Tässä tapauksessa myönnän kernaasti olleeni väärässä, kun olen netflixistä katsottavaa etsiessämme torpannut espanjalaiset tekeleet turhan melodramaattisina. Kävi taannoin niin, että pysähdyin tutkimaan rikossarjaa Yksinäisyys koskevaa esittelyä. Sarja osoittautui espanjalaiseksi. – No, katsotaan yksi jakso ja päätetään sitten, tuumimme. Kahdeksan jaksoa ja neljä iltapäivää myöhemmin istun tässä kertomassa, että kannattaa katsoa – aiheen vuoksi.

Päähenkilö on kaupunkinsa varapormestarina toiminut, aviokriisiä elävä lakinainen. Hän kokee lomaillessaan lyhyen romanssin, jonka seuraukset ovat onnettomat. Hänet on tunnistettu ja tietämättään videokuvattu rakastelukohtauksessa. Kun video päätyy julkisuuteen, seurausten vyöry on dramaattinen. Rikossarja on #metoo-henkinen paljastaessaan espanjalaisen macho-kulttuuriyhteiskunnan tyypilliset asenteet sekä uhrien vaikeuden saada tukea ja oikeutta.

Okei, myönnetään: elokuva on tunteikas latinotyyliin, mutta ei mielestäni ylidramaattinen eikä vesitä tärkeää asiaa, jonka se nostaa esiin.  

Runoilija Saila Susiluoto on kirjoittanut päiväkirjatyyppisen proosateoksen kirjailijaresidenssissä olostaan Italiassa. Siitä ilmenee, että hän on kriisissä kirjoittamisensa kanssa – eikä ainoastaan sen, vaan koko olemassaolon ja elonkehän kanssa. Hän haluaisi kokeilla jotain uutta, mutta ei oikein tiedä mitä.

”Olen harkinnut muita ammatteja, vakavasti, kykyni ovat rajalliset, ikäni on mitä on, osaan tarjoilla ja siivota, hoitaa lapsia, haluan olla hyödyksi, mutta pakolaisleirin työntekijän on osattava arabiaa ja kreikkaa muiden kielten lisäksi, tarvitaan ajokortti, mielellään sairaanhoitajan tai lääkärin koulutus, merien suojelutyössä sukeltajan tutkinto. Kuvatulvan ja tarinoiden ja menetyksen aikakaudella runoutta ei haluta, vaikka juuri se voisi ilmaista sen missä nyt liikumme, mitä kadotamme päivittäin. Pelkään, että sanoille ja kielikuville käy kuten lajeille, runsaus kaventuu, häviää. Samalla minua vaivaa tarpeettomuuden tunne, tunne siitä, ettei kieli, oma kieleni yllä mihinkään todelliseen.”  (s. 37)

Samaan turhautumiseen ja eksyksissä olon tunteeseen on pakkautunut luonnon ja ihmiskunnan tilan suru, joka tuntuu vyöryvän kirjailijan päälle tukahduttavana. Lukijana tunnen myötätuskaa sekä tästä elämän tilasta maapallollamme että yksityisemmin hienon ja kyvykkään kirjailijan myllertävästä vaiheesta. Mitä se on, kun kirjoittava ihminen menettää uskon sanojensa merkitykseen, kokee kadottaneensa kielen, joka on ollut hänelle elinehto?

”En halua enää sen metsän ruumiin vierelle, hakatun metsän, rehevöityneen järven rangan vierelle. Kun puhutaan kaivoksista ja louhoksista ja maan myymisestä kaivosyhtiöille, tuntuu etten halua tätä maatakaan, mielelläni tekisin kuten vaikean suhteen edessä, lähtisin taakse katsomatta. Minun pitäisi, pitää löytää se voima, jolla puolustaa luontoa, jolla nousta kaikkia noita louhivia, tuhon työtä tekeviä väkivaltaisia voimia vastaan, mutta en vain löydä, tunnen avuttomuutta, lohduttomuutta, jossain syvällä vihaa, jolle minulla ei ole muita sanoja.”  (s.181)

Kunnioittamani ja arvostamani runoilija on parahtanut ääneen sen, mitä ei ole kyennyt eikä jaksanut runoksi taivuttaa. Tunnen sen tuskan värinän myös lukijana itsessäni. Jos runo kuolee, miten käy meidän, jotka elämme ja hengitämme runoudessa, runoudesta?

Palasin 2011 Nobel-palkitun Tomas Tranströmerin runojen pariin taannoin Lukunurkkauksessa mainitsemani Heli Hulmin kirjan inspiroimana. Olin hankkinut Kootut teokset runoilijan Nobel-vuonna, kun opus julkaistiin suomennettuna. Nyt vanhempana Tranströmerin runot ovat kenties vielä vaikuttavampi lukukokemus kuin nuorempana. Runoilijan maailmanmatkat, sisäinen avaruus, keskustelut toisten kirjailijoiden tekstien kanssa, kielen rikkaus ja kauneus puhuttelee myös Caj Westerbergin hienon suomennoksen ansiosta. – Tranströmer kuoli 2015 ja on Nobelinsa ansainnut. Poimintoja teoksista:

Jälleen on joku jättänyt raskaan kaupungin, sen / ahneitten kivien renkaan. Kristallinkirkasta suolaa on vesi / /  Hitaana pyörteenä on tänne noussut hiljaisuutta / maan keskeltä juurtuakseen ja kasvaakseen, / varjostaakseen runsaslatvaisena miehen / auringonlämmintä porrasta.       (Viisi säkeistöä Thoreaulle; Syksyinen saaristo 1954

*

Helmikuussa elämä on pysähdyksissä. / Linnut eivät mielellään lentäneet, ja sielu / hiertyi maisemaa vasten niin kuin vene / hankautuu vasten laituria, johon se on kiinnitetty. //  Puut seisoivat selin. / Kuolleet korret mittasivat lumen syvyyden. / jalanjäljet hangella vanhenivat. / Suojapeitteen alla kieli näivettyi. // Eräänä päivänä jotain tuli ikkunan luo. / Työ keskeytyi, kohotin katseeni. / Värit liekehtivät. Kaikki kääntyi ympäri. / Maa ja minä riensimme toisiamme kohti.                       (Kasvotusten; Keskeneräinen taivas 1962)

*

Menomatkalla säikähtänyt siipipari paukkui lentoon, siinä kaikki. Sinne mennään yksin. Se on korkea rakennus, joka koostuu yksinomaan raoista, rakennus,  joka aina huojuu, mutta ei koskaan romahda. Tuhatkertainen aurinko leijuu sisään raoista. Valon leikissä vallitsee käänteinen gravitaatiolaki: talo ankkuroituu taivaaseen, ja mikä putoaa, putoaa ylös. Siellä saa kääntyä ympäri. Siellä sureminen on sallittua. Siellä uskaltaa kohdata tietyt vanhat totuudet, jotka yleensä pidetään piilossa. Syvällä olevat roolini nousevat siellä pintaan, roikkuvat kuin kutistetut kallot esi-isien majassa Melanesian jollakin syrjäisellä saarella. Lapsellinen päivänvalo ympäröi hirmuisia voittosaaliita. Niin lempeä on metsä.  (Metsänkohta; Totuudenkynnys 1978)

