Carin Gerhardsen Musta jää suom. Maija Ylönen Minerva 20
Trilleri palkitulta tekijältä, tuli temmattua kirjaston koronarajoitusten aikaan eteisen pokkarihyllystä, jossa yleensä ei ole mielilukemistoani. No, tarina tarjoaa kaahaamalla toiselle aiheutetun liikenneonnettomuuden paikalta pakenemisineen, raiskauksen, kiristystä ja lopulta murhan – siinäpä ainekset tähän keitokseen, joka ei millään tavalla viihdytä eikä ravitse. * *Heikki Aittokoski Narrien laiva HS-kirjat 2013 (3.painos)
Matka pieleen menneessä maailmassa on toimittaja Aittokosken alaotsikko Narrien laivalle. Ihailtavan rohkea ja taitava ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski on saanut ansiokkkaille matkaraporteilleen koosteen kirjaksi. Toimittaja kuvailee matkojaan Lontoon Sotheby’n taidehuutokauppaan, Mogadishuun, Bangladeshiin, Kabuliin. Seitsemän kuolemansynnin alaotsikot vievät kukin matkalle pieleen menneeseen maailmaan. Mitä seikkailuja, mitä rohkeutta ja sitkeyttä toimittajalta vaaditaan, kun halutaan vaikkapa jäljittää Seppälästä ostettua puuvillapaitaa sen tekopaikkaan Bangladeshissa. – Olen vuosia tottunut panemaan merkille Aittokosken kolumnit, raportit ja jutut Hesarista. Ja nyt kun taas suljettiin kirjasto kaupungissa koronan pelossa, löysin tämän Toisen hyllystä ja sain tilaisuuden syventyä näihin kiehtoviin matkakertomuksiin ja taiturikirjoittajan tyyliin ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan maailmanmenosta. Tuli mieleen, kunpa Aittokoski saisi tarttua koronavuosien käänteisiin ja kirjoittaa yksiin kansiin miten virus pani maailman polvilleen, mistä kaikki alkoi ja mihin se johti. *Löytö! * Kreetta Onkeli Meiltähän tämä käy WSOY 2020
Nykyään viisikymppinen kirjailija on 1997 palkittu K. Jäntin palkinnolla ja 2013 Finlandia Juniorilla. Viimeisin romaani on kertomus naisesta, joka elää avioliitossa, jossa ei ole rakkautta, ei juuri kiintymystäkään. Miehellä on jonkinlainen asema, jonka turvin asutaan kalliisti. Perheessä on kaksoset, jotka oikeastaan ovat naisen elämän sisältö ja tarkoitus. Tapahtuu, että hiljalleen alkoholisoituva nainen kohtaa miehen, johon rakastuu. Koko järjestely luhistuu ja avioliitto päättyy eroon. – Oikeastaan tarinan naiskohtalo puhuttelee eniten desperadona, miten kovasti voi yrittää, ja silti elämän haltuunotto epäonnistuu ja miten alkoholismi syntyy ja kasvaa itsepetoksesta ja tuhoaa lopulta ihmisen. Ei mitään herkkua lukea, mutta ehkä totta monen naisenkin elämässä.
Emma Hooper Koti-ikävän laulut suom. Satu Karhulahti Gummerus 2019 (2018) Autioituvan kanadalaisen kalastajakylän tarinan kirjoitti Emma Hooper, itsekin kanadalainen ja sittemmin kansainvälistynyt kirjailija. Koti-ikävän laulut on kirjoitettu alkuperäistä elämäntapaa kauniisti kuvaten ja kunnioittaen. – Minua puhutteli laulujen ja soiton merkitys perinteen siirtymissä ja meren voimakas osuus kylän ihmisten elämässä. * Elisabeth Strout Nimeni on Lucy Barton suom. Kristiina Rikman Tammi 2018 (2016) Maanmainion Olive Kitteridgen (Pulitzer ym. palkittu) kirjoittaja, 1956 syntynyt ja juristin koulutuksen saanut Elisabeth Strout kirjoitti Lucy Bartonin tarinan v. 2016 viidentenä romaaninaan. Kirjoittajana hän on kuulas, tarkkanäköinen persoonallisten ihmisten ja heidän kohtaloidensa kuvaaja. Tammen Keltaiseen kirjastoon ottaminen käy myös suosituksesta. – Pidän tavattomasti Stroutin tyylistä kertoa ja erityisesti siitä, miten hän punoo hiljaisuutta ja tunnevärejä tekstiin. Kristiina Rikmanin käännöstyö tekee kunniaa kirjailijan parhaille ominaisuuksille. Yksinkertaisesti: *hieno kirja, hyvä lukukokemus. * Kimmo Oksanen Isän varjo WSOY 2020 Toimittaja Kimmo Oksanen (s. 1960) on julkaissut kaksi palkittua teosta tätä ennen. Isän varjo on autofiktiivinen yhteenveto isän merkityksestä kirjoittajan elämässä. Teos on epäyhtenäinen sikäli, että kirjoittaja eksyy luennoimaan, höystäen ironialla raamatun kertomuksia paikoin pitkäänkin ja toistuvasti pitkin matkaa. Isän kova kohtalo kyllä jättää poikaan jäljet ja sikäli tarina on tarpeen kertoa, sillä näitä isiensä varjostamia poikia on maamme miehissä riittämiin. – Puutteistaan huolimatta kirja on lukemisen arvoinen; sisältäen myös paikoin loistavia ajatuskiteytymiä, jotka paljastavat kirjoittajan sanataituruuden. * Rakel Liehu Valaanluiset koskettimet WSOY 2020 Rakel Liehua on tapana koristaa epiteetillä ”rakastettu runoilija”, ainakin kiintoisa hän on ja erityisesti runoilijana sitä. Liehu on kuitenkin kirjoittanut proosaakin, taiteilijaelämänkerran Helene (2003), Bul bul (2008), Älä vielä lähde (2010) – viimeksi mainitun surusta, sairaudesta ja kuolemasta puolisonsa menetettyään. Valaanluiset koskettimet kertoo erityisten kohtaloiden kautta pohjoiseen pappilaan päätyneestä pianosta, ja pienen perheen äidin sekä esikoistyttären suhteesta soittimeen. – Liehun tyyli on runollisen ytimekästä ja vahvasti ilmaisevaa. Vaikka romaanissa kokijana ja kertojana on soitin, taipuvat havainnot perheestä isän ja tyttären, äidin ja tyttären välillä monenlaiseen tunnelmaan. * Pidin kirjasta, enkä vähiten siksi, että sen kirjoitti runoilija. * John Irving Vapauttakaa karhut! suom. Kristiina Rikman Tammi 2012 (1968) Kirjoittaja on toki tiedetty maailmankuulu nimi nykyään, tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Esikoisromaani alkaa eräänlainsena road moviena, kahden sattumoisin yhteen lyöttäytyneen nuoren miehen moottoripyörämatkana Itävallan ja etelä-Euroopan vuoristomaisemissa. Tyypit ottavat toisistaan selvää erilaisten omituisten tilanteiden käynnistäjinä ja ratkaisijoina. Toinen tyypeistä on viehättynyt villieläintarhaan Wienissä ja pohtii eläinten vapauttamista. Romaani liittyy aikakautensa tapahtumiinkin, mutta kirjailijan vahvuus on eläväisessä ja mehevässä tekstissä, hulvattomassa juonenkuljetuksessa. – Luulen, että olisin nauttinut jossain toisessa tilanteessa enemmän tämän lukemisesta, mutta kipuilevan jalkani ja sen lääkityksen ansiosta heräsin turhan usein siihen, että kirja kopsahti lattialle kesken kaiken. Ei se siis kumminkaan jaksanut pitää hereillä olosuhteista riippumatta. * Katharine McGee Tuhat kerrosta Pudotus suom. Annika Eräpuro Otava Seven 2016 Kirja on eräänlainen tulevaisuusutopia, joka on sijoitettu jonnekin vuoden 2118 tienoille, jolloin New Yorkin Manhattanille on rakennettu Torni, jossa on tuhat kerrosta. Torni muodostaa kokonaan oman maailmansa, jossa menestyneimmät asuvat yläkerroksissa ja alakerroksissa ne, joiden tehtävä on siivota yläkerrosten asunnot ja tehdä keittiötöitä ja lastenhoitoa niiltä osin mitä robotit eivät pysty hoitamaan. Romaanissa on kauniita ja hyvin pukeutuneita nuoria ihmisiä, joiden elämäntyyliin kuuluvat opiskelun ohella bileet, huumeet, deittailu, shoppailu ja keskinäinen juoruilu. – Tämän tyhjänpäiväisempää romaania tuskin lienee kirjoitettu tai ainakaan julkaistu. Luin vaivoin tämän loppuun vain nähdäkseni paljastuuko tälle kaikelle sekoilulle joku mielekäs syy. Sekö se nyt oli, mikä paljastettiin ensi sivuilla, että joku putoaa tuhannennen kerroksen kattotasanteelta alas katuun bileiden huipennukseksi. Ei olisi kannattanut tuhlata aikaa. Ja miksi Otava on ottanut tämmöisen Seven-pokkarisarjaansa?
