Milan Kundera Olemisen sietämätön keveys suom. Kirsti Siraste WSOY:n Loistopokkarit 2005 11.p.
Tämän kirjan lainasin toistamiseen kirjastosta. Halusin tietää, miten ymmärtäisin klassikkoteoksen tässä iässä, sillä ensimmäisen kerran sen olen lukenut kirjan ilmestymisen aikoihin. – Oli kuin uusi teos! Nyt nousi siitä väkevimmin Tsekkoslovakian miehityksen nostamat tunnot ja kohtalot, erikoisen avioliittotarinan rinnalla. Jotain muinaisesta kultapölystä teoksen yltä myös karisi toisella lukemalla.
*
Benedict Wells Yksinäisyyden jälkeen suom. Raimo Salminen Aula & Co 2021
Nousevan sveitsiläis-saksalaisen kirjailijakyvyn esikoisromaani kuvaa kolmen sisaruksen järkkyneitä kohtaloita yhden sisaruksen hitaasti kehittyvän rakkaustarinan rinnalla. ”Romaani välittää ainutlaatuisella herkkyydellä ja kirkkaalla, koskettavalla otteella sen mitä tarkoittaa oman elämänpolun löytäminen – ja kuinka sitä etsiessään voi säilyttää toivon rinnallakulkijan kohtaamisesta.” – Erityinen sisarustarina on myös erityinen lukukokemus. Kirjallisuus tarvitsee uskaltavia ja erilaisia tarinoita elääkseen tällaisena aikana, joka on niin täynnä tyhjää viihdettä. Kirjailijan nimi kannattaa painaa mieleen.
*
Marja-Leena Tiainen Sydänystäväni Kirsti ICASOS 2020
Romaani on surun kuvaus, joka kauniisti ja koskettavasti kertoo parhaan ystävän menettämisen surusta, siitä, mitä jälkiä ystävyys jättää ja miten elämä jatkuu. – Tiaisen tyyli on sillä tavalla mukaansa ottava, että lukijasta tuntuu kuin kirjailija juttelisi lukijalle, puhuisi läheltä ja tavallisin sanoin. Pidin kirjasta.
*
Kristin Hannah Satakieli suom. Kaisa Kattelus WSOY 2019
Puhutteleva romaani saksalaisten miehitettyä Ranskan ja internoimalla juutalaiset järjestelmällisesti keskitysleireille. Romaani kertoo ranskalaisten sisarusten selviytymistarinan. Kumpikin sisaruksista toimi omalla tavallaan vastarintaliikkeessä ja joutui kokemaan kovia. – En ole erityinen sotaromaanien ystävä, mutta tämä oli historiallisesti mielenkiintoinen. En esimerkiksi tiennyt, että miehitysaikana saksalaiset tuhosivat myös ranskan juutalaisia järjestelmällisesti.
*
Reijo Mäki Keltainen leski (Vares) Otava Seven-pokkari 2007
Ensimmäinen Vares-tarinani, löytyi Toisen kirjahyllystä. Kyseinen Reijo Mäki lienee Suomen suosituin dekkarikirjailija painosten määrästä päätellen. Voin ymmärtää, miksi. – Tarina kieppuu ihan jännittävästi kyllä, kieli on sujuvaa ja mukavalla tavalla humoristista, mutta samalla yhtä sovinismin kukkaketoa. Henkilögalleria on varsin yksivärinen ja replikointi kuin yhdestä ja samasta tuubista. Siis, ei mikään kirjallinen saavutus tyyliltään, mutta jokin näissä Vares-jutuissa miesihmisiä ainakin kiinnostaa.
*
Karin Smirnoff Lähdin veljen luo suom. Outi Menna Tammi 2019
Toimittajana työskennellyt ruotsalainen kirjailija (s. 1964) teki elämänmuutoksen ja muutti pohjoiseen. Esikoisromaanista tuli bestseller ja kirjailijalla on tähtäimessä trilogia, josta myös tehdään tv-sarja. Romaani on saanut runsaasti ylistystä ja noussut ’tapaukseksi’ Ruotsissa. Päähenkilö on pohjoisessa maalaismaisemassa rankan lapsuuden läpikäynyt nuori nainen, Jana Kippo, joka lähtee ja rakentaa oman elämän Uumajassa, kunnes palaa synnyinseudulleen kaksoisveljensä luo. – Romaani on tosi rankkaa luettavaa paljastaessaan kerros kerrokselta sisarusten synkän lapsuuden salaisuudet. Päähenkilö näyttäytyy vahvana ja selviytyvänä, mutta samalla lapsuushelvettinsä syvien haavojen arpeuttamana. Kirjan lukeminen otti koville, mutta onhan se lukukokemuksena väkevyydessään vertaa vailla. Hiukan vierastin suomentajan tapaa kirjoittaa ihmisistä pienin alkukirjaimin ( esim. janakippo) pitkin matkaa, mutta voi siinä nähdä symboliikkaakin. Ihmiset ovat sukujensa ja perheidensä historian osasia. – Lukekaa ihmeessä!
*
Satu Vasantola Kaikki kadonneet Tammi 2020
Toimittaja-kirjailija Vasantola on julkaissut toisen romaaninsa. Se on nykykirjoille tyypillisesti päähenkilön suvun tragedioita ja salaisuuksia selvittelevä tarina. Henkilöitä on runsaasti ja päähenkilö elää elämäänsä samalla muistellen lapsuuttaan. ”Vavahduttava kertomus katkenneista perhesiteistä, peruuttamattomista vahingoista, vuosikymmenet ylittävästä ystävyydestä.” – Satu Vasantolalla on vahva tendenssi romaaneissaan. Hän nostaa esiin menneen sukupolven tragedioita, jotka tänä päivänä hoidettaisiin toisin. Tyyli on tabuja kaihtelematon, loppua kohti lukijasta alkaa jo tuntua, että naisen alapään sanastoa ja lihallista rakkauselämää on kuvailtu yllin kyllin. Kun päähenkilö vielä on gynekologi, aihetta riittää.
*
Annamari Marttinen Häiriömerkintä Tammi 2021
Lappeenrantalainen kirjailija kirjoittaa romaaneja, joiden henkilöt elävät niin tavallista elämää, että siihen on helppo samastua. Tämä tuore romaani kertoo naisesta, joka eronsa jälkeen elää vuoroviikoin tyttärensä kanssa ja yksin, kun tytär on isällään. Tavallisen elämänmenon mullistaa isomman asunnon osto, tyttärelle sekä äidille halutaan oma huone. Tekee mieli remontoida vähän, edellisen asukkaan jäljet pois. Entisen asunnon myynti tuottaa ongelmia ja pian nainen on kahden asunnon loukussa. Nainen menettää työpaikkansa jää työttömäksi ja laskupino alkaa kasvaa. – Marttinen kirjoittaa suggestiivisella imulla naisen mielialoista ja ajatuskierteistä. Vahvat tunteet myllertävät; häpeä, kateus, häilyvä toivo, musta toivottomuus vievät kaikki voimat. Ystävien ’kyllä sä selviät’ -puheet tuntuvat vähätteleviltä. Nainen selviääkin, miten kuten, saatuaan apua tilanteensa selvittelyyn. Siksi surullisella tarinalla on – jos ei nyt onnellinen loppu – niin toivon mahdollisuus kuitenkin.
*
Kjell Westö Tritonus suom. Laura Beck Otava 2020
Edellisen romaaninsa (Rikinkeltainen taivas, 2017) upea menestys on siivittänyt uusintakin romaania, joka kertoo ikääntyvän kapellimestarin asettumisesta saaristoyhteisön vapaa-ajan asukkaaksi. Kansainväliset klassisen musiikin kuviot ovat aika pieniä, jokainen tuntee tai vähintään tietää jotain kautta toisensa – siinä mielessä saariston suomenruotsalaiset ovat samankaltainen yhteisö. Näin läpeensä musikaalinen kirjoittaminen on vaativaa, Westö lienee parhaita aihepiirin kuvaajia, joita kohdalle on osunut. – Tämä on jälleen yksi kirja, jonka haluaisi hyllyynsä hitaasti uudelleen luettavaksi. Muusikkous avautuu kirjan kautta erityisenä lahjakkuuden lajina, joka määrittää pitkälle elämän laadun ja erityispiirteineen myös rajaa sosiaalisen kanssakäymisen, vie jonkinlaiseen eristyneisyyteen ja yksinäisyyteen. Klassisen musiikin rinnalle kirjailija on punonut saariston harrastajamuusikoiden kautta myös muita musiikin genrejä valottavaa pohdiskelua. Jos kirjaan voisi rakastua, tämä ehkä olisi minulle sellainen kirja.
