. – Minua puhutteli laulujen ja soiton merkitys perinteen siirtymissä ja meren voimakas osuus kylän ihmisten elämässä.
*
Elisabeth Strout Nimeni on Lucy Barton suom. Kristiina Rikman Tammi 2018 (2016)
Maanmainion Olive Kitteridgen (Pulitzer ym. palkittu) kirjoittaja, 1956 syntynyt ja juristin koulutuksen saanut Elisabeth Strout kirjoitti Lucy Bartonin tarinan v. 2016 viidentenä romaaninaan. Kirjoittajana hän on kuulas, tarkkanäköinen persoonallisten ihmisten ja heidän kohtaloidensa kuvaaja. Tammen Keltaiseen kirjastoon ottaminen käy myös suosituksesta. – Pidän tavattomasti Stroutin tyylistä kertoa ja erityisesti siitä, miten hän punoo hiljaisuutta ja tunnevärejä tekstiin. Kristiina Rikmanin käännöstyö tekee kunniaa kirjailijan parhaille ominaisuuksille. Yksinkertaisesti: *hieno kirja, hyvä lukukokemus.
*
Kimmo Oksanen Isän varjo WSOY 2020
Toimittaja Kimmo Oksanen (s. 1960) on julkaissut kaksi palkittua teosta tätä ennen. Isän varjo on autofiktiivinen yhteenveto isän merkityksestä kirjoittajan elämässä. Teos on epäyhtenäinen sikäli, että kirjoittaja eksyy luennoimaan, höystäen ironialla raamatun kertomuksia paikoin pitkäänkin ja toistuvasti pitkin matkaa. Isän kova kohtalo kyllä jättää poikaan jäljet ja sikäli tarina on tarpeen kertoa, sillä näitä isiensä varjostamia poikia on maamme miehissä riittämiin. – Puutteistaan huolimatta kirja on lukemisen arvoinen; sisältäen myös paikoin loistavia ajatuskiteytymiä, jotka paljastavat kirjoittajan sanataituruuden.
*
Rakel Liehu Valaanluiset koskettimet WSOY 2020
Rakel Liehua on tapana koristaa epiteetillä ”rakastettu runoilija”, ainakin kiintoisa hän on ja erityisesti runoilijana sitä. Liehu on kuitenkin kirjoittanut proosaakin, taiteilijaelämänkerran Helene (2003), Bul bul (2008), Älä vielä lähde (2010) – viimeksi mainitun surusta, sairaudesta ja kuolemasta puolisonsa menetettyään. Valaanluiset koskettimet kertoo erityisten kohtaloiden kautta pohjoiseen pappilaan päätyneestä pianosta, ja pienen perheen äidin sekä esikoistyttären suhteesta soittimeen. – Liehun tyyli on runollisen ytimekästä ja vahvasti ilmaisevaa. Vaikka romaanissa kokijana ja kertojana on soitin, taipuvat havainnot perheestä isän ja tyttären, äidin ja tyttären välillä monenlaiseen tunnelmaan. * Pidin kirjasta, enkä vähiten siksi, että sen kirjoitti runoilija.
*
John Irving Vapauttakaa karhut! suom. Kristiina Rikman Tammi 2012 (1968)
Kirjoittaja on toki tiedetty maailmankuulu nimi nykyään, tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Esikoisromaani alkaa eräänlainsena road moviena, kahden sattumoisin yhteen lyöttäytyneen nuoren miehen moottoripyörämatkana Itävallan ja etelä-Euroopan vuoristomaisemissa. Tyypit ottavat toisistaan selvää erilaisten omituisten tilanteiden käynnistäjinä ja ratkaisijoina. Toinen tyypeistä on viehättynyt villieläintarhaan Wienissä ja pohtii eläinten vapauttamista. Romaani liittyy aikakautensa tapahtumiinkin, mutta kirjailijan vahvuus on eläväisessä ja mehevässä tekstissä, hulvattomassa juonenkuljetuksessa. – Luulen, että olisin nauttinut jossain toisessa tilanteessa enemmän tämän lukemisesta, mutta kipuilevan jalkani ja sen lääkityksen ansiosta heräsin turhan usein siihen, että kirja kopsahti lattialle kesken kaiken. Ei se siis kumminkaan jaksanut pitää hereillä olosuhteista riippumatta.
*
Katharine McGee Tuhat kerrosta Pudotus suom. Annika Eräpuro Otava Seven 2016
Kirja on eräänlainen tulevaisuusutopia, joka on sijoitettu jonnekin vuoden 2118 tienoille, jolloin New Yorkin Manhattanille on rakennettu Torni, jossa on tuhat kerrosta. Torni muodostaa kokonaan oman maailmansa, jossa menestyneimmät asuvat yläkerroksissa ja alakerroksissa ne, joiden tehtävä on siivota yläkerrosten asunnot ja tehdä keittiötöitä ja lastenhoitoa niiltä osin mitä robotit eivät pysty hoitamaan. Romaanissa on kauniita ja hyvin pukeutuneita nuoria ihmisiä, joiden elämäntyyliin kuuluvat opiskelun ohella bileet, huumeet, deittailu, shoppailu ja keskinäinen juoruilu. – Tämän tyhjänpäiväisempää romaania tuskin lienee kirjoitettu tai ainakaan julkaistu. Luin vaivoin tämän loppuun vain nähdäkseni paljastuuko tälle kaikelle sekoilulle joku mielekäs syy. Sekö se nyt oli, mikä paljastettiin ensi sivuilla, että joku putoaa tuhannennen kerroksen kattotasanteelta alas katuun bileiden huipennukseksi. Ei olisi kannattanut tuhlata aikaa. Ja miksi Otava on ottanut tämmöisen Seven-pokkarisarjaansa?


Satu Lidman  Taivas ja syli  Gaudeamus 2020

Kertomus parisuhdeväkivallasta eräässä vanhoillislestadiolaisessa perheessä sisältää paitsi perhekohtaisen tarinan myös pohdintaa ja analyysia väkivallan dynamiikasta sekä vanhoillislestadiolaisen uskonyhteisön suhtautumisesta perheen sisäisiin ongelmiin ja puolison väkivaltaisuuteen. Lidman kirjoittaa tietokirjaotteella, mutta antaa kirjoittavan perheenäidin kokemuksille ja ajatuksille paljon tilaa mietinnän pohjana.  – Tämä kirja on äärimmäisen tarpeellinen, sillä perheväkivalta ei uskonyhteisöissäkään ole kovin harvinaista, siitä ei vain puhuta julkisesti. Kaikki julkisuus, joka ei ole sensaatiohakuista, on omiaan herättämään yhteisön sisäistä keskustelua ja toimintatapojen sekä asenteiden muuttumista parempaan suuntaan. Kirja ei ole raskaslukuinen aiheestaan huolimatta, sillä perheenäidin avoimuus ja analysointikyky tuo todentunnun ja kokemuksellisuuden tiedepohjaiseen keskusteluun. 

