Runot
Katja Meriluoto Mehiläisen paino Aviador 2023
Meriluoto on helsinkiläinen 1975 syntynyt runoilija, joka on julkaissut myös lastenkirjoja sekä suomentanut virolaista kirjallisuutta. – Pidin näistä runoista, joissa tuntuu yhteisöelämän kaikuja sekä vahva luontoside.
En jaksa kannatella taivaankantta enää, / mutta muuta mahdollisuutta ei ole. / Kerään itseni nikama nikamalta rantakivikosta. / Allit jään reunalla, meren myötätunnon ääni. / Olen luinen palapeli, jonka tuuli taas hajottaa. / Hartiat kivettävä vastuu: / mehiläisen paino kämmenellä.
Proosa
Haruki Murakami Rajasta etelään, auringosta länteen suom. Juha Mylläri Tammi 2017
Suomennettuja Murakameja on Tammen keltaisessa kirjastossa kosolti, luettuani ne kaikki kertaalleen otin toista kertaa käsiini 2018 lukemani romaanin. Juonen kulun muistaa ja henkilöt, mutta se muu, se missä teksti syvähengittää niin kauniisti kirjoittajansa sydämen tahtiin, se tunnelma toi jälleen elämyksen kuin uutena. Miten tuo omalaatuinen japanilainen mies voikaan näin puhutella ihan toisessa kulttuurissa elävää lukijaa. Lumouduin taas.
*
Jenny Erpenbeck Mennä, meni, mennyt suom. Jukka-Pekka Pajunen Tammi 2019
Kirjailija on 1967 syntynyt, yksi saksankielisen nykykirjallisuuden huippunimiä ja sekä kansallisesti että kansainvälisesti palkittu. Hänen kasvutaustansa on jaetun Berliinin itäisellä puolella. Hän on myös oopperaohjaaja. ”Vähäeleisen ravisuttava kuvaus itäsaksalaisen professorin ja afrikkalaisten pakolaisten kohtaamisesta, joka kasvaa yleisinhimilliseksi kertomukseksi rajoista, muutoksista ja menetyksistä.” – Tammen keltaiseen kirjastoon päätyminen suomennettuna on sinänsä jo vahva suositus: jos jotain luet, lue ainakin nämä. Tämä tuli iholle heti. Loistavan eleettömästi kuvattuja tapahtumia, keskusteluja ja kohtaloita. Kertomus on ajan hermolla mitä koskettavimmin. Pidän tätä kirjana, joka pitäisi kaikkien eurooppalaisten lukea – kuvauksena riipovasta todellisuudesta, joka tapahtuu Euroopassamme tässä ja nyt.
*
Peter Handke Toiston pysyvyys suom. Markku Mannila Otava 1989 (1988)
Handke on itävaltalainen, 1942 syntynyt ja vuonna 2019 Nobelilla palkittu kirjailija. Toiston pysyvyys on psykologinen romaani, joka kuvaa nuoren miehen vaeltelua etsimässä jälkiä veljestään. Samalla mies tulee etsineeksi itseään ja identiteettiään. – Hienosti kirjoitettua pohdintaa, kuten nobelistilta sopii odottaa. Vaan – kuten ennenkin olen huomannut moni Nobel-kirjailijan teos ei olekaan lukijalle välttämättä se paras lukukokemus. Väsähdin tuohon hitaasti jauhavaan ajatusmyllyyn jo ennen sivua 100, jota pidän mielenkiinnon herättämisen takarajana. Aloin harppoa ja viimeiset sivut luettuani totesin, että sepä siitä.
*
Kjell Westö, Mårten Westö Vuodet suom. Laura Beck, Jyrki Kiiskinen Otava 2022
Kirjailijaveljekset ovat käyneet kirjeenvaihtoa koko aikuisen elämänsä ja käyvät tässä keskustelua lapsuudestaan, äitinsä kohtalosta ja oman elämänsä merkittävistä tapahtumista. – Olen aiemmin lukenut Kjell W:n romaaneja, mutta en tiennyt Mårten-veljestä oikeastaan mitään. Tässä vuoropuhelussa kummankin perusluonteesta paljastuu seikkoja, jotka selittyvät kirjallisesti lahjakkaiden veljesten taustasta ja tuovat esiin veljessuhteen kiemuroita. Koin palkitsevana ja arvokkaana erityisesti tuon veljeyden eri puolien pohdinnan, eritoten oman perheen veljesparin suhdetta miettiessä. Miten isoveljeys ja pikkuveljeys perheessä määrittää asioita, mistä veljeskateus syntyy ja miten veljet voivat tukea toisiaan. – Suosittelen!
*
Elias Canetti Silmäpeli suom. Kyllikki Villa Tammi 1986
Canetti on 1905 Bulgariassa syntynyt sefardijuutalainen kirjailija, joka palkittiin Nobel-palkinnolla 1981. Hän asui Itävallassa ja Saksassa, natsivaltaa paossa Lontoossa ja vanhuudessaan Sveitsissä. Canetti kuoli 1994 Sveitsissä 89-vuotiaana. Hän on meillä päätynyt Tammen keltaiseen kirjastoon, joka on meriitti sinänsä. – Olen jo nuoruudessani lukenut Canettia ja pitänyt hänen tyylistään silloin. Nyt otin luettavaksi ’elämäntarinaa Itävallan vuosilta 1931-37’. Oli tavallaan yllätys, että en jaksanut lukea sataakaan sivua. Nyt tämän tyylinen ihmisten tarkkailu, heidän ajatustensa arvailu ja pohdinta ei kerta kaikkiaan napannut.
*
Jari ja Kati Tervo Ukko Otava 2022
Jari Tervo ei kai esittelyä kaivanne, monessa on mies ollut mukana, runoillut, proosaillut, toimittanut, julkimoinut, juopotellutkin. Kati Tervo taas on toimittaja ja kirjailijakin, joten hyvin on vakka kantensa tai kansi vakkansa löytänyt. – Nautin häpeämättömän riemukkaasti heidän koiranpoikakokemuksistaan, itsekin joskus pennun aikuiseksi saattaneena. Edellinen yhtä hauska Tervo oli ihmisen pennun syntymästä ja vauva-ajasta kertova Kallellaan. Samainen Kalle on nyt intti-ikäinen ja muuttanut omille hoteilleen, joten Ukko tuli täyttämään tiettyä tyhjyyttä tai niitä muistoja ihmisisänsä ja -äitinsä elämässä.
