Maanantaiaamuna valmistelin lähtöä Stadiin. Toinen etsi korvatulppia. Meteli jäi jatkumaan kotona, kun puikahdin junaan ja kohta tallustin Kauppatoria kohti. Aleksanterin kulman kävelykadulla soitteli kvartetti komeaa klassista. Olisin mieluusti jäänyt siihen, mutta oli sovittu ystäväsiskon kanssa, että Mantalla tavataan precis klo 12 ja siitä mennään torikahveille. Päivä oli kaunis ja kaupunki täynnä turisteja. Kiinalaisia ja japanilaisia meillä kuljeskelee Stadissa ympäri vuoden, kerjäläisiä ja katusoittajia kesäpuolen vuotta, venäläisiä uuden vuoden aikaan ja eurooppalaisia naapureita elokuussa. Sisko asuu Skattalla ja päätimme maleksia hitaasti Nokan ympäri meren rannan polkua. Aloitimme lenkin sataman maailmanpyörästä. Ihailimme yläperspektiivistä Engelin kaupungin kaunista keskustaa, jossa Tuomiokirkko ja Uspenskin katedraali loistavat kruunuina. Ajattelin siinä, että jo opiskeluaikoina rakastuin tähän kaupunkiin, joka vaihtaa ilmettä eri vuodenaikojen mukaan ja tarjoaa loputtomasti yllätyksiä, löytöjä ja meren tuoksua.

Kotona iltaa kohti hiljenneessä talossa katselin vaitonaisena remppamateriaalin valloittamaa olohuonetta: seinälevyjä, rakennepalkkeja, kattopaneeleja pinoissa odottamassa. Eteisessä on vastassa laastisäkkikasa. Elintila supistuu näämmä entisestään. Työmaan puolella lattiaan on ilmaantunut neliömetrin suuruinen aukko, alapohjaan asti. Huomenna tulee taas tarkastaja. Päättävät sitten mitä seuraa. 

*

Tiistaina Timo tuli puoli tuntia myöhemmin, samoihin aikoihin kuin tarkastaja. Eilen auki piikatusta aukosta mitattiin kosteutta. Porattiin mittareikiä lisää, selvisi kosteusalueen laajuus. Miehet kokoustivat työmaalla kolmestaan ja hahmottelivat homman etenemistä. Taloyhtiön hallitukseen kuuluva naapurirouva tuli kauppareissulta, hänet poimittiin toteamaan tilanne. Hän hyväksyi etenemissuunnitelman, jonka paras puoli oli, ettei tehdä mitään oikovedoksia vaan korjataan kunnolla kosteuden syyt ja seuraukset. Tämän pähkäilyyn meni useampi tunti, jonka aikana tarjosin Timpalle kahvit ja me jutusteltiin tuokio keittiön pöydän äärellä kahdestaan, tarkastaja kun ei halunnut kahvia, sanoi äsken juoneensa. Keskustelun aikana Timo kertoi perheestään, mm. pojasta, joka pähkäili pitäisikö mennä lukioon, kun lukeminen ei huvita. Isä oli sanonut, että saneerausalan ammattilaisilla ei ole ainakaan työttömyyttä, ansio on varma, mutta homma on opeteltava kunnolla. Poika oli ottanut neuvon onkeensa ja hakeutunut putkimiehen oppiin.

*

Tänään Timo tuli taas ajallaan, mukanaan entistä järeämpi betonin haukkaajakone. Hän kertoi täsmällisen työsuunnitelmansa lähipäivien osalta Toiselle. Tänään hän piikkaisi betonin koko alueelta, niin että meteliä pitää riittämän.  Huhhuh, kokosimme kiireesti välttämättömät mukaan ja pakenimme vauhdilla kotoa. Maleksimme kaupassa, minä siitä kirjastoon lukemaan aamun lehtiä ja Toinen viemään ostokset kotiin. Kohta hän ilmaantui kertomaan, että masiina siellä mylvi täysillä, Timolla kuulosuojaimet ja kuonokoppa. Me jatkoimme matkaa kirjastosta kahvilan kautta Rantapuistoon. Ah, miten raikas tuuli puhalteli järveltä ja kiireettömät ihmiset vaeltelivat kukkaistutuksia ihailemassa lapsineen ja koirineen.

Kun tulimme kotiin, Timo oli juuri lopettamassa. Illalla kurkistin ovesta, jonka takana ei enää viikkoon ole ollut suihkutiloja ja saunaa, vaan maanjäristyksen jälkeinen autius ja tyhjyys.

*jatkuu

  • Kiitos kun sallit seurata tarinaa kuin jännityskertomusta. Tulee omat vastaavat remontit mieleen elävästi. Iso helpotus oli, kun sai aamulla lähteä töihin ja pesulle pääsi taloyhtiön saunaan, kun ei mennyt saunavuorojen aikaan.
    Metelistä kärsimään jäivät talon eläkeläiset.
    Keittiöremontista selvittiin kahvinkeittimen ja mikron avulla, ne oli muualla asunnossa. Lattiaremonttia paettiin hostelliin Suomenlinnaan talvella.
    Nämä kaikki oli eri aikoina, niin saattoi välillä huokaista tyytyväisenä.
    Jaksamista!

    Kommentin jätti tuula-mummo · keskiviikkona 23. elokuuta @ 22:42

  • Helsinki on kyllä niin kaunis kuin sanot. Tosin viime vapun alla otin kuvan Mantasta, jonka vesisuihkut olivat rakentaneet patsaaseen pitkiä jääpuikkoja. Eräs ystäväni totesi, että kuvan vuodenajan nimi voisi olla ”Helsinki”.

    Kommentin jätti Oili · torstaina 24. elokuuta @ 10:52

  • Tuula,
    kiitos puolestaan siitä, mitä kerroit teidän vastaavista kokemuksistanne. Aina tahtoo unohtua, että emme ole ainoita, joita nämä tunnot ja kokemukset riipovat. Sanotaan, että asunnon rakennus- ja remonttivaiheet ovat parisuhteelle kriittisiä. Te olette selvinneet yhdessä eteen päin. Minä ajattelen, etten selviäisi ilman Toistani. Toivottavasti hän jaksaa. Naapureiden kanssa on juteltu ihan sovinnollisesti melusta. Se kestää vain aikansa, mutta ajan pituutta ei vielä ihan varmasti voi ennustaa.
    *
    Oili, Stadipäivä oli tarpeellinen ja ihana hengähdystauko tässä. Nyt täytyy vain etsiä taukopaikkoja aina, kun on metelivaihe.
    Muistan nähneeni Mantan jääpuikkokuvan lehdessä. Kevättä Pohjolan valkeassa pääkaupungissa!

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 24. elokuuta @ 11:47

  • Tuo remppa pakottaa teitä beeing-ihmisiksi. Saatta luvan kanssa maleksia, tavata tuttuja ja valloittaa uusia retkikohteita. Luotamme, että hyvä tulee ja aikanaan nautitte uusista pesutiloista.

    Kommentin jätti Saara · torstaina 24. elokuuta @ 14:34

  • Saara,
    vielä tässä vaiheessa kaikki on aikamoisen stressaavaa, mutta toivon, että pian helpottaa.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 24. elokuuta @ 21:33

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.