Pirkko Saisio Passio Siltala 2021

” Tarkovskilaisen värikylläinen eurooppalainen kronikka. Intensiivinen ja aistimusvoimainen romaani kuin arkaainen legenda, kerronnassa myytin todistusvoima”. Tarina lähtee 1500-luvulta, ketjuuntuu, vaihtaa maisemaa yhä uudelleen, punaisena lankana koko ajan koru, kulta, timantit. 732 sivua polveilevaa tarinaa, joka on katkottu sopivan mittaisiin lukuihin, ladottu niin väljästi, ettei sanojen runsaus ahdista lukijaa. – Olen Saision teosten ystävä, niin omalaatuinen on hänen kykynsä, niin vahvasti tuntevaa tekstiä, pakottomasti syntynyttä ja monia tasoja polveilevaa. Passio vie lukijan nyt vanhalle Venäjälle, näyttää aitovenäläisen sielunmaiseman, pitää mukanaan Ja tuo kotiin. Bravo!

*

Joel Haahtela Jaakobin portaat Otava 202

Haahtelan lempeä-ääninen pienoisromaani on oikeata sielunlääkettä lukijalle. Pienesti sanoen hän paljastaa elämänviisautta, joka hoitaa kohtaloissaan rääkkääntyneen ihmisen sielua. Haahtela on profeetallinen sielunhoitajani!

*

Laura Malmivaara Vaiti Otava 2021

Näyttelijä Laura Malmivaara koki erityisellä tavalla ex-puolisoonsa Aku Louhimieheen kohdistuvan julkisen teilauksen ja analysoi omia tuntemuksiaan myös heidän yhteisten tyttäriensä äitinä. Romaani avaa myös kirjoittajan kiinteää yhteyttä vanhempiinsa sekä kokemusta kollegoiden, jotka muodostivat myös kirjoittajan ystäväpiirin, totaalisesta hylkäämisestä. – Romaani on kiinnostava henkilökohtainen tilitys ja analyysi julkisten henkilöiden maineen romuttumisen seurauksista.

*

Eira Pättikangas Talvella päivät ovat pitkiä Karisto 2021 Vuodet kuin unta Karisto 2013

Pohjalainen kertoja, joka taitaa murteen käytön dialogeissa ja jonka kuvailemien naisten kohtalot tuovat entisten aikojen elämänehdot eläviksi tämän ajan lukijalle. – Se on tuo ’muheva’ pohjalaismurre, joka pani minut etsiytymään tämän kirjoittajan romaaneihin. Ja ne nohevat naiset, joiden kohtaloita hän kuvaa! Kirjailijan vahvuus on värikkäissä dialogeissa ja heikkous draaman kaaren puutteessa. Teksti tuntuu junnaavan paikoillaan. Jälkimmäisen teoksen juonenkuljetus päättyy töksähtäen aivan kuin lukija haluttaisiin jättää odottamaan tarinalle jatkoa. Venäjän vallan aikaan sijoittuvan maalaiselämän kuvaus antaa myös paljon ajateltavaa. Moni asia on tässä ajassa jo valtavan paljon paremmin!

*

Joni Pyysalo Putoamispaikka WSOY 2021

1974 syntyneen kirjailijan ja kulttuuritoimittajan ensimmäinen julkaisu oli runoteos, joka sai Kirjailijaliiton esikoiskirjapalkinnon. Novellikokoelma vuodelta 2011 oli myös arvostelumenestys. Putoamispaikka on Pyysalon toinen aikalaisromaani, ja kuvaa perheenjäsenten erillisyyttä ja sukupolvien välisiä ratkaisuja elämänsä suhteen. – Lukukokemus oli varsin erikoinen. Romaani oli yli puoleenväliin asti niin steriiliä ja etäännytettyä kuvausta henkilöiden haahuilusta elämässään, ettei lukija saa mitään kosketusta kirjailijan kuvaamaan maailmaan. Jossain sivun 190 paikkeilla alkaa paljastua traaginen tapahtumaketju, joka viimein koskettaa henkilöitä ja sen kautta myös lukijaa. Pyysalon sukupolven aikalaiset tuntuvat vieraantuneen omasta ja toistensa elämästä tavalla, joka jättää ikäiseni lukijasukupolven kylmäksi.

*

Jari Järvelä Aino A Tammi 2021

Kiinnostavan räväkkä, taiten faktaa ja fiktiota käyttäen tehty muotokuva eräästä kansakunnan kaapin päälle nostetusta alansa nimestä ja hänen varjostaan. – On tunnustettava, että nyt murtui itsestään selvä gloriakehä kansamme identiteettiin isosti vaikuttaneen arkkitehdin nerouden ympäriltä. Järvelä tuntuu jopa melko asenteelliselta Alvar Aallon persoonaa moukaroidessaan, samalla nostaen oikeutetusti vähintään ’mestarin’ rinnalle hänen puolisonsa Aino Marsio-Aallon. Ikonisten hahmojen elämän arkitodellisuutta ja työn merkitystä ruotivalla kirjailijalla on pokkaa, toteaa ilahtunut lukija. Pölyjä voisi puhaltaa monen muunkin kaapille ylennetyn hahmon yltä !

* * *

Runot

Heli Laaksonen, Aleksandrs Caks Poimit sydämeni kirjahyllystä Kynälä 2021

Heli Laaksonen kiinnostui latvialaisesta klassikkorunoilijasta Aleksandrs Caksista (1901-1950) etsiessään suomeksi käännettävää latvialaista runoutta. ”Lakerikenkäinen matruusi” tempaisi hänet heti mukaansa ja syntyi idea runodialogista, jossa kahden runoilijan tekstit keskustelevat keskenään. Laaksonen kirjoittaa, kuten tiedämme, lounaismurteella runonsa, hän myös maalaa ja tästä kaikesta on tämä runoteos tehty. – Hienolla tavalla persoonallinen vuoropuhelu kahden runoilijan tekstien välillä.

*

Romaanit

Emilia Kukkala Kaiken jälkeen Into 2021

Journalisti, YTM, tietokirjailija ryhtyy kokeilemaan romaania. Päähenkilö on autoonsa fiksoitunut liikkeelläolija, joka ei ole kyennyt asettumaan elämässään oikein minnekään – kunnes päättää lähteä etsimään irtiottoa elämästään lapsuutensa maisemaan, mummonsa tyhjäksi jääneeseen mökkiin jonnekin Kainuuseen. Vauhtia haetaan kuitenkin Itämeren etelärannoilta ja Baltian teiltä. – Kerronta on sujuvaa, ihmissuhteet irrallisia. Päähenkilön haahuilu ei niin kiinnosta, kielikin on raskaasti kiroilevaa, mutta loppua kohti tarina solahtaa uomaansa ja saavuttaa jonkin tason, jossa lukija saa kosketuksen päähenkilön kokemusmaailmaan.

*

Hiro Arikawa Matkakissan muistelmat suom. Raisa Porrasmaa S&S 2019

Tokiolaisen kirjailijan teos on ollut Japanissa yleisömenestys. Kirja kertoo kissahullun pojan tarinan, jossa kerrotaan myös pojan ystäväpiiristä ja heidän suhteestaan lemmikkieläimiin. Pääosassa ovat kuitenkin kissa Haichi ja Nana. – En ole kissaihmisiä, vaikka kokemusta on sekä kissoista että erityisesti koirista, mutta ennen kaikkea japanilainen kirjallisuus on lähellä sydäntä. Tarina on todella viehättävä ja suorastaan sydämeen käyvä. Jos pidät kissoista, tämä on ehdottomasti luettava – ja muutenkin.

*

Petri Tamminen Musta vyö Otava 2019

Petri Tamminen on lempparikirjailijoitani. Lauseet ovat selkeitä, ajatus kirkas, turha maalailu ja koukerointi puuttuu täysin. Kun romaanin aiheena on mies ja isän kuoleman suru sekä oman kuoleman pelko, on tavallaan yllättävääkin, ettei siihen tarvita vihan ja katkeruuden kierteitä. Ja sekin, ettei koko elämänkertaa, isän eikä pojan, tarvitse vyöryttää samaan kasaan. Kysymys on miehen aikuistumisesta.

*

Raija Oranen Valkea talo jokivarressa Teos 2017 (2.painos)

Lukuromaani, tunnettu ja kokenut tekijä, monien lukema, ehkä tykättykin. En vain saanut mistään kiinni tässä tarinassa. Ihmiset sekä kertomisen kuivakkuus maistuivat totaalisen paperisilta. Kaikki se, minkä kirjailija toi tarinan tapahtuma-ajasta näytille, on minulle liiankin tuttua. Siistiä, ammattikirjoittajan työtä – ja niin hengetöntä.

