Naapuritalon pihassa, tonttiemme rajalla, möyrii jumalattoman iso Kone. Viimeinkin! Vuosia sitten vastapäätä asujat vetivät moottorisahalla tonttien rajalla alunperin olleen orapihlaja-aidan maan tasalle ja myrkyttivät juuret. Kuvaan kuuluu, että meiltä ei kysytty mitään. Äkkiä vain näkösuoja oli poissa ja tilalla innokkaasti nokkosia puskeva kannokko. Keskustelut ja kyselyt tuottivat purukumipallovastauksia: joo laitetaan laitetaan kunhan keritään. Vuodet kuluivat, taloyhtiömme hallitus viritteli keskustelua joka kevät, joko nyt.  – Joo laitetaan laitetaan. Ei muuten, mutta kun taloyhtiömme ikkunoiden edessä on heidän parkkipaikkansa aamu- ja iltaliikenne. Onneksi meidän huoneistoissamme olotilojen ikkunat ovat oman pikku pihan puolella.

Miten nämä tonttien rajanaapuruudet muilla hoitunevat. Luulenpa että sanomista löytyy puolin ja toisin, joskus ihan lakitupaan asti. Kerrostaloissa on puolestaan ovinaapurit, seinä-, katto- ja lattianaapurit. Haasteita riittää naapuruussuhteissa läpi ihmisen asumishistorian.

(PS. Otsikon lause jäi elämään Esikoisen ja Kuopuksen taaperovuosilta.)

Kuuntelin teologian ylioppilaan saarnasäikeitä päivän aiheesta kotikirkon penkissä. Ei ole tämä helpoimmin sulavaa peruskauraa tulevalle papille harjoitussaarnan aiheeksi. Jumalan kolminaisuus on teesi, johon joutuu usein palaamaan. Tänään tajusin taas saarnaa kuunnellessa, miten kolminaisuus on käsitettävissä. Ei sitä suoraan saarnassa näin ilmaistu, mutta ajatusten jatkumoksi kiteytyi mielessäni: Jumala puolestamme ja vertaiseksemme annettu, Jeesus Kristus; Jumala meissä ohjaavana ja vaikuttavana, Pyhä Henki, joka tekee uskon eläväksi. Tätä kautta kaikessa läsnä oleva jumaluus tulee käsitettäväksi.

Messua väritti nuorten läsnäolo. Viitisenkymmentä isoiskoulutuksen läpikäynyttä siunattiin tehtäviinsä tulevan kesän ripareille. Laulettiin virsien ohella reippaita nuorten veisuja, nuoret lukivat omia esirukouksiaan ja päivän raamatuntekstit. Katselin nuorta seurakuntaa. Kauniisti pukeutuneita ja kammattuja tyttöjä kaksikolmasosaa koko joukosta. Poikien joukossa kolme pukuun sonnustautunutta, muutamilla siistit farkut ja valkoinen paita, joillakin arkinen t-paita. Normaaleja, iloisia nuoria ihmisiä.

Ajattelen lämpimästi kaikkia nuoria, joita Suomen seurakunnissa siunataan tänään tärkeään riparilaisten rinnalla kulkijan tehtävään. Siinä he toteuttavat Kristuksen esikuvaa.

tuomet kukkivat ja syreenit, tunnen tuoksuhenkäyksiä. pihassa lemmikkien kukkalapsoset ovat nostaneet taivaansiniset silmänsä aurinkoa kohti. niitä katsellessa tulee optimistinen olo: ehkä vielä on viattomuutta jossain, onhan. ylhäällä riittävän kaukana, ihmisen likaisten käsien ulottumattomissa purjehtii valkoisia pilvihattaroita. päivä on hiljaisesti lämmin. kyllä, kesä on täällä.

kipeä alkoi nielusta, sitten se koetteli lihakset ja nivelet. ihminen on hatarasti koossa. kun joku silmin havaitsematon virus horjuttaa systeemin tasapainoa, se on oikeastaan vain sisäinen huomautus: voisit edetä rauhallisemmin.

1

Useampikin taho on pitänyt Angry Birds-elokuvaa rasistisena ja maahanmuuttovastaisena. Red suhtautuu epäluuloisesti lintusaarelle saapuviin possuihin, vaikka porsaat käyttäytyvät mitä ystävällisimmin. Redin ennakkoluulot osoittautuvat oikeiksi, possut ovat umpikieroja valloittajia. Sota alkakoon. – – – Kun vauhtiin on päästy elokuvasta on löytynyt myös terroristeja, natsisymbolismia ja Yhdysvaltain sotahulluuden ihannointia.

– Mitä tuohonkin nyt sanoisi, itse elokuvaa näkemättä. Vaikka, no huhhuh. Ettei vain kateus puhuisi. Ehkä olisi aiheellista tarkastella myös japanilaisia, kiinalaisia ja amerikkalaisia animaatioita, jos vaikka.

