Tiedetään, että usein vanhuksen äkillistä poikkeuksellista virkeytymistä seuraa romahdus. Pääsiäislauantaina koettiin tuo ihmeenomainen hetki, jolloin Äiti oli henkisesti kuin ennen. Seuraavana keskiviikkona jo Veli soitti: Äiti on viety taas sairaalaan.

Äiti ei pysynyt jaloillaan ja toinen käsi oli veltto. Yön aikana Äiti toipui sen verran, että palautettiin hoivaosastolle. Kävely ei tosin oikein onnistu rollan tuella, mutta käsi toimii joten kuten. Veljen kanssa puhuimme, että seuraava liikkumaväline on varmaan pyörätuoli, jos joku vain ehtii auttamaan siihen ja jos Äiti jaksaa istua.

Niin – jos joku ehtii auttamaan. Vanhainkoti hoivaosastoineen siirrettiin vuodenvaihteessa hallinnollisesti kunnalliselta puolelta sairaanhoitopiirille. Nyt työvuorossa on enää vain yksi hoitaja kerrallaan hoivaosaston kymmenelle muistisairaalle vanhukselle. Veli koettaa ajoittaa käyntinsä ruoka-aikaan, sillä Äidin kädet vapisevat kovin. Huoli nousee taas…

  • aivan …. monelle työttömälle olisi töitä, paljon töitä, voi miten paljon tarvittaisiinkaan hoivaosastoille, lehtien- ja kirjojen lukijoita, juttelijoita, mukana olevia, seurustelijoita, ulkoiluttajia, auttajia, syöttäjiä, voi että…niin paljon puuttuu meidän vanhuksiltamme!

    Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 27. huhtikuuta @ 17:24

  • Kunpa vain myös ne vähät hoitajat jaksaisivat työssään, yrittävät kuitenkin parhaansa. Omaisia tarvitaan, vapaaehtoisia tarvitaan. Ystäväni kerää parhaillaan omalla paikkakunnallaan ulkoiluttajarengasta vanhainkodin asukkaiden iloksi…

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 27. huhtikuuta @ 23:13

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.