*
Don DeLillo Hiljaisuus suom. Helene Bützow Tammi 2022 (2020)
Yhdysvaltalainen 1936 syntynyt, 17 romaania kirjoittanut ja monin palkinnoin arvostettu kirjailija koskettaa nykyihmisen suurimpia pelkoja kuvatessaan dystopiaa, jolloin kaikki elämämme teknologiaan liittyvät edellytykset häviävät kaaokseen ja kaikki nielevään pimeyteen. – DeLillo vie lukijan mahdolliseen maailmanlopun hetkeen, joka syntyy teknisen maailmanjärjestyksen romahtaessa. Mitä jää jäljelle? Miten ihminen voi rakentaa elämänsä uudelleen ja minkä varaan? Huima näkymä, joka askarruttaa pitkään.
*
Mikko Viljanen Onni Teos 2020
1976 syntynyt helsinkiläinen dramaturgi ja kirjailija on aiemmin julkaissut kolme romaania ja kaksi runoteosta. Romaani Onni on tarina kolmilapsisesta perheestä, joka on asettunut asumaan uraa luovan isän työn perässä Amerikkaan. Näennäinen hyvinvointi alkaa säröillä ja perhe hajoaa. Äiti ja lapset muuttavat Suomeen, isä jää jatkamaan uraansa ja elämää, johon entinen perhe ei enää kuulu. Sisarusten ja äidin elämä rakentuu suomalaiseen todellisuuteen, jota kuvataan keskimmäisen lapsen, Onnin kautta. – Hämmennyn lukiessani: tämähän on loistavan hyvä kirjailija, miksi en ole löytänyt häntä jo ajat sitten! En ole pannut merkille yhtään kritiikkiä (kehuja on riittänyt!) eikä kirjastomme uutuushyllyllä ole näkynyt. No, sattumaa tai ei, nyt osuin tähän ja olen pitkästä aikaa oikein ihastunut. Tätä lukiessa tulee mieleeni Jussi Valtonen, joka myös on hienosti kuvannut perhedynamiikkaa sekä vertaillut amerikkalaista kulttuuria kotimaiseen (Kolmannen Huoneen Lukunurkkausta klikkaamalla voi hakea arvioni J.V:sta). Viljanen kirjoittaa sävykkäästi, uudella rytmillä, oivaltavasti ja anteliaan tarkkanäköisesti. Bravo!
***
Runot
Katja Seutu Kesannoida, säkenöidä WSOY 2022
1973 syntynyt kirjallisuudentutkija on julkaissut neljännen runoteoksensa. Näissä runomuistiinpanoissa tutkija tutkii kesantoja, joutomaita ja louhoksia, erilaisia rajatiloja ja osallisuutta. – Tämä on ensimmäinen Katja Seudun runoteos, joka kirjastossa käsiini on osunut. On monenlaisia runoääniä, tämän kirjoittaja on selvästi akateeminen ajattelija, ei mikään hehkuvien ja herkullisten runokuvien maalailija. Kuivakkaa luettavaahan tämä on, ei käy kieltäminen, tekisi mieli sanoa ja sanonkin: henkihieveriin ajateltua runoa. Eikä se sitä tarkoita, ettei kannattaisi lukea, lukeminen kannattaa aina.
”Kivimies halkaisi kiven ja sanoi, että olemme ensimmäiset, jotka sen sisään näkevät. Eikö tämä ole suunnattoman vanha, ja nyt uusi. Kivimies sanoi, että olemme maisemassa, jossa on kaikki kohdallaan ja että kun murtaa vanhoilla työkaluilla ja koko viisaudellaan kiven, tekee osalliseksi ihmeestä. Mekin kaivoimme esiin vanhaa kalliota, jotta tulisimme osallisiksi.”
*
Mia Rönkä Kaksi pimeää Sammakko 2022
1972 syntynyt naantalilainen runoilija, tutkija ja tiedetoimittaja sai kiitosta esikoisrunokokoelmansa (2016) Maanalaiset linnut ekokriittisyydestä. Kaksi pimeää on seuraava. Tässä Rönkä lähestyy pimeää hämärän kautta. Alaotsikkoina Porvarillinen hämärä, Nauttinen hämärä, Astronominen hämärä, Pimeä. – Kiinnostava lähestymiskulma, kiinnostavia mielikuvia herättävää erilaista runoa.
*
Novellit
Lauri Tuomi-Nikula a vaaminen ja kertomuksia 2021
Kokkolalainen 1956 syntynyt kirjoittamisen ammattilainen on saanut julkaistua mehevästi raavaan miehen elämää kuvaavia novelleja, joiden parissa hyvinkin moni lajitoveri varmaan viihtyy.
*
Riitta S. Latvala Ahtaan paikan kammo Robustos 2013
1964 syntynyt tuusulalainen kirjailija, joka on julkaissut neljä romaania ja kokeilee nyt novelleja. – Novellitekniikka ei ole vielä kukassaan, mutta pienistä kertomuksista näkyy väkevä tarinankertojan lahja.
*
Romaanit
Salla Simukka Tästä kaikki alkaa Tammi 2022
Tamperelainen 1981 syntynyt kirjailija on julkaissut etupäässä nuorille suunnattuja kirjoja, joista erityisesti Lumikki-trilogia on ollut suosittu. Tästä kaikki alkaa on hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaaninsa. Tarina rakkaudesta, erosta ja surusta saa pitkin matkaa yhä pahaenteisempiä ja tummenevia sävyjä. – Tällä tavalla vinoa maailmaa ja sen kokemisen tapaa kuvaava romaani ei sytytä minua lukijana. Oudoksun arkirealismin kuvausta, joka liukuu raiteiltaan fantasiaan tuon tuostakin ja päätyy lopulta tomuksi ja tuhkaksi.
*
Jussi Moila Tuntematon Gummerus 2022
Kirjoittajan (s.1981) autofiktiivinen esikoisromaani. ”Tiheä, dialogivetoinen romaani kuvaa piinaavan raadollisesti päähenkilön matkaa kohti oman mielen tuntematonta pimeyttä, jossa kummittelevat ylisukupolviset sotatraumat ja riittämättömyyden haavat.” – Jouduin lukijana muistuttamaan toistuvasti itseäni, miten nuori tämä kirjoittaja on. Koulutuksestaan ja lahjakkuudestaan huolimatta päähenkilön parisuhde, jota kuvataan, paljastuu armottoman keskenkasvuisten ihmisten kotileikiksi, jossa nuoren aviomiehen itselleen asettamat vaatimukset sekä parisuhteessa että työssään törmäävät todellisuuden kylmään seinään. Miehen keino hoitaa asiaa on esittää kaikkivoipaa ja lääkitä pahaa oloa alkoholilla – niinpä katastrofi on väistämätön. Raastavan todentuntuista mielenhäiriön kuvausta, jota lukiessa kokee säälinsekaista myötätuntoa päähenkilöä/kirjoittajaa kohtaan.
