Runot
Miia Paani
Tuulet vastaan ntamo 2018
Oululaisen runoilijan ja opettajan Miia Paanin
(s. 1969) neljäs runokokoelma on enemmän aforismeja kuin runoa, jos haluaisi
jotenkin määritellä minkä tyyppistä Paanin runous on. Kustantajakaan ei
kansiesittelyssä osaa päättää onko kyseessä lyyrinen aforismi vai aforistinen
lyriikka. – Yhden lauseen mittaiset
ajatukset ovat osin toteavia, osin laajempiin yhteyksiin avautuvia. Teksti on
viipyillen luettavaa, sillä tavoin myös antoisaa.
Tanssii uudella tavalla. Vanha vyöryy ytimistään.
Lintu, lintu. Raollaan sydämensä kultainen nokka.
Minä olen kaikki ne linnut, sanojen siipisulat.
*
Kaija Rantakari Koko meren laajuus Poesia 2018
1984 syntynyt monitaiteellinen Rantakari on
julkaissut toisen runoteoksensa, sitkeästi teemassaan pysyen. Teksti hengähtelee
lauseen, parin riveillä ja runo jatkuu jatkumistaan. Kiinnostava runoteos! – Kokoelma synnyttää lukijassa erityisen
rauhoittumisen kokemuksen, ikään kuin keinuisi meren aalloilla. Lopulta ei enää
etsi sanoja tai lauseita merkityksineen, vain aaltoilee runomeressä.
*
Proosa
Sari Elfving
Taivaat jotka ansaitsemme teos 2019
Tämäntyyppistä kirjaa on vähän vaikeaa
esitellä. Kyseessä lienee romaani, ainakin henkilögalleria pysyy samana, mutta
on vähän vaikea hahmottaa mikä luku milloinkin on äidin lapsuutta, mikä
tyttären lapsuutta tai aikuisuutta. Sinänsä teksti on paikoin hienosti
oivaltavaa ja kieli ilmaisuvoimaista. Itse tarina edustaa taas tätä modernia
tarinan pilkkomista palasiin, joiden tapahtuma-aika seilaa äärestä
toiseen. – Lukukokemus oli raskas, myös
tarinan aiheen vuoksi, jossa äiti ajautuu psykiatriseen hoitoon ja tytär hylkää
äitinsä lopulta, ottaessaan etäisyyttä lapsuutensa kokemuksiin. En haluaisi
nimetä tätä pelkästään terapiakirjaksi, mutta sellaiselta se maistui.
*
Emma Puikkonen
Lupaus WSOY 2019
1974 syntynyt Emma Puikkonen on ehtinyt
aiemmin julkaista viisi kehuttua romaania. Hän on päässyt tunnetuimman
julkaisuyhtiön kirjoittajaksi, joten hänen katsotaan kirjailijana olevan
nousevalla kaarella. Lupaus on kertomus äidistä ja tyttärestä, jotka ovat
kummankin kohtalonkäänteiden vuoksi kasvaneet vahvasti yhteen. Puikkonen luo
ajassa liikkuvasta ilmastoahdistuksesta ja tulevaisuusdystopioista väkevän
kuvan yksilön tasapainoa horjuttavana ja tuhoavana voimana. – Hätkähdyttävän vahva kuvaus ihmisen globaaleista
tulevaisuuspeloista. Jättää miettimään erityisesti tulevien sukupolvien
kohtaloa. Voimmeko luvata lapsillemme, että suojelemme heitä pahalta? Emme ole
ikuisia, emmekä elä yksin.
*
Madaleine Hessérus Paljain jaloin suom.
Jaana Nikula Gummerus 2004
Ruotsalainen kirjailija, jolla on taustaa
tanssijana, lääkärinä ja dramaturgina kirjoitti romaanin naisesta, joka
allergisoitui omalle kaupunkilaiselämälleen ja parisuhteelleen. Eräänä
kevätpäivänä nainen otti repun ja makuupussin ja lähti kävelemään pois
kaupungista. Maagisesti vangitseva tarina kuljettaa naisen metsään ja talven
mentyä takaisin kaupunkiin, jossa hän tekee tilin entisen elämänsä kanssa ja
jättää sen lopullisesti. Jostain syystä kirjan alkuperäinen nimi Till Isola on
suomennoksessa muutettu. – Viehätyin
tästä todentuntuisesta tarinasta erityisesti herkkien metsäkuvausten
vuoksi.
*
Kjell Westö
Halkeamia osin suom. Katriina
Huttunen Otava 2011
Teos on kokoelma Westön kolumneja ja
lehtiartikkeleja viime vuosilta sekä katkelma romaanista. Kirjoittajan
lahjakkuus paljastuu jo varhaisista teksteistä ja saa enteilemään sittemmin
menestyksekästä kirjailijan uraa. Westön vahvuus on molempien kotimaisten
kielten ja kulttuurin vivahteikas ymmärrys ja taito ilmaista. – Löysin Westön varsin myöhään, monet
lukuyritykset jäivät aikoinaan puolitiehen (mm. Leijat Helsingin yllä). Mutta
viimeisin romaani on jo mielestäni loistokas (Rikinkeltainen taivas).
*
Paola Pigani
Älä astu sieluuni kengät jalassa suom.
Einari Aaltonen Aviador 2017 (2013)
Italialais-ranskalainen kirjailija aloitti runoilla ja novelleilla vuosituhannen vaihteessa. Älä astu sieluuni kengät jalassa on hänen esikoisromaaninsa. Tarina kertoo romaniperheestä, joka muiden heimolaistensa tavoin vietiin internointileirille kuudeksi vuodeksi toisen maailmansodan aikana. Epäinhimillisissä oloissa vapauteen, luonnonvaraiseen ja vaeltelevaan elämäntapaan tottuneet romanit kärsivät kovin, ja monet kuolivat nälkään ja tauteihin. Kirjoittaja onnistuu välittämään lasten kautta sitkeän vapaudenkaipuun ja toivon. Sodankin aikana heitä auttavat paikallisen kirkon pappi ja seurakuntalaiset. Kun internoidut sodan päätyttyä vapautetaan, heillä ei ole mitään omaisuutta, hevoset on teurastettu, vankkurit poltettu, ja vaatteet kuluneet rääsyiksi. Kaikki on aloitettava alusta. – Romaani on huikea ja mykistävä ekskursio romanikulttuuriin ja romaninaisen sieluun. Suosittelen!
*
Maarit Verronen Muutama lämmin päivä Aviador 2019
Valtionpalkinnolla kirjailijan työstä
huomioitu Maarit Verronen on viimevuotisen hienon romaanin (Hiljaiset joet)
jälkeen julkaissut nyt kopallisen mainioita pikku juttuja tavallisten ihmisten
tavallisesta arjesta. Hän on taidokkaasti punonut mukaan viistoja näkökulmia ja
erikoisia sattumuksia ja höystänyt tarinat totisella huumorilla. – Kylläpä viihdyinkin Verrosen jutustelun
parissa kesätouhujen lomassa!
*
Asko Sahlberg
Haudallasi, Adriana LIKE 2019
Ruotsinsuomalaista Sahlbergiä (s. 1964) olen
kehunut Lukunurkassani, niinpä tartuin mieluusti hänen uusimpaan romaaniinsa.
Kirjailija ei kikkaile tekstin palastelulla ja tapahtuma-aikojen viskelyllä
sinne tänne, tasaisesti etenevä, vivahteikas kerronta on hänen vahvuutensa. Romaanin
päähenkilö on elämäntyylinsä löytänyt, antikvariaattia pitävä mies, joka
hankkii asuintalonsa pihamökkiin alivuokralaisen. Tämän myötä hänen tasaiseen
ja tylsänpuoleiseen elämäänsä alkaa tulla värikkäitä kohtaamisia vuokralaisen
ja hänen luonaan asioivien miehien kanssa. Sahlbergin kieli on ilmeikästä ja
kuvauksellista, ja tarina tuo hyvin esiin millaista on elää ruotsalaisessa
yhteiskunnassa näinä aikoina. – Kirjailija
eläytyy kiinnostavasti päähenkilönsä yhä oudommiksi muuttuviin mielenliikkeisiin,
maiseman ja ympäristön personoituminen kuvataan suorastaan kihelmöivän
jännittävästi. Romaani alkaa lopputilanteesta ja avaa vähän kerrallaan tietä
sitä kohti. Jännittävä lukukokemus olematta mikään dekkari.
*
Toinen tuntematon – antologia, toim. Johanna Catani ja Lari Mäkelä WSOY 2017
Tunnettujen suomalaisten kirjailijoiden
laadukkaita novelleja Tuntemattoman sotilaan viittauksenomaisista
naishahmoista. – Erinomaista ja
viihdyttävää, helppolukuista novellitaidetta jokaiselle Tuntemattomansa
lukeneelle.
