värini ovat aina hento lila, pajunkissanharmaa, ripaus korallinpunaista ja hennonvihreää, usein myös sinisen sävyt ja luumunvioletti…

laululinnut, nyt juuri mustarastas, pian peipponen ja satakieli…

lempijuomat riippuvat tilanteesta: janoon vesi, saunan jälkeen 0,5{b195221a10a1fd9fb3a5b01a51efd600d33662cb52de181d4366fdfbbc3c5b7a} omenasiideri, juhlahetkillä shampanja, kesäaterialla rosé, kotona aamuisin ja iltaisin afrikkalainen tee, ystäväseurassa cappuccino…

yleisesti ottaen olen ruusuihminen, mutta luonnonkukat ovat oikeasti lempparini vuodenaikojen mukaan: keväällä sinivuokot, kesällä oravanmarja ja metsätähti, syksyllä kanervat…

kuvio? aluton ja loputon aaltoviiva…

yksi intohimoni on juustojen maistelu, toinen jazz

voiko ihmisellä olla lempinumero? minulla ei taida olla, mutta nolla on aika kiva ja harmiton

antaminen on ’antoisampaa’, joskus on sykähdyttävää saadakin, varsinkin yllätyksenä

* ne seitsemän satunnaista faktaa

tarvitsen lukulasit (1) – jätän ne kotiin kauppaan mennessä (2) – luetutan miehellä tuoteselosteita hyllyjen välissä (3) – olen runouden ystävä (4) ja elokuvafriikki (5) – olen ötökkäfoobikko (6), mikä on harmittavaa, koska esimerkiksi tv:n luonto-ohjelmaan ilmaantuu takuuvarmasti jossain vaiheessa ruudunkokoinen ötökkä ja ajaa minut pakoon – kirjoitan päiväkirjaakin (7), menossa on opus 51…

* ja kymmenen mielihyvää

iloni ja valoni ovat pojanpoika, 3v ja pojantytär, 1v – aina myös omien poikien tapaaminen on ilo – yllättäen syntyvät kohtaamisen hetket tuttujen tai tuntemattomien kanssa jättävät hyvän mielen – keskustelut ystävien kanssa hyvän aterian ääressä ovat kohokohtia – matka merellä ja kävely meren rannalla – hiljaisuuden retriitit, ohjaajana tai osallistujana – taide, kestävä ilo – luontohavainnot metsäkävelyllä, uusiutuva ilo – konsertit…

Haavetar haastoi ensin miettimään näitä, sitten Peilikirjoituksen Marja Leenakin. Hyviä asioita ei koskaan tule mietityksi liikaa! Tulin myös siihen ajatukseen, että on vaikea listata asioita, järjestys elää koko ajan. Hauska huomata että blogiystävien ajatukset käyvät siellä täällä samaan suuntaan…

Simpukka haastoi lapsuusmuistoihin – tässä niitä tulee.

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen ”Mikä sinusta tulee isona? ”

– En muista, olisiko sitä kyselty, mutta hyvin pienestä asti minulla oli haaveena tulla sairaanhoitajaksi. Lapsuuteni parista sairaalareissusta se unelma oli jäänyt itämään. Hoitajat valkoisine pukuineen ja myssyineen olivat kuin enkeleitä pikku tytön mielestä! Haave myös toteutui aikuisena ja jatkohaavekin.

2. Mistä sarjakuvista pidit eniten?

– Hups, en tainnut paljoa katsella sarjakuvia? Kiekua ja Kaikua äidin Kotiliedestä varmaan tavailin, siitä opettelin riimittelyäkin. Jussi Juonio ja Matti Mainio on hauskoina niminä jäänyt mieleen pitkästä ja pätkästä ukkelista kertovassa sarjakuvassa. Veli seuraili tiiviisti Fantomin seikkailuja, tuskin ymmärsin mistä siinä oli kyse, mutta pitihän sitä sitten joskus katsoa veljen kanssa. Aika varhain ennen kouluun menoa opin lukemaan ja sitten satukirjat veivät mennessään.

