Runot

Maiju Pohjola   Ettei yötä enää   Aviador 2022

Haminalainen runoilija Maiju Pohjola (s. 1990) julkaisi esikoiskokoelmansa Lautuma vuonna 2020 ja palkittiin siitä. Tässä toisessa runoteoksessaan hän eläytyy synnytykseen, äitiyden ja naiseuden väkeviin tunteisiin.   – Tätä voinee sanoa uudeksi runoudeksi paitsi tekijänsä iän, myös tekstin tyyli- ja sisältöseikkojen perusteella. Vaatii totuttelua koko ikänsä runoaalloilla soutaneen lukijan löytää kosketuspintaa. Se löytyykin.

                           kaareva raja / kasvukäyrä

                           mitattu mittaamaton: / taivaita tähdissä

*

Proosa

Jansson Tove   Valitut novellit   WSOY 2019

En ole aiemmin lukenut Muumikirjojen lisäksi muuta Tove Janssonia paitsi Kesäkirjan. Siksi oli mielenkiintoista tutustua laajaan novellituotantoon. Takakannen mainosteksti lukee Janssonin novellit maailmankirjallisuuteen.  – Tarinat olivat aiheiltaan hyvin persoonallisia, paikoin jopa outoja. Vanhimpien novellien kohdalla outous alkoi tuntua rasittavalta, mutta loppua kohti tarinat hioutuivat ja löysin pari helmeäkin joukosta. Kannattaa toki lukea.   

*

Tiina Raudaskoski   Kuudennen kerroksen nainen   WSOY 2022

Raudaskoski (s. 1977) on dramaturgi ja yhden aikaisemman romaanin kirjoittanut kirjailija, joka on asunut Pariisissa yli 15 vuotta. Toisen romaanin tarina Tiina Är:n epäonnistuneesta avioliitosta ja lapsenhuoltajuustaistelusta on kertomus ulkomailta Pariisiin muuttaneiden selviytymisestä  ranskalaisessa byrokratiaviidakossa.   – Pitkin matkaa ahdistava ja absurdiksi kääntyvä tarina koettelee lukijan resilienssiä, mutta on niin intensiivinen, että pakottaa lukemaan loppuun. Tarina päättyy toivonsäteiden valaisemaan maisemaan. Kyllä tästä elokuvankin saisi, jos keventäisi vähän raadollisen väkevää tekstiä.

*

Anna Kortelainen   Tulirinta, romaani Erik Edelfeltistä   Tammi 2020

Todennettaviin tietoihin perustuva romaani aatelissuvun viimeisestä vesasta, joka kuoli 21-vuotiaana tuberkuloosiin etelä-Ranskassa. Kirjailija on punonut ajankuvaa ja tapatietoa runsaasti ja uskottavasti kuuluisan taidemaalari-isän ainoan pojan traagiseen ja lyhyeen elämäntarinaan.  – Yksityiskohtien runsaus kyllä myös hengästyttää lukijaa. Tuberkuloosipotilaan kivulias loppu on tekstin dramaattinen huipennus.

*

Erin Niimi Longhurst   Omoiyari  Japanilainen myötätunnon taito   Viisas Elämä 2022

Kaunis, pieni kirja, jossa on laadukas ulkoasu kuvituksineen ja tekstejä, jotka avaavat japanilaiselle kulttuurille tyypillistä sanastoa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.  – Mainio opus, joka herättelee länsimaisessa kulttuurisessa hämmennyksessä elävää. Palauttaa lukijalle ihmisyyden perusasetuksia.

***

Helena Sinervo   Meri Requiem   runoja    Otava 2022

Sinervo on 1961 syntynyt Finlandia-palkittu runoilija, kirjailija ja suomentaja. Arvostuksesta kertoo myös Aleksis Kiven rahaston elämäntyöpalkinto. Meri Requiem on Sinervon 12. runokokoelma, jota luonnehditaan sielunmessuksi merelle. Meri sekä fyysisenä että Runojen merenä, eroottisen rakkaudenkin elementtinä kiehtoo ja inspiroi Sinervoa. Kirjan ulkoasu on poikkeuksellisen viehättävä, Piia Ahon käsialaa. – Vaikutuin näistä runoista kohta kirjan avattuani. Tässä luodaan runoudelle uutta kieltä! Sinervo leikkii onomatopoeettisilla mielleyhtymillä ja ajatus seikkailee huikeissa sfääreissä runollisen sävelkorvan luomissa sointuvissa kuvioissa.

”Haahuilin alasti huoneistossa. / Haahuilin suurten kuusten seurassa. / Ajattelin, että nuokin puut joku omistaa ja myy, mieletöntä. / Sanonpa teille, että koko ajan oli kuin sarabande olisi soinut, / kuin meri olisi kutsunut luokseen neulasten hitaan virran / kuin trillien ansalangat ja lassot olisivat metsästäneet minua, / kuin olisi ollut mahdollista paeta vain muuttumalla puuksi, / istuttaa johtosolukkoa, nilaa ja jälttä kaarnoittuvan ihon alle. / Ja päätyä ennen pitkää kiinalaiseen sellukattilaan. / En ole koskaan ollut yhtä vanki kuin teidän suoratoistossanne. ”

*

Anja Snellman   Kaikki minun isäni   WSOY 2021

Kirjailija on julkaissut Kaurasen nimellä kymmenen romaania ja sen jälkeen Snellmanina vielä 29. Ihan kaikkia en ole lukenut, mutta olen pitänyt kirjailijaa paitsi tuotteliaana myös taitavana ja rohkeasti omaäänisenä. Tämä viimeisin kertailee ja analysoi isä-teeman kautta kirjailijan isäsuhdetta ja miessuhteita.   – Tässä tuli useaan otteeseen mieleen aiemmat romaanit, joista muistumia on mukana. Jollakin tavalla kirja tuotti hienoisen pettymyksen, myös ilmeisen hybriksen takia ja suoranaisen isävihan ilmeellään.

*

Uusi alku   Elämä kulkutaudin muuttamassa maailmassa    Kirjapaja 2022

Piispa Teemu Laajasalo on toimittanut pienimuotoisen kokoelman erilaisten ammattilaisten ja vaikuttajien näkemyksistä pandemiavuosien ajasta tähän mennessä. Ajatuksiaan tuovat esille mm. Suomen Ulkopoliittisen instituutin pääjohtaja Mika Aaltola, poliisineuvos Lasse Aapio, HUS-alueen sairaanhoitojohtaja Matti Holi, yrittäjä Jari Sarasvuo, näyttelijä Iina Kuustonen, laulaja Antti Tuisku.   – Kukin vastasi näkökulmastaan samoihin kysymyksiin. Erojakin kävi ilmi, mutta myös samana koettua kriisin yhdistävää vaikutusta kansaan ja ymmärrystä heikoimpien tukemisesta ja varjelemisesta. 

*

Anne Mattsson   Irja Askola, Elämäkerta   Kirjapaja 2021 (2.painos)

Valt.lis. Anne Mattsson on tehnyt Irja Askolan tiestä Suomen ev.lut. kirkon ensimmäiseksi naispiispaksi  osuvan, tarkan ja sävykkään elämänkerran. Piispa Irjan tarina ansaitsee ehdottomasti tulla kerrotuksi, niin paljon hän on vaikuttanut ekumenian areenalla, ainutlaatuisella ja lämpimällä tavallaan kohdata ihmisiä ja näyttämällä kaavoihinsa kangistuneen piispakunnan keskuudessa avaran armon teologian elävää esimerkkiä. Hän on ollut tienraivaaja kirkossamme monella tavalla, myös vanhoillisten kirkon jäsenten avoimen arvostelun kohtaamisessa. Irja-piispa on kunnioitettava ja rakastettu ihminen, joka on saanut osansa paitsi pandemian alkuvaiheen ärhäkkään virukseen sairastumisesta, myös aikamme sairaan ilmiön, sosiaalisen vihapostin ryöpystä.  – Kiinnostuin Askolan persoonasta jo varhain hänen runojensa kautta. Se on ollut hänelle ominainen ilmaisumuoto pitkin elämänsä kaarta. Runoissaan hän tulee lähelle kirkon naisia, tueksi ja esikuvaksi.