Anne Brunila Johanna Venho Kuka olisi uskonut Muistikuvia Tammi 2020
Suomen harvoja menestyneitä ja vahvoja naisia tämä Anne Brunila. Elämänkertomus pitää sisällään onnellisen lapsuuden, monialaisten opintojen ja työhistorian aina tohtorintutkintoon asti. Elettyä on myös erityisellä tavalla alkanut rakkaustarina tasapainottomaksi osoittautuneen miehen kanssa parisuhteessa, joka päättyi miehen vankilatuomioon ja itsemurhaan. Lapsen sairastuminen ja vammautuminen on vaativan työn ohessa pitänyt Brunilaa tiukoilla. Nuoruudessaan omaksumansa buddhalaisen elämänfilosofian myötä Brunila kertoo jaksaneensa ja kasvaneensa ihmisenä. Jätettyään huippuvirkansa Fortumilla ja lukuiset isojen firmojen hallituspaikat Brunila on omistautunut opiskelemaan tiibetiläistä viisautta ja harrastamaan meditaatiota. – Erityisen ihmisen erityinen elämänpolku jättää hiljaiseksi.
*
Saara Turunen Järjettömiä asioita Tammi 2021
Kirjailija, dramaturgi Saara Turunen on kiinnostava ja omaääninen tuttavuus. ’Omaääninen’ voi tässä yhteydessä tarkoittaa omaelämänkerrallista tapaa kertoa tarina. Teemana on kuvata teatteritaidetta opiskelevan ja apurahalla elävän nuoren naisen suhdetta mieheen, jonka hän tapaa Kataloniassa opiskelijavaihdossa. Romaani on selkeäsanainen ja tarkoin havainnoiva kertomus miten suhde vierasmaalaiseen mieheen syntyy, miten nainen jää siihen kiinni, pyristelee eroon ja takertuu uudestaan. Miehestäkään ei ole lopettamaan edestakaisin soutavaa suhdetta, jonka osapuolet elävät kumpikin kotimaassaan omaa elämäänsä, johon jää kuulumaan tämä liimapaperisuhde. – Periaatteessa lukijana hermostun ihmiseen, joka ei pysty päättämään mitä tekisi. Suhde on monella tavalla ’järjetön’ ja mahdoton, mutta koska kumpikin ovat – eri syistä ja eri historioista johtuen – takertuvaa tyyppiä ei ratkaisua tule. Toisaalta tarina on rehellisyydessään ja lakonisuudessaan moderni ja raikas. Kirjoittaja puhuu minämuodossa ja teksti soljuu itsestäänselvän sujuvasti ja kronologisesti niin kuin juttelu. Kyllä, pidin kirjasta.
*
Joel Haahtela Hengittämisen taito Otava 2020
Helsinkiläinen lääkäri-kirjailija Joel Haahtela (s.1972) on osoittautunut luotettavaksi ja antoisaksi vaativallekin lukijalle. Uusin kirja on ”Lumoava tarina isästä ja pojasta, tuulisesta saaresta ja anteeksiannosta.” – Haahtelan olen tunnistanut jonkinlaiseksi ’sielunveljeksi’, niin riipaisevan tuttuja, samanäänisiä ja -sävyisiä ovat kokemukset ja havainnot, joita hän kirjaa. Tämän kirjan halusin luettuani omaksi!
*
Robert Seethaler Kokonainen elämä suom. Raimo Salminen AULA & CO 2020
”Hienosyinen ja elegantti romaani, jossa yhden miehen elämä avaa näkymän koko Eurooppaa muuttaneeseen vuosisataan.” – Olen esitellyt tämän kirjan lokakuussa 2020. Halusin lukea sen uudelleen. Olen edelleen samaa mieltä: romaani on timantti. Niin vähäeleinen elämä ja niin täynnä merkitystä.
*
Jhumpa Lahiri Missä milloinkin suom. Helinä Kangas Tammi 2020 (2018)
Britanniassa syntynyt, juuriltaan intialainen Lahiri kirjoittaa kuohkeita tunnelmakuvia yksinäisen naisen arkipäivistä, kohdatuista ihmisistä, ympäröivän elämän havainnoista. Kirjailija on palkittu mm. Pulitzerin kirjallisuuspalkinnolla, New Yorkerin esikoiskirjapalkinnolla. – Pidin kirjailijan tarkkanäköisistä ja elävistä kuvauksista. Tämä ei ole varsinainen romaani, pikemminkin yksinelävän naisen teräviä havaintoja elämästä.
*
Tiina Rajamäki Alisa Teos 2020
1977 syntynyt helsinkiläinen Tiina Rajamäki on julkaissut aiemmin novellikokoelman. Tässä siis romaani, joka kertoo nuorten muusikkonaisten suhteista toisiinsa ja vanhempiinsa. Mitään tavanomaista ei romaanin ihmissuhdeverkosto tarjoa, kiinnostavaa kylläkin. – Klassisen musiikin opiskelijoiden ja taiteilijoiden elämästä on tosi vähän tarinoita. Tässä on yksi ja antoisa sellainen. Klassinen musiikki kuuluu erottamattomana osana omaan elämääni, ehkä juuri siksi iloitsin tästä romaanista, joka paljastaa senkin, miten yksinäisiä esittävät taiteilijat usein omassa elämässään ovat. Romaanina Alisa on ehkä hieman raakile, mutta aihepiiriltään ehdottoman kiinnostava.
*
Terhi Kokkonen Rajamaa Otava 2020
Muusikko ja teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa sekä Aalto-yliopistossa elokuvataidetta opiskeleva Kokkonen (s. 1974) on prosaistina ensikertalainen. Romaani on rakennettu toisiinsa löyhästi liittyvien ihmisten kohtaamisiin matkalla onnettomuuteen joutuneeseen pariskunnan kanssa. – Tottumattomuus pitkän proosan kirjoittamiseen lienee syynä keskittymisongelmiin tarinassa. Kirjoittaja on laventanut tarinaa liian monella sivuhenkilöllä päähenkilöjen kustannuksella, jolloin tarinan fokus hajoaa. Jotenkin syntyy vaikutelma, että kirjoittaja ei pidä henkilöistään. Siitä seuraa, että lukijakaan ei syty heidän kohtaloistaan.
*
Annu Haho Mitä kärsimys opettaa elämästä? Tuuma 2020
Annu Haho on terveystieteen tohtori ja kokenut hoitoalan kouluttaja. ”Kirja pohjautuu haastattelututkimukseen, johon osallistui parantumattomasti sairaita henkilöitä.” Kirjassa pohditaan elämän merkityksellisyyttä, kuolevan mielessä pyöriviä kysymyksiä ja kärsimystä osana elämää. – Syvällinen kirja, joka tukee elämän ja kuoleman kysymyksiä pohtivaa potilasta sekä omaisia ja hoitajia.
*
Maria Shriver Olen ajatellut… suom. Taija Kuula Viisas elämä 2020
Mielekkään elämän havaintoja, rukouksia ja meditaatioita. – Lyhyitä, helposti sulavia elämänviisaustekstejä, joita voi lueskella vaikka illalla viimeksi ennen nukahtamista.
*
Rani Manicka Jasmiinin tuoksu suom. Helene Bützow Otavan SSKK 2003 (2002)
Uskomaton sukutarina, joka alkaa Ceylonilta. Perheen Lakshmi-tytär annetaan malesialaisen miehen vaimoksi 15-vuotiaana. Sukupolvelta toiselle siirtyvät suvun perinteet ja salaisuudet, peritty kauneus ja rumuus, kirous ja siunaus, rikkaus ja köyhyys, voima ja heikkous. – Tarina on seikkailu länsimaalaiselle täysin vieraassa ja oudossa itämaisessa kulttuurissa, jota hallitsevat ikiaikaiset perinteet, esi-isien henget ja hindujumalat.
Hanna Weselius Sateenkaariportaat WSOY 2
Taiteen tohtori Hanna Weselius julkaisi esikoisromaaninsa Alma! v. 2016 ja palkittiin siitä Tulenkantajat -palkinnolla sekä HS:n esikoiskirjapalkinnolla. On siis aihetta odotella jatkoa lupaavaan kirjalliseen taidokkuuteen ja tässä se tulee. Tarina omalaatuisesta Egon-professorista käynnistyy verkkaan, mutta kehkeytyy kerkeästi. Mies on erakkosieluinen, luennoi päivisin yliopistolla ja istuu illat vuoteeseen sidotun äitinsä luona monenmoisin tuntein, eniten kai velvollisuudesta. Naiset ovat Egonille ongelma, eniten heidän pitämisensä loitolla, missä taidossa mies kehittyy taitavaksi. – Kirjailija on taitava sanankäyttäjä ja tarinankehittelijä eikä kaihda erikoisia juonellisia ratkaisuja. Pidin erityisesti hänen uteliaanviileästä tavastaan tarjota omalaatuinen Egon lukijalle, ei minkäänlaista houkuttelua tai säälin kerjäämistä. Taitavasti kirjailija punoo tarinan siteeksi ajassa tapahtunutta ja uutisoitua, joten lukija ikään kuin kulkee tarinassa mukana, koska muistaa oheistapahtumat itsekin. Kiinnostava romaani.
