Runot

Sinikka Huusko   Suolaruusu   Kulttuurivihkot 2019

1962 syntynyt Sinikka Huusko on opiskellut Kriittisessä korkeakoulussa runoutta. Suolaruusu on hänen esikoisjulkaisunsa. Kirja sisältää teemarunoa, Vladimir Nabokovin Lolita-romaanin pohjalta itsenäiseksi kasvava seksuaalisesti hyväksikäytetyn lapsen maailman herkkä kuvaus.   – Runojen aihepiiri on siinä määrin ristiriitaisia tunteita herättävä, että pitäytyminen samassa teemassa tekee lukukokemuksesta raskaan. Sinänsä Huuskon runokieli on kaunista ja monitasoistakin.

”No minä pyydän kovasti anteeksi mutta puolustuksekseni sanon tämän: Kun tuuli tulee, niin tuli leviää. Niin se vain on. Siinä voi sitten tapahtua mitä hyvänsä ikävää. Puut mustuvat nopeammin kuin kuolleet, laululintuset lakkaavat, mehiläinen voi rusentaa pikkuruisen kukan urahdellen alleen, ja kaiken yllä kuu kuin sokea avuton puoliso vain jatkaa hymyilemistään vaikka roihu miltei ylettää sen kellastuneen yöpuvun liepeisiin. Niin, kaikensorttista ikävää puhumattakaan väärinkäsityksistä voi tapahtua, eli joitakin asioita voisi painaa villaisella, sillä niin se vain on pojat: Kun tuuli tulee, niin tuli leviää. ”

*

Romaanit

Malin Lindroth   Vanhapiika   suom. Hannimari Heino   Atena 2019

”Tahattomasti yksinäisen tarina”, jonka tekijä on palkittu ruotsalainen kirjailija ja kulttuurijournalisti. ”Oman elämänkokemuksensa voimin Malin Lindroth valtaa solvausta muistuttavan vanhapiika-sanan ja pesee siitä pois häpeän”, luonnehtii kustantaja teosta.  – Luulin oikeasti, että vanhapiika-käsite on jo kuollut ja kuopattu vapaan seksin aikakaudella, vaan eipä näy olevan. Joillekin sana edustaa mitä ilmeisimmin yhä jollakin tavalla vajaata ja muita huonompaa elämäntapaa – tai jopa kohtaloa. Lindrothin teksti kieriskelee yksinäisyyden, häpeän, vaille jäämisen ja huonommuuden tunteissa oikein olan takaa. Tulee tunne, että vanhapiikuus taitaa olla yksilön sisäisen maailman muinaisjäänne.

*

Lucia Berlin   Siivoojan käsikirja   suom. Kristiina Drews   Aula & Co  2018

Novellisti Lucia Berlin kirjoittaa lyhyitä, värikkäitä kertomuksia oman erityisen elämäntarinansa lähtökohdista ja kokemuksista.   – Tämä on lukijaystävällistä tekstiä, ensinnäkin siksi, että tarinat liikkuvat toisella puolella maapalloa ja niin toisenlaisissa kulttuureissa, joihin ei sukella samaistumiseen asti. Toisekseen Lucia Berlin on sujuva kirjoittaja ja varsin eläväisiä kuvia ja tapahtumia luova. Lukija surffaa erikoisten kertomusten laineilla ja nauttii vauhdin hurmasta.

*

Päivi Laakso   Sääskenpyytäjät   suom. Outi Menna    LIKE 2019 (2016)

Laakso on 1967 syntynyt suomalainen kuvataiteilija ja kirjailija, joka asuu Oslossa ja kirjoittaa norjaksi. Edellinen romaani Parantola on julkaistu suomeksi 2004. Tarina on autofiktiivinen pohjoisen meänkielisellä alueella asuvasta äidistä ja isästä, joilla on ulkomailla asuva Päivi-niminen tytär. Romaanin kieli on erikoisen ilmaisuvoimaista, äidin ja isän vuorovaikutuksen kuvaus on suorastaan herkullinen.   – Pohjoiset ihmiset ja heidän persoonansa alkuvoimaisuus on romaanin erityinen ansio. Päivi Laakso osaa etäännyttämisen, joka antaa tarinalle vielä lisää vahvuutta. Kiinnostava kirja!

*

Juha Siro   Yllämme kaartuva taivas   LIKE 2019

Vuoden 1998 esikoisromaanista lukien yhdestoista Juha Siron julkaisu on 1930-luvun Saksan fasismin nousuvuosista ja sodan melskeistä kiinnostavasti leikattu tulevaisuuteen romaani. Siron sotakuvaus ei mässäile keskitysleireillä eikä rintamasodan raakuuksilla, mutta paljastaa, etteivät kaikki saksalaisetkaan höyrähtäneet Hitlerin yli-ihmisrodun aatemaailmaan. Hento rakkaustarina, jolta sota leikkaa siivet sekä juuret on koskettavasti kuvattu ja tulevaisuuskuva jättää paljon auki.    –   Juha Siro on runsaasti palkittu, myös runoistaan. Hänen kielensä on kaunista ja romaanin rakenne huolella punnittu. Pidin tästä, vaikka en olekaan sotakuvausten ystävä. Sirolla on oma näkökulma.           

*

Joni Pyysalo   Alaska   novelleja   WSOY 2016

Neljän runoteoksen jälkeen Pyysalo ryhtyi proosaan. Tässäpä taas yksi sukupolvensa (s.1974) tulkki, akateeminen turkulaiseliitin kehuma kirjailija. En osaisi sanoa, onko Alaska varsinaisesti romaani, ehkä mieluummin kahden rinnakkain kulkevan tarinan modernia proosaroiskintaa. Kaksi outoa eläjää ajautuu toistensa taajuuksille, kytkeytyy yksiin hetkeksi ja hajoaa sitten atomeiksi.   – Jo kuudenkymmenen sivun jälkeen tunsin siinä määrin vastenmielisyyttä, että keskeytin lukemisen. On kyllä sairasta, ajattelin. Sitten etsin joitakin kriitikkoarvioita, joissa kehuttiin Pyysaloa kovasti. Päätin yrittää vielä. Palan kerrallaan tarinoita pureskeltuani, noin puolessa välissä kirjaa aloin saada ideasta kiinni. Pyysalon stereotarinalle löytyi logiikka. Dramaattinen loppu oikeastaan vaati tuon pureskelun ollakseen aito. – Silti mietin, miten nämä nykykirjailijoiden tarinat ovat usein niin synkkiä, jopa vastenmielisiä. Kuka haluaa lukea jatkuvaa tajunnanvirtaa lasten  pahoinpitelystä ja  hyväksikäytöstä, seksuaalisista perversioista ja itsetuhoisista ihmisistä? Positiivista on Pyysalon elävä, vahva ja vivahteikas kieli.

*

Marja Björk   Lainaa vain   LIKE 2016

Helsinkiläinen 1958 syntynyt Björk kuvaa kuudennessa romaanissaan oikeustiedettä opiskelevan naisen suistumista alkuperäisestä elämänsuunnitelmastaan miehen vuoksi. Lyhyellä onnella on hintansa. Tarina sijoittuu 1990-luvun laman aikaan.   – Björkin suorasukainen tyyli on romaanin aiheeseen liittyen tarpeeksi voimakas kuvaamaan päähenkilönaisen elämän kuvioita. Puhuttelevaa ja mukaansa tempaavaa luettavaa. 

*

Fredrik Backman   Kiekkokaupunki    suom. Riie Heikkilä   Otava Seven 2017 (2016)

”Riipaiseva kertomus, joka ei jätä ketään kylmäksi”. On pieni kaupunki, jossa kaikki tuntevat toisensa ja jossa juurikaan muuta ei voi harrastaa kuin jääkiekkoa. Syntyy suuri unelma jääkiekkokaupungista, jonka pojat ja poikien perheet alkavat elää jääkiekkounelmaa. Kunnes unelma särkyy.   – Tartuin kirjaan, koska pidän jääkiekkopelin katselemisesta. Backman osaa kuvata äärimmäisin nyanssein mitä huipulle pääseminen vaatii ja mitä se antaa. Terävästi kirjailija eläytyy myös pienen paikkakunnan ihmissuhdeongelmiin ja kiekkoyhteisön sisäisiin hierarkioihin. Kirja on jännittävä ja pitää imussaan alusta loppuun.

*

Lucinda Riley   Enkelipuu   suom. Hilkka Pekkanen   Bazar 2018 (2015)

Irlantilainen 1967 syntynyt Riley kuuluu sarjaan viihteellisten kartanoromaanien kirjoittajat, joiden tuotoksia käännetään kymmenille kielille ja myydään miljoonittain. Romaani on sukupolvikertomus, jossa  tapahtumat sijoittuvat Walesiin, Lontooseen ja Hollywoodiin. Juonenkäänteitä riittää, on menestyneitä ja omituisia persoonia, on täyttymätöntä rakkautta ja taloudellisista syistä solmittuja liittoja. Kartano on henkilöiden elämän keskipiste. Kamalin kääntein etenevä tarina ohjataan huolella likipitäen onnelliseen loppuun.         – Muistin elokuussa, etten ole tänä kesänä ostanut yhtään pokkaria ja tempaisin tämän jostain alekorista.  Myönnän, että ostopäätökseen vaikutti kirjailijan irlantilaisuus, mutta kyllä vanha kunnon Maeve Binchy tämän voittaa kertojana. Rileyn tarinassa on synkkiä ja uhkaavia sävyjä, jopa siihen mittaan, että epätodellisuus alkaa häiritä lukijaa. Jotain pakonomaista loppuratkaisussakin on.  

