Tonu Onnepalu Loputtomuus suom. Jouko Väisänen Kirjokansi 2023
1962 Tallinnassa syntynyt virolainen kirjailija on alun perin opiskellut biologiaa ja ekologiaa ja toiminut opettajana. Julkaistuaan ensimmäisen runokokoelmansa 1985 hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ja on julkaissut yhdeksän runoteosta sekä yksitoista romaania, esseekokoelman ja kääntänyt runsaasti ranskankielistä kirjallisuutta. Kaikki romaanit on käännetty suomeksi. Loputtomuus on elämää saaressa, jonka maisema ja sen herättämien ajatusten virta on loputon. – Viehätyin tästä saarikuvauksesta, josta ilman muuta tuli mieleen Hiidenmaa ja Saarenmaa, joissa olen käynytkin. Teksti on kaikessa koruttomuudessaan ja eleettömyydessään hiljaisuudesta viehättyneelle ihmiselle aarreaitta! Viipyilevä teksti ei aukene kiireiselle ihmiselle. Pidin kirjasta ja aion etsiä lisää kirjailijan tekstiä kirjastostamme.
*
Laura Lindstedt Sakset Teos 2007 (3.p.)
Kirjailija ja kirjallisuustutkija L.L. on syntynyt 1976 Kajaanissa. Sakset on alaotsikoitu triptyykiksi ja herätti runsaasti huomiota kirjallisissa piireissä. Myöhemmistä teoksista Oneiron, 2015, sai Finlandia-palkinnon ja Toisinkoinen-palkinnon. Kolmas romaani Ystäväni Natalia, 2019. Lindstedtin tyyli on täysin omintakeinen ja aiheet erikoisia. – Jo Oneironin luettuani tajusin, että kyseessä on erikoinen persoona, joka ei ole luokiteltavissa oikein mihinkään lajityyppiin. Sakset kertoo lapsettoman naisen adoptioprosessista ja yrityksistä kommunikoida kiinalaisen tyttären kanssa. Triptyykki sisältää myös välähdyksiä päähenkilönaisen omasta historiasta. Sometiedoista päätellen kirjailijan elämän todellisuus on liian kaukana omastani, että voisin edes yrittää ymmärtää mihin hän teoksillaan pyrkii. Epäilemättä hänellä on seuraajansa ja arvostajansa kirjallisissa piireissä.
*
Eeva Joenpelto Neito kulkee vetten päällä WSOY 1955
Sain ystäväsieluiselta ihmiseltä miellyttävän pinon viime vuosisadan kotimaista laatukirjallisuutta, osin jo kertaalleen luettuakin. Monet Joenpellon romaaneista sijoittuvat aikansa historiaan, kuvaten menneen elämänmuodon ihmisiä selluloosanhajuisella tehdaspaikkakunnalla, jossa ihmisen arvo laskettiin asuinseudullaan omistuksen, menestyksen ja sivistyneisyyden mukaan. Romaanin keskiössä ovat vahvat naiset – kukin omintakeisella tavallaan vahva – jotka erottuvat yksilöinä yhteisössään: Alma Virtanen ja tyttärensä Helmi sekä Puntin talon vanha emäntä. Joenpelto kuljettaa naisten elämän kahta ajanjaksoa rinnakkain niin, että vajaaseen kolmeensataan sivuun mahtuu Alman nuoruutta keski-ikää ja vanhenemista, Helmin kova lapsuus aikuistumisen myötä hahmottuva itsellisyys ja Puntin emännän ankaruudesta lientyvä vanhuus. – Kirjailijan esikoisteoksen verevää ja vahvaa kerrontaa on ilo lukea! Joskus joku romaani tekee erityisen vaikutuksen siksikin, että lukemisen ajankohta osuu erityisen merkittävään ajankohtaan lukijan omassa historiassa. Näin kävi tässä minulle. Pohtiessani sukupolvijatkumoa ja toistuvia kuvioita omassa, lastemme ja lastenlasten elämässä, romaani tuntui avaavan uudella tavalla vanhempieni nuoruusajan elämänmenoa ennen sotien aikaa. Syvällä käyvien oivallusten lähteillä tein tätä lukumatkaa!
*
Eeva Joenpelto Syyskesä WSOY 1960
Yritän lukea saamaani kirjapinoa julkaisujärjestyksessä. Syyskesä kertoo sisarusten väleistä ja aikuisten tyttärien suhtautumisesta vanhan isänsä aikeisiin naida piikansa, kokematon nuori maalaistyttö. Vähitellen tarina aukeaa menneeseen aikaan, jossa nuoremman sisaren puoliso seurustelee vanhemman sisaren kanssa. Mitä heille tapahtui – ja mitä tapahtuu nyt, kun mies rakastuu uudelleen nuoruutensa rakkauteen. – Tarinan kuvio sinänsä on mielenkiintoinen, mutta jollakin tavalla kerronta ei ole niin vaikuttavaa ja keskittynyttä kuin esikoisromaanissa. Silti voi sanoa, että teos teokselta rakentuu osaava ja ilmaisussaan omintakeinen kirjailijapersoona.
*
Eeva Joenpelto Sataa suolaista vettä WSOY 1978 (3.p.)
Tässä romaanissa eletään viime vuosisadan alkupuolta ja työväenliikkeen itsetietoisuuden nousun vahvaa aikaa. – Joenpellosta sukeutuu kirjailijana vahva eepikko, jonka henkilökuvaus oli erityisen vaikuttavaa. Lukijalla on vaikeuksia laskea kirjaa käsistään. Teksti välittää väkevästi sekä pienen paikkakunnan henkisen ahtauden että ajan arvostukset ja erityispiirteet. Kovan elämän jättämät ankarat jäljet sekä näkyvät että tuntuvat ihmisissä ja eläytyvässä lukijassa.
*
Eeva Joenpelto Jottei varjos haalistu WSOY 1986
Tämä romaani on todellisuuspohjainen, kirjailijan omien isovanhempien kohtaloista kehrätty tarina. Se tuntuu paitsi tekstissä, lukijassa myös syvinä tunteina. Ajan koko kuva ilmenee väkevänä taustalla ja antaa perspektiiviä myös kirjailijan itsensä henkilökuvaan. Kaiken kaikkiaan perheen, suvun ja asumisyhteisön merkitys on vahva jokaisessa Joenpellon romaanissa. Henkilöt liittyvät verevästi aikaansa ja paikkaansa eikä tarina hääly missään bittiavaruudessa.
***