*
Anja Portin
Muistokirjoitus S&S 2019
Helsinkiläinen kirjailija, aiemmin lastenkirjoja ja esseistiikkaa kirjoittanut, on julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Päähenkilö on sairaalassa potevan tunnetun äitinsä tytär, jota äiti on pyytänyt laatimaan itsestään muistokirjoituksen. Äiti haluaa itse hyväksyä tekstin, joka hänen muistokseen laaditaan. Samalla kun tytär saa äitinsä elämänkaaren dokumentteja tekstin tueksi, hän saa myös tietää salaisuuden: kuka oli oikeastaan hänen isänsä, josta äiti on huolellisesti vaiennut. – Huolellisesti laadittu romaani rakentuu eläinsatujen ympärille ja dramaattinen loppukohtaus paljastaa myös sen, miten tytär on toistanut äitinsä mallia suhteessa omaan lapseen. Puhutteleva tarina perussuhteiden ja sukusalaisuuksien vaikutuksesta ihmisen elämään. Pidin tästä.
*
Kirsti Ellilä
Lepra Arktinen banaani 2019
Turkulainen, v. 1959 syntynyt Ellilä on
tunnettu ja ahkera kirjailija, joka on julkaissut yli 30 kaunokirjallista
teosta sekä toiminut myös kirjoittajien opettajana. Kirjailijan tuotannolle on
ominaista pureutua teksteissään eettisiin pohdintoihin ja näennäisen keveän
kerronnan lomassa ujuttautua syvällisiin teemoihin tarinoissaan. Romaani Lepra
kertoo viime vuosisadan alkupuolella Suomessa lepraan sairastuneiden potilaiden
hoidosta eristetyssä leprasairaalassa Orivedellä. Sairaalan johto oli
Diakonissalaitoksen kouluttamien sisarten hallussa. Romaanin päähenkilöt,
diakonissasisarukset Helmi ja Matilda, toteuttivat omaa kutsumustaan ja
hoitivat vuoroin eristettyjen ja halveksuttujen leprapotilaiden yhteisöä.
Romaanissa pohditaan entisajan diakonissakutsumuksen ankaruutta ja
parantumatonta sairautta kantavien ihmisten kohtaloa. – Tavattoman kiinnostava kirja
historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvasta aiheesta. Lukija tulee
miettineeksi, miten parantumaton vaikea sairaus on samaan tapaan ankara kohtalo
kuin vanhakirkollinen diakonissakutsumus aikanaan oli.
***
Runot
Arto Lappi
Taivaanpohjassa laulavat valaat
Valitut runot 2000-2018 enostone 2018
Arto Lappi on luontolyyrikko ja käyttää
japanilaistyylistä tankarunon muotoa. Runoilija on valikoinut itse
kokoelmistaan mieleisensä runot ja tehnyt kimpun uusiakin tähän teokseen. – Olen samalla taajuudella tämän runoilijan
kanssa. Miten pienesti ja hengähdellen hän sanoittaa luonnon ihmeellistä
kauneutta, ihmissuhteiden herkkyyttä ja kulkemiensa polkujen näkymiä. Myös
viime vuosina kuolleiden runoveljien muistorunoissa on jotain oleellista
poismenneen runoilijanlaadusta. Tämän kirjan haluaisin runokirjastooni.
Perilläolo, / yksinkertaista se on. / Hyvin kätesi / tiesi mitä löytäisi / eksyessään käteeni.
*
Taakat, joita äidit ja enkelit piilottelevat. / Lohdutuksen hetkellä niitä ei ole, / siksi he kykenevät nousemaan / laudoiksi kynnyksille, köysiksi koskien yli.
*
Taivaan
alla ei / ole muuta lakia / kuin luonnonvoimat / ja pikkuruinen tilhi / myrskyn
jälkeen oksalla.
*
Esseet
Toim. Anni Tsokkinen Tasa-arvon kirkko S&S 2019
Neljätoista esseetä ja mielipidekirjoitusta
eri kirjoittajilta on koottu yksiin kansiin fil.tri Anni Tsokkisen toimesta.
Kirjoitukset koskevat kirkon tasa-arvonäkymiä tällä hetkellä ja
tulevaisuudessa. Ei hyvältä näytä, tulevaisuus, onhan se syytä todeta. Mitä
pitemmälle yhteiskunnassa mennään tasa-arvoisuuden suuntaan, sitä jyrkemmin
kirkko tuntuu jarruttavan kehitystä. – Masentavaa
– ja valitettavan todenperäistä – luettavaa luterilaisen kirkon työntekijälle
ja seurakuntalaiselle. Kirkko näyttää hajonneen muinaisperäisten herätys- ja
uudempien liikkeidensä repaleiseksi kokoelmaksi, jossa kukin porukka on
kaivautunut poteroonsa eikä edes yritä ymmärtää toistaan.
*
Romaanit
Kristina Björklund Rakas sinisilmä suom. Outi Menna WSOY 2013
Teoksen alaotsikko on Kertomus
vanhenemisesta ja sairaudesta. Todenperäinen kertomus erään sinnikkään
äidin ja velvollisuudentuntoisen tyttären arjesta pääkaupungin
vanhustenhuoltosysteemin oravanpyörässä. Ruotsinkielisen, taloudellisesti
hyvinvoivan perheen tausta ja tyttären akateeminen ura lienee osaltaan
vaikuttanut ratkaisuihin, joita tehtiin. Tapahtumien ajankohta sijoittuu
1990-luvulle. Kertomus antaa lukijalle mahdollisuuden kulkea äidin mutkikkaan
hoitopolun mukana ja myötäelää tyttären osaa lähiomaisena äidin kokemuksissa. – Ajoittain raskaaksi kävi lukea
kertomusta, jossa tyttären ja äidin symbioottinen suhde lopulta kääntyy
päälaelleen: tytär muuttuu äitinsä äidiksi ja äiti tyttärekseen. Monet
vanhusten pitkäaikaishoitoon liittyvät ongelmat tulevat tutuiksi ja
ymmärrettäviksi. Myös hoitohenkilöiden osallisuus hoidon kokonaisuudessa ja
omaisen tukena valottuu.
*
Pirkko Saisio
Epäröintejä Siltala 2019
Saision ei tarvitse enää todistella taitavuuttaan, eikä pitää yllä kustantajien tai kriitikoiden määreitä kirjailijalaadustaan. Hän voi kirjoittaa miten tahtoo ja hän myös tahtoo. Epäröintejä ei ole romaani, novellikokoelma eikä mitään muutakaan stereotyyppistä. Teos tuntuu olevan fragmentteja mielikuvilla, mahdollisten ja todellisten tapahtumien vispaamista suuntaan jos toiseenkin. Sanat taipuvat, panevat vastaan ja ovat karkaamaisillaan käsistäkin, mutta tulos on kirjallisuutta, epäröimättä. – Viihdyin ihanasti tässä sanojen pensaikossa, johon kirjailija on eksymäisillään, mutta löytää aina ihailtavan varmasti polulleen.
*
Jukka Pakkanen
Taivaan varjo Aviador 2018
Kun mies saa tietää aikansa loppuvan
vääjäämättä, hän päättää lähteä etsimään paikkaa nimeltä Terranova. Saavuttuaan
perille, hän joutuu pohtimaan mitä hän oikeastaan toivoi sieltä löytävänsä.
Eletyn elämän ja edessä häämöttävän kuoleman kysymykset nousevat pintaan. Onko
Domenico vastaus, vai tienviitta? – Pieni
kirja (137 sivua) on miellyttävän kevyt lukijan pidellä. Myös sisältö hengähtelee
yllättävän kevyesti aiheen painavuudesta huolimatta. Pakkanen ei pyri syntyihin
syviin eikä luomaan suuria katarttisia kaaria. Pidin tästä.
*
Maarit Verronen Osallisuuden tunto Tammi 2006
Helsinkiläinen kirjailija ”Maarit Verronen on
jälleen kerran kirjoittanut intensiivisen ja monisyisen romaanin.” Romaanin
henkilöistä monella on kirjava ja puutteellinen tausta, onneton lapsuus tai
jollakin tavalla merkillinen kohtalo. Päähenkilö on lastenkodissa kasvanut
tyttö, joka sai mahdollisuuden yliopistollisiin opintoihin ja josta tuli
selviytyjä. – Verrosen kerronta on
sujuvaa ja tarina polveilee joutuisaan. Onnettomien kohtaloiden kerronta ei tee
romaanista raskasta lukijalle. Tällaistahan elämä voi olla.