*

Eira Pättikangas Edessä uusi kevät Karisto 2009

Pohjalaiskirjailija, jolla on murresanasto hallussaan, kirjoittaa Suomen sotavuosien ajalta väkevää tarinaa sisarusten elämästä, mitä sota ja sodan jälkeinen tilanne maassa vaikuttaa nuoriin. Seudulla on sotavankeja, on evakkoperheitä, on pula kaikesta, mistä nuori voisi alkaa omaa elämäänsä rakentaa – ja siihen vielä tulee huoli sulhasesta, joka joutuu sotaan. – Olen aivan ihastunut romaanin pohjalaismurteeseen, jota kirjailija runsaasti viljelee. Vilahtelee siellä täällä myös itselle tuttua karjalaismurrettakin evakkoperheiden sanailussa. Hienoa voida tutustua sotarintaman takaisen elämän koviin ehtoihin nykyisessä tilanteessa, jossa Euroopan kyljessä soditaan.

*

Heidi Köngäs Siivet kantapäissä Otava 2021

Heidi Köngäs on paneutunut Tulenkantajien keskushenkilön Olavi Paavolaisen ja ’Marjaksi’ nimetyn päähenkilön välisen työ- ja rakkaussuhteen kiemuroihin. Ajan kulttuurihenkilöitä vilahtelee tarinassa, mutta eniten kirja kertoo erityisestä naisesta, joka rakastuu erityisiin miehiin. Tavallinen perhe-elämä ei ole heitä varten, vaatii paljon elää elämänsä aistillisuuden ehdoilla. – Köngäs kirjoittaa vahvaa tekstiä, jonka keskiössä on aistillisuudessaan ylivertainen nainen ja hänen sukulaissielunsa. Sukupuolet eivät ole ennenkään olleet selkeästi määriteltävissä. Kuka lopulta on mies, kuka nainen, vai onko heissä, meissä, ne molemmat uinuvina mahdollisuuksina, jotka puhkeavat loistoon, kun aika on otollinen?

*

Juha Itkonen Kaikki oli heidän Otava 2021

Juha Itkonen on osoittautunut erittäin luotettavaksi ja tasokkaaksi kirjailijaksi, niinpä tietää odottaa jotain hyvää. Aiheena ovat tässä romaanissa monen sukupolven miehet, isät ja pojat, miten kukin ajassaan ja tavallaan ratkoo suhteita, mitä eväitä pojat isiltään saavat tai eivät saa. Lähtökohtana on draamakirjailija ja ohjaaja Ilmari Pohjalaisen elämäntunnot hänen muokatessaan draamaksi omaa isäsuhdettaan. – Romaani valottaa erikseen suvun isien ja poikien kehitystä ja elämänkulkua. Romaanin naiset ovat sivuhenkilöitä perheessä, myös poikiensa elämässä, mutta eivät suinkaan merkityksettömiä. Fokus pysyy kuitenkin koko ajan isä-poika-jatkumossa. Itkonen heittää myös kiinnostavan ajatusleikin maailman tilanteen kehityksestä tulevaisuudessa. Suosittelen isille ja pojille tämän kirjan lukemista. Avartaa myös naisten näkökulmia miehiin ja poikiinsa.

*

Maarit Verronen Orionin vyö Aviador 2022

’Verrosmaisesti’ erikoinen tarina yhteiskunnan eri kerroksista, orjuuden eri muodoista ja vapaaehtoisen auttamisen valoisista sekä synkistä puolista. – Verrosen tarinat ovat aina omissa sfääreissään, nytkin, kirjaimellisesti. Kummallisuus ja oudot käänteet eivät tunnu sinänsä pääasialta vaan jokin, mikä saa ihmisen suostumaan vapaaehtoisesti hyväksikäyttöön. Sitäkin on hyvä miettiä.

*

Katja Kärki Eeled Bazar 2021

Kärki debytoi kirjailijan uransa 2019 romaanilla Jumalan huone, jossa jo moni-ilmeinen ja vahva kieli tuli esiin. Pohjoisia mytologioita äitien ja tyttärien tarinassa hyödynnetään hienosti ja kiehtovasti. Monikkoperhekuvio on harvoin käytetty näin vapaasti ja avoimesti. – Katja Kärjen äitien ja tyttärien maailma panee miettimään. Monia mahdollisuuksia elää on, jos on uskallusta.

¤ ¤ ¤

Paula Nivukoski; Nopeasti piirretyt pilvet Otava 2019 Mainingin varjo Otava 2020

Isokyröläinen esikoiskirjailija (s.1985) kirjoitti isoäitinsä tarinan pohjalta vahvan sukuromaanin, jossa pohjalaisen tilan vanhin tytär saa isältään tämän kuolinvuoteella elämäntehtäväksi pitää tila suvun hallussa. Tyttärellä on kaksikin kosijaa, joista hän valitsee naapuritilan nuoremman pojan. Tämä osoittautuu levottomaksi ja alkaa Liisan kanssa kaksi lasta saatuaan suunnitella Amerikkaan lähtöä. Liisa ei halua lähteä ja niin avioparin tiet erkanevat. Isäntä lupaa tulla jouluksi kotiin, mutta kirjeet harvenevat eikä miestä kuulu takaisin. Liisan on tehtävä vaikeita päätöksiä yksin. – Mainingin varjo on tarina erään papin perheestä vanhimman tyttären näkökulmasta. Tyttären lapsuus on ankaran ja tylyn isän varjostama ja myös hauraan ja taiteellisen äidin kannattelu vie tyttären voimia. Romaani on kirjoitettu vuorotekniikalla tyttären lapsuusmuistoista ja aikuiselämästä rakastetun kanssa saaristomeren karulla luodolla.

Nivukosken eloisalla pohjalaismurteella ryydittämä kertomisen tapa esikoisromaanissa on kerrassaan mainio ja tarina etenee juohevasti pohjalaista elämänmenoa kuvaillen. Myös Liisa-tyttären kamppailu itsensä kanssa tulee hienosti ja väkevästi kuvattua. – Toinen romaani keskittyy kuvailemaan tytön ajatuksia ja vähän kerrassaan todellisuudesta irtoavia tunnelmia yksin saaressa. Toinen romaani olisi kaivannut enemmän reaalielämän kuvausta loputtomien ajatusvyyhtien sijaan.

*
Hanna Hauru; Viimeinen vuosi LIKE 2021

Oululainen kirjailija (s. 1978) oli Finlandiapalkintoehdokkaana v. 2017 kirjallaan Jääkansi. Viimeinen vuosi on tarina kirjailijamiehestä, joka elää erakkona, nälkääkin nähden. Ainoa tulonlähde on kirjoittaminen. Koska kirjoja ei saa valmiiksi tarpeeksi usein, aikakauslehdille tarjotuista novelleista saa jotain tuloa hengenpitimiksi. ”Haurun kaltaiset harvinaisuudet keskuudessamme ovat aitoja tarinankertojia.” (Parnasso) – Tämän kirjailijan muutkin teokset aion etsiä kirjastosta. Hänellä on pohjoista vimmaa sekä tarinassaan että kielessään, jolla kirjoittaa. Jos kirjailija on nainen, joka kirjoittaa erakkona elävän miehen tarinan, on lähes mahdotonta uskoa, miten aidosti miehenä kirjoittajan voi lukija kokea. Se onnistuu harvoilta. Lukija tuntee olevansa todellisen lahjakkuuden äärellä.
*
Ida Pimenoff; Kutsu minut WSOY 2021

Valokuvataiteilija (s. 1977) on julkaissut esikoisromaaninsa useamman taidekirjan jälkeen. Sukunsa isättömät pojat ja tytöt, hylätyt vaimot ja yksinäiset äidit käyvät isättä kasvaneen päähenkilönaisen mielen läpi haavoja repien. Vaietut sukutarinat puhutaan lopulta auki ja oman tarinan kivuliaisuus saa selityksen. – Tarina on tumma ja raskas – ehkä myös siksi, että vaivalla hankittua itseymmärrystä psykologisoidaan sivukaupalla. Näitä tarinoita elävässä elämässä on paljon ja siksi niitä on puhuttava auki yhä uusin tavoin ja uusin sanoin. Ymmärrys kasvaa ja sen mukana myötätunto.
*
Jouni Mikael Inkala; Jumalalle pyhitetty susi Siltala 2021

Runoilijan muistelmiksi nimetty teos, joka valottaa Jouni Inkalan tietä sukunsa jäsenestä runoilijaksi. Runoja aiemmista julkaisuista sekä uudempia on liitetty sukutarinoiden kanssa keskustelemaan. – Kokonaisuus on kaunis ja kertoo mistä runoilijapoika on tehty ja millaiseksi mieheksi kehitys hänet toi. Hieno teos!
*

Emma Puikkonen; Musta peili WSOY 2021

Puikkosen uusin teos ei oikeastaan ole romaani perinteisessä mielessä, pikemminkin fragmentaarinen kolmen henkilön eri vuosisadoiltakin juontuvista kohtaloista koottu kooste, joita yhdistää lopulta paljastuva säie. Naisten tarinat saavat miettimään maailman tilannetta nyt ja joskus aiemmin. Miten hitaita ovat kehityksen nopeatkin askeleet joissakin asioissa ja miten pitkällä kuvatussa dystopiassa jo olemme. – Puikkosen kieli ja tyyli on sujuvaa, mutta jotenkin en saanut alkuun kiinni henkilöistä ja heitä yhdistävät tekijätkin jäivät mielessäni repaleiksi.