*

Novellit

Johan Bargum   Ikämiehiä   suom. Outi Menna   Teos 2022

Bargum (s.1943) on ruotsinkielinen suomalainen runsaasti palkittu kirjailija. Löysin hänen viimeisimmän teoksensa kirjaston novellipöydältä. Miten voi olla mahdollista, etten olen löytänyt häntä jo ajat sitten? Todennäköisimmin siten, että en lueskele kaikki tietävien kirjallisuuskriitikoiden analyysejä enkä heidän ylisteleviä kritiikkejään. Sen sijaan tutkin uutuuskirjojen lyhyet esittelyt Hesarista ja muutamista satunnaisista aikakauslehdistä. Se riittää, yleensä. No niin. Tämä siis on löytö! Sopivan lyhyitä, antoisia, omaäänisiä, tarkasti nähtyjä ja kauniita juttuja ihmiseltä, joka on elänyt pitkän elämänsä ja osaa kuvata havaintonsa.

*

Romaanit

Suvi Vaarla   Kadonnut aika   WSOY 2022

Uuden sukupolven kirjailija, yliopistokoulutettu, alun perin helsinkiläinen 90-luvun lama-ajan lapsi on asunut Euroopan merkittävimmissä kaupungeissa. Hän on julkaissut mm. novellikokoelman Täydellisiä ihmisiä ja romaanin Westend.  – Kiinnostavaa! Nykykirjailijoiden ajatus- ja arvomaailma poikkeaa omasta, suurten ikäluokkien lukijapiirin omaksumasta. Heidän historian tajunsa saattaa vaikuttaa ohuelta ja oman elämänratkaisujen hybris sysii muista piittaamattomaan suuntaan. Kuitenkin tuore kieli ja notkea mieli korvaa usein syvyyden puutteen. Tarinassa on aina kuitenkin kyse yksilöistä, kaikki eivät ole samaan muottiin valettuja. Tämäkin on löytö!

*

Marjo Heiskanen   Mustat koskettimet   Siltala 2017

Romaanin kirjoittaja on monialainen kulttuurityöntekijä ja aiemmin julkaissut romaanin, runoteoksen ja elämäkerran. Romaanin päähenkilöt työskentelevät muusikkoina. Pianisti, sellisti, viulisti esiintyvät triona, heillä on myös alan asiat hallitseva avustaja. Romaani kertoo kunkin elämässä tapahtuneiden muutosten kautta, miten triosta tulee duo ja viimein pianisti konsertoi yksin.  – Heiskanen itse on läpeensä muusikko, tapa, jolla hän puhuu yhtyeen esiintymisistä, ohjelmistosta, henkilösuhteista ja vääjäämättömästä kehityskulusta osoittaa sen kiistatta. Hän haltioituu pianistin mielialoja ja ajatusmaailmaa kuvatessaan siihen tapaan, että tietää mistä puhuu. Minusta tämä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kiehtova romaani!

*

Peter Sandström   Ison vaaleen viimeinen kesä   suom. Outi Menna   S&S 2022

”Turkulainen kirjailija Peter Sandström on omaperäinen mestari, jonka teksteissä yhdistyvät realismi ja absurdius, melankolia ja huumori.” Kustantajan luonnehdinta on varsin osuva. Kirjailija on noteerattu edellisestä romaanistaan Runeberg-palkinnolla.  – Henkilökohtainen lukukokemus on sitten toinen juttu. Usein olen huomannut, että kirjat, joiden mukaan en pääse, ovat usein tiettyyn ikäluokkaan ja genreen sijoittuvien miesten kirjoittamia. Oman elämänsä etsijöiden, siellä täällä haahuilevien miesten kirjavat kokemukset ja niiden kuvastama arvomaailma jättää minut usein kylmäksi. Niin tässäkin kävi. Sivulla 65 kysyin itseltäni, täytyykö minun todellakin lukea tämmöistä. Muistutin sitten itseäni, että kirjoittajan tekemän työn arvostuksena olen luvannut lukea 99 sivua kaikesta minkä aloitan, tuntui miltä tuntui. Lisäsin nyt omaan lupaukseeni sen, että jos teksti ei ole vastenmielistä, voin ajelehtia sen mukana loppuun vapaaehtoisesti, koska pakkoa ei ole suuntaan eikä toiseen. Joten: luettu on.

*

Andrew Miller   Optimistit   suom. Erkki Jukarainen   Tammi 2006 (2005)

Tammen Keltainen kirjasto on aina ollut tae laadukkaasta luettavasta. Miller on myös tohtoritason kirjailija, joten ei ole yllätys, että hänen romaaninsa on täällä numerolla 376. Tässä faktapohjaisessa romaanissa pääosassa on toimittaja, valokuvaaja, jonka usko ihmisiin ja tekemänsä työn merkitykseen romahtaa hänen jouduttuaan todistamaan kamerallaan raakaa kansanmurhaa Afrikassa. Samaan aikaan hänen sisarensa joutuu psykiatriseen hoitoon mielenterveytensä järkkyessä. Näistä lähtökohdista Miller kehittää toivoa antavan romaanin siitä, miten myötätunto ja hyvyys voi parantaa rikkoutuneen ihmisen.  – Koin juuri saaneeni jotain todella hyvää ja toivoa antavaa oikeaan aikaan tämän romaanin myötä. Romaani kutsuu salaperäisin viittauksiin hitaasti mukaansa. Itselleni avainlauseeksi nousi tämä: ”unohtaminen saattoi tavallaan olla muistin aidoin, jotakin paradoksaalista lakia toteuttava tehtävä, tuiki välttämätön ja nerokas keino pyyhkiä hitaasti pois kokemus ja tieto.”  (s.217)

*

Anna- Maria Eilittä    Kun olen poissa    Atena 2019

Keminmaalla syntynyt 1975 ja kirjoittamisaikaan helsinkiläinen teologiaa opiskeleva A-M Eilittä julkaisi esikoisromaaninsa, fantasiaromaanin onnettomuudessa kuolleen opettajanaisen kuolemanjälkeisestä elämästä.   – Romaanin harvinainen positio toimii yllättävän hyvin. Henkiolentona oman perheensä ja ystäviensä sekä lapsuusperheensä tuntumassa liikuskeleva Ilona pääsee näin ikään kuin selvittämään eletyn elämänsä mysteerejä ja ihmissuhteita. Sen myötä hän myös tajuaa, miksi hänen oli vielä viivyttävä. Lopulta hän, kun kaikki selviää, henki pääsee myös jättämään elämänsä ihmiset ja liittymään aiemmin poismenneiden maailmaan. Tarina puhuttelee lukijaa; kuolema on todellinen vapautus sekä lähtijälle että jääville vain, jos elämä ei ole pahasti kesken eikä ihmisten välille jää salaisuuksia tai selvittämättömiä ristiriitoja.

