Runot

Tuukka Pietarinen  Yksin ja toisin  WSOY 2018

1996 syntynyt Pietarinen on opiskellut yliopistossa estetiikkaa ja teoreettista filosofiaa sekä Kriittisessä korkeakoulussa kirjoittamista. Nuoren runoilijan esikoisteos paljastaa kiinnostavan ajattelijan, jonka runot tuovat mieleen minimalistimestari Gösta Ågrenin.  – Pitkästä aikaa käsiin osui uuden polven runoilija, jonka runous pyrkii tuoreella ja kiinnostavalla täydelliseen esteettiseen symmetriaan. Tämän voisin hankkia runokirjastooni.

Hän keinuu kunnes tulee ilta / eikä pihalta kuulu puhetta, siellä ei ole ketään / talossa ei ketään / kukaan ei istu ikkunalaudalla / tyhjä keinu heiluu vielä hetken

*

Novellit

Leena Lehmuspuu  Kaksikymmentäneljä tuntia  Kustannus Ves-Line 2012

Käsiini osui tämä novellikokoelma diakonissan työstä 1960-luvulla Oulussa. Leena Inkalan herkät lyijykynäpiirrokset elävöittävät koskettavia tarinoita elävästä elämästä menneellä vuosisadalla. Inhimillinen auttamistyö oli ankara kutsumus tuolloin, kun diakonian ammattilaisella ei ollut läheskään aina mahdollisuutta pitää viikottaista yhtä vapaapäivää, ja työaika saattoi olla 24 tuntia vuorokaudessa, jos niikseen sattui.   Seurakuntien diakoniatyö on muuttunut yhteiskunnan muutosten mukana ja työolosuhteet parantuneet, mutta arvoperustana oleva kristillinen usko on sama tänäänkin.

*

Romaanit

Saara Turunen  Sivuhenkilö  Tammi 2018

Kirjailija on ehtinyt ikään alta neljänkympin voittaa esikoisromaanillaan HS:n kirjallisuuspalkinnon 2015, ja sittemmin laatia useita näytelmiä, jotka ovat saaneet kansainvälistäkin huomiota. Sivuhenkilö on romaani, jonka päähenkilön esikoiskirja julkaistaan, se saa nuivan arvostelun HS:n setäkriitikolta ja menee nihkeästi kaupaksi. Päähenkilö kokee muutenkin olevansa sosiaalisessa elämässään sivupersoona, koska on yhä sinkku. Turusen kirjoitustyyli on lakoninen, vähän kyyninenkin. Kun romaanin päähenkilö lopulla tarinaa voittaa kirjallisuuspalkinnon ja setäkriitikko joutuu tekemään hänestä voittajan henkilöhaastattelun, pääsee kirjailijan kirpakka huumori valloilleen.  – Tykästyin kovasti toteavaan tyyliin kirjoitetusta tarinasta, jossa päähenkilö, joka kokee olevansa Sivuhenkilö, tarkastelee esikoiskirjailijan kohtaloa kriitikoiden, kustantajien, myyntilukujen ja kulttuuri-ihmisten armoilla. Ihanan humoristinen ote tarinassa on parasta!

*

Eowyn Ivey  Lumilapsi  suom. Marja Helanen  Bazar 2013

Syntyperäinen ja jälleen Alaskassa asuva toimittaja ja novellikirjailija on kehitellyt romaanin Alaskaan muuttaneen lapsettoman pariskunnan vaikeuksista sopeutua ankariin luonnonolosuhteisiin. Lapsensa vauvana menettäneen pariskunnan oma tragedia luo pohjaa suhteeseen erikoiseen luonnonlapseen. Kirjailija tuntee elinolosuhteet ja luonnon, mikä antaa uskottavuutta tarinaan ihmeellisiin käänteisiin. ”Sydäntä särkevän kaunis tarina, jossa on taikaa.”  – Tarina on todella lumoava ja ottaa lukijan hellästi mukaan. Nautin sujuvasti soljuvasta tarinasta, jossa pohjoisen ankara talvi on pääosassa.

*

Heini Röyskö  Mustat ikkunat  2017

Helsinkiläisen fil.maisterin ja toimittajan esikoisromaani on syvästi oman lapsuusperheen kokemuksesta kumpuava. Henkilöt ovat asianomaisissa hengellisissä piireissä (helluntailiike) tunnistettavissa, siksi kirja ei liene laajassa levityksessä. Sain vinkin lapsuustuttavalta ja tilasin opuksen kirjakaupan kautta. Kaupunkimme kirjasto otti puolestaan vinkistäni romaanin hankintoihinsa. Romaani on eräänlainen sukutraumojen jatkumo, kertomus siitä, miten sukusalaisuudet siirtyvät ja elävät tulevissa polvissa ja miten erityisen voimakas hengellinen sitoutuminen vaikuttaa ihmisten kohtaloihin ja erityisesti perheen lapsiin.  – Toiseen kertaan luettuna kirja avautui yhä paremmin. Lukukokemukseen liittyi nyt paljon surua tuntemani perheenäidin kohtalosta. Olimme varhaisnuoruudessa ystäviäkin, joten monet sukuun liittyvät historiat olivat tulleet tutuiksi hänen kertominaan jo 1960-luvulla. Perheen tyttären taito kertoa vaikeista asioista todentuntuisesti, mutta kauniisti ja vanhempia kunnioittaen, ansaitsee lukijan kiitoksen.

