elävimmän oloinenkaan kylpijäpatsas ei pysty samaan kuin ihmisen iho, tuntemaan nautinnon veden lempeästä kosketuksesta. upeinkaan uima-allas ei vedä vertoja virtaavalle tai tuulenvirin kuvioimalle  luonnon vedelle. niin paljon tulee vastaan elämässä kaikkea, joka saa kaipaamaan aidompaa.

Timon lähipäivien työsuunnitelman kuultuamme, ryhdyimme puolestaan tutkimaan suunnitelmaa B, eli kylpylätarjontaa. Saattaa nimittäin olla hiukan vaikeaa tässä olla, jos Timo aloittaa vessan laiton saunaosaston kuivumista odotellessaan. Tämä viikko ja viikonloppu tässä kuitenkin kärvistellään kotona.

Torstaina Timo viimeisteli lattian avaamista. Puolen päivän aikaan tuli taas tarkastaja mittareineen. Sydäntä kylmäsi mahdollisuus, että pesutilan eteinen, johon siirsimme pyykinpesukoneen, jouduttaisiin myös avaamaan perustuksia myöten, ehkä vessakin. Kosteus oli lähtöisin suihkun lattiakaivon ympäriltä.  – Päivästä muodostui tähän asti stressaavin. Kolmen miehen komppania kulki koko iltapäivän ulos ja sisään, tarkastajan autosta löytyi aina uusi vempain, taas porattiin ja mitattiin. Kolmen miehen tuumailuista syntyi ajoittain lähes poran desibelit ylittävä pulina. Äänimaisema ja ramppaaminen alkoi raastaa hermojani. Minä odotin ja odotin ruuan kanssa, että saisivat homman tältä päivältä valmiiksi ja me pääsisimme syömään säälliseen aikaan. Timo keräili kamppeitaan. Vihdoin kuivauspatterit hyrisivät hiljaa autiomaassa, ja poistoilma virtasi ikkunasta ulos. Kun tarkastaja oli mennyt ja istahdin ruokapöytään, tuli ovesta Timon työnjohtaja. Taas käynnistyi kolmen miehen pulinaboxi. Työnjohtaja oli luojankiitos jämpti tyyppi ja sai askelmerkit kohdalleen melko lyhyessä ajassa. Vieraat miehet painuivat autoilleen, Toinen pääsi viimein syömään, ja rauha laskeutui taloon. Illalla tyhjensimme saunaosaston eteistilan huomista varten. Yöni meni kangerrellen painajaisunien ja rytmihäröilyn merkeissä.

Perjantaina Timo aloitti saunaosaston eteistilan kunnostamisen kärräämällä pesukoneen pois tieltä. Matolle jäi pyöristä mustat jäljet. Eteistilan lattiassa ei ollut kosteutta, joten auki piikkausta ei tarvita. Seinät levytetään ja maalataan ja lattianpäällyste uusitaan. Eilisen pulinan tuloksena Toinen lisäsi kustannuslaskelmaan taas viisituhatta. Juuri kun olimme lähdössä kauppaan, ajoi tarkastaja pihaan ja ilmoitti iloisesti: ”Olin tässä lähellä toisella työmaalla ja päätin kysäistä onko täällä kaikki ok”. Timo keskeytti eteishommansa, taas mitattiin ja pulistiin. Odotin kihelmöiden, että kolmen miehen tuumatunti päättyisi ja pääsisimme lähtemään kauppaan.

Kaupassa ei sitten kauan nokka tuhissut. Torille oli tullut kotimaisia omenoita. Sateli hiukan. Vein kirjan, joka olisi pitänyt palauttaa eilen, ja maksoin sakkoa 50 senttiä. Kirjastovirkailija kysyi mielipidettäni kirjasta (Akvarelleja Engelin kaupungista) ja pääsin kehumaan lukukokemusta. Tällä välin Timo oli saanut hommansa tehtyä ja lähtenyt. Kun olin saanut ruuan pöytään, ovelle ilmaantui isännöitsijä, jota täytyi tietysti informoida remontin vaiheista. Lämmitin ruuan uudestaan. Illemmalla imuroimme pahimman pölykerroksen huoneista ja koetimme vihdoin rauhoittua omaan oloon. Huomenna on taas uimahalliaamu ja ensi viikolla tulee heti putkimies…  