*

Katja Kaukonen  Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan  WSOY 2020

Tamperelaisen, palkinnoin huomioidun kirjailijan viides romaani sijoittuu Seilin saarelle. Kyseisen saaren tarina on todenperäinen, sinne vietiin aikoinaan eristyksiin mielisairaaksi todettuja ja irtolaisnaisia. Romaani kuvailee yhteisöllisyyttä ja potilaiden hoitoa sekä henkilökunnan toimia ja elämää eristettynä yhteiskunnasta. ”Kauniilla ja runollisella kielellä Kaukonen luotaa hulluuden määrittelemisen käytäntöjä ja aikojen yli säilyvää ihmisenä olemisen vaikeutta.”  – Tarinassa ei tapahdu paljon, mutta kirjailija sukeltaa naisten ja heidän hoitajiensa kokemus- ja elämysmaailmaan, maalaa herkin ja vahvoin värein kuvaa elämästä saarella, ”jonne linnut lentävät kuolemaan” ja ihmiset unohdetaan. Pidin kirjasta.  

*

Maija Asunta-Johnston  Punapukuisen naisen talo  WSOY 2003

Olen lukenut kirjailijan myöhemmistä romaaneista v. 2010 julkaistun Verkkorakkautta varttuneille. Siitä jäi mieleen kevyt, juoheva tyyli, jolla tarinaa kuljetetaan. Punapukuisen naisen talo on viehättävä romaani, jossa ei ole suuria suruja eikä dramaattisia juonenkäänteitä. Tarina alkaa, kun Wienissä asuva suomalainen nainen ostaa pitkään etsittyään vanhan talon villiintyneine puutarhoineen sadan kilometrin päästä, Unkarin puolelta. Talo muuttaa hänen elämänsä. Alkaa viikonloppujen loputon työmaa talon kunnostuksessa ja puutarhan raivaamisessa ja myös vähä vähältä tutustuminen unkarilaisen maalaiskylän tapakulttuuriin ja naapureihin.  – Maijan loputon työmaa yllättää hänet itsensä ja lukijankin. Miten voi yksin naisena selvitä valtavasta urakasta! Kyllä voi! Selviämisen salaisuus on innokkaasti apuaan tarjoava naapurusto ja heidän osaava verkostonsa sekä Maijan ystäväpariskunnat, jotka ottavat osaa kohennukseen. Valtavan työmäärän tarjoama onnentunne maksaa moninkertaisesti takaisin nähdyn vaivan. Minua viehättivät myös vanhat laulut, joilla on sijansa tarinassa.

*

Johanna Laitila  Lilium regale  Gummerus 2020

Laitila on lähtöisin Rovaniemeltä ja kirjoittaa tässä esikoisromaanissaan lahjakkaasti ja aistivoimaisesti kieltä (myös meänkieltä) käyttäen väkevää tarinaa sodanjälkeisen, tuhotun Lapin uudelleensyntymisestä ja sen ihmisten elämästä. Päähenkilö Else on ollut perheensä mukana Ruotsin puolella sotaa paossa ja siellä saanut kosketuksen kaltaiseensa tyttöön. Suhde Ingaan katkeaa traagisesti Elsen kotimaahan palatessa. Naiseksi varttunut Else alkaa jo suunnitella avioliittoa, kunnes tapaa Irinan ja löytää oikean seksuaalisen laatunsa.   – Laitilan vahva, alkuvoimainen kieli ihastuttaa. Tulee mieleen toinenkin lappilainen lahjakkuus, Katja Kettu. Jotain samaa heidän tyylissään on. Laitila on kirjoittanut jo toisenkin romaanin, nimeltään Synty, joka täytyy etsiä luettavaksi kirjastosta.                      

*

Jill Santopolo  Kun sanat eivät riitä  suom. Inka Parpola  Otava 2019

Tempaisin tämän kirjastomme eteisaulan pokkarihyllystä kummemmin aiheeseen perehtymättä. Kustantaja markkinoi kirjaa näin: ”Sydämeenkäyvä romanttinen romaani surusta, rakkaudesta ja itsensä löytämisestä.”  – Olipa ihana lukea vaihteeksi tällaista inhimillisiä rakkauskiemuroita tarjoavaa yläluokkaista newyorkilaiselämää. Siitä on jo liian kauan, kun olen tämän lajin pokkareihin kajonnut. Yleensä ne ovat viihdyttäviä ja keventävät modernin, usein myös raskaan ’oikean’ kirjallisuuden lukemisen lomassa. Pelkästään tämän lajin lukeminen ei kuitenkaan ruoki riittävästi ajatusmaailmaa eikä tarjoa älyllisiä haasteita.  

*

Pirkko Vekkeli, Ismo Loivamaa  Ann Selin  Minerva 2020

”Ihminen, nainen, johtaja – Henkilökuva”. Kukapa ei tietäisi Ann Seliniä, onhan hän niin kauan ollut ammattiyhdistysliikkeen vahva keulakuva. Itse en ainakaan hänen persoonastaan mitään tiennyt ennen tätä oivallista ja rehellistä henkilökuvaa, jonka tekeminen on ollut tarpeen. Mikä nainen! Keskikoulupohjalta helsinkiläislähiön ’kertsin’ kasvatti ohjautui jo varhain liikeliiton töihin ja osoittautui ripeäksi, rohkeaksi ja nopeaoppiseksi mihin tahansa työhön tarttui. Kirja antaa ’Anista’ monipuolisen ja rehellisen kuvan naisena, jossa oli ainesta PAMin johtoon ja aina kansainvälisiin luottamustehtäviin asti. Myös vakavat sairastumiset hän voitti sitkeydellään, huumorintajullaan ja elämänuskollaan.  – Tämä kirja kannattaa lukea, se on viisaan ja valoisan naisen ansaittu monumentti.

