Runot

Anne Hänninen Sepelkyyhkyt Aviador 2020

Jo ensimmäisestä runokirjastaan (1978) lähtien olen seurannut Anne Hännisen (s. 1958) runoilijan taivalta. Hän on julkaissut 16 itsenäistä runoteosta sekä ’Valitut runot’. Yhdeksän palkintoakin on uran aikana kertynyt. Toistaiseksi viimeisin Sepelkyyhkyt puhuttelee luontoa syvästi rakastavan ja tarkkailevan runoilijan lintuteemalla, jonka hän tuo ihmisen elämänkaaren kypsymisen ja päättyneen elämän tuntoihin.

”Etsimme vääristä paikoista sitä mitä olemme. / Ja mitä olemme olleet. / Kohti meneminen onkin hyvästijättö. / Siivekkäiden alkukuvat pimeää vasten. / Linnunkatseenkirkkaat.”
*

Romaanit

Patricia Cornwell Paljaat luut suom. Ilkka Rekiaro Otava 2013Vaikka kuinka kansainvälisesti mittava maine kirjailijalla onkin ja kovat painosluvut dekkarimaailmassa, en niin kovin innokkaasti tällaista tekstiä lue. Viikkokausia kesti kahlata 380 sivua. Mietin monta kertaa kirjailijan tyyliä vyöryttää loputtomasti inhoja yksityiskohtia. Niitä kyllä riitti, kun päähenkilö on rikostutkija ja patologi Kay Scarpetta ja tutkittavana sarjamurhaajan tekoset. Luulenpa, että tämä opus riitti tätä lajia kirjallisuutta, kun en dekkareita muutenkaan harrasta.

*
Pirjo Hassinen Hämärän aika Otava 2020

Hassisen romaanituotannon listaus on komea, vuoden 1991 Joel romaanista alkaen joka toinen vuosi, joskus jopa vuoden välein, kirjailija on kasvattanut julkaisupinoaan, kerännyt kotimaisia kirjallisuuspalkintoja ja käännöksiä. Tätä viimeisintä luonnehtii kustantaja tähän tyyliin: ”Kolme miestä, kolme kohtaloa: yksi pakenee, toinen etsii, kolmas haluaa kostaa. Populismin nousun jälkeisessä Euroopassa kytee pieniä vihan pesäkkeitä, joiden luo heidän tiensä vievät.” Kirja on on ns. aikalaisromaani, trilogiaksi kirjoitetun viimeinen osa. – Olen lukenut Hassiselta alkupään tuotannosta Kuninkaanpuiston v. 2012. Jokin rääviys Hassisen tyylissä siinä tökki, ei tämä silti jäänyt ainoaksi, mutta taukoa tuli. Nyt päätin katsoa mihin suuntaan on menty. Sama juttu yhä tökkii: jätkämäinen tyyli kertoa ja keskustella, tässä se tosin puolustaa paikkaansa. Kolmen toisiinsa liittymättömän miehen tarinan kuljetus vuorotellen on romaanina ihan mahdollinen, varsinkin kun loppu sitoo miesten tarinat näppärästi yhteen.

*

Elena Ferrante Aikuisten valheellinen elämä suom. Helinä Kangas WSOY 2020 (2019)

Tyttären varjo suom.Helinä Kangas WSOY 2020 (2006)

v. 2016 luin ensimmäisen Ferranteni ja vaikutuin. Jostain syystä hänen tuotantoonsa tutustuminen jäi sillä kertaa siihen. Nyt palasin Ferranteen tuoreiden suomennosten ansiosta. Napolilaisten yläluokkaisten vanhempiensa ainoan tyttären kasvukertomus osoittautui sillä tavalla mukaansa tempaavaksi, ettei kirjaa voinut kädestään laskea. Tyttären varjo puolestaan rikkoo täydellisen äidin illuusion elämästään julman rehellisesti. – Ferrantella on ihan oma ristivetoinen tyylinsä, jonkalaista ei kohdalle usein osu. Myös tarina polveilee paikoin suorastaan kiihkeänä trillerimäisenä. Hellejakson uuvuttamana lukukokemukset muodostuivat aika hektisiksi.

*
Katriina Huttunen Mustaa valoa S&S 2020

Vuonna 2016 kirjailijan 26-vuotias tytär teki itsemurhan, ja seuraavana vuonna äiti kirjoitti suruvuodestaan kirjan Surun istukka. Muistan sen lukukokemuksen olleen hirveän raskas, ajattelin jopa, että äiti tekee surustaan suuren numeron, suorastaan piehtaroi siinä. Toinen kirja Mustaa valoa on alaotsikoitu Muistiinpanoja hautausmaalta. Aihe on työstetympi, kypsynyt ja sopivasti etäännytetty, näkökulma laajempi. Se tekee kirjasta mielenkiintoisemman eikä lukija koe enää joutuvansa kahlaamaan yksityisen surun suossa. Opus sisältää paljon Hietaniemen hautausmaahan liittyvää kiinnostavaa tietoa ja kokemusperäisiä huomioita. – Surukirjoja olen työvuosinani lukenut paljon, toiminut sururyhmien ohjaajana sekä työstänyt oman elämäni suruja. On selvä, että jokaisen suru on omanlaisensa ja liittyy surevan itsensä elämänhistoriaan syvästi. Ei ole oikeaa ja väärää tapaa surra, eikä kaavaa, jonka mukaan sen pitäisi mennä. Surun polkua kukin käy edellytystensä ja voimiensa mukaan. Myös päättymätön suru on arvokas suru.

*

Laila Hirvisaari Hiljaisuus Otava 2016

Tänä kesänä elämänsä polun päähän ehtineen, pidetyn kirjailijan 41. romaani Hiljaisuus on riipaiseva kertomus pienestä sodan traumatisoimasta tytöstä, joka menetti vanhempansa. Isovanhemmat pitivät hänestä huolta. Puhumaton tyttö oli koulutoverien hylkimä ja kiusaama, eikä ymmärtämätön opettaja osannut eikä edes halunnut häntä mitenkään auttaa. Vasta nuori lääkäri ottaa asiakseen etsiä sitkeästi keinoja parantavaan muistojen avaamiseen. – Inga-tytön tarinaa ei voi kuivin silmin lukea. Kesäni koskettavin kertomus, joka jäi taitavan ja tuotteliaan kirjailijan viimeiseksi.

*
Hannu Mäkelä Pilven reuna Aviador 2021

Vanheneva mies elää yksin talossaan menneitä muistellen. Hiljaiselon katkaisee yllättävä yhteydenotto naiselta, jonka mies oli aiemmin pannut merkille kahvilassa. Kohta miehen arki myllertyy täysin, kun toisiinsa takertuneet tempautuvat kiihkeän rakkaussuhteen pauloihin. Naisella on perhe ja työ, mutta sähköpostiviestit ja vastaukset valuvat virtanaan puolin ja toisin. Tapaillaan ja heti kohta ollaan jo sängyssä. Mies hämmästyy kuolleeksi luulemansa tunne-elämän ja intohimon vyöryä. Voiko vanha mies vielä rakastua näin, voiko vielä muuttua? – Kyyninen lukija tarpoo puolen kirjaa rakkauden vakuuttelun ja epäilyn suossa, johon tarina uppoaa. Lopulta nainen paljastuu epävakaaksi, miehen menneisyyttä kaivelevaksi, ja suhde kariutuu. Mies ei voi päästää naista, vaan vakuuttaa rakkautensa yhä kestävän ja kas, näin on syntynyt ikuinen keinulautasuhde, joka ei etene ja jota kumpikaan ei kykene lopettamaan. Tympeällä tavalla surullinen tarina.

*
Maritta Lintunen Kirjeitä Suolavuonolta Karisto 2020

Esikoisromaani, joka rakentuu kahden vanhan ystävyksen väliseen ajatustenvaihtoon Norjan vuonomaiseman hyödyntämisestä akustisena huippustudiona. Eksentrisen, erakoituneen akustiikkaekspertin viimeiseksi suurtyökseen kaavaileman haaveen toteuttamiseen tulee yllättäviä mutkia. – Erakon kirjeiden varaan ja saajan ajatuksiin sekä sivuhenkilöiden mietteisiin rakentuva romaani ei ole lukijalle mitenkään helppo. Teksti tuntuu kuivakkaalta ja kun aihepiirikin on asiaa tuntemattomalle vieraannuttava, kaksi kolmasosaa romaanista tuntuu näkkileivän pureskelulta. Tekijän runoilijan kyvyt kyllä pilkahtelevat siellä täällä, mutta eivät jaksa mehustaa kokonaisuutta. Loppua kohti tekstin kiinnostavuus paranee, kun sitä maustetaan myöhään syttyvällä rakkaudella.

*
Lisa Carey Merenneitojen laulu suom. Eva Siikarla SSKK 1998

New Englandissa ja Irlannissa vuorotellen asuvan kirjailijan vaikuttava esikoisromaani avaa erään irlantilaissyntyisen isoäidin, äidin ja tyttären sukupolvitarinan, jonka syvänä virtana kulkevat myyttiset merenneitotarinat, ja eristyneen saaren kovat elinehdot. – Kaunis ja vahvasti kihelmöivä tarina vapaudesta, intohimosta, seksuaalisuudesta ja kuolemasta.

