Muutosta vaaditaan, mutta sitä ei haluta. Halutaan valtaa. Kun valta on saatu, muutosta ei enää vaadita. Demokratiasta pidetään ääntä, se on sitä, että kansa antaa pienelle sisäpiirille tehtäväksi hoitaa asiat kuntoon. Sisäpiiri hoitaa asiat mieleisekseen, kansa ihmettelee ja purnaa.
Oli aika, jolloin turhautunut vallanhalu ruokki herravihaa ja kokonaista siihen perustuvaa ideologiaa. Vastuullisiin asemiin pyritään yhä kiihkeästi, koska valta tuo tyydytystä ja lääkitsee koettujen nöyryytyksien kirvelyä. Kateutta on ja se on uusiutuva luonnonvara. ”Vielä minä näytän” on vahva motiivi mihin tahansa.
Koko maailmaa ei saada demokraattiseksi ikinä. Ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta taistellaan ja kun ne on saatu, niistä voi olla monella nerokkaalla tavalla piittaamatta. Ne, joilla ihmisoikeuksia on enemmän, tappavat niitä, joilla oikeuksia on vähemmän. Tasa-arvoisimpia maailmassa ovat ne, joilla on eniten valtaa, rahaa ja ruokaa.
Oikeutta ei edelleenkään saa, jos ei hanki sitä itse. Oikeusjärjestelmä tuottaa myös väärin tuomittuja ja syyttömästi rangaistuja. Syyttömyyttä ja oikeutta kumuloituu muita enemmän valtaa pitäville piireille, kunnes osat näytelmässä vaihtuvat. Syyttömästä tulee ensin syytetty ja ajan myötä syyllinen.
Tulivuori Kytevä Kauna purkautuu aina, kun joku palkitaan. Sehän merkitsee, että joitakin muita ei palkita. Aina voi nonsaleerata joko palkinnon, saajan, antajan tai kaikki kolme. Aina voi kaivaa palkitun menneisyydestä kaiken mahdollisen, joka kelpaa naurettavaksi. Sitä kutsutaan journalismiksi.
Äänestysprosenttien alhaisuutta päivitellään aina vaalien jälkeen. Syyksi löydetään huono sää, uniset, laiskat tai mistään piittaamattomat äänioikeutetut. Poliitikoissa sen sijaan ei ole vikaa, vaalityö on onnistunut erinomaisesti ja kunkin puolueen tilaisuuksissa kentällä on ollut paljon samanmielistä väkeä.
Mielipidetiedustelujen tulokset nostavat milloin kenenkin hiuksia pystyyn. Selityksiä tulvii. Sekä gallupvoittajien että ?häviäjien suosituin kommentti on, että vaaleja ei vielä ole pidetty ja tulokset nähdään vasta vaalisunnuntain iltana. Kohta se taas on nähty.
Nanalle kiitos ystävällisestä tunnustuksesta! Koskaan ei tiedä missä jonkun sielunsiskon kohtaa…
Aamun posti
Syntynyt pieni poika äidin ja isin rakastavaan syliin ja turvallisiin käsiin. Syntynyt Iso Ilo isovanhempien sydämeen. Taivaan Isä pientä perhettä siunatkoon
Anna anteeksi
avojaloin, autiolla rannalla
sadepilven alla
taskussa mykkä murhe
kipu hiertää kivistä hiekkaa
kesä on mennyt
kylmänsileä viima viitassaan
pidä pientä sulaa sydämessä
yli talven, uuteen kesään
Tytär hoitajalle. – Hei, voisinko puhua äidin kanssa? – Hän onkin tuossa käytävällä, pyydän sohvalle istumaan, oota hetki – – –
– Hei, äiti, mitä siulle tänään kuuluu?
– Myö oltii jossai retkellä, en mie muista missä. Ko mie en oikei ennää ymmärrä mistää mittää..
– Hoitaja kertoi, että te olitte olleet porukalla pihalla kävelemässä. Siellä on varmaan kaunis päivä niin kuin täälläkin.
– Nii tais ollakkii. Mistäs sie soitat?
– Kotoa soitan. Otin ensin selvää oletko vielä sairaalassa. Sanoivat, että olet päässyt takaisin omalle paikallesi vanhainkodissa.