*
Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa WSOY 2020
Tommi Kinnunen, kirjailija ja äidinkielen opettaja on julkaissut useita menestysromaaneja, joita on käännetty lukuisille kielille. Hänen aihepiirinsä liikkuu pohjoisessa ja romaanit antavat äänen vaiettujen ihmisryhmien kohtaloille. Neljäs romaani on vetäytyvien saksalaissotilaiden mukaan lähteneiden naisten katkerasta paluusta Tromssasta Kilpisjärven kautta kävellen kohti kotiseutujaan eteläisemmässä Lapissa. Joukko jakaantui ensimmäisen kerran, rajamiehen teltalla Kilpisjärvellä. Viisi naista lähti kävelemään etelää kohti toiset jäivät odottamaan rajamiehen paluuta. Mitä naiset tulivat kävellessä tietämään toistensa kohtaloista, miten selvisivät nälästä, vilusta ja kylmistä öistä, rakoista jaloissa ja loputtoman kävelyn väsymyksestä – siitä kirjailija punoo taidokkaasti imussaan pitävän tarinan. – Tommi Kinnunen on todella aiheeseensa perehtyvä ja korkealaatuista proosaa kirjoittava kirjailija. Hän on henkilöitään ymmärtävä ja myötätunnolla saatteleva. Lukija voi luottaa tarinan pysyvän koossa loppuun asti. Kannattaa lukea tämä kuin myös aiemmat Neljäntienristeys, Lopotti ja Pintti.
*
Kari Enqvist Kangastuksia varjojen talossa WSOY 2020
Innokkaana kirjoittajana tunnetun kosmologian emeritusprofessorin uusin teos on määritelty alaotsikolla Todellisuutta etsimässä. Enqvist filosofeeraa kaikella sillä, mitä jo tiedetään ja mielikuvittelee elämää siltä pohjalta nousevissa mahdollisissa maailmoissa. Mielenkiintoista miten vähän lopulta tiedetään varmasti, vaikka teorioita on runsaasti tarjolla kaikille, joita maailmankaikkeus vähänkin kutkuttaa. – Enqvist kirjoittaa kansantajuisesti ja mukaansatempaavasti. Myös kaltaiseni lukija, jonka pohjatiedot kosmologiasta ovat Tiede-lehtien artikkelien ja tämän kirjan kaltaisten yleistieto-oppaiden varassa, jaksaa lukea kirjan rivakasti loppuun. Hitaampi pureskelu olisi eduksi, mutta kirjasto jo hätyyttää, että tilauksia on odottamassa, kaksi viikkoa per naama saa riittää.
*
Heikki Aittokoski Kuolemantanssi HS-kirjat 2016
Askeleita nationalismin Euroopassa on toimittaja Aittokosken teemana tässä HS-kirjojen asiapitoisessa ja samalla kiehtovassa tutkielmajulkaisussa. Kirjoittaja kuljettaa lukijaa eurooppalaisen nationalismin pesäkkeissä sekä kunkin maan nationalismin historiallisia juuria pöyhien että henkilöhaastattelujen kautta ajankohtaisia näkökulmia avaten. Keskiajalta peräisin olevan taidemuodon, Dance macabren kuva piirtyy tässä nationalismin vertauskuvaksi vertaansa vailla olevan hienolla tavalla. – En voi kyllin ylistää Aittokosken tapaa paneutua näihin tärkeisiin ja nykypolitiikassa yhä hallitsevampina virtauksina nouseviin ilmiöihin. Että joku osaa kirjoittaa tavalla, joka saa kaltaiseni historiaa hämäränä ja ikävänä pitävän ihmisen puhkeamaan ylistykseen, ei ole ihan pikku juttu se.
Carin Gerhardsen Musta jää suom. Maija Ylönen Minerva 20
Trilleri palkitulta tekijältä, tuli temmattua kirjaston koronarajoitusten aikaan eteisen pokkarihyllystä, jossa yleensä ei ole mielilukemistoani. No, tarina tarjoaa kaahaamalla toiselle aiheutetun liikenneonnettomuuden paikalta pakenemisineen, raiskauksen, kiristystä ja lopulta murhan – siinäpä ainekset tähän keitokseen, joka ei millään tavalla viihdytä eikä ravitse.
*
*Heikki Aittokoski Narrien laiva HS-kirjat 2013 (3.painos)
Matka pieleen menneessä maailmassa on toimittaja Aittokosken alaotsikko Narrien laivalle. Ihailtavan rohkea ja taitava ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski on saanut ansiokkkaille matkaraporteilleen koosteen kirjaksi. Toimittaja kuvailee matkojaan Lontoon Sotheby’n taidehuutokauppaan, Mogadishuun, Bangladeshiin, Kabuliin. Seitsemän kuolemansynnin alaotsikot vievät kukin matkalle pieleen menneeseen maailmaan. Mitä seikkailuja, mitä rohkeutta ja sitkeyttä toimittajalta vaaditaan, kun halutaan vaikkapa jäljittää Seppälästä ostettua puuvillapaitaa sen tekopaikkaan Bangladeshissa. – Olen vuosia tottunut panemaan merkille Aittokosken kolumnit, raportit ja jutut Hesarista. Ja nyt kun taas suljettiin kirjasto kaupungissa koronan pelossa, löysin tämän Toisen hyllystä ja sain tilaisuuden syventyä näihin kiehtoviin matkakertomuksiin ja taiturikirjoittajan tyyliin ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan maailmanmenosta. Tuli mieleen, kunpa Aittokoski saisi tarttua koronavuosien käänteisiin ja kirjoittaa yksiin kansiin miten virus pani maailman polvilleen, mistä kaikki alkoi ja mihin se johti. *Löytö!
*
Kreetta Onkeli Meiltähän tämä käy WSOY 2020
Nykyään viisikymppinen kirjailija on 1997 palkittu K. Jäntin palkinnolla ja 2013 Finlandia Juniorilla. Viimeisin romaani on kertomus naisesta, joka elää avioliitossa, jossa ei ole rakkautta, ei juuri kiintymystäkään. Miehellä on jonkinlainen asema, jonka turvin asutaan kalliisti. Perheessä on kaksoset, jotka oikeastaan ovat naisen elämän sisältö ja tarkoitus. Tapahtuu, että hiljalleen alkoholisoituva nainen kohtaa miehen, johon rakastuu. Koko järjestely luhistuu ja avioliitto päättyy eroon. – Oikeastaan tarinan naiskohtalo puhuttelee eniten desperadona, miten kovasti voi yrittää, ja silti elämän haltuunotto epäonnistuu ja miten alkoholismi syntyy ja kasvaa itsepetoksesta ja tuhoaa lopulta ihmisen. Ei mitään herkkua lukea, mutta ehkä totta monen naisenkin elämässä.
Emma Hooper Koti-ikävän laulut suom. Satu Karhulahti Gummerus 2019 (2018)
Autioituvan kanadalaisen kalastajakylän tarinan kirjoitti Emma Hooper, itsekin kanadalainen ja sittemmin kansainvälistynyt kirjailija. Koti-ikävän laulut on kirjoitettu alkuperäistä elämäntapaa kauniisti kuvaten ja kunnioittaen. – Minua puhutteli laulujen ja soiton merkitys perinteen siirtymissä ja meren voimakas osuus kylän ihmisten elämässä.
*
Elisabeth Strout Nimeni on Lucy Barton suom. Kristiina Rikman Tammi 2018 (2016)
Maanmainion Olive Kitteridgen (Pulitzer ym. palkittu) kirjoittaja, 1956 syntynyt ja juristin koulutuksen saanut Elisabeth Strout kirjoitti Lucy Bartonin tarinan v. 2016 viidentenä romaaninaan. Kirjoittajana hän on kuulas, tarkkanäköinen persoonallisten ihmisten ja heidän kohtaloidensa kuvaaja. Tammen Keltaiseen kirjastoon ottaminen käy myös suosituksesta. – Pidän tavattomasti Stroutin tyylistä kertoa ja erityisesti siitä, miten hän punoo hiljaisuutta ja tunnevärejä tekstiin. Kristiina Rikmanin käännöstyö tekee kunniaa kirjailijan parhaille ominaisuuksille. Yksinkertaisesti: *hieno kirja, hyvä lukukokemus.