*

Veera Ikonen   Pimeässä syttyy majakka   WSOY 2022

1975 syntynyt helsinkiläinen käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja Veera Ikonen on julkaissut esikoisromaaninsa, joka pohjautuu hänen omaan kokemukseensa lapsen menettämisestä.  – Miten hieno ja kaunis kirja musertavasta surusta, kaipauksesta ja pienin askelin löytyvästä polusta takaisin elämään.

*

Satu Strömberg   Ujo diiva   Ritva Auvisen elämäkerta   Avain 2022

Kotimaisten oopperalaulajien joukossa on vain yksi Ritva Auvinen. Hänen luonnonlahjansa, äänimateriaali ja tulkintakyky ovat olleet ainutlaatuisia. Myös hänen tiensä laulajattareksi kulki ihan omaa polkuaan.  Harvapa sopraano esiintyy upeasti vielä 80-vuotisjuhlissaan, kun normaalisti ooppera laittaa sopraanonsa 50 v täytettyä eläkkeelle.  – Monelle Ritva Auvinen on ollut ihailtu esikuva, rohkeana oman tiensä kulkijana ja tinkimättömänä taiteilijana. Elämäkerran kokoaja on kyllä toistanut monia asioita ja livahtanut siellä täällä aidan matalimmasta kohdasta, mutta joka tapauksessa henkilönä ja taiteilijana Ritva Auvinen on ansainnut elämäkertansa.  

*

Anni Kytömäki   Margarita   Gummerus 2020

Kytömäki on yksi mielenkiintoisimmista nykykirjailijoistamme. Hän on 1980 syntynyt hämeenkyröläinen. Hänet palkittiin 2020 Finlandia-palkinnolla romaanistaan Margarita. Esikoisromaani Kultarinta oli jo ehdokkaana palkinnonsaajaksi 2014. Kirjailijan uraa kuvaavat monet kirjallisuuspalkinnot pitkin matkaa. Tässä palkinnon voittaneessa romaanissa kerrotaan Senni Margarita Sarakorven tarina 1900-luvun puolivälin paikkeilta, jolloin hän toimi kylpylässä isänsä kouluttamana hierojana ja myöhemmin opiskeli lääkintävoimistelijaksi. Sennillä oli poikkeuksellisen voimakas luontosuhde.  – Romaani oli minulle paitsi ammatillisesti ja ajankuvaltaan kiinnostava, myös erittäin antoisa luontotiedoiltaan. Kytömäen vahvuus ovat tarkat henkilökuvat ja upeat luonnonkuvaukset, joissa hänen sävykäs kielensä ja yllätyksiä tarjoava kertomisen tapansa ihastuttaa lukijaa.

*

Annamari Marttinen    Tässä meillä on kaikki nyt   Tammi 2019

Marttisen viimeisin romaani kertoo eronneen naisen suhteista, joista tuorein on turvapaikkaa hakeneen venäläismiehen kanssa syntynyt. Turvapaikan hakuperuste on miehen uskonto, hän kuuluu Jehovan todistajiin, joiden toiminta on Venäjällä kielletty rikoslain nojalla. Naisen ystävät ja vanhemmat suhtautuvat asiaan jyrkän negatiivisesti. Romaani kuvailee naisen kokemaa sisäistä ristiriitaa perusteellisesti. Ratkaisu avautuu ja yllättää.  – Marttisen tyyli ja teksti ei erityisesti ihastuta, mutta aiheeseen on paneuduttu huolella, ja rakastuneen parin tunnelmia kuvattu voimakkain sävyin.

*

Jukka Viikilä   Taivaallinen vastaanotto   Otava 2021

Viikilä sai esikoisestaan (2016) heti Finlandia-palkinnon, ja tämä toinen teos, viisi vuotta myöhemmin samoin. Tyyli ei ole muuttunut, pikemminkin jalostunut omanlaiseensa suuntaan. Tämäkään teos ei ole perinteinen romaani, pikemminkin tekijänsä omien sanojen mukaan eräänlainen ”himmeli”, pienistä osasista koostuva kokonaisuus.   – ’Himmeli’ on mielestäni varsin osuva määritelmä teoksen omaperäiselle rakenteelle. Kestää jonkin aikaa alusta saada kiinni ideasta, mutta hyvä imu tekstissä pitää lukijan alusta asti otteessaan. Minua kiehtoi se mitä sanotaan ja miten – ja millä tavoin tekstikatkelmat alkavat liittyä toisiinsa ja puhutella lukijaa. Viikilä osaa – ja tietää ärsyttävän hyvin sen itsekin. Jos turhaa sanaripulia ja  ryteikköä olisi raivattu sieltä täältä vähän innokkaammin, tekstin kauneus pääsisi huikaisemaan.   

*

Elina Annola   Kunnes kukkivat puut   Bazar 2022

Annolan esikoisromaani kuvaa nuoren opettajan suhdekiemuroita ja omaa sekä suvulta siirtyvää ahdistusta, joka johtaa taloudellisiin ongelmiin ja lopulta psykiatriseen hoitoon.  – Kirjoittajalla on taito kehittää ahdistava tunnelma suorastaan piinaavaan huippuun. Tarina on raju kuva siitä, miten itsensä voi kadottaa riippuvuuteen parisuhteessa, ystäväsuhteessa tai nettiyhteisöjen syövereissä.    

*

Katja Kallio   Tämä läpinäkyvä sydän   Otava 2021

Katja Kallion tyyli on letkeä ja kieli kirjallisesti rikasta. Tämä läpinäkyvä sydän sijoittuu sotavuosille, jolloin venäläiset lähtivät Hangosta ja jättivät sinisiksi maalaamansa talot ja entiset suomalaiset omistajat etsivät kotinsa, siivosivat ja maalasivat uusiksi. Saksalaiskomppania tuli paikalle ja venäläisille sotavangeille perustettiin leiri. Perheen kolme tytärtä löysivät kukin rakkauden, yksi venäläiseen sotavankiin, toinen saksalaiseen upseeriin ja kolmas etsi itseään naisen ystävänä.   –  Pidän Katja Kallion kirjoitustyylistä ja rohkeasta heittäytymisestä historian tarinoiden pariin. Tämäkin romaani herätti eloon mielikuvia sota-ajan selviytymisestä naisten näkökulmasta kiinnostavalla tavalla.   

*

Don de Lillo   Hiljaisuus   suom. Helene Butzow    Tammi 2022

Don de Lillo (s. 1936) on Yhdysvalloissa palkittu ja arvostettu kirjailija. ”Paranoian ja turmion airut, joka ymmärtää ajan hengen”, luonnehtii New York Times kirjailijaa. ”Hiljaisuus on puhdasverinen katastrofiromaani, joka muistuttaa meitä siitä, että joskus elämä voi muuttua niin kiinnostavaksi, että unohdamme pelätä”.   –  Kirjailija ratsastaa Albert Einsteinin ajatuksilla ja ennustuksilla kuvatessaan teknologian romahduksen jälkeistä maailmaa muutaman ihmisen hetkellisen kohtaamisen kautta. Kuvaus on siinä määrin hyytävää, että lukija toivoo heräävänsä pahasta unesta ja laskee kirjan helpottuneena käsistään. Millaista olisi maailman hiljaisuus, kun kaikki ääntä ja kuvaa tuottava teknologia olisi mykistynyt?

