Kesäkuu
Juha Seppälä Merille Siltala 2023
”Arvostetuimpiin nykykirjailijoihimme kuuluva” ja lähes kaikki suomalaiset kirjallisuuspalkinnot kerännyt Juha Seppälä (s.1956) on julkaissut kymmenisen novellikokoelmaa ja 16 romaania sekä muita tekstikokoelmia. Merille on viimeisin, moniselitteinen hyvästijättö kirjallisuudelle ehkä myös kirjailijuudelle. Teos päättyy huiman suorasanaiseen ja kirpeään kritiikkiin suomalaisen nykytodellisuuden tilasta. – V. 2016 olen lukenut Seppälän romaanin Mr. Smith ja ihastellut kirjailijan kielen taituruutta. Tämänkertaisen lukukokemukseni perusteella voin vain ihmetellä, että en ole tarttunut muuhun tuotantoon jo aikoja sitten. (Ehkä kirjastoreissujeni luettavan valikoinnin tavassa olisi toivomisen varaa.) Joka tapauksessa tulen korjaamaan virheeni. Merille on mukaansa tempaava, kiehtova, yllätyksellinen ja kielellisesti hieno teos. Miksi oikeastaan romaani pitäisi puristaa pötköksi, joka viipaloidaan luku kerrallaan nautittavaksi. Seppälän teksti hengittelee vapaasti ja soljuu omalla rytmillään. – Kannattaa lukea!
*
Lucinda Riley Oliivipuu suom. Tuukka Pekkanen Bazar Kustannus 2021
Kuudes Riley-pokkari. Luen tätä kirjallisuuden lajia yhden joka kesä. Kirjailija itse on jo manan majoilla, mutta puolen vaaksan paksuisissa lukuromaaneissa riittää. Seitsemän sisaren sarjasta olen lukenut näköjään vain kaksi, mutta Rileyn muita tarinoita hyllyssä on viisi. Oliivipuu sijoittuu Lontooseen ja Kyprokselle. Päähenkilönä on oikeastaan perhe, jonka Alex-pojan kertomana tarinasta kehkeytyy varsinainen Pandoran lipas. – Tätä romaania lukiessa ärsyynnyin taas tiettyihin kirjailijan kerronnallisiin maneereihin, mutta yllättäen myös kääntäjän käsissä muovautuneeseen kieleen, joka ei tee kunniaa kirjailijalle. Kyllä siinä kumminkin kesäpokkarin kaikki kliseisetkin ainekset maistuivat mainiosti.
**
Heinäkuu
Päivi Liski Erään kanan tarina S&S 2022
Kustannustoimittaja ja kirjoittajaohjaaja Päivi Liskin esikoisproosateos on ollut Runeberg-palkinnon saaja- ehdokkaana. Teos on toisiinsa liittyvien tarinoiden ketju, jossa pääaiheena ovat eläimet ja ihmisen suhde eläimiin. – Päivi Liski lienee sama kirjoittajaohjaaja, jonka kirjallisuusseminaarissa kävin eläkkeelle jäätyäni Ikäihmisten Yliopistokurssilla. Hän tuntui ymmärtävän tapaani kirjoittaa ja osasi rohkaista oikealla tavalla. Oli mielenkiintoista voida tutustua hänen persoonalliseen tapaansa tehdä omaa tekstiä, jossa innoituksena ovat nimenomaan eläimet. Teoksen niminovelli on erikoisen hieno aiheeltaan ja rakenteeltaan.
*
Anja Portin Muistokirjoitus S&S 2019
Helsinkiläinen kirjailija, joka on julkaissut lastenkirjoja ja tietokirjoja sekä esseitä. Muistokirjoitus on hänen ensimmäinen romaaninsa. Romaanin henkilöiden tarina kulkee kolmessa sukupolvessa: on sairaalassa elämäänsä tilittävä äiti, on aikuinen tytär ja tyttären koulua käyvä poika. Tämä on yksinäisten naisten tarina, jossa miehet ovat sivuosassa. – Kun äiti pyytää tytärtään kirjoittamaan itsestään muistokirjoituksen, on asetelma outo, tosin juuri tälle äidille ominainen. Ehkä hänen taka-ajatuksenaan oli se, mikä sitten tapahtui: tytär sai tietää vaietun isän tarinan. Mielenkiintoinen tarina, joka saa lukijan pohtimaan sukupolvien yksinäisyyden ketjuja elämässä.
*
Laura Lähteenmäki Sukella silmät auki WSOY 2022
Lähteenmäki on 1973 syntynyt kirjailija, joka on julkaissut useita nuorten kirjoja. Sukella silmät auki on hänen ensimmäinen aikuisproosateoksensa. ”Teos kuvaa oivaltavasti perheessä vaiettuja asioita ja ihmisten valtasuhteita, pohtii unohtamista, muistamista ja kipeiden uhrauksien hintaa.” Tarina kuvaa kirjailijan saapumista Tanskan länsirannikolle kahdeksi kesäkuukaudeksi tarkoituksenaan kirjoittaa kirjaa isästään. Mukana on kouluikäinen tytär. Mökin vuokraaja tuntuu jotenkin oudon tutulta, hän myös pyörii omituisen paljon tyttären kanssa, mikä toisaalta häiritsee, toisaalta helpottaa kirjailijan työtä. Isän jättämät päiväkirjatekstit paljastavat asioita, jotka hämmentävät ja nostavat oman isä-tytärsuhteen muistoja pintaan. Kun puoliso tulee hakemaan tytärtä kotiin koulun alkua varten, koittaa parisuhteenkin totuuden hetki. Lopussa outojen tunnelmien salaisuus selviää. – Teos on oivaltava ja aihetta palvelevaan muotoon kirjoitettu. Jokin tunnetaso jäi mielestäni vajaaksi ja lukija jää tapahtumien viileäksi toteajaksi.
*
Peter Mayle Provence suom. Pirkko Huhtanen WSOY 2004
Brittihumoristi Peter ja vaimonsa Jennie Mayle ostivat elämänmuutos mielessään 200 vuotta vanhan talon Etelä-Ranskasta. Talon kunnostaminen ja toisenlaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin uiminen ei ollut maailman helpoin projekti. Siitä syntyi myös kolme kirjaa: Vuosi Provencessa, Provence nyt ja aina sekä Takaisin Provenceen, jotka ovat tässä opuksessa yhteisniteenä. Toimittaja-kirjailija on paneutunut perinpohjaisesti aiheeseensa ja tarjoilee runsaasti sekä tietoa että kokemuspohjaisia huomioita ranskalaisista yleensä ja erityisesti Provencen elämänmenosta mehevällä huumorilla höystettynä. – Kirja on mitä mainioin juuri kesälukemiseksi sekä aiheensa että tyylinsä herkullisena edustajana. Se tarjoaa myös ranskan kielen paikallisia idiomeja kielestä kiinnostuneille.
*
Maarit Verronen Luolavuodet Kirjayhtymä 1998
Verronen on omaperäisten ja persoonallisten tarinoiden luoja, joka on kirjailijan uransa taipaleella palkittu usein kotimaisin kirjallisuuspalkinnoin. Tässä teoksessa kirjailija kuvaa matemaatikon elämänmuutosta luolatutkijaksi. – Äärimmäisen mielenkiintoinen tarina luolatutkijoista ja heidän löydöistään. Samalla kirjailija kuljettaa minäkertojan välähdyksiä lapsuudestaan sekä aikuisen lisääntyvää ymmärrystä, oivalluksia siitä, miksi on niin kuin on. Verronen on verraton!
