Meillä uudenvuodenpäivä sujui perinteisesti. Tasavallan Presidentin puhe ja Wienin Filharmonikkojen konsertti katsotaan aina. Muu ohjelma on sitten mitä milloinkin. Tällä kertaa käveltiin tuttuun lähiravintolaan myöhäiselle lounaalle. Myöhemmin katselin dvd:ltä kirjastosta lainaamani Klaus Härön elokuvan Uusi ihminen. Se on aiheeltaan ahdistava ja Toinen liukenikin aika nopeasti siitä omiin puuhiinsa. Pidän elokuvaa niin hyvin tehtynä, että kannatti kestää.

Uuden vuoden konsertin televisiointi on yksi parhaita Eurovision perinnetekoja: viihtyisää musiikkia taidokkaasti esitettynä upeassa miljöössä. Tuntuipa hienolta katsella maestro Valentinon luomuksissa hulmahtelevia ballerinoja tanssimassa kavaljeereineen Wienin Taidemuseon käytävillä ja saleissa, joissa pari vuotta sitten Wienin matkalla kävimme. Myös Tonavan kauniisti kuvatut maisemat sykähdyttivät.

Eräänlaista tilintekoa ja unelmien uusintamista on kirjata kuluneen vuoden kohokohdat ja henkilökohtaisia toiveita tulevalle. Unelma tuo toteutuessaan ilon ja vaikka se jäisi vain unelmaksi, se siivittää elämää.

Jokainen vuoden päivä on alkaessaan puhdas ja särötön mahdollisuus. Voisinpa löytää aina uudelleen elämäni olennaiset, aidot asiat. Ymmärtäisin ohittaa tarjolla olevan turhan sälän ja torjua pahan, joka pyrkii rikkomaan mielen rauhan. 

Hyvää Uutta Vuotta Sinulle  

 Joka joulu soivat samat ikiaikaiset sävelmät ja kerrataan ilosanomaa Vapahtajan syntymästä. Ihmisen sydämessä joulu voi olla ristiriitaisuuksien, epäilyn ja kivun näyttämönä. Jeesus syntyi ja hänen sanomansa vaikuttaa yhä maailmassa. Yksinkertainen usko ottaa vastaan tämän taivaallisen lahjan.  

 Joulukorteissa / metsän kaunein kuusi / kiedotaan kimallukseen

– ihmisen juhlan ikoni

Joulukorteissa / tontut hyppivät punaisissa / ja pitävät hauskaa

– ihmisen ilon ikoni

Joulukorteissa / lelunallet istuvat yksinään / kuusen alla

– ihmisen ikävän ikoni

Joulukorteissa / sataa aina lunta / enkeli kahlaa kinoksessa ja palelee

– ihmisen orpouden ikoni

Mikäpä muu saisi joulun alla ihmiset lapsineen niin sankoin joukoin kirkkoon keskellä viikkoa kuin Kauneimmat joululaulut. Ja ihan eri ihmiset kuin sunnuntaina messuaikaan. Laulajia ei haitannut vaikka vieressä urriteltiin ihan ikiomalla nuotilla ja joukossa oli miehiä, jotka kuuntelivat toisten laulua vaiti kynttilähämärässä kirkossa ties mitä mietiskellen.

Seurakuntapastori oli valinnut välijuontoihin katkelmia lähettien kirjeistä. Oli mielenkiintoista kuulla seurakunnan joulunvietosta Thaimaassa tai Botswanassa. Vaikka lähetystyö ei voi omia perinteisiä joululauluja tarkoituksiinsa, on tässä hyvä tilaisuus laajentaa kuulijoiden usein sisäänlämpiäviä joulutunnelmia.

Tunnelman vuoksi tullaan joka joulun alla ja vielä loppiaisenakin. Yhdessä laulaminen alkaa olla katoavaa perinnettä perheissä ja kouluissa. Tätä tunnelmaa eivät karaoket ja juomalaulut ikinä saa syntymään. Spontaanisti väki nousi lopuksi laulamaan: Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

Illalla kuun kalpea pallovalaisin loisti yötaivaalla. Valo värähteli Töölönlahden tummissa vesissä. György Ligetin Atmospheres humisi eteerisen hiljaisena. Konsertista palatessa kuun kasvoille oli hulmahtanut salaperäinen pilviharso.

Aamulla Toinen tuli postilaatikolta lehdet kainalossa. – Tiedätkö mitä ulkona tapahtuu, hän kysyi kopisteltuaan eteisestä sisälle. Nostin kaihtimen. – Oi! Lunta!

Vähän talvea, paljon rauhallisia sävyjä maisemassa.