Runot
Arkkipiispa Leo Luulen tuulen tulevan Uvvet tuulet tullah Karjalan kielen seura ry 2019
Karjalan kielen seura ry on julkaissut
ortodoksikirkon arkkipiispa Leon pieniä yksinkertaisen viehättäviä luontorunoja
suomeksi ja karjalaksi.
Kevätaurinko
sulattaa lumen ja jään / lounatuuli tuo kesän sään / ihminen ystävän
olemuksessaan / saa toisen elämästä
riemuitsemaan
Kevätpäiväine
sulattau lumen da jiän / lounastuuli tuou kezän siän / ristikanzu üstävän
olemuksessah / suau toizen
elokses iloimah
*
Anna Elina Isoaro Tämänilmaiset
Aviador 2019
Erään äidin sururunot kohtuun kuolleen
lapsensa muistoksi. Niin väkevää ja riipaisevaa, jättää hiljaiseksi.
Isä
tiskaa kurkkupurkkeja.
Mummu
ajaa markettiin hakemaan maljakoita.
Äiti
saa astmakohtauksen.
Isoveli
teippaa oveen lapun: EI KUKIA KITOS
*
Romaanit
Elina Hirvonen Punainen
myrsky WSOY 2019
Kirjailija
kirjoitti kirjan irakilaispojan kokemuksistaan kertomien tarinoiden pohjalta.
Kaunista kieltä, vivahteikasta tekstiä, koskettava tarina. Loppupuolella alkaa
tulla tuttuja kuvioita vastaan, joista voi päätellä kenen tarinasta on kyse. Epilogissa
kirjailija myös paljastaa, että kysymys on Hussein al-Taeen tarinasta. Kirjan
julkaisuvaiheessa yllättäen esiin noussut al-Taeen henkilöön liittyvä kohu
hämmensi kirjailijaakin, joka kuitenkin päätti, ettei tee käsikirjoituksiin
muutoksia. – Kirja on todella
lukemisen arvoinen. Ensinnäkin se on kirjallisesti korkeaa laatua. Toisekseen
aihe nostaa monia ajatuksia Lähi-Idän tilanteesta ja maahanmuuttajien asemasta
ja sopeutumisesta uuteen kulttuuriin. Irakilaisen kulttuurin perhekeskeisyys ja
lasten kohtalo murroksessa olevan maan jakautuneessa ilmapiirissä valottuu
riipaisevasti. Itselleni tarina nosti myös kriittisiä ajatuksia äitien ja
lasten erottamisesta pakolaisongelmaa hoidettaessa.
*
Maeve Binchy
Unelmien kaikuja suom. Irmeli Ruuska WSOY 1987 (1985)
Satuin saamaan joulukuussa kirjaston
vaihtohyllystä varhaisen Binchyn, jota en vielä ollut lukenut. Kyseessä on
neliosainen romaani, jossa on 548 sivua. Tarina kertoo kirjailijalle tuttuun
tapaan irlantilaisen rannikkokylätaajaman ihmisistä ja elämästä, tässä
1950-1960-luvulla. Koulut ovat kirkon. Kylän lahjakkaimpia nuoria lähtee
Dubliniin opiskelemaan ja töihin, joitakin myös Englantiin. Katolisen kirkon
ote on vahva, ja nuorten elämään yhteisön arvomaailma tuo eteen vaikeita
ratkaisuja, jotka muuttavat tulevaisuuden suunnitelmia. Romaani on lahjakkaan
ja köyhän Clare-tytön kehityskertomus. Myös kyläyhteisö kehittyy, jotkin asiat
eivät silti muutu. – Binchyä lukeneet
osaavat toki arvata mitä saavat. Olen silti tykästynyt aitoirlantilaiseen
elämänmenoon sellaisena, kuin Binchy sitä kuvaa. Tässä vanhassa opuksessa on
vielä sekin pointti, että sen tapahtumat ajoittuvat omiin lapsuus- ja
nuoruusvuosiini. Vertailuissa suomalaiseen luterilaiseen kyläyhteisöön on oma
viehätyksensä.
*
Sue Harrison
Äiti Maa, Isä Taivas suom. Kaijamari Sivill WSOY 1996 (1990)
”Romaanin tapahtumat sijoittuvat Aleuttien
saarille noin vuoteen 7000 eKr. Äiti Maa, isä Taivas on ensimmäinen kirja
trilogiaan, joka kuvaa uskottavasti ja tutkitusti muinaisten amerikkalaisten
alkuperäisheimojen vaellusta.” Tarina alkaa traagisesti. Päähenkilö, nuori
nainen Chagak palaa yrttejä keräämästä kauempaa ja löytää perheensä ja kotikylänsä
asukkaat surmattuna, kylän asumukset palamassa. Hän lähtee meloen toista saarta
kohti ja löytää shamaanierakon luota paikan asua. – Aiemmin lukemani Sue Harrisonin romaanin
perusteella tiesin, mitä odottaa. Metsästäjä-keräilijöiden, hylkeen- ja
valaanpyytäjien sekä lyhytkasvuisten heimon kulttuurien kuvaus on kiehtovan
erilaista luettavaa. Ensimmäisten ihmisten elämä on taistelua eloonjäämisestä
luonnonvoimien, henkivoimien ja vihamielisten naapuriheimojen armoilla.
*
Sue Harrison
Sisar Kuu suom. Kaijamari Sivill WSOY 1996 (1992)
Trilogian toinen osa, jossa ensimmäisten
ihmisten ja hylkeenpyytäjäheimon pienen yhteisön tarina jatkuu. Tarina
tutustuttaa valaanpyytäjien ja mursunpyytäjien heimorituaaleihin ja
pyyntiperinteisiin. Päähenkilöinä ovat Chagakin pojat ja Kiiniksi kutsuttu
nainen, josta kurjien kokemusten kautta kasvaa vahva selviytyjä.
*
Sue Harrison
Veli Tuuli suom. Kaijamari
Sivill WSOY 1998 (1994)
Trilogian kolmas osa kertoo tulivuoren
purkauksen aiheuttaman hävityksen, joka tuhoaa osan valaanpyytäjien ja
hylkeenpyytäjien heimosta ja pakottaa heimoja muuttamaan asuinpaikkaa.
Ensimmäisten ihmisten, karibuheimon, mursukansan ja valaanpyytäjien lisäksi
heimojen luona vierailee kauppamiehiä. Trilogian päähenkilöjen suvun tarina
jatkuu. – Kirjailijan mielikuvitus on
loihtinut luettavaksi asiatiedon pohjalta mitä kiinnostavimman tarinan
alkuihmisten luonnonvaraisesta elämästä, toimeentulosta ja kulttuurisista
piirteistä. Viihdyin tarinoiden parissa!
*
Peter Sandström Äiti marraskuu (Kahdeksan
pohdintoa) suom. Outi Menna S&S 2018
Suomenruotsalaisella Pohjanmaalla syntynyt ja
kasvanut kirjailija on omalaatuisen melankolinen ajattelija. Aiemmista
teoksista Laudatur oli 2016 Finlandia-palkintoehdokkaana ja kun ei sitä, voitti
sitten Runeberg-palkinnon 2017. Äiti marraskuu on eräänlaista oman perhetaustan
ja lapsuuden analyysiä, keskushenkilönä perheen äiti. – Minusta Sandström on hieman raskassoutuinen
kirjoittaja. Pohdintojen ansiona pitäisin omanlaisekseen yhteisöksi kehittyneen
kielivähemmistön kulttuurin kuvausta.
*
Raija Oranen
Manu Otava 2019
Oranen sen osaa, jos kuka, mennä faktapohjalta
tutun ja tuntemattoman nahkoihin ja ihon alle, luoda kertomataidetta niin, että
lukija ei malta päästää kirjaa käsistään. Koko kansan Manu, nyt jo edesmennyt
ja kunnioittavasti leposijoilleen saatettu, herää romaanissa filosofeeraamaan,
tuntemaan ja kokemaan persoonallisesti ja viisaan huumorin kera pitkän ja
monivaiheisen elämänsä ja uransa merkittävimmät hetket.
***
Riitta Jalonen Tanssikaa! Tammi 2019
Hämeenlinnalainen Riitta Jalonen (s. 1954) on
laadukkaimpia kirjailijoitamme. Julkaisuja on runsaasti, myös palkintoja
(Finlandia Junior, Runeberg-palkinto). Edellinen kiitetty romaani Kirkkaus
oli ehdokkaana Runeberg-palkinnon saajaksi. Tanssikaa! on Jalosen
kolmastoista romaani. Romaanin päähenkilö on nainen, joka elää kuuden kuolleen
enon ja oman äitinsä kipeiden muistojen kantajana. – ”Viiltävän kaunis romaani taakoista,
jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle”. Rankoista muistoista kertova romaani on
kirjoitettu ilmavasti ja kuljettaa kauniilla kielellä kerrottua tarinaa niin,
että lukukokemus ei ole raskas. Jalosen lauseet ovat taidetta.