*
Kaija Juurikkala Sielu ei nuku LIKE 2015
Luovaa työtä (elokuvaohjaaja, kuvataiteilija) tekevä ihminen on kirjoittanut kirjan elämästään, jonka viimeisimmät saavutukset ovat lähinnä huuhaa-osastoa (hänen oma ilmaisunsa). Chakrojen (kehon energiakeskukset) pyöritys kaiken yötä on auttanut häntä paitsi nukkumaan myös järjestämään huuhaasta innostuneille sielun maalaussessioita. – Käyn silloin tällöin kirjastomme toisessa kerroksessa, jossa on mm. sielutieteen, filosofian, elämänkertojen, matkakirjojen osastot. Juurikkalan Sielu-kirja harhautui mukaani yläkerran esittelypöydältä. Paljon lukeneena minulla on ollut elämän varrella kauan sitten myös lyhyt huuhaa-kauteni, joten tässä ei ollut juurikaan uutta. Teos aiheutti lähinnä kulmakarvojen nostelua.
*
Anthony de Mello Yhden minuutin filosofiaa suom. Vuokko Rissanen Kirjapaja 2013 (8.painos)
Tunnetun ajattelijan juttukokoelma, jota on mainostettu kiireisen ihmisen filosofiaksi. Teos sisältää irrallisia, ’minuutissa luettuja’ välähdyksiä, joissa on ajatus. – Juttukokoelman voi lukea myös sellaisenaan yrittämättä etsiä siitä mitään syvällistä mieleen painettavaa. Joku juttu voi osuakin kiireettömään lukijaan.
*
Tapio Luoma Ytimessä Kirjapaja 2017
Arkkipiispa harjoittelee twaarnoja, muutaman lauseen mittaisia ytimekkäitä ajatuksia kullekin päivälle. – Kahlasin loikkien läpi. Mitään uusia oivalluksia en löytänyt. Tämä pitäisi oikeastaan kuljettaa vuoden matka mukana ja nauttia päivä vain ja hetki kerrallaan, luulen. Hartauskirjojen peruskauraa kirkollisiin teksteihin perehtyneelle.
**
Elokuu
Kati Tervo Tyttö joka olin Otava 2023
Tervo on julkaissut kolme enemmän tai vähemmän omakerrallista romaania sekä kolumneja aikakauslehdissä. Tyttö joka olin kertoo 1960- ja 1970-luvun espoolaistytön kasvutarinaa kaihtelematta. – Tartuin kirjaan ihan mielenkiinnosta, kun pääkaupunkiseudulla kasvaneen tytön nuoruusvaiheista ei maaseudulla samoilla vuosikymmenillä kasvaneella paljon käsitystä ole. Tervo on varsin suoraviivainen tyyliltään eikä kaihda kertoa intiimejä tai nolojakaan yksityiskohtia. Tapahtuma seurasi toistaan hyvässä rytmissä ja kokonaisuus sisälsi kehitystarinassa oleellisia asioita riittävästi. Luin kirjan yhteen soittoon, mitä harvoin tapahtuu.
*
Karin Smirnoff Sitten menin kotiin suom. Outi Menna Tammi 2022
Ruotsalainen Smirnoff (s. 1964) on julkaissut trilogian, joka kertoo Jana Kippon tarinan. Päähenkilö on pohjois-Ruotsista syntyisin oleva hyvin erikoisen elämän elänyt nuori nainen, jolla on vahvat siteet pohjoiseen kotiseutuunsa ja sen ihmisiin. Trilogia on palkittu Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinnolla. – Olen lukenut trilogian kaikki osat ja tämä viimeisin eräällä tavalla sulkee ja selittää monet kohtalon käänteet päähenkilönsä elämäntarinassa. Pidän kirjailijan alkuvoimaisesta kielestä ja tyylistä kuljettaa tarinaa. Trilogiassa vilahtaa myös suomalaisia henkilöitä ja pohjoisen väkevä uskonnollisuus lyö leimansa seudun asukkaiden elämäntapaan ja suhteisiin.
*
Kajsa Ingemarsson Keltaisten sitruunoiden ravintola suom. Sanna Manninen Otava 2007 (2004)
Ruotsin myydyin romaani on 1965 syntyneen erilaisissa toimittajan töissä ansioituneen Ingemarssonin käsialaa. Tarina on päähenkilönsä mukana sukellus Tukholman ravintolaelämään. Tapahtumien kerronta noudattelee chick lit -kirjallisuuden tyypillisiä juonenkäänteitä. – Viihtyisää kesälukemista varsinkin ravintolamaailmasta ja ruokakulttuurista sekä ihmissuhdekiemuroista kiinnostuneelle lukijalle.
*
Ali Smith Satunnainen suom. Kristiina Drews Otava 2006 (2005)
Skotlantilaissyntyisen Ali Smithin palkittu ja kehuttu romaani on eräänlainen sairauskertomus. Päähenkilö on nuori mies, joka syyttää itseään luokkatoverinsa itsemurhasta. Hän keskeyttää koulunkäynnin ja eristäytyy kotiinsa. Romaani muodostuu syrjäytyvän päähenkilön ajatusvirroista. – En halunnut lukea kirjaa alkua pitemmälle, joten en osaa sanoa oikeastaan mitään muuta kuin: ahdistavaa.
*
Elisabeth Strout Voi, William suom. Kristiina Rikman Tammi 2022 (2021)
Palkittu, tykätty ja kriitikkojen ylistämä kirjailija Yhdysvalloista on tämä Strout. Lukija nauttii myös kiitetyn kääntäjän sävykkäästä työstä. Voi, William kertoo kirjailija Lucy Bartonin entisen aviomiehen elämästä, johon toisesta liitostaan leskeytynyt Lucy joutuu mukaan sen jälkeen, kun ensimmäisen miehen kolmas vaimo jättää hänet. – Olen tykästynyt kirjailijan huokoiseen ja juttelevaan tyyliin kertoa ihmisistään ja heidän vaiheistaan. Tyyli muistuttaa lempikirjailijani Merete Mazzarellan kerrontaa. Näennäinen keveys ei estä tekstin oivaltavuutta. Henkilökuvaus muotoutuu yllättävänkin teräväksi pienten tapahtumien ja käytyjen vuoropuhelujen keinoin. Kirjailija tuntee aiheensa ja amerikkalainen elämänmeno saa nyansseja lukijan mielessä.
***
Runot, päiväkirja
Jyrki Kiiskinen Nenän edessä vuori Teos 2023
”Persialainen 700-luvulla hahmottunut runomuoto gazeeli nojaa toistuvaan sanaan, poljentoon ja parisäkeisiin, jotka muodostavat runon sisällä oman merkityksensä. Sana vie runoilijaa ja poimii maailmasta palasia eri ajoista ja paikoista. Paul Cezanne maalasi yhä uudelleen samaa vuorta. Taiteilijaprofessori Jyrki Kiiskinen palaa saman sanan äärelle ja tutkii sen avaamaa horisonttia.” – Mielenkiintoinen kokeilu muinaisen runomuodon äärellä!
*
Aila Meriluoto En minä vielä pääty toim. Anna-Liisa Haavikko Siltala 2022
Meriluodon (1924–2019) päiväkirja vuosilta 2008–2010 on runoilijan kolmas päiväkirjajulkaisu. Tämä on ’häikäilemättömän suorasukaista’ tekstiä 85-vuotiaalta, joka haluaa sensuroimatta tuoda ilmi, mitä vanheneminen on. – Ravistelevaa! Silti siinä on hänen omin äänensä, ei mikään irrallinen halu hätkähdyttää.
*
Proosa
Elina Annola Kaikki lokakuun taivaat Bazar 2022
Annola on -85 syntynyt helsinkiläinen äidinkielen opettaja ja Kaikki lokakuun taivaat on hänen toinen romaaninsa. Romaani rakentuu koulun tapahtumien ympärille ja keskushenkilöiden kokemuksiin erään lokakuun ajalta takaumin täydennettynä. Henkilöt ovat eri ikäisiä ja omanlaisiaan persoonia, joiden kehitystä kirjailija taustansa vuoksi tuntuu tavallista syvemmin ymmärtävän. – Kirjailija kertoo ymmärtävästi ja myötätuntoisesti henkilöistään, luokan lapsista ja heidän perheistään sekä opettajan työstä. Kiinnostava ja kirjallisesti ansiokas erityisesti opettajan työn monia ulottuvuuksia avaava tarina, jonka parissa lukija viihtyy ja kokee samaistumisen hetkiä.
