Mussukat olivat isänsä kanssa sunnuntailounaalla. Miten huikeasti he tuovatkaan virtaa! Saimme jääkaapin oveen uudet taidekuvat. Ritaripojan sateenkaarisydän teksteineen puristi mummelin silmiin liikutuksen kyyneleet, jotka puolestaan häkellyttivät taiteilijan. Muru kävi mummelin koneella ja ohjeistuksella googlettamassa ’meren eläimiä’, joita yhdessä äimisteltiin sillä välin, kun miehet jännäsivät lätkämatsia Pyeongchangista.

Viimevuotisten vaivojen aktiivihoito loppui eiliseen. On suotavaa, sanottiin, palata normaaliin elämänrytmiin. Siis konsertteihin, kirkkoon, leffakerhoon ja ystävätapaamisiin taas, no, kuitenkin vähän kerrallaan mieluiten. Siis sauvat messiin ja aamulenkille. Aurinko helottaa, hanki kimaltelee, askel rouskuu. Metsäpolulla on raikasta ja tuoksuu havuille. Keuhkojen kautta vereen sekoittuu happea, ja kohtalon kourissa kokkaroitunut ajatus sulaa notkeaan liitoon.

Kiitollisena ajattelen tapaamiani hoitajia, jotka puurtavat kipeiden kanssaihmisten hyväksi työpaikoillaan ja jaksavat kohdata positiivisesti ja ystävällisesti ihmisen silloin, kun elämässä ei mene hyvin. Hymy on puolet hoitoa! Kiitollisena ajattelen myös niitä ystäviä, jotka ovat muistaneet rukouksin, kortilla, tekstarilla, soitolla. Kun ei itse jaksa ottaa yhteyttä, ystävä, joka jaksaa, on kullanarvoinen.

tosi on: turhan usein löytää itsensä huokailemassa milloin mitäkin kremppaa. vaan huumorimielessä tekee tosi hyvää joskus iloitella ystävän kanssa kurjuusmaksimeilla. onko nyt niin kauheaa todeta habituksensa reaaliaikainen tila? uskaltaako sanoa ääneen, että olen ihan mielellään ikäiseni ja myös sen näköinen. terveysseikat tietysti ajoittain harmittavat, niitä se valituskin koskee. muin osin elämä on mallillaan.

todettu on, että itse asiassa keski-ikäiset eniten valittavat vanhenemista, käyvät vimmaiseen taisteluun pysyäkseen muka nuorekkaina ja vauhdissa mukana. paras tapa vanheta, on vanheta rauhassa omaa tahtiaan, ihmetellä maailman nykymenoa ja osata nauraa itselleen.

Kiinnitin huomiota lehtien penkkariajeluotsikoihin. Monissa kaupungeissa kerrottiin ajelureitit ja aikataulut ennakkoon iloiseen ja myönteiseen sävyyn. Iltalehti yrmyili penkkariajelujen häiritsevän ja sotkevan Helsingin liikennettä.

On tietysti niin, että stadissa lukioita on eniten, toki kahdentoista vuoden kouluputkesta ulos turskahtavien laumojen riemu sekä näkyy että kuuluu.  Eikö abien perinneiloittelu kerran vuodessa saa hämmentää autoissaan kyrmyilevien tärkeiden aikuisten pätemisreittejä? Ja onhan se ihanaa, että sää ei ole aina syyllinen, kun kaikki on sekaisin. 

ystävyyden avainsanoja minulle ovat yhteiset arvot, hyväksyvä vuorovaikutus, myötätunto, läheisyys, ilo.

onko yksisuuntainen vuorovaikutus, tuki, myötätunto ystävyyttä? joskus on, jos siihen sisältyy läheisyyden ja ilon ajatuskin.

molempiin suuntiin toimiva yhteys pitää ystävyyden elävänä. yhdensuuntaisena ystävyys hiljalleen kuihtuu.  

laskiainen oli muinoin lasten ja aikuistenkin riehakas kelkkamäkipäivä. sitä se toki voi olla nykyäänkin siellä, missä on lunta. kristinusko antoi laskiaiselle uutta sisältöä: paastonajan alkamisen. kristuksen kärsimisen ja uhrikuoleman muistoaikaa lähestyttiin kieltäytymällä huveista ja herkuista, hiljentämällä ja rauhoittamalla elämäntahtia. ei ole tätä päivää, sanoo moni. ei ehkä meillä, joilla on kaikkea, mutta pakollista paastoa on paljon tässä samassa maailmassa.

ei ole ihmiselle luontaista luopua vapaaehtoisesti elämän nautinnoista. siihen tarvitaan henkistä ponnistelua, jokin syy miksi. jos motiivia ei ole, paasto pelkkänä suorituksena on turha. paastoamalla ei tulla paremmaksi ihmiseksi, ei se ketään pyhitä. mutta se tutustuttaa itseen, omaan nautinnonhaluun, paljastaa rakkauden helppoon ja hauskaan.

hyvistäkin asioista voi joutua paastoamaan, se askarruttaa minua juuri nyt.

