Onnellista, kriittistä ja sisukasta uutta vuotta toivon sinulle ja itselleni.Tapahtukoon jotain hyvää itse kullekin ja maailmallemme.

Meillä valvottiin epätavallisen myöhään. Kävimme ensin keskustassa katsomassa kaupungin juhlavaa ilotulitusta klo 20. Saunottuamme seurailimme Ylen televisioimaa Kansalaistorin tapahtumaa, joka oli mahtavaa sillisalaattia. Voi olla että torilla tapahtuman aisti eri tavalla, mutta omasta nojatuolista katsottuna tuli tunne, että kovasti oli yritetty miellyttää kaikkia, jostahan aina seuraa, että kokonaisuus menee sekasotkuksi. Kotimaisten artistien ja ’ns. artistien’ esityksiä sopi verrata Saara Aallon, uusimman maailmantähtemme upeaan lauluesitykseen. Aamuyöllä katsoin vielä nuorten leijonajoukkueen Sveitsi-ottelua yhden erän verran. Olivat sitten voittaneet. Dramatiikkaa sielläkin, valmentajakuvioissa.

Tänään heräsimme sitten hävyttömän myöhään ja olimme myöhästyä presidentin puheesta. Se oli erinomaisen hyvä puhe, ei pyritty sanomaan kaikesta jotain, ei puututtu sisäpolitiikkaan, vaan keskityttiin suuriin linjoihin. Keskustelimme vielä jälkeenpäin presidentin mainitsemasta Trump-Putin-akselin uhasta Euroopalle. On oikeasti pelottavaa, että suurvaltojen johtajilta näyttää puuttuvan sekä kulttuurista, historiallista että humaanista sivistystä. Keskustelusta taas seurasi, että myöhästyimme Wienin Filharmonikkojen uudenvuoden konsertin alusta. Konsertin katsomisen toi Toinen perinteenä kotoaan, ja se on siis ollut meillä uudenvuodenpäivän ehdoton ’must’ vuodesta 1973. Minä odotan aina innosta täristen balettiesityksiä, joita lopussa näytettiin nyt myös historiallisina katkelmina aina vuodelta 1974 lähtien Tonava kaunoisen soidessa.