Jos haluaa kuulua yleissivistyneeseen lukeneistoon, pitää osallistua kirjamessuille. Niitä järjestetään joka vuosi joulun alla ennen isänpäivää. Tehokkaimmat yleissivistyneet matkustavat Turkuun, kun messut ovat siellä ensin. Pääkaupungin Messukeskuskin saadaan  tuppotäyteen luku- tai muuten vain nälkäisiä, jotka haluavat nähdä suosikkijulkkiksensa lavalla livenä.   
 

Oi, olen minäkin ollut messuilemassa sen verran, että tiedän, mitä tungos on. Olen ymmärtänyt, että kaikenlaiset kirja- ja karjamarkkinat sun muut messut on tarkoitettu innostamaan osallistujaa ostopuuhiin.  Onhan meissä kuluttajissa kosolti niitä, jotka liikahtavat heti, kun tavara on ?erikoistarjouksessa tai myydään ?messuhinnalla? – alennusmyynneistä tai muista hullunpäivistä puhumattakaan.
 

Olen hankala kulutusyhteiskunnan jäsen. Vastustelen vaikutusyrityksiä, olen itsepäisesti omaa mieltäni, kun pitäisi olla samaa mieltä. Jatkan suoraan, kun porukkaa yritetään ohjata oikeaan tai vasempaan. Tutkailen tungoksen liepeillä (kiinnostavia!) marginaalisia yksityiskohtia, kun muut tarkkaavat oppaan osoittamaa pääkohdetta.
 

Kirja on hyvä lahja sellaiselle, joka lukee, ei hanki uutuuskirjaa heti itse ja jonka kirjamaku on tiedossa. Muutenhan kirja palaa paketissa kauppiaan harmiksi tai kustantajan varastoon aleaikoja odottelemaan. Eikä alea nykyään tarvitse kauan odotella.

20081020_27.jpg

Rakas Jumala, ajattelemme nyt edessäsi lapsenlapsiamme ja kiitämme sinua heistä. Kiitos ilosta, jonka he tuovat elämäämme. Kiitos, että saamme seurata heidän kasvuaan ja kehitystään. Lähetä pyhät enkelisi varjelemaan ja ohjaamaan lapsenlapsiamme elämän matkalla. Jätämme lapsenlapsemme ja koko perheen sinun turvallisiin käsiisi.

Kotien rukouskirjan Isovanhempien rukouksesta

Muutosta vaaditaan, mutta sitä ei haluta. Halutaan valtaa. Kun valta on saatu, muutosta ei enää vaadita. Demokratiasta pidetään ääntä, se on sitä, että kansa antaa pienelle sisäpiirille tehtäväksi hoitaa asiat kuntoon. Sisäpiiri hoitaa asiat mieleisekseen, kansa ihmettelee ja purnaa.

 
Oli aika, jolloin turhautunut vallanhalu ruokki herravihaa ja kokonaista siihen perustuvaa ideologiaa. Vastuullisiin asemiin pyritään yhä kiihkeästi, koska valta tuo tyydytystä ja lääkitsee koettujen nöyryytyksien kirvelyä. Kateutta on ja se on uusiutuva luonnonvara. ”Vielä minä näytän” on vahva motiivi mihin tahansa.
 

Koko maailmaa ei saada demokraattiseksi ikinä. Ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta taistellaan ja kun ne on saatu, niistä voi olla monella nerokkaalla tavalla piittaamatta. Ne, joilla ihmisoikeuksia on enemmän, tappavat niitä, joilla oikeuksia on vähemmän. Tasa-arvoisimpia maailmassa ovat ne, joilla on eniten valtaa, rahaa ja ruokaa.


Oikeutta ei edelleenkään saa, jos ei hanki sitä itse. Oikeusjärjestelmä tuottaa myös väärin tuomittuja ja syyttömästi rangaistuja. Syyttömyyttä ja oikeutta kumuloituu muita enemmän valtaa pitäville piireille, kunnes osat näytelmässä vaihtuvat. Syyttömästä tulee ensin syytetty ja ajan myötä syyllinen.


Tulivuori Kytevä Kauna purkautuu aina, kun joku palkitaan. Sehän merkitsee, että joitakin muita ei palkita. Aina voi nonsaleerata joko palkinnon, saajan, antajan tai kaikki kolme. Aina voi kaivaa palkitun menneisyydestä kaiken mahdollisen, joka kelpaa naurettavaksi. Sitä kutsutaan journalismiksi.


Äänestysprosenttien alhaisuutta päivitellään aina vaalien jälkeen. Syyksi löydetään huono sää, uniset, laiskat tai mistään piittaamattomat äänioikeutetut. Poliitikoissa sen sijaan ei ole vikaa, vaalityö on onnistunut erinomaisesti ja kunkin puolueen tilaisuuksissa kentällä on ollut paljon samanmielistä väkeä.


Mielipidetiedustelujen tulokset nostavat milloin kenenkin hiuksia pystyyn. Selityksiä tulvii. Sekä gallupvoittajien että ?häviäjien suosituin kommentti on, että vaaleja ei vielä ole pidetty ja tulokset nähdään vasta vaalisunnuntain iltana. Kohta se taas on nähty.
 