*

Quynh Tran    Varjo ja viileys  suom. Outi Menna   Teos & Förlaget 2021

1989 Vietnamissa syntynyt poika tuli perheineen aluksi Suomeen, länsirannikon ruotsinkieliselle alueelle, josta aikuistuttuaan muutti Ruotsiin opiskelemaan ja asuu nykyään Malmössä.  Romaani kuvaa äidin ja kahden kasvuikäisen pojan perheen asettumista Suomeen ja sopeutumista ilmastoltaan sekä kulttuuriltaan täysin erilaiseen yhteiskuntaan.   – Kirjan tekee mielenkiintoiseksi toisaalta juuri tuo erilaisuus ja myös se, minkälaisena keskenkasvuisen pojan silmin suomalainen elämänmuoto näyttäytyy. Kirjailijalla on kyky loihtia tapahtumiin ja tunnelmiin yksityiskohtien ja värien runsautta.

*

Jouko Liehu  Heidi Liehu   Päivieni loppuun asti   Sphinx 2021

Rovasti Jouko Liehun (1936-2008) omaelämäkerta täydennettynä hänen tyttärensä filosofian tohtori ja kirjailija Heidi Liehun esi- ja jälkisanoin on kiehtova rakkaustarina perheestä, jossa runoilija Rakel Liehu on toisena keskushenkilönä. Kirjassa on reilut 500 sivua ja kaksi kuvaliitettä.    – Liehun perheen sukutarina oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja koskettava lukukokemus – ainakin kirkollisen elämän tuntevalle lukijalle.  Itse olen jo varhain mieltynyt myös Rakel Liehun runoteoksiin, joita olen hankkinut omaan kirjastoonikin. Myöhemmin olen tutustunut myös tyttären, Heidi Liehun runouteen. Kirja on antoisa myös erityislaatuisen perheen pappi-isän päiväkirjateksteistä koottuna elämäntarinana. Jouko-isän suvun juuret ovat Vienan Karjalasta, mikä seikka on vaikuttanut hänen persoonallisuutensa laatuun. Tyttären jälkipuheessa on hiukan ylitunteellista makua, joka pyrkii korostamaan isän ja tyttären mystistä yhteyttä ja surun syvyyttä.

***

Olen lukenut kirjan, joka tuli aika suoraan suojausten läpi ytimeen. Oletettavasti se on elettyä ja koettua tilitystä, siinä sen vahvuus ja myös heikkous. Tarinan nainen on kasvanut perheessä, jossa äidistä ei ole ollut tytön henkisen kasvun tueksi ja isä on väheksynyt sekä äitiä että tytärtä. Nainen ajautuu opiskelijana kansainväliseen uskonnolliseen ryhmään, jonka missiona on viedä evankeliumia ’kaikkeen maailmaan’ – käytännössä aika vaatimattomin tuloksin. Siinä viitekehyksessä hänet valitsee vaimokseen mies, joka on sisäistänyt Raamatulla perustellun opin miehen vastuusta ja vallasta perheessä. Nainen toteaa 20:n vuoden avioliiton jälkeen, ettei koskaan ole miestään rakastanut eikä ymmärrä, miksi hänet valittiin tai miksi suostui valituksi. Kun hän lopulta kykenee ottamaan etäisyyttä, irrottautumaan ja lähtemään yhteisöstä sekä avioliitostaan, häntä koetetaan saada perääntymään sekä puolison että yhteisön voimin. Siitä alkaa pitkä tie ’oman nimen’ löytämiseen.

Tämä ei ole minun tarinani,  mutta se koskettaa, sillä näitä erilaisten uskonyhteisöjen sitomia ihmisiä olen työssäni ja elämässäni kohdannut.  Se koskettaa, sillä hyvää tarkoittaen voidaan jopa tuhota ihmisen elämä. On syvä tragedia, kun ihminen sairastuu alistumalla elämään arvojen mukaan, joita ei koe omikseen eikä pääse elämään omaa elämäänsä.

– Ritva Hellsten   Anna minulle nimi   Aviador Kustannus 2022

Anna-Liisa Suvanto Omenankukkaslunta Runoja ja päiväkirjaa Warelia 2021

Kirjoittaja on kaupunkimme kirjastonhoitajana elämäntyönsä tehnyt ihminen, jolla oli sisäinen runoilijan kutsumus. Omaiset löysivät sota-ajan päiväkirjat ja runokokoelmat tätinsä kuoleman jälkeen ja niistä julkaistiin osa. Kaunis kunnioitus tädin muistolle. – Suvanto oli harras Saima Harmajan ja Uuno Kailaan ihailija, mikä myös näkyy hänen varhaisissa nuoruuden ajan runoissaan. Herkkäsieluisena ihmisenä hän otti nuoruuden aikaiset menetykset raskaasti ja Karjalassa syntyneenä ja kasvaneena murehti sodan jättämää tuhoa isänmaassa. Mielenkiintoinen lukukokemus tämänhetkisen Ukrainan sotatilanteen taustaa vasten.

*

Sofia Lundberg Kuin höyhen tuulessa suom. Tuula Kojo Otava Seven 2021

Ruotsalaisen kirjailijan romaani kertoo kahden tytön, lapsuusystävien ja naapurusten tarinan. Romaanin muoto on sikäli erikoinen, että tapahtumat sijoittuvat eri vuosien samaan päivään, 12. elokuuta. Tarina alkaa vuodesta 1948 ja päättyy vuoteen 2020. Kahden ihmisen ystävyys on elinikäinen, vaikka yhteys katoaa välillä vuosiksi. – Näinkin voidaan tarina kertoa, mutta ei se lukijalle ihan vaivatonta ole. Joka tapauksessa harvinaisen syvä ystävyys merkityspäivineen tulee kerrottua niin, että se ei voi olla vaikuttamatta.

*

Eli Åhman Owetz Kirjeystäviä suom. Meri Ala-Tauriala Harper Collins 2021 (2019)

Ruotsalaisen kirjailijan pokkari kuvailee tarinan, jossa kirjojen ja kirjeiden kautta eronnut mies ja liitossaan läheisyyttä ja kosketusta vailla oleva nainen löytävät yhteyden toisiinsa ja rakastuvat. Suhteen syventymisen myötä naisen sydän joutuu vaikean valinnan eteen, kun aikuisten lasten ja vanhan äidin asema ja tunteet pitää puolison järkytyksen lisäksi ottaa huomioon ratkaisuissa. – ”FeelGood”-kirjallisuus on ehkä kevyttä, mutta hyvin elämänmakuista, antoisaakin.

*

Anne Ernaux Vuodet suom. Lotta Toivanen Gummerus 2021 (2.painos)

”Ainutlaatuinen muistelmateos kuvaa sotien jälkeistä Eurooppaa, jossa nainen voi löytää ammatin, perustaa perheen ja erota – ja jota leimaavat elintasoerot, maaseudun autioituminen ja kuluttamisen elintapa.” Kirjoittaja on yksi Ranskan arvostetuimmista nykykirjailijoista. – Vaikka teos ei ole romaani, se ottaa lukijan mukaansa, sillä tapahtumat ja niiden merkitys tulevat niin elävästi kuvattua, että lukija tunnistaa itsensä kokijaksi myös kotimaastaan riippumatta.