*
Anja Erämaja
Imuri WSOY 2019
Helsinkiläinen, Turun saaristosta kotoisin
oleva Anja Erämaja on julkaissut lähinnä runoja. Imuri on hänen
ensimmäinen romaaninsa. Tyyli on aforistista tajunnanvirtaa ja sisarusten
keskustelunpätkiä äidin kuolinvuoteen tuntumassa. – Ihan tällaista ei ole suomalaisten
kirjailijoiden teoksissa tullut vastaan. Kirjoittavan naisen ajatuksenjuoksu on
sinänsä kiinnostavaa, mutta olisi ehkä ainoana tyylikeinona puuduttava pitemmän
päälle. Tässä se kuitenkin toimii ja tutustuttaa hienosti erään naisen
sisäiseen maailmaan ja äitimuistoihin. Pidin kirjasta.
*
Jussi Nikkilä
Näyttelijä Tammi 2019
Näyttelijä Jussi Nikkilä kirjoitti romaanin
näyttelijästä, joka ryhtyi kirjailijaksi, kun ei saanut riittävästi töitä omassa
ammatissaan. Romaani valottaa yksityisen miehen ahdistusta miehenä, puolisona,
isänä, satunnaisten töiden varassa sinnittelevänä näyttelijänä. Tarina on vahva
ja sen vahvuus kaipaisi myös katarttista loppua, mutta Nikkilä jättää kaiken
auki. – Näin riipaisevaa tilitystä en
ole aikoihin lukenut. Oikeastaan ei kiinnosta niinkään miten paljon näyttelijä
Jussi Nikkilä on pannut näyttelijä Viktorin tarinaan itseään ja omia
kokemuksiaan, enemmänkin miten näin vereslihaisesta avautumisesta yleensä selviää.
Paikoin teksti on huiman terävää ja analyyttisesti oivaltavaa ja rikasta, mutta
heikkoutena koin jossain määrin anaalivaiheeseen juuttuneen miehen retoriikan.
*
Eve Hietamies
Hammaskeiju Otava 2017
Eve Hietamieheltä olen lukenut hänen kolme
viimeisintä romaaniaan, ne Antti ja Paavo Pasasesta kertovat. Muutakin on,
kuusi aiemmin julkaistua. Pitääpä lukea nekin. Hietamies, kahden kirjailijan
tytär, on nimittäin sujuva ja oikeasti hauska kirjoittaja (ainakin kolmen
viimeisen romaanin perusteella). Olen riittävästi ahdistuneita
nykykirjailijoita lukenut, arvostan sitä, että Hammaskeiju sai minut nauramaan
ja suorastaan hykertelemään hyvämielestä. Voisiko olla kyse samastumispinnasta,
meillä on aikoinaan ollut kaksi poikalasta, vaikka yksinhuoltajia ei ole
oltukaan.
*
Helena Petäistö Ranska, Macron ja minä Otava 2017
Ranskalaistunut toimittaja Petäistö kävi
puhumassa taannoin helsinkiläiselle eläkeläisyleisölle EU-asioista ja myi
samalla kahta kirjaansa. Tämä teos kuvailee seikkaperäisesti ja eloisasti
Ranskan poliittista lähihistoriaa, ranskalaista demokratiakäsitystä ja
erityisesti viimeisten presidentinvaalien suurta yllätysvoittajaa Emmanuel
Macronia. – Petäistön kieli on
paikoin hiukan alatyylistä, hän mm. kutsuu ranskalaisia läpi teoksen
’ranskiksiksi’, mikä särähtää lukijan korvaan. Pitkään MTV:n Pariisin
kirjeenvaihtajana olleen Petäistön tiedot ja tuntuma aiheestaan sekä
yleisemminkin ranskalaisesta elämänmenosta ovat pääosin luotettavaa ja hauskaa
luettavaa.
*
Sofia Lundberg
Punainen osoitekirja suom. Tuula Kojo Otava 2018
Tukholmassa asuva toimittaja Sofia Lundberg
(s. 1974) on kirjoittanut ensimmäisen romaaninsa. Mielenkiintoiseen muotoon
sovitettu tarina kertoo poikkeuksellisen naisen kohtalonkäänteistä ja
rakkaustarinoista. Romaania on mainostettu ’vuoden koskettavimpana’. – No, olihan ainakin kohtalonkäänteitä
kerrakseen. Viihdyttävää lukea. Päähenkilön toistama elämänohje kelpaa kelle
tahansa tieksi menestykseen.
”Toivon sinulle kaikkea tarpeeksi. Tarpeeksi aurinkoa valaisemaan
päiväsi, tarpeeksi sadetta, jotta osaisit arvostaa aurinkoa, tarpeeksi iloa
ravitsemaan sieluasi, tarpeeksi tuskaa, jotta osaisit arvostaa elämän pieniä
iloja, ja tarpeeksi kohtaamisia, jotta aina silloin tällöin osaisit jättää myös
jäähyväiset.”
***
Runot
Jouni Inkala Tee kunniaa, tee kunniaa Siltala 2019
Kansainvälistäkin huomiota saaneen runoilijan kolmastoista runokokoelma on kunnon annos tiivistä ja painavaa runoa. Erikseen on syytä mainita, että kustantaja on osoittanut arvostustaan kirjan erikoisen kauniilla ja tyylikkäällä ulkoasulla, joka on Elina Varstan käsialaa. – Inkalan runous ei ole helposti aukeavaa. Ehkä juuri siksi, kun joku runo äkkiä avaa sisäisen maisemansa, lukija sävähtää, lumoutuu. Tämän opuksen haluan runokirjastooni, että voisin palata siihen uudelleen ja uudelleen.
*
Proosa
Tua Harno Oranssi
maa Otava 2015
Helsinkiläissyntyinen (1984) kirjailija Tua
Harno on koulutukseltaan sekä teatteritaiteen että oikeustieteen maisteri.
Esikoisromaani Ne jotka jäävät voitti Pentti Saarikosken juhlavuoden
kirjoituskilpailun vuonna 2012. Oranssi maa on Harnon toinen romaani, kertomus
Australian kaivospaikkakuntien elämästä. Se on myös monen suhteissaan särkyneen
ihmisen kohtaamisten tarina sekä tarina päähenkilön hurjasta ja uskaliaasta
vaelluksesta aavikolle sisimpäänsä etsimään.
– Romaanin tarinaympäristö on erikoinen, brutaalikin, mutta myös
taitavasti kuvattu. Tarina on kiehtova ja jännittävä kehityskertomus ihmisistä,
jotka ratkaisevat lähtemällä sietämättömän elämäntilanteensa.
*
Tietokirja
Jeena Rancken
Yliluonnollinen kokemus
-Tulkinta, merkitys ja vaikutus
Vastapaino 2017
Sosiaalipsykologi Rancken on tutkinut miten
yliluonnollisena pidetyt kokemukset ovat vaikuttaneet kertojiensa elämään, ja
miten ihmiset ovat rakentaneet kokemuksistaan ja niiden tulkinnoista
merkityksen elämälleen. Teos käsittää 371 sivua, otos kokemuksia kuvanneista on
verrattain pieni, joskin antaa myös kuvaa siitä, miten yleisiä tai harvinaisia
yliluonnollisina koetut tapahtumat väestötasolla ovat. Tutkija varoo ottamasta
kantaa yksittäisten kertomusten tulkintaan. Koska samassa kopassa ovat unet,
ennetarinat, ufo- ja humanoiditarinat, ruumiista irtautumistarinat sekä
erilaisten henkien ja ’voimien’ kohtaamisten kuvaukset, materiaali on kirjavaa
eikä anna mahdollisuutta tehdä kestäviä johtopäätöksiä. – Tutkimus
oli mielenkiintoinen lukea siksikin, että se vahvisti epäilyksiäni, miten
vaikea monessa tapauksessa on rajanveto yliluonnollisena pidetyn kokemuksen ja
mielenterveydellisen häiriön aiheuttaman kokemuksen välillä. Monenlaisia
kokemuksia ihmisillä joka tapauksessa on eikä kokijan osa ole helppo eikä
kadehdittava. Usein he jäävät yksin pohtimaan koetun merkitystä ja kantamaan
erilaisuuden stigmaa.