*
Jussi Valtonen
Siipien kantamat Tammi 2007
Kirjailija ja psykologi Jussi Valtonen on
tähän mennessä julkaissut neljä romaania, joista viimeinen He eivät tiedä
mitä tekevät voitti Finlandia-palkinnon 2014. Siipien kantamat
kertoo nelikymppisestä äidinkielen opettajasta, joka rakastuu lahjakkaaseen 17
v oppilaaseensa. Miehen ensimmäinen avioliitto on päättynyt eroon, ja toinen
yritys on tuhoon tuomittu jo lähtöasetelmiltaan. Koiran kohtalo on kuin
alkusoitto sille, mitä myöhemmin seuraa. Miehen rimpuilu kielletyn suhteen
koukussa näyttää mahdottomalta. Ratkaisun tuo fataali sairaus, joka paljastuu
liian myöhään. Tarina päättyy tavallaan kauniisti, lahjakas tyttö nousee
siivilleen ja jatkaa elämäänsä, opettajamies löytää voiman luopua ja kohdata
kohtalonsa. – Luin aikoinaan Valtosen
Finlandialla palkitun, hienon teoksen ja se teki valtavan vaikutuksen. Siipien
kantamat on myös erinomainen, vaikka aihe onkin hiukan kliseinen. Hyviä
kirjoittajia on aina ilo löytää luettavaksi.
*
Eija-Riitta Korhola Kuolemaa nopeampi Tammi 2019
Fil.tri, pitkäaikainen meppi ja kristillisdemokraateista
kokoomukseen vaihtanut poliitikko alkoi kirjoittaa kirjaa sairastuttuaan
aggressiiviseen rintasyöpään. Teos ei ole sairauskertomus, vaikka hoitovaiheita
kuvataankin osin yksityiskohtaisesti. Korhola on halunnut myös kertoa
itsestään, poliittisesta ajattelustaan sekä toiminnastaan Euroopan Unionin
parlamentin jäsenenä. – En ole oikeastaan
kiinnostunut Korholasta henkilönä, mutta halusin katsoa, miten henkilökohtaisen
tragedian ja poliittisen uran yhdistäminen elämäntarinaksi häneltä onnistuu.
Aika hyvin, tässä tapauksessa. Myös julkisuuden henkilöön kohdistunut sairas
vaino, johon poliisista ei ollut apua, tulee yksityiskohtaisesti kuvattua.
Korhola väitteli tohtoriksi ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ympäristöön ja
edustaa poliittisesti kannanottoja, joita minun on vaikea ymmärtää.
*
Sarah Winman
Merenneidon vuosi suom. Aleksi Milonoff Tammi 2016
Romaani on englantilaisen kirjailijan ja
näyttelijän toinen teos,lajityypiltään eräänlainen aikuissatu, joka
rakentuu hienosti todellisuuden ja fantasian kudelmaksi. Kirjailijalla
on poikkeuksellinen tarinankertojan kyky. Hän fantisoi päähenkilöidensä
menneisyyden ja luo tulevaisuuden sekä kuljettaa heitä nykyisyydessä käyttäen
rikasta ja sävykästä kieltä. Tämän seikan välittämisessä myös suomentajalla on
ansionsa. – Viihdyin tarinassa
erinomaisesti, saatanpa kaivaa kirjastosta kirjailijan esikoisromaaninkin.
Vaihteeksi on hyvä lukea toiseen maahan ja maisemaan sijoitettua tarinaa, joka
myös kerrotaan ilmavasti, ei ryppyotsaisesti – mikä useita kotimaisia
kirjoittajia tuntuu vaivaavan.
***
Runot
Miika Osamitsu Kuin keinoveden
pinnalla Basam Books 2019
1977 syntyneen Osamitsun esikoisrunokokoelma etsii
japanilaisen ja suomalaisen luonnon herkkiä kuvia modernin ihmisen tekoälyn
pilaamassa maailmassa. – Runoilija jättää kuvastollaan monia
kysymyksiä ilmaan hämmentämään lukijaa. Tähän pitäisi paneutua paremmin:
puhuuko hän meistä ihmisistä ’palvelurobotteina’, ’keinoihmisinä’ – ja asettaa
näin luonnon ainoaksi eläväksi osaksi maailmaa? Entä kun luonnostakin tulee ’keinoikimetsää’,
’muovipenkkejä’… – Kiinnostavaa!
koneelle ei tarvitse luoda tietoisuutta / se on jo meissä, koneen tietoisuus, mutta / se huomataan vasta, kun kone on tietoinen meistä
*
Esseet
Antti Eskola Vanhanakin voi
ajatella – Mielikuvista ja niiden voimasta
Vastapaino 2019
85-vuotias emeritusprofessori Tampereelta,
vasemmistolaiseksi tunnustautunut, aatteellisesti aktiivinen, omapäinenkin,
tutkija ja kirjoittamiseen fiksoitunut ukko on kirjoittanut testamenttinsa eli
sanojensa mukaan viimeisen kirjansa. Teksti on toki ollut nuorempana terävämpää
ja ajattelu notkeampaa, mutta ”voihan vanhanakin ajatella”. – Mukavahan
tätä ajattelua on myös vanhana lueskella.
*
Romaanit
Kim
Thuy Ru
suom. Marja Luoma Gummerus 2019
”Vietnamin kielessä sana ’ru’ tarkoittaa
kehtolaulua ja tuudittamista. Ranskan kielessä ’ru’ tarkoittaa pientä puroa ja
virtaamista, esimerkiksi kyynelten, veren tai rahan.” Vietnamilaisen venepakolaisen Kim Thuy’n uusi elämä Kanadassa ja
entisen, sodan värittämän lapsuuden muistojen sirpaleet ovat häkellyttävää,
raastavaa ja herkkää tekstiä. – Teos on poikkeuksellinen, niin kuin
kirjoittajan erityinen elämänkohtalokin. Lukijaa ravistelee kertomuksen läpi
eletyn elämän monisävyinen ja hienovireinen mosaiikki. Löytö!
*
Marja-Leena
Virtanen Kiurun tytär Karisto 2019
Virtanen on
1943 syntynyt loimaalainen kirjailija, myös eläkkeellä oleva sairaanhoitaja
sekä viiden lapsen mummi. Määritteet selittävät kirjassa ilmeneviä korostuksia
ja henkilökuvia. Kirjailija on aiemmin julkaissut kolme romaania ja proosan
kirjoitus on hyvästi hallussa. Tarina kertoo evakkoperheen elämästä
Silja-tyttären näkökulmasta. Karjalaisten juurien kasvattama kyky sopeutua
toisenlaiseen elämäntapaan ja vieraaseen ympäristöön on perheen vahvuus.
Tarinan käännekohta on eräs jouluaatto, joka muuttaa perheen elämässä
kaiken. – Pidin kirjasta välittömästi ja luin sen parissa päivässä. Kaikki
tarinassa tuntui niin kotoisalta ja tutulta, kuin olisin sukeltanut omaan
lapsuuteeni. Perheen äidin murrepuhe oli kuin oman äitini suusta, vaikka
lapsuuteni perhe ei evakkoja olekaan. Lukiessani ajattelin, että tarinan dramaattinen
käännekohta oli oleellinen. Siinä tuntui todellisen elämän karheus, toisin kuin
monissa nuorten kirjoittajien tarinoissa, jotka kuvaavat nykyajan ahdistuneita
ja pirstaleisia ihmissuhdevyyhtejä. Suosittelen ikätovereiden lukemistoon!
*
Aris
Fioretos Nelly B:n sydän suom. Outi Menna Teos 2018
Fioretos,
yksi Ruotsin parhaita kirjailijoita, on fantasioinut romaanin saksalaisen
kuvataiteilijan ja lentäjän Amelie Beesen (1886-1926) elämästä. Romaani kuvaa
hienolla tavalla erityisen naisen rakkauselämää ja kohtaloa Berliinissä toisen
maailmansodan jälkeen. – Tarina paljastaa kirjailijan taidon
poikkeavan lahjakkaan naisen rakkaustarinan kuvaajana.
*
Merete
Mazzarella Varovainen matkailija suom. Raija Rintamäki Tammi 2019
”Tämä kirja
käsittelee matkustamista, matkustamisen merkitystä, erilaisia tapoja matkustaa.
Ennen muuta se käsittelee paluuta – ei pelkästään kotiin, vaan myös muihin
paikkoihin – sekä takaisin aikaisempiin elämänvaiheisiin, sellaisten ihmisten
luo, joita ei enää ole.” Kirjailija tiedostaa toistavansa itseään, minkä
jokainen aiemmat teokset lukenut on aikaa pannut merkille. Tämän teoksen
keskeinen teema on turismin ja matkailun vertailu. Paluut risteilyille sekä
pitkät lennot Australiaan kerta toisensa jälkeen. – Jollakin
tavalla syyllisyydentuntoinen pohdinta elitistisen matkailun
ilmastovaikutuksista tuntuu ärsyttävältä, kun se ei johda pohtijaa
toisenlaisiin valintoihin. Teoksen positiivinen anti on Australian mantereen
maiseman ja eläinten kuvauksessa.