*
Helmi Kekkonen Tämän naisen elämä Siltala 2021
Kirjailija, fil.maist. Helmi Kekkonen on syntynyt 1982 ja on julkaissut aiemmin kuusi teosta. Romaani on tarina tyttärestä, joka kasvoi ilmeisen masentuneen ja sairaan äidin vaikutuspiirissä. Isän turva mahdollisti hänen selviämisensä aikuiseksi, mutta omassa parisuhteessaan myöhemmin nainen joutui käymään perusteellisesti läpi mitä jälkiä kasvuvuodet ja äidin itsemurha olivat jättäneet. – Kirjailija on taitava avatessaan vähän kerrallaan päähenkilön ahdistavaa lapsuutta, joka aluksi on häivytetty tietoisesta muistista. Selvittelytyö, rinnalla kulkeva aikuisen naisen elämä sekä muistojen viiltävät välähdykset ovat tasapainoisessa kontaktissa toisiinsa. Kirjailija osaa säädellä tekstin ahdistavuutta ja jättää lukijalle toivon säteitä, niin että rankasta aiheesta huolimatta lukukokemus on miellyttävä ja antoisa.
*
Kristin Hannah Sisarten kesken WSOY 2020 (2003)
Jos on kiinnostunut viihdekirjallisuudesta, tässä on yksi käännösromaani Yhdysvalloista, jossa on kaikki tähän genreen oleellisesti kuuluva aineisto. On perheen sisäiset jännitteet, ja huonot suhteet. On menestynyt sisar, joka käy terapeutin kanssa jatkuvaa kinastelua siitä, miten katkenneet suhteet huono-osaisempaan sisareen ja äitiin pitäisi rakentaa kuntoon. On oman elämänsä kanssa konkurssiin ajautunut lääkäri, joka pakenee ja ajelehtii. On rakkautta, häät ja fataali sairastuminen. On ajelehtivan miehen pysähtyminen ja toisen sisaren kohtaaminen. Jne. – Teksti on sujuvaa, mutta tarina, ah, niin ennalta arvattavaa ja kliseisen amerikkalaista. Kestin lukea loppuun. Taidan olla kesämoodissa lukemisteni kanssa.
***
Eve Hietamies Numeroruuhka Otava 2022
Kahden kirjailijan tytär Eve Hietamies (s. 1964) on julkaissut aiemmin kuusi romaania ja 2010 lähtien neljä sarjaromaania Antti ja Paavo Pasasesta. Numeroruuhka on viimeisin. Yksinhuoltaja, toimittaja Antti Pasanen joutuu työttömäksi ja samalla paitsi kymmenvuotiaan Paavon, myös sairaalasta kotiutetun isänsä hoitajaksi. Taloudessa asustaa tilapäisesti pitkään myös Antin entinen työpari, lehtikuvaaja Peippo, jonka on ajanut kotoaan putkiremppa. Sarjan aiemmista romaaneista tutut leikkipuiston naiset ovat siirtyneet koiratarhaan pitämään kokoustaan, johon Pipo-koiran omistaja Antti Pasanenkin osallistuu työttömäksi jäätyään. – Lähes 470-sivuinen tarina olisi kaivannut tiivistämistä, tunteissa vellomista riitti turhankin pitkään. Pidän Hietamiehen huumorista, mutta päähenkilön yletön kiroilu alkoi rasittaa lukijaa jo puolivälissä opusta. Toinen vaivaannuttavaksi käyvä seikka oli romaanin juoneen kuuluva seurustelu Ennin kanssa. Vaikka yhteydenpidon malli yhteisine viikonloppuineen vuoron perään kummankin luona oli perusteltu päähenkilön tilanteella, tuntui kuvio kumminkin ärsyttävän nahjusmaiselta ja pitkäpiimäiseltä jatkuttuaan sen kymmenen vuotta. Romaanin loppuratkaisu päästää viimein päähenkilöt sekä lukijan piinasta.
*
Hanna Brotherus Ainoa kotini WSOY 2021
Koreografi, tanssitaiteilija ja ohjaaja Hanna Brotherus (s. 1968) on julkaissut oman elämänsä kokemuksista nousevan romaanin, joka ei ole tavanomainen missään mielessä. Teemoja on useita, mm. lapsuus ja suhde vanhempiin, sisaruussuhde ja sisaren kuolema, parisuhteet, oma perhe ja äitinä olo, suvun juuret ja sukupolviset traumojen ketjut. Suhde omaan kehoon on tanssijalle itseyden ykkösteema, ja ydinkysymys miten nainen löytää itsensä. – En ole aikoihin lukenut näin väkevää tilitystä naisen elämästä. Paikoin teksti tuntuu suorastaan liian intiimiltä ottaa vastaan. Vahvaksi teemaksi nousee anorektinen perhe, jossa tytär on se, joka sairastuu, kun äiti ei täytä osuuttaan perheen tunneilmaston ruokkimisesta. Jokin tässä tarinassa ei löydä täyttymystä sillä tavoin, että lukukokemus olisi katarttinen.
*
Hanna Jensen Äitini muistina Toinen kierros Siltala 2022
1970 syntynyt VTM Hanna Jensen on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja ja logoterapiaohjaaja. Kirjan nimi Toinen kierros viittaa aiemmin julkaistuun tietokirjaan 940 päivää isäni muistina (Teos), joka oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana 2013. Äitini muistina on omakohtainen tilitys matkasta äidin tukena kolme vuotta isän kuoleman jälkeen diagnosoidun muistisairauden aikana. Teos sisältää runsaasti asiatietoa muistisairauksista, niihin liittyvistä hoitopoluista ja -paikoista sekä lähiomaisen tukimahdollisuuksista. – Aluksi tuntui järkyttävän epäoikeudenmukaiselta, että isän kuoleman jälkeen tytär joutuu aloittamaan kohta saman polun äidin kanssa. Tulee kuitenkin todistetuksi, ettei ole kahta samanlaista muistisairaan ihmisen polkua, sillä jokainen ihminen on oma persoonansa sairastuneenakin. Omaisen väsyminen vuosia kestävässä, jatkuvasti vaihtelevassa tilassa olevan läheisen kanssa on selviö. Sekään mitä on isän kanssa oppinut ei tee helpommaksi kohdata äidin sairauden erilaisia vaiheita. Kirja on mitä tärkein lukea jokaisen, sillä muistisairaita on yhä enenevässä määrin vanhenevassa väestössämme. Teos onnistuu jättämään lukijalle tunteen: toivoa ja tukea on kaikesta huolimatta!
*
Bernhard Schlink Jäähyväisvärit suom. Oili Suominen WSOY 2022
1944 syntynyt palkittu saksalainen juristi kirjailijalta on suomennettu kaksi novellikokoelmaa, joista Jäähyväisvärit on viimeisin. – Olen tykästynyt lainaamaan novellikokoelmia, niitä on helppo lukea illalla ennen nukahtamista. Tarinat eivät ole pitkiä ja taitavan kirjoittajan käsissä syntyy oleellista ja antoisaa tekstiä, joka ei pidä lukijaa pihdeissään. Hyvän novellin laskee käsistään tyytyväisenä siitä, että tarina pääsee lakipisteeseensä ja päästää lukijan irti. Tämäkin kuivakkaan ja asiallisen oloinen kokoelma antoi hyvän lukukokemuksen.