***

Runot

Miia Paani  Tuulet vastaan  ntamo 2018

Oululaisen runoilijan ja opettajan Miia Paanin (s. 1969) neljäs runokokoelma on enemmän aforismeja kuin runoa, jos haluaisi jotenkin määritellä minkä tyyppistä Paanin runous on. Kustantajakaan ei kansiesittelyssä osaa päättää onko kyseessä lyyrinen aforismi vai aforistinen lyriikka.  – Yhden lauseen mittaiset ajatukset ovat osin toteavia, osin laajempiin yhteyksiin avautuvia. Teksti on viipyillen luettavaa, sillä tavoin myös antoisaa.

                  Tanssii uudella tavalla. Vanha vyöryy ytimistään.

                  Lintu, lintu. Raollaan sydämensä kultainen nokka.

                   Minä olen kaikki ne linnut, sanojen siipisulat. 

*

Kaija Rantakari   Koko meren laajuus   Poesia 2018

1984 syntynyt monitaiteellinen Rantakari on julkaissut toisen runoteoksensa, sitkeästi teemassaan pysyen. Teksti hengähtelee lauseen, parin riveillä ja runo jatkuu jatkumistaan. Kiinnostava runoteos!  – Kokoelma synnyttää lukijassa erityisen rauhoittumisen kokemuksen, ikään kuin keinuisi meren aalloilla. Lopulta ei enää etsi sanoja tai lauseita merkityksineen, vain aaltoilee runomeressä.

*

Proosa

Sari Elfving  Taivaat jotka ansaitsemme  teos 2019

Tämäntyyppistä kirjaa on vähän vaikeaa esitellä. Kyseessä lienee romaani, ainakin henkilögalleria pysyy samana, mutta on vähän vaikea hahmottaa mikä luku milloinkin on äidin lapsuutta, mikä tyttären lapsuutta tai aikuisuutta. Sinänsä teksti on paikoin hienosti oivaltavaa ja kieli ilmaisuvoimaista. Itse tarina edustaa taas tätä modernia tarinan pilkkomista palasiin, joiden tapahtuma-aika seilaa äärestä toiseen.  – Lukukokemus oli raskas, myös tarinan aiheen vuoksi, jossa äiti ajautuu psykiatriseen hoitoon ja tytär hylkää äitinsä lopulta, ottaessaan etäisyyttä lapsuutensa kokemuksiin. En haluaisi nimetä tätä pelkästään terapiakirjaksi, mutta sellaiselta se maistui.

*

Emma Puikkonen  Lupaus  WSOY 2019

1974 syntynyt Emma Puikkonen on ehtinyt aiemmin julkaista viisi kehuttua romaania. Hän on päässyt tunnetuimman julkaisuyhtiön kirjoittajaksi, joten hänen katsotaan kirjailijana olevan nousevalla kaarella. Lupaus on kertomus äidistä ja tyttärestä, jotka ovat kummankin kohtalonkäänteiden vuoksi kasvaneet vahvasti yhteen. Puikkonen luo ajassa liikkuvasta ilmastoahdistuksesta ja tulevaisuusdystopioista väkevän kuvan yksilön tasapainoa horjuttavana ja tuhoavana voimana.  – Hätkähdyttävän vahva kuvaus ihmisen globaaleista tulevaisuuspeloista. Jättää miettimään erityisesti tulevien sukupolvien kohtaloa. Voimmeko luvata lapsillemme, että suojelemme heitä pahalta? Emme ole ikuisia, emmekä elä yksin.   

*

Madaleine Hessérus  Paljain jaloin  suom. Jaana Nikula  Gummerus 2004

Ruotsalainen kirjailija, jolla on taustaa tanssijana, lääkärinä ja dramaturgina kirjoitti romaanin naisesta, joka allergisoitui omalle kaupunkilaiselämälleen ja parisuhteelleen. Eräänä kevätpäivänä nainen otti repun ja makuupussin ja lähti kävelemään pois kaupungista. Maagisesti vangitseva tarina kuljettaa naisen metsään ja talven mentyä takaisin kaupunkiin, jossa hän tekee tilin entisen elämänsä kanssa ja jättää sen lopullisesti. Jostain syystä kirjan alkuperäinen nimi Till Isola on suomennoksessa muutettu.  – Viehätyin tästä todentuntuisesta tarinasta erityisesti herkkien metsäkuvausten vuoksi. 

*

Kjell Westö  Halkeamia  osin suom. Katriina Huttunen  Otava 2011

Teos on kokoelma Westön kolumneja ja lehtiartikkeleja viime vuosilta sekä katkelma romaanista. Kirjoittajan lahjakkuus paljastuu jo varhaisista teksteistä ja saa enteilemään sittemmin menestyksekästä kirjailijan uraa. Westön vahvuus on molempien kotimaisten kielten ja kulttuurin vivahteikas ymmärrys ja taito ilmaista.  – Löysin Westön varsin myöhään, monet lukuyritykset jäivät aikoinaan puolitiehen (mm. Leijat Helsingin yllä). Mutta viimeisin romaani on jo mielestäni loistokas (Rikinkeltainen taivas).

*

Paola Pigani  Älä astu sieluuni kengät jalassa  suom. Einari Aaltonen  Aviador 2017 (2013)

Italialais-ranskalainen kirjailija aloitti runoilla ja novelleilla vuosituhannen vaihteessa. Älä astu sieluuni kengät jalassa on hänen esikoisromaaninsa. Tarina kertoo romaniperheestä, joka muiden heimolaistensa tavoin vietiin internointileirille kuudeksi vuodeksi toisen maailmansodan aikana. Epäinhimillisissä oloissa vapauteen, luonnonvaraiseen ja vaeltelevaan elämäntapaan tottuneet romanit kärsivät kovin, ja monet kuolivat nälkään ja tauteihin. Kirjoittaja onnistuu välittämään lasten kautta sitkeän vapaudenkaipuun ja toivon. Sodankin aikana heitä auttavat paikallisen kirkon pappi ja seurakuntalaiset. Kun internoidut sodan päätyttyä vapautetaan, heillä ei ole mitään omaisuutta, hevoset on teurastettu, vankkurit poltettu, ja vaatteet kuluneet rääsyiksi. Kaikki on aloitettava alusta.  – Romaani on huikea ja mykistävä ekskursio romanikulttuuriin ja romaninaisen sieluun. Suosittelen!   

*

Maarit Verronen  Muutama lämmin päivä  Aviador 2019

Valtionpalkinnolla kirjailijan työstä huomioitu Maarit Verronen on viimevuotisen hienon romaanin (Hiljaiset joet) jälkeen julkaissut nyt kopallisen mainioita pikku juttuja tavallisten ihmisten tavallisesta arjesta. Hän on taidokkaasti punonut mukaan viistoja näkökulmia ja erikoisia sattumuksia ja höystänyt tarinat totisella huumorilla.  – Kylläpä viihdyinkin Verrosen jutustelun parissa kesätouhujen lomassa! 

*

Asko Sahlberg  Haudallasi, Adriana  LIKE 2019

Ruotsinsuomalaista Sahlbergiä (s. 1964) olen kehunut Lukunurkassani, niinpä tartuin mieluusti hänen uusimpaan romaaniinsa. Kirjailija ei kikkaile tekstin palastelulla ja tapahtuma-aikojen viskelyllä sinne tänne, tasaisesti etenevä, vivahteikas kerronta on hänen vahvuutensa. Romaanin päähenkilö on elämäntyylinsä löytänyt, antikvariaattia pitävä mies, joka hankkii asuintalonsa pihamökkiin alivuokralaisen. Tämän myötä hänen tasaiseen ja tylsänpuoleiseen elämäänsä alkaa tulla värikkäitä kohtaamisia vuokralaisen ja hänen luonaan asioivien miehien kanssa. Sahlbergin kieli on ilmeikästä ja kuvauksellista, ja tarina tuo hyvin esiin millaista on elää ruotsalaisessa yhteiskunnassa näinä aikoina.  – Kirjailija eläytyy kiinnostavasti päähenkilönsä yhä oudommiksi muuttuviin mielenliikkeisiin, maiseman ja ympäristön personoituminen kuvataan suorastaan kihelmöivän jännittävästi. Romaani alkaa lopputilanteesta ja avaa vähän kerrallaan tietä sitä kohti. Jännittävä lukukokemus olematta mikään dekkari.

*

Toinen tuntematon  – antologia, toim. Johanna Catani ja Lari Mäkelä  WSOY 2017

Tunnettujen suomalaisten kirjailijoiden laadukkaita novelleja Tuntemattoman sotilaan viittauksenomaisista naishahmoista.  – Erinomaista ja viihdyttävää, helppolukuista novellitaidetta jokaiselle Tuntemattomansa lukeneelle. 

*

Anja Portin  Muistokirjoitus  S&S 2019

Helsinkiläinen kirjailija, aiemmin lastenkirjoja ja esseistiikkaa kirjoittanut, on julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Päähenkilö on sairaalassa potevan tunnetun äitinsä tytär, jota äiti on pyytänyt laatimaan itsestään muistokirjoituksen. Äiti haluaa itse hyväksyä tekstin, joka hänen muistokseen laaditaan. Samalla kun tytär saa äitinsä elämänkaaren dokumentteja tekstin tueksi, hän saa myös tietää salaisuuden: kuka oli oikeastaan hänen isänsä, josta äiti on huolellisesti vaiennut.  – Huolellisesti laadittu romaani rakentuu eläinsatujen ympärille ja dramaattinen loppukohtaus paljastaa myös sen, miten tytär on toistanut äitinsä mallia suhteessa omaan lapseen. Puhutteleva tarina perussuhteiden ja sukusalaisuuksien vaikutuksesta ihmisen elämään. Pidin tästä.