*
Pauliina Vanhatalo Vastuulliset Tammi 2022
1979 syntynyt raahelainen kirjailija on proosakirjailijana tuottelias. Viimeisin romaani kertoo suhteistaan irrallisuuteen ajautuneista ihmisistä, joilla kuitenkin on taustalla heitä kaipaava ihminen. Väkeä on runsaahkosti, en osaisi sanoa kuka heistä on päähenkilö, mutta jollakin tavalla he kaikki liittyvät perhesurman näyttämöön, talon uusina asukkaina, naapureina, perheen ystävinä tai omaisina. – Vanhatalon hajanainen tyyli on lukijalle hankala, se panee palaamaan taakse päin kysymään kuka tai ketä nämä nyt olivatkaan. Jos pitäisi sanoa, mikä on tarinan fokus, ei sitä hevin löydy.
*
Asko Sahlberg Marraskuun mies LIKE 2022
Ruotsinsuomalaisen Sahlbergin (s. 1964) 18. romaani kertoo pienen kaupungin ihmisistä ja elämästä. Kriitikoiden ylistämä ja lukijoiden arvostama kirjailija on saanut runsaasti palkintoja ja palkintoehdokkuuksia uransa varrella. Hänen tarinansa sijoittuvat milloin Suomeen, milloin Ruotsiin ja ovat aitoja kummassakin tapahtumaympäristössä. Marraskuun mies on erään tavallisen suomalaisen miehen epätavallinen tarina, tarina menestyksen pakosta ja kansakunnan murrosajan menestyjistä. – Asko Sahlbergilla on oma, jäljittelemätön tyylinsä, joka on vertaa vailla niin tarinan käänteiden kuljetuksessa kuin henkilöhahmojen luonnehdinnassakin. Esimerkkinä romaanin aloitus, sivulla 5. Miten paljon voi parilla kolmella mestarillisella lauseella henkilöstään kertoa!
*
Pirjo Hassinen Toisella tavalla onnellinen Otava 2022
Tässäpä toinen mestarikertoja, jyväskyläläinen Pirjo Hassinen (s. 1957), joka on vuodesta 1991 lähtien julkaissut 18 romaania. Romaanin päähenkilö on omaa elämisen tapaansa, ihmissuhteitaan ja historiaansa syväluotaava keski-ikäinen nainen. – Hänen kertojan kyvyistään voi sanoa yksinkertaisesti, että tarina koukuttaa (ainakin kaltaiseni nais-) lukijan heti kohta ja pitää otteen viimeiselle sivulle asti. Viihdyttävää laatutyötä alusta loppuun!
*
Pasi Ilmari Jääskeläinen Väärän kissan päivä Atena 2017
1966 syntyneen jyväskyläläisen kirjailijan neljännen romaanin kerronta liukuu keski-ikäisen päähenkilömiehen elämän aikavyöhykkeiltä toisille, menneeseen ja tulevaan. Kissoja tarinassa vilisee, eivätkä ne tunnu edustavan kotieläimiä vaan saavat milloin kenenkin kasvot. – Tämän tyylinen kerronta ei ottanut minua mukaansa. Ennen romaanin puoliväliä jo kyllästyin ja aloin harppoa. Jos lukija alkaa huolestua kirjoittajan mielenterveydestä, ei olla ihan selvillä vesillä. Lukekaa ihmeessä, surrealismiakin joku diggaa.
***
Tässä tapauksessa myönnän kernaasti olleeni väärässä, kun olen netflixistä katsottavaa etsiessämme torpannut espanjalaiset tekeleet turhan melodramaattisina. Kävi taannoin niin, että pysähdyin tutkimaan rikossarjaa Yksinäisyys koskevaa esittelyä. Sarja osoittautui espanjalaiseksi. – No, katsotaan yksi jakso ja päätetään sitten, tuumimme. Kahdeksan jaksoa ja neljä iltapäivää myöhemmin istun tässä kertomassa, että kannattaa katsoa – aiheen vuoksi.
Päähenkilö on kaupunkinsa varapormestarina toiminut, aviokriisiä elävä lakinainen. Hän kokee lomaillessaan lyhyen romanssin, jonka seuraukset ovat onnettomat. Hänet on tunnistettu ja tietämättään videokuvattu rakastelukohtauksessa. Kun video päätyy julkisuuteen, seurausten vyöry on dramaattinen. Rikossarja on #metoo-henkinen paljastaessaan espanjalaisen macho-kulttuuriyhteiskunnan tyypilliset asenteet sekä uhrien vaikeuden saada tukea ja oikeutta.
Okei, myönnetään: elokuva on tunteikas latinotyyliin, mutta ei mielestäni ylidramaattinen eikä vesitä tärkeää asiaa, jonka se nostaa esiin.
Runoilija Saila Susiluoto on kirjoittanut päiväkirjatyyppisen proosateoksen kirjailijaresidenssissä olostaan Italiassa. Siitä ilmenee, että hän on kriisissä kirjoittamisensa kanssa – eikä ainoastaan sen, vaan koko olemassaolon ja elonkehän kanssa. Hän haluaisi kokeilla jotain uutta, mutta ei oikein tiedä mitä.
”Olen harkinnut muita ammatteja, vakavasti, kykyni ovat rajalliset, ikäni on mitä on, osaan tarjoilla ja siivota, hoitaa lapsia, haluan olla hyödyksi, mutta pakolaisleirin työntekijän on osattava arabiaa ja kreikkaa muiden kielten lisäksi, tarvitaan ajokortti, mielellään sairaanhoitajan tai lääkärin koulutus, merien suojelutyössä sukeltajan tutkinto. Kuvatulvan ja tarinoiden ja menetyksen aikakaudella runoutta ei haluta, vaikka juuri se voisi ilmaista sen missä nyt liikumme, mitä kadotamme päivittäin. Pelkään, että sanoille ja kielikuville käy kuten lajeille, runsaus kaventuu, häviää. Samalla minua vaivaa tarpeettomuuden tunne, tunne siitä, ettei kieli, oma kieleni yllä mihinkään todelliseen.” (s. 37)
Samaan turhautumiseen ja eksyksissä olon tunteeseen on pakkautunut luonnon ja ihmiskunnan tilan suru, joka tuntuu vyöryvän kirjailijan päälle tukahduttavana. Lukijana tunnen myötätuskaa sekä tästä elämän tilasta maapallollamme että yksityisemmin hienon ja kyvykkään kirjailijan myllertävästä vaiheesta. Mitä se on, kun kirjoittava ihminen menettää uskon sanojensa merkitykseen, kokee kadottaneensa kielen, joka on ollut hänelle elinehto?