*

Lifländer Tiina Hyvä yö Atena 2021

Kirjailija on Imatralla 1976 syntynyt, sittemmin helsinkiläistynyt. Romaanin tapahtumaympäristö on vanhusten hoitolaitos, jossa valvotaan osan yötä yksin. Hoitajalla on paha unettomuus, johon hän ei saa työpaikan lääkäriltä enää lääkkeitä, joten hän ratkaisee ongelmansa keräämällä hoidettavan vanhuksen unilääkkeet omaan käyttöön iltatyövuorollaan ja hiljentämällä sitten levottomana huutelevan vanhuksen oudoin keinoin. – Tarina on surullinen, ahdistava eikä pääty hyvin. Kauhistuttavaa, sillä ei ainoastaan voisi olla – vaan joskus on jossain ollutkin totta.

*

Heli Hulmi; Luopumisharjoituksia Pääjalkainen 2018

1958 syntynyt kirjoittajakouluttaja ja kirjallisuusterapian ohjaaja on kirjoittanut tarinan kolmesta lapsuusystävästä, jotka aikuiselämä sinkosi kauas toisistaan. Tarinaan liittyy myös mies, johon ainakin kaksi naisista on ollut läheisemminkin suhteessa. Naiset kohtaavat retrospektiivisessa valokuvanäyttelyssä, johon taiteilijamies on heidät kutsunut. Itse taiteilija on vahvasti läsnä teoksissaan, mutta myös yllättävässä viestissä kuolemastaan. – Luopumisharjoituksia on kansikuvineen vahvasti kirjoittajansa oloinen teos, jossa soi lapsuusystävien erilaisen elämän samansointinen sävel kolmisointuna. Kirja välittää elämän kauneutta, kokemusta ja viisautta.

*

Sirpa Kähkönen Vihreä sali Otava 2021

Kirjailijaliiton puheenjohtajan oma julkaisukategoria, Kuopio-sarja, on osoittanut tekijänsä mestarilliseksi kertojaksi. Henkilökuvaus on vertaansa vailla elävyydessään, yhteiskunnalliset teemat ja kriisiaikojen elävä kuvaus luovat aina täyteläistä taustaa ihmisten elämään. Tuorein teos, Vihreä sali, jatkaa kauniisti samaa linjaa. – On sanottava, että Kähkösen taito on mestariluokkaa kuvasipa hän nuorta tai vanhaa, miestä tai naista, olipa tapahtumamiljöö suomalainen kaupunki tai venäläinen ja suvereenisti hän liikuttaa ihmisiään ajassa jos toisessakin ja kuljettaa muistoissa. Romaanin lopussa kuolevan vanhuksen viimeiset hetket ovat kenties kauneinta, mitä koskaan on tullut vastaan tästä aiheesta.

Kristiina Wallin Vaikeampaa on olla näkemättä unia S&S 2021

1971 syntynyt runoilija Kristiina Wallin on kirjoittanut erilaisia proosatekstejäkin, mutta tässä on hänen ensimmäisen romaaninsa. Teos on kirjoitettu tyttären äiti-ikävästä vuoropuhelun muotoon, jossa tyttären elämästä kadonnut äiti kertoo tarinaansa ja tytär omaansa. – Romaani puhuttelee lukijaa väkevästi. Teoksen muotokieli on kaunista, tunteisiin ja mielikuviin vetoavaa, runoilijan ote näkyy ja tuntuu. *Hieno, vahva ja valmis romaani.
*
Riina Katajavuori Kypros Tammi 2021

Katajavuori (s. 1968) on jo runoilijan paikkansa lunastanut, julkaisuistaan palkittu ja vahvasti verkottunut kirjailija. Kypros on proosateos, liikkuu kirjailijuuden maisemissa ja yhteyksissä. ”Kiehtovasti pulppuileva taiteilijaromaani – – kertoo kohtaamisista, luovuuden lähteistä, merkitysten etsimisestä ja kielen valtamerellä purjehtimisesta.” – Ollakseen romaani, teos avautui minulle tavallista värikkäämpänä, tasokkaampana ja monitahoisempana nimenomaan runoilijan perusolemuksen kautta nähtynä ja koettuna. Ei tavanomainen romaani, todellakaan, sen tietää siitä, että lukijaa jää kutkuttamaan sen maailman avaruus, jossa liikutaan.
*
Lahja Havansi Hoitsuna halki Suomen 2021 Kerava

Lahja Havansi on sairaanhoitajan työstä eläköidyttyään kirjoittanut muistelmansa, joista ilmenee hengästyttävän laaja kokemus hoitotyöstä eri puolilla maata, erilaisissa hoitotyön tehtävissä, lisäopinnoissa ja hallinnollisissa sekä työn kehittämistehtävissä. – Olipa mielenkiintoinen muistelmateos! Siitä tihkuu koko matkan persoonan vaikutus, aloitteellisuus, itsenäisyys, työtä pelkäämätön ja selviytymään ohjelmoitunut ote työssä sekä omassa elämässä.
*
Eeva Kilpi Valkoinen muistikirja WSOY 2021
1928 syntyneen, merkittävän, arvostetun ja elämäntyöstään runsaasti palkitun kirjailijan lyhyitä muistiinpanoja vuosilta 1999-2000. – Aforistinen muistikirja sisältää teräviä oivalluksia ja aikaan liittyviä merkintöjä, myös ikääntymisen ja surun tuntoja.
*
Takashi Hiraide Kissavieras suom. Raisa Porrasmaa S&S 2016
Hiraide on runoilija ja kirjailija, joka kirjoitti kauniin ja viisaan pienoisromaanin kissan ja pariskunnan erityislaatuisesta suhteesta. – Tässä taas yksi japanilainen kirjailija, jonka hitaaseen ja sävykkäästi nyanssoituun kerrontaan on helppo ihastua. Kissan lisäksi kirja kertoo puusta ja puutarhasta, vanhoista taloista sekä naapuruussuhteista Tokion laitamilla.

*
Heidi Jaatinen Suvanto Gummerus 2021

Sadan vuoden takaista elämää yläsavolaisen maapitäjän mahtitalossa. Heidi Jaatinen (s.1968) kieputtaa tarinaansa punaisiin ja valkoisiin jakaantuneen kansan arjessa ja juhlassa. Aatteiden ja olosuhteiden vaikutus ihmisten kohtaloihin jakaa väkeä, mutta Kosken talon isäntä ja emäntä pyrkivät olemaan yhteisössään esimerkillisiä, mm. pitämällä palkollisistaan ja torppareistaan hyvää huolta. – Kirjassa on yli 700 sivua, joten lukeminen käy työstä, mutta tuonaikainen elämä on yllättävän monipuolisesti ja kiinnostavasti kuvattu ja tarina pitää imussaan. Paikoin Jaatisen kielellinen taidokkuus on säihkyvää, mutta toisinaan sanat karkaavat merkityksistään ja sotkeutuvat toisiinsa. Ajankohtaromaanien kärkeä kumminkin.
*
Hiromi Kawakami Sensein salkku suom. Raisa Porrasmaa S&S 2017 (2012)

Olisin melkein voinut vannoa, että tämän kirjan tekijä on sama kuin e.m. Kissavieraan. Nimi ei ainakaan ole sama, mutta kirjan ulkoasu kyllä ja ehkä myös samalla suomentajalla on vaikutusta. Sensein salkku kertoo erikoislaatuisesta ihmissuhteesta, joka kehkeytyy näennäisen sattumalta vanhan opettajan ja hänen entisen oppilaansa välille. Suhde kehittyy hyvin hitaasti, siinä tavataan pitkään vain tietyssä baarissa, jossa molemmilla on tapana käydä juomassa sakea ja syömässä. – Mitään näin verkkaista ihmissuhdetarinaa en ole kenties koskaan lukenut, mutta ehkä juuri se onkin hyvä syy lukea japanilaisia kirjailijoita, sillä sieltä tulevat kiinnostavimmat ja oudoimmat tarinat. Kenties minimalismi, hiljaisuus ja pienieleisyys on niissä se, joka minua viehättää. Tässä myös ruokakulttuuri!
*
Sari Mikkonen Yönseutuun -novelleja WSOY 2006

1967 syntynyt Mikkonen on jo palkittu novellisti ja romaaninkin julkaissut kirjailija. Novellille tyypillistä on, että tarina alkaa keskeltä tapahtumia ja taustoittuu ikään kuin vihjeenomaisesti juonen kulkua kuvaavien lauseiden mukana. Novelli myös tarkastelee henkilöidensä elämää leikkaamalla oleellisia tapahtumia esiin kokonaisuudesta. – Palaan hyvin tehtyjen novellien pariin usein mielelläni kahlattuani jonkun massiivisen sukutarinan runsaissa maisemissa ja henkilöiden elämänkäänteissä. Mikkonen on hyvä novellisti ja terävästi nähtyjä leikkauksia päähenkilöiden elämänkäänteisiin on ilo lukea.


