Pysähdyn tarkastelemaan kulkemaani matkaa,
kuulemaan sisältäni nousevia viestejä
Niin ehyt, niin hauras, niin valmis tuuleen
Yön valo kääntymässä aamun valoksi, kesä sydämessään
Oleellinen pelkistyy, kun kukoistuksen aika on ohi
”Kun poika vielä oli kaukana isä näki hänet ja heltyi..”
On jotain mitä vuosisatojen melske ei ole murentanut ja jotain mikä puhkeaa joka vuosi uudelleen
Ennen hedelmää on kukka – nuppu oksassa, oksa puussa, puu juurillaan maassa, maa…
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen siunattuna elämässä ja kuolemassa
Helluntain tuulien, sen valon, liekkien taas tulla suo. Suveesi saapuvaan suo havahtua maan. Sen tuskaan vaikeaan valkeus tuo.
(Virsi 122, 3)
valo, ylhäältä