aina, kaikki, mikä on elävää, kurottautuu valoa kohti, taivasta kohti. pitää muistaa pilvisenäkin päivänä, että valo on, vaikka ei nyt juuri näy.

kun tunnen olevani rikki, ydin on ehjä ja pitää minut koossa. hulmutkaa kukkien liput, ettei ihmisten välillä enää sodittaisi, ei mistään itsekkyyden syystä.

Menneellä viikolla sisältäkin putsattu ja puleerattu menopelimme lähtee kuskaamaan meitä keskustaan asioille. Nyt on hoidettavana melkein koko arsenaali: kalakauppa, marketti, apteekki, kirjasto ja pesulakin. Vain leipomo jää tällä kertaa väliin. Asiat hoituvat, mutta Toinen on vähäpuheinen. Se taas ei ole epätavallistakaan.

Iltapäiväkahvit juotuamme tartun toimeen, joka ei tosiaankaan ole lempipuuhiani, mutta jonka olen ottanut itsenäisen elämäni alusta asti vaivoikseni: nettipankin käyttötilin ja oman exel-kirjanpitoni vertailun. Joskus siinä joutuu metsästämään jotain omasta kirjanpidosta unohtunutta summaa kuin kadonnutta aarretta.

Sitten on hyvä istahtaa pihakeinuun kuuntelemaan tuulen suhinaa vaahteran lehvästössä. Sen suloisempaa ja rauhoittavampaa ääntä ei maailmassani olekaan. Ihmisestä sanotaan: Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole. Sanoisin: Kun tuuli käy lävitseni, olen eniten elossa.  

Oi näitä valon- ja lämmöntäyteisiä päiviä! Askel sisältä vain ja pihan tuoksuva lämmin väreilee ympärillä, ottaa syliin, hukuttaa ihanuuteensa. Vuoden 2014 kalenteristani löysin maininnan: taas huikean lämmin ja kaunis toukouu ja sen jälkeen koleat kesäkuun viikot. – Niinkö se taas menee.

Kausitöitä. Hetkiä lähi-ihmisten kanssa. Poutapilven tapaan purjehtivia ajatuksia kesäviikoista edessä päin. Osaan elää kesää säistä riippumatta, mutta kyllä tämä lämpö niin ihanalta tuntuu, että soisi sen jatkuvan. Kesäkukat, tänään puutarhalta haetut, odottavat pääsyä ruukkuihinsa. Huomenna upotan sormeni multaan. 

tienoon pihat kuohuvat omenankukkia. jasmiinin ja syreenin tuoksu leyhähtää vastaan, kun ovensa aukaisee. unikot ovat rävähtäneet auki. pihan kielonurkkauksessa pilkistää muutama kauniisti kaartuva kukkavana ja ah, miten nekin tuoksuvat.

William Faulkner   Kylä   suom. Kai Kaila       Tammi 1981 (1940)

Faulkner on mestari kuvaamaan tarinansa syntyaikoja ja tapahtumaympäristöä. On kylä jossain ison mantereen jumalanhylkäämässä eteläisessä kolkassa. Kylän uneliaaseen arkeen syntyy pieni poikkeama paikalle ilmaantuvan rupusakin myötä. Nämä etsiskelevät paikkaa johon asettua asumaan. Asettuvatkin ja mullistavat aikojen saatossa koko kylän elämän. Voiko tarinaa enää kutkuttavammin kertoa kuin Faulkner sen tekee! – Parasta tekstiä pitkiin aikoihin, suomennoskin klassikkokirjailijan arvoinen.

*

Helena Sinervo   Armonranta   WSOY 2016

Omia kokemuksia ja historioita käyttävää fiktiota on kirjailijan mukaan tämä Sinervon kolmas romaani. Isän ja äidin tarina, isän sanelemat äänikirjeet tyttärelle, tyttären lapsuusmuistot ja parisuhteen jännitteet rakennusaineina Sinervo luo tiivistä ja todentuntuista tarinaa elämästään kirjailijan taidolla.  – Omaelämäkerran kirjoittaminen fiktiivisin vapauksin ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Kertojaksi on tässä asetettu parisuhteen toinen osapuoli. Sinervo säilyttää kirjailijan otteen ja onnistuu luomaan ehjän tarinan.  

*

Karl Ove Knausgård   Taisteluni, Toinen kirja;   Taisteluni, Kolmas kirja     suom. Katriina Huttunen   LIKE 2012, 2013