Rachel Cusk Toinen paikka suom. Kaisa Kattelus S&S 2021

Luettuani (ja hankittuani) kirjailijan trilogian, tiesin odottaa Cuskin uusimmalta kirjalta epätavanomaista tarinaa erinomaisella tyylillä kirjoitettuna. Enkä pettynyt. – Tämä on niitä teoksia, jotka haluaa hankkia hyllyynsä voidakseen uudelleen ja taas palata teräviin, helmenhohtoisiin oivalluksiin elämästä.
*

Kai Sadinmaa Kuolleiden kirja Into 2019

Torniolaissyntyinen tietokirjailija ja kohupappi Kai Sadinmaa työskenteli kesän 2018 Helsingissä, Malmin hautausmaan pappina ja teki kirjan sinne haudattujen tunnettujen ihmisten tarinoista ( mm. Tapio Rautavaaran, Laila Kinnusen, Tauno Palon, Mikko Niskasen jne ). Myös hautausmaalla kävijöistä ja siellä työskentelevistä ihmisistä piirtyy kohtaamisten kautta kiinnostavia kuvia. – Odotin papin kirjalta myös jonkinlaista kuolemaan ja elämään liittyvää pohdiskelua, mutta sitä oli hyvin vähän, itse asiassa yllätyin pitkistä, julkkisjuoruiksi laskettavista tarinoista, joista kirja pääosin koostuu. Onneksi valtavan hautausmaan puutkin kiinnostivat pappia, joka esittelee kasvuston harvinaisuuksia. Kiinnostava kirja, joka kertoo myös tekijästään aihevalinnoillaan.
*
Laura Pörsti Viimeinen vuosi Gummerus 2021

Pörsti on v. 1981 syntynyt toimittaja, jonka esikoisteos osui kirjaston vuoden esikoisista käsiin. Romaani tämä ei varsinaisesti ole, jotenkin tuli mieleen päiväkirja tai pitkät esseet, joissa pohdiskellaan kirjoittajan suhdetta vaatteisiin sekä eettisestä näkökulmasta että henkilökohtaisena ja sukupolvi-ilmiönä. Vahvana punaisena lankana teoksessa on kirjoittajan suhde kuolevaan isoäitiinsä. – Toimittajan ammattitaidolla ja itseluottamuksella kirjoittaja lähtee liikkeelle isoäidin vaatevarastosta, joka on aikakausien kuva, koostunut periaatteella kaikki säilytetään, koskaanhan ei tiedä, missä sitä voi vielä tarvita. Minua kiehtoi erityisesti ajatus vaatteista toisena ihona. Se asettaa laadullisia vaatimuksia vaatteelle, mutta kertoo samalla, miten pukeutuminen ilmentää ihmisen itsearvostusta. Kirjoittajan kieli on kaunista ja taidokasta, ja Pariisin jakso tuo virkistävää, mannermaista tuoksua ja nuoren sukupolven innovointikykyä vaatemaailmaan uusiokäytön ja laatutietoisuuden mukana. – Ihanalla tavalla erilainen kirja!
*
Anton Tsehov Lokki / Vanja-eno / Kolme sisarta / Kirsikkatarha suom. Martti Anhava Otava

Erikoispainos Tsehovin klassikoista on julkaistu Valkoisen huvilan museotoiminnasta vastaavan säätiön taloudelliseen tukemiseen. – Olen lukenut aiemmin Tsehovin novelleja ja käynyt aikoinaan katsomassa Kansallisteatterin kaikki Tsehov-näytelmät. Draama luettuna on kuitenkin eri asia. Siinä nousevat näkyviin kirjailijan (1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun) ihmiskäsitykset, sanasto, tyyli ja taito sommitella draama. Tällä lukemalla vaikutuin tavasta, jolla Tsehov kuvaa venäläistä kulttuuria ja kansan sielua sekä yläluokkaista elämää Jaltalla, jossa hän itse asui valkoisessa huvilassaan.



Joni Pyysalo Putoamispaikka WSOY 2021

1974 syntynyt Pyysalo on julkaissut ensiksi runoja, mutta kokeilee nyt romaania kolmen päähenkilön toisiinsa lomittuvilla tarinoilla. Tarina alkaa äidistä, joka katoaa saarimökiltään ja jatkuu pojan vaimon ja pojan eriytyneillä elämänkuvilla, joihin liittyy löyhästi heidän tyttärensä maailmanparannusprojekti. – Romaani tuntuu hajanaiselta, haahuilevalta. Kadonnut äiti ei löydy, mikään ei oikein etene eikä selviä. Sellaisenahan monen elämä nykyään näyttäytyy, mutta luettuna tarina ei ottanut minua mukaansa.
*
Anna Maria Mäki Äänenkantama TEOS 2021

Kirjoittaja on julkaissut aiemmin novellikokoelman ja lyhytproosaa. Esikoisromaani on riipaisevan alaston kertomus pikkulasten äidin väsymisestä aina romahduspisteeseen ja suljetulle osastolle asti sekä toipumisen polun alkuun pääsemisestä. – Tietynlainen autofiktiivinen tarina on puhutteleva ja avaa todentuntuisesti ja kiinnostavasti psykoottisen tilan kehittymistä ja paranemispolun vaiheita ja mahdollisuuksia.
*
Kyung-sook Shin Jään luoksesi suom. Taru Salminen into 2017

ET-lehden arvostelu: ”Koskettava tarina, uutta ajateltavaa ja eksoottinen tapahtumapaikka.” Korealaisen kirjailijan kertoma tarina sijoittuu yliopisto-opiskelijoiden maailmaan. Tarinassa seurataan kahden tytön ja kahden pojan sekä heidän kohtaloiden solmiutumisesta yhteen ja traagisista käänteistä. – Olen jo kertonut aiemmin, että mielelläni luen erilaisissa kulttuureissa kasvaneiden ja elävien ihmisten tarinoita. Maailmamme on rikas ja monimuotoinen; toisista kulttuureista, ajattelutavoista, arvoista ja arjesta voi oppia ja avartaa käsityksiään. Kirjallisesti teos poikkeaa länsimaisesta tyylistä, tässä kuvataan enemmän ihmisten sisäisiä tuntoja kuin ulkoisia tapahtumia tai juonenkäänteitä.
*
Enni Mustonen Näkijä Otava 2021 Pukija Otava 2020

Kirsti Mannisen uusimmat romaanit, Enni Mustosen nimissä, kuvailevat tänä vuonna ilmestyneen Näkijän silmin Amerikan suomalaissiirtolaisten elämää Los Angelesin maisemissa ja edellisvuotisen Pukijan suomalaisen elokuvastudion pukujen hoitajan työtä ja elämää. Kirjailija on käyttänyt kummassakin runsaasti elokuvastudioista ja niiden aikalaistähdistä kertovaa lähdeaineistoa elävöittämään päähenkilöiden tarinaa. – En ole viihderomaaneja harrastanut, mutta taannoin sain ’kaupan päällisiksi’ kirjakaupasta Enni Mustosen uuden pienoisromaanin, joka kertoo Näkijässä päähenkilönä esiintyvän Martan nuoruusvaiheista kotimaassa. Tykästyin Martan muhevaan pohjalaismurteeseen ja selkeäpiirteiseen hahmoon. Pienoisromaani valotti jo hyvin pätevästi kirjailijan omaa tyyliä ja viihderomaania yleisemminkin. Eloisasti polveileva juoni ja päähenkilöiden luonteikkuus ovat oleellista ja tapahtumien aihepiiri on oltava hallussa. Näkijästä ja Pukijasta jäi makoisaksi haudutetun viihdepuuron tukeva jälkimaku. Kolmanneksen sivumäärästä olisi kyllä voinut huoletta karsia kummastakin, tarina olisi napakoitunut. Mikä ettei näitä koronakaranteenissa viihtyäkseen lukisi ja moni lukeekin.
*
Alberto Moravia Matka Roomaan suom. Tuula Saarikoski Tammi 1991 (1988)

Tympeällä tavalla miesnäkökulmainen tarina, joka jäi minulta kesken.
*
Saara Cantell Kesken jääneet hetket Tammi 2020

Palkitun elokuvaohjaajan ja käsikirjoittajan esikoisromaani on yksi viime vuoden kirjallisista tapauksista. Romaani nostaa rohkeasti yhden perhepiirin väkevät tapahtumat esiin tavalla, joka ei jätä lukijaa viileäksi. Romaanin juonikuvio on tarkasti mietitty ja tekijän kuvataiteellinen ote näyttää tapahtumat visuaalisesti rikkain vedoin. – Tämä romaani on hieno kuvaus perheen sisäisistä siteistä, suvun ja nuoruudesta asti säilyneiden ystävyyssuhteiden kantavasta voimasta ja äitiyttä kokemattoman naisen syvästä rakkaudesta äidittömäksi jääneisiin lapsiin. Taito on kertoa rankoista kohtaloista niin hengittävästi, että lukija saa tilaa tuntea. En ole aikoihin itkenyt kirjaa lukiessa niin kuin tässä itkin.
*
Tiina Raevaara En tunne sinua vierelläni novelleja Teos 2011

Raevaaraa on verrattu Jyrki Vainoseen, Leena Krohniin, Maarit Verroseen ja Johanna Sinisaloon. Edellä mainittuja eksentrisiä tarinoita kirjoittavia olen mielellänikin lukenut, mutta Raevaaran novellit olivat minulle liikaa. – Vastenmielisyys oli niin voimakas, että jätin kesken.

