monet meistä lapsenmielisistä uskovat joulupukkiin ja tonttuihin. vanhemmat kehräävät lapsilleen tarinoita, miten tontut kurkistelevat nurkista ovatko lapset kilttejä, ja joulupukista, joka kiltteysperusteella antaa lahjoja. ihanaa satua!

monet meistä lapsenmielisistä uskovat myös joulun suureen tarinaan Beetlehemissä syntyneestä maailman vapahtajasta, joka elämällään ja opetuksellaan antoi esimerkin, kuolemallaan lunasti ihmiset vapaiksi pahan vallasta ja sovitti ihmisten teot jumalan oikeusistuimen edessä. ihana mahdollisuus jokaiselle, joka uskoo. 

Voi että, olisi edes se talvi! Mutta joka tapauksessa tänään on vuoden lyhin päivä, siis auringonnousun ja -laskun ajoin mitattuna. Niinpä toivoa vain voi, että tuleva vuosi alkumetreillään toisi muutaman sentin luntakin.

Tänään käymme etsiskelemässä joulun kalatarjottimelle jotain hyvää. Ihmettelen joka vuosi miksi kalastajat lahjoittavat ison petokalan presidentille jouluksi. Eikös se ole niin, että mitä isompi hauki, sen puisempi liha. Meille ei silakkakaan maistu, ehkä se graavilohi olisi syöjien mielestä paras, jollei sitten siikaa satu saamaan.

Joulurattaat ratisevat kaupan ja kodin väliä. Tänään haettiin tilattu kinkku omaan kellariin, toissapäivänä kuusi pihaan odottelemaan. Kaupan kuitti oli ennätykselliset puoli metriä pitkä. Muistin taas, miksi oli niin mukava lähteä joulupakolaiseksi.

Tontut käyvät näinä aikoina tuomassa postilaatikkoon mitä ihanimpia korttitervehdyksiä ja ylläreitä. Lystiä se. Tontut myös joulukiireissään tuppaavat sekoilemaan nimien ja osoitteiden kanssa. Nääs meillä kummallakin on virallisesti ikioma nimi, mutta harvoin ne tulevat oikeassa muodossa. Kaikki mahdolliset versiot on varmaan nähty. Tänään viimeksi tuli kortti, jossa Toinen oli saanut minun sukunimeni. Hän kulkee tonttujen kirjoissa useimmiten kutsumanimellään,  mutta virallinen versio lipsahtaa yleensä pikkuisen pieleen. Tästä aiheutuu meille vain ylimääräistä lystiä, ei pahaa mieltä ollenkaan. Kiitos kaikille tontuille!

kynttilä kynttilältä valo kasvaa kohti joulua. ensimmäinen on hoosiannakynttilä, toinen joulun aavistus, kolmas joulun odotus, neljäs joulun valmistus. neljä yötä jouluun! ja tänään lauletaan kauneimpia joululauluja kaikissa kirkoissa, meilläkin. kokemus on, että laulut sytyttävät joulumielen, ja osallistuminen on enemmän kuin kuuntelu.

Pissismummolasta eri hyväiset joulunaluspäivät itse kullekin! Muuten olis kuulkaa ihan mukava ootella aattoa, sen aamuhämärää, kodikasta vesisateen lotinaa ja iltahämärissä sytytellä lyhtyihin tulia, vaan nämä edeltäväiset päivät piinaavat sisikuntaa. Pissismummon sisäinen Ikimuori koputtelee omatuntoa, joka siitä herkistyy näkemään vuoden aikana kerääntyneet tomukerrokset paikoissa, mihin Poikakaverin jokaviikkoinen imurikierros ei ulotu.

P.Mummo on erittäin hyvin valmennettu tässä siivousasiassa, aseptisen opin käynyt ja äitinsä perinnevalmennuksen saanut. Niinpä Marttojen muinoin julistama vapautus kaappien nuohoamisesta jouluksi on langennut otolliseen maaperään Pissismummolassa.  Tosin sillä perusteella, että kaapinnuohousoperaatio on vain siirtynyt toiseen vuodenaikaan.

P.Kaveri lähti imurikierrokselleen pahaa aavistamatta. P.Mummo huuteli oman toimensa ohessa ohjeita: hei, jalkalista kans! entäs vitriinin ja pianon alta! keittiön matto pitää raikastaa ulkona! Kun Poikakaverin pään päälle alkoi kerääntyä jo enteellistä mustaa pilveä, Mummo ymmärsi pitää taukoa. Vihjaisi vielä sentään vaivihkaa, että lattian pyyhkäisy kostealla makuuhuoneista saattaisi friskata mukavasti. Itse heilui hän siivousliinoineen sisäovien kimpussa, kunnes selkä muistutti taas, miksi tätäkään ei tehdä joka viikko.

Kun imuri oli päässyt viikkovapaalleen siivouskaappiin, Poikakaveri lähti kuusen hakuun ja Mummo asettui vaakasuoraan joogamatolle puhtaalle lattialle oikaisemaan selkää. Siitä olikin erinomainen näköala kirjahyllyn päälle, jossa odotti vuoden pölykerrostuma ja lamppuun, johon ei ollut koskettu sitten viime joulun…

Pissismummo huokasi syvään, sulki silmät ja vaiensi omantunnon vastaansanomattomalla perusteella: emme vietä joulua kaappien ja hyllykköjen päälläkään. Armollista joulua kaikillen!