*
Johanna Holmström Sielujen saari suom. Jaana Nikula Otava 2017
Sipoolainen, 1981 syntynyt Johanna Holmström
on jo kokenut kirjoittaja, monenlaisiin tekstimuotoihin perehtynyt. Hän on
ottanut aiheekseen sairaalasaaren, johon vietiin parantumattomaksi luokiteltuja
mielisairaita naisia. Muutaman potilaskohtalon ja hoitajapersoonan läpi
kirjailija valottaa erikoista paikkaa ja sen merkitystä asukkailleen. – Själön
saaren tarina herää henkiin ja eristyksissä eletty sairaalaelämä saa kasvot.
Toivoin, että kirjailija olisi ottanut mukaan senkin vaiheen, kun sairaala
viimein suljettiin. Nyt tarina jää ikään kuin odottamaan jatkoa.
***
Paula Hawkins
Nainen junassa suom. Oona Timonen Otava 2015
Trillerityyppinen romaani ei ole lempilajini,
mutta lankesin taas takakansikehuihin (vaikka tiedän, että se on usein
ylimitoitettua kustantajan myyntipuhetta). Junassa töihin matkustava eronnut nainen
seurailee entisen kotinsa ympäristön elämää junan ikkunasta tullen mennen.
Naisen oma elämä on retuperällä, mistä juonenkäänteitä riittää. Lopulta hän
sotkeutuu entisen miehensä ja tämän naapureiden asioihin niin, että tulee
itselleenkin yllätykseksi paljastaneeksi kadonneen naisen murhaajan. – Siedätystähän
tämän lukeminen minulle oli, vaikka kirjoittaja ei ihan huono olekaan. Ehkä loppua
kohti tihenevä jännitys monia lukijoita kiehtoo.
*
Mäntyniemen herra Vuoteni,
elämäni Sauli Niinistön päiväkirjat
2013-2018 Siltala 2018
–
”Ironia, yllättävän vaikea laji.”
– ”Tätä ajan hukkaa.” –
– Yllä olevat kaksi lausetta ovat suoria
sitaatteja ja samalla tyhjentävä arvio kirjasta, jonka kirjoitti joku ivallinen
tyhjäntoimittaja Image-lehden älyllisen vajauden täytteeksi ja – hämmästykää! –
julkaisi kirjana Siltala.
*
Markku Hirvonen Enkelitaivas Karisto 2019
Kirjoittaja on opettaja, joka on aiemmin
julkaissut eränovelleja, Enkelitaivas on hänen esikoisromaaninsa. Romaanin
päähenkilö on hoitoalalla toimiva nainen, joka osuu onnettomuuspaikalle ja
korjaa kadulta auton tönäisemäksi joutuneen miehen. Miehellä on siivet, joista
toinen on murtunut ja nainen koettaa saada miehelle hoitoa. Lopulta lintujen
hoitoon erikoistunut lääkäri leikkaa ja lastoittaa murtuneen siiven. Kyseessä
on eräänlainen aikuissatu, joka voi toimia lukijalle allegorisesti vaikkapa
turvapaikanhakijan kohtalon kuvauksena. – Tarinan
kertojana Hirvonen on vielä kehittymässä, monin tavoin erikoinen tarina
onnahtelee, vaikka idea on hyvä. Enkelimiehen taustaa paljastetaan vähän
kerrallaan, mutta loppu töksähtää.
*
Riikka Pulkkinen Lasten planeetta Otava 2018
Riikka Pulkkinen on julkaissut jälleen huiman
taidokkaan ja kieltä uudistavan romaanin, joka kuvaa yhtäältä eroprosessin
kipuja ja päähenkilön pelkoja sekä toisaalta psykoosiin sairastuvan sisaren
kamppailua hajoavan mielen kouristuksissa ja sisarusten huolta ja hätää. – Ei
Pulkkista turhaan sanota kirjallisuutemme kiistattomaksi kärkinimeksi. Vaikuttava
romaani on väkevästi ajassa, tulee paljastaneeksi myös nerouden ja hulluuden
rajan ohuuden sanataiteessa. Suosittelen!
*
Juha Itkonen Ihmettä kaikki Otava 2018
Satuin näkemään tämän kirjan syntyprosessiin
liittyvän kirjailijahaastattelun televisiosta, joten vähän tiesin mitä odottaa.
Kirjailija on luonut romaanitaidetta omasta väkevästä perhedraamastaan. Ja
juuri siksi, että se on niin tosi, se liikuttaa syvästi lukijan omia
tunnemuistoja. Tarina kertoo parisuhteen draamaa raskaudesta synnytykseen. Sekä
aviopari että lukija yllätetään uudelleen juuri, kun käännekohdan laineet
alkavat tasoittua. Lukija heittelehtii avioparin tunnemyrskyjen laineilla,
hämmästelee, oudoksuu ja myötäelää silmät kostuen draaman käänteitä. – Kirjailija
vie lukijan yksityiselle
elämänkokemusmatkalle, jossa joutuu antamaan itsestään ihmisenä, isänä ja
puolisona lähes kaiken. Kokemuksesta kasvaa syvää ymmärrystä ja hentoa uskoa
johonkin elämääkin suurempaan. Itseäni tarina kosketti syvästi, siinä erityisesti
miehen kokemus ja kasvu isänä ja puolisona. Kirja myös yllätti
syvällisyydellään, vaikka tiesin Juha Itkosen yhdeksi taitavimmista
nykyprosaisteistamme. Suosittelen!
*
Michelle Obama Minun
tarinani (Becoming) suom. Ilkka Rekiaro Otava 2018
Pelastauduin satojen varauksien jonosta osumalla
kirjastoon, kun pikalainahyllykappale ilmaantui kierrokselta. Kirjassa on 510
sivua ja pääsiäisen vuoksi tavallisen viikon sijasta kaksi viikkoa lukuaikaa.
Jee! Eka havainto: Michelle on, paitsi maailman vaikutusvaltaisimman
ex-presidentin puoliso, myös oppinut nainen, erinomainen kirjoittaja ja todella
kiehtova persoona. Tarina ottaa heti mukaansa ja valottaa erästä
maailmanhistorian käännekohtaa, Amerikan ensimmäisen värillisen presidentin
kautta Yhdysvaltojen valtavan valtiokoneiston johdossa. Michelle ei suostunut
olemaan pelkkä seremoniallinen First Lady, hän kehitti omia lasten ja
erityisesti vähemmistöön kuuluvien tyttöjen tulevaisuusprojekteja. – Kiinnostavan
teoksen ainoa miinus on kielellisesti
onnahteleva suomennos ja lukuisat painokseen jätetyt kirjoitusvirheet. (Hyi,
Otava!)
***
Runot
Tuukka Pietarinen Yksin ja
toisin WSOY 2018
1996 syntynyt Pietarinen on opiskellut
yliopistossa estetiikkaa ja teoreettista filosofiaa sekä Kriittisessä
korkeakoulussa kirjoittamista. Nuoren runoilijan esikoisteos paljastaa
kiinnostavan ajattelijan, jonka runot tuovat mieleen minimalistimestari Gösta
Ågrenin. – Pitkästä aikaa käsiin osui uuden polven runoilija, jonka runous pyrkii
tuoreella ja kiinnostavalla täydelliseen esteettiseen symmetriaan. Tämän voisin
hankkia runokirjastooni.
Hän keinuu kunnes tulee ilta / eikä pihalta
kuulu puhetta, siellä ei ole ketään / talossa ei ketään / kukaan ei istu
ikkunalaudalla / tyhjä keinu heiluu vielä hetken
*
Novellit
Leena Lehmuspuu
Kaksikymmentäneljä tuntia Kustannus Ves-Line 2012
Käsiini osui tämä novellikokoelma diakonissan
työstä 1960-luvulla Oulussa. Leena Inkalan herkät lyijykynäpiirrokset
elävöittävät koskettavia tarinoita elävästä elämästä menneellä vuosisadalla.
Inhimillinen auttamistyö oli ankara kutsumus tuolloin, kun diakonian
ammattilaisella ei ollut läheskään aina mahdollisuutta pitää viikottaista yhtä vapaapäivää,
ja työaika saattoi olla 24 tuntia vuorokaudessa, jos niikseen sattui. Seurakuntien diakoniatyö on muuttunut
yhteiskunnan muutosten mukana ja työolosuhteet parantuneet, mutta arvoperustana
oleva kristillinen usko on sama tänäänkin.