*jatkuu

Maanantaiaamuna valmistelin lähtöä Stadiin. Toinen etsi korvatulppia. Meteli jäi jatkumaan kotona, kun puikahdin junaan ja kohta tallustin Kauppatoria kohti. Aleksanterin kulman kävelykadulla soitteli kvartetti komeaa klassista. Olisin mieluusti jäänyt siihen, mutta oli sovittu ystäväsiskon kanssa, että Mantalla tavataan precis klo 12 ja siitä mennään torikahveille. Päivä oli kaunis ja kaupunki täynnä turisteja. Kiinalaisia ja japanilaisia meillä kuljeskelee Stadissa ympäri vuoden, kerjäläisiä ja katusoittajia kesäpuolen vuotta, venäläisiä uuden vuoden aikaan ja eurooppalaisia naapureita elokuussa. Sisko asuu Skattalla ja päätimme maleksia hitaasti Nokan ympäri meren rannan polkua. Aloitimme lenkin sataman maailmanpyörästä. Ihailimme yläperspektiivistä Engelin kaupungin kaunista keskustaa, jossa Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraali loistavat kruunuina. Ajattelin siinä, että jo opiskeluaikoina rakastuin tähän kaupunkiin, joka vaihtaa ilmettä eri vuodenaikojen mukaan ja tarjoaa loputtomasti yllätyksiä, löytöjä ja meren tuoksua.

Kotona iltaa kohti hiljenneessä talossa katselin vaitonaisena remppamateriaalin valloittamaa olohuonetta: seinälevyjä, rakennepalkkeja, kattopaneeleja pinoissa odottamassa. Eteisessä on vastassa laastisäkkikasa. Elintila supistuu näämmä entisestään. Työmaan puolella lattiaan on ilmaantunut neliömetrin suuruinen aukko, alapohjaan asti. Huomenna tulee taas tarkastaja. Päättävät sitten mitä seuraa. 

*

Tiistaina Timo tuli puoli tuntia myöhemmin, samoihin aikoihin kuin tarkastaja. Eilen auki piikatusta aukosta mitattiin kosteutta. Porattiin mittareikiä lisää, selvisi kosteusalueen laajuus. Miehet kokoustivat työmaalla kolmestaan ja hahmottelivat homman etenemistä. Taloyhtiön hallitukseen kuuluva naapurirouva tuli kauppareissulta, hänet poimittiin toteamaan tilanne. Hän hyväksyi etenemissuunnitelman, jonka paras puoli oli, ettei tehdä mitään oikovedoksia vaan korjataan kunnolla kosteuden syyt ja seuraukset. Tämän pähkäilyyn meni useampi tunti, jonka aikana tarjosin Timpalle kahvit ja me jutusteltiin tuokio keittiön pöydän äärellä kahdestaan, tarkastaja kun ei halunnut kahvia, sanoi äsken juoneensa. Keskustelun aikana Timo kertoi perheestään, mm. pojasta, joka pähkäili pitäisikö mennä lukioon, kun lukeminen ei huvita. Isä oli sanonut, että saneerausalan ammattilaisilla ei ole ainakaan työttömyyttä, ansio on varma, mutta homma on opeteltava kunnolla. Poika oli ottanut neuvon onkeensa ja hakeutunut putkimiehen oppiin.

*

Tänään Timo tuli taas ajallaan, mukanaan entistä järeämpi betonin haukkaajakone. Hän kertoi täsmällisen työsuunnitelmansa lähipäivien osalta Toiselle. Tänään hän piikkaisi betonin koko alueelta, niin että meteliä pitää riittämän.  Huhhuh, kokosimme kiireesti välttämättömät mukaan ja pakenimme vauhdilla kotoa. Maleksimme kaupassa, minä siitä kirjastoon lukemaan aamun lehtiä ja Toinen viemään ostokset kotiin. Kohta hän ilmaantui kertomaan, että masiina siellä mylvi täysillä, Timolla kuulosuojaimet ja kuonokoppa. Me jatkoimme matkaa kirjastosta kahvilan kautta Rantapuistoon. Ah, miten raikas tuuli puhalteli järveltä ja kiireettömät ihmiset vaeltelivat kukkaistutuksia ihailemassa lapsineen ja koirineen.