*

Eira Pättikangas Meri sininen kuin taivas Karisto 2019

Vielä yksi pohjalaisromaani. Niin taattua ja tasaiseen tallustavaa sotavuosien maalaiselämää ja vähän kaupunkilaistakin. Näitä on parasta lukea illalla nukkumavalmiudessa, mukavasti ja pian pääsee unen alkuun.

*

Eeva Kilpi Kootut novellit WSOY 1987

Arvostettu, pitkän ja komean uran tehnyt kirjailija on julkaissut sekä runo- että proosateoksia. Jo varhain hän osoittautui myös erinomaiseksi novellistiksi. Tätä kokoelmaa en ole aiemmin lukenut ja olin aivan ihastuksissani löydöstä. Tässä Kilpi pohdiskelee luontosuhdettaan ansiokkaalla ja antoisalla tavalla.

(Vaikka useimmiten käyn kirjastossa suoraan uusimpien julkaisujen hyllyillä, tekee mieli väliin palata kirjaston aakkostettujen klassikkokirjailijoiden hyllyjen tuntumaan. Olen havainnut, että usein sieltä löytää ne puhuttelevimmat, laadukkaimmat ja aikaa hyvin kestäneet opukset.)

***

Pirkko Saisio Passio Siltala 2021

” Tarkovskilaisen värikylläinen eurooppalainen kronikka. Intensiivinen ja aistimusvoimainen romaani kuin arkaainen legenda, kerronnassa myytin todistusvoima”. Tarina lähtee 1500-luvulta, ketjuuntuu, vaihtaa maisemaa yhä uudelleen, punaisena lankana koko ajan koru, kulta, timantit. 732 sivua polveilevaa tarinaa, joka on katkottu sopivan mittaisiin lukuihin, ladottu niin väljästi, ettei sanojen runsaus ahdista lukijaa. – Olen Saision teosten ystävä, niin omalaatuinen on hänen kykynsä, niin vahvasti tuntevaa tekstiä, pakottomasti syntynyttä ja monia tasoja polveilevaa. Passio vie lukijan nyt vanhalle Venäjälle, näyttää aitovenäläisen sielunmaiseman, pitää mukanaan Ja tuo kotiin. Bravo!

*

Joel Haahtela Jaakobin portaat Otava 202

Haahtelan lempeä-ääninen pienoisromaani on oikeata sielunlääkettä lukijalle. Pienesti sanoen hän paljastaa elämänviisautta, joka hoitaa kohtaloissaan rääkkääntyneen ihmisen sielua. Haahtela on profeetallinen sielunhoitajani!

*

Laura Malmivaara Vaiti Otava 2021

Näyttelijä Laura Malmivaara koki erityisellä tavalla ex-puolisoonsa Aku Louhimieheen kohdistuvan julkisen teilauksen ja analysoi omia tuntemuksiaan myös heidän yhteisten tyttäriensä äitinä. Romaani avaa myös kirjoittajan kiinteää yhteyttä vanhempiinsa sekä kokemusta kollegoiden, jotka muodostivat myös kirjoittajan ystäväpiirin, totaalisesta hylkäämisestä. – Romaani on kiinnostava henkilökohtainen tilitys ja analyysi julkisten henkilöiden maineen romuttumisen seurauksista.

*

Eira Pättikangas Talvella päivät ovat pitkiä Karisto 2021 Vuodet kuin unta Karisto 2013

Pohjalainen kertoja, joka taitaa murteen käytön dialogeissa ja jonka kuvailemien naisten kohtalot tuovat entisten aikojen elämänehdot eläviksi tämän ajan lukijalle. – Se on tuo ’muheva’ pohjalaismurre, joka pani minut etsiytymään tämän kirjoittajan romaaneihin. Ja ne nohevat naiset, joiden kohtaloita hän kuvaa! Kirjailijan vahvuus on värikkäissä dialogeissa ja heikkous draaman kaaren puutteessa. Teksti tuntuu junnaavan paikoillaan. Jälkimmäisen teoksen juonenkuljetus päättyy töksähtäen aivan kuin lukija haluttaisiin jättää odottamaan tarinalle jatkoa. Venäjän vallan aikaan sijoittuvan maalaiselämän kuvaus antaa myös paljon ajateltavaa. Moni asia on tässä ajassa jo valtavan paljon paremmin!

*

Joni Pyysalo Putoamispaikka WSOY 2021

1974 syntyneen kirjailijan ja kulttuuritoimittajan ensimmäinen julkaisu oli runoteos, joka sai Kirjailijaliiton esikoiskirjapalkinnon. Novellikokoelma vuodelta 2011 oli myös arvostelumenestys. Putoamispaikka on Pyysalon toinen aikalaisromaani, ja kuvaa perheenjäsenten erillisyyttä ja sukupolvien välisiä ratkaisuja elämänsä suhteen. – Lukukokemus oli varsin erikoinen. Romaani oli yli puoleenväliin asti niin steriiliä ja etäännytettyä kuvausta henkilöiden haahuilusta elämässään, ettei lukija saa mitään kosketusta kirjailijan kuvaamaan maailmaan. Jossain sivun 190 paikkeilla alkaa paljastua traaginen tapahtumaketju, joka viimein koskettaa henkilöitä ja sen kautta myös lukijaa. Pyysalon sukupolven aikalaiset tuntuvat vieraantuneen omasta ja toistensa elämästä tavalla, joka jättää ikäiseni lukijasukupolven kylmäksi.

*

Jari Järvelä Aino A Tammi 2021

Kiinnostavan räväkkä, taiten faktaa ja fiktiota käyttäen tehty muotokuva eräästä kansakunnan kaapin päälle nostetusta alansa nimestä ja hänen varjostaan. – On tunnustettava, että nyt murtui itsestään selvä gloriakehä kansamme identiteettiin isosti vaikuttaneen arkkitehdin nerouden ympäriltä. Järvelä tuntuu jopa melko asenteelliselta Alvar Aallon persoonaa moukaroidessaan, samalla nostaen oikeutetusti vähintään ’mestarin’ rinnalle hänen puolisonsa Aino Marsio-Aallon. Ikonisten hahmojen elämän arkitodellisuutta ja työn merkitystä ruotivalla kirjailijalla on pokkaa, toteaa ilahtunut lukija. Pölyjä voisi puhaltaa monen muunkin kaapille ylennetyn hahmon yltä !

* * *

Runot

Heli Laaksonen, Aleksandrs Caks Poimit sydämeni kirjahyllystä Kynälä 2021

Heli Laaksonen kiinnostui latvialaisesta klassikkorunoilijasta Aleksandrs Caksista (1901-1950) etsiessään suomeksi käännettävää latvialaista runoutta. ”Lakerikenkäinen matruusi” tempaisi hänet heti mukaansa ja syntyi idea runodialogista, jossa kahden runoilijan tekstit keskustelevat keskenään. Laaksonen kirjoittaa, kuten tiedämme, lounaismurteella runonsa, hän myös maalaa ja tästä kaikesta on tämä runoteos tehty. – Hienolla tavalla persoonallinen vuoropuhelu kahden runoilijan tekstien välillä.

*

Romaanit

Emilia Kukkala Kaiken jälkeen Into 2021

Journalisti, YTM, tietokirjailija ryhtyy kokeilemaan romaania. Päähenkilö on autoonsa fiksoitunut liikkeelläolija, joka ei ole kyennyt asettumaan elämässään oikein minnekään – kunnes päättää lähteä etsimään irtiottoa elämästään lapsuutensa maisemaan, mummonsa tyhjäksi jääneeseen mökkiin jonnekin Kainuuseen. Vauhtia haetaan kuitenkin Itämeren etelärannoilta ja Baltian teiltä. – Kerronta on sujuvaa, ihmissuhteet irrallisia. Päähenkilön haahuilu ei niin kiinnosta, kielikin on raskaasti kiroilevaa, mutta loppua kohti tarina solahtaa uomaansa ja saavuttaa jonkin tason, jossa lukija saa kosketuksen päähenkilön kokemusmaailmaan.