*
Lori Nelson Spielman Toscanan tytöt suom. Karoliina Timonen Otava 2020
Kirjailijalta (s. 1961) on suomennettu aiemmin kolme romaania. Kyseessä on puhtaasti viihteelliseen tyyliin kerrottu sukutarina italialaissyntyisestä suvusta, joka muutti Amerikkaan leveämmän leivän toivossa. – Valitsin kirjan nimen perusteella ja sitähän saa mitä tilaa. Italialainen elämänilo ja aikakauden kasvatus sekä sukuperinteiden merkitys vieraassa kulttuurissa ovat vahvassa roolissa. Tarina on sinänsä mukavasti rakennettu ja jaksotettu, mutta teemat, jotka tarjotaan tulevat lukijan kärsivällisyyden rajoille paisuteltua ja pitkitettyä. Kirjoittajan tyyli ei ole erityisen sävykästä (osansa on myös suomennoksella), tarinan juoni on pikemminkin ennalta arvattava. – Viihteellä on lukijansa, vaikkei liialti kirjallisia arvoja.
***
Runot
Katja Meriluoto Mehiläisen paino Aviador 2023
Meriluoto on helsinkiläinen 1975 syntynyt runoilija, joka on julkaissut myös lastenkirjoja sekä suomentanut virolaista kirjallisuutta. – Pidin näistä runoista, joissa tuntuu yhteisöelämän kaikuja sekä vahva luontoside.
En jaksa kannatella taivaankantta enää, / mutta muuta mahdollisuutta ei ole. / Kerään itseni nikama nikamalta rantakivikosta. / Allit jään reunalla, meren myötätunnon ääni. / Olen luinen palapeli, jonka tuuli taas hajottaa. / Hartiat kivettävä vastuu: / mehiläisen paino kämmenellä.
Proosa
Haruki Murakami Rajasta etelään, auringosta länteen suom. Juha Mylläri Tammi 2017
Suomennettuja Murakameja on Tammen keltaisessa kirjastossa kosolti, luettuani ne kaikki kertaalleen otin toista kertaa käsiini 2018 lukemani romaanin. Juonen kulun muistaa ja henkilöt, mutta se muu, se missä teksti syvähengittää niin kauniisti kirjoittajansa sydämen tahtiin, se tunnelma toi jälleen elämyksen kuin uutena. Miten tuo omalaatuinen japanilainen mies voikaan näin puhutella ihan toisessa kulttuurissa elävää lukijaa. Lumouduin taas.
*
Jenny Erpenbeck Mennä, meni, mennyt suom. Jukka-Pekka Pajunen Tammi 2019
Kirjailija on 1967 syntynyt, yksi saksankielisen nykykirjallisuuden huippunimiä ja sekä kansallisesti että kansainvälisesti palkittu. Hänen kasvutaustansa on jaetun Berliinin itäisellä puolella. Hän on myös oopperaohjaaja. ”Vähäeleisen ravisuttava kuvaus itäsaksalaisen professorin ja afrikkalaisten pakolaisten kohtaamisesta, joka kasvaa yleisinhimilliseksi kertomukseksi rajoista, muutoksista ja menetyksistä.” – Tammen keltaiseen kirjastoon päätyminen suomennettuna on sinänsä jo vahva suositus: jos jotain luet, lue ainakin nämä. Tämä tuli iholle heti. Loistavan eleettömästi kuvattuja tapahtumia, keskusteluja ja kohtaloita. Kertomus on ajan hermolla mitä koskettavimmin. Pidän tätä kirjana, joka pitäisi kaikkien eurooppalaisten lukea – kuvauksena riipovasta todellisuudesta, joka tapahtuu Euroopassamme tässä ja nyt.
*
Peter Handke Toiston pysyvyys suom. Markku Mannila Otava 1989 (1988)
Handke on itävaltalainen, 1942 syntynyt ja vuonna 2019 Nobelilla palkittu kirjailija. Toiston pysyvyys on psykologinen romaani, joka kuvaa nuoren miehen vaeltelua etsimässä jälkiä veljestään. Samalla mies tulee etsineeksi itseään ja identiteettiään. – Hienosti kirjoitettua pohdintaa, kuten nobelistilta sopii odottaa. Vaan – kuten ennenkin olen huomannut moni Nobel-kirjailijan teos ei olekaan lukijalle välttämättä se paras lukukokemus. Väsähdin tuohon hitaasti jauhavaan ajatusmyllyyn jo ennen sivua 100, jota pidän mielenkiinnon herättämisen takarajana. Aloin harppoa ja viimeiset sivut luettuani totesin, että sepä siitä.
*
Kjell Westö, Mårten Westö Vuodet suom. Laura Beck, Jyrki Kiiskinen Otava 2022
Kirjailijaveljekset ovat käyneet kirjeenvaihtoa koko aikuisen elämänsä ja käyvät tässä keskustelua lapsuudestaan, äitinsä kohtalosta ja oman elämänsä merkittävistä tapahtumista. – Olen aiemmin lukenut Kjell W:n romaaneja, mutta en tiennyt Mårten-veljestä oikeastaan mitään. Tässä vuoropuhelussa kummankin perusluonteesta paljastuu seikkoja, jotka selittyvät kirjallisesti lahjakkaiden veljesten taustasta ja tuovat esiin veljessuhteen kiemuroita. Koin palkitsevana ja arvokkaana erityisesti tuon veljeyden eri puolien pohdinnan, eritoten oman perheen veljesparin suhdetta miettiessä. Miten isoveljeys ja pikkuveljeys perheessä määrittää asioita, mistä veljeskateus syntyy ja miten veljet voivat tukea toisiaan. – Suosittelen!
*
Elias Canetti Silmäpeli suom. Kyllikki Villa Tammi 1986
Canetti on 1905 Bulgariassa syntynyt sefardijuutalainen kirjailija, joka palkittiin Nobel-palkinnolla 1981. Hän asui Itävallassa ja Saksassa, natsivaltaa paossa Lontoossa ja vanhuudessaan Sveitsissä. Canetti kuoli 1994 Sveitsissä 89-vuotiaana. Hän on meillä päätynyt Tammen keltaiseen kirjastoon, joka on meriitti sinänsä. – Olen jo nuoruudessani lukenut Canettia ja pitänyt hänen tyylistään silloin. Nyt otin luettavaksi ’elämäntarinaa Itävallan vuosilta 1931-37’. Oli tavallaan yllätys, että en jaksanut lukea sataakaan sivua. Nyt tämän tyylinen ihmisten tarkkailu, heidän ajatustensa arvailu ja pohdinta ei kerta kaikkiaan napannut.
*
Jari ja Kati Tervo Ukko Otava 2022
Jari Tervo ei kai esittelyä kaivanne, monessa on mies ollut mukana, runoillut, proosaillut, toimittanut, julkimoinut, juopotellutkin. Kati Tervo taas on toimittaja ja kirjailijakin, joten hyvin on vakka kantensa tai kansi vakkansa löytänyt. – Nautin häpeämättömän riemukkaasti heidän koiranpoikakokemuksistaan, itsekin joskus pennun aikuiseksi saattaneena. Edellinen yhtä hauska Tervo oli ihmisen pennun syntymästä ja vauva-ajasta kertova Kallellaan. Samainen Kalle on nyt intti-ikäinen ja muuttanut omille hoteilleen, joten Ukko tuli täyttämään tiettyä tyhjyyttä tai niitä muistoja ihmisisänsä ja -äitinsä elämässä.
*
Don DeLillo Hiljaisuus suom. Helene Bützow Tammi 2022 (2020)
Yhdysvaltalainen 1936 syntynyt, 17 romaania kirjoittanut ja monin palkinnoin arvostettu kirjailija koskettaa nykyihmisen suurimpia pelkoja kuvatessaan dystopiaa, jolloin kaikki elämämme teknologiaan liittyvät edellytykset häviävät kaaokseen ja kaikki nielevään pimeyteen. – DeLillo vie lukijan mahdolliseen maailmanlopun hetkeen, joka syntyy teknisen maailmanjärjestyksen romahtaessa. Mitä jää jäljelle? Miten ihminen voi rakentaa elämänsä uudelleen ja minkä varaan? Huima näkymä, joka askarruttaa pitkään.