 

Nanalle kiitos ystävällisestä tunnustuksesta! Koskaan ei tiedä missä jonkun sielunsiskon kohtaa…

 

20081024_1.jpg

Aamun posti

20081020_56.jpg

Syntynyt pieni poika äidin ja isin rakastavaan syliin ja turvallisiin käsiin. Syntynyt Iso Ilo isovanhempien sydämeen. Taivaan Isä pientä perhettä siunatkoon

p8214552.jpg

Anna anteeksi

avojaloin, autiolla rannalla 

sadepilven alla 

taskussa mykkä murhe

 kipu hiertää kivistä hiekkaa 

kesä on mennyt 

kylmänsileä viima viitassaan 

pidä pientä sulaa sydämessä

yli talven, uuteen kesään

Tytär hoitajalle. – Hei, voisinko puhua äidin kanssa? – Hän onkin tuossa käytävällä, pyydän sohvalle istumaan, oota hetki – – –

– Hei, äiti, mitä siulle tänään kuuluu?

– Myö oltii jossai retkellä, en mie muista missä. Ko mie en oikei ennää ymmärrä mistää mittää..

– Hoitaja kertoi, että te olitte olleet porukalla pihalla kävelemässä. Siellä on varmaan kaunis päivä niin kuin täälläkin.

– Nii tais ollakkii. Mistäs sie soitat?

– Kotoa soitan. Otin ensin selvää oletko vielä sairaalassa. Sanoivat, että olet päässyt takaisin omalle paikallesi vanhainkodissa.

– En mie tiiä missä mie nyt olen, mutta ihanko mie oisin olt täälä ennenkii..

– Se onkin nyt siun koti, siellä on muitakin, siun ei tarvitse enää olla yksin ja hoitajat pitävät siusta huolta.

– Nii hyö vissii tekkööt, emmie tiiä..

– Mie puhuin hoitajalle, että jos keksisivät siulle jonkin semmoisen myssyn, mikä edes vähän suojaisi päätä, jos satut kaatumaan yöllä vessareissulla. Jos semmoinen myssy löytyisi, pitäisitkö sie sitä päässä yölläkin?

– Emmie tiiä, jos mie en muista. On ne miule ain huivii tuoneet, jotta paa piähäis. On tuos vielä nytkii kuhmuu jälellä.

– Me tullaan siellä käymään parin viikon päästä. Sitä ennen soitan siulle taas joku päivä. Voi hyvin, äiti. Hei, hei.

– Hei, hei, sano terveisii pojilleis ja miehelleis, ain mie teitä muistelen ja kuvvii kahtelen..

Äiti hoitajalle. – Nyt hää vissii lopettaa tään puhelun, otat sie tään luurin, ko mie en tiiä mitäs mie tälle…      –Klik.

 

Henkilökohtaisia mainoksia tipahtelee näinä aikoina tiuhaan Pissismummon ja Poikakaverinkin postilaatikkoon. Mummo ihmetteleiksen, miten niin monella tässäkin kaupungissa on kova hinku päättäjäksi, vaikka tietäähän tuon, että paikkoja on rajallinen määrä. Sitä paitsi tympeä on päättäjän virka, alituista istumista iltamyöhäiseen puheenpölötystä kuuntelemassa. Päättämisen puuhan positiivinen puoli on tilille rapsahtava kokouspalkkio, mutta toisekseen vastaantuleva kuntalainen syleksii perään ja eessä sekä takana päin moitiskelee kehnoiksi uutteroinnin tuloksia.
 

Pissismummolla on ollut kelpo äänestettävä kauniinvärisessä puolueessa ja on vieläkin. Kun niin kovasti informeerattiin paikallisen aviisin vaalikonetta, tuumi Mummo, että jos kysäisisi koneelta ken olisi päättäjäksi parhain. Vaan mitäs. Läjäpäin avoimia kysymyksiä oli tarjota vaalikoneella. Ittekkös tässä pitää ratkoa kaikki kaupungin ongelmat, nurisi Mummo, mihin puolestapäättäjiä enää ollenkaan tarvitaan. No, äläs, Pissismummo napsi pallukat kohdalleen ja tärkeyspisteet kaupan päälle. Ja kone valita raksutteli ehdokasta.
 

Mutta mitäs taaskin. Eihän tuo pystynyt päättämään ehdokkaastakaan, mokoma äänilottohärveli. Tarjosi kymmenen uppo-outoa nimeä, että valitse itte näistä. Ja kaikki olivat vääränvärisistä porukoista! Mummo reklamoi Poikakaverille, että vaalikone on värisokea eikä pysty päättämään mistään, mitä semmoisella tekee. – Ei pysty eikä mitään, tuumi Poikakaverikin.
 

Pissimummo hoksaantui kaivelemaan koneen uumenista entis-oivallisen äänestettävänsä näkemyksiä vaalikonetta vaivaaviin ongelmiin. Noo, piirun pari heittivät näkemykset siellä täällä Mummon valinnoista, mutta ei kuulunut tuo onneton koneen mielestä kymmenen parhaan joukkoon. – Kovin on kone turhantarkka nirppanokka, puhisi Mummo, – tietäähän tuon sokea reettakin, että tuommoinen mahtuu virhemarkinaaliin.