*

Hiro Arikawa Matkakissan muistelmat suom. Raisa Porrasmaa S&S 2019

Tokiolaisen kirjailijan teos on ollut Japanissa yleisömenestys. Kirja kertoo kissahullun pojan tarinan, jossa kerrotaan myös pojan ystäväpiiristä ja heidän suhteestaan lemmikkieläimiin. Pääosassa ovat kuitenkin kissa Haichi ja Nana. – En ole kissaihmisiä, vaikka kokemusta on sekä kissoista että erityisesti koirista, mutta ennen kaikkea japanilainen kirjallisuus on lähellä sydäntä. Tarina on todella viehättävä ja suorastaan sydämeen käyvä. Jos pidät kissoista, tämä on ehdottomasti luettava – ja muutenkin.

*

Petri Tamminen Musta vyö Otava 2019

Petri Tamminen on lempparikirjailijoitani. Lauseet ovat selkeitä, ajatus kirkas, turha maalailu ja koukerointi puuttuu täysin. Kun romaanin aiheena on mies ja isän kuoleman suru sekä oman kuoleman pelko, on tavallaan yllättävääkin, ettei siihen tarvita vihan ja katkeruuden kierteitä. Ja sekin, ettei koko elämänkertaa, isän eikä pojan, tarvitse vyöryttää samaan kasaan. Kysymys on miehen aikuistumisesta.

*

Raija Oranen Valkea talo jokivarressa Teos 2017 (2.painos)

Lukuromaani, tunnettu ja kokenut tekijä, monien lukema, ehkä tykättykin. En vain saanut mistään kiinni tässä tarinassa. Ihmiset sekä kertomisen kuivakkuus maistuivat totaalisen paperisilta. Kaikki se, minkä kirjailija toi tarinan tapahtuma-ajasta näytille, on minulle liiankin tuttua. Siistiä, ammattikirjoittajan työtä – ja niin hengetöntä.

*

Eira Pättikangas Edessä uusi kevät Karisto 2009

Pohjalaiskirjailija, jolla on murresanasto hallussaan, kirjoittaa Suomen sotavuosien ajalta väkevää tarinaa sisarusten elämästä, mitä sota ja sodan jälkeinen tilanne maassa vaikuttaa nuoriin. Seudulla on sotavankeja, on evakkoperheitä, on pula kaikesta, mistä nuori voisi alkaa omaa elämäänsä rakentaa – ja siihen vielä tulee huoli sulhasesta, joka joutuu sotaan. – Olen aivan ihastunut romaanin pohjalaismurteeseen, jota kirjailija runsaasti viljelee. Vilahtelee siellä täällä myös itselle tuttua karjalaismurrettakin evakkoperheiden sanailussa. Hienoa voida tutustua sotarintaman takaisen elämän koviin ehtoihin nykyisessä tilanteessa, jossa Euroopan kyljessä soditaan.

*

Heidi Köngäs Siivet kantapäissä Otava 2021

Heidi Köngäs on paneutunut Tulenkantajien keskushenkilön Olavi Paavolaisen ja ’Marjaksi’ nimetyn päähenkilön välisen työ- ja rakkaussuhteen kiemuroihin. Ajan kulttuurihenkilöitä vilahtelee tarinassa, mutta eniten kirja kertoo erityisestä naisesta, joka rakastuu erityisiin miehiin. Tavallinen perhe-elämä ei ole heitä varten, vaatii paljon elää elämänsä aistillisuuden ehdoilla. – Köngäs kirjoittaa vahvaa tekstiä, jonka keskiössä on aistillisuudessaan ylivertainen nainen ja hänen sukulaissielunsa. Sukupuolet eivät ole ennenkään olleet selkeästi määriteltävissä. Kuka lopulta on mies, kuka nainen, vai onko heissä, meissä, ne molemmat uinuvina mahdollisuuksina, jotka puhkeavat loistoon, kun aika on otollinen?

*

Juha Itkonen Kaikki oli heidän Otava 2021

Juha Itkonen on osoittautunut erittäin luotettavaksi ja tasokkaaksi kirjailijaksi, niinpä tietää odottaa jotain hyvää. Aiheena ovat tässä romaanissa monen sukupolven miehet, isät ja pojat, miten kukin ajassaan ja tavallaan ratkoo suhteita, mitä eväitä pojat isiltään saavat tai eivät saa. Lähtökohtana on draamakirjailija ja ohjaaja Ilmari Pohjalaisen elämäntunnot hänen muokatessaan draamaksi omaa isäsuhdettaan. – Romaani valottaa erikseen suvun isien ja poikien kehitystä ja elämänkulkua. Romaanin naiset ovat sivuhenkilöitä perheessä, myös poikiensa elämässä, mutta eivät suinkaan merkityksettömiä. Fokus pysyy kuitenkin koko ajan isä-poika-jatkumossa. Itkonen heittää myös kiinnostavan ajatusleikin maailman tilanteen kehityksestä tulevaisuudessa. Suosittelen isille ja pojille tämän kirjan lukemista. Avartaa myös naisten näkökulmia miehiin ja poikiinsa.

*

Maarit Verronen Orionin vyö Aviador 2022

’Verrosmaisesti’ erikoinen tarina yhteiskunnan eri kerroksista, orjuuden eri muodoista ja vapaaehtoisen auttamisen valoisista sekä synkistä puolista. – Verrosen tarinat ovat aina omissa sfääreissään, nytkin, kirjaimellisesti. Kummallisuus ja oudot käänteet eivät tunnu sinänsä pääasialta vaan jokin, mikä saa ihmisen suostumaan vapaaehtoisesti hyväksikäyttöön. Sitäkin on hyvä miettiä.

*

Katja Kärki Eeled Bazar 2021

Kärki debytoi kirjailijan uransa 2019 romaanilla Jumalan huone, jossa jo moni-ilmeinen ja vahva kieli tuli esiin. Pohjoisia mytologioita äitien ja tyttärien tarinassa hyödynnetään hienosti ja kiehtovasti. Monikkoperhekuvio on harvoin käytetty näin vapaasti ja avoimesti. – Katja Kärjen äitien ja tyttärien maailma panee miettimään. Monia mahdollisuuksia elää on, jos on uskallusta.

¤ ¤ ¤

Paula Nivukoski; Nopeasti piirretyt pilvet Otava 2019 Mainingin varjo Otava 2020

Isokyröläinen esikoiskirjailija (s.1985) kirjoitti isoäitinsä tarinan pohjalta vahvan sukuromaanin, jossa pohjalaisen tilan vanhin tytär saa isältään tämän kuolinvuoteella elämäntehtäväksi pitää tila suvun hallussa. Tyttärellä on kaksikin kosijaa, joista hän valitsee naapuritilan nuoremman pojan. Tämä osoittautuu levottomaksi ja alkaa Liisan kanssa kaksi lasta saatuaan suunnitella Amerikkaan lähtöä. Liisa ei halua lähteä ja niin avioparin tiet erkanevat. Isäntä lupaa tulla jouluksi kotiin, mutta kirjeet harvenevat eikä miestä kuulu takaisin. Liisan on tehtävä vaikeita päätöksiä yksin. – Mainingin varjo on tarina erään papin perheestä vanhimman tyttären näkökulmasta. Tyttären lapsuus on ankaran ja tylyn isän varjostama ja myös hauraan ja taiteellisen äidin kannattelu vie tyttären voimia. Romaani on kirjoitettu vuorotekniikalla tyttären lapsuusmuistoista ja aikuiselämästä rakastetun kanssa saaristomeren karulla luodolla.