3. Lempileikkejäsi

– Hoitajaleikeissä nuket olivat potilaina. Usein niillä oli käsi kääreessä, niin kuin minullakin oli ollut sairaalakeikan jälkeen. Vähän isompana leikkelin paperinukkeja lehtien mainoskuvista ja sepittelin hahmoille rakkaustarinoita ja perheitä. Naapurin tyttöjen kanssa leikittiin koulua, usein sain olla opettaja, esikuvana tietysti oli rajattomasti ihailemani ekaluokan ope.

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

– Olen kesän lapsi, joten syntymäpäivinä paistoi aina se klassinen lapsuuskesien aurinko. Äiti tuli aamulla lahjapaketin kanssa herättämään laululla. Ei sitä muuten sen kummemmin vietetty, oman perheen kesken syötiin kakkua. (Viisikymmenvuotispäivänäni halusin juhlia ystävien kanssa. Siitäkin jäi aurinkoiset muistot.)
 

5. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

– Olisin halunnut oppia luistelemaan. Nyt taitaa olla liian myöhäistä opetella. Koulussa jouduin aina hiihtäjien sakkiin, kun ei ollut varaa luistimiin. Kaikkea muuta haluamaani olen voinut tehdä ennemmin tai myöhemmin.

 6. Ensimmäinen lempiurheilulajisi

– Pidin voimistelusta, lienen ollut aika hyväkin. Oppikoulun toisella luokalla minut valittiin musikaaliesityksen tanssiryhmään, se taisi olla huippuhetkeni siinä lajissa. Aikuisena olen seurannut tiiviisti taitoluistelua sekä tanssiurheilua – ainoat urheilulajit, joista olen intohimoisesti kiinnostunut.

7. Ensimmäinen musiikki-idolisi

– Monet Beatles-sävelmät jäivät korvaan, vaikken niitä kovin aktiivisesti kuunnellutkaan. Ensimmäinen oikea idoli oli vasta kuusitoistavuotiaana, musta laulajatar, kontra-altto Marian Anderson, jonka laulamat liedit, erityisesti Schubertin Ave Maria, sykähdyttivät. Myöhemmin mustia laulajattaria tuli lisää levyhyllyyn: Mahalia Jackson, Ella Fitzgerald, Billie Holiday, Sarah Vaughan, Jessey Norman…

 8. Paras joulu- tai muu lahjasi

– Sen joulun muistan, kun alakoululaisena sain tätini neuloman ihanan kaksiosaisen punaisen neulepuvun, jossa oli valkea koristeraita hameen helmassa, puseron hihoissa ja pääntiessä. Kansakoulun neljänneltä luokalta jäi mieleen pikkujouluksi saatu kaunis enkelikiiltokuva ja hiussolki, jotka sain yllättäen kuudesluokkalaiselta pojalta. Pieni runotyttö oli ensimmäinen ja unohtumattomin oma kirjani, sain sen 12-vuotissyntymäpäivänäni. Se ja seuraavat Runotyttö-osat olivat kallein aarteeni ja ovat yhä tallella hyllyssäni.

***

Tämä haaste saattaisi kiinnostaa muitakin blogiystäviä, olkaa hyvä, jos siltä tuntuu, ettekä ole vielä osallistuneet.

Ps. Lastulle saareen helteiset (+28) terveiset ent. kotikaupungista, vähän eri kuvakulmista tällä kertaa..

Ja sama paikka kesäkuussa 16.6. (+16)

15.5.2010

15.05. 2010, lämpötila +24

15.04.2010

Edelliset Lastun blogissa

15.04.2010; lmpttttttila +12

Edelliset Lastun blogissa

Simpukka Vierailta poluilta muisti huomionosoituksella. Kiitos kauniista sanoistasi! Oikeaan osoitteeseen tuli Sinulle tämä eteen päin jakamasi tunnustus.

Vallaton mummeli leppeässä blogissaan on hyvästä sydämestään pannut kiertämään saamansa tunnustuksen. Olen ihaillut Vallattoman taitoa verkostoitua, rytmittää teemojaan ja kuvittaa hauskasti blogiaan. Kiitos tunnustuksesta!

Sydänterveisiä puolestaan voisin jatkaa eteen päin teille kaikille, joiden blogista olen saanut voimaa, iloa ja uusia ajatuksia. Tänään haluan muistaa erityisesti Mehtäsielua, jonka sydämessä on surun kipua.