vanha tonttu on matkalla. hän joutuu tekemään omaa polkua umpihangessa. vähän puhalluttaa, kylmä viima. repussa mukana eväät ja viemiset. häntä odotetaan kotona ja hän tietää sen. se auttaa jaksamaan.

PS tonttu tuo myötätunnon terveiset sinulle, jota koetellaan ja jonka polulle pyryttää.

kaksi viikkoa aatonaattoon! pienet iloiset jouluapulaiset saavat aikaan erityishienoja leipomuksia, joissa maistuu rakkaus. ja ajatella, leipomusrakkaus säilyy pakasteenakin!

PS terveiset kaikille mummojen  ja vaarien, isien ja äitien jouluapulaisille!

jouluenkeleitä voi olla monenlaisia. joku heistä näyttää ihan naapurin tädiltä, kun avain on kotona ja tuuli paiskaa kotioven kiinni kipaistessasi postilaatikolle. joku tulee vastaan sen pikku tytön hahmossa, joka uskaltaa hymyillä luottavaisesti vastaantulevalle mummolle koulusta palatessaan. eräs enkeleistä sattuu soittamaan kurjan fiiliksen päivänä ja kysymään ystävän äänellä: miten menee…  ihan tavallinen arkipäivä voi olla pienien ihmeiden päivä.

PS kiitos kaikille, jotka huomaavat lähimmäisensä ja katsovat ystävällisesti silmiin

joulun aika ei ensisijaisesti liene tarkoitettu läähätykseen, ravaamiseen ja hikiotsaiseen  tungeksimiseen siellä ja täällä. eikä varsinkaan kaikkien maailman asioiden murehtimiseen. jos aika on omaasi, ota kirja hyllystäsi (tai kirjaston hyllystä) ja sukella tarinoihin. samalla kun kehosi lepää, mielesi voi seikkailla tarinassa, joka kansien välissä kehrääntyy. ja tarinoita riittää!

PS Kortin mukana kiitokset ja hyvän joulun toivotukset erityisesti teille, jotka työskentelette kirjastoissa kulttuurin hyväksi. 

oven joulukranssi sai valonsa, lyhdyissä tuikkivat iltaisin oikeat liekit. pihaportaalle tekee mieli sadan vuoden itsenäisyyden kunniaksi sytyttää iloinen roihutuli. otan esiin viimejoulun korteista kauneimman. itsenäisyys on sitäkin, että kukin voi kukkia omalla kukalla. 

PS Kortin mukana menee kolmen tyttären ystäväperheen luo lämpimät juhlailon toivotukset.

puuhaa riittää, jos niikseen on, ja miksei olisi. joulua kohti mennään ajatuksin, sanoin ja kätten töin. ja pipareita tai piirakoita leipoessa on mukava kuunnella taas se ikivanha joululevy 70-luvulta, kun lapset olivat pieniä.

PS Terveiset menevät tässä puuhakkaille ja eläväisille Leidi-ystäville!

tanssin hurmaa koimme mekin parin valssin verran taannoisessa kuorojen ja harrastajaorkesterin tapahtumassa, jossa olimme mukana. pikkujouluilot on ihminen keksinyt selättääkseen syksyn synkeimmän ajan.

PS Terveiset kuorokamuille Virpi Pekkalan kortin myötä!

tänään satoi lunta eteläiseen kotikaupunkiimme. oh, tiedän, että se vielä ehtii sulaa monta kertaa, mutta lumisen hetken kauneus siivittää askeleita kohti joulua.

PS Paletin kuvaterveiset ystäville Metsänlaidan taloon!

Menneen viikon olenkin sitten taas hoidellut oireilevaa selkääni tutuin konstein. Lepoa ja lämpötyynyä, panadolia ja voltarenia sekä varovaista venyttelyä. Viikon lopulla Esikoinen ja lapset tulivat yökylään, ja Vaarila täyttyi iloisesta kihinästä.

Sunnuntain päivänäytökseen oli varattu kaikille teatteriliput. Peppi Pitkätossu – musikaali Helsingin Kaupunginteatterissa oli onnistuneesti toteutettu ja lapsikatsomoa ajatellen oikein rytmitetty. Siellä täällä esityksessä vilahteli vitsejä, joista irtosi hupia myös aikuisille. Lapsikatsomo eläytyi täysillä ja muutama yllättävä kohta irrotti täyden katsomon riehakkaat naurut. Aikuisista tehtiin pilaa totta kai, mutta niin kiltisti, ettei tarvinnut kovin punastella. Esikoinen kehui musikaalin hyvää toteutusta, ja Vaari ja Mummelikin nauttivat varauksettomasti. Muru seurasi herpaantumatta Pepin ’tyttöenergian’ purkauksia, ja Ritaripoika naureskeli erityisesti tietyssä kohdassa, joka liittyi ’pierutyynyyn’. Arvaan, että isi sai ottaa vastaan myöhemmin illan mittaan Pepin innoittamaa innovatiivisuutta Murulta kotona.  – Vaiheikkaan yön ja iloisen päivän jälkeen nukuimme pitkään unia näkemättä.

Kyllä on kiukaalla ja kiukaalla saunanautinnossa todenperäisesti eroa. Kun jaloilla seisova korkeahko pyöreämallinen kiuas asennettiin ja termostaatti saatiin toimimaan, saimme elämämme ensimmäisen todellisen löylynautinnon tässä huoneistosaunassa. Seinään kiinnitetty entinen pikkukiuas antoi meille paremmasta tietämättömille kymmenet vuodet purevan kipakat ja kuivakiskoiset löylyt, jotka haihduttivat hikikarpalot kohta, jos niitä ehti puristua jostakin. Kiitos Harvian ihanan kiukaan, löyly on nyt lempeä ja pehmoinen, ja hiki suorastaan tulvahtaa iholle muutaman löylykauhallisen jälkeen. Eikös saunomisen perimmäinen tarkoitus olekin rentouttaa ja puhdistaa ja saada saunoja viipyilemään kiukaan suloisissa henkäilyissä…