Susanne Päivärinta   Kaikki tämä elämä   Teos 2024

Päivärinta on ikäistemme ajankohtaisasioiden seuraajien toimittajaikoni, jota myös vaatimattomasti YLEn tähtitoimittajaksi on kutsuttu. Niinpä ei ole ihme, että hänen omakohtaisen tiensä kertomus toimittajavuosistaan on kiinnostanut suurta yleisöä jo toisen painoksen verran, mikä näinä aikoina on jo kirjalle harvinaista.  – Onhan hänen kuvauksensa omista lähtökohdistaan, elämänpolkunsa dramaattisistakin mutkista ja toimittajantyönsä hektisestä arjesta vertaansa vailla oleva jännityskertomus. Siitä paljastuu paitsi eittämätön lahjakkuus, määrätietoisuus ja älykkyys journalistina, myös hybrikseen asti yltävä usko oikeassa olemiseen esimiesten arvostelussa sekä omaan riippumattomuuteen, ts. ’neutraaliuteen’ poliitikkojen kritiikissä. Ylen toimintakin tulee valaistuksi sisältä päin. Kannattaa lukea!

*

Joel Haahtela   Katoamispiste   Otava 2010

Haahtela on mielikirjailijoitani, olette varmaan huomanneet. Kuluneena kesänä olen palannut aiemmin lukemiini, jotka eivät ole omassa hyllyssä. Sikäli mielenkiintoista, että huomaan myös löytäväni eri asioita, kun vuosia on välissä. Lukukokemushan ei ole sama joka kerran, sekä lukija että kirjoittaja ovat jo eri kohdassa omassa todellisuudessaan, ja vaikka teksti on sama, kirja on kuin uusi. Tämä on mahdollista, kun on kyseessä tasokas ja hieno kirjailija.  – Kertoja kulkee helsinkiläisellä kadulla, edellä kulkevan naisen sateenvarjo karkaa käsistä tuulenpuuskassa bussin alle ja mies hakee ruhjoutuneen esineen omistajalleen. Tästä alkaa tutustuminen, joka johtaa kertojan jäljittämään kadonnutta henkilöä ja tutkimaan hänen kuolleen kirjailijarakastettunsa elämän kulkua. Tarinan unenomaisessa maisemassa välähtää kertojan oman menneen ihmissuhteen muistikuvia ja kaikki tapahtunut, henkilöt ja tunnelmat katoavat kertojan maagisella taidolla ja intensiteetillä samaan pisteeseen. Tässä on kirja, johon tekee mieli palata kerran toisensa jälkeen.

*

Helena Anhava   Kun on nuorin   novelleja   Otava 1985

Anhava (1925-2018) on yksi mielirunoilijoitani. Paitsi herkkiä ja sävykkäitä runoja hän on julkaissut hienoa proosaa ja suomentanut runsaasti. – Erityisen herkkäsieluisena ihmisenä hän on kuvannut kaltaisiaan lapsia näissä novelleissa suorastaan riipaisevan tarkasti. Novellit kertovat vanhempiemme sukupolven elämän lapsuustunnelmista sodan uhan alla ja varjoissa.

*

Tiina Harvia   Pappa ei muista   Momentum 2024

Harvia (s. 1976) on Pirkanmaalla asuva kirjoitteleva dipl. insinööri, joka on julkaissut esikoisromaaninsa omien isovanhempiensa muistoksi.  – Paitsi omakohtaisuus, teoksessa viehätti erityisesti myös ymmärrys ja kaunis tapa suhtautua muistisairaaseen vanhukseen. Pappa on ollut hyvä isä tyttärelleen ja ihana pappa tyttärentyttären lapsuudessa, niinpä läheisillä on riittänyt ymmärrystä ja rakkautta häntä kohtaan yli kaiken kohelluksen ja kaikkien hankalien vaiheiden. Soisi kaikkien muistisairaiden läheisten lukevan tämän ajatuksella, että muistamaton on se sama ihana ihminen, jonka opit tuntemaan hänen parhaina vuosinaan. 