*
Tove Jansson Aurinkokaupunki suom. Kristiina Kivivuori WSOY (1974)

Tove Jansson on myös kirjailijana muutakin kuin pelkkä Muumi-tarinoiden luoja. Amerikkalaisen vanhusten kaupungin elämästä mainiosti kertova varhainen romaani, osoittaa vivahteikkaaseen ihmiskuvaukseen kykenevän kirjailijan briljanttia taitoa. Vanhat ihmiset toden totta ovat persoonallisia, yksilöitä, joiden yhteiselo on värikästä. ”Olen yrittänyt kirjoittaa kirjan siitä, millaista on tulla vanhaksi.” – Viihdyttävä, hykerryttävän hauskakin pienoisromaani.

*
Haruki Murakami Suuri lammasseikkailu suom. Leena Tamminen Tammi 1993 (1982)

Tästä vanhemmasta Keltaisen kirjaston Murakami-romaanista on otettu uusi pokkaripainos. Romaanin kertojahenkilö on kovasti samanoloinen, omalaatuinen ja erakkosieluinen älykkömies kuin Murakamin kirjoissa yleensäkin. Tarina lähtee melko pian huitelemaan mystisiin ja epätavallisiin tapahtumiin ja maisemiin. Mielikuvitusta riittää! – Murakamin tyyli on japanilaistenkin kirjailijoiden keskuudessa niin omaa luokkaansa, että sen kaltaista ei hevin tule vastaan romaanitaiteessa. Olen jo nimennyt hänet lempparikirjailijakseni ja tykkään aina vain.

*
Nazanine Hozar Aria suom. Hilkka Pekkanen Otava 2020 (2019)

Tarina alkaa shaahin vallan aikaisesta Persiasta. Väkivaltaiselle miehelle naitettu nainen synnyttää sinisilmäisen ja punatukkaisen tyttären ja hylkää tämän jätekasaan kadulle, koska lapsi on kirottu. Isä, joka odotti poikaa, aikoo tappaa tytön, jolla on vielä äitinsä silmätkin. Tytön löytää jätekasasta shaahin armeijan autonkuljettajana toimiva lempeä mies, joka vie lapsen kotiinsa. Tarina jatkuu Ariaksi nimetyn tytön kohtalon kuvauksella. Samalla kun tyttö kasvaa, Persiassa puhkeaa vallankumous, johon liittyy islamin uskon leviäminen, ajatolla Khomeinin valtaantulo ja Iranin valtion kehitys. – Arian tarina on väkevästi kerrottu ja alkuvoimainen itämaisen kulttuurin ja murroksen aikakauden kuvaus.

*
Mikko Heikka – Vesa Kanniainen Maailma koronan jälkeen Keskustelukirjeitä Minerva 2021

Tunnettujen ja arvostettujen ajattelijoiden puheenvuoroista rakennettu pohdintakirja on mitä ajankohtaisin ja kiinnostavin aiheeltaan, mutta osoittautuu raskaansarjan filosofiseksi tykitykseksi luettuna. Asialla on kaksi fiksua miestä, jotka tuntuvat elävän pelkästään oppineen päänsä sisällä. Ei tästä filosofian ja kansantaloustieteen sfäärejä syvemmin tuntematon kansalainen paljon kostu. Mutta onhan kutkuttavaa roikkua tiedon tuntumassa kumminkin.

*
Rosa Liksom Hytti nro 6 WSOY 2011

Otin asiakseni lukea uudestaan hyllyssänikin olevan alkuperäisteoksen, jonka ideasta tehtyä Cannes-palkittua elokuvaa on nyt hehkutettu mediassa. Oikein muistin: romaani on loistavaa työtä, Liksom on erinomaisen taitava värittämään junamatkan Moskova – Ulan Bator kokemuksia ja tapahtumia. – Teos edustaa minulle Neuvostoliiton syvällistä analyysia. Parasta siinä on se, että Liksom kirjoittaa tuntemuksiaan aidosti ja rehellisesti, myös todellisuuden hyväksyen. Nythän teos on jo nostalgista historiaa, kun Neuvostoliitto on jo lakannut olemasta, mutta Venäjä ja venäläinen kansansielu yhä elää.

***

---

Milan Kundera Olemisen sietämätön keveys suom. Kirsti Siraste WSOY:n Loistopokkarit 2005 11.p.

Tämän kirjan lainasin toistamiseen kirjastosta. Halusin tietää, miten ymmärtäisin klassikkoteoksen tässä iässä, sillä ensimmäisen kerran sen olen lukenut kirjan ilmestymisen aikoihin. – Oli kuin uusi teos! Nyt nousi siitä väkevimmin Tsekkoslovakian miehityksen nostamat tunnot ja kohtalot, erikoisen avioliittotarinan rinnalla. Jotain muinaisesta kultapölystä teoksen yltä myös karisi toisella lukemalla.
*
Benedict Wells Yksinäisyyden jälkeen suom. Raimo Salminen Aula & Co 2021

Nousevan sveitsiläis-saksalaisen kirjailijakyvyn esikoisromaani kuvaa kolmen sisaruksen järkkyneitä kohtaloita yhden sisaruksen hitaasti kehittyvän rakkaustarinan rinnalla. ”Romaani välittää ainutlaatuisella herkkyydellä ja kirkkaalla, koskettavalla otteella sen mitä tarkoittaa oman elämänpolun löytäminen – ja kuinka sitä etsiessään voi säilyttää toivon rinnallakulkijan kohtaamisesta.” – Erityinen sisarustarina on myös erityinen lukukokemus. Kirjallisuus tarvitsee uskaltavia ja erilaisia tarinoita elääkseen tällaisena aikana, joka on niin täynnä tyhjää viihdettä. Kirjailijan nimi kannattaa painaa mieleen.
*
Marja-Leena Tiainen Sydänystäväni Kirsti ICASOS 2020

Romaani on surun kuvaus, joka kauniisti ja koskettavasti kertoo parhaan ystävän menettämisen surusta, siitä, mitä jälkiä ystävyys jättää ja miten elämä jatkuu. – Tiaisen tyyli on sillä tavalla mukaansa ottava, että lukijasta tuntuu kuin kirjailija juttelisi lukijalle, puhuisi läheltä ja tavallisin sanoin. Pidin kirjasta.
*
Kristin Hannah Satakieli suom. Kaisa Kattelus WSOY 2019

Puhutteleva romaani saksalaisten miehitettyä Ranskan ja internoimalla juutalaiset järjestelmällisesti keskitysleireille. Romaani kertoo ranskalaisten sisarusten selviytymistarinan. Kumpikin sisaruksista toimi omalla tavallaan vastarintaliikkeessä ja joutui kokemaan kovia. – En ole erityinen sotaromaanien ystävä, mutta tämä oli historiallisesti mielenkiintoinen. En esimerkiksi tiennyt, että miehitysaikana saksalaiset tuhosivat myös ranskan juutalaisia järjestelmällisesti.
*
Reijo Mäki Keltainen leski (Vares) Otava Seven-pokkari 2007

Ensimmäinen Vares-tarinani, löytyi Toisen kirjahyllystä. Kyseinen Reijo Mäki lienee Suomen suosituin dekkarikirjailija painosten määrästä päätellen. Voin ymmärtää, miksi. – Tarina kieppuu ihan jännittävästi kyllä, kieli on sujuvaa ja mukavalla tavalla humoristista, mutta samalla yhtä sovinismin kukkaketoa. Henkilögalleria on varsin yksivärinen ja replikointi kuin yhdestä ja samasta tuubista. Siis, ei mikään kirjallinen saavutus tyyliltään, mutta jokin näissä Vares-jutuissa miesihmisiä ainakin kiinnostaa.
*
Karin Smirnoff Lähdin veljen luo suom. Outi Menna Tammi 2019

Toimittajana työskennellyt ruotsalainen kirjailija (s. 1964) teki elämänmuutoksen ja muutti pohjoiseen. Esikoisromaanista tuli bestseller ja kirjailijalla on tähtäimessä trilogia, josta myös tehdään tv-sarja. Romaani on saanut runsaasti ylistystä ja noussut ’tapaukseksi’ Ruotsissa. Päähenkilö on pohjoisessa maalaismaisemassa rankan lapsuuden läpikäynyt nuori nainen, Jana Kippo, joka lähtee ja rakentaa oman elämän Uumajassa, kunnes palaa synnyinseudulleen kaksoisveljensä luo. – Romaani on tosi rankkaa luettavaa paljastaessaan kerros kerrokselta sisarusten synkän lapsuuden salaisuudet. Päähenkilö näyttäytyy vahvana ja selviytyvänä, mutta samalla lapsuushelvettinsä syvien haavojen arpeuttamana. Kirjan lukeminen otti koville, mutta onhan se lukukokemuksena väkevyydessään vertaa vailla. Hiukan vierastin suomentajan tapaa kirjoittaa ihmisistä pienin alkukirjaimin ( esim. janakippo) pitkin matkaa, mutta voi siinä nähdä symboliikkaakin. Ihmiset ovat sukujensa ja perheidensä historian osasia. – Lukekaa ihmeessä!
*
Satu Vasantola Kaikki kadonneet Tammi 2020

