Aurinkoista. Pyöräilin asemalle seitsemässä minuutissa ja siitä junalla keskustaan 23 minuutissa. Senaatintorilla oli tekeillä jotain, liikkeellä oli paljon väkeä ja kymmenittäin tilausajobusseja. Leidit treffasivat Aleksanterin patsaalla, mikä oli nyt huono valinta, kun siinä oli hillitön ryysis kameran kanssa poukkoilevia turisteja. Viidettä päivää auki oleva uusittu Kaupunginmuseo Katriinankadun ja Aleksanterinkadun kulmassa oli sekin tupaten täynnä. Harvoin on mikään museo niin värikkään väen kansoittama kuin tämä nyt: opiskelijoita, koululaisia, lapsiperheitä, mummoja ja pappoja ja erittäin paljon monikulttuurista aikuisväkeä.

Museon mielenkiintoisin osio meille oli neljännen kerroksen  Aikakone ja Helsingin Valitut palat. Siitä kun viimeksi kävimme Sederholmin talossa, paikka oli kokenut täydellisen ja dramaattisen muodonmuutoksen. Sisällä leijui yhä vahva maalintuoksu. Haahuilimme sisäpihoilla ja kurkistimme Bockin talon pikku liikkeisiin, jotka ovat pullollaan mitä hienointa taidekäsityötä ilman ainuttakaan ostajaa. Kahvit juotiin Fasulla tällä kertaa. Sielläkin oli ryysis ja meteli melkoinen. Kesän alottajaisjätskit nautimme perinteisesti Espan lippakiskalla. Aurinko paistoi, nuoret ja äidit vauvoineen  lojuivat nurmikolla pikku ryhmissä. Taivas oli niin sininen ja lehmukset niin vihreät. Kesä oli tullut Stadiin.