*
Kimmo Oksanen Isän varjo WSOY 2020
Toimittaja Kimmo Oksanen (s. 1960) on julkaissut kaksi palkittua teosta tätä ennen. Isän varjo on autofiktiivinen yhteenveto isän merkityksestä kirjoittajan elämässä. Teos on epäyhtenäinen sikäli, että kirjoittaja eksyy luennoimaan, höystäen ironialla raamatun kertomuksia paikoin pitkäänkin ja toistuvasti pitkin matkaa. Isän kova kohtalo kyllä jättää poikaan jäljet ja sikäli tarina on tarpeen kertoa, sillä näitä isiensä varjostamia poikia on maamme miehissä riittämiin. – Puutteistaan huolimatta kirja on lukemisen arvoinen; sisältäen myös paikoin loistavia ajatuskiteytymiä, jotka paljastavat kirjoittajan sanataituruuden.
*
Rakel Liehu Valaanluiset koskettimet WSOY 2020
Rakel Liehua on tapana koristaa epiteetillä ”rakastettu runoilija”, ainakin kiintoisa hän on ja erityisesti runoilijana sitä. Liehu on kuitenkin kirjoittanut proosaakin, taiteilijaelämänkerran Helene (2003), Bul bul (2008), Älä vielä lähde (2010) – viimeksi mainitun surusta, sairaudesta ja kuolemasta puolisonsa menetettyään. Valaanluiset koskettimet kertoo erityisten kohtaloiden kautta pohjoiseen pappilaan päätyneestä pianosta, ja pienen perheen äidin sekä esikoistyttären suhteesta soittimeen. – Liehun tyyli on runollisen ytimekästä ja vahvasti ilmaisevaa. Vaikka romaanissa kokijana ja kertojana on soitin, taipuvat havainnot perheestä isän ja tyttären, äidin ja tyttären välillä monenlaiseen tunnelmaan. * Pidin kirjasta, enkä vähiten siksi, että sen kirjoitti runoilija.
*
John Irving Vapauttakaa karhut! suom. Kristiina Rikman Tammi 2012 (1968)
Kirjoittaja on toki tiedetty maailmankuulu nimi nykyään, tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Esikoisromaani alkaa eräänlainsena road moviena, kahden sattumoisin yhteen lyöttäytyneen nuoren miehen moottoripyörämatkana Itävallan ja etelä-Euroopan vuoristomaisemissa. Tyypit ottavat toisistaan selvää erilaisten omituisten tilanteiden käynnistäjinä ja ratkaisijoina. Toinen tyypeistä on viehättynyt villieläintarhaan Wienissä ja pohtii eläinten vapauttamista. Romaani liittyy aikakautensa tapahtumiinkin, mutta kirjailijan vahvuus on eläväisessä ja mehevässä tekstissä, hulvattomassa juonenkuljetuksessa. – Luulen, että olisin nauttinut jossain toisessa tilanteessa enemmän tämän lukemisesta, mutta kipuilevan jalkani ja sen lääkityksen ansiosta heräsin turhan usein siihen, että kirja kopsahti lattialle kesken kaiken. Ei se siis kumminkaan jaksanut pitää hereillä olosuhteista riippumatta.
*
Katharine McGee Tuhat kerrosta Pudotus suom. Annika Eräpuro Otava Seven 2016
Kirja on eräänlainen tulevaisuusutopia, joka on sijoitettu jonnekin vuoden 2118 tienoille, jolloin New Yorkin Manhattanille on rakennettu Torni, jossa on tuhat kerrosta. Torni muodostaa kokonaan oman maailmansa, jossa menestyneimmät asuvat yläkerroksissa ja alakerroksissa ne, joiden tehtävä on siivota yläkerrosten asunnot ja tehdä keittiötöitä ja lastenhoitoa niiltä osin mitä robotit eivät pysty hoitamaan. Romaanissa on kauniita ja hyvin pukeutuneita nuoria ihmisiä, joiden elämäntyyliin kuuluvat opiskelun ohella bileet, huumeet, deittailu, shoppailu ja keskinäinen juoruilu. – Tämän tyhjänpäiväisempää romaania tuskin lienee kirjoitettu tai ainakaan julkaistu. Luin vaivoin tämän loppuun vain nähdäkseni paljastuuko tälle kaikelle sekoilulle joku mielekäs syy. Sekö se nyt oli, mikä paljastettiin ensi sivuilla, että joku putoaa tuhannennen kerroksen kattotasanteelta alas katuun bileiden huipennukseksi. Ei olisi kannattanut tuhlata aikaa. Ja miksi Otava on ottanut tämmöisen Seven-pokkarisarjaansa?
Satu Lidman Taivas ja syli Gaudeamus 2020
Kertomus parisuhdeväkivallasta eräässä
vanhoillislestadiolaisessa perheessä sisältää paitsi perhekohtaisen tarinan
myös pohdintaa ja analyysia väkivallan dynamiikasta sekä
vanhoillislestadiolaisen uskonyhteisön suhtautumisesta perheen sisäisiin
ongelmiin ja puolison väkivaltaisuuteen. Lidman kirjoittaa tietokirjaotteella,
mutta antaa kirjoittavan perheenäidin kokemuksille ja ajatuksille paljon tilaa
mietinnän pohjana. – Tämä kirja on
äärimmäisen tarpeellinen, sillä perheväkivalta ei uskonyhteisöissäkään ole
kovin harvinaista, siitä ei vain puhuta julkisesti. Kaikki julkisuus, joka ei
ole sensaatiohakuista, on omiaan herättämään yhteisön sisäistä keskustelua ja
toimintatapojen sekä asenteiden muuttumista parempaan suuntaan. Kirja ei ole
raskaslukuinen aiheestaan huolimatta, sillä perheenäidin avoimuus ja
analysointikyky tuo todentunnun ja kokemuksellisuuden tiedepohjaiseen
keskusteluun.
*
Katja Kaukonen
Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan
WSOY 2020
Tamperelaisen, palkinnoin huomioidun
kirjailijan viides romaani sijoittuu Seilin saarelle. Kyseisen saaren tarina on
todenperäinen, sinne vietiin aikoinaan eristyksiin mielisairaaksi todettuja ja
irtolaisnaisia. Romaani kuvailee yhteisöllisyyttä ja potilaiden hoitoa sekä
henkilökunnan toimia ja elämää eristettynä yhteiskunnasta. ”Kauniilla ja
runollisella kielellä Kaukonen luotaa hulluuden määrittelemisen käytäntöjä ja
aikojen yli säilyvää ihmisenä olemisen vaikeutta.” – Tarinassa ei tapahdu paljon, mutta
kirjailija sukeltaa naisten ja heidän hoitajiensa kokemus- ja elämysmaailmaan,
maalaa herkin ja vahvoin värein kuvaa elämästä saarella, ”jonne linnut lentävät
kuolemaan” ja ihmiset unohdetaan. Pidin kirjasta.
*
Maija Asunta-Johnston Punapukuisen naisen talo WSOY 2003
Olen lukenut kirjailijan myöhemmistä romaaneista
v. 2010 julkaistun Verkkorakkautta varttuneille. Siitä jäi mieleen kevyt,
juoheva tyyli, jolla tarinaa kuljetetaan. Punapukuisen naisen talo on
viehättävä romaani, jossa ei ole suuria suruja eikä dramaattisia
juonenkäänteitä. Tarina alkaa, kun Wienissä asuva suomalainen nainen ostaa
pitkään etsittyään vanhan talon villiintyneine puutarhoineen sadan kilometrin
päästä, Unkarin puolelta. Talo muuttaa hänen elämänsä. Alkaa viikonloppujen
loputon työmaa talon kunnostuksessa ja puutarhan raivaamisessa ja myös vähä
vähältä tutustuminen unkarilaisen maalaiskylän tapakulttuuriin ja
naapureihin. – Maijan loputon työmaa
yllättää hänet itsensä ja lukijankin. Miten voi yksin naisena selvitä
valtavasta urakasta! Kyllä voi! Selviämisen salaisuus on innokkaasti apuaan
tarjoava naapurusto ja heidän osaava verkostonsa sekä Maijan ystäväpariskunnat,
jotka ottavat osaa kohennukseen. Valtavan työmäärän tarjoama onnentunne maksaa
moninkertaisesti takaisin nähdyn vaivan. Minua viehättivät myös vanhat laulut,
joilla on sijansa tarinassa.
