Ojennan käteni sinulle, joka luet. Anna anteeksi, jos tahtomattani ja tietämättäni olen sohaissut johonkin arkaan kohtaan elämässäsi. Kiitos, että toisinaan kerrot minulle, että luet tätä päiväkirjaa ja haluat kertoa, mitä se herättää: mikä tuntui hyvältä, kosketti, rohkaisi tai inspiroi ajattelemaan asioita uudelta kantilta. Parhaimmillaan blogi on silloin, kun syntyy vuorovaikutusta. Yksityiset mietteet ja kokemukset ovat sekä yksityisiä että yleisiä, aina saattaa olla joku matkatoveri, joka sattuu samalle taajuudelle ja niin kohtaamme. Kirjoitukseni ovat heijastuksia todellisesta elämästä, todellisista tapahtumista ja todellisista tunteista. Juuri nyt elämäni on kapeikkoa kenkkukoiven ansiosta, mutta linkutan toiveikkaana kohti kevättä ja uusia seikkailuja! Kiitos Annikki, Meri, Tuula, Paula, Erakko, Seija, Ansku, Simpukka, Maija (mm), Vilukissi, Mehtäsielu, Nainen kuvastimessa, Vallaton, Oili, Pirkko ja Liisa – te olette viime vuoden aikana reagoineet johonkin blogitekstiin kommentilla. Kiitos teillekin lukijat, jotka ette ’näy’, mutta joiden mukana kulkemisen olen aistinut tavatessa tai muuten. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Onnellista, kriittistä ja sisukasta uutta vuotta toivon sinulle ja itselleni.Tapahtukoon jotain hyvää itse kullekin ja maailmallemme.

Meillä valvottiin epätavallisen myöhään. Kävimme ensin keskustassa katsomassa kaupungin juhlavaa ilotulitusta klo 20. Saunottuamme seurailimme Ylen televisioimaa Kansalaistorin tapahtumaa, joka oli mahtavaa sillisalaattia. Voi olla että torilla tapahtuman aisti eri tavalla, mutta omasta nojatuolista katsottuna tuli tunne, että kovasti oli yritetty miellyttää kaikkia, jostahan aina seuraa, että kokonaisuus menee sekasotkuksi. Kotimaisten artistien ja ’ns. artistien’ esityksiä sopi verrata Saara Aallon, uusimman maailmantähtemme upeaan lauluesitykseen. Aamuyöllä katsoin vielä nuorten leijonajoukkueen Sveitsi-ottelua yhden erän verran. Olivat sitten voittaneet. Dramatiikkaa sielläkin, valmentajakuvioissa.

Tänään heräsimme sitten hävyttömän myöhään ja olimme myöhästyä presidentin puheesta. Se oli erinomaisen hyvä puhe, ei pyritty sanomaan kaikesta jotain, ei puututtu sisäpolitiikkaan, vaan keskityttiin suuriin linjoihin. Keskustelimme vielä jälkeenpäin presidentin mainitsemasta Trump-Putin-akselin uhasta Euroopalle. On oikeasti pelottavaa, että suurvaltojen johtajilta näyttää puuttuvan sekä kulttuurista, historiallista että humaanista sivistystä. Keskustelusta taas seurasi, että myöhästyimme Wienin Filharmonikkojen uudenvuoden konsertin alusta. Konsertin katsomisen toi Toinen perinteenä kotoaan, ja se on siis ollut meillä uudenvuodenpäivän ehdoton ’must’ vuodesta 1973. Minä odotan aina innosta täristen balettiesityksiä, joita lopussa näytettiin nyt myös historiallisina katkelmina aina vuodelta 1974 lähtien Tonava kaunoisen soidessa.

”Puhuisitko siitä, miten huoli huomisesta ja tulevaisuudesta määrittyy aina tämän hetken kautta ja miksi tämä hetki on siksi tärkeä, jokainen tämä hetki. Hetki nytkin. Miten moninäkökulmaisuus ja monikulttuurisuus ovat tätä hetkeä ja ovat olleet myös osa eilistä. Edellisiä hetkiä.”

(Elina Knihtilä Taiteilijan joulusaarnassa radiossa 24.12.)

kun me kaikki / toisiimme liitetyt / tulemme koolle / Tapanin aterialle / kaikukoon laulu, soikoon soitto / näin jouluilomme avartuu /rakkauden juhlaksi  / säteilee anteeksiantamista ja iloa

Liisamarjatan jouluenkelissä on upeaa miesenergiaa / Ailin enkeli säteilee naisellista lumoa / ei liene sattumaa / että joulutervehdyksissä / on usein enkeleitä / viestin tuojalla on hahmonsa / sanoilla sävynsä / pohjimmiltaan viesti on sama / rakkautta, rakkautta

luin lehdestä / että joulun päähenkilö / on joulupukki / voihan sekin olla / vaan ettei unohtuisi lapsi / joka syntyi / taivaanlahjaksi

kuka kenenkin joulussa / päähenkilö on / sitä eletään todeksi taas tänään

taiteilijan moderni kuva joulun legendasta / liikuttaa minua/ tähdet tummassa yössä / niityllä lampaat paimenineen / syntymätallikin tuolla jossain/ mutta pieni vihreämekkoinen valontuojaenkeli / tuo viestin / taivaallisten armeijoiden sijasta / etteivät puput säikähtäisi

monen joulunväri on punainen / minun valkoinen ja hopea / amarylliksen ensimmäinen kukka / on puhtaanvalkeaa iloa / ja nuput lupaavat / iloa riittää

 joulussa pitää olla / vähän glitteriä / sanoo viisivuotias pojantytär / minunkin lapsuuteni joulukuusi / sai koristenauhoja oksilleen / ne kimalsivat kynttilänvalossa / kuin tuhat taivaan tähteä / olisiko taas se aika

eilen Kuopukkamme täytti taas vuosia / olen tulossa keski-ikään / sanoo hän / vaan mikä vuosi on mitäkin ikää / kun elämä on korkeimmillaan / mies tajuaa sen lyhyyden / ja arvonnousun