*

Kirsti Ellilä   Lepra   Arktinen banaani 2019

Turkulainen, v. 1959 syntynyt Ellilä on tunnettu ja ahkera kirjailija, joka on julkaissut yli 30 kaunokirjallista teosta sekä toiminut myös kirjoittajien opettajana. Kirjailijan tuotannolle on ominaista pureutua teksteissään eettisiin pohdintoihin ja näennäisen keveän kerronnan lomassa ujuttautua syvällisiin teemoihin tarinoissaan. Romaani Lepra kertoo viime vuosisadan alkupuolella Suomessa lepraan sairastuneiden potilaiden hoidosta eristetyssä leprasairaalassa Orivedellä. Sairaalan johto oli Diakonissalaitoksen kouluttamien sisarten hallussa. Romaanin päähenkilöt, diakonissasisarukset Helmi ja Matilda, toteuttivat omaa kutsumustaan ja hoitivat vuoroin eristettyjen ja halveksuttujen leprapotilaiden yhteisöä. Romaanissa pohditaan entisajan diakonissakutsumuksen ankaruutta ja parantumatonta sairautta kantavien ihmisten kohtaloa.  – Tavattoman kiinnostava kirja historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvasta aiheesta. Lukija tulee miettineeksi, miten parantumaton vaikea sairaus on samaan tapaan ankara kohtalo kuin vanhakirkollinen diakonissakutsumus aikanaan oli.   

***

Runot

Arto Lappi  Taivaanpohjassa laulavat valaat  Valitut runot 2000-2018  enostone 2018

Arto Lappi on luontolyyrikko ja käyttää japanilaistyylistä tankarunon muotoa. Runoilija on valikoinut itse kokoelmistaan mieleisensä runot ja tehnyt kimpun uusiakin tähän teokseen.  – Olen samalla taajuudella tämän runoilijan kanssa. Miten pienesti ja hengähdellen hän sanoittaa luonnon ihmeellistä kauneutta, ihmissuhteiden herkkyyttä ja kulkemiensa polkujen näkymiä. Myös viime vuosina kuolleiden runoveljien muistorunoissa on jotain oleellista poismenneen runoilijanlaadusta. Tämän kirjan haluaisin runokirjastooni.

                           Perilläolo, / yksinkertaista se on. / Hyvin kätesi / tiesi mitä löytäisi / eksyessään käteeni.                          

*

                           Taakat, joita äidit ja enkelit piilottelevat. / Lohdutuksen hetkellä niitä ei ole, / siksi he kykenevät                    nousemaan / laudoiksi kynnyksille, köysiksi koskien yli.

            *              

                           Taivaan alla ei / ole muuta lakia / kuin luonnonvoimat / ja pikkuruinen tilhi / myrskyn jälkeen oksalla.

*

Esseet

Toim. Anni Tsokkinen  Tasa-arvon kirkko  S&S 2019

Neljätoista esseetä ja mielipidekirjoitusta eri kirjoittajilta on koottu yksiin kansiin fil.tri Anni Tsokkisen toimesta. Kirjoitukset koskevat kirkon tasa-arvonäkymiä tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Ei hyvältä näytä, tulevaisuus, onhan se syytä todeta. Mitä pitemmälle yhteiskunnassa mennään tasa-arvoisuuden suuntaan, sitä jyrkemmin kirkko tuntuu jarruttavan kehitystä.  – Masentavaa – ja valitettavan todenperäistä – luettavaa luterilaisen kirkon työntekijälle ja seurakuntalaiselle. Kirkko näyttää hajonneen muinaisperäisten herätys- ja uudempien liikkeidensä repaleiseksi kokoelmaksi, jossa kukin porukka on kaivautunut poteroonsa eikä edes yritä ymmärtää toistaan.

*

Romaanit

Kristina Björklund  Rakas sinisilmä  suom. Outi Menna  WSOY 2013

Teoksen alaotsikko on Kertomus vanhenemisesta ja sairaudesta. Todenperäinen kertomus erään sinnikkään äidin ja velvollisuudentuntoisen tyttären arjesta pääkaupungin vanhustenhuoltosysteemin oravanpyörässä. Ruotsinkielisen, taloudellisesti hyvinvoivan perheen tausta ja tyttären akateeminen ura lienee osaltaan vaikuttanut ratkaisuihin, joita tehtiin. Tapahtumien ajankohta sijoittuu 1990-luvulle. Kertomus antaa lukijalle mahdollisuuden kulkea äidin mutkikkaan hoitopolun mukana ja myötäelää tyttären osaa lähiomaisena äidin kokemuksissa.  – Ajoittain raskaaksi kävi lukea kertomusta, jossa tyttären ja äidin symbioottinen suhde lopulta kääntyy päälaelleen: tytär muuttuu äitinsä äidiksi ja äiti tyttärekseen. Monet vanhusten pitkäaikaishoitoon liittyvät ongelmat tulevat tutuiksi ja ymmärrettäviksi. Myös hoitohenkilöiden osallisuus hoidon kokonaisuudessa ja omaisen tukena valottuu.

*

Pirkko Saisio  Epäröintejä  Siltala 2019

Saision ei tarvitse enää todistella taitavuuttaan, eikä pitää yllä kustantajien tai kriitikoiden määreitä kirjailijalaadustaan. Hän voi kirjoittaa miten tahtoo ja hän myös tahtoo. Epäröintejä ei ole romaani, novellikokoelma eikä mitään muutakaan stereotyyppistä. Teos tuntuu olevan fragmentteja mielikuvilla, mahdollisten ja todellisten tapahtumien vispaamista suuntaan jos toiseenkin. Sanat taipuvat, panevat vastaan ja ovat karkaamaisillaan käsistäkin, mutta tulos on kirjallisuutta, epäröimättä.  – Viihdyin ihanasti tässä sanojen pensaikossa, johon kirjailija on eksymäisillään, mutta löytää aina ihailtavan varmasti polulleen.

*

Jukka Pakkanen  Taivaan varjo  Aviador 2018

Kun mies saa tietää aikansa loppuvan vääjäämättä, hän päättää lähteä etsimään paikkaa nimeltä Terranova. Saavuttuaan perille, hän joutuu pohtimaan mitä hän oikeastaan toivoi sieltä löytävänsä. Eletyn elämän ja edessä häämöttävän kuoleman kysymykset nousevat pintaan. Onko Domenico vastaus, vai tienviitta?  – Pieni kirja (137 sivua) on miellyttävän kevyt lukijan pidellä. Myös sisältö hengähtelee yllättävän kevyesti aiheen painavuudesta huolimatta. Pakkanen ei pyri syntyihin syviin eikä luomaan suuria katarttisia kaaria. Pidin tästä.

*

Maarit Verronen  Osallisuuden tunto  Tammi 2006

Helsinkiläinen kirjailija ”Maarit Verronen on jälleen kerran kirjoittanut intensiivisen ja monisyisen romaanin.” Romaanin henkilöistä monella on kirjava ja puutteellinen tausta, onneton lapsuus tai jollakin tavalla merkillinen kohtalo. Päähenkilö on lastenkodissa kasvanut tyttö, joka sai mahdollisuuden yliopistollisiin opintoihin ja josta tuli selviytyjä.  – Verrosen kerronta on sujuvaa ja tarina polveilee joutuisaan. Onnettomien kohtaloiden kerronta ei tee romaanista raskasta lukijalle. Tällaistahan elämä voi olla.

*

Jussi Valtonen  Siipien kantamat  Tammi 2007

Kirjailija ja psykologi Jussi Valtonen on tähän mennessä julkaissut neljä romaania, joista viimeinen He eivät tiedä mitä tekevät voitti Finlandia-palkinnon 2014. Siipien kantamat kertoo nelikymppisestä äidinkielen opettajasta, joka rakastuu lahjakkaaseen 17 v oppilaaseensa. Miehen ensimmäinen avioliitto on päättynyt eroon, ja toinen yritys on tuhoon tuomittu jo lähtöasetelmiltaan. Koiran kohtalo on kuin alkusoitto sille, mitä myöhemmin seuraa. Miehen rimpuilu kielletyn suhteen koukussa näyttää mahdottomalta. Ratkaisun tuo fataali sairaus, joka paljastuu liian myöhään. Tarina päättyy tavallaan kauniisti, lahjakas tyttö nousee siivilleen ja jatkaa elämäänsä, opettajamies löytää voiman luopua ja kohdata kohtalonsa.  – Luin aikoinaan Valtosen Finlandialla palkitun, hienon teoksen ja se teki valtavan vaikutuksen. Siipien kantamat on myös erinomainen, vaikka aihe onkin hiukan kliseinen. Hyviä kirjoittajia on aina ilo löytää luettavaksi.

*

Eija-Riitta Korhola  Kuolemaa nopeampi  Tammi 2019

Fil.tri, pitkäaikainen meppi ja kristillisdemokraateista kokoomukseen vaihtanut poliitikko alkoi kirjoittaa kirjaa sairastuttuaan aggressiiviseen rintasyöpään. Teos ei ole sairauskertomus, vaikka hoitovaiheita kuvataankin osin yksityiskohtaisesti. Korhola on halunnut myös kertoa itsestään, poliittisesta ajattelustaan sekä toiminnastaan Euroopan Unionin parlamentin jäsenenä.  – En ole oikeastaan kiinnostunut Korholasta henkilönä, mutta halusin katsoa, miten henkilökohtaisen tragedian ja poliittisen uran yhdistäminen elämäntarinaksi häneltä onnistuu. Aika hyvin, tässä tapauksessa. Myös julkisuuden henkilöön kohdistunut sairas vaino, johon poliisista ei ollut apua, tulee yksityiskohtaisesti kuvattua. Korhola väitteli tohtoriksi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ympäristöön ja edustaa poliittisesti kannanottoja, joita minun on vaikea ymmärtää.