Satu Lidman Taivas ja syli Gaudeamus 2020
Kertomus parisuhdeväkivallasta eräässä
vanhoillislestadiolaisessa perheessä sisältää paitsi perhekohtaisen tarinan
myös pohdintaa ja analyysia väkivallan dynamiikasta sekä
vanhoillislestadiolaisen uskonyhteisön suhtautumisesta perheen sisäisiin
ongelmiin ja puolison väkivaltaisuuteen. Lidman kirjoittaa tietokirjaotteella,
mutta antaa kirjoittavan perheenäidin kokemuksille ja ajatuksille paljon tilaa
mietinnän pohjana. – Tämä kirja on
äärimmäisen tarpeellinen, sillä perheväkivalta ei uskonyhteisöissäkään ole
kovin harvinaista, siitä ei vain puhuta julkisesti. Kaikki julkisuus, joka ei
ole sensaatiohakuista, on omiaan herättämään yhteisön sisäistä keskustelua ja
toimintatapojen sekä asenteiden muuttumista parempaan suuntaan. Kirja ei ole
raskaslukuinen aiheestaan huolimatta, sillä perheenäidin avoimuus ja
analysointikyky tuo todentunnun ja kokemuksellisuuden tiedepohjaiseen
keskusteluun.
*
Katja Kaukonen
Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan
WSOY 2020
Tamperelaisen, palkinnoin huomioidun
kirjailijan viides romaani sijoittuu Seilin saarelle. Kyseisen saaren tarina on
todenperäinen, sinne vietiin aikoinaan eristyksiin mielisairaaksi todettuja ja
irtolaisnaisia. Romaani kuvailee yhteisöllisyyttä ja potilaiden hoitoa sekä
henkilökunnan toimia ja elämää eristettynä yhteiskunnasta. ”Kauniilla ja
runollisella kielellä Kaukonen luotaa hulluuden määrittelemisen käytäntöjä ja
aikojen yli säilyvää ihmisenä olemisen vaikeutta.” – Tarinassa ei tapahdu paljon, mutta
kirjailija sukeltaa naisten ja heidän hoitajiensa kokemus- ja elämysmaailmaan,
maalaa herkin ja vahvoin värein kuvaa elämästä saarella, ”jonne linnut lentävät
kuolemaan” ja ihmiset unohdetaan. Pidin kirjasta.
*
Maija Asunta-Johnston Punapukuisen naisen talo WSOY 2003
Olen lukenut kirjailijan myöhemmistä romaaneista
v. 2010 julkaistun Verkkorakkautta varttuneille. Siitä jäi mieleen kevyt,
juoheva tyyli, jolla tarinaa kuljetetaan. Punapukuisen naisen talo on
viehättävä romaani, jossa ei ole suuria suruja eikä dramaattisia
juonenkäänteitä. Tarina alkaa, kun Wienissä asuva suomalainen nainen ostaa
pitkään etsittyään vanhan talon villiintyneine puutarhoineen sadan kilometrin
päästä, Unkarin puolelta. Talo muuttaa hänen elämänsä. Alkaa viikonloppujen
loputon työmaa talon kunnostuksessa ja puutarhan raivaamisessa ja myös vähä
vähältä tutustuminen unkarilaisen maalaiskylän tapakulttuuriin ja
naapureihin. – Maijan loputon työmaa
yllättää hänet itsensä ja lukijankin. Miten voi yksin naisena selvitä
valtavasta urakasta! Kyllä voi! Selviämisen salaisuus on innokkaasti apuaan
tarjoava naapurusto ja heidän osaava verkostonsa sekä Maijan ystäväpariskunnat,
jotka ottavat osaa kohennukseen. Valtavan työmäärän tarjoama onnentunne maksaa
moninkertaisesti takaisin nähdyn vaivan. Minua viehättivät myös vanhat laulut,
joilla on sijansa tarinassa.
*
Johanna Laitila Lilium regale
Gummerus 2020
Laitila on lähtöisin Rovaniemeltä ja
kirjoittaa tässä esikoisromaanissaan lahjakkaasti ja aistivoimaisesti kieltä
(myös meänkieltä) käyttäen väkevää tarinaa sodanjälkeisen, tuhotun Lapin uudelleensyntymisestä
ja sen ihmisten elämästä. Päähenkilö Else on ollut perheensä mukana Ruotsin
puolella sotaa paossa ja siellä saanut kosketuksen kaltaiseensa tyttöön. Suhde
Ingaan katkeaa traagisesti Elsen kotimaahan palatessa. Naiseksi varttunut Else
alkaa jo suunnitella avioliittoa, kunnes tapaa Irinan ja löytää oikean
seksuaalisen laatunsa. – Laitilan
vahva, alkuvoimainen kieli ihastuttaa. Tulee mieleen toinenkin lappilainen
lahjakkuus, Katja Kettu. Jotain samaa heidän tyylissään on. Laitila on
kirjoittanut jo toisenkin romaanin, nimeltään Synty, joka täytyy etsiä
luettavaksi kirjastosta.
*
Jill Santopolo
Kun sanat eivät riitä suom. Inka Parpola Otava 2019
Tempaisin tämän kirjastomme eteisaulan
pokkarihyllystä kummemmin aiheeseen perehtymättä. Kustantaja markkinoi kirjaa
näin: ”Sydämeenkäyvä romanttinen romaani surusta, rakkaudesta ja itsensä
löytämisestä.” – Olipa ihana lukea vaihteeksi
tällaista inhimillisiä rakkauskiemuroita tarjoavaa yläluokkaista newyorkilaiselämää.
Siitä on jo liian kauan, kun olen tämän lajin pokkareihin kajonnut. Yleensä ne
ovat viihdyttäviä ja keventävät modernin, usein myös raskaan ’oikean’
kirjallisuuden lukemisen lomassa. Pelkästään tämän lajin lukeminen ei
kuitenkaan ruoki riittävästi ajatusmaailmaa eikä tarjoa älyllisiä
haasteita.
*
Pirkko Vekkeli, Ismo Loivamaa Ann Selin Minerva
2020
”Ihminen, nainen, johtaja – Henkilökuva”. Kukapa ei tietäisi Ann Seliniä, onhan hän niin kauan ollut ammattiyhdistysliikkeen vahva keulakuva. Itse en ainakaan hänen persoonastaan mitään tiennyt ennen tätä oivallista ja rehellistä henkilökuvaa, jonka tekeminen on ollut tarpeen. Mikä nainen! Keskikoulupohjalta helsinkiläislähiön ’kertsin’ kasvatti ohjautui jo varhain liikeliiton töihin ja osoittautui ripeäksi, rohkeaksi ja nopeaoppiseksi mihin tahansa työhön tarttui. Kirja antaa ’Anista’ monipuolisen ja rehellisen kuvan naisena, jossa oli ainesta PAMin johtoon ja aina kansainvälisiin luottamustehtäviin asti. Myös vakavat sairastumiset hän voitti sitkeydellään, huumorintajullaan ja elämänuskollaan. – Tämä kirja kannattaa lukea, se on viisaan ja valoisan naisen ansaittu monumentti.