*
Matkakirja
Helena Petäistö Bryssel,
Strasbourg, Luxemburg Otava 2019
Tavallaan
kirja on myös tietokirja, sillä toimittaja Petäistö, joka on työkseen
sukkuloinut EU-kaupungeissa, hän jos kuka osaa kertoa oleellisen
paikkahistoriasta, EU-kuvioista ja kyseisten kaupunkien tämänpäiväisestä
ilmapiiristä. Lisäksi Petäistöllä on taito kuvailla mielenkiintoisella tavalla
omakohtaisen kokemuksen pohjalta EU:n toiminnan keskeiset paikat. Paikkoihin
matkustavalle kirja on aarrearkku hotelli-, ravintola- ja ostosvinkkeineen, ja
vaikka ei aikoisi matkatakaan, tukeva annos EU:n historiaa ja nykypäiväistä
menoa ei liene kellekään pahitteeksi. –
Viihdyin Petäistön sujuvan tekstin ja kirpakan huumorin parissa oivallisesti.
***
Runot
Metsän kuiske Kauneimmat luontorunot, koonnut Turkka Hautala Gummerus 2019
Nostalgiaopus, josta löytyy tuttuja ja
vieraampia kauniita luontorunoja. – Näissä
runoissa ei ole lukijalla ymmärrysvaikeuksia. Kuin menneen maailman sävyistä tasaista
runovirtaa soutelisi hiljakseen.
*
Proosa
Pajtim Statovci Tiranan sydän Otava Seven 2016
Kirjailija (s.1990 Kosovossa) on tullut
tietoisuuteen ensimmäisen, palkitun romaaninsa Kissani Jugoslavia (2014)
ansiosta. Kansallisuudeltaan albaani kirjailija on asunut Suomessa
kaksivuotiaasta ja kirjoittaa suomeksi. Statovci on opiskellut
kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistunut filosofian
maisteriksi. Kirjailijalla on vahva ja hienovireinen kyky kuvata kansallisia ja
kulttuurisia eroja erityisten ihmiskohtaloiden, tarinoiden ja tapahtumien
kautta. Uusin, elokuussa 2019 julkaistu romaani Bolla on jo ehtinyt
saada runsaasti ylistystä. – Olen
ihan mykistynyt tekstin tarinoiden vahvoista väreistä ja henkilöiden
kohtalonkäänteistä. Statovci on ehdottomasti poikkeuksellisen lahjakas
kirjailija, jonka julkaisut ovat merkkitapauksia. Miten rohkeasti hän avaakaan
toiseen kulttuuriin syntyneiden ja kasvaneiden, omassa ruumiissaan eksyksissä olevien
ihmisten kokemuksia ja selviytymistä, kun he hakevat paikkaansa maailmassa.
*
Peter Hoeg
Sinun silmiesi kautta suom. Sanna Manninen Tammi (KK) 2019
Tanskalainen nykykirjailija jäi mieleen 1993 suomennetusta ja palkitusta romaanistaan Lumen taju. – Sinun silmiesi kautta on Hoegin yhdeksäs romaani. Koko tuotanto on suomennettu. Tammen keltaiseen kirjastoon kuuluminen on sinänsä jo laatutavaran tae. Romaani kytkeytyy kolmen lapsen erityiseen ystävyyteen ja kykyyn tiedostaa yhdessä menneisyyttä, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. – Romaanihenkilöiden neuropsykologiset kokemukset on kuvattu hienovaraisesti niin, että logiikka toimii ja uskottavuus säilyy. Hoeg on kyllä mestari kehittelemään erikoisia tarinoita. Romaani suorastaan vangitsee lukijan Peterin, Simonin ja Lisan tietoisuuden taikapiiriin.
*
Heidi Jaatinen Jono
Gummerus 2011
Heidi Jaatisen uusimman romaanin innoittamana tempaisin kirjaston hyllyltä yhden hänen edellisistään. Jono on tarina seksinälkäisistä miehistä, jotka kirjailija fantisoi ovensa taakse. Jono kasvaa päivä päivältä ja alkaa lopulta elää omaa elämäänsä. – Jos tämä romaani ei ole omalaatuista huumoria, se on kyllä kirjailijalta melkein floppi. Laadukasta tekstiä, josta Jaatista uusimmassa romaanissa kehuin, ei näy missään eikä tarinan aihe ja juonen kehittely osoita erityistä hengen lentoa tekijältä. Maistui väkisin väännetyltä välityöltä.
*
Patrick Modiano Uinuvia muistoja suom. Lotta Toivanen WSOY 2019 (2017)
Nobel-palkitun (2014) kirjailijan sofistikoituja
muistoja Pariisista pitkän elämän varrelta.
– Miellyttävää, hiljaista tekstiä, joka synnyttää lukijassa kaipuuta
Pariisiin ja toiseen aikaan.
”Muistoihinne
sekoittuu kuvia niistä poluista, joille te olette kääntyneet ja joista ette
enää tiedä, minkä tienoon läpi ne kulkivat.”
*
Riikka Ala-Harja En Saab Otava 2019
Kustantaja on nimennyt Ala-Harjan kahdeksannen
julkaisun maantieromaaniksi, mitä se epäilemättä onkin. Niukasti dialogia ja
runsaasti päähenkilön ajatuksen juoksua ja poukkoilua tunnelmasta toiseen.
Kaksi vannoutunut saabistia löytää auton varaosien merkeissä toisensa ja
tunnustelee suhteen mahdollisuutta yhteisellä matkalla Keski-Suomesta
etelään. – Taitavasti kirjoitettua,
mutta anniltaan heppoiselta tuntuvaa tekstiä. Kuvatun laistakin toki elämän kirjoon
mahtuu.
*
Laura Lindstedt Ystäväni Natalia Teos 2019
2015 Finlandia-palkinnon voittaja on murtautunut tavanomaisten kirjailijoiden joukosta omaperäisillä aihevalinnoillaan. Uusin romaani on terapiamaailmasta. Kirjailija valottaa toisaalta erikoislaatuisen nuoren naisasiakkaan seksuaalisia ongelmia taustoineen ja uudentyyppistä terapiamuotoa kokeilevan terapeutin maailmoja. Aiheeseen on perehdytty ihan kunnioitettavasti alan termistöä myöten, mutta analyyttisten johtopäätösten osalta teos jää kevyehköksi. – Kiinnostava ja haastava aihe, naisen seksuaalisuus, sai kahlaamaan tiiviisti pohtivan romaanin, vaikka lukukokemus ei helppo ollutkaan. Piirrokset ja käsinkirjoitetut osiot tuntuivat minusta kyllä vain huomionhakuisuudelta, tarina olisi kantanut sellaisenaankin.
***
Runot
Johanna Hasu
Karataan Reuna 2019
Fil.tri, pianisti ja kirjoittajakouluttaja
Johanna Hasu kirjoittaa herkkää, ymmärrettävää runoa kauneudesta, kasvamisesta
ja rakkaudesta. – Ihastuin näihin
helposti samaistuttaviin, yksinkertaisiin ajatuksiin elämästä. Runokirja on
myös kuvitettu hienoin mustavalkoisin valokuvin.
”Se katsoi minua vakavin silmin / lempeästi /
enkä enää jaksanut piiloutua // Sen pinnalla väreilivät päivät / pinnan alla
kaartuivat kadotetut ajat / pyörteinä kulkivat eiliset / ja pohjassa / piilossa nukkui se, mitä en halunnut muistaa // Katsoin virtaa / ja
se katsoi takaisin lempein silmin // ja niin laskin lähtemään / eiliset päivät
/ kadotetut muistot / kaiken sen, mitä en halunnut muistaa // vapaaksi /
kulkemaan virran mukana”
(Rannalla)
*
Katja Seutu
Jäätyväinen WSOY 2019
Helsinkiläinen kirjallisuustutkija Katja Seutu
(s. 1973) on julkaissut kolmannen runokokoelmansa nimellä Jäätyväinen. ”Mitä
planeetallemme juuri nyt tapahtuu, kauhun ja uhkakuvien näkymiä,
mahdollisuuksia toivoon”. – Todella
hienoa, vaikuttavaa runoutta tärkeästä, nykyhetkeä ja tulevaisuuttamme koskevia
näkyjä. Tämä runoilija on minulle löytö!
”Ihmisen lapsi on hauras // jäätähti, joka
sulaa lasiin / pimeys, joka ensin ympäröi ja sitten peittää / yritys, joka jää
yritykseksi // lapsi menee rikki, poikanen menee rikki, taimi / menee, metsä
ilmakehä menee”
”Yöllä havahdun kauhuun / olemme ylittäneet /
rajan, // kaukana täältä / kääntyy katse / pois meistä.”
