Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen siunattuna elämässä ja kuolemassa

Helluntain tuulien, sen valon, liekkien taas tulla suo. Suveesi saapuvaan suo havahtua maan. Sen tuskaan vaikeaan valkeus tuo.

(Virsi 122, 3)

valo, ylhäältä 

kevätaamu, näkemisen hetki, versoon kätkeytyneen ilon häikäisy 

Tuuli hulmuttaa lippua, seppelenauhaa, paraatissa marssitaan. Sukuni veteraanit ovat jo iltahuutonsa kuulleet. Setä ja eno saivat vain nuoruutensa, poikamme ja tyttäremme isänmaan.

Suru avaa arpia, valvoo yössä, kuuntelee, aavistaa 

Retriittienkelin evankeliumi: epätäydellisenäkin olen Jumalan silmissä arvokas

kevätaamun ihme: ilo puhkeaa kohmeesta

Kevät, minussakin vanhat lehdet maatuvat uuden ilon kasvaa

Salaisuus, muutos, suru ja ilo – Elämä!