Toimittaja-kirjailija Vasantola on julkaissut toisen romaaninsa. Se on nykykirjoille tyypillisesti päähenkilön suvun tragedioita ja salaisuuksia selvittelevä tarina. Henkilöitä on runsaasti ja päähenkilö elää elämäänsä samalla muistellen lapsuuttaan. ”Vavahduttava kertomus katkenneista perhesiteistä, peruuttamattomista vahingoista, vuosikymmenet ylittävästä ystävyydestä.” – Satu Vasantolalla on vahva tendenssi romaaneissaan. Hän nostaa esiin menneen sukupolven tragedioita, jotka tänä päivänä hoidettaisiin toisin. Tyyli on tabuja kaihtelematon, loppua kohti lukijasta alkaa jo tuntua, että naisen alapään sanastoa ja lihallista rakkauselämää on kuvailtu yllin kyllin. Kun päähenkilö vielä on gynekologi, aihetta riittää.
*
Annamari Marttinen Häiriömerkintä Tammi 2021

Lappeenrantalainen kirjailija kirjoittaa romaaneja, joiden henkilöt elävät niin tavallista elämää, että siihen on helppo samastua. Tämä tuore romaani kertoo naisesta, joka eronsa jälkeen elää vuoroviikoin tyttärensä kanssa ja yksin, kun tytär on isällään. Tavallisen elämänmenon mullistaa isomman asunnon osto, tyttärelle sekä äidille halutaan oma huone. Tekee mieli remontoida vähän, edellisen asukkaan jäljet pois. Entisen asunnon myynti tuottaa ongelmia ja pian nainen on kahden asunnon loukussa. Nainen menettää työpaikkansa jää työttömäksi ja laskupino alkaa kasvaa. – Marttinen kirjoittaa suggestiivisella imulla naisen mielialoista ja ajatuskierteistä. Vahvat tunteet myllertävät; häpeä, kateus, häilyvä toivo, musta toivottomuus vievät kaikki voimat. Ystävien ’kyllä sä selviät’ -puheet tuntuvat vähätteleviltä. Nainen selviääkin, miten kuten, saatuaan apua tilanteensa selvittelyyn. Siksi surullisella tarinalla on – jos ei nyt onnellinen loppu – niin toivon mahdollisuus kuitenkin.
*
Kjell Westö Tritonus suom. Laura Beck Otava 2020

Edellisen romaaninsa (Rikinkeltainen taivas, 2017) upea menestys on siivittänyt uusintakin romaania, joka kertoo ikääntyvän kapellimestarin asettumisesta saaristoyhteisön vapaa-ajan asukkaaksi. Kansainväliset klassisen musiikin kuviot ovat aika pieniä, jokainen tuntee tai vähintään tietää jotain kautta toisensa – siinä mielessä saariston suomenruotsalaiset ovat samankaltainen yhteisö. Näin läpeensä musikaalinen kirjoittaminen on vaativaa, Westö lienee parhaita aihepiirin kuvaajia, joita kohdalle on osunut. – Tämä on jälleen yksi kirja, jonka haluaisi hyllyynsä hitaasti uudelleen luettavaksi. Muusikkous avautuu kirjan kautta erityisenä lahjakkuuden lajina, joka määrittää pitkälle elämän laadun ja erityispiirteineen myös rajaa sosiaalisen kanssakäymisen, vie jonkinlaiseen eristyneisyyteen ja yksinäisyyteen. Klassisen musiikin rinnalle kirjailija on punonut saariston harrastajamuusikoiden kautta myös muita musiikin genrejä valottavaa pohdiskelua. Jos kirjaan voisi rakastua, tämä ehkä olisi minulle sellainen kirja.

---

Anne Brunila Johanna Venho Kuka olisi uskonut Muistikuvia Tammi 2020

Suomen harvoja menestyneitä ja vahvoja naisia tämä Anne Brunila. Elämänkertomus pitää sisällään onnellisen lapsuuden, monialaisten opintojen ja työhistorian aina tohtorintutkintoon asti. Elettyä on myös erityisellä tavalla alkanut rakkaustarina tasapainottomaksi osoittautuneen miehen kanssa parisuhteessa, joka päättyi miehen vankilatuomioon ja itsemurhaan. Lapsen sairastuminen ja vammautuminen on vaativan työn ohessa pitänyt Brunilaa tiukoilla. Nuoruudessaan omaksumansa buddhalaisen elämänfilosofian myötä Brunila kertoo jaksaneensa ja kasvaneensa ihmisenä. Jätettyään huippuvirkansa Fortumilla ja lukuiset isojen firmojen hallituspaikat Brunila on omistautunut opiskelemaan tiibetiläistä viisautta ja harrastamaan meditaatiota. – Erityisen ihmisen erityinen elämänpolku jättää hiljaiseksi.
*
Saara Turunen Järjettömiä asioita Tammi 2021

Kirjailija, dramaturgi Saara Turunen on kiinnostava ja omaääninen tuttavuus. ’Omaääninen’ voi tässä yhteydessä tarkoittaa omaelämänkerrallista tapaa kertoa tarina. Teemana on kuvata teatteritaidetta opiskelevan ja apurahalla elävän nuoren naisen suhdetta mieheen, jonka hän tapaa Kataloniassa opiskelijavaihdossa. Romaani on selkeäsanainen ja tarkoin havainnoiva kertomus miten suhde vierasmaalaiseen mieheen syntyy, miten nainen jää siihen kiinni, pyristelee eroon ja takertuu uudestaan. Miehestäkään ei ole lopettamaan edestakaisin soutavaa suhdetta, jonka osapuolet elävät kumpikin kotimaassaan omaa elämäänsä, johon jää kuulumaan tämä liimapaperisuhde. – Periaatteessa lukijana hermostun ihmiseen, joka ei pysty päättämään mitä tekisi. Suhde on monella tavalla ’järjetön’ ja mahdoton, mutta koska kumpikin ovat – eri syistä ja eri historioista johtuen – takertuvaa tyyppiä ei ratkaisua tule. Toisaalta tarina on rehellisyydessään ja lakonisuudessaan moderni ja raikas. Kirjoittaja puhuu minämuodossa ja teksti soljuu itsestäänselvän sujuvasti ja kronologisesti niin kuin juttelu. Kyllä, pidin kirjasta.
*
Joel Haahtela Hengittämisen taito Otava 2020

Helsinkiläinen lääkäri-kirjailija Joel Haahtela (s.1972) on osoittautunut luotettavaksi ja antoisaksi vaativallekin lukijalle. Uusin kirja on ”Lumoava tarina isästä ja pojasta, tuulisesta saaresta ja anteeksiannosta.” – Haahtelan olen tunnistanut jonkinlaiseksi ’sielunveljeksi’, niin riipaisevan tuttuja, samanäänisiä ja -sävyisiä ovat kokemukset ja havainnot, joita hän kirjaa. Tämän kirjan halusin luettuani omaksi!
*
Robert Seethaler Kokonainen elämä suom. Raimo Salminen AULA & CO 2020

”Hienosyinen ja elegantti romaani, jossa yhden miehen elämä avaa näkymän koko Eurooppaa muuttaneeseen vuosisataan.” – Olen esitellyt tämän kirjan lokakuussa 2020. Halusin lukea sen uudelleen. Olen edelleen samaa mieltä: romaani on timantti. Niin vähäeleinen elämä ja niin täynnä merkitystä.
*
Jhumpa Lahiri Missä milloinkin suom. Helinä Kangas Tammi 2020 (2018)

Britanniassa syntynyt, juuriltaan intialainen Lahiri kirjoittaa kuohkeita tunnelmakuvia yksinäisen naisen arkipäivistä, kohdatuista ihmisistä, ympäröivän elämän havainnoista. Kirjailija on palkittu mm. Pulitzerin kirjallisuuspalkinnolla, New Yorkerin esikoiskirjapalkinnolla. – Pidin kirjailijan tarkkanäköisistä ja elävistä kuvauksista. Tämä ei ole varsinainen romaani, pikemminkin yksinelävän naisen teräviä havaintoja elämästä.
*
Tiina Rajamäki Alisa Teos 2020

1977 syntynyt helsinkiläinen Tiina Rajamäki on julkaissut aiemmin novellikokoelman. Tässä siis romaani, joka kertoo nuorten muusikkonaisten suhteista toisiinsa ja vanhempiinsa. Mitään tavanomaista ei romaanin ihmissuhdeverkosto tarjoa, kiinnostavaa kylläkin. – Klassisen musiikin opiskelijoiden ja taiteilijoiden elämästä on tosi vähän tarinoita. Tässä on yksi ja antoisa sellainen. Klassinen musiikki kuuluu erottamattomana osana omaan elämääni, ehkä juuri siksi iloitsin tästä romaanista, joka paljastaa senkin, miten yksinäisiä esittävät taiteilijat usein omassa elämässään ovat. Romaanina Alisa on ehkä hieman raakile, mutta aihepiiriltään ehdottoman kiinnostava.
*
Terhi Kokkonen Rajamaa Otava 2020