”Vanha japanilainen / kirjoitti hibiskuksesta,
/ se valaisee tihkusateen / ja sumupilven lävitse. / Lähden etsimään sitä.”
*
Romaanit
Miki Liukkonen Hiljaisuuden mestari WSOY 2019
Kirjailijaa (s. 1989) ja uusinta romaania (onko
tuo romaani ollenkaan?) on buustattu vähän joka mediassa. Liukkonen kirjoittaa
oikeastaan ryöppyävää tajunnanvirtaa toisiinsa löyhästi tai ei ollenkaan
liittyvien ihmisten humalaisia, huumehöyryisiä tai muuten vain sekopäisiä
ajatusvirtoja. Mitä sanoinkaan hänen aiemmasta kirjastaan 2014? – Kirjailija
on julkaissut aiemmin runoja, voittanut J.H. Erkon palkinnonkin. Miten häneltä
käy proosa? No, kyllähän se Liukkoselta käy. Tarinan kieputus onnistuu
siihen malliin, että lukija pysyy hyvin hereillä kaikki neljä ja puoli sataa
tiheäpränttistä sivua. Outoja henkilöitä riittää outoihin yhteyksiin ajautumaan
ja saamaan aikaan outoja juttuja. Ei huono,
sanoisi itsekin outo kriitikkopersoona. Tavislukijatar pyörittelee silmiään,
mutta raahautuu messissä. – Ja tästä
teoksesta voisi nyt 2019 sanoa melko lailla samoin, paitsi, että olin jo
keskeyttänyt lukemisen, mutta pinnistelin loppuun luettuani kriitikoiden kehuja.
Voi tietysti sanoa vaikka, että tässäpä nykypolven nuori kirjailija näyttää
missä kompostissa kirjallisuus nykyään syväkyntää.
*
Heidi Jaatinen Koski
Gummerus 2018
Jaatisen uusimman romaanin kanssa sai
painiakin oikein tosissaan. Kuusi ja puolisataa sivua paksussa järkäleessä on
lukijalla pitelemistä. Sukutarina soutelee kirjailijatyttären isän
kuolinvuoteelta sukupolvien taakse viime vuosisadan alkumetreille
vallankumouksen nousuun. Kirjailija kasvattaa suvun tarinaa fiktiivisin
tapahtumin ja henkilöin. Romaani on muistomerkki sisällissodan ajalle, joka
repi kyliä ja taloja ja niiden asukkaita kahtia. Samalla se on myös kunnianosoitus
ja rakkaudentunnustus isälle, jota kirjailija saattaa viimeiselle
matkalleen. – Jaatisen kieli on
värikästä, ilmaisuvoimaa ja vivahteita riittää. Koska romaanin luvut ovat
lyhyitä, tyhjä tila kasvattaa sivumäärää ja tekee kirjasta painavan. Myös
tarina itsessään on painavaa tekstiä. Karsiminen olisi saattanut parantaa
luettavuutta. Suosittelen erityisesti historiallisista käänteistä
kiinnostuneille ja sukusaagojen ystäville. Laaturomaani joka tapauksessa.
*
Meri Kuusisto
Vuosi tavaratalossa Otava 2018
Kirjailija on 1985 syntynyt helsinkiläinen
valtiotieteen maisteri, jonka kolmas romaani tässä on kyseessä. Kirjailija
lienee siis tyylinsä jo löytänyt. Tarinan keskushenkilö on nuorehko mies,
Franz, joka on joutunut jättämään autokoulun opettajan toimensa epäiltynä
sopimattomasta suhteesta oppilaaseensa. Franz hakeutuu myyjäharjoittelijaksi
kaupungin komeimpaan tavarataloon. Romaani etenee kuukausi kuukaudelta
syyskuusta elokuuhun, ja samalla etenee Franzin ura, ja menneet haavat
paranevat hiljalleen. – Kuusisto
kertojana on tasainen. Räväköitä juonenkäänteitä ei ole, värittömän miehen
elämä junnaa päivästä toiseen, osastolta toiseen, kunnes kaikkien tavaratalon
osastojen myyntiartikkelit ovat hallussa. Oikeastaan mielenkiintoisin on
tavaratalo, joka tuntuu elävän omaa elämäänsä ja reagoivan henkilökuntansa
edesottamuksiin. Hyvä kirja unenpään löytämiseen!
***
Mediassa sitä vietettiin taannoin, minä vietän sitä jokaikinen päivä. Olin täyttänyt kesällä neljä, kun isoveli aloitti syksyllä koulun. Hänen aapisestaan ja tavausharjoituksistaan ilmeisesti minulle valkeni, miten kirjaimia yhteen liittämällä sanoja voi muodostaa. Itse en tuota muista, äiti on kertonut. Tavallaan kävin ’eskarissa’, kun kuusivuotiaana sain olla kevätpuolella ’kuunteluoppilaana’ alakoulussa, ja opettaja luetutti minulla lukuläksyt ääneen isompien mukana.
Myöhemmin opiskeluaikoina keksin nopean lukutavan, jolla tylsempää luettavaa voi selata keskittämällä katse aina rivin puoliväliin, ja pysyä silti kärryillä mistä puhutaan. Luen edelleen jatkuvasti, lukulasitkin jo on. Silmäilen laiskasti lehdistä kritiikkejä, kehut saattavat herättää kiinnostuksen, mutta joskus kirja aiheuttaa silti pettymyksen. Jätän myös surutta lukemisen kesken, jos teoksessa jokin hankaa vastaan tai kiinnostus sammuu.
Lukutaidon oleellista merkitystä ihmisen kehityksessä harvoin tulee ajatelleeksi. Tieto ei siirry vain kuultuna ja kokemuksen kautta. Lukeminen avaa kokonaisia uusia tiedon maailmoja, auttaa kokonaisuuksien hahmotusta, opettaa kriittisyyttä, ruokkii älyä. – Niin kauan kuin luet, pysyt elävänä – niin kauan kuin elät, luet joka päivä.
Runot
Sinikka
Huusko Suolaruusu
Kulttuurivihkot 2019
1962
syntynyt Sinikka Huusko on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa runoutta.
Suolaruusu on hänen esikoisjulkaisunsa. Kirja sisältää teemarunoa, Vladimir
Nabokovin Lolita-romaanin pohjalta itsenäiseksi kasvava seksuaalisesti
hyväksikäytetyn lapsen maailman herkkä kuvaus.
– Runojen aihepiiri on siinä määrin ristiriitaisia tunteita
herättävä, että pitäytyminen samassa teemassa tekee lukukokemuksesta raskaan.
Sinänsä Huuskon runokieli on kaunista ja monitasoistakin.
”No minä pyydän kovasti anteeksi mutta puolustuksekseni sanon tämän: Kun tuuli tulee, niin tuli leviää. Niin se vain on. Siinä voi sitten tapahtua mitä hyvänsä ikävää. Puut mustuvat nopeammin kuin kuolleet, laululintuset lakkaavat, mehiläinen voi rusentaa pikkuruisen kukan urahdellen alleen, ja kaiken yllä kuu kuin sokea avuton puoliso vain jatkaa hymyilemistään vaikka roihu miltei ylettää sen kellastuneen yöpuvun liepeisiin. Niin, kaikensorttista ikävää puhumattakaan väärinkäsityksistä voi tapahtua, eli joitakin asioita voisi painaa villaisella, sillä niin se vain on pojat: Kun tuuli tulee, niin tuli leviää. ”
*
Romaanit
Malin
Lindroth Vanhapiika
suom. Hannimari Heino Atena 2019
”Tahattomasti
yksinäisen tarina”, jonka tekijä on palkittu ruotsalainen kirjailija ja
kulttuurijournalisti. ”Oman elämänkokemuksensa voimin Malin Lindroth valtaa
solvausta muistuttavan vanhapiika-sanan ja pesee siitä pois häpeän”, luonnehtii
kustantaja teosta. – Luulin oikeasti,
että vanhapiika-käsite on jo kuollut ja kuopattu vapaan seksin aikakaudella,
vaan eipä näy olevan. Joillekin sana edustaa mitä ilmeisimmin yhä jollakin
tavalla vajaata ja muita huonompaa elämäntapaa – tai jopa kohtaloa. Lindrothin
teksti kieriskelee yksinäisyyden, häpeän, vaille jäämisen ja huonommuuden
tunteissa oikein olan takaa. Tulee tunne, että vanhapiikuus taitaa olla yksilön
sisäisen maailman muinaisjäänne.