* * *


Runot

Kaarina Valoaalto Äimän käki Poesia 2021

Kaarina Valoaalto (1948-2021) oli eräs erikoisimpia runoilijoitamme, hyvällä tavalla sitä. Tämä teos on postuumisti julkaistu, kirjailija ehti työstää kokoelman valmiiksi ennen kuolemaansa. Hänellä on omintakeinen ja kuvastoltaan rikas runokieli. Häneltä jäi runsaasti julkaisemattomia runoja, ehkä postuumeja kirjoja saadaan vielä lisää. – Minun täytyy tunnustautua Valoaallon runouden ihailijaksi. Hänen teksteistään puuttuu kaikenlainen temppuilu ja rääväsuisuus. Yksinkertaisesti ja mahtavan osuvasti kuvattua elämää ja ajatuksia. Nämä runot ovat niin tosia ja samalla niitä lukee hymyssäsuin, jopa naurahdellen.
*
Proosa

V.S. Luoma-aho Delete Kosmos 2021

Kenties tuhansista lukemistani kirjoista erikoisin. Mykistää, kun pitäisi jotain sanoa. Ei tämä ole romaani, ei runoa – jonkinlainen kirjallinen temppurata ehkä. Todennäköisesti kirjoittaja on poikkeusihminen – kenties kustantaja on nähnyt tässä potentiaalia, jota minä en havainnut. – Mitä ihmettä tämä ihminen yrittää sanoa, mietin yhä useammin loppua kohti tarpoessani. Ja kyllä, tämä ei ollut minusta hyvä kirja. Okei, erikoisuus ei ole huono asia, ellei se sitten yhdisty täydelliseen logiikan puutteeseen. Jotain hyvää löysin: kirjoittajalla on rikas sanavarasto, erityisesti kirosanojen osalta.
*
Selma Lagerlöf Untuvainen suom. Uuno Kailas (1912) Tiberiuskirjat 2021

Tiberiuskirjat on julkaissut pieniä novellikokoelmia menneiden vuosisatojen mestareilta. Lagerlöfin (1858-1940) kolme pientä tarinaa on Daudet’n tapaan kaunista, sävykästä kieltä. Selma Lagerlöf oli ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut naiskirjailija ja Ruotsin akatemian ensimmäinen naisjäsen. – Vanhahtavine ilmaisuineen nimenomaan tapa kertoa on se, mikä näissä erityisesti viehättää, kuten myös se, miten kirjailija kykenee erittelemään henkilöidensä tunne- ja ajatusmaailmaa sukupuolesta riippumatta.
*
Alponse Daudet Maanantaitarinoita suom. O.A. Kallio (1908) Tiberiuskirjat 2021

Ranskalaisen Daudet’n Maanantaitarinat ovat aikansa huippuproosaa. Hän on kirjoittanut mm. kertomuskokoelman Kirjeitä myllyltäni, joka lienee innoittanut edesmenneen presidenttimme ns. myllykirjeiden julkaisuun viime vuosisadalla. – Viehätyin kovasti näistä pikku tarinoista, jotka liittyvät saksalais-ranskalaisiin sotiin. Daudet on ollut ilmeinen tyyliniekka ja sanataituri ja vanha Kallion suomennos tuo sen hienosti esiin.
*
Miika Nousiainen Pintaremontti Otava 2020

Tunnetun kirjailijan ja tv-persoonan nyky-yhteiskunnan kipupisteitä luotaava romaani kuorii ystäväkolmikon arjen kautta komedian keinoin yksinhuoltajaisyyttä, kumppania etsivän ja perhettä kaipaavan sinkkuelämää. Ystäväkolmikko on siinä vaiheessa, jossa omat isä- ja äitisuhteet ovat muuttuneet kuoleman, omaishoitajuuden ja leskiäidin uuden suhteen nyrjäyttämäksi hämmentäväksi todellisuudeksi. – Nousiaisen tyyli on arkitodellisuutta täsmällisesti kuvaavaa, romaanin hahmot samaistuttavia ja juonenkuljetus taitavaa. Minua hiukan häiritsi runsas kirosanojen käyttö miesten keskinäisiä dialogeja ja ajatusmaailmaa kuvatessa. Se on omiaan latistamaan tyyliä. Toisaalta Nousiaisen huumorintaju tekee lakonisuudessaan lukukokemuksesta hilpeää.
*
Elisabeth Strout Kaikki on mahdollista suom.Kristiina Rikman Tammi 2019 (2017)

Olive Kitteridgen tarinan luoja, Pulitzer-palkittu yhdysvaltalainen Elizabeth Strout (s.1956) on kyllä mainio kirjailija, meikäläisittäin laadukkuuden tae on sekin, että kirjat ovat päätyneet Tammen Keltaiseen kirjastoon. Viimeisin suomennos sisältää toisiinsa väljästi liittyviä, itsenäisiä tarinoita Amgashin pikkukaupunkilaisista, jotka tietävät toisensa, mutta tuntevatko itsensäkään, sopii kysyä. – Olen arvostanut ja ihaillut Stroutin julkaisuja, joille on myös löytynyt taidokas suomentaja. Kirjailijalla on loistava tyyli sanoa yhdellä lauseella paljon ja lyhyellä tarinalla kaikki oleellinen ihmisistään. Sitä ei voi kuin ihailla. Lukeminen on nautinto!
*
Satu Rämö Talo maailman reunalla WSOY 2021

’Vuosi Islannin maaseudulla’ kuvaa kiinnostavalla tavalla maassa asuvan suomalaisnaisen silmin nähtyä ja kaikin aistein koettua perhe-elämää pohjoisessa maassa, jossa perheen lapset puhuvat kahta marginaalikieltä, isän kanssa islantia, äidin suomea. Tavat ovat toiset ja ihmiset toista maata, mutta ankaran luonnon kanssa elää ihmisiä, joiden asenteesta on opittavaa. – Lue kirja, se vie sinut huikeisiin kokemuksiin, joita kotimaassa ei tule vastaan. Kirjoittaja osaa kertoa ja kuvailla ja tarttua pettämättömällä vaistolla ilmiöihin, jotka kutkuttavat erilaisuudellaan.

*Martti Anhava Niin katosi voitto maailmasta Otava 2021

”Teos piirtää esiin Paavo Haavikon mielenmaisemat, paikat ja tilanteet, joissa poikkeuksellisen rikas tuotanto on syntynyt”. Haavikko oli kiistatta aikansa kirjallisen establishmentin voimahahmo, runoilija ja vaikuttaja. Anhava on uutterasti paneutunut sekä henkilökuvan ja kirjallisen tuotannon että toiminnan vaikutuksen esittelyyn runsaan aineiston valossa ja henkilöhaastatteluin. Kävihän tästä myös ilmi viime vuosisadan kirjojen ja lehtien kustannustoiminnan sisäpiirien tila ja varsinkin Otavan perheyhtiön historian käänteet. – Kirja on ikävän kokoinen järkäle, jonka jaksanevat vain asioista syvällisesti kiinnostuneet kokonaisuudessaan käydä läpi. Ehdin puoliväliin, selailin välin ja luin viimeiset luvut. Tavalliselle lukijalle Haavikon kootut seikkailut kustannus- ja yritysmaailmassa eivät niin kiinnostavia olleet, joskin valottivat poikkeusyksilön persoonaakin. Se kumminkin selvisi mikä miesten keskinäinen maailma kirjallinen kulttuuri olikaan.