Muusikko ja teatterikorkeakoulussa dramaturgiaa sekä Aalto-yliopistossa elokuvataidetta opiskeleva Kokkonen (s. 1974) on prosaistina ensikertalainen. Romaani on rakennettu toisiinsa löyhästi liittyvien ihmisten kohtaamisiin matkalla onnettomuuteen joutuneeseen pariskunnan kanssa. – Tottumattomuus pitkän proosan kirjoittamiseen lienee syynä keskittymisongelmiin tarinassa. Kirjoittaja on laventanut tarinaa liian monella sivuhenkilöllä päähenkilöjen kustannuksella, jolloin tarinan fokus hajoaa. Jotenkin syntyy vaikutelma, että kirjoittaja ei pidä henkilöistään. Siitä seuraa, että lukijakaan ei syty heidän kohtaloistaan.
*
Annu Haho Mitä kärsimys opettaa elämästä? Tuuma 2020

Annu Haho on terveystieteen tohtori ja kokenut hoitoalan kouluttaja. ”Kirja pohjautuu haastattelututkimukseen, johon osallistui parantumattomasti sairaita henkilöitä.” Kirjassa pohditaan elämän merkityksellisyyttä, kuolevan mielessä pyöriviä kysymyksiä ja kärsimystä osana elämää. – Syvällinen kirja, joka tukee elämän ja kuoleman kysymyksiä pohtivaa potilasta sekä omaisia ja hoitajia.
*
Maria Shriver Olen ajatellut… suom. Taija Kuula Viisas elämä 2020

Mielekkään elämän havaintoja, rukouksia ja meditaatioita. – Lyhyitä, helposti sulavia elämänviisaustekstejä, joita voi lueskella vaikka illalla viimeksi ennen nukahtamista.
*
Rani Manicka Jasmiinin tuoksu suom. Helene Bützow Otavan SSKK 2003 (2002)

Uskomaton sukutarina, joka alkaa Ceylonilta. Perheen Lakshmi-tytär annetaan malesialaisen miehen vaimoksi 15-vuotiaana. Sukupolvelta toiselle siirtyvät suvun perinteet ja salaisuudet, peritty kauneus ja rumuus, kirous ja siunaus, rikkaus ja köyhyys, voima ja heikkous. – Tarina on seikkailu länsimaalaiselle täysin vieraassa ja oudossa itämaisessa kulttuurissa, jota hallitsevat ikiaikaiset perinteet, esi-isien henget ja hindujumalat.

---

Hanna Weselius Sateenkaariportaat WSOY 2

Taiteen tohtori Hanna Weselius julkaisi esikoisromaaninsa Alma! v. 2016 ja palkittiin siitä Tulenkantajat -palkinnolla sekä HS:n esikoiskirjapalkinnolla. On siis aihetta odotella jatkoa lupaavaan kirjalliseen taidokkuuteen ja tässä se tulee. Tarina omalaatuisesta Egon-professorista käynnistyy verkkaan, mutta kehkeytyy kerkeästi. Mies on erakkosieluinen, luennoi päivisin yliopistolla ja istuu illat vuoteeseen sidotun äitinsä luona monenmoisin tuntein, eniten kai velvollisuudesta. Naiset ovat Egonille ongelma, eniten heidän pitämisensä loitolla, missä taidossa mies kehittyy taitavaksi. – Kirjailija on taitava sanankäyttäjä ja tarinankehittelijä eikä kaihda erikoisia juonellisia ratkaisuja. Pidin erityisesti hänen uteliaanviileästä tavastaan tarjota omalaatuinen Egon lukijalle, ei minkäänlaista houkuttelua tai säälin kerjäämistä. Taitavasti kirjailija punoo tarinan siteeksi ajassa tapahtunutta ja uutisoitua, joten lukija ikään kuin kulkee tarinassa mukana, koska muistaa oheistapahtumat itsekin. Kiinnostava romaani.
*
Tommi Kinnunen Ei kertonut katuvansa WSOY 2020

Tommi Kinnunen, kirjailija ja äidinkielen opettaja on julkaissut useita menestysromaaneja, joita on käännetty lukuisille kielille. Hänen aihepiirinsä liikkuu pohjoisessa ja romaanit antavat äänen vaiettujen ihmisryhmien kohtaloille. Neljäs romaani on vetäytyvien saksalaissotilaiden mukaan lähteneiden naisten katkerasta paluusta Tromssasta Kilpisjärven kautta kävellen kohti kotiseutujaan eteläisemmässä Lapissa. Joukko jakaantui ensimmäisen kerran, rajamiehen teltalla Kilpisjärvellä. Viisi naista lähti kävelemään etelää kohti toiset jäivät odottamaan rajamiehen paluuta. Mitä naiset tulivat kävellessä tietämään toistensa kohtaloista, miten selvisivät nälästä, vilusta ja kylmistä öistä, rakoista jaloissa ja loputtoman kävelyn väsymyksestä – siitä kirjailija punoo taidokkaasti imussaan pitävän tarinan. – Tommi Kinnunen on todella aiheeseensa perehtyvä ja korkealaatuista proosaa kirjoittava kirjailija. Hän on henkilöitään ymmärtävä ja myötätunnolla saatteleva. Lukija voi luottaa tarinan pysyvän koossa loppuun asti. Kannattaa lukea tämä kuin myös aiemmat Neljäntienristeys, Lopotti ja Pintti.
*
Kari Enqvist Kangastuksia varjojen talossa WSOY 2020

Innokkaana kirjoittajana tunnetun kosmologian emeritusprofessorin uusin teos on määritelty alaotsikolla Todellisuutta etsimässä. Enqvist filosofeeraa kaikella sillä, mitä jo tiedetään ja mielikuvittelee elämää siltä pohjalta nousevissa mahdollisissa maailmoissa. Mielenkiintoista miten vähän lopulta tiedetään varmasti, vaikka teorioita on runsaasti tarjolla kaikille, joita maailmankaikkeus vähänkin kutkuttaa. – Enqvist kirjoittaa kansantajuisesti ja mukaansatempaavasti. Myös kaltaiseni lukija, jonka pohjatiedot kosmologiasta ovat Tiede-lehtien artikkelien ja tämän kirjan kaltaisten yleistieto-oppaiden varassa, jaksaa lukea kirjan rivakasti loppuun. Hitaampi pureskelu olisi eduksi, mutta kirjasto jo hätyyttää, että tilauksia on odottamassa, kaksi viikkoa per naama saa riittää.
*
Heikki Aittokoski Kuolemantanssi HS-kirjat 2016

Askeleita nationalismin Euroopassa on toimittaja Aittokosken teemana tässä HS-kirjojen asiapitoisessa ja samalla kiehtovassa tutkielmajulkaisussa. Kirjoittaja kuljettaa lukijaa eurooppalaisen nationalismin pesäkkeissä sekä kunkin maan nationalismin historiallisia juuria pöyhien että henkilöhaastattelujen kautta ajankohtaisia näkökulmia avaten. Keskiajalta peräisin olevan taidemuodon, Dance macabren kuva piirtyy tässä nationalismin vertauskuvaksi vertaansa vailla olevan hienolla tavalla. – En voi kyllin ylistää Aittokosken tapaa paneutua näihin tärkeisiin ja nykypolitiikassa yhä hallitsevampina virtauksina nouseviin ilmiöihin. Että joku osaa kirjoittaa tavalla, joka saa kaltaiseni historiaa hämäränä ja ikävänä pitävän ihmisen puhkeamaan ylistykseen, ei ole ihan pikku juttu se.

---

Carin Gerhardsen Musta jää suom. Maija Ylönen Minerva 20

Trilleri palkitulta tekijältä, tuli temmattua kirjaston koronarajoitusten aikaan eteisen pokkarihyllystä, jossa yleensä ei ole mielilukemistoani. No, tarina tarjoaa kaahaamalla toiselle aiheutetun liikenneonnettomuuden paikalta pakenemisineen, raiskauksen, kiristystä ja lopulta murhan – siinäpä ainekset tähän keitokseen, joka ei millään tavalla viihdytä eikä ravitse.
*
*Heikki Aittokoski Narrien laiva HS-kirjat 2013 (3.painos)

Matka pieleen menneessä maailmassa on toimittaja Aittokosken alaotsikko Narrien laivalle. Ihailtavan rohkea ja taitava ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski on saanut ansiokkkaille matkaraporteilleen koosteen kirjaksi. Toimittaja kuvailee matkojaan Lontoon Sotheby’n taidehuutokauppaan, Mogadishuun, Bangladeshiin, Kabuliin. Seitsemän kuolemansynnin alaotsikot vievät kukin matkalle pieleen menneeseen maailmaan. Mitä seikkailuja, mitä rohkeutta ja sitkeyttä toimittajalta vaaditaan, kun halutaan vaikkapa jäljittää Seppälästä ostettua puuvillapaitaa sen tekopaikkaan Bangladeshissa. – Olen vuosia tottunut panemaan merkille Aittokosken kolumnit, raportit ja jutut Hesarista. Ja nyt kun taas suljettiin kirjasto kaupungissa koronan pelossa, löysin tämän Toisen hyllystä ja sain tilaisuuden syventyä näihin kiehtoviin matkakertomuksiin ja taiturikirjoittajan tyyliin ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan maailmanmenosta. Tuli mieleen, kunpa Aittokoski saisi tarttua koronavuosien käänteisiin ja kirjoittaa yksiin kansiin miten virus pani maailman polvilleen, mistä kaikki alkoi ja mihin se johti. *Löytö!
*
Kreetta Onkeli Meiltähän tämä käy WSOY 2020

Nykyään viisikymppinen kirjailija on 1997 palkittu K. Jäntin palkinnolla ja 2013 Finlandia Juniorilla. Viimeisin romaani on kertomus naisesta, joka elää avioliitossa, jossa ei ole rakkautta, ei juuri kiintymystäkään. Miehellä on jonkinlainen asema, jonka turvin asutaan kalliisti. Perheessä on kaksoset, jotka oikeastaan ovat naisen elämän sisältö ja tarkoitus. Tapahtuu, että hiljalleen alkoholisoituva nainen kohtaa miehen, johon rakastuu. Koko järjestely luhistuu ja avioliitto päättyy eroon. – Oikeastaan tarinan naiskohtalo puhuttelee eniten desperadona, miten kovasti voi yrittää, ja silti elämän haltuunotto epäonnistuu ja miten alkoholismi syntyy ja kasvaa itsepetoksesta ja tuhoaa lopulta ihmisen. Ei mitään herkkua lukea, mutta ehkä totta monen naisenkin elämässä.