*

Laura Lähteenmäki  Sitten alkoi sade  WSOY 2020

Kirjailija on syntynyt 1973 ja kirjoittanut lasten ja nuorten kirjoja sekä kolme aikuisten romaania, tässä viimeisin. Romaanin keskushenkilöitä ovat Paula, jonka mies on kuollut ja hän itse on jäämässä eläkkeelle psykologin työstä. Paulan tytär Elina ja tämän lapset Soma ja Simo, ex-vävy Kaspar, tämän uusi nuori avokki Moona, Elinan uusi miesystävä Ilari, Paulan entinen sydänystävä Eeva ja uusi naapuri Sonja, jonka kanssa Paula ystävystyy. Tapahtumiin liittyy espanjalainen turistikaupunki, jossa Eeva asuu ja poimii kadulta paperittoman pakolaistytön turvakseen ja avukseen. Lähteenmäki punoo tarinaa ihmissuhteiden varaan ja niiden kuvaamisessa onkin hänen vahvuutensa.  – Romaani alkaa verkkaisesti, mutta vauhtiin päästyä ottaa mukaansa. Erityisen vereslihaisesti kirjailija kuvaa äidin ja tyttären suhdetta, ja molempien parisuhteita. Yllätyksiä ja paljastuvia salaisuuksia riittää. Kyllä, antoisa kirja!

*

Mary Higgins Clark  Niin kuluu aika  suom. Sirpa Parviainen  Tammi Bon 2017 (2016)

Trilleri keskittyy kuvaamaan oikeuskäsittelyä, jossa syytettynä on alzheimerin tautia sairastaneen lääkärin leski. Nuori ja kaunis leski on tietenkin syytön miehensä murhaan, mutta todistellaan ainoaksi, jolla oli mahdollisuus murhaan. Syyttäjä perustaa todisteensa niin hatariin väittämiin, että oikeita ja hyvin tehtyjä rikoselokuvia nähnyt osaa vain äimistellä. Sivujuonena on vauvana adoptiovanhemmille myydyn toimittajaneitosen biologisen äidin etsiminen. Viimeisillä sivuilla tietysti todellinen murhaaja paljastaa itsensä, leski vapautetaan syytteestä, menee yhteen nuoruuden rakastettunsa kanssa ja toimittaja löytää biologiset vanhempansa. – Hohhoijaa.

*

Helmi Kekkonen  Vieraat  Siltala 2016

Milleniaalien sukupolven kirjailijan Helmi Kekkosen (s.1982) kolmas romaani on sillä tavalla poikkeuksellinen romaaniksi, että runsaan henkilögallerian ihmiset saavat kukin oman tarinansa. Äidit ja tyttäret, puolisot ja monet henkilöt liittyvät toisiinsa, tarinoilla on jokin kosketuskohta. Näin romaani ei ole jatkuvajuoninen eikä etsi katarsista kärsimysten kautta, tarinat ikään kuin jäävät meneilleen, kun lukija sulkee kirjan.  – Kekkosen kieli on selkeää ja tarinoiden juoksutus joutuisaa. Niin taidokasta työtä kirjailija tekee, että lukija vaikuttuu, mutta myös huokaa helpotuksesta, kun kirja päättyy. Ihmisten kohtalot ja elämät ovat raskasta ja vaikeaa. Vain Alva äiti ja hänen pikku poikansa Toivo tuovat valoa ja iloa tähän suhteiden suomaisemaan.

***

Runot

Akseli Koskela  Miehen kuolema  Enostone Kustannus 2020

1980 syntyneen helsinkiläisen runoilijan esikoiskokoelman runot on ryhmitelty alaotsikoin: Isän pelko, Miehuuden pelko ja Isyyden pelko. ”Teos käsittelee nykyaikaista miehuutta, siihen liittyviä tunteita, isyyttä, yksinhuoltajuutta ja seksuaalisuutta.”   – Tärkeä kirja nykyajan miehestä.

”Kierrätysauton kylkeen hirtetty / kurainen nallekarhu pitää nyrkissään muoviruusua. // Mietin, mikä on minun paikkani / tässä asetelmassa. ”

*

Pia Perkiö  Kuin olisi jo kevät  -Valittuja runoja  Kirjapaja 2020

 – Kauniita pieniä runoja, jotka samansieluista ihmistä niin ravitsevat.

” Jos huolettomuus kuin valoisa niitty, lumous, / jäisi minuun, ottaisin sen esiin / lepattavina syysöinä, kun perhoset ovat kaikonneet / ja kaipaus kulkee enkelinä edellä. / Varjelisin sitä ajan kuiluilta, murtumiselta. // Jos huolettomuus on todellista / niin kuin leikkikedolla lapsena, / kaikki on hyvin / yhä, tänään. ”

*

Esseet, novellit ja elämänkerrat

Saska Saarikoski  Poikkeustilassa  -Koronapäiväkirja  HS-kirjat 2020

Toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti koronakevään ajalta päiväkirjaa ja työsti Hesariin 60 kolumnia, joissa tarkasteli eri kulmista epidemian nostattamia ilmiöitä ja ajatuksia Suomessa ja maailmalla.   – Tuoreita, omiin kokemuksiinkin peilaavia merkintöjä on paljon nähneeltä kirjoittajalta mitä mielenkiintoisinta lukea.  

*

Haruki Murakami  Miehiä ilman naisia  suom. Juha Mylläri  Tammi 2016 (2013)

Olen nyt lukenut kaikki suomennetut Murakamin teokset. Tämä on ainoa novellikokoelma, joka on osunut saataville. Kustantajan myyntipuheessa sanotaan: ”…huikea tarinakokoelma, jossa yhdistyvät nautinnollisesti surumielisyys, huumori ja fantasia.”  – Tarinankertojana Murakami on mielestäni parhaimmillaan romaaneissaan. Novellit eivät avaa uusia maailmoja, pikemminkin alleviivaavat tiettyjä piirteitä ja teemoja, jotka toistuvat tarinasta toiseen.

*

Johanna Venho  Ensimmäinen nainen  WSOY 2019

Kirja kertoo Sylvi Kekkosesta, joka keskustelee kuolleen ystävänsä kirjailija Marja-Liisa Vartion kanssa.  Päähenkilön itsensä ajatuksia on lainattu mm. hänen omista teoksistaan Kiteitä (1949), Kotikaivolla (1952) ja Lankkuaidan suojassa (1968) sekä Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihdosta. Tässä kirjassa Sylvi Kekkosen luonne ja avioliitto Urho Kekkosen kanssa saavat valaistusta. Päähenkilö osoittautuu syvästi tuntevaksi ja toisaalta itseään häivyttäväksi persoonaksi.  – Pidin kirjasta. Sinisalo ei ole tehnyt Sylvistä siloteltua kuvaa, vaan pyrkii kuvailemaan häntä monipuolisena ja rohkeana persoonana kaikkine ominaisuuksineen.