*
Mikko Viljanen Onni Teos 2020
1976 syntynyt helsinkiläinen dramaturgi ja kirjailija on aiemmin julkaissut kolme romaania ja kaksi runoteosta. Romaani Onni on tarina kolmilapsisesta perheestä, joka on asettunut asumaan uraa luovan isän työn perässä Amerikkaan. Näennäinen hyvinvointi alkaa säröillä ja perhe hajoaa. Äiti ja lapset muuttavat Suomeen, isä jää jatkamaan uraansa ja elämää, johon entinen perhe ei enää kuulu. Sisarusten ja äidin elämä rakentuu suomalaiseen todellisuuteen, jota kuvataan keskimmäisen lapsen, Onnin kautta. – Hämmennyn lukiessani: tämähän on loistavan hyvä kirjailija, miksi en ole löytänyt häntä jo ajat sitten! En ole pannut merkille yhtään kritiikkiä (kehuja on riittänyt!) eikä kirjastomme uutuushyllyllä ole näkynyt. No, sattumaa tai ei, nyt osuin tähän ja olen pitkästä aikaa oikein ihastunut. Tätä lukiessa tulee mieleeni Jussi Valtonen, joka myös on hienosti kuvannut perhedynamiikkaa sekä vertaillut amerikkalaista kulttuuria kotimaiseen (Kolmannen Huoneen Lukunurkkausta klikkaamalla voi hakea arvioni J.V:sta). Viljanen kirjoittaa sävykkäästi, uudella rytmillä, oivaltavasti ja anteliaan tarkkanäköisesti. Bravo!
***
Runot
Katja Seutu Kesannoida, säkenöidä WSOY 2022
1973 syntynyt kirjallisuudentutkija on julkaissut neljännen runoteoksensa. Näissä runomuistiinpanoissa tutkija tutkii kesantoja, joutomaita ja louhoksia, erilaisia rajatiloja ja osallisuutta. – Tämä on ensimmäinen Katja Seudun runoteos, joka kirjastossa käsiini on osunut. On monenlaisia runoääniä, tämän kirjoittaja on selvästi akateeminen ajattelija, ei mikään hehkuvien ja herkullisten runokuvien maalailija. Kuivakkaa luettavaahan tämä on, ei käy kieltäminen, tekisi mieli sanoa ja sanonkin: henkihieveriin ajateltua runoa. Eikä se sitä tarkoita, ettei kannattaisi lukea, lukeminen kannattaa aina.
”Kivimies halkaisi kiven ja sanoi, että olemme ensimmäiset, jotka sen sisään näkevät. Eikö tämä ole suunnattoman vanha, ja nyt uusi. Kivimies sanoi, että olemme maisemassa, jossa on kaikki kohdallaan ja että kun murtaa vanhoilla työkaluilla ja koko viisaudellaan kiven, tekee osalliseksi ihmeestä. Mekin kaivoimme esiin vanhaa kalliota, jotta tulisimme osallisiksi.”
*
Mia Rönkä Kaksi pimeää Sammakko 2022
1972 syntynyt naantalilainen runoilija, tutkija ja tiedetoimittaja sai kiitosta esikoisrunokokoelmansa (2016) Maanalaiset linnut ekokriittisyydestä. Kaksi pimeää on seuraava. Tässä Rönkä lähestyy pimeää hämärän kautta. Alaotsikkoina Porvarillinen hämärä, Nauttinen hämärä, Astronominen hämärä, Pimeä. – Kiinnostava lähestymiskulma, kiinnostavia mielikuvia herättävää erilaista runoa.
*
Novellit
Lauri Tuomi-Nikula a vaaminen ja kertomuksia 2021
Kokkolalainen 1956 syntynyt kirjoittamisen ammattilainen on saanut julkaistua mehevästi raavaan miehen elämää kuvaavia novelleja, joiden parissa hyvinkin moni lajitoveri varmaan viihtyy.
*
Riitta S. Latvala Ahtaan paikan kammo Robustos 2013
1964 syntynyt tuusulalainen kirjailija, joka on julkaissut neljä romaania ja kokeilee nyt novelleja. – Novellitekniikka ei ole vielä kukassaan, mutta pienistä kertomuksista näkyy väkevä tarinankertojan lahja.
*
Romaanit
Salla Simukka Tästä kaikki alkaa Tammi 2022
Tamperelainen 1981 syntynyt kirjailija on julkaissut etupäässä nuorille suunnattuja kirjoja, joista erityisesti Lumikki-trilogia on ollut suosittu. Tästä kaikki alkaa on hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaaninsa. Tarina rakkaudesta, erosta ja surusta saa pitkin matkaa yhä pahaenteisempiä ja tummenevia sävyjä. – Tällä tavalla vinoa maailmaa ja sen kokemisen tapaa kuvaava romaani ei sytytä minua lukijana. Oudoksun arkirealismin kuvausta, joka liukuu raiteiltaan fantasiaan tuon tuostakin ja päätyy lopulta tomuksi ja tuhkaksi.
*
Jussi Moila Tuntematon Gummerus 2022
Kirjoittajan (s.1981) autofiktiivinen esikoisromaani. ”Tiheä, dialogivetoinen romaani kuvaa piinaavan raadollisesti päähenkilön matkaa kohti oman mielen tuntematonta pimeyttä, jossa kummittelevat ylisukupolviset sotatraumat ja riittämättömyyden haavat.” – Jouduin lukijana muistuttamaan toistuvasti itseäni, miten nuori tämä kirjoittaja on. Koulutuksestaan ja lahjakkuudestaan huolimatta päähenkilön parisuhde, jota kuvataan, paljastuu armottoman keskenkasvuisten ihmisten kotileikiksi, jossa nuoren aviomiehen itselleen asettamat vaatimukset sekä parisuhteessa että työssään törmäävät todellisuuden kylmään seinään. Miehen keino hoitaa asiaa on esittää kaikkivoipaa ja lääkitä pahaa oloa alkoholilla – niinpä katastrofi on väistämätön. Raastavan todentuntuista mielenhäiriön kuvausta, jota lukiessa kokee säälinsekaista myötätuntoa päähenkilöä/kirjoittajaa kohtaan.
*
Pauliina Vanhatalo Vastuulliset Tammi 2022
1979 syntynyt raahelainen kirjailija on proosakirjailijana tuottelias. Viimeisin romaani kertoo suhteistaan irrallisuuteen ajautuneista ihmisistä, joilla kuitenkin on taustalla heitä kaipaava ihminen. Väkeä on runsaahkosti, en osaisi sanoa kuka heistä on päähenkilö, mutta jollakin tavalla he kaikki liittyvät perhesurman näyttämöön, talon uusina asukkaina, naapureina, perheen ystävinä tai omaisina. – Vanhatalon hajanainen tyyli on lukijalle hankala, se panee palaamaan taakse päin kysymään kuka tai ketä nämä nyt olivatkaan. Jos pitäisi sanoa, mikä on tarinan fokus, ei sitä hevin löydy.
*
Asko Sahlberg Marraskuun mies LIKE 2022
Ruotsinsuomalaisen Sahlbergin (s. 1964) 18. romaani kertoo pienen kaupungin ihmisistä ja elämästä. Kriitikoiden ylistämä ja lukijoiden arvostama kirjailija on saanut runsaasti palkintoja ja palkintoehdokkuuksia uransa varrella. Hänen tarinansa sijoittuvat milloin Suomeen, milloin Ruotsiin ja ovat aitoja kummassakin tapahtumaympäristössä. Marraskuun mies on erään tavallisen suomalaisen miehen epätavallinen tarina, tarina menestyksen pakosta ja kansakunnan murrosajan menestyjistä. – Asko Sahlbergilla on oma, jäljittelemätön tyylinsä, joka on vertaa vailla niin tarinan käänteiden kuljetuksessa kuin henkilöhahmojen luonnehdinnassakin. Esimerkkinä romaanin aloitus, sivulla 5. Miten paljon voi parilla kolmella mestarillisella lauseella henkilöstään kertoa!