*
Johanna Laitila Lilium regale
Gummerus 2020
Laitila on lähtöisin Rovaniemeltä ja
kirjoittaa tässä esikoisromaanissaan lahjakkaasti ja aistivoimaisesti kieltä
(myös meänkieltä) käyttäen väkevää tarinaa sodanjälkeisen, tuhotun Lapin uudelleensyntymisestä
ja sen ihmisten elämästä. Päähenkilö Else on ollut perheensä mukana Ruotsin
puolella sotaa paossa ja siellä saanut kosketuksen kaltaiseensa tyttöön. Suhde
Ingaan katkeaa traagisesti Elsen kotimaahan palatessa. Naiseksi varttunut Else
alkaa jo suunnitella avioliittoa, kunnes tapaa Irinan ja löytää oikean
seksuaalisen laatunsa. – Laitilan
vahva, alkuvoimainen kieli ihastuttaa. Tulee mieleen toinenkin lappilainen
lahjakkuus, Katja Kettu. Jotain samaa heidän tyylissään on. Laitila on
kirjoittanut jo toisenkin romaanin, nimeltään Synty, joka täytyy etsiä
luettavaksi kirjastosta.
*
Jill Santopolo
Kun sanat eivät riitä suom. Inka Parpola Otava 2019
Tempaisin tämän kirjastomme eteisaulan
pokkarihyllystä kummemmin aiheeseen perehtymättä. Kustantaja markkinoi kirjaa
näin: ”Sydämeenkäyvä romanttinen romaani surusta, rakkaudesta ja itsensä
löytämisestä.” – Olipa ihana lukea vaihteeksi
tällaista inhimillisiä rakkauskiemuroita tarjoavaa yläluokkaista newyorkilaiselämää.
Siitä on jo liian kauan, kun olen tämän lajin pokkareihin kajonnut. Yleensä ne
ovat viihdyttäviä ja keventävät modernin, usein myös raskaan ’oikean’
kirjallisuuden lukemisen lomassa. Pelkästään tämän lajin lukeminen ei
kuitenkaan ruoki riittävästi ajatusmaailmaa eikä tarjoa älyllisiä
haasteita.
*
Pirkko Vekkeli, Ismo Loivamaa Ann Selin Minerva
2020
”Ihminen, nainen, johtaja – Henkilökuva”. Kukapa ei tietäisi Ann Seliniä, onhan hän niin kauan ollut ammattiyhdistysliikkeen vahva keulakuva. Itse en ainakaan hänen persoonastaan mitään tiennyt ennen tätä oivallista ja rehellistä henkilökuvaa, jonka tekeminen on ollut tarpeen. Mikä nainen! Keskikoulupohjalta helsinkiläislähiön ’kertsin’ kasvatti ohjautui jo varhain liikeliiton töihin ja osoittautui ripeäksi, rohkeaksi ja nopeaoppiseksi mihin tahansa työhön tarttui. Kirja antaa ’Anista’ monipuolisen ja rehellisen kuvan naisena, jossa oli ainesta PAMin johtoon ja aina kansainvälisiin luottamustehtäviin asti. Myös vakavat sairastumiset hän voitti sitkeydellään, huumorintajullaan ja elämänuskollaan. – Tämä kirja kannattaa lukea, se on viisaan ja valoisan naisen ansaittu monumentti.
*
Laura Lähteenmäki Sitten alkoi sade WSOY 2020
Kirjailija on syntynyt 1973 ja kirjoittanut
lasten ja nuorten kirjoja sekä kolme aikuisten romaania, tässä viimeisin.
Romaanin keskushenkilöitä ovat Paula, jonka mies on kuollut ja hän itse on
jäämässä eläkkeelle psykologin työstä. Paulan tytär Elina ja tämän lapset Soma
ja Simo, ex-vävy Kaspar, tämän uusi nuori avokki Moona, Elinan uusi miesystävä
Ilari, Paulan entinen sydänystävä Eeva ja uusi naapuri Sonja, jonka kanssa
Paula ystävystyy. Tapahtumiin liittyy espanjalainen turistikaupunki, jossa Eeva
asuu ja poimii kadulta paperittoman pakolaistytön turvakseen ja avukseen. Lähteenmäki
punoo tarinaa ihmissuhteiden varaan ja niiden kuvaamisessa onkin hänen
vahvuutensa. – Romaani alkaa
verkkaisesti, mutta vauhtiin päästyä ottaa mukaansa. Erityisen vereslihaisesti
kirjailija kuvaa äidin ja tyttären suhdetta, ja molempien parisuhteita.
Yllätyksiä ja paljastuvia salaisuuksia riittää. Kyllä, antoisa kirja!
*
Mary Higgins Clark Niin kuluu
aika suom. Sirpa Parviainen Tammi
Bon 2017 (2016)
Trilleri
keskittyy kuvaamaan oikeuskäsittelyä, jossa syytettynä on alzheimerin tautia
sairastaneen lääkärin leski. Nuori ja kaunis leski on tietenkin syytön miehensä
murhaan, mutta todistellaan ainoaksi, jolla oli mahdollisuus murhaan. Syyttäjä
perustaa todisteensa niin hatariin väittämiin, että oikeita ja hyvin tehtyjä
rikoselokuvia nähnyt osaa vain äimistellä. Sivujuonena on vauvana
adoptiovanhemmille myydyn toimittajaneitosen biologisen äidin etsiminen.
Viimeisillä sivuilla tietysti todellinen murhaaja paljastaa itsensä, leski
vapautetaan syytteestä, menee yhteen nuoruuden rakastettunsa kanssa ja
toimittaja löytää biologiset vanhempansa. – Hohhoijaa.
*
Helmi Kekkonen
Vieraat Siltala 2016
Milleniaalien sukupolven kirjailijan Helmi Kekkosen (s.1982) kolmas romaani on sillä tavalla poikkeuksellinen romaaniksi, että runsaan henkilögallerian ihmiset saavat kukin oman tarinansa. Äidit ja tyttäret, puolisot ja monet henkilöt liittyvät toisiinsa, tarinoilla on jokin kosketuskohta. Näin romaani ei ole jatkuvajuoninen eikä etsi katarsista kärsimysten kautta, tarinat ikään kuin jäävät meneilleen, kun lukija sulkee kirjan. – Kekkosen kieli on selkeää ja tarinoiden juoksutus joutuisaa. Niin taidokasta työtä kirjailija tekee, että lukija vaikuttuu, mutta myös huokaa helpotuksesta, kun kirja päättyy. Ihmisten kohtalot ja elämät ovat raskasta ja vaikeaa. Vain Alva äiti ja hänen pikku poikansa Toivo tuovat valoa ja iloa tähän suhteiden suomaisemaan.
***
Runot
Akseli Koskela
Miehen kuolema Enostone Kustannus 2020
1980 syntyneen helsinkiläisen runoilijan
esikoiskokoelman runot on ryhmitelty alaotsikoin: Isän pelko, Miehuuden pelko
ja Isyyden pelko. ”Teos käsittelee nykyaikaista miehuutta, siihen liittyviä
tunteita, isyyttä, yksinhuoltajuutta ja seksuaalisuutta.” – Tärkeä kirja nykyajan miehestä.
”Kierrätysauton kylkeen hirtetty / kurainen
nallekarhu pitää nyrkissään muoviruusua. // Mietin, mikä on minun paikkani /
tässä asetelmassa. ”
*
Pia Perkiö
Kuin olisi jo kevät -Valittuja
runoja Kirjapaja 2020
– Kauniita
pieniä runoja, jotka samansieluista ihmistä niin ravitsevat.
” Jos huolettomuus kuin valoisa niitty,
lumous, / jäisi minuun, ottaisin sen esiin / lepattavina syysöinä, kun perhoset
ovat kaikonneet / ja kaipaus kulkee enkelinä edellä. / Varjelisin sitä ajan
kuiluilta, murtumiselta. // Jos huolettomuus on todellista / niin kuin
leikkikedolla lapsena, / kaikki on hyvin / yhä, tänään. ”
*
Esseet, novellit ja elämänkerrat
Saska Saarikoski Poikkeustilassa -Koronapäiväkirja HS-kirjat 2020
Toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti
koronakevään ajalta päiväkirjaa ja työsti Hesariin 60 kolumnia, joissa
tarkasteli eri kulmista epidemian nostattamia ilmiöitä ja ajatuksia Suomessa ja
maailmalla. – Tuoreita, omiin
kokemuksiinkin peilaavia merkintöjä on paljon nähneeltä kirjoittajalta mitä
mielenkiintoisinta lukea.