*

Marja-Leena Tiainen    Lauantaitanssit    Icasos 2022

Kuopiolainen kirjailija M-L Tiainen (s. 1951) on vakiintuneen lukijapiirinsä keskuudessa suosittu romaanikirjailija. Olen huomannut itsekin lukeneeni vuosien varrella kaikki hänen romaaninsa. Luonnehtisin häntä kirjoittajana tyyliltään luotettavan tasaiseksi, tavallisten ihmisten tavallisia tarinoita tarjoavaksi. Viimeisen romaanin tapahtumat sijoittuvat 80-luvun maaseututaajamassa kahdestaan elelevän avioparin murrosvaiheeseen.   – Modernia, väliin vieraalta tuntuvaa elämänmenoa kuvaavien nykyromaanien putkesta tekee toisinaan mieli palata nostalgian pariin. Tiainen on luotettava kertoja siihen tarkoitukseen. Tuttua elämänmenoa sujuvasti kerrottuna ja oivaltavaa juonen kehittelyä, joka ei kauheasti yllätä, mutta on viihtyisää lukea. 

***

Tua Forsström   Lokakuun iltana soudin järvelle   –runoja, suom. Caj Westerberg   Siltala 2013

Runoilija palkittiin Ruotsin kirjallisuuden valtionpalkinnolla. – Olen erityisen ihastunut niukkasävyisiin runoihin, joissa sanoja on säästeliäästi, mutta ne syvällisiä ja merkityksellisiä. Tuan runot ovat sitä laatua. Ne kutsuvat vaivihkaa lukijaa ulos ajatuspoteroistaan.

*

Kristiina Harjula   Ollaanko me jo vanhoja   Kirjapaja 2018

”Elämää suurten ikäluokkien matkassa” alaotsikoitu kirja paneutuu vuosien 1944-1998 globaalisti tärkeimpiin tapahtumiin ja muutoksiin suurten ikäluokkien kokemina haastattelujen pohjalta.  – Paljon on tuttua ja itsekin koettua. Matkan varrella elettyä ja havaittua nousee mieleen.

*

Mikko Granroth   Mustat juuret   –novelleja   Siltala 2022

Tamperelainen fil.maist. Mikko Granroth ylläpitää dementiamediablogia ja julkaisi vastikään esikoisnovelliteoksensa.  – Erikoinen kirja esikoiseksi. Granrothin kieli on monisärmäistä ja värikästä, kaleidoskooppimaisella tavalla. Se on myös osittain vaikeasti ymmärrettävää, paikoin jopa sekavaa. Mielenkiintoinen lukukokemus, mutta vaatii lukijalta kärsivällistä paneutumista, että se mitä kirjoittaja koettaa viestiä, tulisi ymmärretyksi.

*

Karin Fossum   Marraskuun neljännen vastainen yö   Johnny Kniga 2005

Kirjailija Karin Fossum kertoo tarinan isästä ja äidistä, joiden 17-vuotias tytär lähtee kotoa marraskuun neljännen päivän vastaisena yönä ja katoaa jäljettömiin. ”Romaani on mielen matka uuden elämän alkupisteeseen – armon mahdollisuuteen.” – Kirjaa lukee melkein henkeään pidätellen, niin herkkää ja taitavaa on vanhempien kokeman järkytyksen ja piinan monitasoinen kuvaus. On selvää, että ainoan lapsen katoaminen muuttaa vanhempien käsityksiä itsestään ja toisistaan. Mies ja vaimo yrittävät selviytyä tilanteesta niillä edellytyksillä, joita kummallakin yksilönä on. Myös parisuhde joutuu tarkastelun alle. Yllättävä loppuratkaisu tuo armon ja armollisuuden näkökulman vahvasti esille. – Fossum on tosi taitava suhteiden muutoksen ja tunnelmien kuvaaja.

*

Tommi Kinnunen   Pimeät kuut   WSOY  2022

Tommi Kinnunen paneutuu kuvaamaan uransa loppuvuosia elävän naisopettajan viimeistä pestiä rajaseudun syrjäkylän supistetun koulun oppilaiden ohjaajana. Opettajan terveys on murtumaisillaan ja elämä monin tavoin rikki, mutta puolensa hän pitää ja tehtävänsä täyttää.  – Tommi K. on kyllä mestarillinen tekstin tekijä, saa lukijan tempautumaan mukaan mihin vain lähtee tarinaa viemään. Tarina kuljettaa lukijaa, eikä kirjailija häiritse epäoleellisilla kuvauksilla mielikuvia, joita lukijalle nousee. Opettaja on inhimillinen persoona kaikessa rujoudessaan ja lukijan myötätunto häntä kohtaan kasvaa sitä mukaa, kun hänen elämänsä kovat ehdot avautuvat lukijalle.

*

Heli Hulmi   Pimeän kynnyksen yli   Aviador 2022

Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmi on käynyt sisäistä keskustelua runoilija Tomas Tranströmin tekstien kanssa ja kirjoittanut siitä heränneitä ajatuksia peilattuna oman elämän ajankohtaisiin kokemuksiin.  – Keskustelukirja on yllättävän hyvin toimiva muoto, kun pohjana on aito kiinnostus runoilijan persoonaan ja tekstien taustoihin. Kirjailija kuljettaa ajatustenvaihtoa runoilijan tekstien kanssa elämänmittaisen kiinnostuksen läpi.  Väkevä lukukokemus, johon punoutuu myös lukijan omat kokemukset Helin persoonasta muutamien kirjoittajakurssien pohjalta.

*

Jukka Pakkanen   Olla, hengittää   Aviador 2022

Minimalismin mestari, Jukka Pakkanen, on julkaissut pienen (70 sivua) ajatuskuvien ketjun, joka keskittyy kahden ystävyksen yhteisen muiston ja syvällisen toinen toisensa ymmärtämisen ytimeen. Ystävistä toinen makaa sairaalassa ja ajelehtii muistikuvien ja mielleyhtymien virrassa tajunnan rajamailla. Olen aiemminkin kertonut täällä pitäväni Pakkasen kirjailijanlaadusta ja tekstin kerroksellisuudesta. – Tässä uusi, fantastinen pikku helmi lukijoille!