Delia Owens Suon villi laulu suom. Maria Lyytinen WSOY 2020 (2017)

Kovasti kehuttu romaani (1 New York Times bestseller) kertoo karulle ja soiselle marskimaalle taloröttelöön asumaan ajautuneen onnettoman perheen tarinan. Ensin lähtee äiti, sitten isommat lapset yksi toisensa perään. Viisivuotias Kya-tytär jää oman onnensa nojaan väkivaltaisen isän kanssa, joka juopottelee ja on tietymättömissä päiviä, jopa viikkoja. Lopulta isäkin katoaa ties minne ja Kyan on opittava selviämään luonnon ja oman kekseliäisyyden turvin. – Romaani ottaa heti outoudessaankin mukaan ja kuljettaa pienen äitiä ikävöivän, sisukkaan ja luontorakkaan villikkotytön nuoreksi neitoseksi, joka rakastuu – ja pettyy kahdesti. Tarinaan tulee mukaan pojan kuolema ja murhaepäily, joka ratkeaa vasta Kyan kuoleman jälkeen. Vertaansa vailla oleva, riipaiseva tarina jokaiselle luonnonystävälle.
*
Ayad Akhtar Appelsiininkuorten katu suom. Katariina Kaila Otava 2012

New Yorkissa asuvan pakistanilaistaustaisen kirjailijan esikoisromaani on värikäs, aistikas ja väkevä kuvaus amerikkalaistuneista koulutetuista ihmisistä, joista toiset ovat omaksuneet länsimaisen kulttuurin vapauksia, toiset taas säilyttäneet muslimiyhteisön tiukat normit keskellä länsimaista yhteiskuntaa. Perheen ja suvun vaikutus on vahva ja koraanin opetuksia sekä perhekulttuuria tarinassa kerrotaan lääkäri-isän ja maallistuneen äidin pojan silmin nähtynä. Poika haluaa kauniin ja uskonnollisen Mina-tätinsä vaikutuksesta tulla hafiziksi, mikä merkitsee muslimimiestä, joka opettelee koraanin ulkoa. – Muslimikulttuuria tuntemattomaan lukijaan tekee vaikutuksen aito ja teeskentelemätön perheen elämän ja traagistenkin kohtalonkäänteiden kuvaus. Pidin tästäkin kirjasta kovin – ja huomaankin tänä vuonna lukeneeni useita Lähi-idän sekä eteläisen Aasian alueen kulttuureja kuvaavia romaaneja.
*
Pekka Jaatinen Äiti Johnny Kniga 2021

Erikoinen elämäntarina pojasta, joka menetti varhain äitinsä, kovetti itsensä ja kätki itkemättömät itkunsa. Pojasta kasvoi nyrkkeilijä, alkoholisti ja raitistuttuaan kirjailija sekä ihanan tyttären isä. – Elämäntarina kosketti minua syvältä, raapi ja raastoikin, mutta antoi uskoa ihmisen kykyyn korjata elämänsä suuntaa rakkauden avulla.
*
Leena Krohn Mitä en koskaan oppinut Teos 2021

Leena Krohn on yksi arvostetuimpia kirjailijoitamme, jonka teokset ovat hyvän kirjan ystävän lukemistossa ykkösrivissä. – Oli sykähdyttävää lukea näitä terävästi oivaltavia esseitä tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista. Vaikka ei olisi kaikesta samaa mieltä hänen kanssaan, lukija saa häneltä riittävästi perusteita toisenlaiseen näkemykseen. Krohnin kirjat kannattaa kaikki lukea!
*
Marketta Pyysalo Kehrääjä Teos 2021

Taipalsaarella syntyneen Pyysalon (s. 1976) esikoisromaani. Naisen suruprosessin yksinpuhelu, syvälle kulttuurihistoriaan sukeltavine ajatusketjuineen. – Lukija yllätetään heti alkuun: miten karusti voidaan 20 vuotta kestänyt avioliitto päättää täysin tunteitta ja ilman ennakkovaroitusta. Kirjan nainen jää märehtimään miehen sanoja, omaa tilannettaan, kun elämä hajoaa äkisti. Lukijalle tulee tunne, että koko eroprosessi tapahtuu naisen päässä, on kuin hän kadottaisi itsensä ja jäisi harhailemaan autiudessa etsien jotain kiinnekohtaa. Hyvin erikoinen tarina, sellaisena kiintoisa.

*

Vera Vala Aprikoosiyöt Gummerus 2021

Italiassa 20 vuotta asunut kirjailija Veera Vala on julkaissut tähän mennessä kuusi dekkaria, päähenkilönään Arianna de Bellis. Uusin romaani Aprikoosiyöt on luokiteltu sarjaan romantiikka. 368 sivuinen tarina on puoleenväliin asti melko tasapaksu, kunnes päähenkilö matkustaa Italiaan tätinsä luo. Siellä alkaa tapahtumien vyöry, josta ei yllätyskäänteitä puutu. – Kirjailijan tyyli tuntuu puoliväliin kirjaa melko mitäänsanomattomalta jaarittelulta, jossa päähenkilön itsetunto-ongelmia vatvotaan väsyksiin asti. Vuosien takaisia tapahtumia kuljetetaan mukana vuoroin ajantasaisten kanssa ja näin alkaakin hiljalleen avautua salaisuuksien vyyhti, joka tulee vaikuttamaan päähenkilön elämään ratkaisevasti. Alkuosan haahuilua tiivistämällä tarina olisi napakoitunut. No, jos romantiikkaa kaipaa, sitä löytyy yllin kyllin.

*

Lucinda Riley Perhosten huone suom. Tuukka Pekkanen Bazar 2020 (2019)

Tätä paksua pokkaria olen lukenut pätkittäin läpi kuluneen kesän, aina kun kirjastosta haettu lukupino on loppunut kesken. Riley itse ei enää ole jatkamassa kevyiden kesäkirjojen ja herttaisten suhdetarinoiden kirjoittamista, mutta hänelle ehti muodostua sankka (nais)lukijoiden piiri kautta läntisen maailman. – Rileyllä oli taito kirjoittaa asioista, tunteista, valinnoista ja ratkaisuista, jotka naisten elämässä ovat yhteisiä sillä tavalla, että tarina kuljettaa lukijaa käsi kädessä. Tässä romaanissa suhteet selviävät, eikä kirjailija jätä lukijaa tarpomaan täyttymättömien unelmien tai pyrkimysten katkeraa suota.



Minna Lindgren Armon Anneli
Teos 2021

Minna Lindgren paneutuu eläinten suojeluun ja eutanasiaan romaanissa, jonka päähenkilö on maalaiskunnan kunnaneläinlääkärin määräaikaisessa virassa oleva Anneli Kaulimo. – Lindgrenin huumori on tuttua Ehtoolehto – kirjoista eikä petä tässäkään. Ronski työ teuraseläinten ja lypsykarjan parissa saa vastaparikseen ihmisten käsittämättömän kiinnostuksen outoihin lemmikkieläimiin. Huumori pyrkii kyllä paikoin menemään överiksi. Pohdiskelu ihmisten ja eläinten kärsimyksen lievittämisen eroista antaa vakavaakin ajatuksen aihetta.
*
Risto Oikarinen Piispa Otava 202

Kirjoittaja on pastori ja kirjailija. Piispa on Oikarisen toinen romaani. Häneltä on julkaistu myös kolme runokokoelmaa. Romaanin keskushenkilö ja kertojaääni on Helsingin piispa, joka on nainen. Todellisen entisen Helsingin naispiispan, Irja Askolan kanssa romaanin päähenkilöllä ei ole mitään yhteistä. Tekstin kirkkoa luonnehtivat jaksot ovat erittäin todentuntuisia, tosiasiat ovat kirjoittajalla hallussa ja sisäpiiritietoa runsaasti. – Olipa hämmentävä lukukokemus. Miten rankasti, jopa räävittömästi kirkon uskoa, toimintatapoja ja työntekijöitä kirjoittaja suomiikin, asioita tuntevat tahot eivät voi väittää vastaankaan. On täysin mahdollista kokea kirkon todellisuus näinkin. Joistakin asioista voi jopa asiallisesti olla täysin samaa mieltä. Sitä jäin kuitenkin kysymään, jos tämä ei ollut omaksi terapiaksi kirjoitettu, kenelle sitten ja mitä varten?
*
Maarit Verronen Vanhat kuviot Tammi 2012

Verronen on oivallinen lyhyiden juttujen kirjoittaja. Novellit ovat parhaimmillaan hykerryttävään nyrjähdykseen päättyviä yksinkertaisia, mukaansa tempaavia tarinoita. Suomen kirjallisuudessa on vaikea ylittää edesmenneen mestarillisen novellistin, Raija Siekkisen tasoa, mutta Verronen yltää siihen parhaimmillaan.
*
Majgull Axelsson Toista tietä suom. Oili Suominen WSOY 2005 (2004)

Ruotsalainen 1947 syntynyt kirjailija on kotimaassaan palkittu ja romaaneja käännetty useille kielille. Romaani analysoi eräänlaisen narsistin ja häneen rakastuneen naisen avioliittoa. Naisen ongelma on eräänlainen kaksoispersoonallisuus, jonka turvin hän kykenee elämään tilanteessaan. Romaani alkaa traagisesta taphtumasta, jota puretaan pala palalta. Mitä lopulta oli tapahtunut jää mysteeriksi. – Romaanin rakenne on sirpaleinen, tapahtuma-ajankohdat hyppelehtivät sinne tänne. Narsistimies ja skitsofreeninen nainen päähenkilöinä ei ole omiaan tarjoamaan ehjää ja antoisaa lukukokemusta.
*
Iikka Hackman Tähän aikaan huomenna WSOY 2020

1982 syntynyt Jyväskylässä asuva esikoiskirjailija herätti mielenkiintoni mm. sillä, että kirjoitti miespäähenkilönsä tarinan kahteen aikakauteen ja nosti hänen kauttaan esille eutanasiakysymyksen. Toisekseen Hackman kirjoittaa ansiokkaasti myös miehen tyttären näkökulman elämään ja kuolemaan isäsuhteen kautta. ”Vaikuttava ja lohdullinen esikoisromaani isästä ja tyttärestä, muuttuvasta Euroopasta ja nuoruudesta. Ja elämästä, joka jatkuu aina, vaikka on suuri ja mahdoton kuin dinosaurus.” – Kirjailija leikkii sanoilla, vyöryttää ajatusvirtoja – mutta saa silti ohjastettua raisun ratsunsa hallitusti maaliin. Tässä on erittäin lupaava uuden sukupolven kirjoittaja, josta toivon vielä kuulevani. Hänen henkilönsä saavat lukijan ihmettelemään, väittämään vastaan ja pyyhkimään kyyneleitä. Voiko hyvältä kirjalta vielä muuta odottaa?