*

Sarah Winman  Merenneidon vuosi  suom. Aleksi Milonoff  Tammi 2016

Romaani on englantilaisen kirjailijan ja näyttelijän toinen teos,lajityypiltään eräänlainen aikuissatu, joka rakentuu hienosti todellisuuden ja fantasian kudelmaksi. Kirjailijalla on poikkeuksellinen tarinankertojan kyky. Hän fantisoi päähenkilöidensä menneisyyden ja luo tulevaisuuden sekä kuljettaa heitä nykyisyydessä käyttäen rikasta ja sävykästä kieltä. Tämän seikan välittämisessä myös suomentajalla on ansionsa.  – Viihdyin tarinassa erinomaisesti, saatanpa kaivaa kirjastosta kirjailijan esikoisromaaninkin. Vaihteeksi on hyvä lukea toiseen maahan ja maisemaan sijoitettua tarinaa, joka myös kerrotaan ilmavasti, ei ryppyotsaisesti – mikä useita kotimaisia kirjoittajia tuntuu vaivaavan.   

***

Runot

Miika Osamitsu  Kuin keinoveden pinnalla  Basam Books 2019

1977 syntyneen Osamitsun esikoisrunokokoelma etsii japanilaisen ja suomalaisen luonnon herkkiä kuvia modernin ihmisen tekoälyn pilaamassa maailmassa.  – Runoilija jättää kuvastollaan monia kysymyksiä ilmaan hämmentämään lukijaa. Tähän pitäisi paneutua paremmin: puhuuko hän meistä ihmisistä ’palvelurobotteina’, ’keinoihmisinä’ – ja asettaa näin luonnon ainoaksi eläväksi osaksi maailmaa? Entä kun luonnostakin tulee ’keinoikimetsää’, ’muovipenkkejä’… – Kiinnostavaa!

                           koneelle ei tarvitse luoda tietoisuutta / se on jo meissä, koneen tietoisuus, mutta / se huomataan  vasta, kun kone on tietoinen meistä

*

Esseet

Antti Eskola  Vanhanakin voi ajatella – Mielikuvista ja niiden voimasta  Vastapaino 2019

85-vuotias emeritusprofessori Tampereelta, vasemmistolaiseksi tunnustautunut, aatteellisesti aktiivinen, omapäinenkin, tutkija ja kirjoittamiseen fiksoitunut ukko on kirjoittanut testamenttinsa eli sanojensa mukaan viimeisen kirjansa. Teksti on toki ollut nuorempana terävämpää ja ajattelu notkeampaa, mutta ”voihan vanhanakin ajatella”.  – Mukavahan tätä ajattelua on myös vanhana lueskella.

*

Romaanit

Kim Thuy  Ru  suom. Marja Luoma  Gummerus 2019

”Vietnamin kielessä sana ’ru’ tarkoittaa kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä ’ru’ tarkoittaa pientä puroa ja virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan.” Vietnamilaisen venepakolaisen Kim Thuy’n uusi elämä Kanadassa ja entisen, sodan värittämän lapsuuden muistojen sirpaleet ovat häkellyttävää, raastavaa ja herkkää tekstiä.  – Teos on poikkeuksellinen, niin kuin kirjoittajan erityinen elämänkohtalokin. Lukijaa ravistelee kertomuksen läpi eletyn elämän monisävyinen ja hienovireinen mosaiikki. Löytö!

*

Marja-Leena Virtanen  Kiurun tytär  Karisto 2019

Virtanen on 1943 syntynyt loimaalainen kirjailija, myös eläkkeellä oleva sairaanhoitaja sekä viiden lapsen mummi. Määritteet selittävät kirjassa ilmeneviä korostuksia ja henkilökuvia. Kirjailija on aiemmin julkaissut kolme romaania ja proosan kirjoitus on hyvästi hallussa. Tarina kertoo evakkoperheen elämästä Silja-tyttären näkökulmasta. Karjalaisten juurien kasvattama kyky sopeutua toisenlaiseen elämäntapaan ja vieraaseen ympäristöön on perheen vahvuus. Tarinan käännekohta on eräs jouluaatto, joka muuttaa perheen elämässä kaiken.  – Pidin kirjasta välittömästi ja luin sen parissa päivässä. Kaikki tarinassa tuntui niin kotoisalta ja tutulta, kuin olisin sukeltanut omaan lapsuuteeni. Perheen äidin murrepuhe oli kuin oman äitini suusta, vaikka lapsuuteni perhe ei evakkoja olekaan. Lukiessani ajattelin, että tarinan dramaattinen käännekohta oli oleellinen. Siinä tuntui todellisen elämän karheus, toisin kuin monissa nuorten kirjoittajien tarinoissa, jotka kuvaavat nykyajan ahdistuneita ja pirstaleisia ihmissuhdevyyhtejä. Suosittelen ikätovereiden lukemistoon!  

*

Aris Fioretos  Nelly B:n sydän  suom. Outi Menna  Teos 2018

Fioretos, yksi Ruotsin parhaita kirjailijoita, on fantasioinut romaanin saksalaisen kuvataiteilijan ja lentäjän Amelie Beesen (1886-1926) elämästä. Romaani kuvaa hienolla tavalla erityisen naisen rakkauselämää ja kohtaloa Berliinissä toisen maailmansodan jälkeen.  – Tarina paljastaa kirjailijan taidon poikkeavan lahjakkaan naisen rakkaustarinan kuvaajana.

*

Merete Mazzarella  Varovainen matkailija  suom. Raija Rintamäki  Tammi 2019

”Tämä kirja käsittelee matkustamista, matkustamisen merkitystä, erilaisia tapoja matkustaa. Ennen muuta se käsittelee paluuta – ei pelkästään kotiin, vaan myös muihin paikkoihin – sekä takaisin aikaisempiin elämänvaiheisiin, sellaisten ihmisten luo, joita ei enää ole.” Kirjailija tiedostaa toistavansa itseään, minkä jokainen aiemmat teokset lukenut on aikaa pannut merkille. Tämän teoksen keskeinen teema on turismin ja matkailun vertailu. Paluut risteilyille sekä pitkät lennot Australiaan kerta toisensa jälkeen.  – Jollakin tavalla syyllisyydentuntoinen pohdinta elitistisen matkailun ilmastovaikutuksista tuntuu ärsyttävältä, kun se ei johda pohtijaa toisenlaisiin valintoihin. Teoksen positiivinen anti on Australian mantereen maiseman ja eläinten kuvauksessa.

*

Johanna Holmström  Sielujen saari  suom. Jaana Nikula  Otava 2017

Sipoolainen, 1981 syntynyt Johanna Holmström on jo kokenut kirjoittaja, monenlaisiin tekstimuotoihin perehtynyt. Hän on ottanut aiheekseen sairaalasaaren, johon vietiin parantumattomaksi luokiteltuja mielisairaita naisia. Muutaman potilaskohtalon ja hoitajapersoonan läpi kirjailija valottaa erikoista paikkaa ja sen merkitystä asukkailleen.  – Själön saaren tarina herää henkiin ja eristyksissä eletty sairaalaelämä saa kasvot. Toivoin, että kirjailija olisi ottanut mukaan senkin vaiheen, kun sairaala viimein suljettiin. Nyt tarina jää ikään kuin odottamaan jatkoa.  

***

Paula Hawkins  Nainen junassa  suom. Oona Timonen  Otava 2015

Trillerityyppinen romaani ei ole lempilajini, mutta lankesin taas takakansikehuihin (vaikka tiedän, että se on usein ylimitoitettua kustantajan myyntipuhetta). Junassa töihin matkustava eronnut nainen seurailee entisen kotinsa ympäristön elämää junan ikkunasta tullen mennen. Naisen oma elämä on retuperällä, mistä juonenkäänteitä riittää. Lopulta hän sotkeutuu entisen miehensä ja tämän naapureiden asioihin niin, että tulee itselleenkin yllätykseksi paljastaneeksi kadonneen naisen murhaajan.  – Siedätystähän tämän lukeminen minulle oli, vaikka kirjoittaja ei ihan huono olekaan. Ehkä loppua kohti tihenevä jännitys monia lukijoita kiehtoo.

*

Mäntyniemen herra  Vuoteni, elämäni  Sauli Niinistön päiväkirjat 2013-2018  Siltala 2018

–  ”Ironia, yllättävän vaikea laji.”  –  ”Tätä ajan hukkaa.”  –

–  Yllä olevat kaksi lausetta ovat suoria sitaatteja ja samalla tyhjentävä arvio kirjasta, jonka kirjoitti joku ivallinen tyhjäntoimittaja Image-lehden älyllisen vajauden täytteeksi ja – hämmästykää! – julkaisi kirjana Siltala.  

