Aurinkoista. Pyöräilin asemalle seitsemässä minuutissa ja siitä junalla keskustaan 23 minuutissa. Senaatintorilla oli tekeillä jotain, liikkeellä oli paljon väkeä ja kymmenittäin tilausajobusseja. Leidit treffasivat Aleksanterin patsaalla, mikä oli nyt huono valinta, kun siinä oli hillitön ryysis kameran kanssa poukkoilevia turisteja. Viidettä päivää auki oleva uusittu Kaupunginmuseo Katriinankadun ja Aleksanterinkadun kulmassa oli sekin tupaten täynnä. Harvoin on mikään museo niin värikkään väen kansoittama kuin tämä nyt: opiskelijoita, koululaisia, lapsiperheitä, mummoja ja pappoja ja erittäin paljon monikulttuurista aikuisväkeä.

Museon mielenkiintoisin osio meille oli neljännen kerroksen  Aikakone ja Helsingin Valitut palat. Siitä kun viimeksi kävimme Sederholmin talossa, paikka oli kokenut täydellisen ja dramaattisen muodonmuutoksen. Sisällä leijui yhä vahva maalintuoksu. Haahuilimme sisäpihoilla ja kurkistimme Bockin talon pikku liikkeisiin, jotka ovat pullollaan mitä hienointa taidekäsityötä ilman ainuttakaan ostajaa. Kahvit juotiin Fasulla tällä kertaa. Sielläkin oli ryysis ja meteli melkoinen. Kesän alottajaisjätskit nautimme perinteisesti Espan lippakiskalla. Aurinko paistoi, nuoret ja äidit vauvoineen  lojuivat nurmikolla pikku ryhmissä. Taivas oli niin sininen ja lehmukset niin vihreät. Kesä oli tullut Stadiin.

Satelee.

Taloyhtiön kunnokkaat miehet levittelivät talkoohengessä eilen kivituhkaa pihakäytäville. Me olimme lähdössä kotoa toisaalle. Niinpä se nykyään on, ettei ole pyhäistä vapaata ihmisillä, korkeintaan jouluna. Kaikki muut entisvanhaiset pyhäpäivät palvelevat ihmisen työtä, kulutusta ja huvittelunhalua. Onneksi sentään meilläkin talon ns. viralliset  talkoot järjestetään syksyin keväin lauantaipäivänä. Siihen kuuluu päätteeksi myös sosiaalinen aspekti, eli makkaran grillaus  oluen kera. Olen huono tässä sosiaalisen kanssakäymisen lajissa. Asumisen alkuvuosina pyysin, että juomavalikoimaan sisällytettäisiin myös kivennäisvettä. Hankintavastaavat unohtivat ne säännönmukaisesti. Opettelin juomaan olutta makkaran kanssa, mutta porukkajuomingeissa en pitkään viihdy. Nykyään olen jo vapauttanut itseni sekä talkoista että sen sosiaalisesta aspektista.

Eilinen lätkämatsi Slovakiaa vastaan sujui taas MM-alkupelien perussysteemillä.  Suomen joukkueella on hyvä peruskunto ja se pyrkii pelaamaan kurinalaista jääkiekkoa. Vastustajana on milloin minkin maan mailanhuiskijoita, jotka parhaansa mukaan sotkevat kuvioitamme. Niinpä peli on ajoittain yhtä hurlumheitä laidasta laitaan. Kun vastustaja alkaa väsähtää omaan nokkeluuteensa, Suomi-pojat takovat voittomaalit. Huomenna tulee vastustajaksi oikeita pelimiehiä. Tulee hikinen taistelu jokaikisestä maalista – ja parhaassa tapauksessa kaunista jääkiekkoa.

kesä herkimmillään. luonto sateesta virkistynyt, ja ihminen kevättöistä väsynyt. kitkettyjä voikukkia, sammalet myllätyt ja mustaa multaa.

oi liekki, pyhä leimahdus, / sydänten riemu, uskallus! / heikkoja uskoon rohkaise, / murheemme huone valaise / halleluja!