*

Anna Maria Mäki           Uudessa valossa              Teos 2024

Espoolainen maisterikirjailija A-M Mäki (48 v) on julkaissut useita romaaneja esikoisnovelliensa jälkeen. Uudessa valossa on tarina kuuluisan äidin kolmekymppisen, somessa influensserina toimivan tyttären tilitys äitisuhteestaan, joka muuttuu äidin kuoleman jälkeen ilmenevien seikkojen valossa ratkaisevasti.  – Mäki kirjoittaa sujuvasti ja somevaikuttajapäähenkilön elämänpiirin kuvaus avasi lukijalle uskottavan kuvan nykynuorten elämästä. 350 sivun mittainen romaani sisältää värikkäitä tapahtumia, yllättäviä käänteitä ja turhankin monia tieto-osuuksia eri aiheista ja pohdintaa niiden pohjalta, mikä tekee kokonaisuudesta levottoman. Mainiosti teos valottaa 1900-luvun lopun nuorten ihmisten ajatusmaailmaa, arvotuksia ja kiinnostuksen kohteita.  

*

Vigdis Hjorth   Toisto   suom. Katriina Huttunen   S&S 2023

Norjalaisen V. Hjorthin kolmas suomennettu pienoisromaani (160 sivua) on intensiivinen ja intiimi kuvaus nuoruudesta, joka tulee ymmärretyksi aikuisen silmin nähtynä. Tarina rakentuu perheen sairaasta ilmapiiristä ja kuvaa järkyttävän intensiivisesti vaiettujen salaisuuksien vaikutusta sukupolvesta toiseen. ”Romaani sai yksimielisen ylistävän vastaanoton ilmestyessään Norjassa syksyllä 2023.”  – Luin kirjan nopeaan tahtiin, se kertoo nimenomaan intensiteetistä. Lukija tempautuu päähenkilön, nuoren tytön ahdistukseen äidin hellittämättömän tarkkailun ja vahtimisen alla. Tyttö selviytyy elämäänsä, mutta salaisuus jää hänelle yksin ymmärrettäväksi, eikä tarina kerro, mitä kaikkea sairas lapsuus jätti sisarusten kannettavaksi ja mistä kaikesta oli vielä selviydyttävä löytääkseen mahdollisuudet elää täydesti omaa elämää.    

*

Yasunari Kawabata   Kioto   suom. Eeva-Liisa Manner   Otava 1972

Kirjastomme japanilaisen kirjallisuuden esittelypöytä koukutti, löysin siitä tämän jo varastosta kaivetun Kawabatan (Nobel-kirjailija, s.1899, k. 1972) pienimuotoisen teoksen. Kirjailijasta kerrotaan kuriositeettina, että hän kirjoitti seisaaltaan, joka ehkä selittää teoksen lyhytmuotoisuutta ja hengähtelevää keveyttä. Kioto on tarina tytöstä, jota sanottiin löytölapseksi. Hän oli saanut hyvän kodin ja kasvanut hyväksi ihmiseksi. Kirjailija kuvaa kiehtovasti Kioton luontoa, temppeleitä ja yhteisöllistä elämää sekä japanilaista kulttuuria juhlineen. Päähenkilön syntyperän arvoitus ratkeaa ja tarina päättyy onnellisesti. – Nautin kirjailijan herkästä ja taidokkaasta luontokuvauksesta sekä japanilaisten eleettömästä tavasta suhtautua elämään ja sen arvoituksiin. Kuten Lukunurkkauksesta käy ilmi, luen melkein jatkuvasti jotain japanilaista. Parhaimpia kirjailijoita on kiitettävän runsaasti suomennettu. Heidän kulttuurinsa tuntuu ravitsevan lukijan ikiaikaista kauneuden ja harmonian kaipuuta.     

***

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.