*

Markku Hirvonen  Enkelitaivas  Karisto 2019

Kirjoittaja on opettaja, joka on aiemmin julkaissut eränovelleja, Enkelitaivas on hänen esikoisromaaninsa. Romaanin päähenkilö on hoitoalalla toimiva nainen, joka osuu onnettomuuspaikalle ja korjaa kadulta auton tönäisemäksi joutuneen miehen. Miehellä on siivet, joista toinen on murtunut ja nainen koettaa saada miehelle hoitoa. Lopulta lintujen hoitoon erikoistunut lääkäri leikkaa ja lastoittaa murtuneen siiven. Kyseessä on eräänlainen aikuissatu, joka voi toimia lukijalle allegorisesti vaikkapa turvapaikanhakijan kohtalon kuvauksena.   – Tarinan kertojana Hirvonen on vielä kehittymässä, monin tavoin erikoinen tarina onnahtelee, vaikka idea on hyvä. Enkelimiehen taustaa paljastetaan vähän kerrallaan, mutta loppu töksähtää.          

*

Riikka Pulkkinen  Lasten planeetta  Otava 2018

Riikka Pulkkinen on julkaissut jälleen huiman taidokkaan ja kieltä uudistavan romaanin, joka kuvaa yhtäältä eroprosessin kipuja ja päähenkilön pelkoja sekä toisaalta psykoosiin sairastuvan sisaren kamppailua hajoavan mielen kouristuksissa ja sisarusten huolta ja hätää.  – Ei Pulkkista turhaan sanota kirjallisuutemme kiistattomaksi kärkinimeksi. Vaikuttava romaani on väkevästi ajassa, tulee paljastaneeksi myös nerouden ja hulluuden rajan ohuuden sanataiteessa. Suosittelen!

*

Juha Itkonen  Ihmettä kaikki  Otava 2018

Satuin näkemään tämän kirjan syntyprosessiin liittyvän kirjailijahaastattelun televisiosta, joten vähän tiesin mitä odottaa. Kirjailija on luonut romaanitaidetta omasta väkevästä perhedraamastaan. Ja juuri siksi, että se on niin tosi, se liikuttaa syvästi lukijan omia tunnemuistoja. Tarina kertoo parisuhteen draamaa raskaudesta synnytykseen. Sekä aviopari että lukija yllätetään uudelleen juuri, kun käännekohdan laineet alkavat tasoittua. Lukija heittelehtii avioparin tunnemyrskyjen laineilla, hämmästelee, oudoksuu ja myötäelää silmät kostuen draaman käänteitä.  – Kirjailija vie lukijan yksityiselle elämänkokemusmatkalle, jossa joutuu antamaan itsestään ihmisenä, isänä ja puolisona lähes kaiken. Kokemuksesta kasvaa syvää ymmärrystä ja hentoa uskoa johonkin elämääkin suurempaan. Itseäni tarina kosketti syvästi, siinä erityisesti miehen kokemus ja kasvu isänä ja puolisona. Kirja myös yllätti syvällisyydellään, vaikka tiesin Juha Itkosen yhdeksi taitavimmista nykyprosaisteistamme. Suosittelen!

*

Michelle Obama  Minun tarinani  (Becoming) suom. Ilkka Rekiaro  Otava 2018

Pelastauduin satojen varauksien jonosta osumalla kirjastoon, kun pikalainahyllykappale ilmaantui kierrokselta. Kirjassa on 510 sivua ja pääsiäisen vuoksi tavallisen viikon sijasta kaksi viikkoa lukuaikaa. Jee! Eka havainto: Michelle on, paitsi maailman vaikutusvaltaisimman ex-presidentin puoliso, myös oppinut nainen, erinomainen kirjoittaja ja todella kiehtova persoona. Tarina ottaa heti mukaansa ja valottaa erästä maailmanhistorian käännekohtaa, Amerikan ensimmäisen värillisen presidentin kautta Yhdysvaltojen valtavan valtiokoneiston johdossa. Michelle ei suostunut olemaan pelkkä seremoniallinen First Lady, hän kehitti omia lasten ja erityisesti vähemmistöön kuuluvien tyttöjen tulevaisuusprojekteja.  – Kiinnostavan teoksen ainoa miinus on kielellisesti onnahteleva suomennos ja lukuisat painokseen jätetyt kirjoitusvirheet. (Hyi, Otava!)  

***

Runot

Tuukka Pietarinen  Yksin ja toisin  WSOY 2018

1996 syntynyt Pietarinen on opiskellut yliopistossa estetiikkaa ja teoreettista filosofiaa sekä Kriittisessä korkeakoulussa kirjoittamista. Nuoren runoilijan esikoisteos paljastaa kiinnostavan ajattelijan, jonka runot tuovat mieleen minimalistimestari Gösta Ågrenin.  – Pitkästä aikaa käsiin osui uuden polven runoilija, jonka runous pyrkii tuoreella ja kiinnostavalla täydelliseen esteettiseen symmetriaan. Tämän voisin hankkia runokirjastooni.

Hän keinuu kunnes tulee ilta / eikä pihalta kuulu puhetta, siellä ei ole ketään / talossa ei ketään / kukaan ei istu ikkunalaudalla / tyhjä keinu heiluu vielä hetken

*

Novellit

Leena Lehmuspuu  Kaksikymmentäneljä tuntia  Kustannus Ves-Line 2012

Käsiini osui tämä novellikokoelma diakonissan työstä 1960-luvulla Oulussa. Leena Inkalan herkät lyijykynäpiirrokset elävöittävät koskettavia tarinoita elävästä elämästä menneellä vuosisadalla. Inhimillinen auttamistyö oli ankara kutsumus tuolloin, kun diakonian ammattilaisella ei ollut läheskään aina mahdollisuutta pitää viikottaista yhtä vapaapäivää, ja työaika saattoi olla 24 tuntia vuorokaudessa, jos niikseen sattui.   Seurakuntien diakoniatyö on muuttunut yhteiskunnan muutosten mukana ja työolosuhteet parantuneet, mutta arvoperustana oleva kristillinen usko on sama tänäänkin.

*

Romaanit

Saara Turunen  Sivuhenkilö  Tammi 2018

Kirjailija on ehtinyt ikään alta neljänkympin voittaa esikoisromaanillaan HS:n kirjallisuuspalkinnon 2015, ja sittemmin laatia useita näytelmiä, jotka ovat saaneet kansainvälistäkin huomiota. Sivuhenkilö on romaani, jonka päähenkilön esikoiskirja julkaistaan, se saa nuivan arvostelun HS:n setäkriitikolta ja menee nihkeästi kaupaksi. Päähenkilö kokee muutenkin olevansa sosiaalisessa elämässään sivupersoona, koska on yhä sinkku. Turusen kirjoitustyyli on lakoninen, vähän kyyninenkin. Kun romaanin päähenkilö lopulla tarinaa voittaa kirjallisuuspalkinnon ja setäkriitikko joutuu tekemään hänestä voittajan henkilöhaastattelun, pääsee kirjailijan kirpakka huumori valloilleen.  – Tykästyin kovasti toteavaan tyyliin kirjoitetusta tarinasta, jossa päähenkilö, joka kokee olevansa Sivuhenkilö, tarkastelee esikoiskirjailijan kohtaloa kriitikoiden, kustantajien, myyntilukujen ja kulttuuri-ihmisten armoilla. Ihanan humoristinen ote tarinassa on parasta!

*

Eowyn Ivey  Lumilapsi  suom. Marja Helanen  Bazar 2013

Syntyperäinen ja jälleen Alaskassa asuva toimittaja ja novellikirjailija on kehitellyt romaanin Alaskaan muuttaneen lapsettoman pariskunnan vaikeuksista sopeutua ankariin luonnonolosuhteisiin. Lapsensa vauvana menettäneen pariskunnan oma tragedia luo pohjaa suhteeseen erikoiseen luonnonlapseen. Kirjailija tuntee elinolosuhteet ja luonnon, mikä antaa uskottavuutta tarinaan ihmeellisiin käänteisiin. ”Sydäntä särkevän kaunis tarina, jossa on taikaa.”  – Tarina on todella lumoava ja ottaa lukijan hellästi mukaan. Nautin sujuvasti soljuvasta tarinasta, jossa pohjoisen ankara talvi on pääosassa.

*

Heini Röyskö  Mustat ikkunat  2017

Helsinkiläisen fil.maisterin ja toimittajan esikoisromaani on syvästi oman lapsuusperheen kokemuksesta kumpuava. Henkilöt ovat asianomaisissa hengellisissä piireissä (helluntailiike) tunnistettavissa, siksi kirja ei liene laajassa levityksessä. Sain vinkin lapsuustuttavalta ja tilasin opuksen kirjakaupan kautta. Kaupunkimme kirjasto otti puolestaan vinkistäni romaanin hankintoihinsa. Romaani on eräänlainen sukutraumojen jatkumo, kertomus siitä, miten sukusalaisuudet siirtyvät ja elävät tulevissa polvissa ja miten erityisen voimakas hengellinen sitoutuminen vaikuttaa ihmisten kohtaloihin ja erityisesti perheen lapsiin.  – Toiseen kertaan luettuna kirja avautui yhä paremmin. Lukukokemukseen liittyi nyt paljon surua tuntemani perheenäidin kohtalosta. Olimme varhaisnuoruudessa ystäviäkin, joten monet sukuun liittyvät historiat olivat tulleet tutuiksi hänen kertominaan jo 1960-luvulla. Perheen tyttären taito kertoa vaikeista asioista todentuntuisesti, mutta kauniisti ja vanhempia kunnioittaen, ansaitsee lukijan kiitoksen.

