Runot
Katja Meriluoto Mehiläisen paino Aviador 2023
Meriluoto on helsinkiläinen 1975 syntynyt runoilija, joka on julkaissut myös lastenkirjoja sekä suomentanut virolaista kirjallisuutta. – Pidin näistä runoista, joissa tuntuu yhteisöelämän kaikuja sekä vahva luontoside.
En jaksa kannatella taivaankantta enää, / mutta muuta mahdollisuutta ei ole. / Kerään itseni nikama nikamalta rantakivikosta. / Allit jään reunalla, meren myötätunnon ääni. / Olen luinen palapeli, jonka tuuli taas hajottaa. / Hartiat kivettävä vastuu: / mehiläisen paino kämmenellä.
Proosa
Haruki Murakami Rajasta etelään, auringosta länteen suom. Juha Mylläri Tammi 2017
Suomennettuja Murakameja on Tammen keltaisessa kirjastossa kosolti, luettuani ne kaikki kertaalleen otin toista kertaa käsiini 2018 lukemani romaanin. Juonen kulun muistaa ja henkilöt, mutta se muu, se missä teksti syvähengittää niin kauniisti kirjoittajansa sydämen tahtiin, se tunnelma toi jälleen elämyksen kuin uutena. Miten tuo omalaatuinen japanilainen mies voikaan näin puhutella ihan toisessa kulttuurissa elävää lukijaa. Lumouduin taas.
*
Jenny Erpenbeck Mennä, meni, mennyt suom. Jukka-Pekka Pajunen Tammi 2019
Kirjailija on 1967 syntynyt, yksi saksankielisen nykykirjallisuuden huippunimiä ja sekä kansallisesti että kansainvälisesti palkittu. Hänen kasvutaustansa on jaetun Berliinin itäisellä puolella. Hän on myös oopperaohjaaja. ”Vähäeleisen ravisuttava kuvaus itäsaksalaisen professorin ja afrikkalaisten pakolaisten kohtaamisesta, joka kasvaa yleisinhimilliseksi kertomukseksi rajoista, muutoksista ja menetyksistä.” – Tammen keltaiseen kirjastoon päätyminen suomennettuna on sinänsä jo vahva suositus: jos jotain luet, lue ainakin nämä. Tämä tuli iholle heti. Loistavan eleettömästi kuvattuja tapahtumia, keskusteluja ja kohtaloita. Kertomus on ajan hermolla mitä koskettavimmin. Pidän tätä kirjana, joka pitäisi kaikkien eurooppalaisten lukea – kuvauksena riipovasta todellisuudesta, joka tapahtuu Euroopassamme tässä ja nyt.
*
Peter Handke Toiston pysyvyys suom. Markku Mannila Otava 1989 (1988)
Handke on itävaltalainen, 1942 syntynyt ja vuonna 2019 Nobelilla palkittu kirjailija. Toiston pysyvyys on psykologinen romaani, joka kuvaa nuoren miehen vaeltelua etsimässä jälkiä veljestään. Samalla mies tulee etsineeksi itseään ja identiteettiään. – Hienosti kirjoitettua pohdintaa, kuten nobelistilta sopii odottaa. Vaan – kuten ennenkin olen huomannut moni Nobel-kirjailijan teos ei olekaan lukijalle välttämättä se paras lukukokemus. Väsähdin tuohon hitaasti jauhavaan ajatusmyllyyn jo ennen sivua 100, jota pidän mielenkiinnon herättämisen takarajana. Aloin harppoa ja viimeiset sivut luettuani totesin, että sepä siitä.
*
Kjell Westö, Mårten Westö Vuodet suom. Laura Beck, Jyrki Kiiskinen Otava 2022
Kirjailijaveljekset ovat käyneet kirjeenvaihtoa koko aikuisen elämänsä ja käyvät tässä keskustelua lapsuudestaan, äitinsä kohtalosta ja oman elämänsä merkittävistä tapahtumista. – Olen aiemmin lukenut Kjell W:n romaaneja, mutta en tiennyt Mårten-veljestä oikeastaan mitään. Tässä vuoropuhelussa kummankin perusluonteesta paljastuu seikkoja, jotka selittyvät kirjallisesti lahjakkaiden veljesten taustasta ja tuovat esiin veljessuhteen kiemuroita. Koin palkitsevana ja arvokkaana erityisesti tuon veljeyden eri puolien pohdinnan, eritoten oman perheen veljesparin suhdetta miettiessä. Miten isoveljeys ja pikkuveljeys perheessä määrittää asioita, mistä veljeskateus syntyy ja miten veljet voivat tukea toisiaan. – Suosittelen!