*

Sakari Huovinen  Isän kädestä  Lauri Huovisen ensimmäinen elämä  Teos 2020

Kevään 2020 tapauksia ovat veljeksien Sakari ja Eero Huovisen muistelukirja lapsuudestaan. Sakari keskittyy isän, tuomiorovasti Lauri Huovisen elämään ja avioliittoon sellaisena kuin se äidin ja isän kirjeenvaihdossa, päiväkirjamerkinnöissä ja muissa dokumenteissa näyttäytyy. Lauri Huovinen oli filosofian ja teologian tohtori, evankelisen herätysliikkeen matkasaarnaaja ja pappi. Laurin ja Aili Virran omalla tavallaan väkevä rakkaustarina ja lyhyeksi jäänyt avioliitto, josta syntyi kolme poikaa, on kirjan teema. Laurin Ailin kuoleman jälkeinen toinen avioliitto ja siitä syntyneet kaksi lasta jäävät tiivistetyksi maininnaksi.   – Kirjoittajalle teos on varmasti ollut tärkeä selvitys omankin historiansa kokonaisuuden kannalta. Lukija jää ihmettelemään Laurin ratkaisuja työn ja perheen suhteen. Miten yksin Aili sai hoitaa kodin ja pojat Laurin matkatyön ja pitkien ulkomaan opiskelujen aikana. Laurin isyys näyttäytyy poissaolevana, ankarana ja velvollisuudentäyteisenä työlle omistautuneen miehen elämänpolkuna.    

*

Eero Huovinen  Äitiä ikävä  WSOY 2020

Emerituspiispa Eero Huovinen menetti äitinsä yhdeksänvuotiaana ja sulki sisälleen ikuisen äidin ikävän. Veljeksistä vanhimpana hän on rohjennut avata itkemättömän äiti-ikävän omien muistojen ja dokumenttien valossa. Myös isän uusi avioliitto saa ymmärrystä ja liittyy veljesten kokemukseen isästään, joka ei osannut surra rakastettua puolisoaan yhdessä poikiensa kanssa.  – Eeron kirja äidistä on herkkyydessään koskettava ja osoittaa miten vahvana ikävä, jolle ei ole aikanaan sijaa, velkoo kokijansa vanhuudessa.    

*

Romaanit

Robert Seethaler  Kokonainen elämä  suom. Raimo Salminen  Aula & Co 2020

’Saksankielisen kirjallisuuden kestotähdeksikin’ mainittu Seethaler on kirjoittanut yksinäisen ja erakkosieluisen miehen tarinan.   – Kertomus on ehyt ja väkevä ja kauniisti hiottu kuin timantti. Tarinassa on puhuttelevaa yksinkertaisuutta, ihmisen ja luonnon sopusointua, oloihinsa tyytyvän miehen mielen jaloutta.

*

Marisha Rasi-Koskinen  R E C  S & S 2020

Kirjailija, 1975 syntynyt psykologian maisteri, psykiatrisessa sairaalassakin työskennellyt, on julkaissut useita palkittuja romaaneja, REC taitaa olla jo kuudes. Kustantajan esittelyn mukaan ”REC on kirjallinen mysteeri, matkakertomus ja dokumentti, fiktiota fiktiosta. Se on unohtumaton, suuri romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, vallankäytöstä ja rajattomuudesta. REC on huikea kaleidoskooppi, jossa tarinat ja todellisuus asettuvat uusissa käsissä aina uusiin kulmiin.”  – Hyvä, että rohkenin tarttua tähän tiiliskivikirjaan, jonka vuolaaseen sanavirtaan on pelottavan vähällä ajoittain hukkua. Teksti osoittaa tekijänsä lahjakkuuden sanataiteessa, mutta on ajoittain raskasta luettavaa jo siksikin, että kirja on hankala pideltävä, teksti on tiheää ja painoa on. Romaanin henkilöt näyttävät toinen toisensa heijastuksilta, persoonat hajoavat, sulautuvat toisiinsa ja sirpaloituvat erilleen. Ajoittain tekstillä ei ole aikaa, ei paikkaa eikä oikein mitään mihin tarttua. Tihenevään loppuun asti lukija kyselee, onko tämä pelkkää itsetarkoituksellista sanavirtaa, pyörteitä ja tuulen viemää. Kirjailija saa kuitenkin langat solmittua ja lukukokemus eheytyy. On selvää, että teos on maan kirjallisen eliitin mielestä Tapaus, josta on fiksua läähättää innostuksesta. 

***

RUNOT

Anna Ahmatova  Olen äänenne  Kootut runot 1904-1966  suom. Anneli Heliö  Kirjokansi 2020

Olen todella vaikuttunut Ahmatovan runoudesta. Hieno on käännöskin. Kootut runot olisi hyvä olla itsellä, en ehtinyt kunnolla paneutua kaikkiin osioihin. Toinen toistaan uljaampia runokuvia, tiheitä ja painavia, kaikkien tunteiden äärimmäisyyttä. Yhteiskunnallisesti vahva tendenssi lienee luonut hänen kulttimaineensa, mutta minua viehättivät eniten sisäisten tunnelmien ja tunteiden intohimoinen vahvuus. 

Pudonneiden lehtien, asfaltilla / ei tarvitse kauan odottaa. / Kanssasi Vivaldin Adagiossa / tapaamme uudestaan. / Jälleen kynttilät muuttuvat himmeän keltaisiksi / ja uneen vajoavat, / viulunjousi ei kysy, miten olet tullut / keskiöiseen talooni. / Äänettömyys vierähtää kuolinvalituksessa / nämä puoli tuntia, / luet minun kädestäni / samat ihmeet. / Ja vaikka sinulle huolesi / on käynyt kohtaloksi, / vie pois se minun kynnykseltäni / jäiseen tyrskyyn.

*

Sirpa Kyyrönen  Nimesi on Marjatta  Otava 2020

Palkitun runoilijan neljäs kokoelma jo, enkä ole tutustunut hänen aiempiinsakaan. No, kannatti nyt tutustua. On kyllä painavaa runoa, elämän syntytarinoita, Maria-myyttiä, lintu naiseuden vertauskuvana, elämän kehtona.

Pehmeästi kuin taistelevat linnut, linnut / tulevat ja helkkyvät, rönsyilevät / köynnökset kuin hybridiolennot, joiden lempeys asuisi jo täällä / vulva vulvaa vasten tulvaa, kukkia / ja kukkua, punastua ja hehkua, hengittää ja / sinusta purkautuu piikki / lankaa, kuparilankaa, hormonikierukkalankaa sinusta purkautuu / lintuhäkkilankaa ja alkusoitinten / kielisolmuja, karhunlankasolmuja / ja höyhenaiheita rystyset muodonpehmeinä / sinä purat ja kuorit, riisuunnut //

*

Kölö  Poesiavihkot  Osuuskunta Poesia 2019

”Kölö on baabelinkielen jäljitysperformanssi, jossa eri maailman kieliä yhdistäen erotetaan keskenään kaikilla mahdollisilla assosiaation keinoilla. Kölö on aina monta. Laulu, joka lainaa nuottinsa muinaisilta kiertokuluilta kuulumatta paikkaan. Tässä yhdessä performanssien jatkumossa yhdistyvät runous, kädentaidot, folklore, rituaaleja, rivi litanioita ja liturgioita. ” – näin mm. esitelty runoteos, josta en siis ymmärtänyt yhtään mitään.