(virsi 114;5)

No, olipa kerran taas perjantai kolmantenatoista päivänä kevätkuuta. Sekö vai mikä mahtoi saada Ylen ykköskanavan perjantaiohjelman toimittajauntuvikot tarttumaan raskaan sarjan aiheeseen. Ja ketäpä siellä olikaan haastateltavan tuolissa: naurullaan kuolemaa härnäävä ’jääräpäänainen’ – ja vanha kunnon kommunistiveijari, ent. europarlamentaarikko, joka on jo useammassakin tv-ohjelmassa käynyt avautumassa poikansa kuolemasta ja puhumassa aktiivisen eutanasian laillistamisen puolesta. Ohjelma sisälsi myös hyvin tehdyn lyhytdokkarin Kunnes kuolema meidät erottaa, ja obduktiolääkärin haastattelusta poimittua faktaa ihmisruumiista kuoleman jälkeen. Monelle nuoremmalle katsojalle ruumiin kuoleman faktat saattoivat olla yllättäviäkin. Kommenttipuheenvuoroja saivat sairaalapastori, psykologi, Exitus-yhdistyksen puheenjohtaja sekä muuan naiskuoro, joka hymisi aiheeseen liittyvää musiikkia. Ohjelman parasta antia oli herkistelemätön, ennakkoluuloton, kunnioittava suhtautuminen aiheeseen.

Kuolemasta voi puhua kansojen mittakaavassa sotien tai katastrofien kautta tai yksilöä kohtaavien fataalien sairauksien, onnettomuuksien kautta. Helpointa lienee kuoleman tilastollinen tarkastelu. Asiaa voi lähestyä myös filosofisesta tai teologisesta näkökulmasta. Läheisen kuolema on ihmiselle kokemuksellisesti väkevä tilanne, sen jättämä suru saattaa olla ajallisesti pitkä, yksilöllisin muodoin ilmenevä prosessi.

Aiheen nosto keskusteluun on tärkeää, sillä kuolemalla on yhä tabuluonne. Siksi kuoleman kohtaaminen erityisesti ennen tilastollisesti keskimääräistä elinikää on ihmiselle järkytys. Oman kuolemansa tapaa voi toivoa, joskus toive toteutuukin, mutta kohtalo on lahjomaton.  

Eteisaulassa juhliin saapujat toivotettiin tervetulleiksi ja sankarit saivat ruusun rintaansa. Kirkkoherra toivotti vielä yhteisesti salintäyden seurakuntalaisia tervetulleiksi viettämään 70 ja 75 vuotta alkuvuodesta täyttäneiden ja täyttävien juhlaa. Suurten ikäluokkien kansaa on kaupungissamme runsaasti. Monet muuttivat pääkaupunkiseudulle muualta 80-luvulla, rakensivat perheelleen talon tai ostivat perheasunnon ja asettuivat aloilleen. Uinuvan pikkukaupungin koulut täyttyivät, elämä vilkastui ja heräsi vireään kasvuun.

Juhla eteni keväisten ikivihreiden laulujen, mainioiden sketsien ja pakinan irrottelemassa hyväntuulisessa ilmapiirissä. Arvokkuutta toivat Janne-kanttorin upeasti laulamat Sibelius- ja Merikanto-bravuurit. Pöytänaapureina saattoi olla ennestään tuntemattomia ikätovereita, mutta juttu luisti mainiosti kahvitauolla, ja puheensorina lainehti isossa salissa. Kunkin pöydän päässä istui seurakunnan työntekijä, joka huolehti kahvin tarjoilusta ja kyseli kuulumisia. Kakkukahvien jälkeen jokainen synttärikutsun saanut sai vielä seurakunnalta kirjalahjan. Tilaisuus päättyi Kristiina-papin sydämelliseen siunaukseen ja yhteiseen  virteen Soi kunniaksi Luojan.

Kiitos kotiseurakunnalle miellyttävistä synttärijuhlista!

Ajelin pyörällä Systeemin fysioterapeuttia tapaamaan. Todettiin käden liikeratojen laajentuneen, ja puristusvoiman palautuneen lähes oikean käden tasolle. Vielä yksi kortisonipiikki lääkäriltä ja sitten katsotaan mille tasolle käden toimintakyky päätyy. Itse mittaan kuntoutumista sillä, mille hyllylle saan käden nousemaan keittiössä. Ei huono!