---

Emma Hooper Koti-ikävän laulut suom. Satu Karhulahti Gummerus 2019 (2018)
Autioituvan kanadalaisen kalastajakylän tarinan kirjoitti Emma Hooper, itsekin kanadalainen ja sittemmin kansainvälistynyt kirjailija. Koti-ikävän laulut on kirjoitettu alkuperäistä elämäntapaa kauniisti kuvaten ja kunnioittaen. – Minua puhutteli laulujen ja soiton merkitys perinteen siirtymissä ja meren voimakas osuus kylän ihmisten elämässä.
*
Elisabeth Strout Nimeni on Lucy Barton suom. Kristiina Rikman Tammi 2018 (2016)
Maanmainion Olive Kitteridgen (Pulitzer ym. palkittu) kirjoittaja, 1956 syntynyt ja juristin koulutuksen saanut Elisabeth Strout kirjoitti Lucy Bartonin tarinan v. 2016 viidentenä romaaninaan. Kirjoittajana hän on kuulas, tarkkanäköinen persoonallisten ihmisten ja heidän kohtaloidensa kuvaaja. Tammen Keltaiseen kirjastoon ottaminen käy myös suosituksesta. – Pidän tavattomasti Stroutin tyylistä kertoa ja erityisesti siitä, miten hän punoo hiljaisuutta ja tunnevärejä tekstiin. Kristiina Rikmanin käännöstyö tekee kunniaa kirjailijan parhaille ominaisuuksille. Yksinkertaisesti: *hieno kirja, hyvä lukukokemus.
*
Kimmo Oksanen Isän varjo WSOY 2020
Toimittaja Kimmo Oksanen (s. 1960) on julkaissut kaksi palkittua teosta tätä ennen. Isän varjo on autofiktiivinen yhteenveto isän merkityksestä kirjoittajan elämässä. Teos on epäyhtenäinen sikäli, että kirjoittaja eksyy luennoimaan, höystäen ironialla raamatun kertomuksia paikoin pitkäänkin ja toistuvasti pitkin matkaa. Isän kova kohtalo kyllä jättää poikaan jäljet ja sikäli tarina on tarpeen kertoa, sillä näitä isiensä varjostamia poikia on maamme miehissä riittämiin. – Puutteistaan huolimatta kirja on lukemisen arvoinen; sisältäen myös paikoin loistavia ajatuskiteytymiä, jotka paljastavat kirjoittajan sanataituruuden.
*
Rakel Liehu Valaanluiset koskettimet WSOY 2020
Rakel Liehua on tapana koristaa epiteetillä ”rakastettu runoilija”, ainakin kiintoisa hän on ja erityisesti runoilijana sitä. Liehu on kuitenkin kirjoittanut proosaakin, taiteilijaelämänkerran Helene (2003), Bul bul (2008), Älä vielä lähde (2010) – viimeksi mainitun surusta, sairaudesta ja kuolemasta puolisonsa menetettyään. Valaanluiset koskettimet kertoo erityisten kohtaloiden kautta pohjoiseen pappilaan päätyneestä pianosta, ja pienen perheen äidin sekä esikoistyttären suhteesta soittimeen. – Liehun tyyli on runollisen ytimekästä ja vahvasti ilmaisevaa. Vaikka romaanissa kokijana ja kertojana on soitin, taipuvat havainnot perheestä isän ja tyttären, äidin ja tyttären välillä monenlaiseen tunnelmaan. * Pidin kirjasta, enkä vähiten siksi, että sen kirjoitti runoilija.
*
John Irving Vapauttakaa karhut! suom. Kristiina Rikman Tammi 2012 (1968)
Kirjoittaja on toki tiedetty maailmankuulu nimi nykyään, tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa. Esikoisromaani alkaa eräänlainsena road moviena, kahden sattumoisin yhteen lyöttäytyneen nuoren miehen moottoripyörämatkana Itävallan ja etelä-Euroopan vuoristomaisemissa. Tyypit ottavat toisistaan selvää erilaisten omituisten tilanteiden käynnistäjinä ja ratkaisijoina. Toinen tyypeistä on viehättynyt villieläintarhaan Wienissä ja pohtii eläinten vapauttamista. Romaani liittyy aikakautensa tapahtumiinkin, mutta kirjailijan vahvuus on eläväisessä ja mehevässä tekstissä, hulvattomassa juonenkuljetuksessa. – Luulen, että olisin nauttinut jossain toisessa tilanteessa enemmän tämän lukemisesta, mutta kipuilevan jalkani ja sen lääkityksen ansiosta heräsin turhan usein siihen, että kirja kopsahti lattialle kesken kaiken. Ei se siis kumminkaan jaksanut pitää hereillä olosuhteista riippumatta.
*
Katharine McGee Tuhat kerrosta Pudotus suom. Annika Eräpuro Otava Seven 2016
Kirja on eräänlainen tulevaisuusutopia, joka on sijoitettu jonnekin vuoden 2118 tienoille, jolloin New Yorkin Manhattanille on rakennettu Torni, jossa on tuhat kerrosta. Torni muodostaa kokonaan oman maailmansa, jossa menestyneimmät asuvat yläkerroksissa ja alakerroksissa ne, joiden tehtävä on siivota yläkerrosten asunnot ja tehdä keittiötöitä ja lastenhoitoa niiltä osin mitä robotit eivät pysty hoitamaan. Romaanissa on kauniita ja hyvin pukeutuneita nuoria ihmisiä, joiden elämäntyyliin kuuluvat opiskelun ohella bileet, huumeet, deittailu, shoppailu ja keskinäinen juoruilu. – Tämän tyhjänpäiväisempää romaania tuskin lienee kirjoitettu tai ainakaan julkaistu. Luin vaivoin tämän loppuun vain nähdäkseni paljastuuko tälle kaikelle sekoilulle joku mielekäs syy. Sekö se nyt oli, mikä paljastettiin ensi sivuilla, että joku putoaa tuhannennen kerroksen kattotasanteelta alas katuun bileiden huipennukseksi. Ei olisi kannattanut tuhlata aikaa. Ja miksi Otava on ottanut tämmöisen Seven-pokkarisarjaansa?

---

Satu Lidman  Taivas ja syli  Gaudeamus 2020

Kertomus parisuhdeväkivallasta eräässä vanhoillislestadiolaisessa perheessä sisältää paitsi perhekohtaisen tarinan myös pohdintaa ja analyysia väkivallan dynamiikasta sekä vanhoillislestadiolaisen uskonyhteisön suhtautumisesta perheen sisäisiin ongelmiin ja puolison väkivaltaisuuteen. Lidman kirjoittaa tietokirjaotteella, mutta antaa kirjoittavan perheenäidin kokemuksille ja ajatuksille paljon tilaa mietinnän pohjana.  – Tämä kirja on äärimmäisen tarpeellinen, sillä perheväkivalta ei uskonyhteisöissäkään ole kovin harvinaista, siitä ei vain puhuta julkisesti. Kaikki julkisuus, joka ei ole sensaatiohakuista, on omiaan herättämään yhteisön sisäistä keskustelua ja toimintatapojen sekä asenteiden muuttumista parempaan suuntaan. Kirja ei ole raskaslukuinen aiheestaan huolimatta, sillä perheenäidin avoimuus ja analysointikyky tuo todentunnun ja kokemuksellisuuden tiedepohjaiseen keskusteluun. 

*

Katja Kaukonen  Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan  WSOY 2020

Tamperelaisen, palkinnoin huomioidun kirjailijan viides romaani sijoittuu Seilin saarelle. Kyseisen saaren tarina on todenperäinen, sinne vietiin aikoinaan eristyksiin mielisairaaksi todettuja ja irtolaisnaisia. Romaani kuvailee yhteisöllisyyttä ja potilaiden hoitoa sekä henkilökunnan toimia ja elämää eristettynä yhteiskunnasta. ”Kauniilla ja runollisella kielellä Kaukonen luotaa hulluuden määrittelemisen käytäntöjä ja aikojen yli säilyvää ihmisenä olemisen vaikeutta.”  – Tarinassa ei tapahdu paljon, mutta kirjailija sukeltaa naisten ja heidän hoitajiensa kokemus- ja elämysmaailmaan, maalaa herkin ja vahvoin värein kuvaa elämästä saarella, ”jonne linnut lentävät kuolemaan” ja ihmiset unohdetaan. Pidin kirjasta.  