*
Elias Canetti Silmäpeli suom. Kyllikki Villa Tammi 1986
Canetti on 1905 Bulgariassa syntynyt sefardijuutalainen kirjailija, joka palkittiin Nobel-palkinnolla 1981. Hän asui Itävallassa ja Saksassa, natsivaltaa paossa Lontoossa ja vanhuudessaan Sveitsissä. Canetti kuoli 1994 Sveitsissä 89-vuotiaana. Hän on meillä päätynyt Tammen keltaiseen kirjastoon, joka on meriitti sinänsä. – Olen jo nuoruudessani lukenut Canettia ja pitänyt hänen tyylistään silloin. Nyt otin luettavaksi ’elämäntarinaa Itävallan vuosilta 1931-37’. Oli tavallaan yllätys, että en jaksanut lukea sataakaan sivua. Nyt tämän tyylinen ihmisten tarkkailu, heidän ajatustensa arvailu ja pohdinta ei kerta kaikkiaan napannut.
*
Jari ja Kati Tervo Ukko Otava 2022
Jari Tervo ei kai esittelyä kaivanne, monessa on mies ollut mukana, runoillut, proosaillut, toimittanut, julkimoinut, juopotellutkin. Kati Tervo taas on toimittaja ja kirjailijakin, joten hyvin on vakka kantensa tai kansi vakkansa löytänyt. – Nautin häpeämättömän riemukkaasti heidän koiranpoikakokemuksistaan, itsekin joskus pennun aikuiseksi saattaneena. Edellinen yhtä hauska Tervo oli ihmisen pennun syntymästä ja vauva-ajasta kertova Kallellaan. Samainen Kalle on nyt intti-ikäinen ja muuttanut omille hoteilleen, joten Ukko tuli täyttämään tiettyä tyhjyyttä tai niitä muistoja ihmisisänsä ja -äitinsä elämässä.
*
Don DeLillo Hiljaisuus suom. Helene Bützow Tammi 2022 (2020)
Yhdysvaltalainen 1936 syntynyt, 17 romaania kirjoittanut ja monin palkinnoin arvostettu kirjailija koskettaa nykyihmisen suurimpia pelkoja kuvatessaan dystopiaa, jolloin kaikki elämämme teknologiaan liittyvät edellytykset häviävät kaaokseen ja kaikki nielevään pimeyteen. – DeLillo vie lukijan mahdolliseen maailmanlopun hetkeen, joka syntyy teknisen maailmanjärjestyksen romahtaessa. Mitä jää jäljelle? Miten ihminen voi rakentaa elämänsä uudelleen ja minkä varaan? Huima näkymä, joka askarruttaa pitkään.
*
Mikko Viljanen Onni Teos 2020
1976 syntynyt helsinkiläinen dramaturgi ja kirjailija on aiemmin julkaissut kolme romaania ja kaksi runoteosta. Romaani Onni on tarina kolmilapsisesta perheestä, joka on asettunut asumaan uraa luovan isän työn perässä Amerikkaan. Näennäinen hyvinvointi alkaa säröillä ja perhe hajoaa. Äiti ja lapset muuttavat Suomeen, isä jää jatkamaan uraansa ja elämää, johon entinen perhe ei enää kuulu. Sisarusten ja äidin elämä rakentuu suomalaiseen todellisuuteen, jota kuvataan keskimmäisen lapsen, Onnin kautta. – Hämmennyn lukiessani: tämähän on loistavan hyvä kirjailija, miksi en ole löytänyt häntä jo ajat sitten! En ole pannut merkille yhtään kritiikkiä (kehuja on riittänyt!) eikä kirjastomme uutuushyllyllä ole näkynyt. No, sattumaa tai ei, nyt osuin tähän ja olen pitkästä aikaa oikein ihastunut. Tätä lukiessa tulee mieleeni Jussi Valtonen, joka myös on hienosti kuvannut perhedynamiikkaa sekä vertaillut amerikkalaista kulttuuria kotimaiseen (Kolmannen Huoneen Lukunurkkausta klikkaamalla voi hakea arvioni J.V:sta). Viljanen kirjoittaa sävykkäästi, uudella rytmillä, oivaltavasti ja anteliaan tarkkanäköisesti. Bravo!
***