*
Romaanit
Saara Turunen Sivuhenkilö Tammi 2018
Kirjailija on ehtinyt ikään alta neljänkympin
voittaa esikoisromaanillaan HS:n kirjallisuuspalkinnon 2015, ja sittemmin
laatia useita näytelmiä, jotka ovat saaneet kansainvälistäkin huomiota. Sivuhenkilö on romaani, jonka
päähenkilön esikoiskirja julkaistaan, se saa nuivan arvostelun HS:n
setäkriitikolta ja menee nihkeästi kaupaksi. Päähenkilö kokee muutenkin
olevansa sosiaalisessa elämässään sivupersoona, koska on yhä sinkku. Turusen
kirjoitustyyli on lakoninen, vähän kyyninenkin. Kun romaanin päähenkilö lopulla
tarinaa voittaa kirjallisuuspalkinnon ja setäkriitikko joutuu tekemään hänestä
voittajan henkilöhaastattelun, pääsee kirjailijan kirpakka huumori
valloilleen. – Tykästyin kovasti toteavaan tyyliin kirjoitetusta tarinasta, jossa
päähenkilö, joka kokee olevansa Sivuhenkilö, tarkastelee esikoiskirjailijan
kohtaloa kriitikoiden, kustantajien, myyntilukujen ja kulttuuri-ihmisten
armoilla. Ihanan humoristinen ote tarinassa on parasta!
*
Eowyn Ivey Lumilapsi suom. Marja Helanen Bazar 2013
Syntyperäinen ja jälleen Alaskassa asuva
toimittaja ja novellikirjailija on kehitellyt romaanin Alaskaan muuttaneen
lapsettoman pariskunnan vaikeuksista sopeutua ankariin luonnonolosuhteisiin.
Lapsensa vauvana menettäneen pariskunnan oma tragedia luo pohjaa suhteeseen erikoiseen
luonnonlapseen. Kirjailija tuntee elinolosuhteet ja luonnon, mikä antaa
uskottavuutta tarinaan ihmeellisiin käänteisiin. ”Sydäntä särkevän kaunis
tarina, jossa on taikaa.” – Tarina on todella lumoava ja ottaa lukijan
hellästi mukaan. Nautin sujuvasti soljuvasta tarinasta, jossa pohjoisen ankara
talvi on pääosassa.
*
Heini Röyskö Mustat ikkunat 2017
Helsinkiläisen fil.maisterin ja toimittajan
esikoisromaani on syvästi oman lapsuusperheen kokemuksesta kumpuava. Henkilöt
ovat asianomaisissa hengellisissä piireissä (helluntailiike) tunnistettavissa,
siksi kirja ei liene laajassa levityksessä. Sain vinkin lapsuustuttavalta ja
tilasin opuksen kirjakaupan kautta. Kaupunkimme kirjasto otti puolestaan
vinkistäni romaanin hankintoihinsa. Romaani on eräänlainen sukutraumojen
jatkumo, kertomus siitä, miten sukusalaisuudet siirtyvät ja elävät tulevissa
polvissa ja miten erityisen voimakas hengellinen sitoutuminen vaikuttaa
ihmisten kohtaloihin ja erityisesti perheen lapsiin. – Toiseen
kertaan luettuna kirja avautui yhä paremmin. Lukukokemukseen liittyi nyt paljon
surua tuntemani perheenäidin kohtalosta. Olimme varhaisnuoruudessa ystäviäkin,
joten monet sukuun liittyvät historiat olivat tulleet tutuiksi hänen
kertominaan jo 1960-luvulla. Perheen tyttären taito kertoa vaikeista asioista todentuntuisesti,
mutta kauniisti ja vanhempia kunnioittaen, ansaitsee lukijan kiitoksen.
*
Katriina Huttunen Surun istukka S&S 2019
Kirjoittaja on tunnettu ja arvostettu
kääntäjä, joka putosi syvälle suruun aikuistuneen tyttären tehtyä itsemurhan.
Kirjasta on ollut kohua mediassa. Tapa, jolla Huttunen kirjoittaa surustaan ja
syyllisyydestään saa lukijan tuntemaan itsensä tunkeilijaksi yksityisen
katastrofin raunioilla. Yksityiskohtaiset kokemukset itsemurhakuoleman
jälkeisestä ’kuolinsiivouksesta’ ovat täynnä vihaa, joka nousee yhä uudelleen
satutetusta äidinsydämestä. Julkistetulla omakohtaisella tragedialla on tämäkin
vaikutus, mikä on hyvä tiedostaa. – Ei ole syytä puuttua kirjailijan tapaan
surra, mutta on todettava, että kirjallisuutena teos on saman levyn toistoa
eikä johda mihinkään. Toisaalta terapiakirjanakaan teksti ei tunnu toimivan, se
ei auta äitiä ylös suruhaudasta, jota hän itselleen kirjoittamalla kaivaa.
*
Johanna Elomaa Kaipuun väri on
sininen Kosmos 2018
Erikoisen elämäntien valinnut, pikkuveljen
itsemurhan järkyttämä kirjoittaja vaeltelee päähenkilönsä mukana Intiassa etsimässä
rauhaa mielelleen ja tarkoitusta elämälleen. Päätön rakastuminen johtaa
päähenkilön etsimään lentokoneessa kohtaamaansa miestä sieltä, mistä viimeinen
viesti on tullut. Kertomus vie lukijaa pitkin ja poikin Intiaa monenmoisiin
tarinoihin ja seikkailuihin. Tarinan loppuratkaisu palauttaa päähenkilön
kauniisti todellisuuteen. – Alku saa hiukan epäilemään, olenko
haksahtanut chicklit-kirjaan, mutta todentuntuinen tarina kutsuu kuitenkin
mukaansa. Käy ilmi, että tarinalla onkin tosipohjaa ja kirjoittajalla oikeasti
kokemusta Intian ashrameista. Vanhat tarinat tukevat länsimaalaisen naisen
vaeltelua värikylläisessä maassa rakkauden jäljillä.
*
Rebecca James Hiljainen lähde suom. Outi Järvinen Bazar 2018
Valitsin kirjan ihan sokkona kauniita
mielikuvia herättävän nimen perusteella. Pieleen meni. Keskinkertainen
’menestyskirjailija’ on kehrännyt kokoon tarinan, jonka liepeet sotkeutuvat
toisiinsa. Synkkiä perhesalaisuuksia, järjetöntä mustasukkaisuutta, petoksia,
juonittelua, murhanhimoa ja kummittelua kartanomiljöössä, rakkaustarinoissa
sama puiseva kehityskaari. – Mitä muuta tuosta nyt voi sanoa kuin:
uskomaton keitos.
*
Joel Haahtela Naiset katsovat
vastavaloon Otava 2000
Romaani on lahjakkaan kirjailijan uran
alkutaipaleelta, toinen julkaisu. Tarinan keskiössä ovat nuoret, häämatkaltaan
Firenzestä palaavat arkkitehti Klaus ja kirjailija-kääntäjä Lilian. Heidän
asettumistaan uuteen kotitaloonsa kuvataan hienoin, paljon kertovin keskustelunyanssein.
Naapuriksi ilmaantuu erikoinen nuoripari, johon kumpikin tutustuu omia teitään.
Haahtela tuntuu olevan omimmillaan kuvatessa kahta naista, jotka löytävät
toisissaan sellaista hienovireistä ymmärrystä, mitä miehet eivät suhteessa voi
kummallekaan antaa. – Olen tutustunut ja mieltynyt Haahtelaan hänen myöhempien romaaniensa
kautta. Alkutuotanto on lukematta, siksi ilahduin löytäessäni tämän opuksen.
Tässä jo näkyy se keveästi hengittävä kerrontatyyli, johon on helppo mieltyä.
Jo mystinen nimi kiehtoo romaanissa.
***
Runot
Claes Andrsson
Maanalainen näkötorni suom. Jyrki
Kiiskinen WSOY 2018
Kirjailija, ent. kulttuuriministeri
Anderssonilta julkaistu viimeisin runoteos sisältää tutusti filosofoivaa runoa,
jossa on kaikuja politiikan vuosilta 1990-luvulla. Runot eivät kikkaile
sanoilla eikä muodolla, pääosassa on sisältö, sanottava. Teos on vain
kuutisenkymmentä sivua, mutta lukemisen arvoinen. – Olen Anderssonin filosofissävyisestä
runoudesta aina pitänyt, niin nytkin. Runoilija muistelee, hyvästelyn tuntuakin
on.
