|
Tästä huomionosoituksesta lähtee sydämellinen kiitos Vilukissille, joka lämpimällä pohjalaishuumorillaan ilahduttaa lukijoitaan. Voisinpa lähettää sydämelliset terveiset saman tien eteen päin kaikille muillekin blogiystäville. Tänään erityisesti näille, jotka luovat iloa teksteillään ja kuvillaan, antavat uusia ajatuksia arjen mausteeksi ja jakavat elämänviisauttaan… *
Taide ? elämän maku ja nautinto, arjen vastavoima. Olen kiitollinen ja arvostava yleisö teatterin katsomossa, museoissa ja näyttelyissä, konserteissa ja kulttuuritapahtumissa, onnellisen ja taitavan kokin ravintolassa tai omassa nojatuolissa television tai kirjan ääressä.
Tunnustustimantin tarjosi kuvablogistaan poimittavaksi Liisa. Kiitos. Haasteella houkutti Sananjalka, jonka omista kurkistuksista löytyi mm. riemastuttavan hauska savonmurrejuttu. perhe; Talkoot ystävyys; Ilontilkkuja rakkaus; Toisena adventtina Meemin lienee laatinut joku perhekeskeinen ihminen, ei silti, jokaisella toki jonkinlainen lapsuusperhe ainakin taustalla on. Aiheista linkit menneisiin vuodatuksiin ja niin voi uudempikin blogituttava tutustua kirjoittajaan. Haastetta kaipaaville!
”Kolmas huone on aika, paikka ja elämänvaihe”, tiivistys on blogiesittelystäni. Elämänvaiheeseen liittyvät varmaan useimmat kirjoitukseni, joissa myös aika- ja ikämietteet seilaavat ristiin rastiin. Mutta paikka? Ensin oli tyhjä huone. Se on kodissamme hiukan erillään, ovi käy suoraan eteisestä. Huone jäi tyhjäksi, kun Kuopus keräsi armeijasta kotiuduttuaan tavaransa ja muutti kolmen kaverinsa kanssa kommuuniin syntymäkaupunkiinsa aikaa sitten. Tyhjä huone humisi muistoja, tunteita, odotusta, mahdollisuuksia. Istuin monena iltana lattialla ikävöimässä ja siunaamassa lasta, joka oli itselleen oikeaan aikaan irrottautunut perheestä omaan elämäänsä. Lähtevän lapsen riemu, äidin haikeus. Sitten huoneeseen hankittiin uusi sänky yövieraita varten. Toinen rakenteli virtapiireistä ja muista oudoista osasista keskusyksikön, yhdisti muutamalla piuhalla siihen näppäimistön, pallohiiren, näytön sekä räpelsi koneeseen toivomani ohjelmat. Löytyi nurkkaan mitoitettu kirjoittelupöytä siihen sopivine tuoleineen konettani varten. Viereen hankittiin kaksi osaa kirjahyllyä, jotka täyttyivät heti huoneisiin kasaantuneista kirjoista. Pöydälle ilmaantui työvalo, pienet kaiuttimet, tulostin. Nurkkapöydän vasemmalla puolella näen ikkunasta pihan orapihlaja-aidan takana naapuritalon, sen keltaiseksi maalatun, jonka edessä oli vanha omenapuu. Naapuri rakentaa kaunista kiveystä talonsa edustalle. Talo on Viksu-koiran koti. Huoneen oikealla seinällä on ystävän Japanissa maalaama akvarelli ja tulostimen yläpuolella Martta Wendelin-kalenterin paikka. Selkäni taakse jäävät Elina Luukasen grafiikka Kierreportaat sekä Kiinasta tuotu maisemataulupari. Kirjoituspöydällä ajelehtii papereita, lehtileikkeitä, kirja. Pyhän Nikolaoksen ikonikuvan edessä palaa tuikku lasimaljassa. Pöydällä on aina myös pari korttia ystäviltä: nyt punamekkoinen tyttö sekä kevätsävyinen, jossa on sisällä Anna-Mari Kaskisen runo
”Ruohonkorren laulua / tänään ymmärrän. / Kuinka tuuli täyttää voi / aamuhämärän, / kuinka alla varpujen / sykkii elämää / pieneen hentoon perhoseen, / valonsäde jää.”