Nivukosken eloisalla pohjalaismurteella ryydittämä kertomisen tapa esikoisromaanissa on kerrassaan mainio ja tarina etenee juohevasti pohjalaista elämänmenoa kuvaillen. Myös Liisa-tyttären kamppailu itsensä kanssa tulee hienosti ja väkevästi kuvattua. – Toinen romaani keskittyy kuvailemaan tytön ajatuksia ja vähän kerrassaan todellisuudesta irtoavia tunnelmia yksin saaressa. Toinen romaani olisi kaivannut enemmän reaalielämän kuvausta loputtomien ajatusvyyhtien sijaan.

*
Hanna Hauru; Viimeinen vuosi LIKE 2021

Oululainen kirjailija (s. 1978) oli Finlandiapalkintoehdokkaana v. 2017 kirjallaan Jääkansi. Viimeinen vuosi on tarina kirjailijamiehestä, joka elää erakkona, nälkääkin nähden. Ainoa tulonlähde on kirjoittaminen. Koska kirjoja ei saa valmiiksi tarpeeksi usein, aikakauslehdille tarjotuista novelleista saa jotain tuloa hengenpitimiksi. ”Haurun kaltaiset harvinaisuudet keskuudessamme ovat aitoja tarinankertojia.” (Parnasso) – Tämän kirjailijan muutkin teokset aion etsiä kirjastosta. Hänellä on pohjoista vimmaa sekä tarinassaan että kielessään, jolla kirjoittaa. Jos kirjailija on nainen, joka kirjoittaa erakkona elävän miehen tarinan, on lähes mahdotonta uskoa, miten aidosti miehenä kirjoittajan voi lukija kokea. Se onnistuu harvoilta. Lukija tuntee olevansa todellisen lahjakkuuden äärellä.
*
Ida Pimenoff; Kutsu minut WSOY 2021

Valokuvataiteilija (s. 1977) on julkaissut esikoisromaaninsa useamman taidekirjan jälkeen. Sukunsa isättömät pojat ja tytöt, hylätyt vaimot ja yksinäiset äidit käyvät isättä kasvaneen päähenkilönaisen mielen läpi haavoja repien. Vaietut sukutarinat puhutaan lopulta auki ja oman tarinan kivuliaisuus saa selityksen. – Tarina on tumma ja raskas – ehkä myös siksi, että vaivalla hankittua itseymmärrystä psykologisoidaan sivukaupalla. Näitä tarinoita elävässä elämässä on paljon ja siksi niitä on puhuttava auki yhä uusin tavoin ja uusin sanoin. Ymmärrys kasvaa ja sen mukana myötätunto.
*
Jouni Mikael Inkala; Jumalalle pyhitetty susi Siltala 2021

Runoilijan muistelmiksi nimetty teos, joka valottaa Jouni Inkalan tietä sukunsa jäsenestä runoilijaksi. Runoja aiemmista julkaisuista sekä uudempia on liitetty sukutarinoiden kanssa keskustelemaan. – Kokonaisuus on kaunis ja kertoo mistä runoilijapoika on tehty ja millaiseksi mieheksi kehitys hänet toi. Hieno teos!
*

Emma Puikkonen; Musta peili WSOY 2021

Puikkosen uusin teos ei oikeastaan ole romaani perinteisessä mielessä, pikemminkin fragmentaarinen kolmen henkilön eri vuosisadoiltakin juontuvista kohtaloista koottu kooste, joita yhdistää lopulta paljastuva säie. Naisten tarinat saavat miettimään maailman tilannetta nyt ja joskus aiemmin. Miten hitaita ovat kehityksen nopeatkin askeleet joissakin asioissa ja miten pitkällä kuvatussa dystopiassa jo olemme. – Puikkosen kieli ja tyyli on sujuvaa, mutta jotenkin en saanut alkuun kiinni henkilöistä ja heitä yhdistävät tekijätkin jäivät mielessäni repaleiksi.

*

Lifländer Tiina Hyvä yö Atena 2021

Kirjailija on Imatralla 1976 syntynyt, sittemmin helsinkiläistynyt. Romaanin tapahtumaympäristö on vanhusten hoitolaitos, jossa valvotaan osan yötä yksin. Hoitajalla on paha unettomuus, johon hän ei saa työpaikan lääkäriltä enää lääkkeitä, joten hän ratkaisee ongelmansa keräämällä hoidettavan vanhuksen unilääkkeet omaan käyttöön iltatyövuorollaan ja hiljentämällä sitten levottomana huutelevan vanhuksen oudoin keinoin. – Tarina on surullinen, ahdistava eikä pääty hyvin. Kauhistuttavaa, sillä ei ainoastaan voisi olla – vaan joskus on jossain ollutkin totta.

*

Heli Hulmi; Luopumisharjoituksia Pääjalkainen 2018

1958 syntynyt kirjoittajakouluttaja ja kirjallisuusterapian ohjaaja on kirjoittanut tarinan kolmesta lapsuusystävästä, jotka aikuiselämä sinkosi kauas toisistaan. Tarinaan liittyy myös mies, johon ainakin kaksi naisista on ollut läheisemminkin suhteessa. Naiset kohtaavat retrospektiivisessa valokuvanäyttelyssä, johon taiteilijamies on heidät kutsunut. Itse taiteilija on vahvasti läsnä teoksissaan, mutta myös yllättävässä viestissä kuolemastaan. – Luopumisharjoituksia on kansikuvineen vahvasti kirjoittajansa oloinen teos, jossa soi lapsuusystävien erilaisen elämän samansointinen sävel kolmisointuna. Kirja välittää elämän kauneutta, kokemusta ja viisautta.

*

Sirpa Kähkönen Vihreä sali Otava 2021

Kirjailijaliiton puheenjohtajan oma julkaisukategoria, Kuopio-sarja, on osoittanut tekijänsä mestarilliseksi kertojaksi. Henkilökuvaus on vertaansa vailla elävyydessään, yhteiskunnalliset teemat ja kriisiaikojen elävä kuvaus luovat aina täyteläistä taustaa ihmisten elämään. Tuorein teos, Vihreä sali, jatkaa kauniisti samaa linjaa. – On sanottava, että Kähkösen taito on mestariluokkaa kuvasipa hän nuorta tai vanhaa, miestä tai naista, olipa tapahtumamiljöö suomalainen kaupunki tai venäläinen ja suvereenisti hän liikuttaa ihmisiään ajassa jos toisessakin ja kuljettaa muistoissa. Romaanin lopussa kuolevan vanhuksen viimeiset hetket ovat kenties kauneinta, mitä koskaan on tullut vastaan tästä aiheesta.