Ylen Teemalla on esitetty syksyn aikana kaksi kautta hienosta ranskalaisesta tv-sarjasta Tapahtukoon sinun tahtosi. Se on aikalaistarina katolisen kirkon pappisseminaarilaisista, joiden kamppailua kutsumuksensa kanssa opiskeluaikana ja vasta valmistuneina kirkon työntekijöinä sarja kuvaa aidosti ja pieteetillä. Sarja koskettaa syvästi  kirkon sisäpiirien valtataistelua, paavin asemaa Vatikaanissa, kirkon taloudellisia ongelmia ja eettisiä ongelmia, joita vanhoilliset pyrkivät piilottamaan.

Minulle sarjan seuraaminen on ollut äärettömän kiintoisaa ja terapeuttista. Väitän, että näin syvällistä ja hienosti toteutettua kuvausta aidon hengellisen kutsumuksen ja kirkon valtarakenteiden ristiriidasta ei ole tehty aiemmin. Sarjan toteutus antaa toivoa vanhoillisen ja luutuneen kirkon uudistumisesta nuorten työntekijöidensä mukana. – Sarjan kaksi kautta  uusitaan Teemalla 28.12. alkaen ja kolmas kausi on nähtävissä Yle Areenassa. 

Olin tänä aamuna kotikirkossa seuraamassa nuorisotyön porukan valmistamaa joulunäytelmää. Tarinaa johdatteli aasi Kadur ihanan villillä ja luovalla tyylillä, jossa oli moderniin maailmaan liittäviä näkökulmia erilaisesta perheestä. Itse joulun suuri kertomus keskushenkilöineen sujui perinteisen arvokkaasti, ja yleisö osallistui joululauluihin tekstiin sopivissa kohdissa.

Kirkosta jatkoimme seurakunnan työntekijöiden joululounaalle, jonne myös eläkkeellä olevat oli kutsuttu. Perinteinen jouluateria maistui toki, mutta parasta olivat kohtaamiset entisten työtovereiden kanssa, joista monia ei vuoden mittaan muuten tapaakaan. Aika monella meistä, naisista varsinkin, oli kerrottavaa toisillemme lapsenlapsien edesottamuksista.

Aasi kertoi odottavansa kiihkeästi aikaa, jolloin saisi viedä Jeesus-lapsen ratsastusretkelle. Moni meistä isovanhemmista on saanut olla koulurepun tai harrastekassin kantajana, sylinä ja leikkikaverina lapsenlapsille. Aasin näkökulma jouluun voisi olla antautuminen lapsen tavoin ihmettelemään mistä joulukertomus tässä ajassa oikein puhuu.

Kuva LuontoPortin sivustolta

Istumme sunnuntaiaterialla ikkunan ääressä, kun huomioni kiinnittyy pihavaahteran rungolla häärivään pikkuiseen lintuun. Sen vatsa on valkoinen ja selkä puun rungon värinen, ruskean ja harmaan kirjava. Huomioni herätti linnun tapa tutkia runkoa järjestelmällisesti puoleen väliin, sitten se pudottautuu äkisti alas ja aloittaa saman vikkelän kiipeilemisen. LuontoPortin sivustolta laji oli helppo tunnistaa liikkumistapansa perusteella: puukiipijä. Mitenkään erityisen harvinainen se ei Etelä-Suomessa ole, mutta pihassamme tuota en ole nähnyt aiemmin. Lajin  muuttoaika on normaalisti syys-lokakuussa, mutta tämä yksilö ainakin on myöhästynyt lähdössä ja tuuminee, että tarkeneehan täälläkin.

mistä ihmiset saavat jouluperinteensä? mistä syntyy boikotti, tarve paeta kliseiseksi koettua juhlimisen tapaa? mistä halu mitätöidä toisten kokemus?

miksi moni kokee joulun rasitteena, velvollisuuksien ja täytymisten tukahduttavana sumana? miten olisi mahdollista löytää joulun yksinkertainen ilo, se pieni liekki pimeässä?

eräs ystävä kirjoitti tänään: minä rakastan joulua.

Toinen tulee kauppareissultaan hyväntuulisesti hyräillen: vettä tulvillaan on raikas talvisää… Ikkunasta näkyy tod. surkeusmaksimi: sadevettä tulee jo räystään yli. Milloinkahan joulukorttimaisemat olisivat totta pääkaupunkiseudullakin?

Joulukorteista puheen ollen. Meiltä lähtee yleensä minun valitsemiani ja kirjoittamiani kortteja. Toinen osallistuu osoitelistan tulostukseen ja raapustaa puumerkkinsä toivotusten alle. Kerran hän joutui valitsemaan muutaman kortin. Siitä riitti hupia pitkäksi aikaa.

Havaintoni mukaan vuosi vuodelta vähenevät joulukorteissa perinteiset seimiaiheet ja rekiajelut joulukirkkoon. Sen sijaan lumimaisemia riittää sekä tonttuja ja enkeleitä. Yhä vaikeampaa on löytää modernia joulunviettäjää puhuttelevia tunnelmallisia kuvia.

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka saavat aikaan omataidekortteja. Niiden ääressä toistaitoinen mykistyy. Saatan kyllä käväistä joulun alla Sinoperissa, mutta siperrysrompe nostaa aina tuskan hien otsaan. Aikaahan olisi, mutta taitoakin tarvittaisiin. Palaan suosiolla valmiiden pariin.