”En halua enää sen metsän ruumiin vierelle, hakatun metsän, rehevöityneen järven rangan vierelle. Kun puhutaan kaivoksista ja louhoksista ja maan myymisestä kaivosyhtiöille, tuntuu etten halua tätä maatakaan, mielelläni tekisin kuten vaikean suhteen edessä, lähtisin taakse katsomatta. Minun pitäisi, pitää löytää se voima, jolla puolustaa luontoa, jolla nousta kaikkia noita louhivia, tuhon työtä tekeviä väkivaltaisia voimia vastaan, mutta en vain löydä, tunnen avuttomuutta, lohduttomuutta, jossain syvällä vihaa, jolle minulla ei ole muita sanoja.” (s.181)
Kunnioittamani ja arvostamani runoilija on parahtanut ääneen sen, mitä ei ole kyennyt eikä jaksanut runoksi taivuttaa. Tunnen sen tuskan värinän myös lukijana itsessäni. Jos runo kuolee, miten käy meidän, jotka elämme ja hengitämme runoudessa, runoudesta?
Palasin 2011 Nobel-palkitun Tomas Tranströmerin runojen pariin taannoin Lukunurkkauksessa mainitsemani Heli Hulmin kirjan inspiroimana. Olin hankkinut Kootut teokset runoilijan Nobel-vuonna, kun opus julkaistiin suomennettuna. Nyt vanhempana Tranströmerin runot ovat kenties vielä vaikuttavampi lukukokemus kuin nuorempana. Runoilijan maailmanmatkat, sisäinen avaruus, keskustelut toisten kirjailijoiden tekstien kanssa, kielen rikkaus ja kauneus puhuttelee myös Caj Westerbergin hienon suomennoksen ansiosta. – Tranströmer kuoli 2015 ja on Nobelinsa ansainnut. Poimintoja teoksista:
Jälleen on joku jättänyt raskaan kaupungin, sen / ahneitten kivien renkaan. Kristallinkirkasta suolaa on vesi / / Hitaana pyörteenä on tänne noussut hiljaisuutta / maan keskeltä juurtuakseen ja kasvaakseen, / varjostaakseen runsaslatvaisena miehen / auringonlämmintä porrasta. (Viisi säkeistöä Thoreaulle; Syksyinen saaristo 1954
*
Helmikuussa elämä on pysähdyksissä. / Linnut eivät mielellään lentäneet, ja sielu / hiertyi maisemaa vasten niin kuin vene / hankautuu vasten laituria, johon se on kiinnitetty. // Puut seisoivat selin. / Kuolleet korret mittasivat lumen syvyyden. / jalanjäljet hangella vanhenivat. / Suojapeitteen alla kieli näivettyi. // Eräänä päivänä jotain tuli ikkunan luo. / Työ keskeytyi, kohotin katseeni. / Värit liekehtivät. Kaikki kääntyi ympäri. / Maa ja minä riensimme toisiamme kohti. (Kasvotusten; Keskeneräinen taivas 1962)
*
Menomatkalla säikähtänyt siipipari paukkui lentoon, siinä kaikki. Sinne mennään yksin. Se on korkea rakennus, joka koostuu yksinomaan raoista, rakennus, joka aina huojuu, mutta ei koskaan romahda. Tuhatkertainen aurinko leijuu sisään raoista. Valon leikissä vallitsee käänteinen gravitaatiolaki: talo ankkuroituu taivaaseen, ja mikä putoaa, putoaa ylös. Siellä saa kääntyä ympäri. Siellä sureminen on sallittua. Siellä uskaltaa kohdata tietyt vanhat totuudet, jotka yleensä pidetään piilossa. Syvällä olevat roolini nousevat siellä pintaan, roikkuvat kuin kutistetut kallot esi-isien majassa Melanesian jollakin syrjäisellä saarella. Lapsellinen päivänvalo ympäröi hirmuisia voittosaaliita. Niin lempeä on metsä. (Metsänkohta; Totuudenkynnys 1978)
*
Novellit
Johan Bargum Ikämiehiä suom. Outi Menna Teos 2022
Bargum (s.1943) on ruotsinkielinen suomalainen runsaasti palkittu kirjailija. Löysin hänen viimeisimmän teoksensa kirjaston novellipöydältä. Miten voi olla mahdollista, etten olen löytänyt häntä jo ajat sitten? Todennäköisimmin siten, että en lueskele kaikki tietävien kirjallisuuskriitikoiden analyysejä enkä heidän ylisteleviä kritiikkejään. Sen sijaan tutkin uutuuskirjojen lyhyet esittelyt Hesarista ja muutamista satunnaisista aikakauslehdistä. Se riittää, yleensä. No niin. Tämä siis on löytö! Sopivan lyhyitä, antoisia, omaäänisiä, tarkasti nähtyjä ja kauniita juttuja ihmiseltä, joka on elänyt pitkän elämänsä ja osaa kuvata havaintonsa.
*
Romaanit
Suvi Vaarla Kadonnut aika WSOY 2022
Uuden sukupolven kirjailija, yliopistokoulutettu, alun perin helsinkiläinen 90-luvun lama-ajan lapsi on asunut Euroopan merkittävimmissä kaupungeissa. Hän on julkaissut mm. novellikokoelman Täydellisiä ihmisiä ja romaanin Westend. – Kiinnostavaa! Nykykirjailijoiden ajatus- ja arvomaailma poikkeaa omasta, suurten ikäluokkien lukijapiirin omaksumasta. Heidän historian tajunsa saattaa vaikuttaa ohuelta ja oman elämänratkaisujen hybris sysii muista piittaamattomaan suuntaan. Kuitenkin tuore kieli ja notkea mieli korvaa usein syvyyden puutteen. Tarinassa on aina kuitenkin kyse yksilöistä, kaikki eivät ole samaan muottiin valettuja. Tämäkin on löytö!
*
Marjo Heiskanen Mustat koskettimet Siltala 2017
Romaanin kirjoittaja on monialainen kulttuurityöntekijä ja aiemmin julkaissut romaanin, runoteoksen ja elämäkerran. Romaanin päähenkilöt työskentelevät muusikkoina. Pianisti, sellisti, viulisti esiintyvät triona, heillä on myös alan asiat hallitseva avustaja. Romaani kertoo kunkin elämässä tapahtuneiden muutosten kautta, miten triosta tulee duo ja viimein pianisti konsertoi yksin. – Heiskanen itse on läpeensä muusikko, tapa, jolla hän puhuu yhtyeen esiintymisistä, ohjelmistosta, henkilösuhteista ja vääjäämättömästä kehityskulusta osoittaa sen kiistatta. Hän haltioituu pianistin mielialoja ja ajatusmaailmaa kuvatessaan siihen tapaan, että tietää mistä puhuu. Minusta tämä oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja kiehtova romaani!
