Kuuntelin teologian ylioppilaan saarnasäikeitä päivän aiheesta kotikirkon penkissä. Ei ole tämä helpoimmin sulavaa peruskauraa tulevalle papille harjoitussaarnan aiheeksi. Jumalan kolminaisuus on teesi, johon joutuu usein palaamaan. Tänään tajusin taas saarnaa kuunnellessa, miten kolminaisuus on käsitettävissä. Ei sitä suoraan saarnassa näin ilmaistu, mutta ajatusten jatkumoksi kiteytyi mielessäni: Jumala puolestamme ja vertaiseksemme annettu, Jeesus Kristus; Jumala meissä ohjaavana ja vaikuttavana, Pyhä Henki, joka tekee uskon eläväksi. Tätä kautta kaikessa läsnä oleva jumaluus tulee käsitettäväksi.

Messua väritti nuorten läsnäolo. Viitisenkymmentä isoiskoulutuksen läpikäynyttä siunattiin tehtäviinsä tulevan kesän ripareille. Laulettiin virsien ohella reippaita nuorten veisuja, nuoret lukivat omia esirukouksiaan ja päivän raamatuntekstit. Katselin nuorta seurakuntaa. Kauniisti pukeutuneita ja kammattuja tyttöjä kaksikolmasosaa koko joukosta. Poikien joukossa kolme pukuun sonnustautunutta, muutamilla siistit farkut ja valkoinen paita, joillakin arkinen t-paita. Normaaleja, iloisia nuoria ihmisiä.

Ajattelen lämpimästi kaikkia nuoria, joita Suomen seurakunnissa siunataan tänään tärkeään riparilaisten rinnalla kulkijan tehtävään. Siinä he toteuttavat Kristuksen esikuvaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.