*

ROMAANIT

Maarit Verronen  Kylmien saarten soturi  Tammi 2001

Kirjailija Verronen (s.1965) on filosofian lisensiaatti. Hänet luetaan nykykirjallisuuden omaperäisimpiin ja arvostetuimpiin tekijöihin ja on runsain mitoin palkittu. Kyseinen romaani kertoo sotapalveluksensa jättäneestä miehestä nimeltä Shannon, joka on asettunut eteläisen pallonpuoliskon asumattomalle saarelle, missä hänen lisäkseen on vain muutamia tiedemiehiä ja luonnontutkijanaisia. Mies kiinnostuu saarta ympäröivästä merialueesta, joka paljastuu lukuisien upotettujen laivojen hautausmaaksi. Mysteeri askarruttaa ja mies yrittää selvittää miksi.  – Verronen kirjoittaa henkilöitään vahvasti etäännyttäen, ’Kylmien saarten’ viima tekee tekstistäkin tosi viileän. En sanoisi Verrosen tekstiä koskettavaksi (kustantajan mainospuhe), niin hyvin se kuitenkin on kirjoitettu, että kannattaa lukea.     

*

Jyrki Vainonen  Yön ja päivän tarinoita  -novelleja  Aula & co 2019

Kirjailija Vainonen on Verrosen sukulaissielu siinä, että molemmat lähtevät tarinoissaan erikoisille poluille. Vainosella on tiettyä omaperäisen viistoa huumoria tarinoissaan, varsinkin nämä lyhyet novellit kutittavat lukijan huumorintajua mukavasti.  – Pidin näistä, hassuja ’iltasatuja’ aikuisille.

*

Truman Capote  Kesän taittuessa  suom. Kaijamari Sivill  Tammi 2007

Capote (1924-1984), kirjastaan Aamiainen Tiffanylla parhaiten tunnettu yhdysvaltalainen kirjailija on siinä määrin amerikkalainen ihmisenä sekä kirjailijana, että on jäänyt etäiseksi. New York leimaa ihmisensä jotenkin niin, että aiheuttaa torjuntaa. Tämä kirjailijan jäämistöstä löydetty ja postuumisti julkaistu nuoruuden teos kertoo kyllä syntyperäisestä lahjakkuudesta tarinankertojana, mutta tarinan maailma ei sytyttänyt minua.

*

Antti Holma  Järjestäjä  Otava 2014

1982 syntyneen Antti Holman olemme oppineet tietämään rooleistaan näyttelijänä sekä teatterissa että elokuvassa ja televisio-ohjelmissa. Järjestäjä on hänen esikoisromaaninsa. Tarina kertoo kolmikymppisestä Tarmosta, joka toimii kirjastonhoitajana työyhteisössä, jossa kaikki työtoverit ovat naisia. Koska Tarmolla on vaikeuksia sukupuoli-identiteettinsä kanssa, työpaikka on hänelle kiduttava kooste naistyyppien sekamelskaa, erityisesti esimiesnainen ottaa Tarmoa päähän. Tarmo saa koottua rohkeutensa ja irtisanoutuu, hän saa työpaikan teatterista järjestäjänä, missä työssä hänen aikaansaapa ja neuroottisen tarkka persoonansa pääsee oikeuksiinsa. Kuvaus teatterin tekemisestä ja näyttelijäpersoonallisuuksista on kyllä herkullista luettavaa.  – Huomasin, että Holman julkinen kuva pyrkii määrittämään hänen tekstiään häiritsevällä tavalla. On kehuttava kuvauksen elävyyttä, mutta toisaalta todettava, että jossain määrin epävakaata ja anaalivaiheen sanastoon juuttunutta teksti on. Vaikka ajattelisi, että paisuttelu kuuluu kirjoittajan tyylikeinoihin, teksti tihkuu misogyynisiä elementtejä ja herättää vastenmielisyyttä (nais)lukijassa.

*

Clare Mackintosh  Lopun jälkeen  suom. PäiviPouttu-Delière  Gummerus 2019

Brittikirjailija Mackintosh on kirjoittanut perheensä tragediasta kirjan, jossa kolmevuotias poika sairastaa aivosyöpää, joka leikataan ja hoidetaan sytostaateilla sekä sädehoidolla. Kasvainta ei voitu poistaa kokonaan, joten kyseeseen tulee enää palliatiivinen hoito. Tilanteen hyväksyminen on erityisesti isälle vaikeaa. Koska vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen hoitolinjauksista ajaudutaan oikeuskäsittelyyn. Kirja on kirjoitettu kahden vaihtoehdon kuvauksena, mitä kummassakin tapauksessa vanhempien suhteelle tapahtuu, lapsihan kuolee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.  – Kirjallisena ratkaisuna kahta väylää kulkeva tarina ei oikein toimi. Kun pojan kohtalo jo yksistään on raastava, ei vanhempien jääräpäinen pysyminen kannallaan ja sosiaalisen median sotkeminen kuvioihin anna toivoa lukijallekaan. Ei ihme, että kirjailija joutuu kiittämään kaikkia, jotka jaksavat lukea tarinan loppuun. Ikävä kyllä tulee mieleen, että kun tarinasta on kirjoitettu jo neljäs kirja, näyttää siltä, että itkettävällä tarinalla rahastetaan.     

*

Jutut

Irmeli Westermark  Tassunjälkiä  Sinttu-staffin muistelmat  Stresa-kustannus 2019

Koiranomistajien kirjoittamat jutut lemmikeistään ovat sinänsä hauskoja, jos eläimistä tykkää. Muille jutut jäävät köykäisiksi eivätkä anna paljon askarreltavaa ajatuksille.

***

Siri Hustvedt  Muistoja tulevaisuudesta  suom. Kristiina Rikman  Otava 2019

Taitava, 1955 Minnesotassa syntynyt ja New Yorkissa asuva kirjallisuustieteen tohtori ja kriitikko, kirjailija S.H. seuloo muistiinpanojaan ja päiväkirjamerkintöjään neljänkymmenen vuoden takaa ja panee merkille ristiriidan näiden tekstien ja mieleen tallentuneiden muistojen välillä. Siitä alkaa ja jatkuu tämän romaanin työstäminen.  – S.H:lla on ikioma tunnistettava tyylinsä kirjailijana. Tämäkään teos ei ole perinteinen juoniromaani, vaan pikemminkin kirjailijan historiaan liittyvien muistosirpaleiden ja aikakaudeltaan tallennettujen muistiinpanojen kaleidoskooppina välkkyvää ja värähtelevää tekstiä. Kirjoittajan tyyli on niin aseista riisuva, ettei se houkuta sanomaan mitään muuta kuin: lukija ihastelee älyn välkettä, hämmentyy tuon tuostakin – ja viihtyy.