*

Nunna Kristoduli   Päiväkirjat   toim. Marja ja Riitta Lampi   Lintulan luostari 2022

Siviilihenkilö Anna-Leena Lampi koki jo varhain kutsumusta luostarielämään. Tunnollisena ja älykkäänä perheensä vanhin tytär kirjoitti kuuden laudaturin ylioppilaaksi. Vanhemmat ja opettajat olivat suunnitelleet hänelle lääkärin tai tiedenaisen uraa, mutta lahjakas tytär etsi oman tiensä. Päiväkirjat toimitettiin yksiin kansiin sisarten toimesta (v. 2020), Kristodulin kuoleman jälkeen. – Tapasin Nunna Kristodulin henkilökohtaisesti vähän ennen hänen kuolemaansa v. 2019 Lintulassa käydessäni. Olin lukenut aikaisemmin julkaistun Kristodulin ja Suvi-Anne Siimeksen keskustelukirjeenvaihdosta julkaistun kirjan. Henkilönä Kristoduli oli vilpitön ja itselleen vaativa, mutta kärsi vanhempiensa hyväksymättömyydestä. Nunnan kilvoituksen ankaruus selviää päiväkirjojen sivuilta. Kristoduli opiskeli yliopistossa filosofiaa ja nykykreikkaa ja hakeutui sitten pieneen kreikkalaiseen nunnaluostariin, jossa hän sai mahdollisuuden kääntää Filokalian suomeksi. Suurtyö kesti yli kaksikymmentä vuotta. – Päiväkirjatekstit valottavat erityistä persoonallisuutta ja hänen merkitystään Suomen Ortodoksikirkossa.

 ***

Anu Rinkinen   Metallivaahto  -runoja   Ntamo 2022

Metallivaahto on tekijänsä kolmas runokokoelma. Moderni kotimainen runous on aisteja avaavaa sillä tavoin kuin toisilleen vieraiden elementtien yhdisteleminen ja runoksi pukeminen parhaimmillaan on. Se houkuttaa lukemaan arvioimatta, pyrkimättä ymmärtämään tai ennakoimaan, ottamaan vastaan sysäykset ja tajunnanvirran käännökset, joita tekijä tarjoaa. Useimmiten myös palkitsee heittäytymisen oivalluksin ja uusintaa kieltä.

*

Hassam Blasim   Vapaudenaukion mielipuoli   -novelleja   suom. Sampsa Peltonen   WSOY 2009

Irakilaiskirjailija ja elokuvaohjaaja, tullut Suomeen 2004 on julkaissut muutaman novellikokoelman. Tämä lienee alun perin englanniksi julkaistu, sitten suomennettu. Novellit ovat synkänsävyisiä, erilaisten irakilaismiesten ikäviä, puistattavia kohtaloita kuvaavia. Aihepiiri laajentaa kyllä ymmärrystä miksi niin moni tuosta maasta on meiltäkin turvapaikkaa hakenut.

*

Päivi Alasalmi   Sudenraudat   Gummerus 2021

Kirjailija Päivi Alasalmi on julkaissut romaaneja, novelleja, satukirjoja. Sudenraudat on hänen 24. teoksensa. 1800-luvun lopulla Varsinais-Suomessa menehtyi 12 lasta ja lukuisia kotieläimiä nälkiintyneiden susien tappamana. Mitä tämä vaikutti yhteisöllisesti ja miten susien metsästys tuohon aikaan hoidettiin, siitä romaani kertoo. Teos kuvaa myös naisen asemaa Caldoniuksen säätyläisperheen tyttären kautta sekä nousussa olevaa fennomaaniaatetta.   – Historiallisen romaanin Alasalmi kyllä taitaa. Väkevästi hän kuvaa lasten ja heidän perheidensä kohtaloita, unohtamatta villieläinten näkökulmaakaan. Päähenkilö Venny Caldonius kasvaa ulos säätynsä kesystä naiskuvasta ja lähtee rohkeasti toteuttamaan unelmaansa taiteilijana. Susijahdin myötä hän kohtaa myös elämänsä rakkauden.

*

Hanna Meretoja   Elotulet   WSOY 2022

Kirjallisuustieteen professori Turun yliopistossa kirjoitti omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan fiktiivisen romaanin, joka on herättänyt huomiota ja saanut myönteisiä arviointeja. Teksti on filosofoivaa, tärkeässä osassa on yksityinen elämänkohtalo ja miten se resonoi ystäväpiirissä. Tapahtumisen näyttämönä on saaristomeri ja vanha perinne muinaistulien polttamisesta rannoilla. Kirjoittaja liikkuu monitasoisesti päähenkilön tragedian ympärillä ja käyttää meren läsnäoloa valovoimaisesti hyväkseen.   – Alusta asti teksti tempaa dramaattisin keinoin mukaansa. Tunnelmissa vellominen on perusteellista, kuten se useimmiten kriisiyttävien tapahtumien osuessa kohdalle oikeasti onkin, elävässä elämässä. Meretojan kieli on runsasta, maalailevaa ja herkästi henkilöidensä reaktioita kuulostelevaa. Teksti on antoisaa myös kirjoittajansa laajan perehtyneisyyden myötä. Hieno, moderni, koskettava romaani. – Suosittelen!

*

Abdulrazak Gurnah   Loppuelämät   suom. Einari Aaltonen   Tammi 2022 (2020)

Vuoden 2021 nobelisti, Tansaniassa syntynyt ja Iso-Britanniassa akateemisen uran tehnyt kirjailija kirjoitti unohtumattoman romaanin kolonialismin varjoista. ”Gurnah johdattaa hellällä, mutta varmalla otteella sotaseikkailijat, kapinoivat naiset ja kieroilevat tukkukauppiaat itäafrikkalaiseen rannikkokaupunkiin, missä kaikkien tiet risteävät. Historian juurettomaksi jättämät elämät kietoutuvat toisiinsa ja puskevat aina vain eteenpäin, koska elettävä on, loppuun saakka, tapahtui maailmassa mitä tahansa.”   – Pitkästä aikaa laadukas romaani, jossa henkilöt elävät ja toimivat aikansa ja elinympäristönsä aitoon tapaan. Romaani on mahdollisuus tutustua aivan toisenlaiseen elämäntapaan, havainnoida mikä meissä ihmisissä on kulttuurisidonnaista, missä taas olemme kukin kaltaisenamme samaa ihmiskuntaa.

*

Ali Smith    Syksy   suom. Kristiina Drews   Kosmos 2022

Kehuttu brittiläinen nykykirjailija Ali Smith on palkittu nimenomaan omaäänisyydestään. Syksy on monitasoinen kuvaus ajastamme. Päähenkilö on nuori Elisabeth, joka tutustuu naapurin vanhaan mieheen, Danieliin ja käy hänen kanssaan pitkiä keskusteluja.   –Syksy ei ole tyypillinen romaani, keskushenkilöt ovat omalaatuinen erisukupolvinen pari, joita tuntuu yhdistävän vain tapa hahmottaa maailmaa. Kirja ei ole helppolukuinen, mutta – ehkä siksi – erityisen antoisa.