*
Laura Lähteenmäki Sitten alkoi sade WSOY 2020
Kirjailija on syntynyt 1973 ja kirjoittanut
lasten ja nuorten kirjoja sekä kolme aikuisten romaania, tässä viimeisin.
Romaanin keskushenkilöitä ovat Paula, jonka mies on kuollut ja hän itse on
jäämässä eläkkeelle psykologin työstä. Paulan tytär Elina ja tämän lapset Soma
ja Simo, ex-vävy Kaspar, tämän uusi nuori avokki Moona, Elinan uusi miesystävä
Ilari, Paulan entinen sydänystävä Eeva ja uusi naapuri Sonja, jonka kanssa
Paula ystävystyy. Tapahtumiin liittyy espanjalainen turistikaupunki, jossa Eeva
asuu ja poimii kadulta paperittoman pakolaistytön turvakseen ja avukseen. Lähteenmäki
punoo tarinaa ihmissuhteiden varaan ja niiden kuvaamisessa onkin hänen
vahvuutensa. – Romaani alkaa
verkkaisesti, mutta vauhtiin päästyä ottaa mukaansa. Erityisen vereslihaisesti
kirjailija kuvaa äidin ja tyttären suhdetta, ja molempien parisuhteita.
Yllätyksiä ja paljastuvia salaisuuksia riittää. Kyllä, antoisa kirja!
*
Mary Higgins Clark Niin kuluu
aika suom. Sirpa Parviainen Tammi
Bon 2017 (2016)
Trilleri
keskittyy kuvaamaan oikeuskäsittelyä, jossa syytettynä on alzheimerin tautia
sairastaneen lääkärin leski. Nuori ja kaunis leski on tietenkin syytön miehensä
murhaan, mutta todistellaan ainoaksi, jolla oli mahdollisuus murhaan. Syyttäjä
perustaa todisteensa niin hatariin väittämiin, että oikeita ja hyvin tehtyjä
rikoselokuvia nähnyt osaa vain äimistellä. Sivujuonena on vauvana
adoptiovanhemmille myydyn toimittajaneitosen biologisen äidin etsiminen.
Viimeisillä sivuilla tietysti todellinen murhaaja paljastaa itsensä, leski
vapautetaan syytteestä, menee yhteen nuoruuden rakastettunsa kanssa ja
toimittaja löytää biologiset vanhempansa. – Hohhoijaa.
*
Helmi Kekkonen
Vieraat Siltala 2016
Milleniaalien sukupolven kirjailijan Helmi Kekkosen (s.1982) kolmas romaani on sillä tavalla poikkeuksellinen romaaniksi, että runsaan henkilögallerian ihmiset saavat kukin oman tarinansa. Äidit ja tyttäret, puolisot ja monet henkilöt liittyvät toisiinsa, tarinoilla on jokin kosketuskohta. Näin romaani ei ole jatkuvajuoninen eikä etsi katarsista kärsimysten kautta, tarinat ikään kuin jäävät meneilleen, kun lukija sulkee kirjan. – Kekkosen kieli on selkeää ja tarinoiden juoksutus joutuisaa. Niin taidokasta työtä kirjailija tekee, että lukija vaikuttuu, mutta myös huokaa helpotuksesta, kun kirja päättyy. Ihmisten kohtalot ja elämät ovat raskasta ja vaikeaa. Vain Alva äiti ja hänen pikku poikansa Toivo tuovat valoa ja iloa tähän suhteiden suomaisemaan.
***
Runot
Akseli Koskela
Miehen kuolema Enostone Kustannus 2020
1980 syntyneen helsinkiläisen runoilijan
esikoiskokoelman runot on ryhmitelty alaotsikoin: Isän pelko, Miehuuden pelko
ja Isyyden pelko. ”Teos käsittelee nykyaikaista miehuutta, siihen liittyviä
tunteita, isyyttä, yksinhuoltajuutta ja seksuaalisuutta.” – Tärkeä kirja nykyajan miehestä.
”Kierrätysauton kylkeen hirtetty / kurainen
nallekarhu pitää nyrkissään muoviruusua. // Mietin, mikä on minun paikkani /
tässä asetelmassa. ”
*
Pia Perkiö
Kuin olisi jo kevät -Valittuja
runoja Kirjapaja 2020
– Kauniita
pieniä runoja, jotka samansieluista ihmistä niin ravitsevat.
” Jos huolettomuus kuin valoisa niitty,
lumous, / jäisi minuun, ottaisin sen esiin / lepattavina syysöinä, kun perhoset
ovat kaikonneet / ja kaipaus kulkee enkelinä edellä. / Varjelisin sitä ajan
kuiluilta, murtumiselta. // Jos huolettomuus on todellista / niin kuin
leikkikedolla lapsena, / kaikki on hyvin / yhä, tänään. ”
*
Esseet, novellit ja elämänkerrat
Saska Saarikoski Poikkeustilassa -Koronapäiväkirja HS-kirjat 2020
Toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti
koronakevään ajalta päiväkirjaa ja työsti Hesariin 60 kolumnia, joissa
tarkasteli eri kulmista epidemian nostattamia ilmiöitä ja ajatuksia Suomessa ja
maailmalla. – Tuoreita, omiin
kokemuksiinkin peilaavia merkintöjä on paljon nähneeltä kirjoittajalta mitä
mielenkiintoisinta lukea.
*
Haruki Murakami Miehiä ilman naisia suom. Juha Mylläri Tammi 2016
(2013)
Olen nyt lukenut kaikki suomennetut Murakamin
teokset. Tämä on ainoa novellikokoelma, joka on osunut saataville. Kustantajan
myyntipuheessa sanotaan: ”…huikea tarinakokoelma, jossa yhdistyvät
nautinnollisesti surumielisyys, huumori ja fantasia.” – Tarinankertojana Murakami on mielestäni
parhaimmillaan romaaneissaan. Novellit eivät avaa uusia maailmoja, pikemminkin
alleviivaavat tiettyjä piirteitä ja teemoja, jotka toistuvat tarinasta toiseen.
*
Johanna Venho
Ensimmäinen nainen WSOY 2019
Kirja kertoo Sylvi Kekkosesta, joka
keskustelee kuolleen ystävänsä kirjailija Marja-Liisa Vartion kanssa. Päähenkilön itsensä ajatuksia on lainattu mm.
hänen omista teoksistaan Kiteitä (1949), Kotikaivolla (1952) ja Lankkuaidan
suojassa (1968) sekä Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihdosta. Tässä kirjassa
Sylvi Kekkosen luonne ja avioliitto Urho Kekkosen kanssa saavat valaistusta.
Päähenkilö osoittautuu syvästi tuntevaksi ja toisaalta itseään häivyttäväksi
persoonaksi. – Pidin kirjasta.
Sinisalo ei ole tehnyt Sylvistä siloteltua kuvaa, vaan pyrkii kuvailemaan häntä
monipuolisena ja rohkeana persoonana kaikkine ominaisuuksineen.
*
Sakari Huovinen Isän kädestä
Lauri Huovisen ensimmäinen elämä Teos 2020
Kevään 2020 tapauksia ovat veljeksien Sakari
ja Eero Huovisen muistelukirja lapsuudestaan. Sakari keskittyy isän,
tuomiorovasti Lauri Huovisen elämään ja avioliittoon sellaisena kuin se äidin
ja isän kirjeenvaihdossa, päiväkirjamerkinnöissä ja muissa dokumenteissa
näyttäytyy. Lauri Huovinen oli filosofian ja teologian tohtori, evankelisen
herätysliikkeen matkasaarnaaja ja pappi. Laurin ja Aili Virran omalla tavallaan
väkevä rakkaustarina ja lyhyeksi jäänyt avioliitto, josta syntyi kolme poikaa,
on kirjan teema. Laurin Ailin kuoleman jälkeinen toinen avioliitto ja siitä syntyneet
kaksi lasta jäävät tiivistetyksi maininnaksi.
– Kirjoittajalle teos on varmasti ollut tärkeä selvitys omankin
historiansa kokonaisuuden kannalta. Lukija jää ihmettelemään Laurin ratkaisuja
työn ja perheen suhteen. Miten yksin Aili sai hoitaa kodin ja pojat Laurin
matkatyön ja pitkien ulkomaan opiskelujen aikana. Laurin isyys näyttäytyy
poissaolevana, ankarana ja velvollisuudentäyteisenä työlle omistautuneen miehen
elämänpolkuna.