*

Katriina Huttunen  Surun istukka  S&S 2019

Kirjoittaja on tunnettu ja arvostettu kääntäjä, joka putosi syvälle suruun aikuistuneen tyttären tehtyä itsemurhan. Kirjasta on ollut kohua mediassa. Tapa, jolla Huttunen kirjoittaa surustaan ja syyllisyydestään saa lukijan tuntemaan itsensä tunkeilijaksi yksityisen katastrofin raunioilla. Yksityiskohtaiset kokemukset itsemurhakuoleman jälkeisestä ’kuolinsiivouksesta’ ovat täynnä vihaa, joka nousee yhä uudelleen satutetusta äidinsydämestä. Julkistetulla omakohtaisella tragedialla on tämäkin vaikutus, mikä on hyvä tiedostaa.  – Ei ole syytä puuttua kirjailijan tapaan surra, mutta on todettava, että kirjallisuutena teos on saman levyn toistoa eikä johda mihinkään. Toisaalta terapiakirjanakaan teksti ei tunnu toimivan, se ei auta äitiä ylös suruhaudasta, jota hän itselleen kirjoittamalla kaivaa.  

*

Johanna Elomaa  Kaipuun väri on sininen  Kosmos 2018

Erikoisen elämäntien valinnut, pikkuveljen itsemurhan järkyttämä kirjoittaja vaeltelee päähenkilönsä mukana Intiassa etsimässä rauhaa mielelleen ja tarkoitusta elämälleen. Päätön rakastuminen johtaa päähenkilön etsimään lentokoneessa kohtaamaansa miestä sieltä, mistä viimeinen viesti on tullut. Kertomus vie lukijaa pitkin ja poikin Intiaa monenmoisiin tarinoihin ja seikkailuihin. Tarinan loppuratkaisu palauttaa päähenkilön kauniisti todellisuuteen.  – Alku saa hiukan epäilemään, olenko haksahtanut chicklit-kirjaan, mutta todentuntuinen tarina kutsuu kuitenkin mukaansa. Käy ilmi, että tarinalla onkin tosipohjaa ja kirjoittajalla oikeasti kokemusta Intian ashrameista. Vanhat tarinat tukevat länsimaalaisen naisen vaeltelua värikylläisessä maassa rakkauden jäljillä.

*

Rebecca James  Hiljainen lähde  suom. Outi Järvinen  Bazar 2018

Valitsin kirjan ihan sokkona kauniita mielikuvia herättävän nimen perusteella. Pieleen meni. Keskinkertainen ’menestyskirjailija’ on kehrännyt kokoon tarinan, jonka liepeet sotkeutuvat toisiinsa. Synkkiä perhesalaisuuksia, järjetöntä mustasukkaisuutta, petoksia, juonittelua, murhanhimoa ja kummittelua kartanomiljöössä, rakkaustarinoissa sama puiseva kehityskaari.  – Mitä muuta tuosta nyt voi sanoa kuin: uskomaton keitos.

*

Joel Haahtela  Naiset katsovat vastavaloon  Otava 2000

Romaani on lahjakkaan kirjailijan uran alkutaipaleelta, toinen julkaisu. Tarinan keskiössä ovat nuoret, häämatkaltaan Firenzestä palaavat arkkitehti Klaus ja kirjailija-kääntäjä Lilian. Heidän asettumistaan uuteen kotitaloonsa kuvataan hienoin, paljon kertovin keskustelunyanssein. Naapuriksi ilmaantuu erikoinen nuoripari, johon kumpikin tutustuu omia teitään. Haahtela tuntuu olevan omimmillaan kuvatessa kahta naista, jotka löytävät toisissaan sellaista hienovireistä ymmärrystä, mitä miehet eivät suhteessa voi kummallekaan antaa.  – Olen tutustunut ja mieltynyt Haahtelaan hänen myöhempien romaaniensa kautta. Alkutuotanto on lukematta, siksi ilahduin löytäessäni tämän opuksen. Tässä jo näkyy se keveästi hengittävä kerrontatyyli, johon on helppo mieltyä. Jo mystinen nimi kiehtoo romaanissa.  

***

  • Odottelinkin jo kirjavinkkejä! Varasin alkuun Turusen ja Lehmuspuun.

    Kommentin jätti Annikki · lauantai3pm 30. maaliskuu31pm @ 15:49

  • Olisi kiinnostavaa kuulla – jos olet Huttusen Surun istukan lukenut – mitä ammattilaisena sanoisit hänen tarinastaan.

    Kommentin jätti Ellinoora · maanantai4am 1. huhtikuu30am @ 10:21

  • En ole lukenut, enkä muiltakin kuulemani perusteella taida jaksaa lukeekaan. Luultavasti.

    Kommentin jätti Annikki · maanantai4pm 1. huhtikuu30pm @ 13:47