*
Haruki Murakami Miehiä ilman naisia suom. Juha Mylläri Tammi 2016
(2013)
Olen nyt lukenut kaikki suomennetut Murakamin
teokset. Tämä on ainoa novellikokoelma, joka on osunut saataville. Kustantajan
myyntipuheessa sanotaan: ”…huikea tarinakokoelma, jossa yhdistyvät
nautinnollisesti surumielisyys, huumori ja fantasia.” – Tarinankertojana Murakami on mielestäni
parhaimmillaan romaaneissaan. Novellit eivät avaa uusia maailmoja, pikemminkin
alleviivaavat tiettyjä piirteitä ja teemoja, jotka toistuvat tarinasta toiseen.
*
Johanna Venho
Ensimmäinen nainen WSOY 2019
Kirja kertoo Sylvi Kekkosesta, joka
keskustelee kuolleen ystävänsä kirjailija Marja-Liisa Vartion kanssa. Päähenkilön itsensä ajatuksia on lainattu mm.
hänen omista teoksistaan Kiteitä (1949), Kotikaivolla (1952) ja Lankkuaidan
suojassa (1968) sekä Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihdosta. Tässä kirjassa
Sylvi Kekkosen luonne ja avioliitto Urho Kekkosen kanssa saavat valaistusta.
Päähenkilö osoittautuu syvästi tuntevaksi ja toisaalta itseään häivyttäväksi
persoonaksi. – Pidin kirjasta.
Sinisalo ei ole tehnyt Sylvistä siloteltua kuvaa, vaan pyrkii kuvailemaan häntä
monipuolisena ja rohkeana persoonana kaikkine ominaisuuksineen.
*
Sakari Huovinen Isän kädestä
Lauri Huovisen ensimmäinen elämä Teos 2020
Kevään 2020 tapauksia ovat veljeksien Sakari
ja Eero Huovisen muistelukirja lapsuudestaan. Sakari keskittyy isän,
tuomiorovasti Lauri Huovisen elämään ja avioliittoon sellaisena kuin se äidin
ja isän kirjeenvaihdossa, päiväkirjamerkinnöissä ja muissa dokumenteissa
näyttäytyy. Lauri Huovinen oli filosofian ja teologian tohtori, evankelisen
herätysliikkeen matkasaarnaaja ja pappi. Laurin ja Aili Virran omalla tavallaan
väkevä rakkaustarina ja lyhyeksi jäänyt avioliitto, josta syntyi kolme poikaa,
on kirjan teema. Laurin Ailin kuoleman jälkeinen toinen avioliitto ja siitä syntyneet
kaksi lasta jäävät tiivistetyksi maininnaksi.
– Kirjoittajalle teos on varmasti ollut tärkeä selvitys omankin
historiansa kokonaisuuden kannalta. Lukija jää ihmettelemään Laurin ratkaisuja
työn ja perheen suhteen. Miten yksin Aili sai hoitaa kodin ja pojat Laurin
matkatyön ja pitkien ulkomaan opiskelujen aikana. Laurin isyys näyttäytyy
poissaolevana, ankarana ja velvollisuudentäyteisenä työlle omistautuneen miehen
elämänpolkuna.
*
Eero Huovinen
Äitiä ikävä WSOY 2020
Emerituspiispa Eero Huovinen menetti äitinsä
yhdeksänvuotiaana ja sulki sisälleen ikuisen äidin ikävän. Veljeksistä
vanhimpana hän on rohjennut avata itkemättömän äiti-ikävän omien muistojen ja
dokumenttien valossa. Myös isän uusi avioliitto saa ymmärrystä ja liittyy
veljesten kokemukseen isästään, joka ei osannut surra rakastettua puolisoaan
yhdessä poikiensa kanssa. – Eeron
kirja äidistä on herkkyydessään koskettava ja osoittaa miten vahvana ikävä,
jolle ei ole aikanaan sijaa, velkoo kokijansa vanhuudessa.
*
Romaanit
Robert Seethaler Kokonainen elämä suom. Raimo Salminen Aula &
Co 2020
’Saksankielisen kirjallisuuden
kestotähdeksikin’ mainittu Seethaler on kirjoittanut yksinäisen ja
erakkosieluisen miehen tarinan. – Kertomus
on ehyt ja väkevä ja kauniisti hiottu kuin timantti. Tarinassa on puhuttelevaa
yksinkertaisuutta, ihmisen ja luonnon sopusointua, oloihinsa tyytyvän miehen
mielen jaloutta.
*
Marisha Rasi-Koskinen R E C S & S 2020
Kirjailija, 1975 syntynyt psykologian maisteri, psykiatrisessa sairaalassakin työskennellyt, on julkaissut useita palkittuja romaaneja, REC taitaa olla jo kuudes. Kustantajan esittelyn mukaan ”REC on kirjallinen mysteeri, matkakertomus ja dokumentti, fiktiota fiktiosta. Se on unohtumaton, suuri romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, vallankäytöstä ja rajattomuudesta. REC on huikea kaleidoskooppi, jossa tarinat ja todellisuus asettuvat uusissa käsissä aina uusiin kulmiin.” – Hyvä, että rohkenin tarttua tähän tiiliskivikirjaan, jonka vuolaaseen sanavirtaan on pelottavan vähällä ajoittain hukkua. Teksti osoittaa tekijänsä lahjakkuuden sanataiteessa, mutta on ajoittain raskasta luettavaa jo siksikin, että kirja on hankala pideltävä, teksti on tiheää ja painoa on. Romaanin henkilöt näyttävät toinen toisensa heijastuksilta, persoonat hajoavat, sulautuvat toisiinsa ja sirpaloituvat erilleen. Ajoittain tekstillä ei ole aikaa, ei paikkaa eikä oikein mitään mihin tarttua. Tihenevään loppuun asti lukija kyselee, onko tämä pelkkää itsetarkoituksellista sanavirtaa, pyörteitä ja tuulen viemää. Kirjailija saa kuitenkin langat solmittua ja lukukokemus eheytyy. On selvää, että teos on maan kirjallisen eliitin mielestä Tapaus, josta on fiksua läähättää innostuksesta.
***
RUNOT
Anna Ahmatova
Olen äänenne Kootut runot
1904-1966 suom. Anneli Heliö Kirjokansi 2020
Olen todella vaikuttunut Ahmatovan runoudesta.
Hieno on käännöskin. Kootut runot olisi hyvä olla itsellä, en ehtinyt kunnolla
paneutua kaikkiin osioihin. Toinen toistaan uljaampia runokuvia, tiheitä ja
painavia, kaikkien tunteiden äärimmäisyyttä. Yhteiskunnallisesti vahva
tendenssi lienee luonut hänen kulttimaineensa, mutta minua viehättivät eniten
sisäisten tunnelmien ja tunteiden intohimoinen vahvuus.
Pudonneiden lehtien, asfaltilla / ei tarvitse kauan odottaa. / Kanssasi
Vivaldin Adagiossa / tapaamme uudestaan. / Jälleen kynttilät muuttuvat himmeän
keltaisiksi / ja uneen vajoavat, / viulunjousi ei kysy, miten olet tullut /
keskiöiseen talooni. / Äänettömyys vierähtää kuolinvalituksessa / nämä puoli
tuntia, / luet minun kädestäni / samat ihmeet. / Ja vaikka sinulle huolesi / on
käynyt kohtaloksi, / vie pois se minun kynnykseltäni / jäiseen tyrskyyn.
*
Sirpa Kyyrönen Nimesi on
Marjatta Otava 2020
Palkitun
runoilijan neljäs kokoelma jo, enkä ole tutustunut hänen aiempiinsakaan. No,
kannatti nyt tutustua. On kyllä painavaa runoa, elämän syntytarinoita,
Maria-myyttiä, lintu naiseuden vertauskuvana, elämän kehtona.
Pehmeästi kuin
taistelevat linnut, linnut / tulevat ja helkkyvät, rönsyilevät / köynnökset
kuin hybridiolennot, joiden lempeys asuisi jo täällä / vulva vulvaa vasten
tulvaa, kukkia / ja kukkua, punastua ja hehkua, hengittää ja / sinusta
purkautuu piikki / lankaa, kuparilankaa, hormonikierukkalankaa sinusta
purkautuu / lintuhäkkilankaa ja alkusoitinten / kielisolmuja,
karhunlankasolmuja / ja höyhenaiheita rystyset muodonpehmeinä / sinä purat ja
kuorit, riisuunnut //
*
Kölö Poesiavihkot Osuuskunta
Poesia 2019
”Kölö on
baabelinkielen jäljitysperformanssi, jossa eri maailman kieliä yhdistäen
erotetaan keskenään kaikilla mahdollisilla assosiaation keinoilla. Kölö on aina
monta. Laulu, joka lainaa nuottinsa muinaisilta kiertokuluilta kuulumatta
paikkaan. Tässä yhdessä performanssien jatkumossa yhdistyvät runous,
kädentaidot, folklore, rituaaleja, rivi litanioita ja liturgioita. ” – näin
mm. esitelty runoteos, josta en siis ymmärtänyt yhtään mitään.