Norjalaisen kirjailijakomeetan omakohtaisia taisteluita vaiheittain laveasti kuvaavan sarjan toinen ja kolmas osa. Toinen kirja alkaa nykytilanteesta, jossa kirjailija asuu jo Ruotsissa, on saanut Lindan kanssa kolme lasta ja palaa lopussa nykytilanteeseen. Väliosa kertoo Norjasta ja avioliitosta lähdön ja Ruotsiin tulon, Lindan tapaamisen, rakastumisen ja suhteen kehityskuviot. Kolmas kirja palaa kirjailijan lapsuuteen Norjassa. Yksityiskohtaiseen tapaansa Knausgård kuvailee (Kolmas kirja) lapsuusperhettään, leikki- ja koulutovereitaan, kasvuaan teini-ikäiseksi ja elämää norjalaiskylässä. Toinen kirja käsittelee ihmissuhteita, sukua ja ystäviä, joista tärkeimmäksi Ruotsissa nousee Geir. Toisen kirjan mielenkiintoisinta antia ovat pitkät ja perusteelliset keskustelut Geirin kanssa, Ruotsin ja Norjan elämäntavan vertailevat erittelyt aikuisnäkökulmasta sekä omat pohdinnat vahvan vapauden kaipuun ja perhevastuun ristiriidassa.   – Lukemisjärjestyksellä ei ole väliä, sillä osat ovat itsenäisiä eikä elämäntarina etene aikajärjestyksessä vaan vaiheittain. Luin ensiksi Viidennen kirjan, jossa kirjailija kuvaa opiskeluaikaansa, nuoruuttaan ja kirjailijataipaleensa alkuvaiheita Bergenissä. Kirjailija on niin eksentrinen persoonallisuus, että hän tarjoaa itsensä säästämättä noloimpia ja inhorelistisia yksityiskohtia myöten. Sarja on suhdepohdintoihin taipuvaiselle lukijalle tosi antoisaa luettavaa. Kirjailijan kieli on verrattoman elävää, paikoin suorastaan säihkyvää. Kirjat pitävät imussaan niin vahvasti, ettei lukija haluaisi laskea käsistään!

*

Jari Järvelä   Parempi maailma   Tammi 2012

– Luin kolmisenkymmentä sivua. Sitten selailin vielä hetken. Totesin: tämän kirjailijan paperille vuodatettu pään sisältö on sen laatuista, etten oikeastaan halua koskea siihen viiden metrin kepilläkään. Ja Tammi julkaisee!

*

Haruki Murakami   1 Q 8 4   suom. Aleksi Milonoff   Tammi 2013 (2010)

1Q84 on jo kolmas Murakami, jonka poimin kirjastosta. Mielihyvin tartuin tähänkin opukseen, joka kertoo fantasiatarinaa kätkeytyneistä, kadonneista, etsityistä ja etsijöistä. Tarina on kertomus maailmoista, joilla on erilaiset kuut ja erilaiset säännöt. Nainen ja mies löytävät toisensa kauan etsittyään ja kaivattuaan. Epätavallinen fantasiatarina on Murakamille tyypillisesti koottu ja päättyy kauniisti.   – En ymmärrä mikä tämän japanilaisen kirjoissa minua kiehtoo, mutta pidin tästäkin.

***

Kahtena päivänä peräkkäin on Pissismummo jäykistellyt hammaslääkärin tuolissa. Jäykistellyt, nimenomaan. Mikä on, kun ihminen ei osaa siinä rentoutua, vaikka kellistetään oikoisekseen silmät tummien lasien piilossa, ja vienosti soi musiikki taustalla. Takaviistosta, näkymättömästä kulmasta ohjailee ammattihenkilö työkaluarsenaaliaan suuta kohti.

– Purukalustoa on hyvä pitää kunnossa, toteaa kokenut nainen maskinsa takaa. Hetken Mummo tuntee itsensä hyväksi potilaaksi, onhan hän käynyt vuosittain tässä tuolissa rentoutusharjoituksissa. Tällä kertaa P.Mummo on täällä siksi, että puruhampaan amalgaamilla paikattu osa otti äitienpäivän sushiaterialla hatkat ja katosi omia aikojaan jäljettömiin.

Pora kirskuu ja jyrisee tyhjässä kolossa. Piikitetyn hampaan hermo on viileenä eikä ei sano siitä mitään, mutta kaikki muut mummonhermot ovat piripinnassa. Viereen kärrätään tietokone, jolla kolohammas naapureineen koodataan. Työskentelytunnin loppupuolella alkaa alaleuka jo väpättää väsymyksestä. Mummo miettii taas, mikä ihmeen masokismi saa ihmisen suostumaan tämmöiseen vapaaehtoisesti ja vielä maksamaan siitä.

Mummo käy nukkumassa yön yli omassa sängyssään, jossa rentoutuminen onnistuukin paremmin. Seuraavana päivänä 3D-tulostimen muotoilema posliiniosa istutetaan paikalleen valmiiksi perattuun koloon. Tulos näyttää ja tuntuu hyvältä. Nytpä voi vastata, kun joku kysyy onko jotain hampaankolossa: – Juuei, pelkkää posliinia.

Naapuritalon pihassa, tonttiemme rajalla, möyrii jumalattoman iso Kone. Viimeinkin! Vuosia sitten vastapäätä asujat vetivät moottorisahalla tonttien rajalla alunperin olleen orapihlaja-aidan maan tasalle ja myrkyttivät juuret. Kuvaan kuuluu, että meiltä ei kysytty mitään. Äkkiä vain näkösuoja oli poissa ja tilalla innokkaasti nokkosia puskeva kannokko. Keskustelut ja kyselyt tuottivat purukumipallovastauksia: joo laitetaan laitetaan kunhan keritään. Vuodet kuluivat, taloyhtiömme hallitus viritteli keskustelua joka kevät, joko nyt.  – Joo laitetaan laitetaan. Ei muuten, mutta kun taloyhtiömme ikkunoiden edessä on heidän parkkipaikkansa aamu- ja iltaliikenne. Onneksi meidän huoneistoissamme olotilojen ikkunat ovat oman pikku pihan puolella.