*
Pirjo Hassinen Toisella tavalla onnellinen Otava 2022
Tässäpä toinen mestarikertoja, jyväskyläläinen Pirjo Hassinen (s. 1957), joka on vuodesta 1991 lähtien julkaissut 18 romaania. Romaanin päähenkilö on omaa elämisen tapaansa, ihmissuhteitaan ja historiaansa syväluotaava keski-ikäinen nainen. – Hänen kertojan kyvyistään voi sanoa yksinkertaisesti, että tarina koukuttaa (ainakin kaltaiseni nais-) lukijan heti kohta ja pitää otteen viimeiselle sivulle asti. Viihdyttävää laatutyötä alusta loppuun!
*
Pasi Ilmari Jääskeläinen Väärän kissan päivä Atena 2017
1966 syntyneen jyväskyläläisen kirjailijan neljännen romaanin kerronta liukuu keski-ikäisen päähenkilömiehen elämän aikavyöhykkeiltä toisille, menneeseen ja tulevaan. Kissoja tarinassa vilisee, eivätkä ne tunnu edustavan kotieläimiä vaan saavat milloin kenenkin kasvot. – Tämän tyylinen kerronta ei ottanut minua mukaansa. Ennen romaanin puoliväliä jo kyllästyin ja aloin harppoa. Jos lukija alkaa huolestua kirjoittajan mielenterveydestä, ei olla ihan selvillä vesillä. Lukekaa ihmeessä, surrealismiakin joku diggaa.
***
Tässä tapauksessa myönnän kernaasti olleeni väärässä, kun olen netflixistä katsottavaa etsiessämme torpannut espanjalaiset tekeleet turhan melodramaattisina. Kävi taannoin niin, että pysähdyin tutkimaan rikossarjaa Yksinäisyys koskevaa esittelyä. Sarja osoittautui espanjalaiseksi. – No, katsotaan yksi jakso ja päätetään sitten, tuumimme. Kahdeksan jaksoa ja neljä iltapäivää myöhemmin istun tässä kertomassa, että kannattaa katsoa – aiheen vuoksi.
Päähenkilö on kaupunkinsa varapormestarina toiminut, aviokriisiä elävä lakinainen. Hän kokee lomaillessaan lyhyen romanssin, jonka seuraukset ovat onnettomat. Hänet on tunnistettu ja tietämättään videokuvattu rakastelukohtauksessa. Kun video päätyy julkisuuteen, seurausten vyöry on dramaattinen. Rikossarja on #metoo-henkinen paljastaessaan espanjalaisen macho-kulttuuriyhteiskunnan tyypilliset asenteet sekä uhrien vaikeuden saada tukea ja oikeutta.
Okei, myönnetään: elokuva on tunteikas latinotyyliin, mutta ei mielestäni ylidramaattinen eikä vesitä tärkeää asiaa, jonka se nostaa esiin.
Runoilija Saila Susiluoto on kirjoittanut päiväkirjatyyppisen proosateoksen kirjailijaresidenssissä olostaan Italiassa. Siitä ilmenee, että hän on kriisissä kirjoittamisensa kanssa – eikä ainoastaan sen, vaan koko olemassaolon ja elonkehän kanssa. Hän haluaisi kokeilla jotain uutta, mutta ei oikein tiedä mitä.
”Olen harkinnut muita ammatteja, vakavasti, kykyni ovat rajalliset, ikäni on mitä on, osaan tarjoilla ja siivota, hoitaa lapsia, haluan olla hyödyksi, mutta pakolaisleirin työntekijän on osattava arabiaa ja kreikkaa muiden kielten lisäksi, tarvitaan ajokortti, mielellään sairaanhoitajan tai lääkärin koulutus, merien suojelutyössä sukeltajan tutkinto. Kuvatulvan ja tarinoiden ja menetyksen aikakaudella runoutta ei haluta, vaikka juuri se voisi ilmaista sen missä nyt liikumme, mitä kadotamme päivittäin. Pelkään, että sanoille ja kielikuville käy kuten lajeille, runsaus kaventuu, häviää. Samalla minua vaivaa tarpeettomuuden tunne, tunne siitä, ettei kieli, oma kieleni yllä mihinkään todelliseen.” (s. 37)
Samaan turhautumiseen ja eksyksissä olon tunteeseen on pakkautunut luonnon ja ihmiskunnan tilan suru, joka tuntuu vyöryvän kirjailijan päälle tukahduttavana. Lukijana tunnen myötätuskaa sekä tästä elämän tilasta maapallollamme että yksityisemmin hienon ja kyvykkään kirjailijan myllertävästä vaiheesta. Mitä se on, kun kirjoittava ihminen menettää uskon sanojensa merkitykseen, kokee kadottaneensa kielen, joka on ollut hänelle elinehto?
”En halua enää sen metsän ruumiin vierelle, hakatun metsän, rehevöityneen järven rangan vierelle. Kun puhutaan kaivoksista ja louhoksista ja maan myymisestä kaivosyhtiöille, tuntuu etten halua tätä maatakaan, mielelläni tekisin kuten vaikean suhteen edessä, lähtisin taakse katsomatta. Minun pitäisi, pitää löytää se voima, jolla puolustaa luontoa, jolla nousta kaikkia noita louhivia, tuhon työtä tekeviä väkivaltaisia voimia vastaan, mutta en vain löydä, tunnen avuttomuutta, lohduttomuutta, jossain syvällä vihaa, jolle minulla ei ole muita sanoja.” (s.181)
Kunnioittamani ja arvostamani runoilija on parahtanut ääneen sen, mitä ei ole kyennyt eikä jaksanut runoksi taivuttaa. Tunnen sen tuskan värinän myös lukijana itsessäni. Jos runo kuolee, miten käy meidän, jotka elämme ja hengitämme runoudessa, runoudesta?