Kun tulimme kotiin, Timo oli juuri lopettamassa. Illalla kurkistin ovesta, jonka takana ei enää viikkoon ole ollut suihkutiloja ja saunaa, vaan maanjäristyksen jälkeinen autius ja tyhjyys.

*jatkuu

Istun nojatuolissani. Kuuntelen kotona kotikirkkoni messua radiosta. Avoimesta ovesta kuulen kaupungin sunnuntain hengityksen. Valkoinen perhonen lentelee suutelemassa pihamme kukkia. Rauha.

Turun tapahtumien taustaa vasten, luetut tekstit, rukoukset, Kristan punnittu puhe ja Pentin soitto käyvät syvälle. Median myllyt ovat jauhaneet tauotta Ylessä ja somekattila on kiehunut yli. Kirkossa ei elämöidä tunteilla, rukoillaan tyynesti kaikkien puolesta, saksofoni soi hiljaista surua ja uudet virret rohkaisevat. Vanhan testamentin tekstit ravistelevat ajankohtaisuudellaan.

On helppo tuomita terrori, kun ei kysy mistä se alkuaan nousee. Se on kuin uhmaikäisen lapsen äärimmäinen huuto, joka nostaa raivon, häpeän ja avuttomuuden tunteet. Voisimmeko yrittää kuunnella huudon viestiä tarttumatta heti puukon iskun jälkeen median miekkaan?

Niin kuin tahdomme meille tehtävän, tehkäämme heille. He ovat osa yhteistä maailmaamme, nämä, jotka kostavat sen, mitä heille ja heidän isilleen on tehty. Onko mahdollista säilyttää tyyneys, luottamus, rakkaus ja myötätunto kaikkia kohtaan?        

Neljäs päivä alkoi täsmälleen kuten aiemmatkin. Timo sanoi irrottavansa tänään saunan lattiakaakelit, joten meteliä riittäisi. Aamupäivällä kävimme leipomossa, kaupassa ja torilla sekä aikailimme torikahvilassa vohvelikahvien verran. Kuopus ja Neito tulivat puolipäivän tietämissä. Samassa ovenavauksessa tuli myös vakuutusyhtiön edellyttämä tarkastaja. Istuin nuoriparin kanssa pihassa. Välillä kävin kurkkaamassa miten Timon ja tarkastajamiehen neuvonpito edistyi. Toinen oli tietysti siellä koko ajan. Kuulosti lähinnä siltä, että talo pitäisi oikeastaan purkaa ja rakentaa uudestaan.

Ehdimme puhua nuorten kanssa ajankohtaisia, menneitä ja tulevia ennen kuin valvontakomissio sai kokouksensa päätökseen. Kun Timo oli huikannut hyvät viikonloput ja startannut tiehensä, meni vielä tovi ennen kuin saimme päätettyä, kuka meistä kaipasi ruokaa ja mihin mentäisiin sitä syömään. Sushi kelpasi nuoremmille ja me saimme tilaisuuden kysyä asiaa paremmin tuntevilta, mitä ja miten kuuluu syödä suhsiravintolassa, jossa olimme vain kerran keväällä käyneet riisipalleroita kokeilemassa. Ups, levää miso-keitossa ja kirpeää wasabia palleroiden kastikkeessa! Äkkiä kotiin leivoskahville. Kun hääsuunnitelmia oli vähän avattu, Kuopus ja Neito lähtivät toiseen kotiin rapujuhliin.

Ihanaa – meillä on edessä viikonloppu ilman koputusta, piikkausta ja porausta. Suunnistimme lauantain kunniaksi naapurikylän hienoon uimahalliin, jossa on sekä tavalliset että höyrysaunat. Otin reippaasti semmoisen asenteen, että kysyn, jos en hoksaa muuten. Hyvin se sujui. Oli uudenaikaiset kevyet rannekkeet, joilla pääsi ovista, sai kaapin lukkoon ja auki ilman avaimia. Oman kaupungin uimahallia rakennetaan uusiksi tänä kesänä, joten saimme kaksinkertaisen syyn ängetä kylään.

*jatkuu

tänä kesänä pääsin tutustumaan kummipojan uuteen viljelykasviin, josta saadaan maukasta ja proteiinikasta kasvisruokahöystettä. hiljaisesti ja kauniisti kukkii härkäpapupelto.  ja mikä voima sen tuottamalla pavulla, josta on alettu tehdä rouhetta ihmisten sekä eläinten ravinnoksi. syön härkistä mieluummin kuin hyönteisiä, joiden ravintoarvoa nyt markkinoidaan.