Miten nämä tonttien rajanaapuruudet muilla hoitunevat. Luulenpa että sanomista löytyy puolin ja toisin, joskus ihan lakitupaan asti. Kerrostaloissa on puolestaan ovinaapurit, seinä-, katto- ja lattianaapurit. Haasteita riittää naapuruussuhteissa läpi ihmisen asumishistorian.

(PS. Otsikon lause jäi elämään Esikoisen ja Kuopuksen taaperovuosilta.)

Kuuntelin teologian ylioppilaan saarnasäikeitä päivän aiheesta kotikirkon penkissä. Ei ole tämä helpoimmin sulavaa peruskauraa tulevalle papille harjoitussaarnan aiheeksi. Jumalan kolminaisuus on teesi, johon joutuu usein palaamaan. Tänään tajusin taas saarnaa kuunnellessa, miten kolminaisuus on käsitettävissä. Ei sitä suoraan saarnassa näin ilmaistu, mutta ajatusten jatkumoksi kiteytyi mielessäni: Jumala puolestamme ja vertaiseksemme annettu, Jeesus Kristus; Jumala meissä ohjaavana ja vaikuttavana, Pyhä Henki, joka tekee uskon eläväksi. Tätä kautta kaikessa läsnä oleva jumaluus tulee käsitettäväksi.

Messua väritti nuorten läsnäolo. Viitisenkymmentä isoiskoulutuksen läpikäynyttä siunattiin tehtäviinsä tulevan kesän ripareille. Laulettiin virsien ohella reippaita nuorten veisuja, nuoret lukivat omia esirukouksiaan ja päivän raamatuntekstit. Katselin nuorta seurakuntaa. Kauniisti pukeutuneita ja kammattuja tyttöjä kaksikolmasosaa koko joukosta. Poikien joukossa kolme pukuun sonnustautunutta, muutamilla siistit farkut ja valkoinen paita, joillakin arkinen t-paita. Normaaleja, iloisia nuoria ihmisiä.

Ajattelen lämpimästi kaikkia nuoria, joita Suomen seurakunnissa siunataan tänään tärkeään riparilaisten rinnalla kulkijan tehtävään. Siinä he toteuttavat Kristuksen esikuvaa.

tuomet kukkivat ja syreenit, tunnen tuoksuhenkäyksiä. pihassa lemmikkien kukkalapsoset ovat nostaneet taivaansiniset silmänsä aurinkoa kohti. niitä katsellessa tulee optimistinen olo: ehkä vielä on viattomuutta jossain, onhan. ylhäällä riittävän kaukana, ihmisen likaisten käsien ulottumattomissa purjehtii valkoisia pilvihattaroita. päivä on hiljaisesti lämmin. kyllä, kesä on täällä.

kipeä alkoi nielusta, sitten se koetteli lihakset ja nivelet. ihminen on hatarasti koossa. kun joku silmin havaitsematon virus horjuttaa systeemin tasapainoa, se on oikeastaan vain sisäinen huomautus: voisit edetä rauhallisemmin.

1

Useampikin taho on pitänyt Angry Birds-elokuvaa rasistisena ja maahanmuuttovastaisena. Red suhtautuu epäluuloisesti lintusaarelle saapuviin possuihin, vaikka porsaat käyttäytyvät mitä ystävällisimmin. Redin ennakkoluulot osoittautuvat oikeiksi, possut ovat umpikieroja valloittajia. Sota alkakoon. – – – Kun vauhtiin on päästy elokuvasta on löytynyt myös terroristeja, natsisymbolismia ja Yhdysvaltain sotahulluuden ihannointia.

– Mitä tuohonkin nyt sanoisi, itse elokuvaa näkemättä. Vaikka, no huhhuh. Ettei vain kateus puhuisi. Ehkä olisi aiheellista tarkastella myös japanilaisia, kiinalaisia ja amerikkalaisia animaatioita, jos vaikka.

2

Nuori ensisynnyttäjä kuoli hätäsektion jälkeiseen massiiviseen verenvuotoon Helsingin Kätilöopiston sairaalassa. Hoitovirheperustainen rikosilmoitus on tehty ja oikeudenkäynti on meneillään. Uutisen mukaan jouduttiin hätäsektioon, jonka jälkeen äidin tila romahti.

– Tämä ei pitäisi olla mahdollista, mutta tapahtui silti. Syytteessä oleva hoitohenkilöstö kiistää tietenkin syyllisyytensä. Hoitajat ja lääkärit ovat toki ihmisiä vain, mutta ilmeistä on, että kohtalokkaita virheitä on tehty.