Huokaan syvään: vihdoin kotona. Kyllä pizza maistuu.

Fysioterapeutti Ida oli erilainen nuori ihminen kuin edeltäjänsä. Taitavasti Idakin käsitteli käsivarren akupisteet ja imusuonet. Sain myös kipeytyvän ranteen varalta kokeneen neuvoja. Olkapään ja olkavarren tilanne näytti ja tuntui nyt niin hyvältä, että terapia voidaan päättää. Minulla on numero, johon voin soittaa, jos tarvitsee syystä tai toisesta palata asiaan.

Tapasin toisen hoidon jälkeen sovitusti kirjoittajaohjaajan työhuoneellaan. Häneltä sain varteenotettavia neuvoja elämäntarinatekstin stilisoimiseksi sekä pari hyvää ideaa täydennykseksi. Keskustelimme yhteisöllisyydestä ja yksinolon tarpeesta. Koin tulleeni ymmärretyksi. Keskustelimme myös tekstin kulttuurihistoriallisista arvoista, jos päättäisin muokata tekstiä tietyiltä osin julkaistavaksi. Kirjallisen palautteen hän päättää sanoihin: Tarinasi lukeminen on koskettanut minua syvästi. Kiitos luottamuksesta.

Onnittelut onnistuneesta projektista! Vihdoinkin presidentinlinnaan on saatu perintöprinssi. Tosin hän ei tule perimään valtakunnan puolikastakaan, mutta taitaa olla ainut suomalainen poika, joka pääsee sanomaan syntyneensä virkaansa juuri astuneen presidentin perheeseen.

Pressiklubi kuuluu perjantai-iltoihimme. Se tulee sopivasti iltateen aikaan ennen ylen pääuutisia ja pöyhii viikon herkullisimpia uutisaiheita. Tällä kertaa kiinnitin huomioni asioita enemmän toimittajien elekieleen, joka oli hätäisesti ja töksähtelevästi käsillään huiskivan juontajan Sanna Ukkolan sekä meluisan ja monisanaisen Reetta Rädyn ansiosta kovin levotonta. Keskustelukin ryöpsähti loppupuolella päällekkäin puhumiseksi. Miehet taas olivat tällä kertaa sujuvasanaisia ja rauhallisempia. Hjallis H. on omalla suorapuheisella tavallaan sympaattinen olento eikä muistuta kovin paljon Joonas Nordmanin kärjekkäästi imitoimaa ’pelimies’ – hahmoa. En nyt sanoisi, että Ruben Stilleriä varsinaisesti ikävä olisi tullut, mutta hänen huumorinlajinsa oli sentään sympaattinen. Nykyisessä Pressiklubissa ei huumoria olekaan, ellei siihen viittaavaksi lasketa silmiään pyörittelevää piirrosheppua lopputekstien äärellä. Eleet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vai miten se …

Juutuin katsomaan toissailtaista A-studio-ohjelmaa, jossa toimittaja Kirsi Heikell keskusteli Elina Knihtilän, Pihla Viitalan ja Lasse Saarisen kanssa Teatterikorkeakoulun skandaalista. Aiemmin arvailuksi jätetyn nimen tuominen viimein julkisuuteen ei ollut tarkoitushakuinen mestaus, se antoi oikeutta uhreille. Studiossa oli lähes harras tunnelma, jota toimittaja taitavasti rytmitti. Seksuaalisen häirinnän ja opiskelijoihin kohdistuvan vallankäytön jatkuminen vuosikausia on todella käsittämätöntä ja järkyttävää. Asian käsittelystä jäi katsojalle jotenkin puhdistunut olo, mikä tässä ajankohtaisohjelmassa on ainutlaatuista. Kiitos Kirsi Heikell.

Tietenkin meillä oli pakollinen ajo moottoritietä kaupunkiin juuri tänään kaikista päivistä, kun väylä oli sakeanaan liikenteen nostamaa ja tuulen pyörittelemää myräkkälunta. Pääsimme onnellisesti kotiin, mutta taiten oli ajettava. Palatessa voi todeta muutamankin auton päätyneen romuttuneena penkkaan.

Huominen pelottaa jo nyt. Myräkkä kuuluu jatkuvan, ja ammattiyhdistysväki tulee vyörymään kaikkialta Senaatintorille nyrkkiä puimaan sen sijaan että menisivät töihinsä ne, joilla töitä on.  Niinpä pääkaupunkiseutu on todennäköisesti helvetinmoisessa kaaoksessa. Ja sinne on sekaan on monen ängettävä omine kyyteineen, vaihtoehtoa ei ole.

Toinen on puhkunut kotiin tultuaan kolan kanssa pihateitä auki. Jotain rajaa toivoisi lumen tulossakin, mutta nykymaailman säässähän mikään ei enää ole kohtuullista.