*
Lucia Berlin Siivoojan käsikirja suom. Kristiina Drews
Aula & Co 2018
Novellisti
Lucia Berlin kirjoittaa lyhyitä, värikkäitä kertomuksia oman erityisen
elämäntarinansa lähtökohdista ja kokemuksista.
– Tämä on lukijaystävällistä tekstiä, ensinnäkin siksi, että tarinat
liikkuvat toisella puolella maapalloa ja niin toisenlaisissa kulttuureissa,
joihin ei sukella samaistumiseen asti. Toisekseen Lucia Berlin on sujuva
kirjoittaja ja varsin eläväisiä kuvia ja tapahtumia luova. Lukija surffaa
erikoisten kertomusten laineilla ja nauttii vauhdin hurmasta.
*
Päivi
Laakso Sääskenpyytäjät
suom. Outi Menna LIKE 2019
(2016)
Laakso on
1967 syntynyt suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija, joka asuu Oslossa ja
kirjoittaa norjaksi. Edellinen romaani Parantola on julkaistu suomeksi
2004. Tarina on autofiktiivinen pohjoisen meänkielisellä alueella asuvasta
äidistä ja isästä, joilla on ulkomailla asuva Päivi-niminen tytär. Romaanin
kieli on erikoisen ilmaisuvoimaista, äidin ja isän vuorovaikutuksen kuvaus on
suorastaan herkullinen. – Pohjoiset
ihmiset ja heidän persoonansa alkuvoimaisuus on romaanin erityinen ansio. Päivi
Laakso osaa etäännyttämisen, joka antaa tarinalle vielä lisää vahvuutta.
Kiinnostava kirja!
*
Juha
Siro Yllämme kaartuva taivas
LIKE 2019
Vuoden 1998
esikoisromaanista lukien yhdestoista Juha Siron julkaisu on 1930-luvun Saksan
fasismin nousuvuosista ja sodan melskeistä kiinnostavasti leikattu
tulevaisuuteen romaani. Siron sotakuvaus ei mässäile keskitysleireillä eikä
rintamasodan raakuuksilla, mutta paljastaa, etteivät kaikki saksalaisetkaan
höyrähtäneet Hitlerin yli-ihmisrodun aatemaailmaan. Hento rakkaustarina, jolta
sota leikkaa siivet sekä juuret on koskettavasti kuvattu ja tulevaisuuskuva
jättää paljon auki. – Juha Siro on runsaasti palkittu, myös
runoistaan. Hänen kielensä on kaunista ja romaanin rakenne huolella punnittu.
Pidin tästä, vaikka en olekaan sotakuvausten ystävä. Sirolla on oma näkökulma.
*
Joni
Pyysalo Alaska
novelleja WSOY 2016
Neljän
runoteoksen jälkeen Pyysalo ryhtyi proosaan. Tässäpä taas yksi sukupolvensa
(s.1974) tulkki, akateeminen turkulaiseliitin kehuma kirjailija. En osaisi
sanoa, onko Alaska varsinaisesti romaani, ehkä mieluummin kahden rinnakkain
kulkevan tarinan modernia proosaroiskintaa. Kaksi outoa eläjää ajautuu
toistensa taajuuksille, kytkeytyy yksiin hetkeksi ja hajoaa sitten atomeiksi. – Jo kuudenkymmenen sivun jälkeen tunsin
siinä määrin vastenmielisyyttä, että keskeytin lukemisen. On kyllä sairasta,
ajattelin. Sitten etsin joitakin kriitikkoarvioita, joissa kehuttiin Pyysaloa
kovasti. Päätin yrittää vielä. Palan kerrallaan tarinoita pureskeltuani, noin
puolessa välissä kirjaa aloin saada ideasta kiinni. Pyysalon stereotarinalle
löytyi logiikka. Dramaattinen loppu oikeastaan vaati tuon pureskelun ollakseen
aito. – Silti mietin, miten nämä nykykirjailijoiden tarinat ovat usein niin
synkkiä, jopa vastenmielisiä. Kuka haluaa lukea jatkuvaa tajunnanvirtaa lasten pahoinpitelystä ja hyväksikäytöstä, seksuaalisista perversioista
ja itsetuhoisista ihmisistä? Positiivista on Pyysalon elävä, vahva ja
vivahteikas kieli.
*
Marja
Björk Lainaa vain
LIKE 2016
Helsinkiläinen
1958 syntynyt Björk kuvaa kuudennessa romaanissaan oikeustiedettä opiskelevan
naisen suistumista alkuperäisestä elämänsuunnitelmastaan miehen vuoksi.
Lyhyellä onnella on hintansa. Tarina sijoittuu 1990-luvun laman aikaan. – Björkin suorasukainen tyyli on romaanin
aiheeseen liittyen tarpeeksi voimakas kuvaamaan päähenkilönaisen elämän
kuvioita. Puhuttelevaa ja mukaansa tempaavaa luettavaa.
*
Fredrik
Backman Kiekkokaupunki suom. Riie Heikkilä Otava Seven 2017 (2016)
”Riipaiseva
kertomus, joka ei jätä ketään kylmäksi”. On pieni kaupunki, jossa kaikki
tuntevat toisensa ja jossa juurikaan muuta ei voi harrastaa kuin jääkiekkoa.
Syntyy suuri unelma jääkiekkokaupungista, jonka pojat ja poikien perheet
alkavat elää jääkiekkounelmaa. Kunnes unelma särkyy. – Tartuin kirjaan, koska pidän
jääkiekkopelin katselemisesta. Backman osaa kuvata äärimmäisin nyanssein mitä
huipulle pääseminen vaatii ja mitä se antaa. Terävästi kirjailija eläytyy myös
pienen paikkakunnan ihmissuhdeongelmiin ja kiekkoyhteisön sisäisiin
hierarkioihin. Kirja on jännittävä ja pitää imussaan alusta loppuun.
*
Lucinda
Riley Enkelipuu suom. Hilkka Pekkanen
Bazar 2018 (2015)
Irlantilainen 1967 syntynyt Riley kuuluu sarjaan viihteellisten kartanoromaanien kirjoittajat, joiden tuotoksia käännetään kymmenille kielille ja myydään miljoonittain. Romaani on sukupolvikertomus, jossa tapahtumat sijoittuvat Walesiin, Lontooseen ja Hollywoodiin. Juonenkäänteitä riittää, on menestyneitä ja omituisia persoonia, on täyttymätöntä rakkautta ja taloudellisista syistä solmittuja liittoja. Kartano on henkilöiden elämän keskipiste. Kamalin kääntein etenevä tarina ohjataan huolella likipitäen onnelliseen loppuun. – Muistin elokuussa, etten ole tänä kesänä ostanut yhtään pokkaria ja tempaisin tämän jostain alekorista. Myönnän, että ostopäätökseen vaikutti kirjailijan irlantilaisuus, mutta kyllä vanha kunnon Maeve Binchy tämän voittaa kertojana. Rileyn tarinassa on synkkiä ja uhkaavia sävyjä, jopa siihen mittaan, että epätodellisuus alkaa häiritä lukijaa. Jotain pakonomaista loppuratkaisussakin on.
***
Runot
Miia Paani
Tuulet vastaan ntamo 2018
Oululaisen runoilijan ja opettajan Miia Paanin
(s. 1969) neljäs runokokoelma on enemmän aforismeja kuin runoa, jos haluaisi
jotenkin määritellä minkä tyyppistä Paanin runous on. Kustantajakaan ei
kansiesittelyssä osaa päättää onko kyseessä lyyrinen aforismi vai aforistinen
lyriikka. – Yhden lauseen mittaiset
ajatukset ovat osin toteavia, osin laajempiin yhteyksiin avautuvia. Teksti on
viipyillen luettavaa, sillä tavoin myös antoisaa.
Tanssii uudella tavalla. Vanha vyöryy ytimistään.
Lintu, lintu. Raollaan sydämensä kultainen nokka.
Minä olen kaikki ne linnut, sanojen siipisulat.
*
Kaija Rantakari Koko meren laajuus Poesia 2018
1984 syntynyt monitaiteellinen Rantakari on
julkaissut toisen runoteoksensa, sitkeästi teemassaan pysyen. Teksti hengähtelee
lauseen, parin riveillä ja runo jatkuu jatkumistaan. Kiinnostava runoteos! – Kokoelma synnyttää lukijassa erityisen
rauhoittumisen kokemuksen, ikään kuin keinuisi meren aalloilla. Lopulta ei enää
etsi sanoja tai lauseita merkityksineen, vain aaltoilee runomeressä.