*

Katriina Huttunen  Surun istukka  S&S 2019

Kirjoittaja on tunnettu ja arvostettu kääntäjä, joka putosi syvälle suruun aikuistuneen tyttären tehtyä itsemurhan. Kirjasta on ollut kohua mediassa. Tapa, jolla Huttunen kirjoittaa surustaan ja syyllisyydestään saa lukijan tuntemaan itsensä tunkeilijaksi yksityisen katastrofin raunioilla. Yksityiskohtaiset kokemukset itsemurhakuoleman jälkeisestä ’kuolinsiivouksesta’ ovat täynnä vihaa, joka nousee yhä uudelleen satutetusta äidinsydämestä. Julkistetulla omakohtaisella tragedialla on tämäkin vaikutus, mikä on hyvä tiedostaa.  – Ei ole syytä puuttua kirjailijan tapaan surra, mutta on todettava, että kirjallisuutena teos on saman levyn toistoa eikä johda mihinkään. Toisaalta terapiakirjanakaan teksti ei tunnu toimivan, se ei auta äitiä ylös suruhaudasta, jota hän itselleen kirjoittamalla kaivaa.  

*

Johanna Elomaa  Kaipuun väri on sininen  Kosmos 2018

Erikoisen elämäntien valinnut, pikkuveljen itsemurhan järkyttämä kirjoittaja vaeltelee päähenkilönsä mukana Intiassa etsimässä rauhaa mielelleen ja tarkoitusta elämälleen. Päätön rakastuminen johtaa päähenkilön etsimään lentokoneessa kohtaamaansa miestä sieltä, mistä viimeinen viesti on tullut. Kertomus vie lukijaa pitkin ja poikin Intiaa monenmoisiin tarinoihin ja seikkailuihin. Tarinan loppuratkaisu palauttaa päähenkilön kauniisti todellisuuteen.  – Alku saa hiukan epäilemään, olenko haksahtanut chicklit-kirjaan, mutta todentuntuinen tarina kutsuu kuitenkin mukaansa. Käy ilmi, että tarinalla onkin tosipohjaa ja kirjoittajalla oikeasti kokemusta Intian ashrameista. Vanhat tarinat tukevat länsimaalaisen naisen vaeltelua värikylläisessä maassa rakkauden jäljillä.

*

Rebecca James  Hiljainen lähde  suom. Outi Järvinen  Bazar 2018

Valitsin kirjan ihan sokkona kauniita mielikuvia herättävän nimen perusteella. Pieleen meni. Keskinkertainen ’menestyskirjailija’ on kehrännyt kokoon tarinan, jonka liepeet sotkeutuvat toisiinsa. Synkkiä perhesalaisuuksia, järjetöntä mustasukkaisuutta, petoksia, juonittelua, murhanhimoa ja kummittelua kartanomiljöössä, rakkaustarinoissa sama puiseva kehityskaari.  – Mitä muuta tuosta nyt voi sanoa kuin: uskomaton keitos.

*

Joel Haahtela  Naiset katsovat vastavaloon  Otava 2000

Romaani on lahjakkaan kirjailijan uran alkutaipaleelta, toinen julkaisu. Tarinan keskiössä ovat nuoret, häämatkaltaan Firenzestä palaavat arkkitehti Klaus ja kirjailija-kääntäjä Lilian. Heidän asettumistaan uuteen kotitaloonsa kuvataan hienoin, paljon kertovin keskustelunyanssein. Naapuriksi ilmaantuu erikoinen nuoripari, johon kumpikin tutustuu omia teitään. Haahtela tuntuu olevan omimmillaan kuvatessa kahta naista, jotka löytävät toisissaan sellaista hienovireistä ymmärrystä, mitä miehet eivät suhteessa voi kummallekaan antaa.  – Olen tutustunut ja mieltynyt Haahtelaan hänen myöhempien romaaniensa kautta. Alkutuotanto on lukematta, siksi ilahduin löytäessäni tämän opuksen. Tässä jo näkyy se keveästi hengittävä kerrontatyyli, johon on helppo mieltyä. Jo mystinen nimi kiehtoo romaanissa.  

***

Runot

Claes Andrsson  Maanalainen näkötorni  suom. Jyrki Kiiskinen  WSOY 2018

Kirjailija, ent. kulttuuriministeri Anderssonilta julkaistu viimeisin runoteos sisältää tutusti filosofoivaa runoa, jossa on kaikuja politiikan vuosilta 1990-luvulla. Runot eivät kikkaile sanoilla eikä muodolla, pääosassa on sisältö, sanottava. Teos on vain kuutisenkymmentä sivua, mutta lukemisen arvoinen.  – Olen Anderssonin filosofissävyisestä runoudesta aina pitänyt, niin nytkin. Runoilija muistelee, hyvästelyn tuntuakin on.

”Sellaista sattuu että valo etsiytyy / ihmisten välille ja täyttää heidät / luottamuksella ikään kuin rakkaus / saisi heidät kukkimaan eikä mennyt / enää painaisi heitä kuin arkku joka on / täynnä jäätä torjuvassa autiomaassa”

*

Romaanit

Pirjo Hassinen  Parit  Otava 2018

Heikkous ja vahvuus eivät ole ihmisessä joko tai -ominaisuuksia vaan usein sekä että. Kokenut romaanikirjailija Hassinen kertoo tarinaa suvusta, jossa menestytään ja epäonnistutaan, sairastetaan, kuollaan, mutta myös toivutaan. Vahvuus näyttäytyy suostumisena sitoutumaan tosiasioista tietoisena sekä elämänsä raivaamisena päämääriensä toteuttamiseen. Tarina alkaa tyttärestä ja äidistä, joilla on poikkeuksellisen kiinteä suhde. Mitä tyttärelle tapahtuu, kun äiti kuolee ajalleen tyypillisesti keuhkotautiin? Kuka suvussa lopulta hoitaa suhteita, joita toiset parhaansa mukaan sotkevat?  – En ole tyypillisesti Hassisen romaanitaiteen ystävä, mutta kyllähän hän osaa tarinan rakentaa ja kuljettaa niin, että lukija pidetään imussa.  

*

Amos Oz  Älä kysy yöltä suom. Pirkko Talvio-Jaatinen  Tammi 2010 (1994)Amos Oz syntyi 1939, toimi Israelissa yliopistossa kirjallisuuden professorina ja kuoli 2018. Hänellä on omintakeinen kirjailijanääni, teksti hengittää kevyesti ja tarina vaeltelee maisemassaan tuulen tavoin. ”Romaani on kuin lempeää, melankolista kamarimusiikkia, ilmavaa, muttei heppoista.” (New York Times)          – Pidin kirjailijan tyylistä, hän ei takerru henkilöihinsä eikä kuljeta tarinaa tiukalla otteella, lukijan on helppo hengittää tarinan aaltoilussa.

*

Marja-Leena Mikkola  Mykkä tytär  novelleja  Tammi 2001

Kirjailijana ja vasemmistolaisena tunnetun Mikkolan tuotanto on monipuolista. Hän on julkaissut useita novellikokoelmia, romaaneja, lastenrunoja ja -romaaneja sekä elokuva- ja tv-käsikirjoituksia. Hänet tunnetaan myös kabaree- ja lauluteksteistään. Tässä teoksessa on viisi novellia, joista laajin, painavin ja puhuttelevin, Mykkä tytär antoi kokoelmalle nimensä. Kertojan tyyli on kosiskelematonta, pehmeästi havainnoivaa. Useimmissa novelleissa hän kuvaa naisten ihmissuhteita ja elämää.  – Kuten monet 60- ja 70-luvun nuoret, olen löytänyt ensin Mikkolan laulutekstit. Hänen myöhempi novellitaiteensa on jäänyt vasta nyt löydettäväksi. Niminovelli on hienosti kerroksellinen ja intensiivinen matka erään naisen historiaan.

*

Katja Kettu  Rose on poissa  WSOY 2018

• Kirjaan tämän tähän, vaikka en lukenut, siksikin, jos jossain toisessa mielentilassa toisena aikana pääsisi sisälle tarinaan. Harvoin näinkin nimekäs kirjailija saa aikaan tämän: ensi sivulta jo alkaa tökkiä. Ja kun tunne vain voimistuu sivu sivulta, siihen se sitten jää, jonnekin sivun 30 tienoille. Miksikö? Ehkä outojen nimien maailma. Ehkä kirjemuoto. Ehkä hyppely kahden aikakauden välillä, taas.

*

Anja Snellman  Kaikkien toiveiden kylä WSOY 2018

Kreetasta, kreikkalaisten erityisestä saaresta, tätä päivää ja mennyttä. Kahden aikakauden välissä elävä vanha Agave, vuorikylänsä viimeinen asukki, löytää rinteeltä vuoritieltä suistuneen nuoren naisen henkihieverissä ja parantelee yrteillään elävien kirjoihin. Matkaoppaana toimineen Monikan traaginen tarina, ja Agaven elämänmittainen rakkaus Mikisiin, lauluntekijään, kehkeytyy hiljalleen auki, solmiutuu yhteen ja tempaa lukijan mukaansa. 1970-luvulla ensi kertaa käydessämme Kreeta oli melko neitseellinen turistisaarena, mutta tällä vuosituhannella uudestaan käydessämme, turismin inhorealistiset puolet näkyivät ja tuntuivat jo sielläkin.  – Nautin kovasti vanhan Agaven ja nuoren Monikan yhteisen kesän kuvauksesta. Anja Snellman on löytänyt nautinnollista rauhaa tekstiinsä, jonka maustaa hänelle ominainen kirpeys.