*

Kantanen Emma   Jos sataa älä tule   Gummerus 2022

Nuoren taiteen maisteri Emma Kantasen toinen romaani kertoo Australiassa valokuvausta opiskelevasta naisesta, joka rahoittaa opiskeluaan (ja terapiaansa) seksityöllä. Kuvauskohteiden etsiskelyjen myötä hän kiinnostuu suurkaupungin tunneleita tutkivasta underground-yhteisöstä.  – Tässä romaanissa voi tutustua mitä eksentrisimpään osaan suurkaupungin olemusta, sen alaiseen tunneliverkostoon. Samalla aukeaa ovi oudon elämäntavan yhteisöön ja sen kirjoittamattomiin lakeihin. En tiedä onko tämäntapaisesta kirjoitettu romaania aiemmin, minulle ainakin täysin vieras ja outoudessaan kiehtova elämäntapa, joka laajentaa maailmankuvaa suorastaan räjähtävällä voimalla. Romaani ei pelaa vivahteilla eikä sävyillä, vaan koko ajan läsnäolevalla uhalla ja tapahtumilla, jotka väkivaltaisuudessaan nostavat pelon hien otsalle.

***

Pauliina Haasjoki   Nausikaa   Otava 2022

Haasjoki on Ulvilassa 1976 syntynyt runoilija ja kirjallisuudesta väitellyt filosofian tohtori. Nausikaa on hänen kahdeksas runokokoelmansa. Hänet on palkittu runokokoelmasta mm. 2010, 2013 ja 2015.  –  Avattuani kirjan, tajuan heti, että tämä on uutta runoa. Luen ahmimalla, en saa mistään kiinni, en ymmärrä, mutta nautin sanojen vuolaasta virrasta, avaruudesta, monimerkityksellisyydestä, tuoreudesta. Jossain sivun yhdeksänkymmentä vaiheilla teksti ottaa minut mukaan ja alan yhtäkkiä tajuta jotain siitä maailmasta, tästä maailmasta, jossa runoilija hulmuttaa sanojaan. Saman tien päätän, että nämä sanat täytyy tuoda kotiin, runokokoelmieni pesään, sanojen täytyy olla saatavilla, kun maailma käy liian pieneksi, liian ahtaaksi ja pölyiseksi. – Kiitos runoudesta, Pauliina H.!                                              

*

Valo askeleillani   Pyhiinvaelluksella Suomessa   Kirjapaja 2022

Kirjapaja on julkaissut sisällökkään ja taiteellisesti tasokkaan kirjan aiheesta, joka kiinnostaa monia. Teos sisältää aiheeseen perehtyneiden kokemuksellista pohdintaa pyhiinvaelluksesta ja erityisesti Suomen vaellusreiteistä ja niiden historiallisista taustoista. Teoksen laadukkaat kuvat ryydittävät tekstiä hienosti.  – Minulla ei ole omakohtaista kokemusta Suomen vaellusreiteistä, mutta itse aiheesta hiljaisuuden retriittien ohjaajana ja osallistujana kyllä. Pyhän olemuksesta, vaelluksen vaikutuksesta ja aiheesta julkaistusta     kirjallisuudesta on runsas luettelo. Pyhiinvaeltajan avainsanoiksi on hienosti kiteytetty: Kiireettömyys, Vapaus, Huolettomuus, Hengellisyys, Jakaminen, Yksinkertaisuus ja Hiljaisuus.                     

*

Nina Burton   Elämän ohuet seinät   suom. Katriina Huttunen   S&S 2022

Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen, palkittu kirjailija Nina Burton on kirjoittanut tulevan klassikon. Teos kertoo kirjailijan etsiytymisestä kirjoittamaan maaseudulle, luonnontilaiseen vanhaan taloon. Asumisesta muodostuu seikkailu, josta kirjailija kertoo yhdistellen kirjallisuudesta lukemiaan ja itse tekemiään tieteellisiä havaintoja hurmaavaksi esseeksi.  –  Teos on jokaisen luonnonystävän aarreaitta. Riemastuin siitä ihanan juohevasti kuvaillusta elonkirjosta, joka luonnon helmaan rakennetussa vanhassa talossa ja sen ympäristössä vallitsee. Suosittelen!

*

Juuli Niemi   Mahdottomia oletuksia   WSOY 2022

Helsinkiläinen kirjailija, 1981 syntynyt Juuli Niemi, on julkaissut runoja ja proosaa sekä elokuva- ja tv-sarjan käsikirjoituksia. Uusin romaani on ”kertomus erään Noran ja erään Juhon rakastumisesta. – No ainakin paikoin suoraa ja paikoin harhailevaa puhetta siitä ja, miten sen nyt sanoisi, sen äärellä horjumista.”   – Romaani alkaa lupaavasti, mutta juuttuu melko pian eräänlaiseen ’eipäs-juupas’ suohon eikä tunnu etenevän. Kummallakin osapuolella on omat historiansa ja haavoittaneet kokemuksensa, jotka jarruttavat suhteen kehittymistä. Vahvat ystävyyssuhteetkin joutuvat koetukselle. Harvinaisen tarkkaa, jopa hiuksia halkovaa tekstiä, jossa paikoin puuduttavan tarpomisen jälkeen päästään loppua kohti lähes selville vesille.

*

Pentti Haanpää   Karavaani   ntamo 2012 (alkup. 1930, uud. painos 1987)

Mielenkiinnosta novellikirjallisuuden kehitykseen kotimaassa tartuin kirjastossa Pentti Haanpään vanhaan novelliteokseen. Haanpäätä lienen joskus oppikoulun äidinkielen opettajan yllytyksestä yrittänyt lukea, mutta yritykseksi se jäi siinä vaiheessa. Novellit ovat melko lyhyitä, kovin miehisiä aiheeltaan ja kuvastavat kaikin puolin mennyttä aikaa. Sen näiden valossa voi todeta, että novellitaide on kehittynyt valtavasti sadassa vuodessa, mutta hyvä teksti on aina hyvää, ajastaan riippumatta.  

*

Marguerite Duras   Tuska   suom. Jukka Mannerkorpi   Otava 1987

Osuin novellien lukupuuskassani kirjastossa kuuluisan ranskalaisen kirjailijan saksalaismiehityksen aikaista vastarintaliikettä ja keskitysleiriltä pelastuneen miehen kohtaloa kuvanneeseen teokseen. Teoksen niminovelli on väkevin kuvaus ihmisen kärsimyksestä, mitä lienen koskaan lukenut.