*
Proosa
Sari Elfving
Taivaat jotka ansaitsemme teos 2019
Tämäntyyppistä kirjaa on vähän vaikeaa
esitellä. Kyseessä lienee romaani, ainakin henkilögalleria pysyy samana, mutta
on vähän vaikea hahmottaa mikä luku milloinkin on äidin lapsuutta, mikä
tyttären lapsuutta tai aikuisuutta. Sinänsä teksti on paikoin hienosti
oivaltavaa ja kieli ilmaisuvoimaista. Itse tarina edustaa taas tätä modernia
tarinan pilkkomista palasiin, joiden tapahtuma-aika seilaa äärestä
toiseen. – Lukukokemus oli raskas, myös
tarinan aiheen vuoksi, jossa äiti ajautuu psykiatriseen hoitoon ja tytär hylkää
äitinsä lopulta, ottaessaan etäisyyttä lapsuutensa kokemuksiin. En haluaisi
nimetä tätä pelkästään terapiakirjaksi, mutta sellaiselta se maistui.
*
Emma Puikkonen
Lupaus WSOY 2019
1974 syntynyt Emma Puikkonen on ehtinyt
aiemmin julkaista viisi kehuttua romaania. Hän on päässyt tunnetuimman
julkaisuyhtiön kirjoittajaksi, joten hänen katsotaan kirjailijana olevan
nousevalla kaarella. Lupaus on kertomus äidistä ja tyttärestä, jotka ovat
kummankin kohtalonkäänteiden vuoksi kasvaneet vahvasti yhteen. Puikkonen luo
ajassa liikkuvasta ilmastoahdistuksesta ja tulevaisuusdystopioista väkevän
kuvan yksilön tasapainoa horjuttavana ja tuhoavana voimana. – Hätkähdyttävän vahva kuvaus ihmisen globaaleista
tulevaisuuspeloista. Jättää miettimään erityisesti tulevien sukupolvien
kohtaloa. Voimmeko luvata lapsillemme, että suojelemme heitä pahalta? Emme ole
ikuisia, emmekä elä yksin.
*
Madaleine Hessérus Paljain jaloin suom.
Jaana Nikula Gummerus 2004
Ruotsalainen kirjailija, jolla on taustaa
tanssijana, lääkärinä ja dramaturgina kirjoitti romaanin naisesta, joka
allergisoitui omalle kaupunkilaiselämälleen ja parisuhteelleen. Eräänä
kevätpäivänä nainen otti repun ja makuupussin ja lähti kävelemään pois
kaupungista. Maagisesti vangitseva tarina kuljettaa naisen metsään ja talven
mentyä takaisin kaupunkiin, jossa hän tekee tilin entisen elämänsä kanssa ja
jättää sen lopullisesti. Jostain syystä kirjan alkuperäinen nimi Till Isola on
suomennoksessa muutettu. – Viehätyin
tästä todentuntuisesta tarinasta erityisesti herkkien metsäkuvausten
vuoksi.
*
Kjell Westö
Halkeamia osin suom. Katriina
Huttunen Otava 2011
Teos on kokoelma Westön kolumneja ja
lehtiartikkeleja viime vuosilta sekä katkelma romaanista. Kirjoittajan
lahjakkuus paljastuu jo varhaisista teksteistä ja saa enteilemään sittemmin
menestyksekästä kirjailijan uraa. Westön vahvuus on molempien kotimaisten
kielten ja kulttuurin vivahteikas ymmärrys ja taito ilmaista. – Löysin Westön varsin myöhään, monet
lukuyritykset jäivät aikoinaan puolitiehen (mm. Leijat Helsingin yllä). Mutta
viimeisin romaani on jo mielestäni loistokas (Rikinkeltainen taivas).
*
Paola Pigani
Älä astu sieluuni kengät jalassa suom.
Einari Aaltonen Aviador 2017 (2013)
Italialais-ranskalainen kirjailija aloitti runoilla ja novelleilla vuosituhannen vaihteessa. Älä astu sieluuni kengät jalassa on hänen esikoisromaaninsa. Tarina kertoo romaniperheestä, joka muiden heimolaistensa tavoin vietiin internointileirille kuudeksi vuodeksi toisen maailmansodan aikana. Epäinhimillisissä oloissa vapauteen, luonnonvaraiseen ja vaeltelevaan elämäntapaan tottuneet romanit kärsivät kovin, ja monet kuolivat nälkään ja tauteihin. Kirjoittaja onnistuu välittämään lasten kautta sitkeän vapaudenkaipuun ja toivon. Sodankin aikana heitä auttavat paikallisen kirkon pappi ja seurakuntalaiset. Kun internoidut sodan päätyttyä vapautetaan, heillä ei ole mitään omaisuutta, hevoset on teurastettu, vankkurit poltettu, ja vaatteet kuluneet rääsyiksi. Kaikki on aloitettava alusta. – Romaani on huikea ja mykistävä ekskursio romanikulttuuriin ja romaninaisen sieluun. Suosittelen!
*
Maarit Verronen Muutama lämmin päivä Aviador 2019
Valtionpalkinnolla kirjailijan työstä
huomioitu Maarit Verronen on viimevuotisen hienon romaanin (Hiljaiset joet)
jälkeen julkaissut nyt kopallisen mainioita pikku juttuja tavallisten ihmisten
tavallisesta arjesta. Hän on taidokkaasti punonut mukaan viistoja näkökulmia ja
erikoisia sattumuksia ja höystänyt tarinat totisella huumorilla. – Kylläpä viihdyinkin Verrosen jutustelun
parissa kesätouhujen lomassa!
*
Asko Sahlberg
Haudallasi, Adriana LIKE 2019
Ruotsinsuomalaista Sahlbergiä (s. 1964) olen
kehunut Lukunurkassani, niinpä tartuin mieluusti hänen uusimpaan romaaniinsa.
Kirjailija ei kikkaile tekstin palastelulla ja tapahtuma-aikojen viskelyllä
sinne tänne, tasaisesti etenevä, vivahteikas kerronta on hänen vahvuutensa. Romaanin
päähenkilö on elämäntyylinsä löytänyt, antikvariaattia pitävä mies, joka
hankkii asuintalonsa pihamökkiin alivuokralaisen. Tämän myötä hänen tasaiseen
ja tylsänpuoleiseen elämäänsä alkaa tulla värikkäitä kohtaamisia vuokralaisen
ja hänen luonaan asioivien miehien kanssa. Sahlbergin kieli on ilmeikästä ja
kuvauksellista, ja tarina tuo hyvin esiin millaista on elää ruotsalaisessa
yhteiskunnassa näinä aikoina. – Kirjailija
eläytyy kiinnostavasti päähenkilönsä yhä oudommiksi muuttuviin mielenliikkeisiin,
maiseman ja ympäristön personoituminen kuvataan suorastaan kihelmöivän
jännittävästi. Romaani alkaa lopputilanteesta ja avaa vähän kerrallaan tietä
sitä kohti. Jännittävä lukukokemus olematta mikään dekkari.
*
Toinen tuntematon – antologia, toim. Johanna Catani ja Lari Mäkelä WSOY 2017
Tunnettujen suomalaisten kirjailijoiden
laadukkaita novelleja Tuntemattoman sotilaan viittauksenomaisista
naishahmoista. – Erinomaista ja
viihdyttävää, helppolukuista novellitaidetta jokaiselle Tuntemattomansa
lukeneelle.
*
Anja Portin
Muistokirjoitus S&S 2019
Helsinkiläinen kirjailija, aiemmin lastenkirjoja ja esseistiikkaa kirjoittanut, on julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Päähenkilö on sairaalassa potevan tunnetun äitinsä tytär, jota äiti on pyytänyt laatimaan itsestään muistokirjoituksen. Äiti haluaa itse hyväksyä tekstin, joka hänen muistokseen laaditaan. Samalla kun tytär saa äitinsä elämänkaaren dokumentteja tekstin tueksi, hän saa myös tietää salaisuuden: kuka oli oikeastaan hänen isänsä, josta äiti on huolellisesti vaiennut. – Huolellisesti laadittu romaani rakentuu eläinsatujen ympärille ja dramaattinen loppukohtaus paljastaa myös sen, miten tytär on toistanut äitinsä mallia suhteessa omaan lapseen. Puhutteleva tarina perussuhteiden ja sukusalaisuuksien vaikutuksesta ihmisen elämään. Pidin tästä.