”Sellaista sattuu että valo etsiytyy / ihmisten välille ja täyttää
heidät / luottamuksella ikään kuin rakkaus / saisi heidät kukkimaan eikä mennyt
/ enää painaisi heitä kuin arkku joka on / täynnä jäätä torjuvassa
autiomaassa”
*
Romaanit
Pirjo Hassinen Parit Otava 2018
Heikkous ja vahvuus eivät ole ihmisessä joko tai -ominaisuuksia vaan usein sekä että. Kokenut romaanikirjailija Hassinen kertoo tarinaa suvusta, jossa menestytään ja epäonnistutaan, sairastetaan, kuollaan, mutta myös toivutaan. Vahvuus näyttäytyy suostumisena sitoutumaan tosiasioista tietoisena sekä elämänsä raivaamisena päämääriensä toteuttamiseen. Tarina alkaa tyttärestä ja äidistä, joilla on poikkeuksellisen kiinteä suhde. Mitä tyttärelle tapahtuu, kun äiti kuolee ajalleen tyypillisesti keuhkotautiin? Kuka suvussa lopulta hoitaa suhteita, joita toiset parhaansa mukaan sotkevat? – En ole tyypillisesti Hassisen romaanitaiteen ystävä, mutta kyllähän hän osaa tarinan rakentaa ja kuljettaa niin, että lukija pidetään imussa.
*
Amos Oz Älä kysy yöltä suom. Pirkko Talvio-Jaatinen Tammi 2010 (1994)Amos Oz syntyi 1939, toimi Israelissa yliopistossa kirjallisuuden professorina ja kuoli 2018. Hänellä on omintakeinen kirjailijanääni, teksti hengittää kevyesti ja tarina vaeltelee maisemassaan tuulen tavoin. ”Romaani on kuin lempeää, melankolista kamarimusiikkia, ilmavaa, muttei heppoista.” (New York Times) – Pidin kirjailijan tyylistä, hän ei takerru henkilöihinsä eikä kuljeta tarinaa tiukalla otteella, lukijan on helppo hengittää tarinan aaltoilussa.
*
Marja-Leena Mikkola Mykkä tytär novelleja
Tammi 2001
Kirjailijana ja vasemmistolaisena tunnetun Mikkolan tuotanto on monipuolista. Hän on julkaissut useita novellikokoelmia, romaaneja, lastenrunoja ja -romaaneja sekä elokuva- ja tv-käsikirjoituksia. Hänet tunnetaan myös kabaree- ja lauluteksteistään. Tässä teoksessa on viisi novellia, joista laajin, painavin ja puhuttelevin, Mykkä tytär antoi kokoelmalle nimensä. Kertojan tyyli on kosiskelematonta, pehmeästi havainnoivaa. Useimmissa novelleissa hän kuvaa naisten ihmissuhteita ja elämää. – Kuten monet 60- ja 70-luvun nuoret, olen löytänyt ensin Mikkolan laulutekstit. Hänen myöhempi novellitaiteensa on jäänyt vasta nyt löydettäväksi. Niminovelli on hienosti kerroksellinen ja intensiivinen matka erään naisen historiaan.
*
Katja Kettu Rose on poissa WSOY 2018
- Kirjaan tämän tähän, vaikka en lukenut, siksikin, jos jossain toisessa mielentilassa toisena aikana pääsisi sisälle tarinaan. Harvoin näinkin nimekäs kirjailija saa aikaan tämän: ensi sivulta jo alkaa tökkiä. Ja kun tunne vain voimistuu sivu sivulta, siihen se sitten jää, jonnekin sivun 30 tienoille. Miksikö? Ehkä outojen nimien maailma. Ehkä kirjemuoto. Ehkä hyppely kahden aikakauden välillä, taas.
*
Anja Snellman Kaikkien toiveiden kylä WSOY 2018
Kreetasta, kreikkalaisten erityisestä saaresta, tätä päivää ja mennyttä. Kahden aikakauden välissä elävä vanha Agave, vuorikylänsä viimeinen asukki, löytää rinteeltä vuoritieltä suistuneen nuoren naisen henkihieverissä ja parantelee yrteillään elävien kirjoihin. Matkaoppaana toimineen Monikan traaginen tarina, ja Agaven elämänmittainen rakkaus Mikisiin, lauluntekijään, kehkeytyy hiljalleen auki, solmiutuu yhteen ja tempaa lukijan mukaansa. 1970-luvulla ensi kertaa käydessämme Kreeta oli melko neitseellinen turistisaarena, mutta tällä vuosituhannella uudestaan käydessämme, turismin inhorealistiset puolet näkyivät ja tuntuivat jo sielläkin. – Nautin kovasti vanhan Agaven ja nuoren Monikan yhteisen kesän kuvauksesta. Anja Snellman on löytänyt nautinnollista rauhaa tekstiinsä, jonka maustaa hänelle ominainen kirpeys.
***
RUNOT
Stina Saari Änimling Teos 2018
Kirjallisuuden opiskelija Stina Saari kokeilee ultramodernia runomuotoa, jossa sanat hajotetaan sekä riveillä että sivuilla ja luodaan kieltä uusiksi. Kustantajan mielestä ”Saaren ilmaisu on monipuolisuudessaan järisyttävää. Kieli särkyy, säikkyy, naksuu, jytisee ja laulaa. Sanat yrittävät keksiä itseään uudestaan – väkivalta koskee myös kieltä ja kommunikaatiota. Änimling on raaka, tärkeä, omituisella tavalla hauska ja erinomaisen tärkeä runokokoelma.” Lukija saattaa olla ihastunut, kummastunut, pöyristynyt ja ties mitä muutakin tavaillessaan sinne tänne paiskottuja irtokirjaimia, uusiosanoja ja riveihin järjestettyjä lauseita, joiden merkityssisältö, jos sitä on, jää hämäräksi. – Tähän suuntaan osa runonkirjoittajista on menossa ja osa lukijoista seuraa, osa ei. Ojensin kirjan Toiselle ja kysyin mielipidettään. Toinen avasi kirjan umpimähkään ja hetken päästä ojensi kirjan takaisin kommentilla: ’yksi aukeama kertoo kyllä kaiken olennaisen.’
*
Satu Manninen Camouflage Gummerus 2018
Kuvataiteen maisteri Satu Mannisen (s. 1978) kuudes runoteos on muodoltaan perinteinen, mutta ilmaisultaan moderni, täynnä kuvaviidakon uhkeaa moniaistillista värinää. – Tämän perusteella lukisin mieluusti aiemmatkin runokokoelmat. Tuore, ilmaisuvoimainen kieli on aina ravitsevaa runojen maailmaa rakastavalle.
Hämärässä hohtava pöytäliina, koppakuoriaisia halkeamia kulumia / pehmeän kaarevia puun syitä. Nainen sähkön rätinässä / haarukkakehrääjä pörröinen karvoitus tummat siipisuonet / otsalohko tyvitumake hallusinaatiot, hänen piirteidensä aarniometsä / sateessa kiiltävien lehtien pinta, varjot kasvoilla kuin lyijykynän jäljet, / sairauden runtelema kasvusto.
*
Heljo Mänd Taivaan uni suom. Anna Kyrö, kuvat Kaisa Kyrö Atraine&Nord 2018 (2010)
Elämäntyöstä palkittu virolainen ”kirjailija kertoo kuolleiden lasten elämästä taivaankaltaisessa olotilassa.” Runot kuvaavat lasten lohduttavan surevia vanhempiaan. Runot on kuvitettu suomentajan toimesta kaunein maalauksin. Erityinen kirja lohduttanee lapsensa menettäneitä vanhempia. – Kirja on kuin koru.
Me solmimme auringosta / seppeleen päähämme. / Kas ihmettä! Samassa pimeys / poistuu ympäriltämme. // Ehkä seppel on rajapuomi, / ylitsepääsemätön. / Sen säteet pysäyttävät / Pimeyden rynnäkön. // Se koruksi päähämme juurtuu, / siitä kasvaa aurinkopuu./ Sen ikivihanta latvus / meitä suojaamaan kaareutuu.
*
ROMAANIT
Olli Jalonen Taivaanpallo Otava 2018
Viime vuoden Finlandia-palkinnon saanut romaani vahvisti jälleen Jalosen suvereeniuden sanataiteessa. Tarina kertoo Angus-pojasta, jonka vanhemmat kohtalo on heittänyt Saint-Helenan saarelle 1600-luvulla. Älykäs poika kohtaa englantilaisen tutkijamiehen ja saa tältä tehtävän. Saaren eristyneessä ja omalakisessa ilmapiirissä poika kasvaa ja jatkaa tehtäväänsä, kunnes olosuhteet käyvät niin vaikeiksi, että äiti toimittaa pojan jäniksenä Lontooseen matkalla olevaan laivaan. – Romaani ottaa lukijan heti taikapiiriinsä ja pitää imussaan loppuun asti. Angus-poika on erityislaatuisen lahjakas, selviytyjä. Jalosen ei tarvitse kikkailla takautumilla eikä muilla tempuilla, lukijan mielenkiinto pysyy herpaantumatta ajantasaisessa, seikkailunomaisessa tarinassa loppuun asti. Lukija jää oikeastaan odottamaan tarinaan jatkoa. Tarinassa liikutaan taikauskon, kahlitsevan kristinuskon ja tieteen rajamailla tavalla, joka houkuttaa lukijankin ajatukset seikkailuihin. Lue ja ihastu!