*

Jeffrey Eugenides   Oikukkaat puutarhat    suom. Arto Schroderus   Otava 2019

”Amerikkalaisen kirjallisuuden kärkinimi kuvaa yllätyksellisissä ja piikikkäissä novelleissaan ihmisiä niin henkilökohtaisten kuin kansallistenkin kriisien keskellä. ”   – Luin juurikin e.m. syistä riemastuneena nämä novellit, jotka availivat merentakaisen suurvallan elämänmenoa pienten ihmisten kohtaloiden kautta. Tekee välillä hyvää tutustua erilaiseen elämäntapaan erilaisessa yhteiskunnassa. Ihmisten tarpeet ja toiveet ovat melko samat kaikkialla, mutta poikkeavat ovat toisessa maassa tavat vastata niihin. 

*

Runot

Maiju Pohjola   Ettei yötä enää   Aviador 2022

Haminalainen runoilija Maiju Pohjola (s. 1990) julkaisi esikoiskokoelmansa Lautuma vuonna 2020 ja palkittiin siitä. Tässä toisessa runoteoksessaan hän eläytyy synnytykseen, äitiyden ja naiseuden väkeviin tunteisiin.   – Tätä voinee sanoa uudeksi runoudeksi paitsi tekijänsä iän, myös tekstin tyyli- ja sisältöseikkojen perusteella. Vaatii totuttelua koko ikänsä runoaalloilla soutaneen lukijan löytää kosketuspintaa. Se löytyykin.

                           kaareva raja / kasvukäyrä

                           mitattu mittaamaton: / taivaita tähdissä

*

Proosa

Jansson Tove   Valitut novellit   WSOY 2019

En ole aiemmin lukenut Muumikirjojen lisäksi muuta Tove Janssonia paitsi Kesäkirjan. Siksi oli mielenkiintoista tutustua laajaan novellituotantoon. Takakannen mainosteksti lukee Janssonin novellit maailmankirjallisuuteen.  – Tarinat olivat aiheiltaan hyvin persoonallisia, paikoin jopa outoja. Vanhimpien novellien kohdalla outous alkoi tuntua rasittavalta, mutta loppua kohti tarinat hioutuivat ja löysin pari helmeäkin joukosta. Kannattaa toki lukea.   

*

Tiina Raudaskoski   Kuudennen kerroksen nainen   WSOY 2022

Raudaskoski (s. 1977) on dramaturgi ja yhden aikaisemman romaanin kirjoittanut kirjailija, joka on asunut Pariisissa yli 15 vuotta. Toisen romaanin tarina Tiina Är:n epäonnistuneesta avioliitosta ja lapsenhuoltajuustaistelusta on kertomus ulkomailta Pariisiin muuttaneiden selviytymisestä  ranskalaisessa byrokratiaviidakossa.   – Pitkin matkaa ahdistava ja absurdiksi kääntyvä tarina koettelee lukijan resilienssiä, mutta on niin intensiivinen, että pakottaa lukemaan loppuun. Tarina päättyy toivonsäteiden valaisemaan maisemaan. Kyllä tästä elokuvankin saisi, jos keventäisi vähän raadollisen väkevää tekstiä.

*

Anna Kortelainen   Tulirinta, romaani Erik Edelfeltistä   Tammi 2020

Todennettaviin tietoihin perustuva romaani aatelissuvun viimeisestä vesasta, joka kuoli 21-vuotiaana tuberkuloosiin etelä-Ranskassa. Kirjailija on punonut ajankuvaa ja tapatietoa runsaasti ja uskottavasti kuuluisan taidemaalari-isän ainoan pojan traagiseen ja lyhyeen elämäntarinaan.  – Yksityiskohtien runsaus kyllä myös hengästyttää lukijaa. Tuberkuloosipotilaan kivulias loppu on tekstin dramaattinen huipennus.

*

Erin Niimi Longhurst   Omoiyari  Japanilainen myötätunnon taito   Viisas Elämä 2022

Kaunis, pieni kirja, jossa on laadukas ulkoasu kuvituksineen ja tekstejä, jotka avaavat japanilaiselle kulttuurille tyypillistä sanastoa ihmisten välisessä kanssakäymisessä.  – Mainio opus, joka herättelee länsimaisessa kulttuurisessa hämmennyksessä elävää. Palauttaa lukijalle ihmisyyden perusasetuksia.

***

Helena Sinervo   Meri Requiem   runoja    Otava 2022

Sinervo on 1961 syntynyt Finlandia-palkittu runoilija, kirjailija ja suomentaja. Arvostuksesta kertoo myös Aleksis Kiven rahaston elämäntyöpalkinto. Meri Requiem on Sinervon 12. runokokoelma, jota luonnehditaan sielunmessuksi merelle. Meri sekä fyysisenä että Runojen merenä, eroottisen rakkaudenkin elementtinä kiehtoo ja inspiroi Sinervoa. Kirjan ulkoasu on poikkeuksellisen viehättävä, Piia Ahon käsialaa. – Vaikutuin näistä runoista kohta kirjan avattuani. Tässä luodaan runoudelle uutta kieltä! Sinervo leikkii onomatopoeettisilla mielleyhtymillä ja ajatus seikkailee huikeissa sfääreissä runollisen sävelkorvan luomissa sointuvissa kuvioissa.

”Haahuilin alasti huoneistossa. / Haahuilin suurten kuusten seurassa. / Ajattelin, että nuokin puut joku omistaa ja myy, mieletöntä. / Sanonpa teille, että koko ajan oli kuin sarabande olisi soinut, / kuin meri olisi kutsunut luokseen neulasten hitaan virran / kuin trillien ansalangat ja lassot olisivat metsästäneet minua, / kuin olisi ollut mahdollista paeta vain muuttumalla puuksi, / istuttaa johtosolukkoa, nilaa ja jälttä kaarnoittuvan ihon alle. / Ja päätyä ennen pitkää kiinalaiseen sellukattilaan. / En ole koskaan ollut yhtä vanki kuin teidän suoratoistossanne. ”

*

Anja Snellman   Kaikki minun isäni   WSOY 2021

Kirjailija on julkaissut Kaurasen nimellä kymmenen romaania ja sen jälkeen Snellmanina vielä 29. Ihan kaikkia en ole lukenut, mutta olen pitänyt kirjailijaa paitsi tuotteliaana myös taitavana ja rohkeasti omaäänisenä. Tämä viimeisin kertailee ja analysoi isä-teeman kautta kirjailijan isäsuhdetta ja miessuhteita.   – Tässä tuli useaan otteeseen mieleen aiemmat romaanit, joista muistumia on mukana. Jollakin tavalla kirja tuotti hienoisen pettymyksen, myös ilmeisen hybriksen takia ja suoranaisen isävihan ilmeellään.