***

RUNOT

Stina Saari   Änimling   Teos 2018

Kirjallisuuden opiskelija Stina Saari kokeilee ultramodernia runomuotoa, jossa sanat hajotetaan sekä riveillä että sivuilla ja luodaan kieltä uusiksi. Kustantajan mielestä ”Saaren ilmaisu on monipuolisuudessaan järisyttävää. Kieli särkyy, säikkyy, naksuu, jytisee ja laulaa. Sanat yrittävät keksiä itseään uudestaan – väkivalta koskee myös kieltä ja kommunikaatiota. Änimling on raaka, tärkeä, omituisella tavalla hauska ja erinomaisen tärkeä runokokoelma.” Lukija saattaa olla ihastunut, kummastunut, pöyristynyt ja ties mitä muutakin tavaillessaan sinne tänne paiskottuja irtokirjaimia, uusiosanoja ja riveihin järjestettyjä lauseita, joiden merkityssisältö, jos sitä on, jää hämäräksi.   – Tähän suuntaan osa runonkirjoittajista on menossa ja osa lukijoista seuraa, osa ei. Ojensin kirjan Toiselle ja kysyin mielipidettään. Toinen avasi kirjan umpimähkään ja hetken päästä ojensi kirjan takaisin kommentilla: ’yksi aukeama kertoo kyllä kaiken olennaisen.’

*

Satu Manninen   Camouflage   Gummerus 2018

Kuvataiteen maisteri Satu Mannisen (s. 1978) kuudes runoteos on muodoltaan perinteinen, mutta ilmaisultaan moderni, täynnä kuvaviidakon uhkeaa moniaistillista värinää.   – Tämän perusteella lukisin mieluusti aiemmatkin runokokoelmat. Tuore, ilmaisuvoimainen kieli on aina ravitsevaa runojen maailmaa rakastavalle.

Hämärässä hohtava pöytäliina, koppakuoriaisia halkeamia kulumia / pehmeän kaarevia puun syitä. Nainen sähkön rätinässä / haarukkakehrääjä pörröinen karvoitus tummat siipisuonet / otsalohko tyvitumake hallusinaatiot, hänen piirteidensä aarniometsä / sateessa kiiltävien lehtien pinta, varjot kasvoilla kuin lyijykynän jäljet, / sairauden runtelema kasvusto.

*

Heljo Mänd   Taivaan uni  suom. Anna Kyrö, kuvat Kaisa Kyrö   Atraine&Nord 2018 (2010)

Elämäntyöstä palkittu virolainen ”kirjailija kertoo kuolleiden lasten elämästä taivaankaltaisessa olotilassa.” Runot kuvaavat lasten lohduttavan surevia vanhempiaan. Runot on kuvitettu suomentajan toimesta kaunein maalauksin. Erityinen kirja lohduttanee lapsensa menettäneitä vanhempia.  – Kirja on kuin koru.

Me solmimme auringosta / seppeleen päähämme. / Kas ihmettä! Samassa pimeys / poistuu ympäriltämme. // Ehkä seppel on rajapuomi, / ylitsepääsemätön. / Sen säteet pysäyttävät / Pimeyden rynnäkön. // Se koruksi päähämme juurtuu, / siitä kasvaa aurinkopuu./ Sen ikivihanta latvus / meitä suojaamaan kaareutuu.  

*

ROMAANIT

Olli Jalonen  Taivaanpallo   Otava 2018

Viime vuoden Finlandia-palkinnon saanut romaani vahvisti jälleen Jalosen suvereeniuden sanataiteessa. Tarina kertoo Angus-pojasta, jonka vanhemmat kohtalo on heittänyt Saint-Helenan saarelle 1600-luvulla. Älykäs poika kohtaa englantilaisen tutkijamiehen ja saa tältä tehtävän. Saaren eristyneessä ja omalakisessa ilmapiirissä poika kasvaa ja jatkaa tehtäväänsä, kunnes olosuhteet käyvät niin vaikeiksi, että äiti toimittaa pojan jäniksenä Lontooseen matkalla olevaan laivaan.  – Romaani ottaa lukijan heti taikapiiriinsä ja pitää imussaan loppuun asti. Angus-poika on erityislaatuisen lahjakas, selviytyjä. Jalosen ei tarvitse kikkailla takautumilla eikä muilla tempuilla, lukijan mielenkiinto pysyy herpaantumatta ajantasaisessa, seikkailunomaisessa tarinassa loppuun asti. Lukija jää oikeastaan odottamaan tarinaan jatkoa. Tarinassa liikutaan taikauskon, kahlitsevan kristinuskon ja tieteen rajamailla tavalla, joka houkuttaa lukijankin ajatukset seikkailuihin. Lue ja ihastu!

*

Enni Vanhatapio  Absentia  Gummerus 2018

”Omaäänisen tekijän raikkaasti dialogivetoinen nykyromaani – – – villi ja traaginen aikamatka Lontoosta Suomeen, lapsuuden ja nuoruuden tuhnuisiin, lämpimiin ja sokeisiin hetkiin.” Ihmissuhteiden merkillepantavin piirre on poissaolo, kohtaamattomuus, ahdistuneisuus.  – Joo, on nykyromaani. Vierastin alkuun dialogia, jossa kieli poukkoilee englannista suomeen. Siitä tulee puolikielinen, ohipuhumisen olo, eikä sanottava pysy kasassa. Loppua kohti teksti paranee. Tekstin tekijästä on kyllä kehkeytymässä sanataituri, kunhan sanoitettavana olisi muutakin kuin loputonta ahdistusta.

*

Laura Manninen  Kaikki anteeksi  WSOY 2018

Keski-ikäisen viestintätyöläisen ja opiskelijan, Laura Mannisen esikoisromaanin aihe on ”väkevä puheenvuoro parisuhdeväkivallasta, häpeästä ja vaikenemisen kulttuurista.” Tarina alkaa, kun Laura, itsenäinen feministinainen tutustuu Mikkoon, joka on äärimmäisen hurmaava, kohtelias, herkkä ja sympaattinen mies. Suhde etenee vauhdikkaasti ja aluksi kaikki tuntuu täydelliseltä. Kunnes. Mannisen kuvaus narsistisen persoonallisuushäiriön vaikutuksesta parisuhteessa on äärimmäisen intensiivinen ja silmiä avaava.  – Suorastaan pelottavan todentuntuinen tarina vie lukijan mennessään niin, ettei lukija pysty laskemaan kirjaa kädestään. Mannisella on vahvan kirjoittajan ote, taito luoda jännite ja purkaa se hallitusti. Aihe on aina ajankohtainen ja tärkeä.

*

Merete Mazzarella  Alma – edelläkävijän tarina  suom. Raija Rintamäki  Tammi 2018

Ahkera esseekirjailijamme Mazzarella paneutuu 1870 syntyneen tutkijanaisen, v. 1900 tohtoriksi väitelleen Alma Söderhjelmin sanatoriossa vietettyjen viimeisien vuosien ajatuksiin, muistoihin ja tunnelmiin. Erityisen naisen erityinen elämäntarina ansaitsee tulla kerrotuksi tosiasioihin pohjautuen ja fiktiivisillä mietteillä täydennettynä, olihan Alma S. Suomen ensimmäinen naisprofessori aikana, jolloin naiset joutuivat anomaan vapautusta sukupuolestaan päästäkseen opiskelemaan yliopistoon ja tullakseen nimitetyiksi valtiollisiin virkoihin.  – Mielenkiintoinen naiskohtalo, mielenkiintoisesti ja taidokkaasti eläytyen kerrottuna.   

*

Maarit Verronen  Hiljaiset joet  Aviador 2018

1965 syntyneen, palkitun kirjailijan tuotanto on laaja. Uusimmassa romaanissa on erikoinen aihe, maapallon tuhoutumisen jälkeinen aika ja uuden ihmiskunnan kehityksen alku. Verronen on pyrkinyt luomaan uskottavan mahdollisuuden pelastautua katastrofista. Tulevaisuudentoivon kantajina romaanissa ovat monenlaisista elämänvaiheista selviytymisen kokemuksia saanut nainen ja viisi lasta, jotka nainen ottaa huolehtiakseen. Huolimatta tarinan dystopialuonteesta, synkkyys ja toivottomuus ei hallitse tapahtumia.  – Tällainen tarina ei ehkä ole mielilukemistoani, mutta luotin kirjailijaan enkä pettynyt. Kyllä yksi mahdollinen tulevaisuuskuva voi tällainenkin olla. Selviytymiskamppailu maailman tuhosta romaanin aiheena on haastava. Kannattaa lukea.

***

 

Pauliina Rauhala  Synninkantajat  Gummerus 2018

Oululainen äidinkielen opettaja Pauliina Rauhala (s. -77) iskeytyi lukevan yleisön tietoisuuteen romaanillaan Taivaslaulu, joka oli rehellinen kuvaus vanhoillislestadiolaisen uskonyhteisön ankarasta ja ahdistavasta puolesta nuoren äidin ja miehensä kautta. Synninkantajat jatkaa samaa teemaa ja valottaa aikaa, jolloin ’hoitokokouksissa’ yhteisö tuomitsi ja erotti jäseniä, jotka eivät taipuneet johtohenkilöiden sanelemiin sääntöihin. Kirjailija pyrkii tuomitsematta kuvaamaan toiminnan perusteita, ja sitä, miten näin voimakas hengellinen väkivalta vaikutti yksilöihin ja yhteisöön.  – Vanhoillislestadiolaisen liikkeen uskontulkinta, joka oli ja on yhä teologisesti oppimattomien maallikkojen käsissä, on päässyt elämään kirkon sisällä ihan rauhassa omaa elämäänsä. Hengellinen väkivalta, jota kirja ahdistavasti kuvaa, herättää kysymään, miten tällainen touhu voi rehottaa vapaasti, eikä kukaan kirkon vastuullisessa johdossa ei siihen puutu. Kirjoittaja on tarttunut tärkeään teemaan. Hienoa ja runollista kuvausta ihmisten tunteista ja kokemuksista on runsaasti.