Palasin 2011 Nobel-palkitun Tomas Tranströmerin runojen pariin taannoin Lukunurkkauksessa mainitsemani Heli Hulmin kirjan inspiroimana. Olin hankkinut Kootut teokset runoilijan Nobel-vuonna, kun opus julkaistiin suomennettuna. Nyt vanhempana Tranströmerin runot ovat kenties vielä vaikuttavampi lukukokemus kuin nuorempana. Runoilijan maailmanmatkat, sisäinen avaruus, keskustelut toisten kirjailijoiden tekstien kanssa, kielen rikkaus ja kauneus puhuttelee myös Caj Westerbergin hienon suomennoksen ansiosta. – Tranströmer kuoli 2015 ja on Nobelinsa ansainnut. Poimintoja teoksista:
Jälleen on joku jättänyt raskaan kaupungin, sen / ahneitten kivien renkaan. Kristallinkirkasta suolaa on vesi / / Hitaana pyörteenä on tänne noussut hiljaisuutta / maan keskeltä juurtuakseen ja kasvaakseen, / varjostaakseen runsaslatvaisena miehen / auringonlämmintä porrasta. (Viisi säkeistöä Thoreaulle; Syksyinen saaristo 1954
*
Helmikuussa elämä on pysähdyksissä. / Linnut eivät mielellään lentäneet, ja sielu / hiertyi maisemaa vasten niin kuin vene / hankautuu vasten laituria, johon se on kiinnitetty. // Puut seisoivat selin. / Kuolleet korret mittasivat lumen syvyyden. / jalanjäljet hangella vanhenivat. / Suojapeitteen alla kieli näivettyi. // Eräänä päivänä jotain tuli ikkunan luo. / Työ keskeytyi, kohotin katseeni. / Värit liekehtivät. Kaikki kääntyi ympäri. / Maa ja minä riensimme toisiamme kohti. (Kasvotusten; Keskeneräinen taivas 1962)
*
Menomatkalla säikähtänyt siipipari paukkui lentoon, siinä kaikki. Sinne mennään yksin. Se on korkea rakennus, joka koostuu yksinomaan raoista, rakennus, joka aina huojuu, mutta ei koskaan romahda. Tuhatkertainen aurinko leijuu sisään raoista. Valon leikissä vallitsee käänteinen gravitaatiolaki: talo ankkuroituu taivaaseen, ja mikä putoaa, putoaa ylös. Siellä saa kääntyä ympäri. Siellä sureminen on sallittua. Siellä uskaltaa kohdata tietyt vanhat totuudet, jotka yleensä pidetään piilossa. Syvällä olevat roolini nousevat siellä pintaan, roikkuvat kuin kutistetut kallot esi-isien majassa Melanesian jollakin syrjäisellä saarella. Lapsellinen päivänvalo ympäröi hirmuisia voittosaaliita. Niin lempeä on metsä. (Metsänkohta; Totuudenkynnys 1978)
*
Novellit
Johan Bargum Ikämiehiä suom. Outi Menna Teos 2022
Bargum (s.1943) on ruotsinkielinen suomalainen runsaasti palkittu kirjailija. Löysin hänen viimeisimmän teoksensa kirjaston novellipöydältä. Miten voi olla mahdollista, etten olen löytänyt häntä jo ajat sitten? Todennäköisimmin siten, että en lueskele kaikki tietävien kirjallisuuskriitikoiden analyysejä enkä heidän ylisteleviä kritiikkejään. Sen sijaan tutkin uutuuskirjojen lyhyet esittelyt Hesarista ja muutamista satunnaisista aikakauslehdistä. Se riittää, yleensä. No niin. Tämä siis on löytö! Sopivan lyhyitä, antoisia, omaäänisiä, tarkasti nähtyjä ja kauniita juttuja ihmiseltä, joka on elänyt pitkän elämänsä ja osaa kuvata havaintonsa.
*
Romaanit
Suvi Vaarla Kadonnut aika WSOY 2022
Uuden sukupolven kirjailija, yliopistokoulutettu, alun perin helsinkiläinen 90-luvun lama-ajan lapsi on asunut Euroopan merkittävimmissä kaupungeissa. Hän on julkaissut mm. novellikokoelman Täydellisiä ihmisiä ja romaanin Westend. – Kiinnostavaa! Nykykirjailijoiden ajatus- ja arvomaailma poikkeaa omasta, suurten ikäluokkien lukijapiirin omaksumasta. Heidän historian tajunsa saattaa vaikuttaa ohuelta ja oman elämänratkaisujen hybris sysii muista piittaamattomaan suuntaan. Kuitenkin tuore kieli ja notkea mieli korvaa usein syvyyden puutteen. Tarinassa on aina kuitenkin kyse yksilöistä, kaikki eivät ole samaan muottiin valettuja. Tämäkin on löytö!
*
Marjo Heiskanen Mustat koskettimet Siltala 2017
Romaanin kirjoittaja on monialainen kulttuurityöntekijä ja aiemmin julkaissut romaanin, runoteoksen ja elämäkerran. Romaanin päähenkilöt työskentelevät muusikkoina. Pianisti, sellisti, viulisti esiintyvät triona, heillä on myös alan asiat hallitseva avustaja. Romaani kertoo kunkin elämässä tapahtuneiden muutosten kautta, miten triosta tulee duo ja viimein pianisti konsertoi yksin. – Heiskanen itse on läpeensä muusikko, tapa, jolla hän puhuu yhtyeen esiintymisistä, ohjelmistosta, henkilösuhteista ja vääjäämättömästä kehityskulusta osoittaa sen kiistatta. Hän haltioituu pianistin mielialoja ja ajatusmaailmaa kuvatessaan siihen tapaan, että tietää mistä puhuu. Minusta tämä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kiehtova romaani!
*
Peter Sandström Ison vaaleen viimeinen kesä suom. Outi Menna S&S 2022
”Turkulainen kirjailija Peter Sandström on omaperäinen mestari, jonka teksteissä yhdistyvät realismi ja absurdius, melankolia ja huumori.” Kustantajan luonnehdinta on varsin osuva. Kirjailija on noteerattu edellisestä romaanistaan Runeberg-palkinnolla. – Henkilökohtainen lukukokemus on sitten toinen juttu. Usein olen huomannut, että kirjat, joiden mukaan en pääse, ovat usein tiettyyn ikäluokkaan ja genreen sijoittuvien miesten kirjoittamia. Oman elämänsä etsijöiden, siellä täällä haahuilevien miesten kirjavat kokemukset ja niiden kuvastama arvomaailma jättää minut usein kylmäksi. Niin tässäkin kävi. Sivulla 65 kysyin itseltäni, täytyykö minun todellakin lukea tämmöistä. Muistutin sitten itseäni, että kirjoittajan tekemän työn arvostuksena olen luvannut lukea 99 sivua kaikesta minkä aloitan, tuntui miltä tuntui. Lisäsin nyt omaan lupaukseeni sen, että jos teksti ei ole vastenmielistä, voin ajelehtia sen mukana loppuun vapaaehtoisesti, koska pakkoa ei ole suuntaan eikä toiseen. Joten: luettu on.
*
Andrew Miller Optimistit suom. Erkki Jukarainen Tammi 2006 (2005)
Tammen Keltainen kirjasto on aina ollut tae laadukkaasta luettavasta. Miller on myös tohtoritason kirjailija, joten ei ole yllätys, että hänen romaaninsa on täällä numerolla 376. Tässä faktapohjaisessa romaanissa pääosassa on toimittaja, valokuvaaja, jonka usko ihmisiin ja tekemänsä työn merkitykseen romahtaa hänen jouduttuaan todistamaan kamerallaan raakaa kansanmurhaa Afrikassa. Samaan aikaan hänen sisarensa joutuu psykiatriseen hoitoon mielenterveytensä järkkyessä. Näistä lähtökohdista Miller kehittää toivoa antavan romaanin siitä, miten myötätunto ja hyvyys voi parantaa rikkoutuneen ihmisen. – Koin juuri saaneeni jotain todella hyvää ja toivoa antavaa oikeaan aikaan tämän romaanin myötä. Romaani kutsuu salaperäisin viittauksiin hitaasti mukaansa. Itselleni avainlauseeksi nousi tämä: ”unohtaminen saattoi tavallaan olla muistin aidoin, jotakin paradoksaalista lakia toteuttava tehtävä, tuiki välttämätön ja nerokas keino pyyhkiä hitaasti pois kokemus ja tieto.” (s.217)
*
Anna- Maria Eilittä Kun olen poissa Atena 2019
Keminmaalla syntynyt 1975 ja kirjoittamisaikaan helsinkiläinen teologiaa opiskeleva A-M Eilittä julkaisi esikoisromaaninsa, fantasiaromaanin onnettomuudessa kuolleen opettajanaisen kuolemanjälkeisestä elämästä. – Romaanin harvinainen positio toimii yllättävän hyvin. Henkiolentona oman perheensä ja ystäviensä sekä lapsuusperheensä tuntumassa liikuskeleva Ilona pääsee näin ikään kuin selvittämään eletyn elämänsä mysteerejä ja ihmissuhteita. Sen myötä hän myös tajuaa, miksi hänen oli vielä viivyttävä. Lopulta hän, kun kaikki selviää, henki pääsee myös jättämään elämänsä ihmiset ja liittymään aiemmin poismenneiden maailmaan. Tarina puhuttelee lukijaa; kuolema on todellinen vapautus sekä lähtijälle että jääville vain, jos elämä ei ole pahasti kesken eikä ihmisten välille jää salaisuuksia tai selvittämättömiä ristiriitoja.