*

Uusi alku   Elämä kulkutaudin muuttamassa maailmassa    Kirjapaja 2022

Piispa Teemu Laajasalo on toimittanut pienimuotoisen kokoelman erilaisten ammattilaisten ja vaikuttajien näkemyksistä pandemiavuosien ajasta tähän mennessä. Ajatuksiaan tuovat esille mm. Suomen Ulkopoliittisen instituutin pääjohtaja Mika Aaltola, poliisineuvos Lasse Aapio, HUS-alueen sairaanhoitojohtaja Matti Holi, yrittäjä Jari Sarasvuo, näyttelijä Iina Kuustonen, laulaja Antti Tuisku.   – Kukin vastasi näkökulmastaan samoihin kysymyksiin. Erojakin kävi ilmi, mutta myös samana koettua kriisin yhdistävää vaikutusta kansaan ja ymmärrystä heikoimpien tukemisesta ja varjelemisesta. 

*

Anne Mattsson   Irja Askola, Elämäkerta   Kirjapaja 2021 (2.painos)

Valt.lis. Anne Mattsson on tehnyt Irja Askolan tiestä Suomen ev.lut. kirkon ensimmäiseksi naispiispaksi  osuvan, tarkan ja sävykkään elämänkerran. Piispa Irjan tarina ansaitsee ehdottomasti tulla kerrotuksi, niin paljon hän on vaikuttanut ekumenian areenalla, ainutlaatuisella ja lämpimällä tavallaan kohdata ihmisiä ja näyttämällä kaavoihinsa kangistuneen piispakunnan keskuudessa avaran armon teologian elävää esimerkkiä. Hän on ollut tienraivaaja kirkossamme monella tavalla, myös vanhoillisten kirkon jäsenten avoimen arvostelun kohtaamisessa. Irja-piispa on kunnioitettava ja rakastettu ihminen, joka on saanut osansa paitsi pandemian alkuvaiheen ärhäkkään virukseen sairastumisesta, myös aikamme sairaan ilmiön, sosiaalisen vihapostin ryöpystä.  – Kiinnostuin Askolan persoonasta jo varhain hänen runojensa kautta. Se on ollut hänelle ominainen ilmaisumuoto pitkin elämänsä kaarta. Runoissaan hän tulee lähelle kirkon naisia, tueksi ja esikuvaksi.

*

Veera Ikonen   Pimeässä syttyy majakka   WSOY 2022

1975 syntynyt helsinkiläinen käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja Veera Ikonen on julkaissut esikoisromaaninsa, joka pohjautuu hänen omaan kokemukseensa lapsen menettämisestä.  – Miten hieno ja kaunis kirja musertavasta surusta, kaipauksesta ja pienin askelin löytyvästä polusta takaisin elämään.

*

Satu Strömberg   Ujo diiva   Ritva Auvisen elämäkerta   Avain 2022

Kotimaisten oopperalaulajien joukossa on vain yksi Ritva Auvinen. Hänen luonnonlahjansa, äänimateriaali ja tulkintakyky ovat olleet ainutlaatuisia. Myös hänen tiensä laulajattareksi kulki ihan omaa polkuaan.  Harvapa sopraano esiintyy upeasti vielä 80-vuotisjuhlissaan, kun normaalisti ooppera laittaa sopraanonsa 50 v täytettyä eläkkeelle.  – Monelle Ritva Auvinen on ollut ihailtu esikuva, rohkeana oman tiensä kulkijana ja tinkimättömänä taiteilijana. Elämäkerran kokoaja on kyllä toistanut monia asioita ja livahtanut siellä täällä aidan matalimmasta kohdasta, mutta joka tapauksessa henkilönä ja taiteilijana Ritva Auvinen on ansainnut elämäkertansa.  

*

Anni Kytömäki   Margarita   Gummerus 2020

Kytömäki on yksi mielenkiintoisimmista nykykirjailijoistamme. Hän on 1980 syntynyt hämeenkyröläinen. Hänet palkittiin 2020 Finlandia-palkinnolla romaanistaan Margarita. Esikoisromaani Kultarinta oli jo ehdokkaana palkinnonsaajaksi 2014. Kirjailijan uraa kuvaavat monet kirjallisuuspalkinnot pitkin matkaa. Tässä palkinnon voittaneessa romaanissa kerrotaan Senni Margarita Sarakorven tarina 1900-luvun puolivälin paikkeilta, jolloin hän toimi kylpylässä isänsä kouluttamana hierojana ja myöhemmin opiskeli lääkintävoimistelijaksi. Sennillä oli poikkeuksellisen voimakas luontosuhde.  – Romaani oli minulle paitsi ammatillisesti ja ajankuvaltaan kiinnostava, myös erittäin antoisa luontotiedoiltaan. Kytömäen vahvuus ovat tarkat henkilökuvat ja upeat luonnonkuvaukset, joissa hänen sävykäs kielensä ja yllätyksiä tarjoava kertomisen tapansa ihastuttaa lukijaa.

*

Annamari Marttinen    Tässä meillä on kaikki nyt   Tammi 2019

Marttisen viimeisin romaani kertoo eronneen naisen suhteista, joista tuorein on turvapaikkaa hakeneen venäläismiehen kanssa syntynyt. Turvapaikan hakuperuste on miehen uskonto, hän kuuluu Jehovan todistajiin, joiden toiminta on Venäjällä kielletty rikoslain nojalla. Naisen ystävät ja vanhemmat suhtautuvat asiaan jyrkän negatiivisesti. Romaani kuvailee naisen kokemaa sisäistä ristiriitaa perusteellisesti. Ratkaisu avautuu ja yllättää.  – Marttisen tyyli ja teksti ei erityisesti ihastuta, mutta aiheeseen on paneuduttu huolella, ja rakastuneen parin tunnelmia kuvattu voimakkain sävyin.

*

Jukka Viikilä   Taivaallinen vastaanotto   Otava 2021

Viikilä sai esikoisestaan (2016) heti Finlandia-palkinnon, ja tämä toinen teos, viisi vuotta myöhemmin samoin. Tyyli ei ole muuttunut, pikemminkin jalostunut omanlaiseensa suuntaan. Tämäkään teos ei ole perinteinen romaani, pikemminkin tekijänsä omien sanojen mukaan eräänlainen ”himmeli”, pienistä osasista koostuva kokonaisuus.   – ’Himmeli’ on mielestäni varsin osuva määritelmä teoksen omaperäiselle rakenteelle. Kestää jonkin aikaa alusta saada kiinni ideasta, mutta hyvä imu tekstissä pitää lukijan alusta asti otteessaan. Minua kiehtoi se mitä sanotaan ja miten – ja millä tavoin tekstikatkelmat alkavat liittyä toisiinsa ja puhutella lukijaa. Viikilä osaa – ja tietää ärsyttävän hyvin sen itsekin. Jos turhaa sanaripulia ja  ryteikköä olisi raivattu sieltä täältä vähän innokkaammin, tekstin kauneus pääsisi huikaisemaan.   

