Eve Hietamies   Numeroruuhka   Otava 2022

Kahden kirjailijan tytär Eve Hietamies (s. 1964) on julkaissut aiemmin kuusi romaania ja 2010 lähtien neljä sarjaromaania Antti ja Paavo Pasasesta.  Numeroruuhka on viimeisin. Yksinhuoltaja, toimittaja Antti Pasanen joutuu työttömäksi ja samalla paitsi kymmenvuotiaan Paavon, myös sairaalasta kotiutetun isänsä hoitajaksi. Taloudessa asustaa tilapäisesti pitkään myös Antin entinen työpari, lehtikuvaaja Peippo, jonka on ajanut kotoaan putkiremppa. Sarjan aiemmista romaaneista tutut leikkipuiston naiset ovat siirtyneet koiratarhaan pitämään kokoustaan, johon Pipo-koiran omistaja Antti Pasanenkin osallistuu työttömäksi jäätyään.  – Lähes 470-sivuinen tarina olisi kaivannut tiivistämistä, tunteissa vellomista riitti turhankin pitkään. Pidän Hietamiehen huumorista, mutta päähenkilön yletön kiroilu alkoi rasittaa lukijaa jo puolivälissä opusta. Toinen vaivaannuttavaksi käyvä seikka oli romaanin juoneen kuuluva seurustelu Ennin kanssa. Vaikka yhteydenpidon malli yhteisine viikonloppuineen vuoron perään kummankin luona oli perusteltu päähenkilön tilanteella, tuntui kuvio kumminkin ärsyttävän nahjusmaiselta ja pitkäpiimäiseltä jatkuttuaan sen kymmenen vuotta. Romaanin loppuratkaisu päästää viimein päähenkilöt sekä lukijan piinasta.

*

Hanna Brotherus   Ainoa kotini   WSOY 2021

Koreografi, tanssitaiteilija ja ohjaaja Hanna Brotherus (s. 1968) on julkaissut oman elämänsä kokemuksista nousevan romaanin, joka ei ole tavanomainen missään mielessä. Teemoja on useita, mm. lapsuus ja suhde vanhempiin, sisaruussuhde ja sisaren kuolema, parisuhteet, oma perhe ja äitinä olo, suvun juuret ja sukupolviset traumojen ketjut. Suhde omaan kehoon on tanssijalle itseyden ykkösteema, ja ydinkysymys miten nainen löytää itsensä.   –   En ole aikoihin lukenut näin väkevää tilitystä naisen elämästä. Paikoin teksti tuntuu suorastaan liian intiimiltä ottaa vastaan. Vahvaksi teemaksi nousee anorektinen perhe, jossa tytär on se, joka sairastuu, kun äiti ei täytä osuuttaan perheen tunneilmaston ruokkimisesta. Jokin tässä tarinassa ei löydä täyttymystä sillä tavoin, että lukukokemus olisi katarttinen. 

*

Hanna Jensen   Äitini muistina   Toinen kierros   Siltala 2022

1970 syntynyt VTM Hanna Jensen on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja ja logoterapiaohjaaja. Kirjan nimi Toinen kierros viittaa aiemmin julkaistuun tietokirjaan 940 päivää isäni muistina (Teos), joka oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana 2013. Äitini muistina on omakohtainen tilitys matkasta äidin tukena kolme vuotta isän kuoleman jälkeen diagnosoidun muistisairauden aikana. Teos sisältää runsaasti asiatietoa muistisairauksista, niihin liittyvistä hoitopoluista ja -paikoista sekä lähiomaisen tukimahdollisuuksista.   – Aluksi tuntui järkyttävän epäoikeudenmukaiselta, että isän kuoleman jälkeen tytär joutuu aloittamaan kohta saman polun äidin kanssa. Tulee kuitenkin todistetuksi, ettei ole kahta samanlaista muistisairaan ihmisen polkua, sillä jokainen ihminen on oma persoonansa sairastuneenakin. Omaisen väsyminen vuosia kestävässä, jatkuvasti vaihtelevassa tilassa olevan läheisen kanssa on selviö. Sekään mitä on isän kanssa oppinut ei tee helpommaksi kohdata äidin sairauden erilaisia vaiheita. Kirja on mitä tärkein lukea jokaisen, sillä muistisairaita on yhä enenevässä määrin vanhenevassa väestössämme. Teos onnistuu jättämään lukijalle tunteen: toivoa ja tukea on kaikesta huolimatta!

*

Bernhard Schlink   Jäähyväisvärit   suom. Oili Suominen   WSOY 2022

1944 syntynyt palkittu saksalainen juristi kirjailijalta on suomennettu kaksi novellikokoelmaa, joista Jäähyväisvärit on viimeisin.  – Olen tykästynyt lainaamaan novellikokoelmia, niitä on helppo lukea illalla ennen nukahtamista. Tarinat eivät ole pitkiä ja taitavan kirjoittajan käsissä syntyy oleellista ja antoisaa tekstiä, joka ei pidä lukijaa pihdeissään. Hyvän novellin laskee käsistään tyytyväisenä siitä, että tarina pääsee lakipisteeseensä ja päästää lukijan irti. Tämäkin kuivakkaan ja asiallisen oloinen kokoelma antoi hyvän lukukokemuksen.

*

Lori Nelson Spielman   Toscanan tytöt   suom. Karoliina Timonen   Otava 2020

Kirjailijalta (s. 1961) on suomennettu aiemmin kolme romaania. Kyseessä on puhtaasti viihteelliseen tyyliin kerrottu sukutarina italialaissyntyisestä suvusta, joka muutti Amerikkaan leveämmän leivän toivossa. – Valitsin kirjan nimen perusteella ja sitähän saa mitä tilaa. Italialainen elämänilo ja aikakauden kasvatus sekä sukuperinteiden merkitys vieraassa kulttuurissa ovat vahvassa roolissa. Tarina on sinänsä mukavasti rakennettu ja jaksotettu, mutta teemat, jotka tarjotaan tulevat lukijan kärsivällisyyden rajoille paisuteltua ja pitkitettyä. Kirjoittajan tyyli ei ole erityisen sävykästä (osansa on myös suomennoksella), tarinan juoni on pikemminkin ennalta arvattava. – Viihteellä on lukijansa, vaikkei liialti kirjallisia arvoja.  

***