tuomet kukkivat ja syreenit, tunnen tuoksuhenkäyksiä. pihassa lemmikkien kukkalapsoset ovat nostaneet taivaansiniset silmänsä aurinkoa kohti. niitä katsellessa tulee optimistinen olo: ehkä vielä on viattomuutta jossain, onhan. ylhäällä riittävän kaukana, ihmisen likaisten käsien ulottumattomissa purjehtii valkoisia pilvihattaroita. päivä on hiljaisesti lämmin. kyllä, kesä on täällä.

kipeä alkoi nielusta, sitten se koetteli lihakset ja nivelet. ihminen on hatarasti koossa. kun joku silmin havaitsematon virus horjuttaa systeemin tasapainoa, se on oikeastaan vain sisäinen huomautus: voisit edetä rauhallisemmin.

kesä herkimmillään. luonto sateesta virkistynyt, ja ihminen kevättöistä väsynyt. kitkettyjä voikukkia, sammalet myllätyt ja mustaa multaa.

oi liekki, pyhä leimahdus, / sydänten riemu, uskallus! / heikkoja uskoon rohkaise, / murheemme huone valaise / halleluja!

(virsi 114;5)

salaisuudet paljastuvat. kukka aukenee auringolle, ei vihanpyörteille, ei kylmään tuuleen, ei piiskaavaan raesateeseen. sielunkukka on yhtä herkkä, vain rakkauden aurinko sen kauneuden kutsuu esiin ja se antautuu.

hyvää äitienpäivää kaikille; pienten ja isojen lasten äideille ja isille; heille, jotka olisivat tahtoneet olla äiti ja heille, jotka ovat äsken menettäneet äitinsä.

nuppu kätkee kukan salaisuuden. jokin kaunis ja lämmin päivä kutsuu esiin väri-ilon. mielessäni on muita nuppuja, jotka odottavat aukeamistaan. kaikella on aukeamisensa aika, joka asialla auringon alla.

vappuaamun aurinko loistaa kirkkautta ja hyväilevää lämpöä. aamuhetket ovat täynnä rauhaa  ennen kuin kaupunki herää kohmelostaan.

keikkuen tulevi. lauantai alkoi aurinkoisena. kohta satoi lumiryynejä ja iltapäivällä räntääkin. taivas mutruili mustin pilvin, ja ukkonen räsähteli kiukkuisesti. kovin usein ei huhtikuu tarjoile ukkossäätä, se loi erityislaatuisen tunnelman.

kokeilemme miltä tuntuu, kun kaikkialta kotoa korjataan pikku tavarat, valokuvat, osa tauluistakin pois näkyviltä. kyllä se tuntuu! – ihmeen hyvältä. ihan kuin olisi hiljaisempaa ja helpompi hengittää.

pihoille on purskahtanut krookusten värikirjo. sinivuokot, kaikissa sävyissä taivaansinisestä tummaan lilaan, ne ovat minulle kevätairut. toinen meistä taas huomaa aina syreenin lehtisilmut. betty-ystäväni sanoo, että hänelle kevät tulee valkovuokkojen kera. jollekin muulle se on leskenlehden tarmokas pikku aurinko tai puronvarren rentukka. monelle meistä kevään tuovat muuttolinnut; joutsenet, kurjet ja ne laulavat pikkulintuset… kukin poimii keväänsä kaikin aistein. ken kehottikaan katsomaan lintuja ja kukkia, oppimaan niistä yksinkertaisuutta, luottamusta, tehtävänsä täyttämisen iloa.

Tänään aamukahvin jälkeen lähdimme auringon houkuttelemina sauvalenkille. Ulkona oli kahdeksan lämpöastetta, ja tiaiset konsertoivat. Metsäpolut olivat vielä vaarallisesti jään peitossa, joten etsiydyimme metsän laitaan sulalle hiekkatielle. Iltapäivällä kävimme tutustumassa kotikaupungin nepalilaiseen ravintolaan, joka oli ihan täynnä asiakkaita. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon! Kaikkea ei jaksettu, pyysimme loput mukaan. 

On jotenkin täyteläinen olo henkisestikin. Ei ole tarvittu erityistä ohjelmaa, on kuljettu passiomusiikin ja ortodoksiveisujen myötä pääsiäiskertomuksen matkaa, ja levätty kaikesta touhuilusta. Näin on hyvä.

Arvokas ikoniliina roihahti tuohuksesta eräänä päsiäisenä

Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi…

Pääsiäisen sanoma on sanoma kuoleman voittajasta ja iankaikkisen elämän mahdollisuudesta kaikille, jotka uskovat. Kirkon voi polttaa, mutta sen sanoma ei pala tulessakaan.

Rakkauden, armon lähde Jeesus ompi pohjaton. Ken ois kuollut synnin tähden, niin kuin Jeesus kuollut on. Ken ois eestä pilkkaajainsa, vainoojainsa, murhaajainsa käynyt kovaan kuolohon.

Jeesus on sen yksin tehnyt, yksin hän, ei kukaan muu. Hän on vaivat, tuskat nähnyt, joit ei kertoa voi suu. Nöyränä hän kaiken kantoi, nöyränä hän henkens antoi vuoteenansa ristin puu.

(Vuoden 1943 virsikirjan virsi 68)

aamulla käymme kalakaupassa ja prismakaupassa, iltapäivällä ehtoollismessussa kirkossa. arjen ja pyhän taite on tässä päivässä. vaikka toivottelemme tutuille hyvää, iloista, hauskaa, riemukasta, rauhaisaa pääsiäistä, siihen on vielä matkaa. on mentävä yli pitkänperjantain maantasaan laskeutuneiden tuntien, yli lauantain, hämmentyneiden kysymysten pyöriessä mielessä. jos Jumala ilmaisee itsensä kansojen johdatuksessa ja kohtaloissa (katekismus), mitä Jumala siis itsestään ilmaisee tämän aikakauden melskeissä?