*

Elina Annola   Kunnes kukkivat puut   Bazar 2022

Annolan esikoisromaani kuvaa nuoren opettajan suhdekiemuroita ja omaa sekä suvulta siirtyvää ahdistusta, joka johtaa taloudellisiin ongelmiin ja lopulta psykiatriseen hoitoon.  – Kirjoittajalla on taito kehittää ahdistava tunnelma suorastaan piinaavaan huippuun. Tarina on raju kuva siitä, miten itsensä voi kadottaa riippuvuuteen parisuhteessa, ystäväsuhteessa tai nettiyhteisöjen syövereissä.    

*

Katja Kallio   Tämä läpinäkyvä sydän   Otava 2021

Katja Kallion tyyli on letkeä ja kieli kirjallisesti rikasta. Tämä läpinäkyvä sydän sijoittuu sotavuosille, jolloin venäläiset lähtivät Hangosta ja jättivät sinisiksi maalaamansa talot ja entiset suomalaiset omistajat etsivät kotinsa, siivosivat ja maalasivat uusiksi. Saksalaiskomppania tuli paikalle ja venäläisille sotavangeille perustettiin leiri. Perheen kolme tytärtä löysivät kukin rakkauden, yksi venäläiseen sotavankiin, toinen saksalaiseen upseeriin ja kolmas etsi itseään naisen ystävänä.   –  Pidän Katja Kallion kirjoitustyylistä ja rohkeasta heittäytymisestä historian tarinoiden pariin. Tämäkin romaani herätti eloon mielikuvia sota-ajan selviytymisestä naisten näkökulmasta kiinnostavalla tavalla.   

*

Don de Lillo   Hiljaisuus   suom. Helene Butzow    Tammi 2022

Don de Lillo (s. 1936) on Yhdysvalloissa palkittu ja arvostettu kirjailija. ”Paranoian ja turmion airut, joka ymmärtää ajan hengen”, luonnehtii New York Times kirjailijaa. ”Hiljaisuus on puhdasverinen katastrofiromaani, joka muistuttaa meitä siitä, että joskus elämä voi muuttua niin kiinnostavaksi, että unohdamme pelätä”.   –  Kirjailija ratsastaa Albert Einsteinin ajatuksilla ja ennustuksilla kuvatessaan teknologian romahduksen jälkeistä maailmaa muutaman ihmisen hetkellisen kohtaamisen kautta. Kuvaus on siinä määrin hyytävää, että lukija toivoo heräävänsä pahasta unesta ja laskee kirjan helpottuneena käsistään. Millaista olisi maailman hiljaisuus, kun kaikki ääntä ja kuvaa tuottava teknologia olisi mykistynyt?

*

Quynh Tran    Varjo ja viileys  suom. Outi Menna   Teos & Förlaget 2021

1989 Vietnamissa syntynyt poika tuli perheineen aluksi Suomeen, länsirannikon ruotsinkieliselle alueelle, josta aikuistuttuaan muutti Ruotsiin opiskelemaan ja asuu nykyään Malmössä.  Romaani kuvaa äidin ja kahden kasvuikäisen pojan perheen asettumista Suomeen ja sopeutumista ilmastoltaan sekä kulttuuriltaan täysin erilaiseen yhteiskuntaan.   – Kirjan tekee mielenkiintoiseksi toisaalta juuri tuo erilaisuus ja myös se, minkälaisena keskenkasvuisen pojan silmin suomalainen elämänmuoto näyttäytyy. Kirjailijalla on kyky loihtia tapahtumiin ja tunnelmiin yksityiskohtien ja värien runsautta.

*

Jouko Liehu  Heidi Liehu   Päivieni loppuun asti   Sphinx 2021

Rovasti Jouko Liehun (1936-2008) omaelämäkerta täydennettynä hänen tyttärensä filosofian tohtori ja kirjailija Heidi Liehun esi- ja jälkisanoin on kiehtova rakkaustarina perheestä, jossa runoilija Rakel Liehu on toisena keskushenkilönä. Kirjassa on reilut 500 sivua ja kaksi kuvaliitettä.    – Liehun perheen sukutarina oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja koskettava lukukokemus – ainakin kirkollisen elämän tuntevalle lukijalle.  Itse olen jo varhain mieltynyt myös Rakel Liehun runoteoksiin, joita olen hankkinut omaan kirjastoonikin. Myöhemmin olen tutustunut myös tyttären, Heidi Liehun runouteen. Kirja on antoisa myös erityislaatuisen perheen pappi-isän päiväkirjateksteistä koottuna elämäntarinana. Jouko-isän suvun juuret ovat Vienan Karjalasta, mikä seikka on vaikuttanut hänen persoonallisuutensa laatuun. Tyttären jälkipuheessa on hiukan ylitunteellista makua, joka pyrkii korostamaan isän ja tyttären mystistä yhteyttä ja surun syvyyttä.

***

Olen lukenut kirjan, joka tuli aika suoraan suojausten läpi ytimeen. Oletettavasti se on elettyä ja koettua tilitystä, siinä sen vahvuus ja myös heikkous. Tarinan nainen on kasvanut perheessä, jossa äidistä ei ole ollut tytön henkisen kasvun tueksi ja isä on väheksynyt sekä äitiä että tytärtä. Nainen ajautuu opiskelijana kansainväliseen uskonnolliseen ryhmään, jonka missiona on viedä evankeliumia ’kaikkeen maailmaan’ – käytännössä aika vaatimattomin tuloksin. Siinä viitekehyksessä hänet valitsee vaimokseen mies, joka on sisäistänyt Raamatulla perustellun opin miehen vastuusta ja vallasta perheessä. Nainen toteaa 20:n vuoden avioliiton jälkeen, ettei koskaan ole miestään rakastanut eikä ymmärrä, miksi hänet valittiin tai miksi suostui valituksi. Kun hän lopulta kykenee ottamaan etäisyyttä, irrottautumaan ja lähtemään yhteisöstä sekä avioliitostaan, häntä koetetaan saada perääntymään sekä puolison että yhteisön voimin. Siitä alkaa pitkä tie ’oman nimen’ löytämiseen.

Tämä ei ole minun tarinani,  mutta se koskettaa, sillä näitä erilaisten uskonyhteisöjen sitomia ihmisiä olen työssäni ja elämässäni kohdannut.  Se koskettaa, sillä hyvää tarkoittaen voidaan jopa tuhota ihmisen elämä. On syvä tragedia, kun ihminen sairastuu alistumalla elämään arvojen mukaan, joita ei koe omikseen eikä pääse elämään omaa elämäänsä.

– Ritva Hellsten   Anna minulle nimi   Aviador Kustannus 2022