– En mie tiiä missä mie nyt olen, mutta ihanko mie oisin olt täälä ennenkii..
– Se onkin nyt siun koti, siellä on muitakin, siun ei tarvitse enää olla yksin ja hoitajat pitävät siusta huolta.
– Nii hyö vissii tekkööt, emmie tiiä..
– Mie puhuin hoitajalle, että jos keksisivät siulle jonkin semmoisen myssyn, mikä edes vähän suojaisi päätä, jos satut kaatumaan yöllä vessareissulla. Jos semmoinen myssy löytyisi, pitäisitkö sie sitä päässä yölläkin?
– Emmie tiiä, jos mie en muista. On ne miule ain huivii tuoneet, jotta paa piähäis. On tuos vielä nytkii kuhmuu jälellä.
– Me tullaan siellä käymään parin viikon päästä. Sitä ennen soitan siulle taas joku päivä. Voi hyvin, äiti. Hei, hei.
– Hei, hei, sano terveisii pojilleis ja miehelleis, ain mie teitä muistelen ja kuvvii kahtelen..
Äiti hoitajalle. – Nyt hää vissii lopettaa tään puhelun, otat sie tään luurin, ko mie en tiiä mitäs mie tälle… –Klik.
Henkilökohtaisia mainoksia tipahtelee näinä aikoina tiuhaan Pissismummon ja Poikakaverinkin postilaatikkoon. Mummo ihmetteleiksen, miten niin monella tässäkin kaupungissa on kova hinku päättäjäksi, vaikka tietäähän tuon, että paikkoja on rajallinen määrä. Sitä paitsi tympeä on päättäjän virka, alituista istumista iltamyöhäiseen puheenpölötystä kuuntelemassa. Päättämisen puuhan positiivinen puoli on tilille rapsahtava kokouspalkkio, mutta toisekseen vastaantuleva kuntalainen syleksii perään ja eessä sekä takana päin moitiskelee kehnoiksi uutteroinnin tuloksia.
Pissismummolla on ollut kelpo äänestettävä kauniinvärisessä puolueessa ja on vieläkin. Kun niin kovasti informeerattiin paikallisen aviisin vaalikonetta, tuumi Mummo, että jos kysäisisi koneelta ken olisi päättäjäksi parhain. Vaan mitäs. Läjäpäin avoimia kysymyksiä oli tarjota vaalikoneella. Ittekkös tässä pitää ratkoa kaikki kaupungin ongelmat, nurisi Mummo, mihin puolestapäättäjiä enää ollenkaan tarvitaan. No, äläs, Pissismummo napsi pallukat kohdalleen ja tärkeyspisteet kaupan päälle. Ja kone valita raksutteli ehdokasta.
Mutta mitäs taaskin. Eihän tuo pystynyt päättämään ehdokkaastakaan, mokoma äänilottohärveli. Tarjosi kymmenen uppo-outoa nimeä, että valitse itte näistä. Ja kaikki olivat vääränvärisistä porukoista! Mummo reklamoi Poikakaverille, että vaalikone on värisokea eikä pysty päättämään mistään, mitä semmoisella tekee. – Ei pysty eikä mitään, tuumi Poikakaverikin.
Pissimummo hoksaantui kaivelemaan koneen uumenista entis-oivallisen äänestettävänsä näkemyksiä vaalikonetta vaivaaviin ongelmiin. Noo, piirun pari heittivät näkemykset siellä täällä Mummon valinnoista, mutta ei kuulunut tuo onneton koneen mielestä kymmenen parhaan joukkoon. – Kovin on kone turhantarkka nirppanokka, puhisi Mummo, – tietäähän tuon sokea reettakin, että tuommoinen mahtuu virhemarkinaaliin.
Miessukupuolen ominaisuuksista syntyy naisten kesken paljon puhetta. Miehet itse kuvittelevat, että puhe on siitä, miten vastustamattoman charmantteja ja kyvykkäitä he ovat. Naiset eivät kuvittele.
Kun puhe kääntyy miehiin – ja sehän kääntyy – naisia alkaa naurattaa tai itkettää. Miehet ovat niin hellyttäviä, niin raivostuttavia, niin ennalta arvattavissa, niin kerta kaikkiaan vastustamattomasti .. miehiä.