*

Maija Asunta-Johnston  Punapukuisen naisen talo  WSOY 2003

Olen lukenut kirjailijan myöhemmistä romaaneista v. 2010 julkaistun Verkkorakkautta varttuneille. Siitä jäi mieleen kevyt, juoheva tyyli, jolla tarinaa kuljetetaan. Punapukuisen naisen talo on viehättävä romaani, jossa ei ole suuria suruja eikä dramaattisia juonenkäänteitä. Tarina alkaa, kun Wienissä asuva suomalainen nainen ostaa pitkään etsittyään vanhan talon villiintyneine puutarhoineen sadan kilometrin päästä, Unkarin puolelta. Talo muuttaa hänen elämänsä. Alkaa viikonloppujen loputon työmaa talon kunnostuksessa ja puutarhan raivaamisessa ja myös vähä vähältä tutustuminen unkarilaisen maalaiskylän tapakulttuuriin ja naapureihin.  – Maijan loputon työmaa yllättää hänet itsensä ja lukijankin. Miten voi yksin naisena selvitä valtavasta urakasta! Kyllä voi! Selviämisen salaisuus on innokkaasti apuaan tarjoava naapurusto ja heidän osaava verkostonsa sekä Maijan ystäväpariskunnat, jotka ottavat osaa kohennukseen. Valtavan työmäärän tarjoama onnentunne maksaa moninkertaisesti takaisin nähdyn vaivan. Minua viehättivät myös vanhat laulut, joilla on sijansa tarinassa.

*

Johanna Laitila  Lilium regale  Gummerus 2020

Laitila on lähtöisin Rovaniemeltä ja kirjoittaa tässä esikoisromaanissaan lahjakkaasti ja aistivoimaisesti kieltä (myös meänkieltä) käyttäen väkevää tarinaa sodanjälkeisen, tuhotun Lapin uudelleensyntymisestä ja sen ihmisten elämästä. Päähenkilö Else on ollut perheensä mukana Ruotsin puolella sotaa paossa ja siellä saanut kosketuksen kaltaiseensa tyttöön. Suhde Ingaan katkeaa traagisesti Elsen kotimaahan palatessa. Naiseksi varttunut Else alkaa jo suunnitella avioliittoa, kunnes tapaa Irinan ja löytää oikean seksuaalisen laatunsa.   – Laitilan vahva, alkuvoimainen kieli ihastuttaa. Tulee mieleen toinenkin lappilainen lahjakkuus, Katja Kettu. Jotain samaa heidän tyylissään on. Laitila on kirjoittanut jo toisenkin romaanin, nimeltään Synty, joka täytyy etsiä luettavaksi kirjastosta.                      

*

Jill Santopolo  Kun sanat eivät riitä  suom. Inka Parpola  Otava 2019

Tempaisin tämän kirjastomme eteisaulan pokkarihyllystä kummemmin aiheeseen perehtymättä. Kustantaja markkinoi kirjaa näin: ”Sydämeenkäyvä romanttinen romaani surusta, rakkaudesta ja itsensä löytämisestä.”  – Olipa ihana lukea vaihteeksi tällaista inhimillisiä rakkauskiemuroita tarjoavaa yläluokkaista newyorkilaiselämää. Siitä on jo liian kauan, kun olen tämän lajin pokkareihin kajonnut. Yleensä ne ovat viihdyttäviä ja keventävät modernin, usein myös raskaan ’oikean’ kirjallisuuden lukemisen lomassa. Pelkästään tämän lajin lukeminen ei kuitenkaan ruoki riittävästi ajatusmaailmaa eikä tarjoa älyllisiä haasteita.  

*

Pirkko Vekkeli, Ismo Loivamaa  Ann Selin  Minerva 2020

”Ihminen, nainen, johtaja – Henkilökuva”. Kukapa ei tietäisi Ann Seliniä, onhan hän niin kauan ollut ammattiyhdistysliikkeen vahva keulakuva. Itse en ainakaan hänen persoonastaan mitään tiennyt ennen tätä oivallista ja rehellistä henkilökuvaa, jonka tekeminen on ollut tarpeen. Mikä nainen! Keskikoulupohjalta helsinkiläislähiön ’kertsin’ kasvatti ohjautui jo varhain liikeliiton töihin ja osoittautui ripeäksi, rohkeaksi ja nopeaoppiseksi mihin tahansa työhön tarttui. Kirja antaa ’Anista’ monipuolisen ja rehellisen kuvan naisena, jossa oli ainesta PAMin johtoon ja aina kansainvälisiin luottamustehtäviin asti. Myös vakavat sairastumiset hän voitti sitkeydellään, huumorintajullaan ja elämänuskollaan.  – Tämä kirja kannattaa lukea, se on viisaan ja valoisan naisen ansaittu monumentti.

*

Laura Lähteenmäki  Sitten alkoi sade  WSOY 2020

Kirjailija on syntynyt 1973 ja kirjoittanut lasten ja nuorten kirjoja sekä kolme aikuisten romaania, tässä viimeisin. Romaanin keskushenkilöitä ovat Paula, jonka mies on kuollut ja hän itse on jäämässä eläkkeelle psykologin työstä. Paulan tytär Elina ja tämän lapset Soma ja Simo, ex-vävy Kaspar, tämän uusi nuori avokki Moona, Elinan uusi miesystävä Ilari, Paulan entinen sydänystävä Eeva ja uusi naapuri Sonja, jonka kanssa Paula ystävystyy. Tapahtumiin liittyy espanjalainen turistikaupunki, jossa Eeva asuu ja poimii kadulta paperittoman pakolaistytön turvakseen ja avukseen. Lähteenmäki punoo tarinaa ihmissuhteiden varaan ja niiden kuvaamisessa onkin hänen vahvuutensa.  – Romaani alkaa verkkaisesti, mutta vauhtiin päästyä ottaa mukaansa. Erityisen vereslihaisesti kirjailija kuvaa äidin ja tyttären suhdetta, ja molempien parisuhteita. Yllätyksiä ja paljastuvia salaisuuksia riittää. Kyllä, antoisa kirja!

*

Mary Higgins Clark  Niin kuluu aika  suom. Sirpa Parviainen  Tammi Bon 2017 (2016)

Trilleri keskittyy kuvaamaan oikeuskäsittelyä, jossa syytettynä on alzheimerin tautia sairastaneen lääkärin leski. Nuori ja kaunis leski on tietenkin syytön miehensä murhaan, mutta todistellaan ainoaksi, jolla oli mahdollisuus murhaan. Syyttäjä perustaa todisteensa niin hatariin väittämiin, että oikeita ja hyvin tehtyjä rikoselokuvia nähnyt osaa vain äimistellä. Sivujuonena on vauvana adoptiovanhemmille myydyn toimittajaneitosen biologisen äidin etsiminen. Viimeisillä sivuilla tietysti todellinen murhaaja paljastaa itsensä, leski vapautetaan syytteestä, menee yhteen nuoruuden rakastettunsa kanssa ja toimittaja löytää biologiset vanhempansa. – Hohhoijaa.

*

Helmi Kekkonen  Vieraat  Siltala 2016

Milleniaalien sukupolven kirjailijan Helmi Kekkosen (s.1982) kolmas romaani on sillä tavalla poikkeuksellinen romaaniksi, että runsaan henkilögallerian ihmiset saavat kukin oman tarinansa. Äidit ja tyttäret, puolisot ja monet henkilöt liittyvät toisiinsa, tarinoilla on jokin kosketuskohta. Näin romaani ei ole jatkuvajuoninen eikä etsi katarsista kärsimysten kautta, tarinat ikään kuin jäävät meneilleen, kun lukija sulkee kirjan.  – Kekkosen kieli on selkeää ja tarinoiden juoksutus joutuisaa. Niin taidokasta työtä kirjailija tekee, että lukija vaikuttuu, mutta myös huokaa helpotuksesta, kun kirja päättyy. Ihmisten kohtalot ja elämät ovat raskasta ja vaikeaa. Vain Alva äiti ja hänen pikku poikansa Toivo tuovat valoa ja iloa tähän suhteiden suomaisemaan.

***

Runot

Akseli Koskela  Miehen kuolema  Enostone Kustannus 2020

1980 syntyneen helsinkiläisen runoilijan esikoiskokoelman runot on ryhmitelty alaotsikoin: Isän pelko, Miehuuden pelko ja Isyyden pelko. ”Teos käsittelee nykyaikaista miehuutta, siihen liittyviä tunteita, isyyttä, yksinhuoltajuutta ja seksuaalisuutta.”   – Tärkeä kirja nykyajan miehestä.

”Kierrätysauton kylkeen hirtetty / kurainen nallekarhu pitää nyrkissään muoviruusua. // Mietin, mikä on minun paikkani / tässä asetelmassa. ”

*

Pia Perkiö  Kuin olisi jo kevät  -Valittuja runoja  Kirjapaja 2020

 – Kauniita pieniä runoja, jotka samansieluista ihmistä niin ravitsevat.