Naapurin kanssa vaihdettiin säärepliikit tänään päivällä.
Mie: – Onpa taasen ihana päivä! Taidan lähteä pyöräilemään.
Naapurinmies: – No on, on. Lämmintä piisaa. Mutta huomenna on ennustettu jo viilenevän taas.  
Mie: – Haitanneeko tuo, sepä on vasta huomenna. Semmoista se on toukokuussa.  Keväiset päivät on ihania viileinäkin.

salaisuudet paljastuvat. kukka aukenee auringolle, ei vihanpyörteille, ei kylmään tuuleen, ei piiskaavaan raesateeseen. sielunkukka on yhtä herkkä, vain rakkauden aurinko sen kauneuden kutsuu esiin ja se antautuu.

hyvää äitienpäivää kaikille; pienten ja isojen lasten äideille ja isille; heille, jotka olisivat tahtoneet olla äiti ja heille, jotka ovat äsken menettäneet äitinsä.

Ystävä kauempaa kävi kylässä. On hienoa, että ystäväpiirissä on useita ihmisiä, kullakin on oma korvaamaton, uniikki paikkansa. Joskus ajattelen, että ehkä olen tehnyt joskus jotain oikein, kun olen nämä ystävät saanut ja ystävyytemme on sykkinyt läpi pitkien vuosien ja monien elämänvaiheiden.

Erikoista, että puhuimme aika paljon kuolemasta. Se lähti siitä, kun totesimme sitten viime tapaamisemme kummankin olleen saattamassa jotakuta läheisistään. Päädyimme keskusteluun minkälaisen kuoleman itse tahtoisimme, jos saisimme valita. – Nopean äkkilähdön, sanoi ystävä. – Lyhyen sairauden ja lähimpien hyvästelymahdollisuuden, sanoin puolestani. Lapsuusmuistoissamme, joista myös tällä kertaa pitkään puhelimme, on paljon yhtymäkohtia, samoin monissa muissa elämänjaksoissa tahoillamme. Sekö meidät on ystävystyttänytkin, ajattelen nyt, kumpikin tajuaa toisen kokemukset omiensa läpi.  

Työssäni kohtasin useita masentuneita ihmisiä, jotka surullisina totesivat, ettei  heillä ole yhtään läheistä ihmistä, jota voisi kutsua ystäväksi. – Juuri nyt lähelläsi on myötätuntoinen ihminen, et ole yksin maailmassa, saattoi siihen vain sanoa.

Kuunnellaan toisiamme, annetaan toisillemme myötätunnon hetkiä.

Meidän yhteiset hulabalooviikot ovat edessä, nämä lätkän MM-koitokset ruudun ääressä. Tänään lämmiteltiin jo Suomi-USA-ottelulla. Ilo oli katsella uuden joukkueen otteita, ja pelin lopputulemakin oli suotuisa.

Samaan saumaan sattuvat kodin myyntiviikot. Näytöissä käy välittäjän kokemuksen mukaan usein ihmisiä, jotka listaavat lähinnä asunnon puutteita. Onneksi niitä ei tässä asunnossa enää paljon ole viime vuosien remonttien jäljiltä. Jos ei tykkää jostain oleellisesta asiasta huoneistossa, miksi yleensä mennä näyttöön. Oleelliset seikathan ovat tiedossa jo ilmoituksen perusteella. Olemme käyneet parilla näytöllä ja hakeneet lähinnä asioita, jotka vastaavat nykyistä paremmin tarpeitamme tässä elämänvaiheessa.

Oi, miten kevät tuhlailee lämpöään. Miellyttävää – ja haikeaakin – istahtaa kahville aurinkoiselle patiolle, katsella valkovuokkojen puhtaita kukkakasvoja.

nuppu kätkee kukan salaisuuden. jokin kaunis ja lämmin päivä kutsuu esiin väri-ilon. mielessäni on muita nuppuja, jotka odottavat aukeamistaan. kaikella on aukeamisensa aika, joka asialla auringon alla.

vappuaamun aurinko loistaa kirkkautta ja hyväilevää lämpöä. aamuhetket ovat täynnä rauhaa  ennen kuin kaupunki herää kohmelostaan.