Miehet puhuvat keskenään myhäillen autoista, politiikasta ja naisista. Saunailloissa ja kaljapullo kourassa miehet saattavat ryhtyä tunteellisiksi, silloin he puhuvat vain naisista.
Jos vaimot ovat seurueessa, miehet jättävät puhumisen heille, varmuuden vuoksi.
Joskus miehet epäilevät olevansa naisten mielestä tylsiä. Siksi he ryhtyvät kukkoilemaan, kun naisia on paikalla. Keskenään miehet harvoin kukkoilevat, paitsi ehkä päissään. Naiset kaakattavat kilpaa, jos yksikin kukko on paikalla. Ja vaikka ei olisi.
Naiset eivät ajattele seksiä, he unelmoivat. Olipa naisilla seksiä tai ei, unelmia on. Miehet eivät unelmoi, he toimivat. Jos miehet eivät toimi tai edes ajattele seksiä, naiset eivät tiedä mitä ajatella.
Naiset luulevat, että miehet tarvitsevat heitä. Jos mies ei ymmärrä tarvita naista, hänessä on jotain vikaa naisen mielestä. Jos nainen ei ymmärrä miten paljon mies häntä tarvitsee, naisessa on jotain vikaa miehen mielestä.
Nykyään naiset ovat alkaneet ajatella ja toimia miesten tavoin. Miehet eivät enää tiedä mitä ajatella. Jos miehet voisivat olla miehiä ja naiset naisia, myös suhteessa toisiinsa, maailma olisi ehkä selkeämpi paikka elää. Tai sitten ei.
Kaupunkimme ammattikorkeakoulun sosiaalialan oppilaiden ryhmä oli järjestänyt tiloihinsa ohjelmaa vanhusten viikon merkeissä. Avoin kutsu oli esitetty tahoille, jotka ovat ikäihmisten kanssa tekemisissä. Vapaaehtoistyön keskuksen Nostalgia-projektin torstaimummelit vietiin vanhusten viikolla siis ’jutteluvirastoon’.
Eipä ollut monikaan mummeleista ennen käynyt tuossa hulppeassa talossa, jonka toisessa siivessä on kaupungin suuri kulttuurisali ja toisessa ammattikorkeakoulun tiloja. Meidät ohjattiin toisen kerroksen luokkaan, josta avautui upea näkymä kaupungin kauneimmalle aukiolle. Tila oli rakenneltu viihtyisäksi ja heti alkajaisiksi tarjottiin kunnon pullakahvit.
Pöydissä oli monistettuna lasten lausahduksia, tyyliin: ”Mummolassa on joskus hengenvaarallista käydä, kun siellä voi tulla rutistetuksi melkein hengiltä” – tai ”Mummo on muuten ihan mukava, kun se vain ei aina tarjoaisi samaa siskonmakkarasoppaa”. Torstaimummeleita nauratti, mikä oli tarkoituskin.
Sivupöydälle oli valikoitu vanhuuteen liittyvää kirjallisuutta. Hyvä oivallus oli ottaa mukaan muun muassa TV:n historiasta kertova kuvitettu opus, jossa kerrottiin alkuvuosista lähtien tärkeimmät uutisotsikot sekä suosikkiohjelmat. Mummelit muistelivat milloin heille oli televisio hankittu ja mitä alkuaikojen ohjelmista oli jäänyt mieleen.
Taidokas nuori musiikinharrastaja esitti klarinettimusiikkia ja nuoret houkuttelivat mummeleita laulamaan kanssaan Satumaata ja Emmaa. Oli organisoitu myös pieni tietokilpailu, jonka kysymyksiin annettiin ABC-vaihtoehdot. Kätevää, että saattoi arvata, jos ei tiennyt. Kysymykset olivat sopivan vaikeita, tuntui mukavalta, ettei vanhojen tietämystä aliarvioitu. Aika mukavasti pisteitä keräsivät mummelit.
Mukavasti siinä hurahti mummeleilta poikkeuksellinen aamupäivä. Opiskelijat olivat kyllä nähneet kovasti vaivaa ohjelman vuoksi, mutta kyllä juttelu jäi kävijöiden itsensä varaan. Sosiaalisia taitoja ei opi kuin harjoittelemalla ja siihen oli hyvä tilaisuus. Ensi kerralla!
|
|