” Jos huolettomuus kuin valoisa niitty, lumous, / jäisi minuun, ottaisin sen esiin / lepattavina syysöinä, kun perhoset ovat kaikonneet / ja kaipaus kulkee enkelinä edellä. / Varjelisin sitä ajan kuiluilta, murtumiselta. // Jos huolettomuus on todellista / niin kuin leikkikedolla lapsena, / kaikki on hyvin / yhä, tänään. ”

*

Esseet, novellit ja elämänkerrat

Saska Saarikoski  Poikkeustilassa  -Koronapäiväkirja  HS-kirjat 2020

Toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti koronakevään ajalta päiväkirjaa ja työsti Hesariin 60 kolumnia, joissa tarkasteli eri kulmista epidemian nostattamia ilmiöitä ja ajatuksia Suomessa ja maailmalla.   – Tuoreita, omiin kokemuksiinkin peilaavia merkintöjä on paljon nähneeltä kirjoittajalta mitä mielenkiintoisinta lukea.  

*

Haruki Murakami  Miehiä ilman naisia  suom. Juha Mylläri  Tammi 2016 (2013)

Olen nyt lukenut kaikki suomennetut Murakamin teokset. Tämä on ainoa novellikokoelma, joka on osunut saataville. Kustantajan myyntipuheessa sanotaan: ”…huikea tarinakokoelma, jossa yhdistyvät nautinnollisesti surumielisyys, huumori ja fantasia.”  – Tarinankertojana Murakami on mielestäni parhaimmillaan romaaneissaan. Novellit eivät avaa uusia maailmoja, pikemminkin alleviivaavat tiettyjä piirteitä ja teemoja, jotka toistuvat tarinasta toiseen.

*

Johanna Venho  Ensimmäinen nainen  WSOY 2019

Kirja kertoo Sylvi Kekkosesta, joka keskustelee kuolleen ystävänsä kirjailija Marja-Liisa Vartion kanssa.  Päähenkilön itsensä ajatuksia on lainattu mm. hänen omista teoksistaan Kiteitä (1949), Kotikaivolla (1952) ja Lankkuaidan suojassa (1968) sekä Urho ja Sylvi Kekkosen kirjeenvaihdosta. Tässä kirjassa Sylvi Kekkosen luonne ja avioliitto Urho Kekkosen kanssa saavat valaistusta. Päähenkilö osoittautuu syvästi tuntevaksi ja toisaalta itseään häivyttäväksi persoonaksi.  – Pidin kirjasta. Sinisalo ei ole tehnyt Sylvistä siloteltua kuvaa, vaan pyrkii kuvailemaan häntä monipuolisena ja rohkeana persoonana kaikkine ominaisuuksineen.

*

Sakari Huovinen  Isän kädestä  Lauri Huovisen ensimmäinen elämä  Teos 2020

Kevään 2020 tapauksia ovat veljeksien Sakari ja Eero Huovisen muistelukirja lapsuudestaan. Sakari keskittyy isän, tuomiorovasti Lauri Huovisen elämään ja avioliittoon sellaisena kuin se äidin ja isän kirjeenvaihdossa, päiväkirjamerkinnöissä ja muissa dokumenteissa näyttäytyy. Lauri Huovinen oli filosofian ja teologian tohtori, evankelisen herätysliikkeen matkasaarnaaja ja pappi. Laurin ja Aili Virran omalla tavallaan väkevä rakkaustarina ja lyhyeksi jäänyt avioliitto, josta syntyi kolme poikaa, on kirjan teema. Laurin Ailin kuoleman jälkeinen toinen avioliitto ja siitä syntyneet kaksi lasta jäävät tiivistetyksi maininnaksi.   – Kirjoittajalle teos on varmasti ollut tärkeä selvitys omankin historiansa kokonaisuuden kannalta. Lukija jää ihmettelemään Laurin ratkaisuja työn ja perheen suhteen. Miten yksin Aili sai hoitaa kodin ja pojat Laurin matkatyön ja pitkien ulkomaan opiskelujen aikana. Laurin isyys näyttäytyy poissaolevana, ankarana ja velvollisuudentäyteisenä työlle omistautuneen miehen elämänpolkuna.    

*

Eero Huovinen  Äitiä ikävä  WSOY 2020

Emerituspiispa Eero Huovinen menetti äitinsä yhdeksänvuotiaana ja sulki sisälleen ikuisen äidin ikävän. Veljeksistä vanhimpana hän on rohjennut avata itkemättömän äiti-ikävän omien muistojen ja dokumenttien valossa. Myös isän uusi avioliitto saa ymmärrystä ja liittyy veljesten kokemukseen isästään, joka ei osannut surra rakastettua puolisoaan yhdessä poikiensa kanssa.  – Eeron kirja äidistä on herkkyydessään koskettava ja osoittaa miten vahvana ikävä, jolle ei ole aikanaan sijaa, velkoo kokijansa vanhuudessa.    

*

Romaanit

Robert Seethaler  Kokonainen elämä  suom. Raimo Salminen  Aula & Co 2020

’Saksankielisen kirjallisuuden kestotähdeksikin’ mainittu Seethaler on kirjoittanut yksinäisen ja erakkosieluisen miehen tarinan.   – Kertomus on ehyt ja väkevä ja kauniisti hiottu kuin timantti. Tarinassa on puhuttelevaa yksinkertaisuutta, ihmisen ja luonnon sopusointua, oloihinsa tyytyvän miehen mielen jaloutta.

*

Marisha Rasi-Koskinen  R E C  S & S 2020

Kirjailija, 1975 syntynyt psykologian maisteri, psykiatrisessa sairaalassakin työskennellyt, on julkaissut useita palkittuja romaaneja, REC taitaa olla jo kuudes. Kustantajan esittelyn mukaan ”REC on kirjallinen mysteeri, matkakertomus ja dokumentti, fiktiota fiktiosta. Se on unohtumaton, suuri romaani ystävyydestä ja rakkaudesta, vallankäytöstä ja rajattomuudesta. REC on huikea kaleidoskooppi, jossa tarinat ja todellisuus asettuvat uusissa käsissä aina uusiin kulmiin.”  – Hyvä, että rohkenin tarttua tähän tiiliskivikirjaan, jonka vuolaaseen sanavirtaan on pelottavan vähällä ajoittain hukkua. Teksti osoittaa tekijänsä lahjakkuuden sanataiteessa, mutta on ajoittain raskasta luettavaa jo siksikin, että kirja on hankala pideltävä, teksti on tiheää ja painoa on. Romaanin henkilöt näyttävät toinen toisensa heijastuksilta, persoonat hajoavat, sulautuvat toisiinsa ja sirpaloituvat erilleen. Ajoittain tekstillä ei ole aikaa, ei paikkaa eikä oikein mitään mihin tarttua. Tihenevään loppuun asti lukija kyselee, onko tämä pelkkää itsetarkoituksellista sanavirtaa, pyörteitä ja tuulen viemää. Kirjailija saa kuitenkin langat solmittua ja lukukokemus eheytyy. On selvää, että teos on maan kirjallisen eliitin mielestä Tapaus, josta on fiksua läähättää innostuksesta. 

***

RUNOT

Anna Ahmatova  Olen äänenne  Kootut runot 1904-1966  suom. Anneli Heliö  Kirjokansi 2020

Olen todella vaikuttunut Ahmatovan runoudesta. Hieno on käännöskin. Kootut runot olisi hyvä olla itsellä, en ehtinyt kunnolla paneutua kaikkiin osioihin. Toinen toistaan uljaampia runokuvia, tiheitä ja painavia, kaikkien tunteiden äärimmäisyyttä. Yhteiskunnallisesti vahva tendenssi lienee luonut hänen kulttimaineensa, mutta minua viehättivät eniten sisäisten tunnelmien ja tunteiden intohimoinen vahvuus. 

Pudonneiden lehtien, asfaltilla / ei tarvitse kauan odottaa. / Kanssasi Vivaldin Adagiossa / tapaamme uudestaan. / Jälleen kynttilät muuttuvat himmeän keltaisiksi / ja uneen vajoavat, / viulunjousi ei kysy, miten olet tullut / keskiöiseen talooni. / Äänettömyys vierähtää kuolinvalituksessa / nämä puoli tuntia, / luet minun kädestäni / samat ihmeet. / Ja vaikka sinulle huolesi / on käynyt kohtaloksi, / vie pois se minun kynnykseltäni / jäiseen tyrskyyn.

*

Sirpa Kyyrönen  Nimesi on Marjatta  Otava 2020

Palkitun runoilijan neljäs kokoelma jo, enkä ole tutustunut hänen aiempiinsakaan. No, kannatti nyt tutustua. On kyllä painavaa runoa, elämän syntytarinoita, Maria-myyttiä, lintu naiseuden vertauskuvana, elämän kehtona.