*
Eero Huovinen
Äitiä ikävä WSOY 2020
Emerituspiispa Eero Huovinen menetti äitinsä
yhdeksänvuotiaana ja sulki sisälleen ikuisen äidin ikävän. Veljeksistä
vanhimpana hän on rohjennut avata itkemättömän äiti-ikävän omien muistojen ja
dokumenttien valossa. Myös isän uusi avioliitto saa ymmärrystä ja liittyy
veljesten kokemukseen isästään, joka ei osannut surra rakastettua puolisoaan
yhdessä poikiensa kanssa. – Eeron
kirja äidistä on herkkyydessään koskettava ja osoittaa miten vahvana ikävä,
jolle ei ole aikanaan sijaa, velkoo kokijansa vanhuudessa.
*
Romaanit
Robert Seethaler Kokonainen elämä suom. Raimo Salminen Aula &
Co 2020
’Saksankielisen kirjallisuuden
kestotähdeksikin’ mainittu Seethaler on kirjoittanut yksinäisen ja
erakkosieluisen miehen tarinan. – Kertomus
on ehyt ja väkevä ja kauniisti hiottu kuin timantti. Tarinassa on puhuttelevaa
yksinkertaisuutta, ihmisen ja luonnon sopusointua, oloihinsa tyytyvän miehen
mielen jaloutta.
*
Marisha Rasi-Koskinen R E C S & S 2020
Kirjailija, 1975 syntynyt psykologian maisteri, psykiatrisessa sairaalassakin työskennellyt, on julkaissut useita palkittuja romaaneja, REC taitaa olla jo kuudes. Kustantajan esittelyn mukaan ”REC on kirjallinen mysteeri, matkakertomus ja dokumentti, fiktiota fiktiosta. Se on unohtumaton, suuri romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, vallankäytöstä ja rajattomuudesta. REC on huikea kaleidoskooppi, jossa tarinat ja todellisuus asettuvat uusissa käsissä aina uusiin kulmiin.” – Hyvä, että rohkenin tarttua tähän tiiliskivikirjaan, jonka vuolaaseen sanavirtaan on pelottavan vähällä ajoittain hukkua. Teksti osoittaa tekijänsä lahjakkuuden sanataiteessa, mutta on ajoittain raskasta luettavaa jo siksikin, että kirja on hankala pideltävä, teksti on tiheää ja painoa on. Romaanin henkilöt näyttävät toinen toisensa heijastuksilta, persoonat hajoavat, sulautuvat toisiinsa ja sirpaloituvat erilleen. Ajoittain tekstillä ei ole aikaa, ei paikkaa eikä oikein mitään mihin tarttua. Tihenevään loppuun asti lukija kyselee, onko tämä pelkkää itsetarkoituksellista sanavirtaa, pyörteitä ja tuulen viemää. Kirjailija saa kuitenkin langat solmittua ja lukukokemus eheytyy. On selvää, että teos on maan kirjallisen eliitin mielestä Tapaus, josta on fiksua läähättää innostuksesta.
***
RUNOT
Anna Ahmatova
Olen äänenne Kootut runot
1904-1966 suom. Anneli Heliö Kirjokansi 2020
Olen todella vaikuttunut Ahmatovan runoudesta.
Hieno on käännöskin. Kootut runot olisi hyvä olla itsellä, en ehtinyt kunnolla
paneutua kaikkiin osioihin. Toinen toistaan uljaampia runokuvia, tiheitä ja
painavia, kaikkien tunteiden äärimmäisyyttä. Yhteiskunnallisesti vahva
tendenssi lienee luonut hänen kulttimaineensa, mutta minua viehättivät eniten
sisäisten tunnelmien ja tunteiden intohimoinen vahvuus.
Pudonneiden lehtien, asfaltilla / ei tarvitse kauan odottaa. / Kanssasi
Vivaldin Adagiossa / tapaamme uudestaan. / Jälleen kynttilät muuttuvat himmeän
keltaisiksi / ja uneen vajoavat, / viulunjousi ei kysy, miten olet tullut /
keskiöiseen talooni. / Äänettömyys vierähtää kuolinvalituksessa / nämä puoli
tuntia, / luet minun kädestäni / samat ihmeet. / Ja vaikka sinulle huolesi / on
käynyt kohtaloksi, / vie pois se minun kynnykseltäni / jäiseen tyrskyyn.
*
Sirpa Kyyrönen Nimesi on
Marjatta Otava 2020
Palkitun
runoilijan neljäs kokoelma jo, enkä ole tutustunut hänen aiempiinsakaan. No,
kannatti nyt tutustua. On kyllä painavaa runoa, elämän syntytarinoita,
Maria-myyttiä, lintu naiseuden vertauskuvana, elämän kehtona.
Pehmeästi kuin
taistelevat linnut, linnut / tulevat ja helkkyvät, rönsyilevät / köynnökset
kuin hybridiolennot, joiden lempeys asuisi jo täällä / vulva vulvaa vasten
tulvaa, kukkia / ja kukkua, punastua ja hehkua, hengittää ja / sinusta
purkautuu piikki / lankaa, kuparilankaa, hormonikierukkalankaa sinusta
purkautuu / lintuhäkkilankaa ja alkusoitinten / kielisolmuja,
karhunlankasolmuja / ja höyhenaiheita rystyset muodonpehmeinä / sinä purat ja
kuorit, riisuunnut //
*
Kölö Poesiavihkot Osuuskunta
Poesia 2019
”Kölö on
baabelinkielen jäljitysperformanssi, jossa eri maailman kieliä yhdistäen
erotetaan keskenään kaikilla mahdollisilla assosiaation keinoilla. Kölö on aina
monta. Laulu, joka lainaa nuottinsa muinaisilta kiertokuluilta kuulumatta
paikkaan. Tässä yhdessä performanssien jatkumossa yhdistyvät runous,
kädentaidot, folklore, rituaaleja, rivi litanioita ja liturgioita. ” – näin
mm. esitelty runoteos, josta en siis ymmärtänyt yhtään mitään.
*
ROMAANIT
Maarit Verronen Kylmien saarten soturi Tammi 2001
Kirjailija Verronen (s.1965) on filosofian
lisensiaatti. Hänet luetaan nykykirjallisuuden omaperäisimpiin ja
arvostetuimpiin tekijöihin ja on runsain mitoin palkittu. Kyseinen romaani
kertoo sotapalveluksensa jättäneestä miehestä nimeltä Shannon, joka on
asettunut eteläisen pallonpuoliskon asumattomalle saarelle, missä hänen
lisäkseen on vain muutamia tiedemiehiä ja luonnontutkijanaisia. Mies kiinnostuu
saarta ympäröivästä merialueesta, joka paljastuu lukuisien upotettujen laivojen
hautausmaaksi. Mysteeri askarruttaa ja mies yrittää selvittää miksi. – Verronen kirjoittaa henkilöitään vahvasti
etäännyttäen, ’Kylmien saarten’ viima tekee tekstistäkin tosi viileän. En
sanoisi Verrosen tekstiä koskettavaksi (kustantajan mainospuhe), niin hyvin se
kuitenkin on kirjoitettu, että kannattaa lukea.
*
Jyrki Vainonen
Yön ja päivän tarinoita -novelleja Aula & co 2019
Kirjailija Vainonen on Verrosen sukulaissielu
siinä, että molemmat lähtevät tarinoissaan erikoisille poluille. Vainosella on
tiettyä omaperäisen viistoa huumoria tarinoissaan, varsinkin nämä lyhyet
novellit kutittavat lukijan huumorintajua mukavasti. – Pidin näistä, hassuja ’iltasatuja’
aikuisille.