*

Jussi Valtonen  Vesiseinä  LIKE 2006

Olen tykännyt Jussi Valtosen tyylistä kovasti siitä asti, kun luin 2014 julkaistun He eivät tiedä mitä tekevät. Teos voitti Finlandia-palkinnon. Tällä kertaa kirjastosta löytyi varhaisempi romaani, jossa kirjailijan omin, humanistinen ote on jo nähtävissä. Vesiseinä on neurotieteilijä-psykologin ja hammaslääkärin avioliittoromaani, jossa puolison masennuskausien ehdoilla kulkevan elämän karu todellisuus piirtyy kauniilla tavalla esiin.  – Suosittelen!

*

Sari Elfving  Taivaat jotka ansaitsemme  Teos 2019

Hämeenlinnalainen, 1974 syntynyt Sari Elfving on julkaissut esikoisromaaninsa. Perhedraama kuvaa vuoroin äidin, vuoroin tyttären näkökulmasta kokemuksia, jotka vievät hulluuden rajoille ja ylikin.  – Sen verran ahdistavia kokemuksia ja synkkää tarinaa, että teki mieli jättää kesken. Esikoiset ovat usein tyylillisesti horjuvaa ja paikoin raakileelta maistuvaa, niin tämäkin. Kirjailijuus on kehitteillä, omaa sanottavaa pursuu ja tyyli hakusessa. Ehkä seuraava jo tavoittaa rauhallisemman uoman. Sopii toivoa.

***

Runot

John Keats  Syksylle, ja muita runoja ja kirjeitä  suom. Leevi Lehto  Poesia 2020

1795 Lontoossa syntynyt Keats opiskeli ensin kirurgiksi, mutta runous veti häntä väistämättömästi puoleensa ja hän luopui hyvätuloisesta ammatistaan. Keats kuoli 1821 tuberkuloosiin toimittuaan runoilijana viisi vuotta. Leevi Lehto tutki Keatsia oman runotuotantonsa ohella neljännesvuosisadan ja hänen omaperäiset käännösratkaisunsa jäävät lähtemättömästi kirjallisuudenhistoriaan Suomessa.  – Tämä teos jättää kyllä vahvoja jälkiä lukijaan, vaikka ei olisi pohjalla niin akateemista ja intohimoista halua paneutua tuon ajan klassikoihin. Itselleni kirjeiden osuus jäi laimeaksi, mutta oodeissa Keatsin runoilijuus puhkeaa aikakaudelleen ominaiseen kukkaan.

Tuomas Alatalo  Olen uneni vallaton valtias  Basam Books 2020

Minikokoinen runokirja, 58 sivua, ei esittele tekijää mitenkään, takakannen katukuvaa lukuun ottamatta. Runot ovat toteavia ja tiivismuotoisia, vahvoina kuvina tarjottuja ajatusloiskeita.

                           Valuva harmaa saartaa valon pieneen säteeseen. / Pilvistä rakennan turvan sadehelinältä, / valvon            tajunnan juonikkaita aikeita.

                           Elän sokeana ja loputtoman yksin, / kunnes kuolen. / Tule luokseni ja lähde! / Ole sokeuteni uusi väri /          huutavan musta, silmiesi huumaava kiilto.

*

Tuija Takala  Muiston ajastus  Reuna 2020

Viehättäviä ja helposti sulavia tanka- ja haiku-mittaan solahtavia runoja kirjabloggaajalta ja kouluttajalta.

                           Irrotan palan / lapsuuden kalliosta. / Istutan kiven. / Aikuisuuteni pihaan / kasvatan / suojamuurin.

                           Havahdun hetkeen, / pelastan unohduksen. / Ajastan muiston.

*

Mirjam Kälkäjä  Runokirja  Atrain &Nord 2019

Petsamolaissyntyinen (s. 1939) kirjailija on ollut erittäin tuottelias pitkän uransa aikana. Mietin mistä hänen nimensä on tuttu, ja löysin yhtymäkohdaksi Kotiliesi-lehden 1985 kolumnit. Romaanit ja näytelmät, joista hänen kirjallinen tuotantonsa pääosin koostuu, ovat jääneet vieraiksi, mutta viimeisimmän 2019 julkaistun Runokirjan tunnemaisema vaikuttaa tutulta ja lämpimältä kuin mummolan torkkupeitto.

                           en pyydä sinulta mitään / vain ettet häädä minua sydämestäsi / älä vieroita sinua minusta / minua  sinusta / älä unohda, että rakastat   //    ei muuta rukousta, että selviän vanhuuteeni: / ethän unohda

*

Romaanit

Rachel Cusk   Ääriviivat   suom. Kaisa Kattelus   S&S 2020 (2018);

Kanadalais-englantilainen kirjailija Rachel Cusk (s.1967) on julkaissut romaaneja, esseitä, muistelmateoksia ja kolme tietokirjaa. Tänä keväänä julkaistiin häneltä suomennettuna kolmen romaanin sarja, joka osoittaa kirjailijan merkityksen romaanimuodon uudistajana. Sarja on kerännyt kirjallisuuskriitikoiden suitsutusta ja laajan arvostuksen. ”Tarkka, intensiivinen ja omaääninen romaani” (Ääriviivat).

Rachel Cusk  Siirtymä  suom. Kaisa Kattelus  S&S 2019 (2016)

Edellisen romaanin (Ääriviivat) itsenäinen jatko-osa. ”Säälimättömän tarkan ja älykkään tarkastelun kohteena jälleen parisuhteet, perheet, muutoksen vääjäämättömyys, henkilökohtaisen vastuun ulottuvuudet sekä tarinat, joita itsestämme kerromme.” Toinen romaani jatkaa uudentyylistä kerrontaa, jossa päähenkilö kertoo kohtaamiensa ihmisten tarinoita.

Rachel Cusk  Kunnia  suom. Kaisa Kattelus  S&S 2020 (2018)

Kertojaääni pysyttelee tässä romaanimuodossa näkymättömissä ja tulee esiin ainoastaan siinä, miten kuvailee hänelle kerrottuja toisten tarinoita. Tällaista romaanimuotoa on todella hypnoottista lukea. Ajoittain lukija voi eksyä tarinaan ja joutuu palaamaan sinne mistä eksyi. Näin kävi minulle yhtenä kesän kuumimmista päivistä. Silti kirja antoi paljon, luettua oli täyteläinen ja ravittu olo. – Suosittelen!  

