Viitisenkymmentä senioriseurakuntalaista seisoi tihkusateessa määräpaikassa ja odotti bussia, jonka asianmukainen tilaus oli firmassa sotkeentunut ties minne. Kun auto viimein tuli, se oli kaksikerroksinen. Meillä, jotka pääsimme yläkertaan, olisi ollut hyvät näkymät, elleivät ikkunat olisi heti huurtuneet kosteudesta.

Uspenskin mäellä oli jo valmiiksi puolenkymmentä bussia. Katedraalissa oli liturgia meneillään ja osallistujina pääasiassa koululaisia opettajineen. Luterilaisen kirkon harras ja hillitty pääsiäisilo tuntuu usein päättyvän pyhien mentyä. Ortodoksien Kirkkaan viikon arkiliturgia oli elämyksiä täynnä. Olo oli kuin itämaisella torilla. Papit huudahtelivat kymmenet kerrat: Kristus nousi kuolleista! Ja lapset osasivat vastata raikuvasti: Totisesti nousi!

Ortodoksisen uskon mukaan kirkko ei järjestä erikseen rippikoulua, vaan kastetut lapset saavat heti ehtoollisoikeuden. Uspenskissa lapset komennettiin ehtoollista varten kolmeen jonoon ja opastettiin panemaan käsivarret ristiin rinnalle. Pappi antoi pienellä lusikalla viinin jokaiselle suoraan suuhun, minkä jälkeen lapset saivat suudella viinimaljaa. Miltä viini maistui, sen näki kyllä jokaisen naamasta. Tulin ajatelleeksi toimitusta katsellessani hygieniaseikkojakin, lusikkaa ei pyyhitty kertaakaan välillä ja suudelmat annettiin samaan kohtaan.

Liturgian päätteeksi lapset lähtivät kiertämään katedraalia kulkueena pappien, diakonien ja alttaripalvelijoiden johdolla. Kulkue lauloi ylösnousemushymniä Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi ja pappi vihmoi siunatulla vedellä katselijat. Sain siunatut pisarat huulilleni ja otsalleni.

 

  • Varsinainen elämyspäivä teillä! Itsekin osallistuin tuohon riemuun tekstisi välityksellä. Jo sana Kirkas viikko sanana on niin suuri elämys, että siitä tuntuu irtoavan lohtua koko vuodeksi. Joskus vielä itsekin menen seuraamaan tuota tapahtumaan, vielä se on tosin haaveilu-asteella.

    Kommentin jätti mehtäsielu · sunnuntaina 11. huhtikuuta @ 20:47

  • Ajattele, olen voinut olla pääsiäisyön messussakin peräti kahdesti L:rannan ortodoksisessa kirkossa. Siinä sai luterilainenkin kulkea kulkueessa kirkon ympäri keskiyöllä tuota ylösnousemushymniä laulaen… Ihana kokemus!

    Kommentin jätti Ellinoora · sunnuntaina 11. huhtikuuta @ 21:00

  • Täynnä valoa ja kirkkautta ovat olleet minulle pääsiäisyön pitkät juhlaliturgiat kotisuomessa. Ns. lasten pääsiäisenä lapset pääsevät soittamaan kirkonkelloja. Varsin monipuolinen oli kellojen ääni kun se kertoi lasten soittamana pääsiäisen ilosanomaa.
    Täällä olen ollut muutaman kerran sunnuntailiturgiassa pienessä ortodoksisessa luostarissa, joka on noin 70 km:n päässä meiltä. Yksi luostarin papeista, isä Samuel antoi ranskankielisen liturgia-kirjan, josta jo tunnistan monta tuttua tekstiä.

    Kommentin jätti Simpukka · maanantaina 12. huhtikuuta @ 00:06

  • Niin, Simpukka, ne kellot! Matkatoveri sanoi siinä ulkona kuunnellessa ja katsellessa, että miten nekin soivat iloisemmin…
    Luulen, että luterilainen kirkko on saanut ’uskonpuhdistuksen’ perintönä jotain ankaran kilvoituksen henkeä, jota sitten herätysliikkeemme ovat vielä syventäneet. Uskon ja toivon, että olemme kulkemassa vapaampaan suuntaan kirkkona, vaikkakin hitaasti ja kivuliaasti.

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantaina 12. huhtikuuta @ 17:24

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.