*
Truman Capote
Kesän taittuessa suom. Kaijamari
Sivill Tammi 2007
Capote (1924-1984), kirjastaan Aamiainen Tiffanylla
parhaiten tunnettu yhdysvaltalainen kirjailija on siinä määrin amerikkalainen
ihmisenä sekä kirjailijana, että on jäänyt etäiseksi. New York leimaa ihmisensä
jotenkin niin, että aiheuttaa torjuntaa. Tämä kirjailijan jäämistöstä löydetty ja
postuumisti julkaistu nuoruuden teos kertoo kyllä syntyperäisestä
lahjakkuudesta tarinankertojana, mutta tarinan maailma ei sytyttänyt minua.
*
Antti Holma
Järjestäjä Otava 2014
1982 syntyneen Antti Holman olemme oppineet
tietämään rooleistaan näyttelijänä sekä teatterissa että elokuvassa ja
televisio-ohjelmissa. Järjestäjä on hänen esikoisromaaninsa. Tarina
kertoo kolmikymppisestä Tarmosta, joka toimii kirjastonhoitajana työyhteisössä,
jossa kaikki työtoverit ovat naisia. Koska Tarmolla on vaikeuksia
sukupuoli-identiteettinsä kanssa, työpaikka on hänelle kiduttava kooste
naistyyppien sekamelskaa, erityisesti esimiesnainen ottaa Tarmoa päähän. Tarmo
saa koottua rohkeutensa ja irtisanoutuu, hän saa työpaikan teatterista
järjestäjänä, missä työssä hänen aikaansaapa ja neuroottisen tarkka persoonansa
pääsee oikeuksiinsa. Kuvaus teatterin tekemisestä ja
näyttelijäpersoonallisuuksista on kyllä herkullista luettavaa. – Huomasin, että Holman julkinen kuva
pyrkii määrittämään hänen tekstiään häiritsevällä tavalla. On kehuttava kuvauksen
elävyyttä, mutta toisaalta todettava, että jossain määrin epävakaata ja
anaalivaiheen sanastoon juuttunutta teksti on. Vaikka ajattelisi, että
paisuttelu kuuluu kirjoittajan tyylikeinoihin, teksti tihkuu misogyynisiä
elementtejä ja herättää vastenmielisyyttä (nais)lukijassa.
*
Clare Mackintosh Lopun jälkeen
suom. PäiviPouttu-Delière
Gummerus 2019
Brittikirjailija Mackintosh on kirjoittanut perheensä tragediasta kirjan, jossa kolmevuotias poika sairastaa aivosyöpää, joka leikataan ja hoidetaan sytostaateilla sekä sädehoidolla. Kasvainta ei voitu poistaa kokonaan, joten kyseeseen tulee enää palliatiivinen hoito. Tilanteen hyväksyminen on erityisesti isälle vaikeaa. Koska vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen hoitolinjauksista ajaudutaan oikeuskäsittelyyn. Kirja on kirjoitettu kahden vaihtoehdon kuvauksena, mitä kummassakin tapauksessa vanhempien suhteelle tapahtuu, lapsihan kuolee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. – Kirjallisena ratkaisuna kahta väylää kulkeva tarina ei oikein toimi. Kun pojan kohtalo jo yksistään on raastava, ei vanhempien jääräpäinen pysyminen kannallaan ja sosiaalisen median sotkeminen kuvioihin anna toivoa lukijallekaan. Ei ihme, että kirjailija joutuu kiittämään kaikkia, jotka jaksavat lukea tarinan loppuun. Ikävä kyllä tulee mieleen, että kun tarinasta on kirjoitettu jo neljäs kirja, näyttää siltä, että itkettävällä tarinalla rahastetaan.
*
Jutut
Irmeli Westermark Tassunjälkiä
Sinttu-staffin muistelmat Stresa-kustannus 2019
Koiranomistajien kirjoittamat jutut
lemmikeistään ovat sinänsä hauskoja, jos eläimistä tykkää. Muille jutut jäävät
köykäisiksi eivätkä anna paljon askarreltavaa ajatuksille.
***
Siri Hustvedt Muistoja tulevaisuudesta suom. Kristiina Rikman Otava 2019
Taitava, 1955 Minnesotassa syntynyt ja New
Yorkissa asuva kirjallisuustieteen tohtori ja kriitikko, kirjailija S.H. seuloo
muistiinpanojaan ja päiväkirjamerkintöjään neljänkymmenen vuoden takaa ja panee
merkille ristiriidan näiden tekstien ja mieleen tallentuneiden muistojen
välillä. Siitä alkaa ja jatkuu tämän romaanin työstäminen. – S.H:lla on ikioma tunnistettava tyylinsä
kirjailijana. Tämäkään teos ei ole perinteinen juoniromaani, vaan pikemminkin
kirjailijan historiaan liittyvien muistosirpaleiden ja aikakaudeltaan
tallennettujen muistiinpanojen kaleidoskooppina välkkyvää ja värähtelevää tekstiä.
Kirjoittajan tyyli on niin aseista riisuva, ettei se houkuta sanomaan mitään
muuta kuin: lukija ihastelee älyn välkettä, hämmentyy tuon tuostakin – ja
viihtyy.
*
Jussi Valtonen
Vesiseinä LIKE 2006
Olen tykännyt Jussi Valtosen tyylistä kovasti
siitä asti, kun luin 2014 julkaistun He eivät tiedä mitä tekevät.
Teos voitti Finlandia-palkinnon. Tällä kertaa kirjastosta löytyi varhaisempi
romaani, jossa kirjailijan omin, humanistinen ote on jo nähtävissä. Vesiseinä
on neurotieteilijä-psykologin ja hammaslääkärin avioliittoromaani, jossa
puolison masennuskausien ehdoilla kulkevan elämän karu todellisuus piirtyy
kauniilla tavalla esiin. – Suosittelen!
*
Sari Elfving Taivaat jotka ansaitsemme Teos 2019
Hämeenlinnalainen, 1974 syntynyt Sari Elfving
on julkaissut esikoisromaaninsa. Perhedraama kuvaa vuoroin äidin, vuoroin
tyttären näkökulmasta kokemuksia, jotka vievät hulluuden rajoille ja
ylikin. – Sen verran ahdistavia
kokemuksia ja synkkää tarinaa, että teki mieli jättää kesken. Esikoiset ovat
usein tyylillisesti horjuvaa ja paikoin raakileelta maistuvaa, niin tämäkin.
Kirjailijuus on kehitteillä, omaa sanottavaa pursuu ja tyyli hakusessa. Ehkä
seuraava jo tavoittaa rauhallisemman uoman. Sopii toivoa.
***
Runot
John Keats
Syksylle, ja muita runoja ja kirjeitä suom.
Leevi Lehto Poesia 2020
1795 Lontoossa syntynyt Keats opiskeli ensin
kirurgiksi, mutta runous veti häntä väistämättömästi puoleensa ja hän luopui
hyvätuloisesta ammatistaan. Keats kuoli 1821 tuberkuloosiin toimittuaan
runoilijana viisi vuotta. Leevi Lehto tutki Keatsia oman runotuotantonsa ohella
neljännesvuosisadan ja hänen omaperäiset käännösratkaisunsa jäävät
lähtemättömästi kirjallisuudenhistoriaan Suomessa. – Tämä teos jättää kyllä vahvoja jälkiä
lukijaan, vaikka ei olisi pohjalla niin akateemista ja intohimoista halua
paneutua tuon ajan klassikoihin. Itselleni kirjeiden osuus jäi laimeaksi, mutta
oodeissa Keatsin runoilijuus puhkeaa aikakaudelleen ominaiseen kukkaan.
*
Tuomas Alatalo
Olen uneni vallaton valtias Basam Books 2020
Minikokoinen runokirja, 58 sivua, ei esittele
tekijää mitenkään, takakannen katukuvaa lukuun ottamatta. Runot ovat toteavia
ja tiivismuotoisia, vahvoina kuvina tarjottuja ajatusloiskeita.
Valuva
harmaa saartaa valon pieneen säteeseen. / Pilvistä rakennan turvan
sadehelinältä, / valvon tajunnan
juonikkaita aikeita.
Elän
sokeana ja loputtoman yksin, / kunnes kuolen. / Tule luokseni ja lähde! / Ole
sokeuteni uusi väri / huutavan
musta, silmiesi huumaava kiilto.