*
Marja-Leena Tiainen Lauantaitanssit Icasos 2022
Kuopiolainen kirjailija M-L Tiainen (s. 1951) on vakiintuneen lukijapiirinsä keskuudessa suosittu romaanikirjailija. Olen huomannut itsekin lukeneeni vuosien varrella kaikki hänen romaaninsa. Luonnehtisin häntä kirjoittajana tyyliltään luotettavan tasaiseksi, tavallisten ihmisten tavallisia tarinoita tarjoavaksi. Viimeisen romaanin tapahtumat sijoittuvat 80-luvun maaseututaajamassa kahdestaan elelevän avioparin murrosvaiheeseen. – Modernia, väliin vieraalta tuntuvaa elämänmenoa kuvaavien nykyromaanien putkesta tekee toisinaan mieli palata nostalgian pariin. Tiainen on luotettava kertoja siihen tarkoitukseen. Tuttua elämänmenoa sujuvasti kerrottuna ja oivaltavaa juonen kehittelyä, joka ei kauheasti yllätä, mutta on viihtyisää lukea.
***
Tua Forsström Lokakuun iltana soudin järvelle –runoja, suom. Caj Westerberg Siltala 2013
Runoilija palkittiin Ruotsin kirjallisuuden valtionpalkinnolla. – Olen erityisen ihastunut niukkasävyisiin runoihin, joissa sanoja on säästeliäästi, mutta ne syvällisiä ja merkityksellisiä. Tuan runot ovat sitä laatua. Ne kutsuvat vaivihkaa lukijaa ulos ajatuspoteroistaan.
*
Kristiina Harjula Ollaanko me jo vanhoja Kirjapaja 2018
”Elämää suurten ikäluokkien matkassa” alaotsikoitu kirja paneutuu vuosien 1944-1998 globaalisti tärkeimpiin tapahtumiin ja muutoksiin suurten ikäluokkien kokemina haastattelujen pohjalta. – Paljon on tuttua ja itsekin koettua. Matkan varrella elettyä ja havaittua nousee mieleen.
*
Mikko Granroth Mustat juuret –novelleja Siltala 2022
Tamperelainen fil.maist. Mikko Granroth ylläpitää dementiamediablogia ja julkaisi vastikään esikoisnovelliteoksensa. – Erikoinen kirja esikoiseksi. Granrothin kieli on monisärmäistä ja värikästä, kaleidoskooppimaisella tavalla. Se on myös osittain vaikeasti ymmärrettävää, paikoin jopa sekavaa. Mielenkiintoinen lukukokemus, mutta vaatii lukijalta kärsivällistä paneutumista, että se mitä kirjoittaja koettaa viestiä, tulisi ymmärretyksi.
*
Karin Fossum Marraskuun neljännen vastainen yö Johnny Kniga 2005
Kirjailija Karin Fossum kertoo tarinan isästä ja äidistä, joiden 17-vuotias tytär lähtee kotoa marraskuun neljännen päivän vastaisena yönä ja katoaa jäljettömiin. ”Romaani on mielen matka uuden elämän alkupisteeseen – armon mahdollisuuteen.” – Kirjaa lukee melkein henkeään pidätellen, niin herkkää ja taitavaa on vanhempien kokeman järkytyksen ja piinan monitasoinen kuvaus. On selvää, että ainoan lapsen katoaminen muuttaa vanhempien käsityksiä itsestään ja toisistaan. Mies ja vaimo yrittävät selviytyä tilanteesta niillä edellytyksillä, joita kummallakin yksilönä on. Myös parisuhde joutuu tarkastelun alle. Yllättävä loppuratkaisu tuo armon ja armollisuuden näkökulman vahvasti esille. – Fossum on tosi taitava suhteiden muutoksen ja tunnelmien kuvaaja.
*
Tommi Kinnunen Pimeät kuut WSOY 2022
Tommi Kinnunen paneutuu kuvaamaan uransa loppuvuosia elävän naisopettajan viimeistä pestiä rajaseudun syrjäkylän supistetun koulun oppilaiden ohjaajana. Opettajan terveys on murtumaisillaan ja elämä monin tavoin rikki, mutta puolensa hän pitää ja tehtävänsä täyttää. – Tommi K. on kyllä mestarillinen tekstin tekijä, saa lukijan tempautumaan mukaan mihin vain lähtee tarinaa viemään. Tarina kuljettaa lukijaa, eikä kirjailija häiritse epäoleellisilla kuvauksilla mielikuvia, joita lukijalle nousee. Opettaja on inhimillinen persoona kaikessa rujoudessaan ja lukijan myötätunto häntä kohtaan kasvaa sitä mukaa, kun hänen elämänsä kovat ehdot avautuvat lukijalle.
*
Heli Hulmi Pimeän kynnyksen yli Aviador 2022
Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmi on käynyt sisäistä keskustelua runoilija Tomas Tranströmin tekstien kanssa ja kirjoittanut siitä heränneitä ajatuksia peilattuna oman elämän ajankohtaisiin kokemuksiin. – Keskustelukirja on yllättävän hyvin toimiva muoto, kun pohjana on aito kiinnostus runoilijan persoonaan ja tekstien taustoihin. Kirjailija kuljettaa ajatustenvaihtoa runoilijan tekstien kanssa elämänmittaisen kiinnostuksen läpi. Väkevä lukukokemus, johon punoutuu myös lukijan omat kokemukset Helin persoonasta muutamien kirjoittajakurssien pohjalta.
*
Jukka Pakkanen Olla, hengittää Aviador 2022
Minimalismin mestari, Jukka Pakkanen, on julkaissut pienen (70 sivua) ajatuskuvien ketjun, joka keskittyy kahden ystävyksen yhteisen muiston ja syvällisen toinen toisensa ymmärtämisen ytimeen. Ystävistä toinen makaa sairaalassa ja ajelehtii muistikuvien ja mielleyhtymien virrassa tajunnan rajamailla. Olen aiemminkin kertonut täällä pitäväni Pakkasen kirjailijanlaadusta ja tekstin kerroksellisuudesta. – Tässä uusi, fantastinen pikku helmi lukijoille!
*
Nunna Kristoduli Päiväkirjat toim. Marja ja Riitta Lampi Lintulan luostari 2022
Siviilihenkilö Anna-Leena Lampi koki jo varhain kutsumusta luostarielämään. Tunnollisena ja älykkäänä perheensä vanhin tytär kirjoitti kuuden laudaturin ylioppilaaksi. Vanhemmat ja opettajat olivat suunnitelleet hänelle lääkärin tai tiedenaisen uraa, mutta lahjakas tytär etsi oman tiensä. Päiväkirjat toimitettiin yksiin kansiin sisarten toimesta (v. 2020), Kristodulin kuoleman jälkeen. – Tapasin Nunna Kristodulin henkilökohtaisesti vähän ennen hänen kuolemaansa v. 2019 Lintulassa käydessäni. Olin lukenut aikaisemmin julkaistun Kristodulin ja Suvi-Anne Siimeksen keskustelukirjeenvaihdosta julkaistun kirjan. Henkilönä Kristoduli oli vilpitön ja itselleen vaativa, mutta kärsi vanhempiensa hyväksymättömyydestä. Nunnan kilvoituksen ankaruus selviää päiväkirjojen sivuilta. Kristoduli opiskeli yliopistossa filosofiaa ja nykykreikkaa ja hakeutui sitten pieneen kreikkalaiseen nunnaluostariin, jossa hän sai mahdollisuuden kääntää Filokalian suomeksi. Suurtyö kesti yli kaksikymmentä vuotta. – Päiväkirjatekstit valottavat erityistä persoonallisuutta ja hänen merkitystään Suomen Ortodoksikirkossa.
***
|
|
