Paavinkirkko ja ortodoksikirkko kunnioittavat Neitsyt Mariaa kaikista pyhistä ihmisistä korkeimpana. Pyhän Kolminaisuuden rinnalle nostettu Jumalanäiti, Taivaan Kuningatar, on monille vanhojen kirkkojen jäsenille läheisempi ja tärkeämpi kuin Poikansa. Luterilainen kirkko korostaa Marian esikuvallista nöyryyttä Herran palvelijattarena, jumalallisen tehtävän välikappaleena. Niin kuin yksityisillä kristityillä on oma näkemyksensä uskon kysymyksistä yleensäkin, niin myös suhde Mariaan on hyvin henkilökohtainen. Palvonta on minulle vierasta, mutta tunnen Marian naisena ja äitinä hyvin läheiseksi hahmoksi, siksi myös katolisten kirkkojen Maria-patsaat ja ortodoksien ikonit puhuttelevat.

En ole koskaan elämässäni oikeasti itse nähnyt nälkää. Olen tietysti ollut nälkäinen – mikä ihana tunne ruokapöydän ääreen käydessä –  mutta se onkin eri asia.  Aika ajoin uutiset näyttävät meille kuvaa Afrikan kuivuusalueilta, jossa lapset ovat niin nälkiintyneitä, että saattavat kuolla kameran edessä kirjaimellisesti käsiin. Katsoja järkyttyy ja lähettää ehkä liiastaan jotain avustusjärjestölle – ja tilanne unohtuu uusien uutisten virtaan.

Milloin viimeksi kiitin leivästä ruokapöytään käydessäni? Tai annoin omastani jonkun hyväksi, jolla ei ole?

Monissa kristillisisssä kirkoissa paastonaikaan sisältyy pidättäytyminen liharuuasta ja nautintoaineista. Paastota voi myös asioista, jotka vievät liikaa aikaa ja huomiota. Kysymys on siis oman elämäntavan tutkistelusta, vääristymien vapaaehtoisesta oikaisusta.
Keskustelin veljeni kanssa taannoin puhelimessa armosta. Riittääkö kristitylle se, että Kristus on kärsimyksellään ja kuolemallaan lunastanut ihmiskunnan synnit? Voiko sen vain uskossa ottaa vastaan? Pitäisikö uskovan koettaa itse korvata paastoin, rukouksin ja kieltäymyksin tätä uhria?
Armo ei olisi armo, jos siihen sisältyisi korvausvaatimus. Jos paastoan, teen sen armosta kiitollisena.

Kävelin metsäpolkua kotiin päin, kun vastaani tuli nuori äiti pulkkaa vetäen. Punaisessa pulkassa istui pienempi ja isompi, tyttöjä molemmat. Isompi hyräili Pikkulintulaulua: ”Laula, laula, laula sinä vaan, laula, laula, laula sinä vaan…”

Tulin yhtäkkiä iloiseksi. Tarvittiin Lapsi muistuttamaan tästä.

Vainojen uhrien muistopäiväksi nimetty sunnuntai pysäyttää miettimään hetkeksi miten monella tavalla ja kaikkialla ihmiset uhriutuvat. On yksityistä ja kansaan tai heimoon kohdistuvaa vainoa, on kapinoita ja sotia, on väkivaltaa,  henkirikoksia, on onnettomuuksia. Maailma on sekä paha että hyvä, koska ihminenkin on. Uhri ei aina ole viaton, mutta syytönkin voi joutua uhriksi. Poliittisen vainon uhrit tai kovia kokeneet julkisuuden henkilöt saavat kyllä huomiota, mutta kuka muistaa uhria, joka ei hae empatiapisteitä vaan kantaa kokemansa vaieten?

Joskus hiljaisuuden kuulee.

Ilo syrjäyttää kiireen,

aika muuttuu ystäväksi, seestyy.

Koko päivän valaisee

tämä hyvä hetki.

(Pia Perkiö)

Hagia Sofian mosaiikki

Loppiaisen viesti maailmallemme on valon viesti. Ken on tullut taivaallisen valon koskettamaksi, ei voi siitä vaieta. Valo loistaa, vaikka himmeästi, vaikka ristikon takaa.

Rauhallista jouluaikaa, blogiystävät. Kiitos jaetun vuoden rikkaudesta.

Tänään on vietetty suomalaisen musiikin päivää. Klassikkosäveltäjäämme Jean Sibeliusta muistetaan syntymäpäivänään 8. joulukuuta, tänä vuonna toista kertaa liputuksella. Itsenäisyyspäivänä kuuntelimme tv-lähetyksenä upean Kullervo-sinfonian, jonka kuoro-osuudet esitti komeasti Polyteknikkojen kuoro. Tänään kuulemme neljännen sinfonian, joka alkaa ihanasti sellojen unisonolla.

Olen paljon ajatellut Aino Sibeliusta, jonka elämä säveltäjäpuolisonsa rinnalla ei todellakaan aina ollut ruusutanssia. Jeanilta saimme sielunmusiikkimme paljolti Ainon ansiosta. Ainolan puutarhassa, Sibeliuksen hautapaaden alanurkassa, on Ainonkin nimi.

Maisema niin puhtaan valkoisena kuin juhlaan puettu. Toinen laittelee pihakatajaan valoja. Talitintti lennähtää viereisen syreenin oksalle piiskuttamaan. Mitä tuo tahtonee sanoa. Myöhemmin lintupariskunta käy yhdessä tutkimassa työn tuloksia, valoja arastelematta.

Etsin joulutähteä ikkunaan. Ulkona hämärtää. Illalla saunan jälkeen juodaan glögiä ja sen kanssa tuoreita pipareita. Ehkä kuunnellaan joku joululevyistä. Pieniä vaatimattomia asioita, joille adventti antaa merkitystä.