*

Heidi Kerosuo  Muista, unohda  Docendo 2019

Kirjoittajan esikoisromaani on erään perheen tarina, jossa kuvataan kolmen lapsen kasvumaastoa ja selviytymiskykyä mielenterveydeltään horjuvan äidin ja tukipilari-isän antamilla eväillä. Romaani on valaiseva analyysi lastensa kautta elävän äidin hallintapyrkimyksistä ja aikuisten lasten selviytymiskeinoista erityisesti keskimmäisen tyttären näkökulmasta.  – Luetun tunnekokemus oli vahva, paikoin ahdistavakin. Vaikka bipolaarisen henkilön läheisyydessä elämisestä ei ole omaa kokemusta, tuntui hyvin loogiselta se, miten kukin lapsista ratkaisi suhteen vanhempiinsa aikuisena.

*

Tommi Kinnunen  Pintti  WSOY 2018

Tommi Kinnunen  Neljäntienristeys  WSOY 2014

Tommi Kinnunen  Lopotti  WSOY 2016

Nähtyäni opettaja-kirjailija Tommi Kinnusen haastattelun Maarit Tastulan ohjelmassa, kiinnostuin hänen romaaneistaan, joista Pintti on tuorein. Se on tarina lasitehtaan työyhteisöstä, lasin työstämisen eri vaiheista ja puhallusmestareiden taidosta. Tarinan keskiössä on sisarusten Helmin, Railin ja Jussin elämä taustoineen.

Neljäntienristeys on sukutarina, joka alkaa muinaisesta pitäjänkätilö Mariasta. Isästään tietämätön Lahja-tytär jatkaa äitinsä jälkiä yksinäisenä äitinä, mutta hankkii itselleen kiltin miehen, jolla vuosien mittaan paljastuu olevan muutakin elämää kuin perhe. Tarinan keskipisteenä on talo, jota rakennetaan pala palalta aina vain suuremmaksi. Myös Lahjan ja Onnin miniä taistelee oman elämänsä määräysvallasta anopin kuristavan hallintaotteen alta vapaaksi.

Lopotti keskittyy Neljäntienristeyksen aloittaman sukutarinan sisarusten ja heidän lastensa elämäntien järjestymiseen. Lahjan ja Onnin Johannes-pojan ja sokean Helena-tyttären erityisen läheisen sisaruussuhteen sekä Johanneksen Tuomas-pojan kohtalon kuvaus on äärimmäisen tarkkaa ja hienovireistä. Myös suvun merkitys kunkin myöhäisemmissä vaiheissa tulee kauniisti kuvattua. – Tykästyin kovasti Kinnusen tyyliin, runsaaseen ja vivahteikkaaseen sanataiteeseen, jolla kirjailija kuvaa henkilöitään ja heidän elämänsä vaiheita jättäen lukijalle tilaa oivaltaa. Sadoista lukemistani romaaneista nämä ovat niiden harvojen joukossa, jotka antavat tärkeitä lauseita muistiin kirjoitettavaksi. 

– ”Ihminen ei kuole silloin, kun hengitys päättyy ja iho viilenee, vaan vasta sitten, kun kukaan ei häntä enää muista.” (Pintti)  – ”Aikuisuus ei ala tietystä iästä, vaan vasta sitten, kun ei enää ole ketään, jonka edessä olla lapsi.” (Lopotti)

*

Tiina Raevaara  En tunne sinua vierelläni  -novelleja  Teos 2010

Kustantaja vertaa Raevaaran tyyliä Leena Krohniin, Jyrki Vainoseen ja Johanna Sinisaloon. Tosiaan, Raevaara on mystisissä maailmoissa seikkailija, mielikuvituksen lennokas mestari.  – Novellit olivat enimmäkseen hauskaa luettavaa, ei mitään ennalta arvattavaa eikä totuttuun torkkupeittoon käärivää. Myös ahdistavia ja pelottavia tarinoita löytyy.

***

Liisa Marjatta Järvinen   Ja niin tapahtui – ryökynästä rovastiksi –   mediapinta 2018

”Nainen kirkkopolulla 1960-luvulta 2000-luvulle” alaotsikko kertoo ytimekkäästi mistä on kyse, kirjoittajan näkemyksestä omasta elämäntiestään tytöstä naiseksi, papiksi, kirjailijaksi. Omalla jäljittelemättömällä tyylillään eläväisten tarinanpalasten ja piirroskuvien kera kirjoittaja kuvailee tietään hämäläisestä lapsuusmiljööstä teologisten opintojen kautta helsinkiläiseen seurakuntaan lehtoriksi ja papiksi. Mosaiikkimainen kuvakooste paljastaa tekijänsä sielunmaiseman rikkauden.  – Olen lukenut Järvisen kirjallisen tuotannon lähes kokonaan, joten monet tarinat ovat ennestään tuttujakin, mutta myös uusia putkahtelee muistikomeroista. Tästäkin muistelmateoksesta tulee esiin, kirjailijalle tärkeä pappeusteema, onhan hän sitä naisteologien sukupolvea, joka vihittiin papiksi vasta 1980- luvun lopulla. Kirja oli minulle monin tavoin sukellus oman nuoruuteeni teemoihin. Huumorin ja piirrosten ansiosta lukukokemus oli riemastuttava.

*

Orhan Pamuk   Punatukkainen nainen   suom. Tuula Kojo   Tammi 2019 (2016)

Turkin tunnetuin nykykirjailija Orhan Pamuk sai Nobel-kirjallisuuspalkinnon v. 2006. Viimeisin suomennettu romaani kiertyy vanhan Oidipus-myytin itämaisten muunnosten punokseksi. Turkkilaisessa kulttuurissa isän ja pojan suhde on suvun ja perheen peruspilareita. Päähenkilö joutuu nuorena lukiolaisena kaivontekijämestari Mahmutin apulaiseksi taatakseen äidille ja itselleen toimeentulon isän jätettyä perheensä. Mahmut on loistava tarinankertoja ja nuorukaisen ja kaivomestarin välille kehkeytyy isä-poikasuhde, jonka taustalla on muuan punatukkainen nainen teatteriseurueesta. Kiihkeän nuoruuden rakkauden muisto ja tarujen tragedian toistuminen päähenkilön elämässä muodostaa romaanin loppuratkaisun.  – Romaani on omalla tavallaan kiehtova tarina, joka jää vanhoihin myytteihin kaivautuessaan väistämättömän tragedian vangiksi.