Kristiina Wallin Vaikeampaa on olla näkemättä unia S&S 2021

1971 syntynyt runoilija Kristiina Wallin on kirjoittanut erilaisia proosatekstejäkin, mutta tässä on hänen ensimmäisen romaaninsa. Teos on kirjoitettu tyttären äiti-ikävästä vuoropuhelun muotoon, jossa tyttären elämästä kadonnut äiti kertoo tarinaansa ja tytär omaansa. – Romaani puhuttelee lukijaa väkevästi. Teoksen muotokieli on kaunista, tunteisiin ja mielikuviin vetoavaa, runoilijan ote näkyy ja tuntuu. *Hieno, vahva ja valmis romaani.
*
Riina Katajavuori Kypros Tammi 2021

Katajavuori (s. 1968) on jo runoilijan paikkansa lunastanut, julkaisuistaan palkittu ja vahvasti verkottunut kirjailija. Kypros on proosateos, liikkuu kirjailijuuden maisemissa ja yhteyksissä. ”Kiehtovasti pulppuileva taiteilijaromaani – – kertoo kohtaamisista, luovuuden lähteistä, merkitysten etsimisestä ja kielen valtamerellä purjehtimisesta.” – Ollakseen romaani, teos avautui minulle tavallista värikkäämpänä, tasokkaampana ja monitahoisempana nimenomaan runoilijan perusolemuksen kautta nähtynä ja koettuna. Ei tavanomainen romaani, todellakaan, sen tietää siitä, että lukijaa jää kutkuttamaan sen maailman avaruus, jossa liikutaan.
*
Lahja Havansi Hoitsuna halki Suomen 2021 Kerava

Lahja Havansi on sairaanhoitajan työstä eläköidyttyään kirjoittanut muistelmansa, joista ilmenee hengästyttävän laaja kokemus hoitotyöstä eri puolilla maata, erilaisissa hoitotyön tehtävissä, lisäopinnoissa ja hallinnollisissa sekä työn kehittämistehtävissä. – Olipa mielenkiintoinen muistelmateos! Siitä tihkuu koko matkan persoonan vaikutus, aloitteellisuus, itsenäisyys, työtä pelkäämätön ja selviytymään ohjelmoitunut ote työssä sekä omassa elämässä.
*
Eeva Kilpi Valkoinen muistikirja WSOY 2021
1928 syntyneen, merkittävän, arvostetun ja elämäntyöstään runsaasti palkitun kirjailijan lyhyitä muistiinpanoja vuosilta 1999-2000. – Aforistinen muistikirja sisältää teräviä oivalluksia ja aikaan liittyviä merkintöjä, myös ikääntymisen ja surun tuntoja.
*
Takashi Hiraide Kissavieras suom. Raisa Porrasmaa S&S 2016
Hiraide on runoilija ja kirjailija, joka kirjoitti kauniin ja viisaan pienoisromaanin kissan ja pariskunnan erityislaatuisesta suhteesta. – Tässä taas yksi japanilainen kirjailija, jonka hitaaseen ja sävykkäästi nyanssoituun kerrontaan on helppo ihastua. Kissan lisäksi kirja kertoo puusta ja puutarhasta, vanhoista taloista sekä naapuruussuhteista Tokion laitamilla.

*
Heidi Jaatinen Suvanto Gummerus 2021

Sadan vuoden takaista elämää yläsavolaisen maapitäjän mahtitalossa. Heidi Jaatinen (s.1968) kieputtaa tarinaansa punaisiin ja valkoisiin jakaantuneen kansan arjessa ja juhlassa. Aatteiden ja olosuhteiden vaikutus ihmisten kohtaloihin jakaa väkeä, mutta Kosken talon isäntä ja emäntä pyrkivät olemaan yhteisössään esimerkillisiä, mm. pitämällä palkollisistaan ja torppareistaan hyvää huolta. – Kirjassa on yli 700 sivua, joten lukeminen käy työstä, mutta tuonaikainen elämä on yllättävän monipuolisesti ja kiinnostavasti kuvattu ja tarina pitää imussaan. Paikoin Jaatisen kielellinen taidokkuus on säihkyvää, mutta toisinaan sanat karkaavat merkityksistään ja sotkeutuvat toisiinsa. Ajankohtaromaanien kärkeä kumminkin.
*
Hiromi Kawakami Sensein salkku suom. Raisa Porrasmaa S&S 2017 (2012)

Olisin melkein voinut vannoa, että tämän kirjan tekijä on sama kuin e.m. Kissavieraan. Nimi ei ainakaan ole sama, mutta kirjan ulkoasu kyllä ja ehkä myös samalla suomentajalla on vaikutusta. Sensein salkku kertoo erikoislaatuisesta ihmissuhteesta, joka kehkeytyy näennäisen sattumalta vanhan opettajan ja hänen entisen oppilaansa välille. Suhde kehittyy hyvin hitaasti, siinä tavataan pitkään vain tietyssä baarissa, jossa molemmilla on tapana käydä juomassa sakea ja syömässä. – Mitään näin verkkaista ihmissuhdetarinaa en ole kenties koskaan lukenut, mutta ehkä juuri se onkin hyvä syy lukea japanilaisia kirjailijoita, sillä sieltä tulevat kiinnostavimmat ja oudoimmat tarinat. Kenties minimalismi, hiljaisuus ja pienieleisyys on niissä se, joka minua viehättää. Tässä myös ruokakulttuuri!
*
Sari Mikkonen Yönseutuun -novelleja WSOY 2006

1967 syntynyt Mikkonen on jo palkittu novellisti ja romaaninkin julkaissut kirjailija. Novellille tyypillistä on, että tarina alkaa keskeltä tapahtumia ja taustoittuu ikään kuin vihjeenomaisesti juonen kulkua kuvaavien lauseiden mukana. Novelli myös tarkastelee henkilöidensä elämää leikkaamalla oleellisia tapahtumia esiin kokonaisuudesta. – Palaan hyvin tehtyjen novellien pariin usein mielelläni kahlattuani jonkun massiivisen sukutarinan runsaissa maisemissa ja henkilöiden elämänkäänteissä. Mikkonen on hyvä novellisti ja terävästi nähtyjä leikkauksia päähenkilöiden elämänkäänteisiin on ilo lukea.


Rachel Cusk Toinen paikka suom. Kaisa Kattelus S&S 2021

Luettuani (ja hankittuani) kirjailijan trilogian, tiesin odottaa Cuskin uusimmalta kirjalta epätavanomaista tarinaa erinomaisella tyylillä kirjoitettuna. Enkä pettynyt. – Tämä on niitä teoksia, jotka haluaa hankkia hyllyynsä voidakseen uudelleen ja taas palata teräviin, helmenhohtoisiin oivalluksiin elämästä.
*

Kai Sadinmaa Kuolleiden kirja Into 2019

Torniolaissyntyinen tietokirjailija ja kohupappi Kai Sadinmaa työskenteli kesän 2018 Helsingissä, Malmin hautausmaan pappina ja teki kirjan sinne haudattujen tunnettujen ihmisten tarinoista ( mm. Tapio Rautavaaran, Laila Kinnusen, Tauno Palon, Mikko Niskasen jne ). Myös hautausmaalla kävijöistä ja siellä työskentelevistä ihmisistä piirtyy kohtaamisten kautta kiinnostavia kuvia. – Odotin papin kirjalta myös jonkinlaista kuolemaan ja elämään liittyvää pohdiskelua, mutta sitä oli hyvin vähän, itse asiassa yllätyin pitkistä, julkkisjuoruiksi laskettavista tarinoista, joista kirja pääosin koostuu. Onneksi valtavan hautausmaan puutkin kiinnostivat pappia, joka esittelee kasvuston harvinaisuuksia. Kiinnostava kirja, joka kertoo myös tekijästään aihevalinnoillaan.
*
Laura Pörsti Viimeinen vuosi Gummerus 2021