*
Kirsti Ellilä
Lepra Arktinen banaani 2019
Turkulainen, v. 1959 syntynyt Ellilä on
tunnettu ja ahkera kirjailija, joka on julkaissut yli 30 kaunokirjallista
teosta sekä toiminut myös kirjoittajien opettajana. Kirjailijan tuotannolle on
ominaista pureutua teksteissään eettisiin pohdintoihin ja näennäisen keveän
kerronnan lomassa ujuttautua syvällisiin teemoihin tarinoissaan. Romaani Lepra
kertoo viime vuosisadan alkupuolella Suomessa lepraan sairastuneiden potilaiden
hoidosta eristetyssä leprasairaalassa Orivedellä. Sairaalan johto oli
Diakonissalaitoksen kouluttamien sisarten hallussa. Romaanin päähenkilöt,
diakonissasisarukset Helmi ja Matilda, toteuttivat omaa kutsumustaan ja
hoitivat vuoroin eristettyjen ja halveksuttujen leprapotilaiden yhteisöä.
Romaanissa pohditaan entisajan diakonissakutsumuksen ankaruutta ja
parantumatonta sairautta kantavien ihmisten kohtaloa. – Tavattoman kiinnostava kirja
historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvasta aiheesta. Lukija tulee
miettineeksi, miten parantumaton vaikea sairaus on samaan tapaan ankara kohtalo
kuin vanhakirkollinen diakonissakutsumus aikanaan oli.
***
Runot
Arto Lappi
Taivaanpohjassa laulavat valaat
Valitut runot 2000-2018 enostone 2018
Arto Lappi on luontolyyrikko ja käyttää
japanilaistyylistä tankarunon muotoa. Runoilija on valikoinut itse
kokoelmistaan mieleisensä runot ja tehnyt kimpun uusiakin tähän teokseen. – Olen samalla taajuudella tämän runoilijan
kanssa. Miten pienesti ja hengähdellen hän sanoittaa luonnon ihmeellistä
kauneutta, ihmissuhteiden herkkyyttä ja kulkemiensa polkujen näkymiä. Myös
viime vuosina kuolleiden runoveljien muistorunoissa on jotain oleellista
poismenneen runoilijanlaadusta. Tämän kirjan haluaisin runokirjastooni.
Perilläolo, / yksinkertaista se on. / Hyvin kätesi / tiesi mitä löytäisi / eksyessään käteeni.
*
Taakat, joita äidit ja enkelit piilottelevat. / Lohdutuksen hetkellä niitä ei ole, / siksi he kykenevät nousemaan / laudoiksi kynnyksille, köysiksi koskien yli.
*
Taivaan
alla ei / ole muuta lakia / kuin luonnonvoimat / ja pikkuruinen tilhi / myrskyn
jälkeen oksalla.
*
Esseet
Toim. Anni Tsokkinen Tasa-arvon kirkko S&S 2019
Neljätoista esseetä ja mielipidekirjoitusta
eri kirjoittajilta on koottu yksiin kansiin fil.tri Anni Tsokkisen toimesta.
Kirjoitukset koskevat kirkon tasa-arvonäkymiä tällä hetkellä ja
tulevaisuudessa. Ei hyvältä näytä, tulevaisuus, onhan se syytä todeta. Mitä
pitemmälle yhteiskunnassa mennään tasa-arvoisuuden suuntaan, sitä jyrkemmin
kirkko tuntuu jarruttavan kehitystä. – Masentavaa
– ja valitettavan todenperäistä – luettavaa luterilaisen kirkon työntekijälle
ja seurakuntalaiselle. Kirkko näyttää hajonneen muinaisperäisten herätys- ja
uudempien liikkeidensä repaleiseksi kokoelmaksi, jossa kukin porukka on
kaivautunut poteroonsa eikä edes yritä ymmärtää toistaan.
*
Romaanit
Kristina Björklund Rakas sinisilmä suom. Outi Menna WSOY 2013
Teoksen alaotsikko on Kertomus
vanhenemisesta ja sairaudesta. Todenperäinen kertomus erään sinnikkään
äidin ja velvollisuudentuntoisen tyttären arjesta pääkaupungin
vanhustenhuoltosysteemin oravanpyörässä. Ruotsinkielisen, taloudellisesti
hyvinvoivan perheen tausta ja tyttären akateeminen ura lienee osaltaan
vaikuttanut ratkaisuihin, joita tehtiin. Tapahtumien ajankohta sijoittuu
1990-luvulle. Kertomus antaa lukijalle mahdollisuuden kulkea äidin mutkikkaan
hoitopolun mukana ja myötäelää tyttären osaa lähiomaisena äidin kokemuksissa. – Ajoittain raskaaksi kävi lukea
kertomusta, jossa tyttären ja äidin symbioottinen suhde lopulta kääntyy
päälaelleen: tytär muuttuu äitinsä äidiksi ja äiti tyttärekseen. Monet
vanhusten pitkäaikaishoitoon liittyvät ongelmat tulevat tutuiksi ja
ymmärrettäviksi. Myös hoitohenkilöiden osallisuus hoidon kokonaisuudessa ja
omaisen tukena valottuu.
*
Pirkko Saisio
Epäröintejä Siltala 2019
Saision ei tarvitse enää todistella taitavuuttaan, eikä pitää yllä kustantajien tai kriitikoiden määreitä kirjailijalaadustaan. Hän voi kirjoittaa miten tahtoo ja hän myös tahtoo. Epäröintejä ei ole romaani, novellikokoelma eikä mitään muutakaan stereotyyppistä. Teos tuntuu olevan fragmentteja mielikuvilla, mahdollisten ja todellisten tapahtumien vispaamista suuntaan jos toiseenkin. Sanat taipuvat, panevat vastaan ja ovat karkaamaisillaan käsistäkin, mutta tulos on kirjallisuutta, epäröimättä. – Viihdyin ihanasti tässä sanojen pensaikossa, johon kirjailija on eksymäisillään, mutta löytää aina ihailtavan varmasti polulleen.
*
Jukka Pakkanen
Taivaan varjo Aviador 2018
Kun mies saa tietää aikansa loppuvan
vääjäämättä, hän päättää lähteä etsimään paikkaa nimeltä Terranova. Saavuttuaan
perille, hän joutuu pohtimaan mitä hän oikeastaan toivoi sieltä löytävänsä.
Eletyn elämän ja edessä häämöttävän kuoleman kysymykset nousevat pintaan. Onko
Domenico vastaus, vai tienviitta? – Pieni
kirja (137 sivua) on miellyttävän kevyt lukijan pidellä. Myös sisältö hengähtelee
yllättävän kevyesti aiheen painavuudesta huolimatta. Pakkanen ei pyri syntyihin
syviin eikä luomaan suuria katarttisia kaaria. Pidin tästä.
*
Maarit Verronen Osallisuuden tunto Tammi 2006
Helsinkiläinen kirjailija ”Maarit Verronen on
jälleen kerran kirjoittanut intensiivisen ja monisyisen romaanin.” Romaanin
henkilöistä monella on kirjava ja puutteellinen tausta, onneton lapsuus tai
jollakin tavalla merkillinen kohtalo. Päähenkilö on lastenkodissa kasvanut
tyttö, joka sai mahdollisuuden yliopistollisiin opintoihin ja josta tuli
selviytyjä. – Verrosen kerronta on
sujuvaa ja tarina polveilee joutuisaan. Onnettomien kohtaloiden kerronta ei tee
romaanista raskasta lukijalle. Tällaistahan elämä voi olla.
*
Jussi Valtonen
Siipien kantamat Tammi 2007
Kirjailija ja psykologi Jussi Valtonen on
tähän mennessä julkaissut neljä romaania, joista viimeinen He eivät tiedä
mitä tekevät voitti Finlandia-palkinnon 2014. Siipien kantamat
kertoo nelikymppisestä äidinkielen opettajasta, joka rakastuu lahjakkaaseen 17
v oppilaaseensa. Miehen ensimmäinen avioliitto on päättynyt eroon, ja toinen
yritys on tuhoon tuomittu jo lähtöasetelmiltaan. Koiran kohtalo on kuin
alkusoitto sille, mitä myöhemmin seuraa. Miehen rimpuilu kielletyn suhteen
koukussa näyttää mahdottomalta. Ratkaisun tuo fataali sairaus, joka paljastuu
liian myöhään. Tarina päättyy tavallaan kauniisti, lahjakas tyttö nousee
siivilleen ja jatkaa elämäänsä, opettajamies löytää voiman luopua ja kohdata
kohtalonsa. – Luin aikoinaan Valtosen
Finlandialla palkitun, hienon teoksen ja se teki valtavan vaikutuksen. Siipien
kantamat on myös erinomainen, vaikka aihe onkin hiukan kliseinen. Hyviä
kirjoittajia on aina ilo löytää luettavaksi.
