avojaloin, autiolla rannalla 

sadepilven alla 

taskussa mykkä murhe

 kipu hiertää kivistä hiekkaa 

kesä on mennyt 

kylmänsileä viima viitassaan 

pidä pientä sulaa sydämessä

yli talven, uuteen kesään

  • Ellinoora, mikä loistava Runoilija sinä oletkaan. Pidin kovasti tästä, jokainen säe koskettaa mutta erityisen puhuttelevia olivat tuo: taskussa mykkä murhe sekä kylmänsileä viima viitassaa ja sitten lämpimän lohdullinen: pidä pientä sulaa sydämessä. Siinä onkin aivan mahdottoman hieno toive. Että jaksaisi pitää pientä sulaa yllä. Kiitos runosta, tunnelmat ovat helppo jakaa.

    Kommentin jätti mehtäsielu · lauantaina 18. lokakuuta @ 19:59

  • Oijjoi… justihi tällainen tunnelma, kun tulin töistä kotiin! Aivan ihanasti hopeoi sen inhottavan kylmän sateen, sai siihen romanttisen hohteen… Mun pitää muistaa tua runo sitten ku seuraavan kerran on pakko mennä pihalle!

    Kommentin jätti Tupakissi · lauantaina 18. lokakuuta @ 21:30

  • Tällainen tunnelma oli sunnuntaina,kun piti laittaa mökki talviteloille ja kevättä odottamaan. Haikeus tuntuu vieläkin…ja ”kipu hiertää kivistä hiekkaa”.

    Kommentin jätti Nana · tiistaina 21. lokakuuta @ 17:36

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.