*
Tuija Takala
Muiston ajastus Reuna 2020
Viehättäviä ja helposti sulavia tanka- ja
haiku-mittaan solahtavia runoja kirjabloggaajalta ja kouluttajalta.
Irrotan
palan / lapsuuden kalliosta. / Istutan kiven. / Aikuisuuteni pihaan / kasvatan
/ suojamuurin.
Havahdun
hetkeen, / pelastan unohduksen. / Ajastan muiston.
*
Mirjam Kälkäjä
Runokirja Atrain &Nord 2019
Petsamolaissyntyinen (s. 1939) kirjailija on
ollut erittäin tuottelias pitkän uransa aikana. Mietin mistä hänen nimensä on
tuttu, ja löysin yhtymäkohdaksi Kotiliesi-lehden 1985 kolumnit. Romaanit ja
näytelmät, joista hänen kirjallinen tuotantonsa pääosin koostuu, ovat jääneet vieraiksi,
mutta viimeisimmän 2019 julkaistun Runokirjan tunnemaisema vaikuttaa tutulta ja
lämpimältä kuin mummolan torkkupeitto.
en pyydä sinulta mitään / vain ettet häädä minua sydämestäsi / älä vieroita sinua minusta / minua sinusta / älä unohda, että rakastat // ei muuta rukousta, että selviän vanhuuteeni: / ethän unohda
*
Romaanit
Rachel Cusk
Ääriviivat suom. Kaisa Kattelus S&S 2020 (2018);
Kanadalais-englantilainen kirjailija Rachel
Cusk (s.1967) on julkaissut romaaneja, esseitä, muistelmateoksia ja kolme
tietokirjaa. Tänä keväänä julkaistiin häneltä suomennettuna kolmen romaanin
sarja, joka osoittaa kirjailijan merkityksen romaanimuodon uudistajana. Sarja
on kerännyt kirjallisuuskriitikoiden suitsutusta ja laajan arvostuksen.
”Tarkka, intensiivinen ja omaääninen romaani” (Ääriviivat).
Rachel Cusk Siirtymä suom. Kaisa Kattelus S&S 2019 (2016)
Edellisen
romaanin (Ääriviivat) itsenäinen jatko-osa. ”Säälimättömän tarkan ja älykkään
tarkastelun kohteena jälleen parisuhteet, perheet, muutoksen vääjäämättömyys,
henkilökohtaisen vastuun ulottuvuudet sekä tarinat, joita itsestämme kerromme.”
Toinen romaani jatkaa uudentyylistä kerrontaa, jossa päähenkilö kertoo
kohtaamiensa ihmisten tarinoita.
Rachel Cusk Kunnia suom. Kaisa Kattelus S&S 2020 (2018)
Kertojaääni
pysyttelee tässä romaanimuodossa näkymättömissä ja tulee esiin ainoastaan
siinä, miten kuvailee hänelle kerrottuja toisten tarinoita. Tällaista
romaanimuotoa on todella hypnoottista lukea. Ajoittain lukija voi eksyä
tarinaan ja joutuu palaamaan sinne mistä eksyi. Näin kävi minulle yhtenä kesän
kuumimmista päivistä. Silti kirja antoi paljon, luettua oli täyteläinen ja
ravittu olo. – Suosittelen!
*
Heidi Kerosuo
Muista, unohda Docendo 2019
Kirjoittajan esikoisromaani on erään perheen
tarina, jossa kuvataan kolmen lapsen kasvumaastoa ja selviytymiskykyä mielenterveydeltään
horjuvan äidin ja tukipilari-isän antamilla eväillä. Romaani on valaiseva
analyysi lastensa kautta elävän äidin hallintapyrkimyksistä ja aikuisten lasten
selviytymiskeinoista erityisesti keskimmäisen tyttären näkökulmasta. – Luetun tunnekokemus oli vahva, paikoin
ahdistavakin. Vaikka bipolaarisen henkilön läheisyydessä elämisestä ei ole omaa
kokemusta, tuntui hyvin loogiselta se, miten kukin lapsista ratkaisi suhteen
vanhempiinsa aikuisena.
*
Tommi Kinnunen
Pintti WSOY 2018
Tommi Kinnunen
Neljäntienristeys WSOY 2014
Tommi Kinnunen
Lopotti WSOY 2016
Nähtyäni opettaja-kirjailija Tommi Kinnusen
haastattelun Maarit Tastulan ohjelmassa, kiinnostuin hänen romaaneistaan,
joista Pintti on tuorein. Se on tarina lasitehtaan työyhteisöstä, lasin työstämisen
eri vaiheista ja puhallusmestareiden taidosta. Tarinan keskiössä on sisarusten
Helmin, Railin ja Jussin elämä taustoineen.
Neljäntienristeys on sukutarina, joka alkaa muinaisesta
pitäjänkätilö Mariasta. Isästään tietämätön Lahja-tytär jatkaa äitinsä jälkiä
yksinäisenä äitinä, mutta hankkii itselleen kiltin miehen, jolla vuosien
mittaan paljastuu olevan muutakin elämää kuin perhe. Tarinan keskipisteenä on
talo, jota rakennetaan pala palalta aina vain suuremmaksi. Myös Lahjan ja Onnin
miniä taistelee oman elämänsä määräysvallasta anopin kuristavan hallintaotteen
alta vapaaksi.
Lopotti keskittyy Neljäntienristeyksen aloittaman sukutarinan sisarusten ja heidän lastensa elämäntien järjestymiseen. Lahjan ja Onnin Johannes-pojan ja sokean Helena-tyttären erityisen läheisen sisaruussuhteen sekä Johanneksen Tuomas-pojan kohtalon kuvaus on äärimmäisen tarkkaa ja hienovireistä. Myös suvun merkitys kunkin myöhäisemmissä vaiheissa tulee kauniisti kuvattua. – Tykästyin kovasti Kinnusen tyyliin, runsaaseen ja vivahteikkaaseen sanataiteeseen, jolla kirjailija kuvaa henkilöitään ja heidän elämänsä vaiheita jättäen lukijalle tilaa oivaltaa. Sadoista lukemistani romaaneista nämä ovat niiden harvojen joukossa, jotka antavat tärkeitä lauseita muistiin kirjoitettavaksi.
– ”Ihminen ei kuole silloin, kun hengitys päättyy ja iho viilenee, vaan vasta sitten, kun kukaan ei häntä enää muista.” (Pintti) – ”Aikuisuus ei ala tietystä iästä, vaan vasta sitten, kun ei enää ole ketään, jonka edessä olla lapsi.” (Lopotti)
*
Tiina Raevaara
En tunne sinua vierelläni -novelleja Teos 2010
Kustantaja vertaa Raevaaran tyyliä Leena
Krohniin, Jyrki Vainoseen ja Johanna Sinisaloon.
Tosiaan, Raevaara on mystisissä maailmoissa seikkailija, mielikuvituksen
lennokas mestari. – Novellit olivat
enimmäkseen hauskaa luettavaa, ei mitään ennalta arvattavaa eikä totuttuun
torkkupeittoon käärivää. Myös ahdistavia ja pelottavia tarinoita löytyy.
***
Liisa Marjatta Järvinen Ja niin tapahtui – ryökynästä rovastiksi – mediapinta 2018
”Nainen kirkkopolulla 1960-luvulta
2000-luvulle” alaotsikko kertoo ytimekkäästi mistä on kyse, kirjoittajan
näkemyksestä omasta elämäntiestään tytöstä naiseksi, papiksi, kirjailijaksi.
Omalla jäljittelemättömällä tyylillään eläväisten tarinanpalasten ja
piirroskuvien kera kirjoittaja kuvailee tietään hämäläisestä lapsuusmiljööstä
teologisten opintojen kautta helsinkiläiseen seurakuntaan lehtoriksi ja
papiksi. Mosaiikkimainen kuvakooste paljastaa tekijänsä sielunmaiseman
rikkauden. – Olen lukenut Järvisen
kirjallisen tuotannon lähes kokonaan, joten monet tarinat ovat ennestään
tuttujakin, mutta myös uusia putkahtelee muistikomeroista. Tästäkin
muistelmateoksesta tulee esiin, kirjailijalle tärkeä pappeusteema, onhan hän
sitä naisteologien sukupolvea, joka vihittiin papiksi vasta 1980- luvun
lopulla. Kirja oli minulle monin tavoin sukellus oman nuoruuteeni teemoihin.