*
Peter Sandström Ison vaaleen viimeinen kesä suom. Outi Menna S&S 2022
”Turkulainen kirjailija Peter Sandström on omaperäinen mestari, jonka teksteissä yhdistyvät realismi ja absurdius, melankolia ja huumori.” Kustantajan luonnehdinta on varsin osuva. Kirjailija on noteerattu edellisestä romaanistaan Runeberg-palkinnolla. – Henkilökohtainen lukukokemus on sitten toinen juttu. Usein olen huomannut, että kirjat, joiden mukaan en pääse, ovat usein tiettyyn ikäluokkaan ja genreen sijoittuvien miesten kirjoittamia. Oman elämänsä etsijöiden, siellä täällä haahuilevien miesten kirjavat kokemukset ja niiden kuvastama arvomaailma jättää minut usein kylmäksi. Niin tässäkin kävi. Sivulla 65 kysyin itseltäni, täytyykö minun todellakin lukea tämmöistä. Muistutin sitten itseäni, että kirjoittajan tekemän työn arvostuksena olen luvannut lukea 99 sivua kaikesta minkä aloitan, tuntui miltä tuntui. Lisäsin nyt omaan lupaukseeni sen, että jos teksti ei ole vastenmielistä, voin ajelehtia sen mukana loppuun vapaaehtoisesti, koska pakkoa ei ole suuntaan eikä toiseen. Joten: luettu on.
*
Andrew Miller Optimistit suom. Erkki Jukarainen Tammi 2006 (2005)
Tammen Keltainen kirjasto on aina ollut tae laadukkaasta luettavasta. Miller on myös tohtoritason kirjailija, joten ei ole yllätys, että hänen romaaninsa on täällä numerolla 376. Tässä faktapohjaisessa romaanissa pääosassa on toimittaja, valokuvaaja, jonka usko ihmisiin ja tekemänsä työn merkitykseen romahtaa hänen jouduttuaan todistamaan kamerallaan raakaa kansanmurhaa Afrikassa. Samaan aikaan hänen sisarensa joutuu psykiatriseen hoitoon mielenterveytensä järkkyessä. Näistä lähtökohdista Miller kehittää toivoa antavan romaanin siitä, miten myötätunto ja hyvyys voi parantaa rikkoutuneen ihmisen. – Koin juuri saaneeni jotain todella hyvää ja toivoa antavaa oikeaan aikaan tämän romaanin myötä. Romaani kutsuu salaperäisin viittauksiin hitaasti mukaansa. Itselleni avainlauseeksi nousi tämä: ”unohtaminen saattoi tavallaan olla muistin aidoin, jotakin paradoksaalista lakia toteuttava tehtävä, tuiki välttämätön ja nerokas keino pyyhkiä hitaasti pois kokemus ja tieto.” (s.217)
*
Anna- Maria Eilittä Kun olen poissa Atena 2019
Keminmaalla syntynyt 1975 ja kirjoittamisaikaan helsinkiläinen teologiaa opiskeleva A-M Eilittä julkaisi esikoisromaaninsa, fantasiaromaanin onnettomuudessa kuolleen opettajanaisen kuolemanjälkeisestä elämästä. – Romaanin harvinainen positio toimii yllättävän hyvin. Henkiolentona oman perheensä ja ystäviensä sekä lapsuusperheensä tuntumassa liikuskeleva Ilona pääsee näin ikään kuin selvittämään eletyn elämänsä mysteerejä ja ihmissuhteita. Sen myötä hän myös tajuaa, miksi hänen oli vielä viivyttävä. Lopulta hän, kun kaikki selviää, henki pääsee myös jättämään elämänsä ihmiset ja liittymään aiemmin poismenneiden maailmaan. Tarina puhuttelee lukijaa; kuolema on todellinen vapautus sekä lähtijälle että jääville vain, jos elämä ei ole pahasti kesken eikä ihmisten välille jää salaisuuksia tai selvittämättömiä ristiriitoja.
*
Marja-Leena Tiainen Lauantaitanssit Icasos 2022
Kuopiolainen kirjailija M-L Tiainen (s. 1951) on vakiintuneen lukijapiirinsä keskuudessa suosittu romaanikirjailija. Olen huomannut itsekin lukeneeni vuosien varrella kaikki hänen romaaninsa. Luonnehtisin häntä kirjoittajana tyyliltään luotettavan tasaiseksi, tavallisten ihmisten tavallisia tarinoita tarjoavaksi. Viimeisen romaanin tapahtumat sijoittuvat 80-luvun maaseututaajamassa kahdestaan elelevän avioparin murrosvaiheeseen. – Modernia, väliin vieraalta tuntuvaa elämänmenoa kuvaavien nykyromaanien putkesta tekee toisinaan mieli palata nostalgian pariin. Tiainen on luotettava kertoja siihen tarkoitukseen. Tuttua elämänmenoa sujuvasti kerrottuna ja oivaltavaa juonen kehittelyä, joka ei kauheasti yllätä, mutta on viihtyisää lukea.
***
Tua Forsström Lokakuun iltana soudin järvelle –runoja, suom. Caj Westerberg Siltala 2013
Runoilija palkittiin Ruotsin kirjallisuuden valtionpalkinnolla. – Olen erityisen ihastunut niukkasävyisiin runoihin, joissa sanoja on säästeliäästi, mutta ne syvällisiä ja merkityksellisiä. Tuan runot ovat sitä laatua. Ne kutsuvat vaivihkaa lukijaa ulos ajatuspoteroistaan.
*
Kristiina Harjula Ollaanko me jo vanhoja Kirjapaja 2018
”Elämää suurten ikäluokkien matkassa” alaotsikoitu kirja paneutuu vuosien 1944-1998 globaalisti tärkeimpiin tapahtumiin ja muutoksiin suurten ikäluokkien kokemina haastattelujen pohjalta. – Paljon on tuttua ja itsekin koettua. Matkan varrella elettyä ja havaittua nousee mieleen.
*
Mikko Granroth Mustat juuret –novelleja Siltala 2022
Tamperelainen fil.maist. Mikko Granroth ylläpitää dementiamediablogia ja julkaisi vastikään esikoisnovelliteoksensa. – Erikoinen kirja esikoiseksi. Granrothin kieli on monisärmäistä ja värikästä, kaleidoskooppimaisella tavalla. Se on myös osittain vaikeasti ymmärrettävää, paikoin jopa sekavaa. Mielenkiintoinen lukukokemus, mutta vaatii lukijalta kärsivällistä paneutumista, että se mitä kirjoittaja koettaa viestiä, tulisi ymmärretyksi.
*
Karin Fossum Marraskuun neljännen vastainen yö Johnny Kniga 2005
Kirjailija Karin Fossum kertoo tarinan isästä ja äidistä, joiden 17-vuotias tytär lähtee kotoa marraskuun neljännen päivän vastaisena yönä ja katoaa jäljettömiin. ”Romaani on mielen matka uuden elämän alkupisteeseen – armon mahdollisuuteen.” – Kirjaa lukee melkein henkeään pidätellen, niin herkkää ja taitavaa on vanhempien kokeman järkytyksen ja piinan monitasoinen kuvaus. On selvää, että ainoan lapsen katoaminen muuttaa vanhempien käsityksiä itsestään ja toisistaan. Mies ja vaimo yrittävät selviytyä tilanteesta niillä edellytyksillä, joita kummallakin yksilönä on. Myös parisuhde joutuu tarkastelun alle. Yllättävä loppuratkaisu tuo armon ja armollisuuden näkökulman vahvasti esille. – Fossum on tosi taitava suhteiden muutoksen ja tunnelmien kuvaaja.