2

Nuori ensisynnyttäjä kuoli hätäsektion jälkeiseen massiiviseen verenvuotoon Helsingin Kätilöopiston sairaalassa. Hoitovirheperustainen rikosilmoitus on tehty ja oikeudenkäynti on meneillään. Uutisen mukaan jouduttiin hätäsektioon, jonka jälkeen äidin tila romahti.

– Tämä ei pitäisi olla mahdollista, mutta tapahtui silti. Syytteessä oleva hoitohenkilöstö kiistää tietenkin syyllisyytensä. Hoitajat ja lääkärit ovat toki ihmisiä vain, mutta ilmeistä on, että kohtalokkaita virheitä on tehty.

Aurinkoista. Pyöräilin asemalle seitsemässä minuutissa ja siitä junalla keskustaan 23 minuutissa. Senaatintorilla oli tekeillä jotain, liikkeellä oli paljon väkeä ja kymmenittäin tilausajobusseja. Leidit treffasivat Aleksanterin patsaalla, mikä oli nyt huono valinta, kun siinä oli hillitön ryysis kameran kanssa poukkoilevia turisteja. Viidettä päivää auki oleva uusittu Kaupunginmuseo Katriinankadun ja Aleksanterinkadun kulmassa oli sekin tupaten täynnä. Harvoin on mikään museo niin värikkään väen kansoittama kuin tämä nyt: opiskelijoita, koululaisia, lapsiperheitä, mummoja ja pappoja ja erittäin paljon monikulttuurista aikuisväkeä.

Museon mielenkiintoisin osio meille oli neljännen kerroksen  Aikakone ja Helsingin Valitut palat. Siitä kun viimeksi kävimme Sederholmin talossa, paikka oli kokenut täydellisen ja dramaattisen muodonmuutoksen. Sisällä leijui yhä vahva maalintuoksu. Haahuilimme sisäpihoilla ja kurkistimme Bockin talon pikku liikkeisiin, jotka ovat pullollaan mitä hienointa taidekäsityötä ilman ainuttakaan ostajaa. Kahvit juotiin Fasulla tällä kertaa. Sielläkin oli ryysis ja meteli melkoinen. Kesän alottajaisjätskit nautimme perinteisesti Espan lippakiskalla. Aurinko paistoi, nuoret ja äidit vauvoineen  lojuivat nurmikolla pikku ryhmissä. Taivas oli niin sininen ja lehmukset niin vihreät. Kesä oli tullut Stadiin.

Satelee.

Taloyhtiön kunnokkaat miehet levittelivät talkoohengessä eilen kivituhkaa pihakäytäville. Me olimme lähdössä kotoa toisaalle. Niinpä se nykyään on, ettei ole pyhäistä vapaata ihmisillä, korkeintaan jouluna. Kaikki muut entisvanhaiset pyhäpäivät palvelevat ihmisen työtä, kulutusta ja huvittelunhalua. Onneksi sentään meilläkin talon ns. viralliset  talkoot järjestetään syksyin keväin lauantaipäivänä. Siihen kuuluu päätteeksi myös sosiaalinen aspekti, eli makkaran grillaus  oluen kera. Olen huono tässä sosiaalisen kanssakäymisen lajissa. Asumisen alkuvuosina pyysin, että juomavalikoimaan sisällytettäisiin myös kivennäisvettä. Hankintavastaavat unohtivat ne säännönmukaisesti. Opettelin juomaan olutta makkaran kanssa, mutta porukkajuomingeissa en pitkään viihdy. Nykyään olen jo vapauttanut itseni sekä talkoista että sen sosiaalisesta aspektista.

Eilinen lätkämatsi Slovakiaa vastaan sujui taas MM-alkupelien perussysteemillä.  Suomen joukkueella on hyvä peruskunto ja se pyrkii pelaamaan kurinalaista jääkiekkoa. Vastustajana on milloin minkin maan mailanhuiskijoita, jotka parhaansa mukaan sotkevat kuvioitamme. Niinpä peli on ajoittain yhtä hurlumheitä laidasta laitaan. Kun vastustaja alkaa väsähtää omaan nokkeluuteensa, Suomi-pojat takovat voittomaalit. Huomenna tulee vastustajaksi oikeita pelimiehiä. Tulee hikinen taistelu jokaikisestä maalista – ja parhaassa tapauksessa kaunista jääkiekkoa.

kesä herkimmillään. luonto sateesta virkistynyt, ja ihminen kevättöistä väsynyt. kitkettyjä voikukkia, sammalet myllätyt ja mustaa multaa.

oi liekki, pyhä leimahdus, / sydänten riemu, uskallus! / heikkoja uskoon rohkaise, / murheemme huone valaise / halleluja!