Pörsti on v. 1981 syntynyt toimittaja, jonka esikoisteos osui kirjaston vuoden esikoisista käsiin. Romaani tämä ei varsinaisesti ole, jotenkin tuli mieleen päiväkirja tai pitkät esseet, joissa pohdiskellaan kirjoittajan suhdetta vaatteisiin sekä eettisestä näkökulmasta että henkilökohtaisena ja sukupolvi-ilmiönä. Vahvana punaisena lankana teoksessa on kirjoittajan suhde kuolevaan isoäitiinsä. – Toimittajan ammattitaidolla ja itseluottamuksella kirjoittaja lähtee liikkeelle isoäidin vaatevarastosta, joka on aikakausien kuva, koostunut periaatteella kaikki säilytetään, koskaanhan ei tiedä, missä sitä voi vielä tarvita. Minua kiehtoi erityisesti ajatus vaatteista toisena ihona. Se asettaa laadullisia vaatimuksia vaatteelle, mutta kertoo samalla, miten pukeutuminen ilmentää ihmisen itsearvostusta. Kirjoittajan kieli on kaunista ja taidokasta, ja Pariisin jakso tuo virkistävää, mannermaista tuoksua ja nuoren sukupolven innovointikykyä vaatemaailmaan uusiokäytön ja laatutietoisuuden mukana. – Ihanalla tavalla erilainen kirja!
*
Anton Tsehov Lokki / Vanja-eno / Kolme sisarta / Kirsikkatarha suom. Martti Anhava Otava

Erikoispainos Tsehovin klassikoista on julkaistu Valkoisen huvilan museotoiminnasta vastaavan säätiön taloudelliseen tukemiseen. – Olen lukenut aiemmin Tsehovin novelleja ja käynyt aikoinaan katsomassa Kansallisteatterin kaikki Tsehov-näytelmät. Draama luettuna on kuitenkin eri asia. Siinä nousevat näkyviin kirjailijan (1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun) ihmiskäsitykset, sanasto, tyyli ja taito sommitella draama. Tällä lukemalla vaikutuin tavasta, jolla Tsehov kuvaa venäläistä kulttuuria ja kansan sielua sekä yläluokkaista elämää Jaltalla, jossa hän itse asui valkoisessa huvilassaan.



Joni Pyysalo Putoamispaikka WSOY 2021

1974 syntynyt Pyysalo on julkaissut ensiksi runoja, mutta kokeilee nyt romaania kolmen päähenkilön toisiinsa lomittuvilla tarinoilla. Tarina alkaa äidistä, joka katoaa saarimökiltään ja jatkuu pojan vaimon ja pojan eriytyneillä elämänkuvilla, joihin liittyy löyhästi heidän tyttärensä maailmanparannusprojekti. – Romaani tuntuu hajanaiselta, haahuilevalta. Kadonnut äiti ei löydy, mikään ei oikein etene eikä selviä. Sellaisenahan monen elämä nykyään näyttäytyy, mutta luettuna tarina ei ottanut minua mukaansa.
*
Anna Maria Mäki Äänenkantama TEOS 2021

Kirjoittaja on julkaissut aiemmin novellikokoelman ja lyhytproosaa. Esikoisromaani on riipaisevan alaston kertomus pikkulasten äidin väsymisestä aina romahduspisteeseen ja suljetulle osastolle asti sekä toipumisen polun alkuun pääsemisestä. – Tietynlainen autofiktiivinen tarina on puhutteleva ja avaa todentuntuisesti ja kiinnostavasti psykoottisen tilan kehittymistä ja paranemispolun vaiheita ja mahdollisuuksia.
*
Kyung-sook Shin Jään luoksesi suom. Taru Salminen into 2017

ET-lehden arvostelu: ”Koskettava tarina, uutta ajateltavaa ja eksoottinen tapahtumapaikka.” Korealaisen kirjailijan kertoma tarina sijoittuu yliopisto-opiskelijoiden maailmaan. Tarinassa seurataan kahden tytön ja kahden pojan sekä heidän kohtaloiden solmiutumisesta yhteen ja traagisista käänteistä. – Olen jo kertonut aiemmin, että mielelläni luen erilaisissa kulttuureissa kasvaneiden ja elävien ihmisten tarinoita. Maailmamme on rikas ja monimuotoinen; toisista kulttuureista, ajattelutavoista, arvoista ja arjesta voi oppia ja avartaa käsityksiään. Kirjallisesti teos poikkeaa länsimaisesta tyylistä, tässä kuvataan enemmän ihmisten sisäisiä tuntoja kuin ulkoisia tapahtumia tai juonenkäänteitä.
*
Enni Mustonen Näkijä Otava 2021 Pukija Otava 2020

Kirsti Mannisen uusimmat romaanit, Enni Mustosen nimissä, kuvailevat tänä vuonna ilmestyneen Näkijän silmin Amerikan suomalaissiirtolaisten elämää Los Angelesin maisemissa ja edellisvuotisen Pukijan suomalaisen elokuvastudion pukujen hoitajan työtä ja elämää. Kirjailija on käyttänyt kummassakin runsaasti elokuvastudioista ja niiden aikalaistähdistä kertovaa lähdeaineistoa elävöittämään päähenkilöiden tarinaa. – En ole viihderomaaneja harrastanut, mutta taannoin sain ’kaupan päällisiksi’ kirjakaupasta Enni Mustosen uuden pienoisromaanin, joka kertoo Näkijässä päähenkilönä esiintyvän Martan nuoruusvaiheista kotimaassa. Tykästyin Martan muhevaan pohjalaismurteeseen ja selkeäpiirteiseen hahmoon. Pienoisromaani valotti jo hyvin pätevästi kirjailijan omaa tyyliä ja viihderomaania yleisemminkin. Eloisasti polveileva juoni ja päähenkilöiden luonteikkuus ovat oleellista ja tapahtumien aihepiiri on oltava hallussa. Näkijästä ja Pukijasta jäi makoisaksi haudutetun viihdepuuron tukeva jälkimaku. Kolmanneksen sivumäärästä olisi kyllä voinut huoletta karsia kummastakin, tarina olisi napakoitunut. Mikä ettei näitä koronakaranteenissa viihtyäkseen lukisi ja moni lukeekin.
*
Alberto Moravia Matka Roomaan suom. Tuula Saarikoski Tammi 1991 (1988)

Tympeällä tavalla miesnäkökulmainen tarina, joka jäi minulta kesken.
*
Saara Cantell Kesken jääneet hetket Tammi 2020

Palkitun elokuvaohjaajan ja käsikirjoittajan esikoisromaani on yksi viime vuoden kirjallisista tapauksista. Romaani nostaa rohkeasti yhden perhepiirin väkevät tapahtumat esiin tavalla, joka ei jätä lukijaa viileäksi. Romaanin juonikuvio on tarkasti mietitty ja tekijän kuvataiteellinen ote näyttää tapahtumat visuaalisesti rikkain vedoin. – Tämä romaani on hieno kuvaus perheen sisäisistä siteistä, suvun ja nuoruudesta asti säilyneiden ystävyyssuhteiden kantavasta voimasta ja äitiyttä kokemattoman naisen syvästä rakkaudesta äidittömäksi jääneisiin lapsiin. Taito on kertoa rankoista kohtaloista niin hengittävästi, että lukija saa tilaa tuntea. En ole aikoihin itkenyt kirjaa lukiessa niin kuin tässä itkin.
*
Tiina Raevaara En tunne sinua vierelläni novelleja Teos 2011

Raevaaraa on verrattu Jyrki Vainoseen, Leena Krohniin, Maarit Verroseen ja Johanna Sinisaloon. Edellä mainittuja eksentrisiä tarinoita kirjoittavia olen mielellänikin lukenut, mutta Raevaaran novellit olivat minulle liikaa. – Vastenmielisyys oli niin voimakas, että jätin kesken.

* * *