Pehmeästi kuin taistelevat linnut, linnut / tulevat ja helkkyvät, rönsyilevät / köynnökset kuin hybridiolennot, joiden lempeys asuisi jo täällä / vulva vulvaa vasten tulvaa, kukkia / ja kukkua, punastua ja hehkua, hengittää ja / sinusta purkautuu piikki / lankaa, kuparilankaa, hormonikierukkalankaa sinusta purkautuu / lintuhäkkilankaa ja alkusoitinten / kielisolmuja, karhunlankasolmuja / ja höyhenaiheita rystyset muodonpehmeinä / sinä purat ja kuorit, riisuunnut //

*

Kölö  Poesiavihkot  Osuuskunta Poesia 2019

”Kölö on baabelinkielen jäljitysperformanssi, jossa eri maailman kieliä yhdistäen erotetaan keskenään kaikilla mahdollisilla assosiaation keinoilla. Kölö on aina monta. Laulu, joka lainaa nuottinsa muinaisilta kiertokuluilta kuulumatta paikkaan. Tässä yhdessä performanssien jatkumossa yhdistyvät runous, kädentaidot, folklore, rituaaleja, rivi litanioita ja liturgioita. ” – näin mm. esitelty runoteos, josta en siis ymmärtänyt yhtään mitään.

*

ROMAANIT

Maarit Verronen  Kylmien saarten soturi  Tammi 2001

Kirjailija Verronen (s.1965) on filosofian lisensiaatti. Hänet luetaan nykykirjallisuuden omaperäisimpiin ja arvostetuimpiin tekijöihin ja on runsain mitoin palkittu. Kyseinen romaani kertoo sotapalveluksensa jättäneestä miehestä nimeltä Shannon, joka on asettunut eteläisen pallonpuoliskon asumattomalle saarelle, missä hänen lisäkseen on vain muutamia tiedemiehiä ja luonnontutkijanaisia. Mies kiinnostuu saarta ympäröivästä merialueesta, joka paljastuu lukuisien upotettujen laivojen hautausmaaksi. Mysteeri askarruttaa ja mies yrittää selvittää miksi.  – Verronen kirjoittaa henkilöitään vahvasti etäännyttäen, ’Kylmien saarten’ viima tekee tekstistäkin tosi viileän. En sanoisi Verrosen tekstiä koskettavaksi (kustantajan mainospuhe), niin hyvin se kuitenkin on kirjoitettu, että kannattaa lukea.     

*

Jyrki Vainonen  Yön ja päivän tarinoita  -novelleja  Aula & co 2019

Kirjailija Vainonen on Verrosen sukulaissielu siinä, että molemmat lähtevät tarinoissaan erikoisille poluille. Vainosella on tiettyä omaperäisen viistoa huumoria tarinoissaan, varsinkin nämä lyhyet novellit kutittavat lukijan huumorintajua mukavasti.  – Pidin näistä, hassuja ’iltasatuja’ aikuisille.

*

Truman Capote  Kesän taittuessa  suom. Kaijamari Sivill  Tammi 2007

Capote (1924-1984), kirjastaan Aamiainen Tiffanylla parhaiten tunnettu yhdysvaltalainen kirjailija on siinä määrin amerikkalainen ihmisenä sekä kirjailijana, että on jäänyt etäiseksi. New York leimaa ihmisensä jotenkin niin, että aiheuttaa torjuntaa. Tämä kirjailijan jäämistöstä löydetty ja postuumisti julkaistu nuoruuden teos kertoo kyllä syntyperäisestä lahjakkuudesta tarinankertojana, mutta tarinan maailma ei sytyttänyt minua.

*

Antti Holma  Järjestäjä  Otava 2014

1982 syntyneen Antti Holman olemme oppineet tietämään rooleistaan näyttelijänä sekä teatterissa että elokuvassa ja televisio-ohjelmissa. Järjestäjä on hänen esikoisromaaninsa. Tarina kertoo kolmikymppisestä Tarmosta, joka toimii kirjastonhoitajana työyhteisössä, jossa kaikki työtoverit ovat naisia. Koska Tarmolla on vaikeuksia sukupuoli-identiteettinsä kanssa, työpaikka on hänelle kiduttava kooste naistyyppien sekamelskaa, erityisesti esimiesnainen ottaa Tarmoa päähän. Tarmo saa koottua rohkeutensa ja irtisanoutuu, hän saa työpaikan teatterista järjestäjänä, missä työssä hänen aikaansaapa ja neuroottisen tarkka persoonansa pääsee oikeuksiinsa. Kuvaus teatterin tekemisestä ja näyttelijäpersoonallisuuksista on kyllä herkullista luettavaa.  – Huomasin, että Holman julkinen kuva pyrkii määrittämään hänen tekstiään häiritsevällä tavalla. On kehuttava kuvauksen elävyyttä, mutta toisaalta todettava, että jossain määrin epävakaata ja anaalivaiheen sanastoon juuttunutta teksti on. Vaikka ajattelisi, että paisuttelu kuuluu kirjoittajan tyylikeinoihin, teksti tihkuu misogyynisiä elementtejä ja herättää vastenmielisyyttä (nais)lukijassa.

*

Clare Mackintosh  Lopun jälkeen  suom. PäiviPouttu-Delière  Gummerus 2019

Brittikirjailija Mackintosh on kirjoittanut perheensä tragediasta kirjan, jossa kolmevuotias poika sairastaa aivosyöpää, joka leikataan ja hoidetaan sytostaateilla sekä sädehoidolla. Kasvainta ei voitu poistaa kokonaan, joten kyseeseen tulee enää palliatiivinen hoito. Tilanteen hyväksyminen on erityisesti isälle vaikeaa. Koska vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen hoitolinjauksista ajaudutaan oikeuskäsittelyyn. Kirja on kirjoitettu kahden vaihtoehdon kuvauksena, mitä kummassakin tapauksessa vanhempien suhteelle tapahtuu, lapsihan kuolee joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.  – Kirjallisena ratkaisuna kahta väylää kulkeva tarina ei oikein toimi. Kun pojan kohtalo jo yksistään on raastava, ei vanhempien jääräpäinen pysyminen kannallaan ja sosiaalisen median sotkeminen kuvioihin anna toivoa lukijallekaan. Ei ihme, että kirjailija joutuu kiittämään kaikkia, jotka jaksavat lukea tarinan loppuun. Ikävä kyllä tulee mieleen, että kun tarinasta on kirjoitettu jo neljäs kirja, näyttää siltä, että itkettävällä tarinalla rahastetaan.     

*

Jutut

Irmeli Westermark  Tassunjälkiä  Sinttu-staffin muistelmat  Stresa-kustannus 2019

Koiranomistajien kirjoittamat jutut lemmikeistään ovat sinänsä hauskoja, jos eläimistä tykkää. Muille jutut jäävät köykäisiksi eivätkä anna paljon askarreltavaa ajatuksille.

***

Siri Hustvedt  Muistoja tulevaisuudesta  suom. Kristiina Rikman  Otava 2019

Taitava, 1955 Minnesotassa syntynyt ja New Yorkissa asuva kirjallisuustieteen tohtori ja kriitikko, kirjailija S.H. seuloo muistiinpanojaan ja päiväkirjamerkintöjään neljänkymmenen vuoden takaa ja panee merkille ristiriidan näiden tekstien ja mieleen tallentuneiden muistojen välillä. Siitä alkaa ja jatkuu tämän romaanin työstäminen.  – S.H:lla on ikioma tunnistettava tyylinsä kirjailijana. Tämäkään teos ei ole perinteinen juoniromaani, vaan pikemminkin kirjailijan historiaan liittyvien muistosirpaleiden ja aikakaudeltaan tallennettujen muistiinpanojen kaleidoskooppina välkkyvää ja värähtelevää tekstiä. Kirjoittajan tyyli on niin aseista riisuva, ettei se houkuta sanomaan mitään muuta kuin: lukija ihastelee älyn välkettä, hämmentyy tuon tuostakin – ja viihtyy.

*

Jussi Valtonen  Vesiseinä  LIKE 2006

Olen tykännyt Jussi Valtosen tyylistä kovasti siitä asti, kun luin 2014 julkaistun He eivät tiedä mitä tekevät. Teos voitti Finlandia-palkinnon. Tällä kertaa kirjastosta löytyi varhaisempi romaani, jossa kirjailijan omin, humanistinen ote on jo nähtävissä. Vesiseinä on neurotieteilijä-psykologin ja hammaslääkärin avioliittoromaani, jossa puolison masennuskausien ehdoilla kulkevan elämän karu todellisuus piirtyy kauniilla tavalla esiin.  – Suosittelen!

*

Sari Elfving  Taivaat jotka ansaitsemme  Teos 2019

Hämeenlinnalainen, 1974 syntynyt Sari Elfving on julkaissut esikoisromaaninsa. Perhedraama kuvaa vuoroin äidin, vuoroin tyttären näkökulmasta kokemuksia, jotka vievät hulluuden rajoille ja ylikin.  – Sen verran ahdistavia kokemuksia ja synkkää tarinaa, että teki mieli jättää kesken. Esikoiset ovat usein tyylillisesti horjuvaa ja paikoin raakileelta maistuvaa, niin tämäkin. Kirjailijuus on kehitteillä, omaa sanottavaa pursuu ja tyyli hakusessa. Ehkä seuraava jo tavoittaa rauhallisemman uoman. Sopii toivoa.

***