P7043530

kun taivaalta tulee räntäräiskäleitä on hyvä aika muistaa, että aurinko silti on. jossakin tuolla harmaan pilvipeiton yllä on aina kirkasta. toisaalta, räntäaamujen rauhoittavassa tunnelmassa on oma viehätyksensä.

  • Onpa hauskasti sanottu räntäräiskäleitä 🙂 Jossain paistaa aina aurinko. Räntäaamut voi tosiaan kokea rauhoittavana, eritoten vapaapäivinä. Silloin voi luvan kanssa jäädä peiton alle loikoilemaan ilman kiirettä.

    Kommentin jätti Nainen kuvastimessa · sunnuntaina 3. huhtikuuta @ 17:08

  • Ja aina huhtikuu on kuukausista julmin: tulee rännästä silkkaan auringonpaisteeseen!

    Kommentin jätti vilukissi · maanantaina 4. huhtikuuta @ 10:37

  • Mikä runo se onkaan, missä sanottu, että huhtikuu on kuukausista julmin. Minun mielestäni julmin kuu on kyllä marraskuu, ei toivoakaan valosta.

    Kommentin jätti Tuulamummo · maanantaina 4. huhtikuuta @ 22:32

  • T.S. Eliot on runoilija; säkeestään on tullut kuolematon, vaikka harva meistä taitaa tietää, mihin ajatus tarkemmin ottaen hänen runossaan liittyy. Minun mielessäni huhtikuun julmuus liittyy siihen, että lumien sulaessa maan alastomuus ja rumuus paljastuu karulla tavalla juuri ennen kuin uusi kasvu sen rumuuden kätkee.
    Tuula, totta, marraskuu voi myös olla latistavan julma, kun ”pimeys käy päälle lailla pommikonelaivueen” (kuten Juice sen osuvasti sanoitti).
    Voiko siis ajatella, että kevään ensi julmuus ja syksyn viime julmuus ovat sukua toisilleen – ja sitenkin, että kumpikin väistyy?

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 5. huhtikuuta @ 10:11

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.