Huumorin ja piirrosten ansiosta lukukokemus oli riemastuttava.
*
Orhan Pamuk
Punatukkainen nainen suom. Tuula Kojo Tammi 2019 (2016)
Turkin tunnetuin nykykirjailija Orhan Pamuk
sai Nobel-kirjallisuuspalkinnon v. 2006. Viimeisin suomennettu romaani kiertyy
vanhan Oidipus-myytin itämaisten muunnosten punokseksi. Turkkilaisessa
kulttuurissa isän ja pojan suhde on suvun ja perheen peruspilareita. Päähenkilö
joutuu nuorena lukiolaisena kaivontekijämestari Mahmutin apulaiseksi taatakseen
äidille ja itselleen toimeentulon isän jätettyä perheensä. Mahmut on loistava tarinankertoja
ja nuorukaisen ja kaivomestarin välille kehkeytyy isä-poikasuhde, jonka
taustalla on muuan punatukkainen nainen teatteriseurueesta. Kiihkeän nuoruuden
rakkauden muisto ja tarujen tragedian toistuminen päähenkilön elämässä
muodostaa romaanin loppuratkaisun. – Romaani
on omalla tavallaan kiehtova tarina, joka jää vanhoihin myytteihin
kaivautuessaan väistämättömän tragedian vangiksi.
*
Lucinda Riley
Varjon sisar suom. Hilkka Pekkanen Bazar 2019 (2016)
Riley, irlantilainen bestselleristi, ryhtyi tahkoamaan kirjasarjaa seitsemästä sisaresta. Prisman kirjahyllyköltä poimin sarjan kolmannen pokkarina, jonka 733:ssa sivussa riitti lukemista viikkokausiksi epidemian sulkeman kirjaston ollessa kiinni. Kirjasarjan idea on lainattu kreikkalaisen mytologian tarusta, joka kertoo Plejadien tähtisikermästä, jossa on valovoimainen kaksoistähti. Rileyn tyyli on runsassanainen ja kuohkea, osittain ehkä johtuu tavastaan työstää romaaneja sanellen. – Ajattelen, että ajankuluna paksut romaanit ovat paikallaan, mutta lukijan mieleen saattaa tulla, että tiivistämällä ja turhaa höttöä karsimalla henkilöt nousisivat selkeämmin esiin ja juoni etenisi ripeämmin. Karanteenilukemistona tämä ihme kyllä toimii.
*
Piia Leino Yliaika S&S 2020
Helsinkiläinen 1977 syntynyt toimittaja ja kirjailija Piia Leino on kehrännyt kokoon ankean tulevaisuusdystopian. Tarinaa kuljetetaan kahdessa ajassa, vuodessa 2024 ja 2052. Politiikka ja poliitikko Annastiina Kankaanrinta ovat pääosassa. Kun kehitellään tekoälyinnovaatioita ja ryhdytään laatimaan lakeja, ei aina tiedetä, mihin ne pitkällä aikavälillä voivat johtaa. Kirjailijan missio tuntuu olevan näyttää, mitä talouselämän ehdoilla etenevä kehitys tuottaa yksilön kannalta. – Näköala, jonka kirjailija tarinallaan avaa, on hyytävä. Kirjaa lukiessa näin painajaisunia, mikä ei ole tavallista. Tavallaan tärkeä keskustelunavaus tässä ajassa.
*
Kari Palin Kuritushuoneen
päiväkirja
CrimeTime 2020
Sörkan
vankilassa 1970-luvulla rikolliseen elämäntapaan ajautuneet stadin kundit
lusivat toistuvia tuomioitaan. Kuritushuone oli täynnään taparikollisia, joita
vankeinhoitolaitos piti parantumattomina venkuloina, joukossa myös taposta ja
murhista tuomittuja. Monet päättivät, etteivät enää jatka elämäntapaansa, mutta
viinanhuuruisessa vapauden hurmassa päätös unohtui. Neljättä tuomiotaan sovittava
vanki on varovaisen tosissaan aikomuksessaan muuttua. Hän on oikeilla jäljillä
ja saa myös muutokseensa tukea. – Epidemia-ajan
riskiryhmäkaranteenilaisen on helppo samaistua vangin yksitoikkoiseen elämään. Mitään
suurta taidetta päiväkirjateksti ei ole, mutta vilpitön yritys välittyy
lukijalle ja myötätunto herää. Senkin oivalluksen voi tehdä, että vangit ovat
yksilöitä erilaisine piirteineen, ja varhaiset vaille jäämisen ja pettymyksen
kokemukset istuvat tiukassa.
***
MAALISKUUN LUETUT 2020
Runot
Marja Leena Viitana Läikytän
vähän teetä Basam Books 2020
Helsinkiläinen
kirjailija ja kääntäjä Marja Leena Viitana (Toukonen) muutti Pohjois-Karjalaan
ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Läikytän vähän teetä on hänen
kolmas runokokoelmansa, aiemmin hän on toiminut elämäntaitokonsulttina ja julkaissut
Basam Booksin Viisas elämä -sarjassa elämäntaito-oppaita. – Viitanan runot ovat kieltä, jota on
helppo ymmärtää. Runojen tunnelma on seesteinen ja elämänläheinen.
Sinä juokset kilpaa ja
tuuletat maalissa
jossa kuvittelet olevasi
ohitettuasi minut jo
alkumetreillä
ja minä joka en edes
tiennyt
olevani kilpailussa
istun puron varrella
katsellen sen
kieppuvia
pyörteitä
*
Pahojen ihmisten hyvyys
lämmittää
ajoittain mieltäni
kuitenkin kauheinta
kaikesta
on hyvien ihmisten
pahuus
*
Romaanit
Claude Gallay Tyrskyt suom. Titia Schuurman WSOY 2019
Romaanin
takakansimainos lupaili hyvää ja kaunista. Jaksoin rämpiä vajaat kolmesataa
sivua ja kirja oli vasta puolivälissä. Mitään ei tapahdu, ihmiset huljuvat elämänsä
tyrskyissä sinne tänne. Kovin laimeaa, päämäärätöntä tekstiä, koin lukemisen ajanhukaksi.
*
Haruki Murakami Tanssi tanssi tanssi suom. Antti Valkama Tammi 2019 (1988)
Haruki Murakami on erinomaisen ahkera ja
taidokas kirjailija. Hänen teoksistaan tämä on yhdestoista ja viimeisin suomennettu.
Aiemmin olen lukenut neljä Murakamin romaania, on siis ilmeistä, että hänen
tyylinsä ja taitavasti kehitellyt fantasiaromaaninsa kiehtovat. Viimeisimmän
suomennetun Tanssi tanssi tanssi romaanin päähenkilö on oman
elämäntyylinsä hallitseva kirjoitustyötä tekevä mies, jonka erikoiset
ihmissuhteet ovat päähenkilön ajatusvirran ohella romaanin koossa pitävä voima.
Mystisiä kokemuksia ja päähenkilön ympäriltä kuolevia ihmisiä riittää. Kaikella
tuntuu olevan tarkoitus, ihmiset ja tapahtumat ovat kytköksissä toisiinsa. – Viihdyin taas erinomaisesti Murakamin
luomassa maailmassa. Runsas 560-sivuinen opus piti otteessaan. Kahden viikon
laina-aika ei olisi riittänyt, mutta korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilan rauhoitettua
sosiaalisen elämän minimiin, aikaa oli runsaasti ja kirjastot kiinni, niinpä ei
ollut kiirettä.
*
Sirpa Kähkönen Muistoruoho Otava
2019
Kähkösen Kuopio-kirjoista tuorein oli taas
laatutavaraa. Romaani sukeltaa Helvin, Annen, Idan, Siirin, Hilla-tyttösen ajatusmaailmoihin.
Äänen saavat myös muuan Maalarimies, Kuu ja tietty asunto A 21. – Kähkönen taitaa tekstin rytmityksen,
huokoisuuden ja tiiviyden vaihtelun, osaa käyttää naisten monivivahteisia
kohtaloita yhteisöä tukemaan. Hienoa työtä.