*
ROMAANIT
Maarit Verronen Kylmien saarten soturi Tammi 2001
Kirjailija Verronen (s.1965) on filosofian
lisensiaatti. Hänet luetaan nykykirjallisuuden omaperäisimpiin ja
arvostetuimpiin tekijöihin ja on runsain mitoin palkittu. Kyseinen romaani
kertoo sotapalveluksensa jättäneestä miehestä nimeltä Shannon, joka on
asettunut eteläisen pallonpuoliskon asumattomalle saarelle, missä hänen
lisäkseen on vain muutamia tiedemiehiä ja luonnontutkijanaisia. Mies kiinnostuu
saarta ympäröivästä merialueesta, joka paljastuu lukuisien upotettujen laivojen
hautausmaaksi. Mysteeri askarruttaa ja mies yrittää selvittää miksi. – Verronen kirjoittaa henkilöitään vahvasti
etäännyttäen, ’Kylmien saarten’ viima tekee tekstistäkin tosi viileän. En
sanoisi Verrosen tekstiä koskettavaksi (kustantajan mainospuhe), niin hyvin se
kuitenkin on kirjoitettu, että kannattaa lukea.
*
Jyrki Vainonen
Yön ja päivän tarinoita -novelleja Aula & co 2019
Kirjailija Vainonen on Verrosen sukulaissielu
siinä, että molemmat lähtevät tarinoissaan erikoisille poluille. Vainosella on
tiettyä omaperäisen viistoa huumoria tarinoissaan, varsinkin nämä lyhyet
novellit kutittavat lukijan huumorintajua mukavasti. – Pidin näistä, hassuja ’iltasatuja’
aikuisille.
*
Truman Capote
Kesän taittuessa suom. Kaijamari
Sivill Tammi 2007
Capote (1924-1984), kirjastaan Aamiainen Tiffanylla
parhaiten tunnettu yhdysvaltalainen kirjailija on siinä määrin amerikkalainen
ihmisenä sekä kirjailijana, että on jäänyt etäiseksi. New York leimaa ihmisensä
jotenkin niin, että aiheuttaa torjuntaa. Tämä kirjailijan jäämistöstä löydetty ja
postuumisti julkaistu nuoruuden teos kertoo kyllä syntyperäisestä
lahjakkuudesta tarinankertojana, mutta tarinan maailma ei sytyttänyt minua.
*
Antti Holma
Järjestäjä Otava 2014
1982 syntyneen Antti Holman olemme oppineet
tietämään rooleistaan näyttelijänä sekä teatterissa että elokuvassa ja
televisio-ohjelmissa. Järjestäjä on hänen esikoisromaaninsa. Tarina
kertoo kolmikymppisestä Tarmosta, joka toimii kirjastonhoitajana työyhteisössä,
jossa kaikki työtoverit ovat naisia. Koska Tarmolla on vaikeuksia
sukupuoli-identiteettinsä kanssa, työpaikka on hänelle kiduttava kooste
naistyyppien sekamelskaa, erityisesti esimiesnainen ottaa Tarmoa päähän. Tarmo
saa koottua rohkeutensa ja irtisanoutuu, hän saa työpaikan teatterista
järjestäjänä, missä työssä hänen aikaansaapa ja neuroottisen tarkka persoonansa
pääsee oikeuksiinsa. Kuvaus teatterin tekemisestä ja
näyttelijäpersoonallisuuksista on kyllä herkullista luettavaa. – Huomasin, että Holman julkinen kuva
pyrkii määrittämään hänen tekstiään häiritsevällä tavalla. On kehuttava kuvauksen
elävyyttä, mutta toisaalta todettava, että jossain määrin epävakaata ja
anaalivaiheen sanastoon juuttunutta teksti on. Vaikka ajattelisi, että
paisuttelu kuuluu kirjoittajan tyylikeinoihin, teksti tihkuu misogyynisiä
elementtejä ja herättää vastenmielisyyttä (nais)lukijassa.
*
Clare Mackintosh Lopun jälkeen
suom. PäiviPouttu-Delière
Gummerus 2019
Brittikirjailija Mackintosh on kirjoittanut perheensä tragediasta kirjan, jossa kolmevuotias poika sairastaa aivosyöpää, joka leikataan ja hoidetaan sytostaateilla sekä sädehoidolla. Kasvainta ei voitu poistaa kokonaan, joten kyseeseen tulee enää palliatiivinen hoito. Tilanteen hyväksyminen on erityisesti isälle vaikeaa. Koska vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen hoitolinjauksista ajaudutaan oikeuskäsittelyyn. Kirja on kirjoitettu kahden vaihtoehdon kuvauksena, mitä kummassakin tapauksessa vanhempien suhteelle tapahtuu, lapsihan kuolee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. – Kirjallisena ratkaisuna kahta väylää kulkeva tarina ei oikein toimi. Kun pojan kohtalo jo yksistään on raastava, ei vanhempien jääräpäinen pysyminen kannallaan ja sosiaalisen median sotkeminen kuvioihin anna toivoa lukijallekaan. Ei ihme, että kirjailija joutuu kiittämään kaikkia, jotka jaksavat lukea tarinan loppuun. Ikävä kyllä tulee mieleen, että kun tarinasta on kirjoitettu jo neljäs kirja, näyttää siltä, että itkettävällä tarinalla rahastetaan.
*
Jutut
Irmeli Westermark Tassunjälkiä
Sinttu-staffin muistelmat Stresa-kustannus 2019
Koiranomistajien kirjoittamat jutut
lemmikeistään ovat sinänsä hauskoja, jos eläimistä tykkää. Muille jutut jäävät
köykäisiksi eivätkä anna paljon askarreltavaa ajatuksille.
***
Siri Hustvedt Muistoja tulevaisuudesta suom. Kristiina Rikman Otava 2019
Taitava, 1955 Minnesotassa syntynyt ja New
Yorkissa asuva kirjallisuustieteen tohtori ja kriitikko, kirjailija S.H. seuloo
muistiinpanojaan ja päiväkirjamerkintöjään neljänkymmenen vuoden takaa ja panee
merkille ristiriidan näiden tekstien ja mieleen tallentuneiden muistojen
välillä. Siitä alkaa ja jatkuu tämän romaanin työstäminen. – S.H:lla on ikioma tunnistettava tyylinsä
kirjailijana. Tämäkään teos ei ole perinteinen juoniromaani, vaan pikemminkin
kirjailijan historiaan liittyvien muistosirpaleiden ja aikakaudeltaan
tallennettujen muistiinpanojen kaleidoskooppina välkkyvää ja värähtelevää tekstiä.
Kirjoittajan tyyli on niin aseista riisuva, ettei se houkuta sanomaan mitään
muuta kuin: lukija ihastelee älyn välkettä, hämmentyy tuon tuostakin – ja
viihtyy.
*
Jussi Valtonen
Vesiseinä LIKE 2006
Olen tykännyt Jussi Valtosen tyylistä kovasti
siitä asti, kun luin 2014 julkaistun He eivät tiedä mitä tekevät.
Teos voitti Finlandia-palkinnon. Tällä kertaa kirjastosta löytyi varhaisempi
romaani, jossa kirjailijan omin, humanistinen ote on jo nähtävissä. Vesiseinä
on neurotieteilijä-psykologin ja hammaslääkärin avioliittoromaani, jossa
puolison masennuskausien ehdoilla kulkevan elämän karu todellisuus piirtyy
kauniilla tavalla esiin. – Suosittelen!
*
Sari Elfving Taivaat jotka ansaitsemme Teos 2019
Hämeenlinnalainen, 1974 syntynyt Sari Elfving
on julkaissut esikoisromaaninsa. Perhedraama kuvaa vuoroin äidin, vuoroin
tyttären näkökulmasta kokemuksia, jotka vievät hulluuden rajoille ja
ylikin. – Sen verran ahdistavia
kokemuksia ja synkkää tarinaa, että teki mieli jättää kesken. Esikoiset ovat
usein tyylillisesti horjuvaa ja paikoin raakileelta maistuvaa, niin tämäkin.
Kirjailijuus on kehitteillä, omaa sanottavaa pursuu ja tyyli hakusessa. Ehkä
seuraava jo tavoittaa rauhallisemman uoman. Sopii toivoa.
***
Runot
John Keats
Syksylle, ja muita runoja ja kirjeitä suom.