*
Eija-Riitta Korhola Kuolemaa nopeampi Tammi 2019
Fil.tri, pitkäaikainen meppi ja kristillisdemokraateista
kokoomukseen vaihtanut poliitikko alkoi kirjoittaa kirjaa sairastuttuaan
aggressiiviseen rintasyöpään. Teos ei ole sairauskertomus, vaikka hoitovaiheita
kuvataankin osin yksityiskohtaisesti. Korhola on halunnut myös kertoa
itsestään, poliittisesta ajattelustaan sekä toiminnastaan Euroopan Unionin
parlamentin jäsenenä. – En ole oikeastaan
kiinnostunut Korholasta henkilönä, mutta halusin katsoa, miten henkilökohtaisen
tragedian ja poliittisen uran yhdistäminen elämäntarinaksi häneltä onnistuu.
Aika hyvin, tässä tapauksessa. Myös julkisuuden henkilöön kohdistunut sairas
vaino, johon poliisista ei ollut apua, tulee yksityiskohtaisesti kuvattua.
Korhola väitteli tohtoriksi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ympäristöön ja
edustaa poliittisesti kannanottoja, joita minun on vaikea ymmärtää.
*
Sarah Winman
Merenneidon vuosi suom. Aleksi Milonoff Tammi 2016
Romaani on englantilaisen kirjailijan ja
näyttelijän toinen teos,lajityypiltään eräänlainen aikuissatu, joka
rakentuu hienosti todellisuuden ja fantasian kudelmaksi. Kirjailijalla
on poikkeuksellinen tarinankertojan kyky. Hän fantisoi päähenkilöidensä
menneisyyden ja luo tulevaisuuden sekä kuljettaa heitä nykyisyydessä käyttäen
rikasta ja sävykästä kieltä. Tämän seikan välittämisessä myös suomentajalla on
ansionsa. – Viihdyin tarinassa
erinomaisesti, saatanpa kaivaa kirjastosta kirjailijan esikoisromaaninkin.
Vaihteeksi on hyvä lukea toiseen maahan ja maisemaan sijoitettua tarinaa, joka
myös kerrotaan ilmavasti, ei ryppyotsaisesti – mikä useita kotimaisia
kirjoittajia tuntuu vaivaavan.
***
Runot
Miika Osamitsu Kuin keinoveden
pinnalla Basam Books 2019
1977 syntyneen Osamitsun esikoisrunokokoelma etsii
japanilaisen ja suomalaisen luonnon herkkiä kuvia modernin ihmisen tekoälyn
pilaamassa maailmassa. – Runoilija jättää kuvastollaan monia
kysymyksiä ilmaan hämmentämään lukijaa. Tähän pitäisi paneutua paremmin:
puhuuko hän meistä ihmisistä ’palvelurobotteina’, ’keinoihmisinä’ – ja asettaa
näin luonnon ainoaksi eläväksi osaksi maailmaa? Entä kun luonnostakin tulee ’keinoikimetsää’,
’muovipenkkejä’… – Kiinnostavaa!
koneelle ei tarvitse luoda tietoisuutta / se on jo meissä, koneen tietoisuus, mutta / se huomataan vasta, kun kone on tietoinen meistä
*
Esseet
Antti Eskola Vanhanakin voi
ajatella – Mielikuvista ja niiden voimasta
Vastapaino 2019
85-vuotias emeritusprofessori Tampereelta,
vasemmistolaiseksi tunnustautunut, aatteellisesti aktiivinen, omapäinenkin,
tutkija ja kirjoittamiseen fiksoitunut ukko on kirjoittanut testamenttinsa eli
sanojensa mukaan viimeisen kirjansa. Teksti on toki ollut nuorempana terävämpää
ja ajattelu notkeampaa, mutta ”voihan vanhanakin ajatella”. – Mukavahan
tätä ajattelua on myös vanhana lueskella.
*
Romaanit
Kim
Thuy Ru
suom. Marja Luoma Gummerus 2019
”Vietnamin kielessä sana ’ru’ tarkoittaa
kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä ’ru’ tarkoittaa pientä puroa ja
virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan.” Vietnamilaisen venepakolaisen Kim Thuy’n uusi elämä Kanadassa ja
entisen, sodan värittämän lapsuuden muistojen sirpaleet ovat häkellyttävää,
raastavaa ja herkkää tekstiä. – Teos on poikkeuksellinen, niin kuin
kirjoittajan erityinen elämänkohtalokin. Lukijaa ravistelee kertomuksen läpi
eletyn elämän monisävyinen ja hienovireinen mosaiikki. Löytö!
*
Marja-Leena
Virtanen Kiurun tytär Karisto 2019
Virtanen on
1943 syntynyt loimaalainen kirjailija, myös eläkkeellä oleva sairaanhoitaja
sekä viiden lapsen mummi. Määritteet selittävät kirjassa ilmeneviä korostuksia
ja henkilökuvia. Kirjailija on aiemmin julkaissut kolme romaania ja proosan
kirjoitus on hyvästi hallussa. Tarina kertoo evakkoperheen elämästä
Silja-tyttären näkökulmasta. Karjalaisten juurien kasvattama kyky sopeutua
toisenlaiseen elämäntapaan ja vieraaseen ympäristöön on perheen vahvuus.
Tarinan käännekohta on eräs jouluaatto, joka muuttaa perheen elämässä
kaiken. – Pidin kirjasta välittömästi ja luin sen parissa päivässä. Kaikki
tarinassa tuntui niin kotoisalta ja tutulta, kuin olisin sukeltanut omaan
lapsuuteeni. Perheen äidin murrepuhe oli kuin oman äitini suusta, vaikka
lapsuuteni perhe ei evakkoja olekaan. Lukiessani ajattelin, että tarinan dramaattinen
käännekohta oli oleellinen. Siinä tuntui todellisen elämän karheus, toisin kuin
monissa nuorten kirjoittajien tarinoissa, jotka kuvaavat nykyajan ahdistuneita
ja pirstaleisia ihmissuhdevyyhtejä. Suosittelen ikätovereiden lukemistoon!
*
Aris
Fioretos Nelly B:n sydän suom. Outi Menna Teos 2018
Fioretos,
yksi Ruotsin parhaita kirjailijoita, on fantasioinut romaanin saksalaisen
kuvataiteilijan ja lentäjän Amelie Beesen (1886-1926) elämästä. Romaani kuvaa
hienolla tavalla erityisen naisen rakkauselämää ja kohtaloa Berliinissä toisen
maailmansodan jälkeen. – Tarina paljastaa kirjailijan taidon
poikkeavan lahjakkaan naisen rakkaustarinan kuvaajana.
*
Merete
Mazzarella Varovainen matkailija suom. Raija Rintamäki Tammi 2019
”Tämä kirja
käsittelee matkustamista, matkustamisen merkitystä, erilaisia tapoja matkustaa.
Ennen muuta se käsittelee paluuta – ei pelkästään kotiin, vaan myös muihin
paikkoihin – sekä takaisin aikaisempiin elämänvaiheisiin, sellaisten ihmisten
luo, joita ei enää ole.” Kirjailija tiedostaa toistavansa itseään, minkä
jokainen aiemmat teokset lukenut on aikaa pannut merkille. Tämän teoksen
keskeinen teema on turismin ja matkailun vertailu. Paluut risteilyille sekä
pitkät lennot Australiaan kerta toisensa jälkeen. – Jollakin
tavalla syyllisyydentuntoinen pohdinta elitistisen matkailun
ilmastovaikutuksista tuntuu ärsyttävältä, kun se ei johda pohtijaa
toisenlaisiin valintoihin. Teoksen positiivinen anti on Australian mantereen
maiseman ja eläinten kuvauksessa.
*
Johanna Holmström Sielujen saari suom. Jaana Nikula Otava 2017
Sipoolainen, 1981 syntynyt Johanna Holmström
on jo kokenut kirjoittaja, monenlaisiin tekstimuotoihin perehtynyt. Hän on
ottanut aiheekseen sairaalasaaren, johon vietiin parantumattomaksi luokiteltuja
mielisairaita naisia. Muutaman potilaskohtalon ja hoitajapersoonan läpi
kirjailija valottaa erikoista paikkaa ja sen merkitystä asukkailleen. – Själön
saaren tarina herää henkiin ja eristyksissä eletty sairaalaelämä saa kasvot.
Toivoin, että kirjailija olisi ottanut mukaan senkin vaiheen, kun sairaala
viimein suljettiin. Nyt tarina jää ikään kuin odottamaan jatkoa.
***
|
|