*
Enni Vanhatapio Absentia Gummerus 2018
”Omaäänisen tekijän raikkaasti dialogivetoinen nykyromaani – – – villi ja traaginen aikamatka Lontoosta Suomeen, lapsuuden ja nuoruuden tuhnuisiin, lämpimiin ja sokeisiin hetkiin.” Ihmissuhteiden merkillepantavin piirre on poissaolo, kohtaamattomuus, ahdistuneisuus. – Joo, on nykyromaani. Vierastin alkuun dialogia, jossa kieli poukkoilee englannista suomeen. Siitä tulee puolikielinen, ohipuhumisen olo, eikä sanottava pysy kasassa. Loppua kohti teksti paranee. Tekstin tekijästä on kyllä kehkeytymässä sanataituri, kunhan sanoitettavana olisi muutakin kuin loputonta ahdistusta.
*
Laura Manninen Kaikki anteeksi WSOY 2018
Keski-ikäisen viestintätyöläisen ja opiskelijan, Laura Mannisen esikoisromaanin aihe on ”väkevä puheenvuoro parisuhdeväkivallasta, häpeästä ja vaikenemisen kulttuurista.” Tarina alkaa, kun Laura, itsenäinen feministinainen tutustuu Mikkoon, joka on äärimmäisen hurmaava, kohtelias, herkkä ja sympaattinen mies. Suhde etenee vauhdikkaasti ja aluksi kaikki tuntuu täydelliseltä. Kunnes. Mannisen kuvaus narsistisen persoonallisuushäiriön vaikutuksesta parisuhteessa on äärimmäisen intensiivinen ja silmiä avaava. – Suorastaan pelottavan todentuntuinen tarina vie lukijan mennessään niin, ettei lukija pysty laskemaan kirjaa kädestään. Mannisella on vahvan kirjoittajan ote, taito luoda jännite ja purkaa se hallitusti. Aihe on aina ajankohtainen ja tärkeä.
*
Merete Mazzarella Alma – edelläkävijän tarina suom. Raija Rintamäki Tammi 2018
Ahkera esseekirjailijamme Mazzarella paneutuu 1870 syntyneen tutkijanaisen, v. 1900 tohtoriksi väitelleen Alma Söderhjelmin sanatoriossa vietettyjen viimeisien vuosien ajatuksiin, muistoihin ja tunnelmiin. Erityisen naisen erityinen elämäntarina ansaitsee tulla kerrotuksi tosiasioihin pohjautuen ja fiktiivisillä mietteillä täydennettynä, olihan Alma S. Suomen ensimmäinen naisprofessori aikana, jolloin naiset joutuivat anomaan vapautusta sukupuolestaan päästäkseen opiskelemaan yliopistoon ja tullakseen nimitetyiksi valtiollisiin virkoihin. – Mielenkiintoinen naiskohtalo, mielenkiintoisesti ja taidokkaasti eläytyen kerrottuna.
*
Maarit Verronen Hiljaiset joet Aviador 2018
1965 syntyneen, palkitun kirjailijan tuotanto on laaja. Uusimmassa romaanissa on erikoinen aihe, maapallon tuhoutumisen jälkeinen aika ja uuden ihmiskunnan kehityksen alku. Verronen on pyrkinyt luomaan uskottavan mahdollisuuden pelastautua katastrofista. Tulevaisuudentoivon kantajina romaanissa ovat monenlaisista elämänvaiheista selviytymisen kokemuksia saanut nainen ja viisi lasta, jotka nainen ottaa huolehtiakseen. Huolimatta tarinan dystopialuonteesta, synkkyys ja toivottomuus ei hallitse tapahtumia. – Tällainen tarina ei ehkä ole mielilukemistoani, mutta luotin kirjailijaan enkä pettynyt. Kyllä yksi mahdollinen tulevaisuuskuva voi tällainenkin olla. Selviytymiskamppailu maailman tuhosta romaanin aiheena on haastava. Kannattaa lukea.
***
Pauliina Rauhala Synninkantajat Gummerus 2018
Oululainen äidinkielen opettaja Pauliina Rauhala (s. -77) iskeytyi lukevan yleisön tietoisuuteen romaanillaan Taivaslaulu, joka oli rehellinen kuvaus vanhoillislestadiolaisen uskonyhteisön ankarasta ja ahdistavasta puolesta nuoren äidin ja miehensä kautta. Synninkantajat jatkaa samaa teemaa ja valottaa aikaa, jolloin ’hoitokokouksissa’ yhteisö tuomitsi ja erotti jäseniä, jotka eivät taipuneet johtohenkilöiden sanelemiin sääntöihin. Kirjailija pyrkii tuomitsematta kuvaamaan toiminnan perusteita, ja sitä, miten näin voimakas hengellinen väkivalta vaikutti yksilöihin ja yhteisöön. – Vanhoillislestadiolaisen liikkeen uskontulkinta, joka oli ja on yhä teologisesti oppimattomien maallikkojen käsissä, on päässyt elämään kirkon sisällä ihan rauhassa omaa elämäänsä. Hengellinen väkivalta, jota kirja ahdistavasti kuvaa, herättää kysymään, miten tällainen touhu voi rehottaa vapaasti, eikä kukaan kirkon vastuullisessa johdossa ei siihen puutu. Kirjoittaja on tarttunut tärkeään teemaan. Hienoa ja runollista kuvausta ihmisten tunteista ja kokemuksista on runsaasti.
*
Panu Rajala Ilonhilaaja Minerva 2017
Panu Rajalan tuntenevat kaikki. Mies on kirjallisesti sivistynyt (fil.tri) ja saanut aikaan kasan erinomaisia kirjallisuushistoriallisia elämänkertaopuksia, mm. Olavi Paavolaisesta, Mika Waltarista, F.E. Sillanpäästä, J.H. Erkosta, Arvo Poika Tuomisesta, Veikko Huovisesta ja Eino Leinosta. Suuri yleisö tuntee ehkä parhaiten Rajalan yksityiselämänsä naisseikkailuista, joista ainakin aviopuolisot, edesmennyt Elina Ylivakeri ja ex-vaimo Katri Helena ovat saaneet oman tarinansa muistoksi. Ilonhilaaja on romaani eläkkeelle jäävästä verotarkastajasta, jonka suhde naisiin ja elämään muistuttaa kovasti kirjoittajan julkisuuskuvaa. Romaani pyrkii keveään, humoristiseen sävyyn, siinä onnistuenkin. – Kirjallisuuden historian henkilöiden luonnehdinta ja tutkijan analyyttinen henkilökuvaus Rajalalta käy loistavasti, mutta fiktiiviset romaanihenkilöt jäävät melko yksiulotteisiksi.
*
Hannu Väisänen Leimikot Otava 2018
”Väisäsen omaelämäkerrallinen romaanisarja huipentuu kuudenteen osaansa, jossa sukelletaan kielen ja kertomusten ihmeisiin.” Kehyskertomuksena on siepatuksi ja ryöstetyksi tulleen Anteron ja sieppaajien väliset keskustelut Anteron kotona, jonne miehet linnoittautuvat uhrinsa kanssa. Väisäsen muistikuvat liikkuvat Afrikkaan tehtyjen matkojen vaikutelmissa sekä lapsuuden kotikaupungin maisemissa. Kun Antero joutuu miettimään suomen kielen kauneinta sanaa ryöstäjien sitä kysyessä, hän päätyy sanaan ’leimikot’, josta tulee kirjan nimi. – Koska uutuuskirja löytyi vain kirjaston pikalainahyllyltä, jouduin harppomaan sen viikossa joulupuuhien ja perheen yhdessäolon tiimellyksessä. Tämä kirja olisi ansainnut tarkemmankin lukemisen kuvausten värikylläisissä tunnelmissa viipyillen.
”Kyllä romaanin voi kirjoittaa vaikka mistä näennäisen mitättömästä, sanoi Antero, – yhdestä herneestä voi kirjoittaa romaanin. Siihen on monta menetelmää. Tapahtuma-ajan voi jakaa pieniksi yksiköiksi, joista jokainen asetellaan vuoron perään suurennuslasin alle. Tai voi ajatella yksisoluista ameebaa romaanin rakenteen mallina, ameeban alati vaihtuvaa, joka suuntaan venyvää tukirangatonta muotoa ja valejalkoja, joita voi mielessään venytellä.”
