Kahtena päivänä peräkkäin on Pissismummo jäykistellyt hammaslääkärin tuolissa. Jäykistellyt, nimenomaan. Mikä on, kun ihminen ei osaa siinä rentoutua, vaikka kellistetään oikoisekseen silmät tummien lasien piilossa, ja vienosti soi musiikki taustalla. Takaviistosta, näkymättömästä kulmasta ohjailee ammattihenkilö työkaluarsenaaliaan suuta kohti.

– Purukalustoa on hyvä pitää kunnossa, toteaa kokenut nainen maskinsa takaa. Hetken Mummo tuntee itsensä hyväksi potilaaksi, onhan hän käynyt vuosittain tässä tuolissa rentoutusharjoituksissa. Tällä kertaa P.Mummo on täällä siksi, että puruhampaan amalgaamilla paikattu osa otti äitienpäivän sushiaterialla hatkat ja katosi omia aikojaan jäljettömiin.

Pora kirskuu ja jyrisee tyhjässä kolossa. Piikitetyn hampaan hermo on viileenä eikä ei sano siitä mitään, mutta kaikki muut mummonhermot ovat piripinnassa. Viereen kärrätään tietokone, jolla kolohammas naapureineen koodataan. Työskentelytunnin loppupuolella alkaa alaleuka jo väpättää väsymyksestä. Mummo miettii taas, mikä ihmeen masokismi saa ihmisen suostumaan tämmöiseen vapaaehtoisesti ja vielä maksamaan siitä.

Mummo käy nukkumassa yön yli omassa sängyssään, jossa rentoutuminen onnistuukin paremmin. Seuraavana päivänä 3D-tulostimen muotoilema posliiniosa istutetaan paikalleen valmiiksi perattuun koloon. Tulos näyttää ja tuntuu hyvältä. Nytpä voi vastata, kun joku kysyy onko jotain hampaankolossa: – Juuei, pelkkää posliinia.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.