*
Tommi Kinnunen Pimeät kuut WSOY 2022
Tommi Kinnunen paneutuu kuvaamaan uransa loppuvuosia elävän naisopettajan viimeistä pestiä rajaseudun syrjäkylän supistetun koulun oppilaiden ohjaajana. Opettajan terveys on murtumaisillaan ja elämä monin tavoin rikki, mutta puolensa hän pitää ja tehtävänsä täyttää. – Tommi K. on kyllä mestarillinen tekstin tekijä, saa lukijan tempautumaan mukaan mihin vain lähtee tarinaa viemään. Tarina kuljettaa lukijaa, eikä kirjailija häiritse epäoleellisilla kuvauksilla mielikuvia, joita lukijalle nousee. Opettaja on inhimillinen persoona kaikessa rujoudessaan ja lukijan myötätunto häntä kohtaan kasvaa sitä mukaa, kun hänen elämänsä kovat ehdot avautuvat lukijalle.
*
Heli Hulmi Pimeän kynnyksen yli Aviador 2022
Kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Heli Hulmi on käynyt sisäistä keskustelua runoilija Tomas Tranströmin tekstien kanssa ja kirjoittanut siitä heränneitä ajatuksia peilattuna oman elämän ajankohtaisiin kokemuksiin. – Keskustelukirja on yllättävän hyvin toimiva muoto, kun pohjana on aito kiinnostus runoilijan persoonaan ja tekstien taustoihin. Kirjailija kuljettaa ajatustenvaihtoa runoilijan tekstien kanssa elämänmittaisen kiinnostuksen läpi. Väkevä lukukokemus, johon punoutuu myös lukijan omat kokemukset Helin persoonasta muutamien kirjoittajakurssien pohjalta.
*
Jukka Pakkanen Olla, hengittää Aviador 2022
Minimalismin mestari, Jukka Pakkanen, on julkaissut pienen (70 sivua) ajatuskuvien ketjun, joka keskittyy kahden ystävyksen yhteisen muiston ja syvällisen toinen toisensa ymmärtämisen ytimeen. Ystävistä toinen makaa sairaalassa ja ajelehtii muistikuvien ja mielleyhtymien virrassa tajunnan rajamailla. Olen aiemminkin kertonut täällä pitäväni Pakkasen kirjailijanlaadusta ja tekstin kerroksellisuudesta. – Tässä uusi, fantastinen pikku helmi lukijoille!
*
Nunna Kristoduli Päiväkirjat toim. Marja ja Riitta Lampi Lintulan luostari 2022
Siviilihenkilö Anna-Leena Lampi koki jo varhain kutsumusta luostarielämään. Tunnollisena ja älykkäänä perheensä vanhin tytär kirjoitti kuuden laudaturin ylioppilaaksi. Vanhemmat ja opettajat olivat suunnitelleet hänelle lääkärin tai tiedenaisen uraa, mutta lahjakas tytär etsi oman tiensä. Päiväkirjat toimitettiin yksiin kansiin sisarten toimesta (v. 2020), Kristodulin kuoleman jälkeen. – Tapasin Nunna Kristodulin henkilökohtaisesti vähän ennen hänen kuolemaansa v. 2019 Lintulassa käydessäni. Olin lukenut aikaisemmin julkaistun Kristodulin ja Suvi-Anne Siimeksen keskustelukirjeenvaihdosta julkaistun kirjan. Henkilönä Kristoduli oli vilpitön ja itselleen vaativa, mutta kärsi vanhempiensa hyväksymättömyydestä. Nunnan kilvoituksen ankaruus selviää päiväkirjojen sivuilta. Kristoduli opiskeli yliopistossa filosofiaa ja nykykreikkaa ja hakeutui sitten pieneen kreikkalaiseen nunnaluostariin, jossa hän sai mahdollisuuden kääntää Filokalian suomeksi. Suurtyö kesti yli kaksikymmentä vuotta. – Päiväkirjatekstit valottavat erityistä persoonallisuutta ja hänen merkitystään Suomen Ortodoksikirkossa.
***
Anu Rinkinen Metallivaahto -runoja Ntamo 2022
Metallivaahto on tekijänsä kolmas runokokoelma. Moderni kotimainen runous on aisteja avaavaa sillä tavoin kuin toisilleen vieraiden elementtien yhdisteleminen ja runoksi pukeminen parhaimmillaan on. Se houkuttaa lukemaan arvioimatta, pyrkimättä ymmärtämään tai ennakoimaan, ottamaan vastaan sysäykset ja tajunnanvirran käännökset, joita tekijä tarjoaa. Useimmiten myös palkitsee heittäytymisen oivalluksin ja uusintaa kieltä.
*
Hassam Blasim Vapaudenaukion mielipuoli -novelleja suom. Sampsa Peltonen WSOY 2009
Irakilaiskirjailija ja elokuvaohjaaja, tullut Suomeen 2004 on julkaissut muutaman novellikokoelman. Tämä lienee alun perin englanniksi julkaistu, sitten suomennettu. Novellit ovat synkänsävyisiä, erilaisten irakilaismiesten ikäviä, puistattavia kohtaloita kuvaavia. Aihepiiri laajentaa kyllä ymmärrystä miksi niin moni tuosta maasta on meiltäkin turvapaikkaa hakenut.
*
Päivi Alasalmi Sudenraudat Gummerus 2021
Kirjailija Päivi Alasalmi on julkaissut romaaneja, novelleja, satukirjoja. Sudenraudat on hänen 24. teoksensa. 1800-luvun lopulla Varsinais-Suomessa menehtyi 12 lasta ja lukuisia kotieläimiä nälkiintyneiden susien tappamana. Mitä tämä vaikutti yhteisöllisesti ja miten susien metsästys tuohon aikaan hoidettiin, siitä romaani kertoo. Teos kuvaa myös naisen asemaa Caldoniuksen säätyläisperheen tyttären kautta sekä nousussa olevaa fennomaaniaatetta. – Historiallisen romaanin Alasalmi kyllä taitaa. Väkevästi hän kuvaa lasten ja heidän perheidensä kohtaloita, unohtamatta villieläinten näkökulmaakaan. Päähenkilö Venny Caldonius kasvaa ulos säätynsä kesystä naiskuvasta ja lähtee rohkeasti toteuttamaan unelmaansa taiteilijana. Susijahdin myötä hän kohtaa myös elämänsä rakkauden.