***
Runot
Arkkipiispa Leo Luulen tuulen tulevan Uvvet tuulet tullah Karjalan kielen seura ry 2019
Karjalan kielen seura ry on julkaissut
ortodoksikirkon arkkipiispa Leon pieniä yksinkertaisen viehättäviä luontorunoja
suomeksi ja karjalaksi.
Kevätaurinko
sulattaa lumen ja jään / lounatuuli tuo kesän sään / ihminen ystävän
olemuksessaan / saa toisen elämästä
riemuitsemaan
Kevätpäiväine
sulattau lumen da jiän / lounastuuli tuou kezän siän / ristikanzu üstävän
olemuksessah / suau toizen
elokses iloimah
*
Anna Elina Isoaro Tämänilmaiset
Aviador 2019
Erään äidin sururunot kohtuun kuolleen
lapsensa muistoksi. Niin väkevää ja riipaisevaa, jättää hiljaiseksi.
Isä
tiskaa kurkkupurkkeja.
Mummu
ajaa markettiin hakemaan maljakoita.
Äiti
saa astmakohtauksen.
Isoveli
teippaa oveen lapun: EI KUKIA KITOS
*
Romaanit
Elina Hirvonen Punainen
myrsky WSOY 2019
Kirjailija
kirjoitti kirjan irakilaispojan kokemuksistaan kertomien tarinoiden pohjalta.
Kaunista kieltä, vivahteikasta tekstiä, koskettava tarina. Loppupuolella alkaa
tulla tuttuja kuvioita vastaan, joista voi päätellä kenen tarinasta on kyse. Epilogissa
kirjailija myös paljastaa, että kysymys on Hussein al-Taeen tarinasta. Kirjan
julkaisuvaiheessa yllättäen esiin noussut al-Taeen henkilöön liittyvä kohu
hämmensi kirjailijaakin, joka kuitenkin päätti, ettei tee käsikirjoituksiin
muutoksia. – Kirja on todella
lukemisen arvoinen. Ensinnäkin se on kirjallisesti korkeaa laatua. Toisekseen
aihe nostaa monia ajatuksia Lähi-Idän tilanteesta ja maahanmuuttajien asemasta
ja sopeutumisesta uuteen kulttuuriin. Irakilaisen kulttuurin perhekeskeisyys ja
lasten kohtalo murroksessa olevan maan jakautuneessa ilmapiirissä valottuu
riipaisevasti. Itselleni tarina nosti myös kriittisiä ajatuksia äitien ja
lasten erottamisesta pakolaisongelmaa hoidettaessa.
*
Maeve Binchy
Unelmien kaikuja suom. Irmeli Ruuska WSOY 1987 (1985)
Satuin saamaan joulukuussa kirjaston
vaihtohyllystä varhaisen Binchyn, jota en vielä ollut lukenut. Kyseessä on
neliosainen romaani, jossa on 548 sivua. Tarina kertoo kirjailijalle tuttuun
tapaan irlantilaisen rannikkokylätaajaman ihmisistä ja elämästä, tässä
1950-1960-luvulla. Koulut ovat kirkon. Kylän lahjakkaimpia nuoria lähtee
Dubliniin opiskelemaan ja töihin, joitakin myös Englantiin. Katolisen kirkon
ote on vahva, ja nuorten elämään yhteisön arvomaailma tuo eteen vaikeita
ratkaisuja, jotka muuttavat tulevaisuuden suunnitelmia. Romaani on lahjakkaan
ja köyhän Clare-tytön kehityskertomus. Myös kyläyhteisö kehittyy, jotkin asiat
eivät silti muutu. – Binchyä lukeneet
osaavat toki arvata mitä saavat. Olen silti tykästynyt aitoirlantilaiseen
elämänmenoon sellaisena, kuin Binchy sitä kuvaa. Tässä vanhassa opuksessa on
vielä sekin pointti, että sen tapahtumat ajoittuvat omiin lapsuus- ja
nuoruusvuosiini. Vertailuissa suomalaiseen luterilaiseen kyläyhteisöön on oma
viehätyksensä.
*
Sue Harrison
Äiti Maa, Isä Taivas suom. Kaijamari Sivill WSOY 1996 (1990)
”Romaanin tapahtumat sijoittuvat Aleuttien
saarille noin vuoteen 7000 eKr. Äiti Maa, isä Taivas on ensimmäinen kirja
trilogiaan, joka kuvaa uskottavasti ja tutkitusti muinaisten amerikkalaisten
alkuperäisheimojen vaellusta.” Tarina alkaa traagisesti. Päähenkilö, nuori
nainen Chagak palaa yrttejä keräämästä kauempaa ja löytää perheensä ja kotikylänsä
asukkaat surmattuna, kylän asumukset palamassa. Hän lähtee meloen toista saarta
kohti ja löytää shamaanierakon luota paikan asua. – Aiemmin lukemani Sue Harrisonin romaanin
perusteella tiesin, mitä odottaa. Metsästäjä-keräilijöiden, hylkeen- ja
valaanpyytäjien sekä lyhytkasvuisten heimon kulttuurien kuvaus on kiehtovan
erilaista luettavaa. Ensimmäisten ihmisten elämä on taistelua eloonjäämisestä
luonnonvoimien, henkivoimien ja vihamielisten naapuriheimojen armoilla.
*
Sue Harrison
Sisar Kuu suom. Kaijamari Sivill WSOY 1996 (1992)
Trilogian toinen osa, jossa ensimmäisten
ihmisten ja hylkeenpyytäjäheimon pienen yhteisön tarina jatkuu. Tarina
tutustuttaa valaanpyytäjien ja mursunpyytäjien heimorituaaleihin ja
pyyntiperinteisiin. Päähenkilöinä ovat Chagakin pojat ja Kiiniksi kutsuttu
nainen, josta kurjien kokemusten kautta kasvaa vahva selviytyjä.
*
Sue Harrison
Veli Tuuli suom. Kaijamari
Sivill WSOY 1998 (1994)
Trilogian kolmas osa kertoo tulivuoren
purkauksen aiheuttaman hävityksen, joka tuhoaa osan valaanpyytäjien ja
hylkeenpyytäjien heimosta ja pakottaa heimoja muuttamaan asuinpaikkaa.
Ensimmäisten ihmisten, karibuheimon, mursukansan ja valaanpyytäjien lisäksi
heimojen luona vierailee kauppamiehiä. Trilogian päähenkilöjen suvun tarina
jatkuu. – Kirjailijan mielikuvitus on
loihtinut luettavaksi asiatiedon pohjalta mitä kiinnostavimman tarinan
alkuihmisten luonnonvaraisesta elämästä, toimeentulosta ja kulttuurisista
piirteistä. Viihdyin tarinoiden parissa!
*
Peter Sandström Äiti marraskuu (Kahdeksan
pohdintoa) suom. Outi Menna S&S 2018
Suomenruotsalaisella Pohjanmaalla syntynyt ja
kasvanut kirjailija on omalaatuisen melankolinen ajattelija. Aiemmista
teoksista Laudatur oli 2016 Finlandia-palkintoehdokkaana ja kun ei sitä, voitti
sitten Runeberg-palkinnon 2017. Äiti marraskuu on eräänlaista oman perhetaustan
ja lapsuuden analyysiä, keskushenkilönä perheen äiti. – Minusta Sandström on hieman raskassoutuinen
kirjoittaja. Pohdintojen ansiona pitäisin omanlaisekseen yhteisöksi kehittyneen
kielivähemmistön kulttuurin kuvausta.
*
Raija Oranen
Manu Otava 2019
Oranen sen osaa, jos kuka, mennä faktapohjalta
tutun ja tuntemattoman nahkoihin ja ihon alle, luoda kertomataidetta niin, että
lukija ei malta päästää kirjaa käsistään. Koko kansan Manu, nyt jo edesmennyt
ja kunnioittavasti leposijoilleen saatettu, herää romaanissa filosofeeraamaan,
tuntemaan ja kokemaan persoonallisesti ja viisaan huumorin kera pitkän ja
monivaiheisen elämänsä ja uransa merkittävimmät hetket.
***
|
|