*

Panu Rajala  Ilonhilaaja  Minerva 2017

Panu Rajalan tuntenevat kaikki. Mies on kirjallisesti sivistynyt (fil.tri) ja saanut aikaan kasan erinomaisia kirjallisuushistoriallisia elämänkertaopuksia, mm. Olavi Paavolaisesta, Mika Waltarista, F.E. Sillanpäästä, J.H. Erkosta, Arvo Poika Tuomisesta, Veikko Huovisesta ja Eino Leinosta. Suuri yleisö tuntee ehkä parhaiten Rajalan yksityiselämänsä naisseikkailuista, joista ainakin aviopuolisot, edesmennyt Elina Ylivakeri ja ex-vaimo Katri Helena ovat saaneet oman tarinansa muistoksi. Ilonhilaaja on romaani eläkkeelle jäävästä verotarkastajasta, jonka suhde naisiin ja elämään muistuttaa kovasti kirjoittajan julkisuuskuvaa. Romaani pyrkii keveään, humoristiseen sävyyn, siinä onnistuenkin.  – Kirjallisuuden historian henkilöiden luonnehdinta ja tutkijan analyyttinen henkilökuvaus Rajalalta käy loistavasti, mutta fiktiiviset romaanihenkilöt jäävät melko yksiulotteisiksi.

*

Hannu Väisänen  Leimikot  Otava 2018

”Väisäsen omaelämäkerrallinen romaanisarja huipentuu kuudenteen osaansa, jossa sukelletaan kielen ja kertomusten ihmeisiin.” Kehyskertomuksena on siepatuksi ja ryöstetyksi tulleen Anteron ja sieppaajien väliset keskustelut Anteron kotona, jonne miehet linnoittautuvat uhrinsa kanssa. Väisäsen muistikuvat liikkuvat Afrikkaan tehtyjen matkojen vaikutelmissa sekä lapsuuden kotikaupungin maisemissa. Kun Antero joutuu miettimään suomen kielen kauneinta sanaa ryöstäjien sitä kysyessä, hän päätyy sanaan ’leimikot’, josta tulee kirjan nimi.  – Koska uutuuskirja löytyi vain kirjaston pikalainahyllyltä, jouduin harppomaan sen viikossa joulupuuhien ja perheen yhdessäolon tiimellyksessä. Tämä kirja olisi ansainnut tarkemmankin lukemisen kuvausten värikylläisissä tunnelmissa viipyillen.  

”Kyllä romaanin voi kirjoittaa vaikka mistä näennäisen mitättömästä, sanoi Antero, – yhdestä herneestä voi kirjoittaa romaanin. Siihen on monta menetelmää. Tapahtuma-ajan voi jakaa pieniksi yksiköiksi, joista jokainen asetellaan vuoron perään suurennuslasin alle. Tai voi ajatella yksisoluista ameebaa romaanin rakenteen mallina, ameeban alati vaihtuvaa, joka suuntaan venyvää tukirangatonta muotoa ja valejalkoja, joita voi mielessään venytellä.”

*

Tõnu Õnnepalu  Paratiisi   suom. Jouko Väisänen  Kirjokansi 2018 (2009)

Õnnepalu on Viron tunnetuimpia ja eurooppalaisimpia nykykirjailijoita. Hän kirjoittaa tässä rauhallisesti etenevää, viipyilevää tekstiä, josta ei ole tarkoituskaan tulla romaania eikä varsinaista tarinaa ole. Paratiisi on paikka Hiidenmaalla, jonne kirjailija palaa viikoksi. Hän kirjoittaa tunnelmistaan ystävälle ja herättää näin henkiin nuoruutensa kyläyhteisön ihmiset ja omat muistonsa suurten muutosten ajalta.  – Paratiisi on vapaana soljuvaa, meditatiivista tekstiä, joka keinuttaa lukijaa kuin rauhallisena aaltoilevan meren mainingit. Ihanaa juuri joulun tuntumassa verkkaiseen tahtiin luettuna.

***

Runot

Shiwu  Kaivoin lammen kuuta varten  Ajatuksia vuorilta  suom. Miika Pölkki  Art House 2018

Kirjoittaja on buddhalainen erakkomunkki. Yksinkertaisen elämän kauneus, vuorten läsnäolo ja vaitiolon viisaus henkivät teksteissä.  – Runoutta voi juoda kuin lammesta heijastuvan kuun valoa.

*

Proosa

Ingmar Bergman, Maria von Rosen  Kolme päiväkirjaa   suom. Marita Salminen  LIKE 2005

Teos perustuu kolmen henkilön autenttisiin päiväkirjamerkintöihin ajalta, jolloin Ingmarin rakastetun puolison Ingridin pitkälliset vatsavaivat paljastuvat tutkimuksissa syöväksi. Merkinnöt ovat lyhyitä, mutta antavat hyvän kuvan kunkin prosesseista sairauden ja hoitojen kestäessä. Ingrid itkee paljon ja vastustaa viimeiseen asti totuuden myöntämistä itselleen. Ingmar käy omaa taisteluaan ja äitiinsä syvästi kiinnittynyt tytär Maria omaansa.  –   Teos on vaikuttava kuvaus, miten fataali sairaus muuttaa ihmistä, sekä potilasta että läheisiä. Lainatessani kirjan en tajunnut, mistä on kysymys. Lukukokemus marraskuun hämärien päivien ja iltojen tunnelmassa oli sitten erityisen intensiivinen ja ryyditti omia kuolemamietteitä.

*

Raimo J. Kinnunen  Elämänpinna  Tmi Athanor 2017

Kinnunen on 1931 syntynyt vapaa kirjailija, aiemmin opettajana ja sivukirjaston hoitajana toiminut. Wikipedia kertoo hänen kirjoittaneen runoja, parikymmentä romaania, kuunnelmia, näytelmäkäsikirjoituksia. Valtion kirjallisuuspalkinnon Kinnunen sai 1962. Hän perusti 1994 oman kustantamon kirjoilleen.  – Tämä omaelämäkerralliselta vaikuttava 144-sivuinen romaani on kyllä pikemminkin hajanainen juttukokoelma, jonka rakenne on löyhä, ja tarina hyppelehtii. Lauseet ovat osittain ilmaisultaan epämääräisen oloisia. Ehkä kirjailijan luovuusaika alkaa mennä mailleen.

*

Aki Ollikainen  Pastoraali  Siltala 2018

Ollikaisen eleetön kirjoitustyyli on viehättänyt minua ensimmäisestä romaanista Nälkävuosi. Pastoraali etenee verkkaan, puhuu lampaista ja niiden hoitajista. Vähitellen uhat nousevat suden muodossa tyynen elämänmuodon pintaa rikkomaan. Ollikainen osoittaa kylmäävin juonenkääntein, ettei ihmisen elämä ole hänen omassa hallussaan eikä lampaankaan elämä hoitajansa.  – Tiivis tarina, lyhyin luvuin. Lukija saa enemmän kuin pienesti kerrottu antaa ymmärtää.

*

Mari Mörö  Hajavalo  Teos 2018

Mari Mörö on ollut minulta jotenkin unohduksissa Finlandia-ehdokkaana olleesta, myöhemmin Runeberg-palkitusta opuksesta Kiltin yön lahjat lähtien. Wikipedia kertoo, että hän on puuhaillut monenmoista kirjallisella saralla, asuukin vain osa-aikaisesti Suomessa. Tuore romaani kuvailee rinnakkain nuoren sukupolven vastausta tulevaisuusdystopioihin ja menneiden aikojen Sointula-utopian raunioita.  – Vaikka ymmärsin romaanin idean, en oikein jaksanut kiinnostua tyylistä, jolla rinnakkaiskuvausta toteutettiin. Henkilöt jäivät etäisiksi. Teoksen kustantaman romaanin erityisen kauniin ja paljon puhuvan ulkoasun suunnitteli Elina Warsta.  

*

Markku Pääskynen  Hyvä ihminen  Tammi 2018

Pääskynen on -73 syntynyt kirjailija, usein palkinnoin huomioitu ja kahdesti Finlandia-palkintoehdokkaana ollut. Hyvä ihminen on hänen yhdeksäs romaaninsa. Pääskysen tyyli on persoonallinen ja tarinan kuljetus juoheaa. Romaanin päähenkilö on erikoinen persoona, jota muut luonnehtivat naisen ja miehen välimuodoksi. Hän kykenee kuitenkin rakastamaan naista, jonka kanssa saa pojan, mutta sitten nainen jättää hänet. Miehen ajatusradat alkavat oudosti hajoilla. Päätöslause: ”Lähden ja suljen oven. Seison käytävällä, lukittujen ovien ulkopuolella. Aika pysähtyy, käytävä pyörii ja koko maailma sen mukana. Minusta tuntuu kuin olisin seissyt tässä koko ikäni. Kukaan ei näe minua. Kukaan ei auta minua. Kukaan ei tunne minua.” 

– Jouduin ristiriitaisten tunteiden valtaan tarinaa lukiessa. Toisaalta kirjailijan kieli on paikoin todella hyvää ja nautittavaa, toisaalta kuvaukset päähenkilön persoonan hajoilusta ovat niin kirskuvan tosia kuin tapahtumat olisivat omakohtaisesti koettuja. Poikkeuksellisesti päädyin tutkimaan, mitä kirjallisuuskriitikot ovat sanoneet kirjailijasta. Sama ristiriita tuntuu monia vaivanneen. Lisäksi kirjailijan yksityiselämän käänteet luovat vaikutelman epävakaasta persoonallisuudesta. Vaan niinpä usein on, että nerouden ja hulluuden raja on kuin veteen piirretty. 

***