Jos on etsittävä neljää joukosta, otoksen rajaaminen ei ilman muuta ole helppoa, huomaan. Elämä pursuu.. *Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt Tähän voisi luetella napin ompelusta ja leipomisesta, lypsämisestä ja traktorinajamisesta lähtien lukemattomia puuhia, joiden osaamista kaikkitaitoinen äitini katsoi tytön tarvitsevan naisenelämässään. (Ensin mainittuja taitoja olenkin myöhemmin tarvinnut, jälkimmäisiä en.) Aikuisena olen ollut lapsiperheessä piikana lyhyen aikaa, sairaanhoitajana kirurgisella osastolla, kotiäitinä ja diakoniatyössä kahdessa seurakunnassa. Siinäpä onnellisen eläkeläisen urakehitys. *Neljä paikkaa, joissa olen asunut Eteläkarjalainen syntymäpitäjä ja kaupunki, pääkaupunki (15 vuotta) sekä pikkukaupunki pääkaupunkiseudulla (vuodesta 1979) *Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella Tässä on tungosta: ajankohtais- ja keskusteluohjelmat kiinnostavat, brittisarjoja, laadukkaita elokuvia ja kotimaista tv-draamaa katson mielelläni. ’Iirottelusta’ tykkään! *Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla Vaikkapa Venetsia, Rooma, Arles, Lissabon – tai Beijing, Jerusalem, Agios Nikolaos, Kerkyra – tai Andalusia, Madeira, Gomera, Teneriffa – tai.. *Neljä Internet-sivua, joilla käyn päivittäin Ihan joka päivä en käy netissä, muutamia blogeja seurailen kuitenkin melko säännöllisesti sekä etsin tarvitessani tietoa eri sivustoilta. *Neljä lempiruokaani kasvissosekeitto (nam); lammasruuat (namitinam); sieni-juustomunakas (namnam); ruispuolukkapuuro (nam 🙂 *Missä haluaisin olla juuri nyt Tuulisena syyspäivänä meren äärellä vaikkapa Suomenlinnassa. Luonnon voimaa! (*Haaste meemiin löytyi Kiteitä-blogista, jota mm. seuraan.) Pajulta tullut meemihaaste pani sanat vilisemään mielen monitorissa! 1. Viisi suomenkielistä lempisanaani * kiitos * kultasein * ystävällinen * ihme * hiljaisuus 2. Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein * mussukka 3. Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten arjessa * nonnih’ * kuulehan.. * mitä ? * ahaa ! * hohhoijakkaa 4. Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten * Ei ole mitään uutta auringon alla. 5. Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan * räkä * vittu * perse * pieru * öykkäri 6. Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta * itse asiassa kaikki fraasit ovat siinä mielessä puhkikuluneita, että niitä on turha käyttää – vaan mitäpä auttaisi keksiä uusia, kohtahan nekin olisivat yhtä puhki 7. Sana, jonka haluaisin kuulla useammin * äiti 8. Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut * suvaus On mielenkiintoista, mitä tämmöinen meemi saa miettimään. Ajattelin, ettei sanoja ole ollenkaan helppo irrottaa merkityksestään (1, 2, 5); niistä pitää tai niitä inhoaa juuri siksi, mitä ne edustavat, mitä mielleyhtymiä tai tunteita ne herättävät. Arjen sanalista (3) olisi toisenlainen, jos olisin vielä työelämässä tai jos arkeni ylimalkaan olisi toisenlainen kuin juuri nyt on. Moni aforismikin (4) on aikaansa sidottu tavalla tai toisella, tämä tuli mieleen ekana. Näyttää ensin siltä, ettei se edes pidä paikkaansa, mutta pohjimmiltaan sittenkin. – Meemeissä on semmoinen vaikeus, että pitäisi nähdä kysymykset ilman kenenkään toisen vastauksia, voidakseen antaa täysin omat, muista riippumattomat. Tämän tein kopioimalla kysymykset Pajun sivulta ja poistamalla hänen vastauksensa niitä ensin lukematta. Olisi mukava lukea esimerkiksi mitä Heinäpellon Susanna tai Syksyinen vastaisivat näihin! |
|