Leevi Lehto Poesia 2020
1795 Lontoossa syntynyt Keats opiskeli ensin
kirurgiksi, mutta runous veti häntä väistämättömästi puoleensa ja hän luopui
hyvätuloisesta ammatistaan. Keats kuoli 1821 tuberkuloosiin toimittuaan
runoilijana viisi vuotta. Leevi Lehto tutki Keatsia oman runotuotantonsa ohella
neljännesvuosisadan ja hänen omaperäiset käännösratkaisunsa jäävät
lähtemättömästi kirjallisuudenhistoriaan Suomessa. – Tämä teos jättää kyllä vahvoja jälkiä
lukijaan, vaikka ei olisi pohjalla niin akateemista ja intohimoista halua
paneutua tuon ajan klassikoihin. Itselleni kirjeiden osuus jäi laimeaksi, mutta
oodeissa Keatsin runoilijuus puhkeaa aikakaudelleen ominaiseen kukkaan.
*
Tuomas Alatalo
Olen uneni vallaton valtias Basam Books 2020
Minikokoinen runokirja, 58 sivua, ei esittele
tekijää mitenkään, takakannen katukuvaa lukuun ottamatta. Runot ovat toteavia
ja tiivismuotoisia, vahvoina kuvina tarjottuja ajatusloiskeita.
Valuva
harmaa saartaa valon pieneen säteeseen. / Pilvistä rakennan turvan
sadehelinältä, / valvon tajunnan
juonikkaita aikeita.
Elän
sokeana ja loputtoman yksin, / kunnes kuolen. / Tule luokseni ja lähde! / Ole
sokeuteni uusi väri / huutavan
musta, silmiesi huumaava kiilto.
*
Tuija Takala
Muiston ajastus Reuna 2020
Viehättäviä ja helposti sulavia tanka- ja
haiku-mittaan solahtavia runoja kirjabloggaajalta ja kouluttajalta.
Irrotan
palan / lapsuuden kalliosta. / Istutan kiven. / Aikuisuuteni pihaan / kasvatan
/ suojamuurin.
Havahdun
hetkeen, / pelastan unohduksen. / Ajastan muiston.
*
Mirjam Kälkäjä
Runokirja Atrain &Nord 2019
Petsamolaissyntyinen (s. 1939) kirjailija on
ollut erittäin tuottelias pitkän uransa aikana. Mietin mistä hänen nimensä on
tuttu, ja löysin yhtymäkohdaksi Kotiliesi-lehden 1985 kolumnit. Romaanit ja
näytelmät, joista hänen kirjallinen tuotantonsa pääosin koostuu, ovat jääneet vieraiksi,
mutta viimeisimmän 2019 julkaistun Runokirjan tunnemaisema vaikuttaa tutulta ja
lämpimältä kuin mummolan torkkupeitto.
en pyydä sinulta mitään / vain ettet häädä minua sydämestäsi / älä vieroita sinua minusta / minua sinusta / älä unohda, että rakastat // ei muuta rukousta, että selviän vanhuuteeni: / ethän unohda
*
Romaanit
Rachel Cusk
Ääriviivat suom. Kaisa Kattelus S&S 2020 (2018);
Kanadalais-englantilainen kirjailija Rachel
Cusk (s.1967) on julkaissut romaaneja, esseitä, muistelmateoksia ja kolme
tietokirjaa. Tänä keväänä julkaistiin häneltä suomennettuna kolmen romaanin
sarja, joka osoittaa kirjailijan merkityksen romaanimuodon uudistajana. Sarja
on kerännyt kirjallisuuskriitikoiden suitsutusta ja laajan arvostuksen.
”Tarkka, intensiivinen ja omaääninen romaani” (Ääriviivat).
Rachel Cusk Siirtymä suom. Kaisa Kattelus S&S 2019 (2016)
Edellisen
romaanin (Ääriviivat) itsenäinen jatko-osa. ”Säälimättömän tarkan ja älykkään
tarkastelun kohteena jälleen parisuhteet, perheet, muutoksen vääjäämättömyys,
henkilökohtaisen vastuun ulottuvuudet sekä tarinat, joita itsestämme kerromme.”
Toinen romaani jatkaa uudentyylistä kerrontaa, jossa päähenkilö kertoo
kohtaamiensa ihmisten tarinoita.
Rachel Cusk Kunnia suom. Kaisa Kattelus S&S 2020 (2018)
Kertojaääni
pysyttelee tässä romaanimuodossa näkymättömissä ja tulee esiin ainoastaan
siinä, miten kuvailee hänelle kerrottuja toisten tarinoita. Tällaista
romaanimuotoa on todella hypnoottista lukea. Ajoittain lukija voi eksyä
tarinaan ja joutuu palaamaan sinne mistä eksyi. Näin kävi minulle yhtenä kesän
kuumimmista päivistä. Silti kirja antoi paljon, luettua oli täyteläinen ja
ravittu olo. – Suosittelen!
*
Heidi Kerosuo
Muista, unohda Docendo 2019
Kirjoittajan esikoisromaani on erään perheen
tarina, jossa kuvataan kolmen lapsen kasvumaastoa ja selviytymiskykyä mielenterveydeltään
horjuvan äidin ja tukipilari-isän antamilla eväillä. Romaani on valaiseva
analyysi lastensa kautta elävän äidin hallintapyrkimyksistä ja aikuisten lasten
selviytymiskeinoista erityisesti keskimmäisen tyttären näkökulmasta. – Luetun tunnekokemus oli vahva, paikoin
ahdistavakin. Vaikka bipolaarisen henkilön läheisyydessä elämisestä ei ole omaa
kokemusta, tuntui hyvin loogiselta se, miten kukin lapsista ratkaisi suhteen
vanhempiinsa aikuisena.
*
Tommi Kinnunen
Pintti WSOY 2018
Tommi Kinnunen
Neljäntienristeys WSOY 2014
Tommi Kinnunen
Lopotti WSOY 2016
Nähtyäni opettaja-kirjailija Tommi Kinnusen
haastattelun Maarit Tastulan ohjelmassa, kiinnostuin hänen romaaneistaan,
joista Pintti on tuorein. Se on tarina lasitehtaan työyhteisöstä, lasin työstämisen
eri vaiheista ja puhallusmestareiden taidosta. Tarinan keskiössä on sisarusten
Helmin, Railin ja Jussin elämä taustoineen.
Neljäntienristeys on sukutarina, joka alkaa muinaisesta
pitäjänkätilö Mariasta. Isästään tietämätön Lahja-tytär jatkaa äitinsä jälkiä
yksinäisenä äitinä, mutta hankkii itselleen kiltin miehen, jolla vuosien
mittaan paljastuu olevan muutakin elämää kuin perhe. Tarinan keskipisteenä on
talo, jota rakennetaan pala palalta aina vain suuremmaksi. Myös Lahjan ja Onnin
miniä taistelee oman elämänsä määräysvallasta anopin kuristavan hallintaotteen
alta vapaaksi.
Lopotti keskittyy Neljäntienristeyksen aloittaman sukutarinan sisarusten ja heidän lastensa elämäntien järjestymiseen. Lahjan ja Onnin Johannes-pojan ja sokean Helena-tyttären erityisen läheisen sisaruussuhteen sekä Johanneksen Tuomas-pojan kohtalon kuvaus on äärimmäisen tarkkaa ja hienovireistä. Myös suvun merkitys kunkin myöhäisemmissä vaiheissa tulee kauniisti kuvattua. – Tykästyin kovasti Kinnusen tyyliin, runsaaseen ja vivahteikkaaseen sanataiteeseen, jolla kirjailija kuvaa henkilöitään ja heidän elämänsä vaiheita jättäen lukijalle tilaa oivaltaa. Sadoista lukemistani romaaneista nämä ovat niiden harvojen joukossa, jotka antavat tärkeitä lauseita muistiin kirjoitettavaksi.
– ”Ihminen ei kuole silloin, kun hengitys päättyy ja iho viilenee, vaan vasta sitten, kun kukaan ei häntä enää muista.” (Pintti) – ”Aikuisuus ei ala tietystä iästä, vaan vasta sitten, kun ei enää ole ketään, jonka edessä olla lapsi.” (Lopotti)
*
Tiina Raevaara
En tunne sinua vierelläni -novelleja Teos 2010
Kustantaja vertaa Raevaaran tyyliä Leena
Krohniin, Jyrki Vainoseen ja Johanna Sinisaloon.
Tosiaan, Raevaara on mystisissä maailmoissa seikkailija, mielikuvituksen
lennokas mestari. – Novellit olivat
enimmäkseen hauskaa luettavaa, ei mitään ennalta arvattavaa eikä totuttuun
torkkupeittoon käärivää. Myös ahdistavia ja pelottavia tarinoita löytyy.
***
|
|