Toinen päivä käynnistyy tasan kahdeksalta. Timo toivottelee hyvät huomenet ja puikahtaa työmaalleen. Seuraa uurasta koputtelua pitkin päivää. Mustat säkit täyttyvät irrotetuista seinäkaakeleista ja katoavat ovesta. Illalla pesutilan seinät ammottavat auki eristeitä myöten. Kosteuden mustuttamat palkit suihkunurkkauksen ja saunan väliseinän lattianrajassa kertovat omaa kieltään siitä, miksi nyt ollaan tässä puuhassa.  

Eilen ehdin jo ajatella, että onpa nyt todella hyvä, että on eriö eikä wc ole pesuhuoneen puolella, kuten talon pienemmissä asunnoissa. Ei tarvitse joka liraukselle lähteä kaupungilta vessaa etsimään. Tosin kuulin ohimennen, että eriön kohennukseen menee vielä kolme päivää sitten kun pesuhuoneen puoli on valmis. – Eestäpä syömätön löytyy, sanoisi äitvainaa, jos olisi sanomassa. Tulemme vielä siis tarvitsemaan myös suunnitelmaa B.

*

Kolmas remppapäivä alkaa samoin kuin eilinen. Timo on ilmeisen täsmällinen mies. Olen noussut puoli kahdeksan, ehtinyt pukea ja juoda aamuteen parin paahtiksen kera sekä lusikoida jogurttia myslin ja marjasopan säestyksellä. Olen aamulehden kimpussa, kun ovikello soi. Ja siitä alkaa ja jatkuu kopsutus ja jyske. Pakenen toiseen päähän huoneistoa tänne kolmanteen huoneeseen, jossa muutenkin kirjoittelen. Toinen on ryhtynyt inventoimaan vempainlehtipinojaan (Bitti, TM).                   

Mietin, missä saisin tukan pestyä. Pihassa? Ämpärillinen lämmintä vettä, pesuvati, shampoo ja pyyhe. Kyllä onnistuu.

Iltapäivällä alkaa infernaalinen meteli, kun Timo alkaa repiä lattialaattoja. Toteamme, että nyt on pakko lähteä. Ulkona tipahtelee muutamia vesipisaroita, mutta sadevarusteet olisivat tukahduttavia, lämpöä on yli 20 astetta. Kiertelemme lähistön tuttuja lenkkipolkuja ja löydämme jopa ’salaisen metsikön’, jossa emme olleet koskaan käyneet, vaikka se on ihan kulmilla! Kuopus soittaa siihen hetkeen, he ovat jossakin etsiskelemässä hääpaikkaa ensi kesäksi. – Oi, kuulostaa lupaavalta, sanon. He ovat tulossa huomenna käymään ja selostan remppatilannetta. – No, me tullaan puolen päivän aikaan joka tapauksessa, katsotaan mikä silloin on tilanne ja toimitaan sen mukaan.

*

Vuosi sitten syyskuussa kosteusmittarimies työnsi anturin saunan ja suihkutilan väliseinään ja urahti lukemat, jotka tiesivät remonttifirmalle töitä. Toisena päivänä tuli kaksi haalarimiestä, purkasivat seinää saunan puolelta ja totesivat, että lahon alkua on lattianrajassa, missä kosteussulku on pettänyt. Kolmantena päivänä tuli kirjallinen remonttitarjous, jossa oli työn alustava kustannusarvio. – Täähän sujuu rapsakasti, voiko olla tottakaan, hämmästeltiin.

Eihän se ollut. Seinät ja lattiat kun eivät ole rivitalo-osakkaan omaisuutta niin niiden korjaus vesieristeeseen asti on taloyhtiön vakuutusten alaista. Tästä seuraa, että pitää tehdä kaksi erillistä kustannusarviota, talon työstä ja omasta osuudesta (pintamateriaalit). Taloyhtiön pitää itse pyytää remonttitarjouksia, jotka on hyväksytettävä vakuutusyhtiössä. Jokaisen vaiheen välissä viikot vierähtelevät. Mietitään, että talvisaikaan on vähän hankala pistää pesutilat remontin alle viikkokausiksi. Päätetään palata asiaan keväällä.