*
Tõnu Õnnepalu Paratiisi suom. Jouko Väisänen Kirjokansi 2018 (2009)
Õnnepalu on Viron tunnetuimpia ja eurooppalaisimpia nykykirjailijoita. Hän kirjoittaa tässä rauhallisesti etenevää, viipyilevää tekstiä, josta ei ole tarkoituskaan tulla romaania eikä varsinaista tarinaa ole. Paratiisi on paikka Hiidenmaalla, jonne kirjailija palaa viikoksi. Hän kirjoittaa tunnelmistaan ystävälle ja herättää näin henkiin nuoruutensa kyläyhteisön ihmiset ja omat muistonsa suurten muutosten ajalta. – Paratiisi on vapaana soljuvaa, meditatiivista tekstiä, joka keinuttaa lukijaa kuin rauhallisena aaltoilevan meren mainingit. Ihanaa juuri joulun tuntumassa verkkaiseen tahtiin luettuna.
***
Runot
Shiwu Kaivoin lammen kuuta varten Ajatuksia vuorilta suom. Miika Pölkki Art House 2018
Kirjoittaja on buddhalainen erakkomunkki. Yksinkertaisen elämän kauneus, vuorten läsnäolo ja vaitiolon viisaus henkivät teksteissä. – Runoutta voi juoda kuin lammesta heijastuvan kuun valoa.
*
Proosa
Ingmar Bergman, Maria von Rosen Kolme päiväkirjaa suom. Marita Salminen LIKE 2005
Teos perustuu kolmen henkilön autenttisiin päiväkirjamerkintöihin ajalta, jolloin Ingmarin rakastetun puolison Ingridin pitkälliset vatsavaivat paljastuvat tutkimuksissa syöväksi. Merkinnöt ovat lyhyitä, mutta antavat hyvän kuvan kunkin prosesseista sairauden ja hoitojen kestäessä. Ingrid itkee paljon ja vastustaa viimeiseen asti totuuden myöntämistä itselleen. Ingmar käy omaa taisteluaan ja äitiinsä syvästi kiinnittynyt tytär Maria omaansa. – Teos on vaikuttava kuvaus, miten fataali sairaus muuttaa ihmistä, sekä potilasta että läheisiä. Lainatessani kirjan en tajunnut, mistä on kysymys. Lukukokemus marraskuun hämärien päivien ja iltojen tunnelmassa oli sitten erityisen intensiivinen ja ryyditti omia kuolemamietteitä.
*
Raimo J. Kinnunen Elämänpinna Tmi Athanor 2017
Kinnunen on 1931 syntynyt vapaa kirjailija, aiemmin opettajana ja sivukirjaston hoitajana toiminut. Wikipedia kertoo hänen kirjoittaneen runoja, parikymmentä romaania, kuunnelmia, näytelmäkäsikirjoituksia. Valtion kirjallisuuspalkinnon Kinnunen sai 1962. Hän perusti 1994 oman kustantamon kirjoilleen. – Tämä omaelämäkerralliselta vaikuttava 144-sivuinen romaani on kyllä pikemminkin hajanainen juttukokoelma, jonka rakenne on löyhä, ja tarina hyppelehtii. Lauseet ovat osittain ilmaisultaan epämääräisen oloisia. Ehkä kirjailijan luovuusaika alkaa mennä mailleen.
*
Aki Ollikainen Pastoraali Siltala 2018
Ollikaisen eleetön kirjoitustyyli on viehättänyt minua ensimmäisestä romaanista Nälkävuosi. Pastoraali etenee verkkaan, puhuu lampaista ja niiden hoitajista. Vähitellen uhat nousevat suden muodossa tyynen elämänmuodon pintaa rikkomaan. Ollikainen osoittaa kylmäävin juonenkääntein, ettei ihmisen elämä ole hänen omassa hallussaan eikä lampaankaan elämä hoitajansa. – Tiivis tarina, lyhyin luvuin. Lukija saa enemmän kuin pienesti kerrottu antaa ymmärtää.
*
Mari Mörö Hajavalo Teos 2018
Mari Mörö on ollut minulta jotenkin unohduksissa Finlandia-ehdokkaana olleesta, myöhemmin Runeberg-palkitusta opuksesta Kiltin yön lahjat lähtien. Wikipedia kertoo, että hän on puuhaillut monenmoista kirjallisella saralla, asuukin vain osa-aikaisesti Suomessa. Tuore romaani kuvailee rinnakkain nuoren sukupolven vastausta tulevaisuusdystopioihin ja menneiden aikojen Sointula-utopian raunioita. – Vaikka ymmärsin romaanin idean, en oikein jaksanut kiinnostua tyylistä, jolla rinnakkaiskuvausta toteutettiin. Henkilöt jäivät etäisiksi. Teoksen kustantaman romaanin erityisen kauniin ja paljon puhuvan ulkoasun suunnitteli Elina Warsta.
*
Markku Pääskynen Hyvä ihminen Tammi 2018
Pääskynen on -73 syntynyt kirjailija, usein palkinnoin huomioitu ja kahdesti Finlandia-palkintoehdokkaana ollut. Hyvä ihminen on hänen yhdeksäs romaaninsa. Pääskysen tyyli on persoonallinen ja tarinan kuljetus juoheaa. Romaanin päähenkilö on erikoinen persoona, jota muut luonnehtivat naisen ja miehen välimuodoksi. Hän kykenee kuitenkin rakastamaan naista, jonka kanssa saa pojan, mutta sitten nainen jättää hänet. Miehen ajatusradat alkavat oudosti hajoilla. Päätöslause: ”Lähden ja suljen oven. Seison käytävällä, lukittujen ovien ulkopuolella. Aika pysähtyy, käytävä pyörii ja koko maailma sen mukana. Minusta tuntuu kuin olisin seissyt tässä koko ikäni. Kukaan ei näe minua. Kukaan ei auta minua. Kukaan ei tunne minua.”
– Jouduin ristiriitaisten tunteiden valtaan tarinaa lukiessa. Toisaalta kirjailijan kieli on paikoin todella hyvää ja nautittavaa, toisaalta kuvaukset päähenkilön persoonan hajoilusta ovat niin kirskuvan tosia kuin tapahtumat olisivat omakohtaisesti koettuja. Poikkeuksellisesti päädyin tutkimaan, mitä kirjallisuuskriitikot ovat sanoneet kirjailijasta. Sama ristiriita tuntuu monia vaivanneen. Lisäksi kirjailijan yksityiselämän käänteet luovat vaikutelman epävakaasta persoonallisuudesta. Vaan niinpä usein on, että nerouden ja hulluuden raja on kuin veteen piirretty.
***
Esseet
Siri Hustvedt Elää, ajatella, katsoa suom. Kaisa Sivenius Otava 2016
Hustvedt tarttuu aiheisiin, jotka hän hallitsee: kuvataiteeseen, neurologiaan, filosofiaan, psykologiaan. Mikään yleistajuinen tai tietoa kansantajuistava teos ei ole. Vaatii lukijalta perehtyneisyyttä aihepiiriin, että kulloinenkin teema ja tarkastelukulma aukeaa. Oikeastaan teoksen hyödyttävin paikka olisi aiheita opiskelevan tai tutkimustyötä tekevän käsikirjastossa. – Vaikeaselkoisuudesta huolimatta kaltaiseni kaikesta kiinnostunut maallikkokin sai esseekokoelmasta paljon, joskin lukemiseen meni aikaa. Erityisesti pidin taidetta pohtivista osuuksista.
*
Romaanit
Satu Vasantola En palaa takaisin koskaan, luulen Tammi 2018
Toimittajana paremmin tunnettu Vasantola on tarttunut pitkään proosaan. ”Esikoisromaani on taidokkaan humaani kuvaus lähtemisen pakosta ja paluun mahdottomuudesta.” Vasantola käyttää tarinassa lomittain aikatasoja sekä päähenkilön nykypäivästä, johon liittyy kosketus pakolaisperheeseen, että ankeasta lapsuudesta, jota varjosti isän väkivaltaisuus ja alkoholismi. – Tarinassa on aineksia runsaasti moneen suuntaan, karsimalla sanoman focus olisi terävöitynyt. Esikoiskirjailijoille tyypillinen into kertoa kerralla kaikki tekee romaanista hiukan raskaan lukea. Eittämättä lupaava kirjoittaja kuitenkin, kieli on elävää, ihmiset terävin piirroin kuvattuja, ja tarina ottaa mukaan.
*
Leena Krohn Kadotus Teos 2018
Krohn on kirjailija, jonka uutta teosta odotan aina kutkuttavalla jännityksellä. Hänellä on taito viedä teksti äärimmäisyyksien rajoille, kadottamatta silti luettavuutta ja tarinan eheyttä. Kadotus muodostuu toisiinsa kytkeytyvistä tarinan sirpaleista. Teoksen nimi liittyy tavaroiden kadottamisen ja löytämisen jatkumoon, mikä voisi olla myös tarinoiden kirjoittajan dilemma. – Nautittavaa luettavaa. Krohnin henkilöt ovat usein eräänlaisia marginaali-ihmisiä, joilla on oma, vähän viisto näkökulma elämiseen. Se hykerryttää lukijaa!
***
|
|