*

Lucinda Riley   Varjon sisar   suom. Hilkka Pekkanen   Bazar 2019 (2016)

Riley, irlantilainen bestselleristi, ryhtyi tahkoamaan kirjasarjaa seitsemästä sisaresta. Prisman kirjahyllyköltä poimin sarjan kolmannen pokkarina, jonka 733:ssa sivussa riitti lukemista viikkokausiksi epidemian sulkeman kirjaston ollessa kiinni. Kirjasarjan idea on lainattu kreikkalaisen mytologian tarusta, joka kertoo Plejadien tähtisikermästä, jossa on valovoimainen kaksoistähti. Rileyn tyyli on runsassanainen ja kuohkea, osittain ehkä johtuu tavastaan työstää romaaneja sanellen.  – Ajattelen, että ajankuluna paksut romaanit ovat paikallaan, mutta lukijan mieleen saattaa tulla, että tiivistämällä ja turhaa höttöä karsimalla henkilöt nousisivat selkeämmin esiin ja juoni etenisi ripeämmin. Karanteenilukemistona tämä ihme kyllä toimii.

*

Piia Leino  Yliaika  S&S 2020

Helsinkiläinen 1977 syntynyt toimittaja ja kirjailija Piia Leino on kehrännyt kokoon ankean tulevaisuusdystopian. Tarinaa kuljetetaan kahdessa ajassa, vuodessa 2024 ja 2052. Politiikka ja poliitikko Annastiina Kankaanrinta ovat pääosassa. Kun kehitellään tekoälyinnovaatioita ja ryhdytään laatimaan lakeja, ei aina tiedetä, mihin ne pitkällä aikavälillä voivat johtaa. Kirjailijan missio tuntuu olevan näyttää, mitä talouselämän ehdoilla etenevä kehitys tuottaa yksilön kannalta.  – Näköala, jonka kirjailija tarinallaan avaa, on hyytävä. Kirjaa lukiessa näin painajaisunia, mikä ei ole tavallista. Tavallaan tärkeä keskustelunavaus tässä ajassa.

*

Kari Palin  Kuritushuoneen päiväkirja  CrimeTime 2020

Sörkan vankilassa 1970-luvulla rikolliseen elämäntapaan ajautuneet stadin kundit lusivat toistuvia tuomioitaan. Kuritushuone oli täynnään taparikollisia, joita vankeinhoitolaitos piti parantumattomina venkuloina, joukossa myös taposta ja murhista tuomittuja. Monet päättivät, etteivät enää jatka elämäntapaansa, mutta viinanhuuruisessa vapauden hurmassa päätös unohtui. Neljättä tuomiotaan sovittava vanki on varovaisen tosissaan aikomuksessaan muuttua. Hän on oikeilla jäljillä ja saa myös muutokseensa tukea.  – Epidemia-ajan riskiryhmäkaranteenilaisen on helppo samaistua vangin yksitoikkoiseen elämään. Mitään suurta taidetta päiväkirjateksti ei ole, mutta vilpitön yritys välittyy lukijalle ja myötätunto herää. Senkin oivalluksen voi tehdä, että vangit ovat yksilöitä erilaisine piirteineen, ja varhaiset vaille jäämisen ja pettymyksen kokemukset istuvat tiukassa.

***

MAALISKUUN LUETUT 2020

Runot

Marja Leena Viitana   Läikytän vähän teetä   Basam Books 2020

Helsinkiläinen kirjailija ja kääntäjä Marja Leena Viitana (Toukonen) muutti Pohjois-Karjalaan ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Läikytän vähän teetä on hänen kolmas runokokoelmansa, aiemmin hän on toiminut elämäntaitokonsulttina ja julkaissut Basam Booksin Viisas elämä -sarjassa elämäntaito-oppaita.  – Viitanan runot ovat kieltä, jota on helppo ymmärtää. Runojen tunnelma on seesteinen ja elämänläheinen.

Sinä juokset kilpaa ja tuuletat maalissa

jossa kuvittelet olevasi

ohitettuasi minut jo alkumetreillä

ja minä joka en edes tiennyt

olevani kilpailussa

istun puron varrella

katsellen sen

kieppuvia

pyörteitä

*

Pahojen ihmisten hyvyys

lämmittää

ajoittain mieltäni

kuitenkin kauheinta kaikesta

on hyvien ihmisten

pahuus

*

Romaanit

Claude Gallay   Tyrskyt   suom. Titia Schuurman   WSOY 2019

Romaanin takakansimainos lupaili hyvää ja kaunista. Jaksoin rämpiä vajaat kolmesataa sivua ja kirja oli vasta puolivälissä. Mitään ei tapahdu, ihmiset huljuvat elämänsä tyrskyissä sinne tänne. Kovin laimeaa, päämäärätöntä tekstiä, koin lukemisen ajanhukaksi. 

*

Haruki Murakami   Tanssi tanssi tanssi   suom. Antti Valkama   Tammi 2019 (1988)

Haruki Murakami on erinomaisen ahkera ja taidokas kirjailija. Hänen teoksistaan tämä on yhdestoista ja viimeisin suomennettu. Aiemmin olen lukenut neljä Murakamin romaania, on siis ilmeistä, että hänen tyylinsä ja taitavasti kehitellyt fantasiaromaaninsa kiehtovat. Viimeisimmän suomennetun Tanssi tanssi tanssi romaanin päähenkilö on oman elämäntyylinsä hallitseva kirjoitustyötä tekevä mies, jonka erikoiset ihmissuhteet ovat päähenkilön ajatusvirran ohella romaanin koossa pitävä voima. Mystisiä kokemuksia ja päähenkilön ympäriltä kuolevia ihmisiä riittää. Kaikella tuntuu olevan tarkoitus, ihmiset ja tapahtumat ovat kytköksissä toisiinsa.  – Viihdyin taas erinomaisesti Murakamin luomassa maailmassa. Runsas 560-sivuinen opus piti otteessaan. Kahden viikon laina-aika ei olisi riittänyt, mutta korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilan rauhoitettua sosiaalisen elämän minimiin, aikaa oli runsaasti ja kirjastot kiinni, niinpä ei ollut kiirettä.

*

Sirpa Kähkönen   Muistoruoho   Otava 2019

Kähkösen Kuopio-kirjoista tuorein oli taas laatutavaraa. Romaani sukeltaa Helvin, Annen, Idan, Siirin, Hilla-tyttösen ajatusmaailmoihin. Äänen saavat myös muuan Maalarimies, Kuu ja tietty asunto A 21.          – Kähkönen taitaa tekstin rytmityksen, huokoisuuden ja tiiviyden vaihtelun, osaa käyttää naisten monivivahteisia kohtaloita yhteisöä tukemaan. Hienoa työtä.   

***