Palattiin huhtikuussa, pyydettiin tutulta firmalta tarjous vähän laajemmasta työstä kalusteiden uusimisineen – eriteltynä taloyhtiön osuus. Kaksi eri miestä kävi ja kustannusarvio tuli meille viikossa. Sovittiin elokuun puolivälistä. Touko-kesäkuussa taloyhtiön hallitus isännöitsijän kera kokousti pariin otteeseen aiheesta. Joka viikko kyselimme asian edistymistä. Isännöitsijä oli saanut pyydystettyä toisen tarjouksen, toinen oli se meidän kautta tullut. Odoteltiin, että talon hallitus saa päätettyä jotain omasta osuudestaan. Juhannukseksi vihdoin syntyi päätös: myös taloyhtiön osuuden saa tehdä sama firma. Kävi mielessä, että kilpailutussäännökset ovat tämän kokoluokan asioissa pelkkää pilkun viilausta, joka tunnetusti on aikavaa puuhaa.

*  

Tuli elokuun puoliväli. Edellisenä päivänä raivattiin väistötilat. Mankeli väistyi pesukoneen tieltä. Peilikaapin sisältö ja pari pikkukorillista muuta tavaraa uudelleen sijoitettiin eri puolille huushollia. 

Viittä vaille yhdeksän sovittuna aamuna soi ovikello, ja työasuinen Timo Remppainen ilmoittautui. Käteltiin siinä. – Ja nyt se alkaa, ajattelin. Arkisen elämän aikatauluihin on soviteltava Timo ja Timon kaverit. Niiden liikkeet ja mukanaan tuoma äänimaisema. Remppavaiheet sinänsä ovat jo tuttua: on uusittu keittiö, on uusittu parketti, ovet ja sisäkatot. Joskus on paettu maalle evakkoon, joskus oltu matkalla pois jaloista. Nyt ajateltiin sinnitellä tässä.

Ensimmäisen päivän jäljiltä polku eteisestä makkarikäytävää pesutiloihin on päällystetty huolellisesti lattiaan teipatulla suojamatolla. Suihkuhuoneen sisäkatto on auki, putket, patteri ja lavuaari sekä peilikaappi viety pois. Hetken on vesi ollut kiinni, toisen sähkö katkaistuna. Kauhistuttava kirskuna ja kolina kuului varmasti läpi talon, kun putkia ja patteria irroteltiin.

*jatkuu

Muru halusi kertoa mummelille puhelimessa, että hänen omenapuussaan on viisitoista pientä omenaa. Koska puu on istutettu hänen syntymänsä keväänä, sekin on nyt kuusivuotias. Eräänä talvena kekseliäs jänis kävi jättämässä hampaanjäljet puunrunkoon, kun suojaverkko oli peittynyt kinoksiin. Arvet jäivät, mutta puu kasvaa ja voi hyvin. Omenat eivät ehkä ole isoja, mutta ne kasvavat vuosi vuodelta. Puu on paikallaan, vaikka Murun kotipiha olisi jo muualla. Omenankukat kukkivat Murun sydämessä joka kevät ja niistä tulee syksyisin pieniä iloisia omenoita.

Elokuun yhdestoista. Se oli lauantai. Aamulla kävin kampaajalla ja pukeuduin udunsiniseen. Toisella oli varta vasten teetetty yönsininen samettipuku. Kukkakimpussa oli valkoista ja punaista. Valokuvaaja asetteli meitä, halusi ottaa kokovartalokuvan. Yletyin Toista olkaan. Määräaikaan seisoin Tuomiokirkon eteisessä ja kun urut humahtivat soimaan Bachia, kävelin käytävää yksin, Toinen tuli vastaan. Kohtasimme käytävien risteyksessä ja kuljimme siitä käsi kädessä alttarille. Isät ja äidit, siskonsa ja veljeni puolisoineen, kummitäti ja setä, muutama ystävä sekä penkillinen uteliaita seurakuntalaisia taaempana.

Tänään siitä päivästä on 44 vuotta. Joka elokuussa, jonka saamme, luku kasvaa yhdellä, vaikka ei vuosien määrä paljon kerro, vain vuodet kertovat. Täyden elämän vuodet.