*
Pakopiste eri kirjoittajia toim. Hannu-Pekka Björkman ja Nina Honkanen Into 2021
Kymmenen suomalaista kulttuuripersoonaa sai aiheekseen kirjoittaa hetkistä, joissa on ollut pakko pysähtyä, tilanteista, joissa voi löytää itsensä toivomasta, ettei paluuta entiseen ole. Persoonallisia, viisaita, haastavia, vahvoja ja herkullisia tekstejä.
*
Liisa Louhela Kaikkeus on meidän WSOY 2021

”Lahjakas ja omaääninen kertoja, jota kiinnostavat historian vaietut aiheet.” Louhela (s. 1986) on syntyjään Kainuusta, josta lienee kotoisin tarinassa mainiosti toimiva murre. – Tykästyin kovasti sekä menneitä aikoja elävöittävään tarinaan että sen väljään rytmitykseen. Lukijalle jätetään tilaa hahmottaa positiivisesti erilaisen tytön sisukas pyrkimys eteenpäin elämässä.
*
Ljudmila Ulitskaja Sielun ruumis novelleja suom Arja Pikkupeura Siltala 2021 (2020)

1943 syntynyt Ulitskaja on palkituimpia ja arvostetuimpia nykykirjailijoita Venäjällä. Perinnöllisyystieteilijän taustalla rikastettu tietämys venäläisestä kansansielusta tekee hänen tuoreen Sielun ruumis -teokseen kootuista novelleistaan herkullista luettavaa. Ulitskaja on tunnettu myös poliittisena aktivistina ja rohkeana Venäjän yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaajana.
*
Jarkko Tontti Perintö Otava 2018 Haava Otava 2021

Kirjailija on myös lakimies ja julkaissut esseitä, runoja, romaaneja. Ilmeisesti hän on etsinyt omaa tyylilajiaan, aloittaen runoista. – Minua miellytti konstailematon tyyli kirjoittaa ja rakentaa perhetarina, jossa sisar ja veli selvittelevät aikuisena suhdetta toisiinsa ja äitiinsä, joka on päiväkirjamerkintöinä läsnä kuolemansa jälkeen. Päiväkirjasta taistellaan ja syy on ilmeinen, asioita on haluttu salata lapsilta. Äidin perintö yllättää ja pakottaa sisarukset etsimään tukea toisistaan. Myös toivorikas tulevaisuudennäkymä, johon tarina päättyi, tuntui lukijasta hyvältä. Haava on raastavan surullinen tarina addiktiosta, joka erottaa perheen toisistaan ja suvustaan. Alkoholisti-isä ja narkkaritytär ymmärtävät toisiaan, mutta eivät siksi voi auttaa. Äiti hylkää molemmat pelastaakseen itsensä ja uransa.
*
Pentti Arjopalo Varjo Mediapinta 2012

Onnettomuutta seurannut muistinmenetys on punaisena lankana tässä tarinassa, jonka tapahtumat sijoittuvat kahta puolta Tornionjokea. Kolmen valtion ja monenkielisen puheen alueella mies etsii kadonnutta menneisyyttään. – Aihe vaikuttaa kiinnostavalta, mutta kertomisen tapa alkaa aika nopeasti puuduttaa. Maisemat tapahtuma-alueella kuvataan yksitoikkoisiksi, kohokohtia ei ole , ei myöskään alueella asuvien ihmisten elämässä. Aloin harppoa ja lopulta annoin olla.
*

Saara Cantell Kaikki tuoksuu lumelta Tammi 2021

Helsinkiläinen, 1968 syntynyt kirjoittaja on työskennellyt myös elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana. Esikoisromaani (2020) sai kiitosta ja rohkaisi jatkamaan proosan parissa. Kaikki tuoksuu lumelta on maatuskanukkemainen sukutarina, jossa äidit ja tyttäret ovat pääosassa. – Tykästyin kovasti Cantellin tyyliin käsitellä aihettaan. Romaani käynnistyy hitaahkosti, mutta paljastaa terävin ja moniaistisin piirroin kunkin sukupolven naisten ominaispiirteet ja kohtalonkäänteet. Lopetus on erityisen hieno.


Runot

Anne Hänninen Sepelkyyhkyt Aviador 2020

Jo ensimmäisestä runokirjastaan (1978) lähtien olen seurannut Anne Hännisen (s. 1958) runoilijan taivalta. Hän on julkaissut 16 itsenäistä runoteosta sekä ’Valitut runot’. Yhdeksän palkintoakin on uran aikana kertynyt. Toistaiseksi viimeisin Sepelkyyhkyt puhuttelee luontoa syvästi rakastavan ja tarkkailevan runoilijan lintuteemalla, jonka hän tuo ihmisen elämänkaaren kypsymisen ja päättyneen elämän tuntoihin.

”Etsimme vääristä paikoista sitä mitä olemme. / Ja mitä olemme olleet. / Kohti meneminen onkin hyvästijättö. / Siivekkäiden alkukuvat pimeää vasten. / Linnunkatseenkirkkaat.”
*

Romaanit

Patricia Cornwell Paljaat luut suom. Ilkka Rekiaro Otava 2013Vaikka kuinka kansainvälisesti mittava maine kirjailijalla onkin ja kovat painosluvut dekkarimaailmassa, en niin kovin innokkaasti tällaista tekstiä lue. Viikkokausia kesti kahlata 380 sivua. Mietin monta kertaa kirjailijan tyyliä vyöryttää loputtomasti inhoja yksityiskohtia. Niitä kyllä riitti, kun päähenkilö on rikostutkija ja patologi Kay Scarpetta ja tutkittavana sarjamurhaajan tekoset. Luulenpa, että tämä opus riitti tätä lajia kirjallisuutta, kun en dekkareita muutenkaan harrasta.

*
Pirjo Hassinen Hämärän aika Otava 2020

Hassisen romaanituotannon listaus on komea, vuoden 1991 Joel romaanista alkaen joka toinen vuosi, joskus jopa vuoden välein, kirjailija on kasvattanut julkaisupinoaan, kerännyt kotimaisia kirjallisuuspalkintoja ja käännöksiä. Tätä viimeisintä luonnehtii kustantaja tähän tyyliin: ”Kolme miestä, kolme kohtaloa: yksi pakenee, toinen etsii, kolmas haluaa kostaa. Populismin nousun jälkeisessä Euroopassa kytee pieniä vihan pesäkkeitä, joiden luo heidän tiensä vievät.” Kirja on on ns. aikalaisromaani, trilogiaksi kirjoitetun viimeinen osa. – Olen lukenut Hassiselta alkupään tuotannosta Kuninkaanpuiston v. 2012. Jokin rääviys Hassisen tyylissä siinä tökki, ei tämä silti jäänyt ainoaksi, mutta taukoa tuli. Nyt päätin katsoa mihin suuntaan on menty. Sama juttu yhä tökkii: jätkämäinen tyyli kertoa ja keskustella, tässä se tosin puolustaa paikkaansa. Kolmen toisiinsa liittymättömän miehen tarinan kuljetus vuorotellen on romaanina ihan mahdollinen, varsinkin kun loppu sitoo miesten tarinat näppärästi yhteen.

*

Elena Ferrante Aikuisten valheellinen elämä suom. Helinä Kangas WSOY 2020 (2019)

Tyttären varjo suom.Helinä Kangas WSOY 2020 (2006)

v. 2016 luin ensimmäisen Ferranteni ja vaikutuin. Jostain syystä hänen tuotantoonsa tutustuminen jäi sillä kertaa siihen. Nyt palasin Ferranteen tuoreiden suomennosten ansiosta. Napolilaisten yläluokkaisten vanhempiensa ainoan tyttären kasvukertomus osoittautui sillä tavalla mukaansa tempaavaksi, ettei kirjaa voinut kädestään laskea. Tyttären varjo puolestaan rikkoo täydellisen äidin illuusion elämästään julman rehellisesti. – Ferrantella on ihan oma ristivetoinen tyylinsä, jonkalaista ei kohdalle usein osu. Myös tarina polveilee paikoin suorastaan kiihkeänä trillerimäisenä. Hellejakson uuvuttamana lukukokemukset muodostuivat aika hektisiksi.