*
Hanna Meretoja Elotulet WSOY 2022
Kirjallisuustieteen professori Turun yliopistossa kirjoitti omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan fiktiivisen romaanin, joka on herättänyt huomiota ja saanut myönteisiä arviointeja. Teksti on filosofoivaa, tärkeässä osassa on yksityinen elämänkohtalo ja miten se resonoi ystäväpiirissä. Tapahtumisen näyttämönä on saaristomeri ja vanha perinne muinaistulien polttamisesta rannoilla. Kirjoittaja liikkuu monitasoisesti päähenkilön tragedian ympärillä ja käyttää meren läsnäoloa valovoimaisesti hyväkseen. – Alusta asti teksti tempaa dramaattisin keinoin mukaansa. Tunnelmissa vellominen on perusteellista, kuten se useimmiten kriisiyttävien tapahtumien osuessa kohdalle oikeasti onkin, elävässä elämässä. Meretojan kieli on runsasta, maalailevaa ja herkästi henkilöidensä reaktioita kuulostelevaa. Teksti on antoisaa myös kirjoittajansa laajan perehtyneisyyden myötä. Hieno, moderni, koskettava romaani. – Suosittelen!
*
Abdulrazak Gurnah Loppuelämät suom. Einari Aaltonen Tammi 2022 (2020)
Vuoden 2021 nobelisti, Tansaniassa syntynyt ja Iso-Britanniassa akateemisen uran tehnyt kirjailija kirjoitti unohtumattoman romaanin kolonialismin varjoista. ”Gurnah johdattaa hellällä, mutta varmalla otteella sotaseikkailijat, kapinoivat naiset ja kieroilevat tukkukauppiaat itäafrikkalaiseen rannikkokaupunkiin, missä kaikkien tiet risteävät. Historian juurettomaksi jättämät elämät kietoutuvat toisiinsa ja puskevat aina vain eteenpäin, koska elettävä on, loppuun saakka, tapahtui maailmassa mitä tahansa.” – Pitkästä aikaa laadukas romaani, jossa henkilöt elävät ja toimivat aikansa ja elinympäristönsä aitoon tapaan. Romaani on mahdollisuus tutustua aivan toisenlaiseen elämäntapaan, havainnoida mikä meissä ihmisissä on kulttuurisidonnaista, missä taas olemme kukin kaltaisenamme samaa ihmiskuntaa.
*
Ali Smith Syksy suom. Kristiina Drews Kosmos 2022
Kehuttu brittiläinen nykykirjailija Ali Smith on palkittu nimenomaan omaäänisyydestään. Syksy on monitasoinen kuvaus ajastamme. Päähenkilö on nuori Elisabeth, joka tutustuu naapurin vanhaan mieheen, Danieliin ja käy hänen kanssaan pitkiä keskusteluja. –Syksy ei ole tyypillinen romaani, keskushenkilöt ovat omalaatuinen erisukupolvinen pari, joita tuntuu yhdistävän vain tapa hahmottaa maailmaa. Kirja ei ole helppolukuinen, mutta – ehkä siksi – erityisen antoisa.
*
Kantanen Emma Jos sataa älä tule Gummerus 2022
Nuoren taiteen maisteri Emma Kantasen toinen romaani kertoo Australiassa valokuvausta opiskelevasta naisesta, joka rahoittaa opiskeluaan (ja terapiaansa) seksityöllä. Kuvauskohteiden etsiskelyjen myötä hän kiinnostuu suurkaupungin tunneleita tutkivasta underground-yhteisöstä. – Tässä romaanissa voi tutustua mitä eksentrisimpään osaan suurkaupungin olemusta, sen alaiseen tunneliverkostoon. Samalla aukeaa ovi oudon elämäntavan yhteisöön ja sen kirjoittamattomiin lakeihin. En tiedä onko tämäntapaisesta kirjoitettu romaania aiemmin, minulle ainakin täysin vieras ja outoudessaan kiehtova elämäntapa, joka laajentaa maailmankuvaa suorastaan räjähtävällä voimalla. Romaani ei pelaa vivahteilla eikä sävyillä, vaan koko ajan läsnäolevalla uhalla ja tapahtumilla, jotka väkivaltaisuudessaan nostavat pelon hien otsalle.
***
Pauliina Haasjoki Nausikaa Otava 2022
Haasjoki on Ulvilassa 1976 syntynyt runoilija ja kirjallisuudesta väitellyt filosofian tohtori. Nausikaa on hänen kahdeksas runokokoelmansa. Hänet on palkittu runokokoelmasta mm. 2010, 2013 ja 2015. – Avattuani kirjan, tajuan heti, että tämä on uutta runoa. Luen ahmimalla, en saa mistään kiinni, en ymmärrä, mutta nautin sanojen vuolaasta virrasta, avaruudesta, monimerkityksellisyydestä, tuoreudesta. Jossain sivun yhdeksänkymmentä vaiheilla teksti ottaa minut mukaan ja alan yhtäkkiä tajuta jotain siitä maailmasta, tästä maailmasta, jossa runoilija hulmuttaa sanojaan. Saman tien päätän, että nämä sanat täytyy tuoda kotiin, runokokoelmieni pesään, sanojen täytyy olla saatavilla, kun maailma käy liian pieneksi, liian ahtaaksi ja pölyiseksi. – Kiitos runoudesta, Pauliina H.!
*
Valo askeleillani Pyhiinvaelluksella Suomessa Kirjapaja 2022
Kirjapaja on julkaissut sisällökkään ja taiteellisesti tasokkaan kirjan aiheesta, joka kiinnostaa monia. Teos sisältää aiheeseen perehtyneiden kokemuksellista pohdintaa pyhiinvaelluksesta ja erityisesti Suomen vaellusreiteistä ja niiden historiallisista taustoista. Teoksen laadukkaat kuvat ryydittävät tekstiä hienosti. – Minulla ei ole omakohtaista kokemusta Suomen vaellusreiteistä, mutta itse aiheesta hiljaisuuden retriittien ohjaajana ja osallistujana kyllä. Pyhän olemuksesta, vaelluksen vaikutuksesta ja aiheesta julkaistusta kirjallisuudesta on runsas luettelo. Pyhiinvaeltajan avainsanoiksi on hienosti kiteytetty: Kiireettömyys, Vapaus, Huolettomuus, Hengellisyys, Jakaminen, Yksinkertaisuus ja Hiljaisuus.
*
Nina Burton Elämän ohuet seinät suom. Katriina Huttunen S&S 2022
Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen, palkittu kirjailija Nina Burton on kirjoittanut tulevan klassikon. Teos kertoo kirjailijan etsiytymisestä kirjoittamaan maaseudulle, luonnontilaiseen vanhaan taloon. Asumisesta muodostuu seikkailu, josta kirjailija kertoo yhdistellen kirjallisuudesta lukemiaan ja itse tekemiään tieteellisiä havaintoja hurmaavaksi esseeksi. – Teos on jokaisen luonnonystävän aarreaitta. Riemastuin siitä ihanan juohevasti kuvaillusta elonkirjosta, joka luonnon helmaan rakennetussa vanhassa talossa ja sen ympäristössä vallitsee. Suosittelen!
