kuolema synnyttää
ajan ja ikuisuuden rajaan
humisevan hiljaisuuden
kun kirjailija kuolee
sanat jäävät soimaan
jatkavat elämää
kuuntelen
sateen musiikkia
koko iloisen katonpesupäivän
– illalla poikani soittaa…
syksy hipaisee poskea
uni punertavaa usvaa
aamut raottavat hitaasti luomiaan
illat kutovat hämärästä pimeää
puhumattomina pihani puut
odottavat
kivun päivää
syksy punertaa marjat
lähettää linnut etelään
ravistaa lopulta lehdet
puut pelkkinä
jäävät haromaan oksillaan
kevättä kohti