*
Katriina Huttunen Mustaa valoa S&S 2020

Vuonna 2016 kirjailijan 26-vuotias tytär teki itsemurhan, ja seuraavana vuonna äiti kirjoitti suruvuodestaan kirjan Surun istukka. Muistan sen lukukokemuksen olleen hirveän raskas, ajattelin jopa, että äiti tekee surustaan suuren numeron, suorastaan piehtaroi siinä. Toinen kirja Mustaa valoa on alaotsikoitu Muistiinpanoja hautausmaalta. Aihe on työstetympi, kypsynyt ja sopivasti etäännytetty, näkökulma laajempi. Se tekee kirjasta mielenkiintoisemman eikä lukija koe enää joutuvansa kahlaamaan yksityisen surun suossa. Opus sisältää paljon Hietaniemen hautausmaahan liittyvää kiinnostavaa tietoa ja kokemusperäisiä huomioita. – Surukirjoja olen työvuosinani lukenut paljon, toiminut sururyhmien ohjaajana sekä työstänyt oman elämäni suruja. On selvä, että jokaisen suru on omanlaisensa ja liittyy surevan itsensä elämänhistoriaan syvästi. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra, eikä kaavaa, jonka mukaan sen pitäisi mennä. Surun polkua kukin käy edellytystensä ja voimiensa mukaan. Myös päättymätön suru on arvokas suru.

*

Laila Hirvisaari Hiljaisuus Otava 2016

Tänä kesänä elämänsä polun päähän ehtineen, pidetyn kirjailijan 41. romaani Hiljaisuus on riipaiseva kertomus pienestä sodan traumatisoimasta tytöstä, joka menetti vanhempansa. Isovanhemmat pitivät hänestä huolta. Puhumaton tyttö oli koulutoverien hylkimä ja kiusaama, eikä ymmärtämätön opettaja osannut eikä edes halunnut häntä mitenkään auttaa. Vasta nuori lääkäri ottaa asiakseen etsiä sitkeästi keinoja parantavaan muistojen avaamiseen. – Inga-tytön tarinaa ei voi kuivin silmin lukea. Kesäni koskettavin kertomus, joka jäi taitavan ja tuotteliaan kirjailijan viimeiseksi.

*
Hannu Mäkelä Pilven reuna Aviador 2021

Vanheneva mies elää yksin talossaan menneitä muistellen. Hiljaiselon katkaisee yllättävä yhteydenotto naiselta, jonka mies oli aiemmin pannut merkille kahvilassa. Kohta miehen arki myllertyy täysin, kun toisiinsa takertuneet tempautuvat kiihkeän rakkaussuhteen pauloihin. Naisella on perhe ja työ, mutta sähköpostiviestit ja vastaukset valuvat virtanaan puolin ja toisin. Tapaillaan ja heti kohta ollaan jo sängyssä. Mies hämmästyy kuolleeksi luulemansa tunne-elämän ja intohimon vyöryä. Voiko vanha mies vielä rakastua näin, voiko vielä muuttua? – Kyyninen lukija tarpoo puolen kirjaa rakkauden vakuuttelun ja epäilyn suossa, johon tarina uppoaa. Lopulta nainen paljastuu epävakaaksi, miehen menneisyyttä kaivelevaksi, ja suhde kariutuu. Mies ei voi päästää naista, vaan vakuuttaa rakkautensa yhä kestävän ja kas, näin on syntynyt ikuinen keinulautasuhde, joka ei etene ja jota kumpikaan ei kykene lopettamaan. Tympeällä tavalla surullinen tarina.

*
Maritta Lintunen Kirjeitä Suolavuonolta Karisto 2020

Esikoisromaani, joka rakentuu kahden vanhan ystävyksen väliseen ajatustenvaihtoon Norjan vuonomaiseman hyödyntämisestä akustisena huippustudiona. Eksentrisen, erakoituneen akustiikkaekspertin viimeiseksi suurtyökseen kaavaileman haaveen toteuttamiseen tulee yllättäviä mutkia. – Erakon kirjeiden varaan ja saajan ajatuksiin sekä sivuhenkilöiden mietteisiin rakentuva romaani ei ole lukijalle mitenkään helppo. Teksti tuntuu kuivakkaalta ja kun aihepiirikin on asiaa tuntemattomalle vieraannuttava, kaksi kolmasosaa romaanista tuntuu näkkileivän pureskelulta. Tekijän runoilijan kyvyt kyllä pilkahtelevat siellä täällä, mutta eivät jaksa mehustaa kokonaisuutta. Loppua kohti tekstin kiinnostavuus paranee, kun sitä maustetaan myöhään syttyvällä rakkaudella.

*
Lisa Carey Merenneitojen laulu suom. Eva Siikarla SSKK 1998

New Englandissa ja Irlannissa vuorotellen asuvan kirjailijan vaikuttava esikoisromaani avaa erään irlantilaissyntyisen isoäidin, äidin ja tyttären sukupolvitarinan, jonka syvänä virtana kulkevat myyttiset merenneitotarinat, ja eristyneen saaren kovat elinehdot. – Kaunis ja vahvasti kihelmöivä tarina vapaudesta, intohimosta, seksuaalisuudesta ja kuolemasta.

*
Tove Jansson Aurinkokaupunki suom. Kristiina Kivivuori WSOY (1974)

Tove Jansson on myös kirjailijana muutakin kuin pelkkä Muumi-tarinoiden luoja. Amerikkalaisen vanhusten kaupungin elämästä mainiosti kertova varhainen romaani, osoittaa vivahteikkaaseen ihmiskuvaukseen kykenevän kirjailijan briljanttia taitoa. Vanhat ihmiset toden totta ovat persoonallisia, yksilöitä, joiden yhteiselo on värikästä. ”Olen yrittänyt kirjoittaa kirjan siitä, millaista on tulla vanhaksi.” – Viihdyttävä, hykerryttävän hauskakin pienoisromaani.

*
Haruki Murakami Suuri lammasseikkailu suom. Leena Tamminen Tammi 1993 (1982)

Tästä vanhemmasta Keltaisen kirjaston Murakami-romaanista on otettu uusi pokkaripainos. Romaanin kertojahenkilö on kovasti samanoloinen, omalaatuinen ja erakkosieluinen älykkömies kuin Murakamin kirjoissa yleensäkin. Tarina lähtee melko pian huitelemaan mystisiin ja epätavallisiin tapahtumiin ja maisemiin. Mielikuvitusta riittää! – Murakamin tyyli on japanilaistenkin kirjailijoiden keskuudessa niin omaa luokkaansa, että sen kaltaista ei hevin tule vastaan romaanitaiteessa. Olen jo nimennyt hänet lempparikirjailijakseni ja tykkään aina vain.

*
Nazanine Hozar Aria suom. Hilkka Pekkanen Otava 2020 (2019)

Tarina alkaa shaahin vallan aikaisesta Persiasta. Väkivaltaiselle miehelle naitettu nainen synnyttää sinisilmäisen ja punatukkaisen tyttären ja hylkää tämän jätekasaan kadulle, koska lapsi on kirottu. Isä, joka odotti poikaa, aikoo tappaa tytön, jolla on vielä äitinsä silmätkin. Tytön löytää jätekasasta shaahin armeijan autonkuljettajana toimiva lempeä mies, joka vie lapsen kotiinsa. Tarina jatkuu Ariaksi nimetyn tytön kohtalon kuvauksella. Samalla kun tyttö kasvaa, Persiassa puhkeaa vallankumous, johon liittyy islamin uskon leviäminen, ajatolla Khomeinin valtaantulo ja Iranin valtion kehitys. – Arian tarina on väkevästi kerrottu ja alkuvoimainen itämaisen kulttuurin ja murroksen aikakauden kuvaus.

*
Mikko Heikka – Vesa Kanniainen Maailma koronan jälkeen Keskustelukirjeitä Minerva 2021

Tunnettujen ja arvostettujen ajattelijoiden puheenvuoroista rakennettu pohdintakirja on mitä ajankohtaisin ja kiinnostavin aiheeltaan, mutta osoittautuu raskaansarjan filosofiseksi tykitykseksi luettuna. Asialla on kaksi fiksua miestä, jotka tuntuvat elävän pelkästään oppineen päänsä sisällä. Ei tästä filosofian ja kansantaloustieteen sfäärejä syvemmin tuntematon kansalainen paljon kostu. Mutta onhan kutkuttavaa roikkua tiedon tuntumassa kumminkin.

*
Rosa Liksom Hytti nro 6 WSOY 2011

Otin asiakseni lukea uudestaan hyllyssänikin olevan alkuperäisteoksen, jonka ideasta tehtyä Cannes-palkittua elokuvaa on nyt hehkutettu mediassa. Oikein muistin: romaani on loistavaa työtä, Liksom on erinomaisen taitava värittämään junamatkan Moskova – Ulan Bator kokemuksia ja tapahtumia. – Teos edustaa minulle Neuvostoliiton syvällistä analyysia. Parasta siinä on se, että Liksom kirjoittaa tuntemuksiaan aidosti ja rehellisesti, myös todellisuuden hyväksyen. Nythän teos on jo nostalgista historiaa, kun Neuvostoliitto on jo lakannut olemasta, mutta Venäjä ja venäläinen kansansielu yhä elää.

***