*
Juuli Niemi Mahdottomia oletuksia WSOY 2022
Helsinkiläinen kirjailija, 1981 syntynyt Juuli Niemi, on julkaissut runoja ja proosaa sekä elokuva- ja tv-sarjan käsikirjoituksia. Uusin romaani on ”kertomus erään Noran ja erään Juhon rakastumisesta. – No ainakin paikoin suoraa ja paikoin harhailevaa puhetta siitä ja, miten sen nyt sanoisi, sen äärellä horjumista.” – Romaani alkaa lupaavasti, mutta juuttuu melko pian eräänlaiseen ’eipäs-juupas’ suohon eikä tunnu etenevän. Kummallakin osapuolella on omat historiansa ja haavoittaneet kokemuksensa, jotka jarruttavat suhteen kehittymistä. Vahvat ystävyyssuhteetkin joutuvat koetukselle. Harvinaisen tarkkaa, jopa hiuksia halkovaa tekstiä, jossa paikoin puuduttavan tarpomisen jälkeen päästään loppua kohti lähes selville vesille.
*
Pentti Haanpää Karavaani ntamo 2012 (alkup. 1930, uud. painos 1987)
Mielenkiinnosta novellikirjallisuuden kehitykseen kotimaassa tartuin kirjastossa Pentti Haanpään vanhaan novelliteokseen. Haanpäätä lienen joskus oppikoulun äidinkielen opettajan yllytyksestä yrittänyt lukea, mutta yritykseksi se jäi siinä vaiheessa. Novellit ovat melko lyhyitä, kovin miehisiä aiheeltaan ja kuvastavat kaikin puolin mennyttä aikaa. Sen näiden valossa voi todeta, että novellitaide on kehittynyt valtavasti sadassa vuodessa, mutta hyvä teksti on aina hyvää, ajastaan riippumatta.
*
Marguerite Duras Tuska suom. Jukka Mannerkorpi Otava 1987
Osuin novellien lukupuuskassani kirjastossa kuuluisan ranskalaisen kirjailijan saksalaismiehityksen aikaista vastarintaliikettä ja keskitysleiriltä pelastuneen miehen kohtaloa kuvanneeseen teokseen. Teoksen niminovelli on väkevin kuvaus ihmisen kärsimyksestä, mitä lienen koskaan lukenut.
*
Jeffrey Eugenides Oikukkaat puutarhat suom. Arto Schroderus Otava 2019
”Amerikkalaisen kirjallisuuden kärkinimi kuvaa yllätyksellisissä ja piikikkäissä novelleissaan ihmisiä niin henkilökohtaisten kuin kansallistenkin kriisien keskellä. ” – Luin juurikin e.m. syistä riemastuneena nämä novellit, jotka availivat merentakaisen suurvallan elämänmenoa pienten ihmisten kohtaloiden kautta. Tekee välillä hyvää tutustua erilaiseen elämäntapaan erilaisessa yhteiskunnassa. Ihmisten tarpeet ja toiveet ovat melko samat kaikkialla, mutta poikkeavat ovat toisessa maassa tavat vastata niihin.
*
Runot
Maiju Pohjola Ettei yötä enää Aviador 2022
Haminalainen runoilija Maiju Pohjola (s. 1990) julkaisi esikoiskokoelmansa Lautuma vuonna 2020 ja palkittiin siitä. Tässä toisessa runoteoksessaan hän eläytyy synnytykseen, äitiyden ja naiseuden väkeviin tunteisiin. – Tätä voinee sanoa uudeksi runoudeksi paitsi tekijänsä iän, myös tekstin tyyli- ja sisältöseikkojen perusteella. Vaatii totuttelua koko ikänsä runoaalloilla soutaneen lukijan löytää kosketuspintaa. Se löytyykin.
kaareva raja / kasvukäyrä
mitattu mittaamaton: / taivaita tähdissä
*
Proosa
Jansson Tove Valitut novellit WSOY 2019
En ole aiemmin lukenut Muumikirjojen lisäksi muuta Tove Janssonia paitsi Kesäkirjan. Siksi oli mielenkiintoista tutustua laajaan novellituotantoon. Takakannen mainosteksti lukee Janssonin novellit maailmankirjallisuuteen. – Tarinat olivat aiheiltaan hyvin persoonallisia, paikoin jopa outoja. Vanhimpien novellien kohdalla outous alkoi tuntua rasittavalta, mutta loppua kohti tarinat hioutuivat ja löysin pari helmeäkin joukosta. Kannattaa toki lukea.
*
Tiina Raudaskoski Kuudennen kerroksen nainen WSOY 2022
Raudaskoski (s. 1977) on dramaturgi ja yhden aikaisemman romaanin kirjoittanut kirjailija, joka on asunut Pariisissa yli 15 vuotta. Toisen romaanin tarina Tiina Är:n epäonnistuneesta avioliitosta ja lapsenhuoltajuustaistelusta on kertomus ulkomailta Pariisiin muuttaneiden selviytymisestä ranskalaisessa byrokratiaviidakossa. – Pitkin matkaa ahdistava ja absurdiksi kääntyvä tarina koettelee lukijan resilienssiä, mutta on niin intensiivinen, että pakottaa lukemaan loppuun. Tarina päättyy toivonsäteiden valaisemaan maisemaan. Kyllä tästä elokuvankin saisi, jos keventäisi vähän raadollisen väkevää tekstiä.
*
Anna Kortelainen Tulirinta, romaani Erik Edelfeltistä Tammi 2020
Todennettaviin tietoihin perustuva romaani aatelissuvun viimeisestä vesasta, joka kuoli 21-vuotiaana tuberkuloosiin etelä-Ranskassa. Kirjailija on punonut ajankuvaa ja tapatietoa runsaasti ja uskottavasti kuuluisan taidemaalari-isän ainoan pojan traagiseen ja lyhyeen elämäntarinaan. – Yksityiskohtien runsaus kyllä myös hengästyttää lukijaa. Tuberkuloosipotilaan kivulias loppu on tekstin dramaattinen huipennus.
*
Erin Niimi Longhurst Omoiyari Japanilainen myötätunnon taito Viisas Elämä 2022
Kaunis, pieni kirja, jossa on laadukas ulkoasu kuvituksineen ja tekstejä, jotka avaavat japanilaiselle kulttuurille tyypillistä sanastoa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. – Mainio opus, joka herättelee länsimaisessa kulttuurisessa hämmennyksessä elävää. Palauttaa lukijalle ihmisyyden perusasetuksia.
***
|
|