(virsi 114;5)

No, olipa kerran taas perjantai kolmantenatoista päivänä kevätkuuta. Sekö vai mikä mahtoi saada Ylen ykköskanavan perjantaiohjelman toimittajauntuvikot tarttumaan raskaan sarjan aiheeseen. Ja ketäpä siellä olikaan haastateltavan tuolissa: naurullaan kuolemaa härnäävä ’jääräpäänainen’ – ja vanha kunnon kommunistiveijari, ent. europarlamentaarikko, joka on jo useammassakin tv-ohjelmassa käynyt avautumassa poikansa kuolemasta ja puhumassa aktiivisen eutanasian laillistamisen puolesta. Ohjelma sisälsi myös hyvin tehdyn lyhytdokkarin Kunnes kuolema meidät erottaa, ja obduktiolääkärin haastattelusta poimittua faktaa ihmisruumiista kuoleman jälkeen. Monelle nuoremmalle katsojalle ruumiin kuoleman faktat saattoivat olla yllättäviäkin. Kommenttipuheenvuoroja saivat sairaalapastori, psykologi, Exitus-yhdistyksen puheenjohtaja sekä muuan naiskuoro, joka hymisi aiheeseen liittyvää musiikkia. Ohjelman parasta antia oli herkistelemätön, ennakkoluuloton, kunnioittava suhtautuminen aiheeseen.

Kuolemasta voi puhua kansojen mittakaavassa sotien tai katastrofien kautta tai yksilöä kohtaavien fataalien sairauksien, onnettomuuksien kautta. Helpointa lienee kuoleman tilastollinen tarkastelu. Asiaa voi lähestyä myös filosofisesta tai teologisesta näkökulmasta. Läheisen kuolema on ihmiselle kokemuksellisesti väkevä tilanne, sen jättämä suru saattaa olla ajallisesti pitkä, yksilöllisin muodoin ilmenevä prosessi.

Aiheen nosto keskusteluun on tärkeää, sillä kuolemalla on yhä tabuluonne. Siksi kuoleman kohtaaminen erityisesti ennen tilastollisesti keskimääräistä elinikää on ihmiselle järkytys. Oman kuolemansa tapaa voi toivoa, joskus toive toteutuukin, mutta kohtalo on lahjomaton.  

Eteisaulassa juhliin saapujat toivotettiin tervetulleiksi ja sankarit saivat ruusun rintaansa. Kirkkoherra toivotti vielä yhteisesti salintäyden seurakuntalaisia tervetulleiksi viettämään 70 ja 75 vuotta alkuvuodesta täyttäneiden ja täyttävien juhlaa. Suurten ikäluokkien kansaa on kaupungissamme runsaasti. Monet muuttivat pääkaupunkiseudulle muualta 80-luvulla, rakensivat perheelleen talon tai ostivat perheasunnon ja asettuivat aloilleen. Uinuvan pikkukaupungin koulut täyttyivät, elämä vilkastui ja heräsi vireään kasvuun.

Juhla eteni keväisten ikivihreiden laulujen, mainioiden sketsien ja pakinan irrottelemassa hyväntuulisessa ilmapiirissä. Arvokkuutta toivat Janne-kanttorin upeasti laulamat Sibelius- ja Merikanto-bravuurit. Pöytänaapureina saattoi olla ennestään tuntemattomia ikätovereita, mutta juttu luisti mainiosti kahvitauolla, ja puheensorina lainehti isossa salissa. Kunkin pöydän päässä istui seurakunnan työntekijä, joka huolehti kahvin tarjoilusta ja kyseli kuulumisia. Kakkukahvien jälkeen jokainen synttärikutsun saanut sai vielä seurakunnalta kirjalahjan. Tilaisuus päättyi Kristiina-papin sydämelliseen siunaukseen ja yhteiseen  virteen Soi kunniaksi Luojan.

Kiitos kotiseurakunnalle miellyttävistä synttärijuhlista!

Ajelin pyörällä Systeemin fysioterapeuttia tapaamaan. Todettiin käden liikeratojen laajentuneen, ja puristusvoiman palautuneen lähes oikean käden tasolle. Vielä yksi kortisonipiikki lääkäriltä ja sitten katsotaan mille tasolle käden toimintakyky päätyy. Itse mittaan kuntoutumista sillä, mille hyllylle saan käden nousemaan keittiössä. Ei huono!

Naapurin kanssa vaihdettiin säärepliikit tänään päivällä.
Mie: – Onpa taasen ihana päivä! Taidan lähteä pyöräilemään.
Naapurinmies: – No on, on. Lämmintä piisaa. Mutta huomenna on ennustettu jo viilenevän taas.  
Mie: – Haitanneeko tuo, sepä on vasta huomenna. Semmoista se on toukokuussa.  Keväiset päivät on ihania viileinäkin.