¤

miten painavaa onkaan poissaoleva valo, kimallusraskasta

miten hengähdyksen kevyttä, läpikuultavaa läsnäollen

vain silmäluomien läpi voi katsoa

laajentaa kaikki huokoset vastaanottimiksi

antaa ajatusten vaeltaa valtoiminaan valossa, valossa

mutta miten kestää pimeys

¤

 

lumet lohkeilevat, katoavat kuin jäätiköt navoilta

valahtavat menneiden lumien mereen

humahtelevat katoilta, laulattavat viemäreitä

 

hetkenä, jona pysähdyt, lätäkkö kuvastaa taivaan, lentävän linnun, purjehtivan pilven

 

valonkehrä herättelee etelärinteen kukat

humallut kevään tuoksusta, huikaistut valosta

eivätkä linnut lakkaa laulustaan

ennen hämärää, jossa

Messiaenin Catalogue d’Oiseaux kilahtelee, tunnelmoi

 

puhkeavat uudet alut, aukenevat sävelten takaiset maat ja taivaat

tapahtuu elämä

pihan varjoisalla kulmalla

 aurinko leikkii lumella

 kauempana pellot sulana

metsän rajalla talven rantu 

päivät humahtelevat kevääseen

kuin lumenrippeet katolta

varjot tanssivat jäälattialla / pitkää liukua rannalta toiselle / kosketan varjoa, niin kevyt se on / niin aineeton, viileä, hetkellinen / ja varjojen viivastolla avaruus soi sinistään

koivu, talven morsian / valkeassa hunnussaan viileä, kaunis / kimaltaakin, jos valo /  talvimorsiamet aavistavat / onni on hetkellistä / kimallushetket haihtuvat kohta tuuleen

koivu, kevään morsian / utuisen vihreässään niin heleä, nuori /  kevätmorsian jo tietää / onni on hetkellistä /  heleyshetket vaihtuvat /  syvänvihreän painavaan viittaan

koivu, syksyn morsian / lepattavin lehdin / syysmorsian antautuu tuuleen / riisuttunakin riipaisevan kaunis / läpikuultavassa valossa / paljaat oksat kurottuvat taivasta kohti

lapsi, rantaan ajautunut / kömpii ylös, nousee jaloilleen

ottaa askeleen / vähäistä valoa kohti

hitaasti taittuu minussa vastarinta

taipuu syliksi

ei tarvitse kahdesti katsahtaa jo näkee
talven tanssivan ikkunan takana
hiutalehelmoin
puita havunvihreitä, paljaita
peltoja hahtuva hahtuvalta peittyviä

tunti tunnilta sade sakenee, valostaa pihat
ruoho pilkottaa kylmän sylistä
naapurin auton peittää jo lumilakana
 – mutta aamulla kaikki on taas ollut unta

*
on myös mustasieluisia päiviä
jotka nuolaisevat ohuen lumen
kadulle kasvaa lätäköitä
koivunoksat valuttavat murhettaan pisaroina
marraskuun pilvet matavat, tuuli hyytyy
ja mieli

*
marraskuuta ei moni rakasta
valopilkut
etsittävä melkein ryömien

*
 ei ole ennen ollut juuri tätä marraskuuta
riipaisevine öisine uninäkyineen
valvottuine pimeän tunteineen
hätkähdyksenä heräävine aamuineen

ei tätä lumettoman maan sudentummaa läsnäoloa
näin hellän vaiteliaasti
kouraisevaa

**

juuri kun
olet onnistuneesti virittäytynyt
sateenharmaaseen, lehdettömään kaupunkiin
jossa mitään ei koskaan tapahdu
juuri kun
lompsit jalat märkinä lätäkköisellä metsäpolulla
tuuli natisuttaa pitkiä mäntyjä kallioilla ja kohisee kuusikossa
juuri silloin
taivas repeääkin, valo välähtää esiin
ja kaikki on hetken kuin olla pitää

marraskuussa ihmisellä pitää olla
nopeasti virittyvä taajuus
ettei myöhästy tai suistu tolaltaan
juuri kun
se jokin tapahtuu

* houkuttelen blogiystäviä kirjoittamaan sivuilleen runon marraskuusta. tyyli on vapaa, riimeillä tai ilman.

 

valohämärässä kesäyössä se solisee

hiljaisesti kirkas

juoksutukset putoilevat oksilta

niinkuin seittiään kehivä lukki

päästää ohuen  siiman

valahtamaan tuuleen

 

nukkuva kuulee unessaan

linnun, sydämensä

heräämättä tietää aamun

nousevan siivilleen

 

-2014

 

*

 

aution talon takana

oli joskus puutarha, ehkä kasvimaakin          

muutama marjapensas kumminkin

                             nyt polvenkorkuinen heinikko voikukkineen

                             villinä riehuvat karanneet akilleijat

kuka istuttikaan omenapuut

ne kukkivat yhä

 

-2014

*

Tänään se pyöri pyöri silmistä.

                             Aina sanon tänään

                                                          kun en nuku

                             valoisan kesän ruohossa

                             vain liikahdin

                                                          varjoni syrjään

                             ja pallo löytyi siitä mihin katosi.

                             -Mirkka Rekola

 

*

Kentillä kasteisilla

hämärä käy yli maan.

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan

 

katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikki kukkien kansa

kumartui hiljaiseen.

 

Kuusen latvassa ääni

pienoisen huilun soi.

Minäkin kumarran pääni.

Minunkin sisällä soi.

 

-Aaro Hellaakoski

 

*

 

En tiedä ketään eläintä

joka voisi tehdä kesääni

enää kesäisemmäksi

kuin kärpänen aamulla,

perhonen päivällä,

hyttynen illalla;

 

lämpimämmäksi

kuin muurahainen

kalliopolullaan.

 

-Olavi Ingman

 

*

 

Minä avaan syömmeni selälleen

ja annan päivän paistaa,

minä tahdon kylpeä joka veen

ja joka marjan maistaa.

 

Minun mielessäni on juhannus

ja juhla ja mittumaari,

ja jos minä illoin itkenkin,

niin siellä on sateenkaari.

 

-Eino Leino

 

*

Rakkaus on vihreää

 

näin tänään merihanhiparit, poikasineen

rantapuiston vihreällä nurmikolla

–          rakkauttako vai biologiaa

onnellisetko perheet

 

kesä kuluu, vihreä haalistuu

poikaset kahahtavat siivilleen

lähtemään

 

näin yksinäisen hanhen ontuvan

rantapuiston vihreällä nurmikolla

–          perheriitako vai tapaturma

erotti joukosta

 

pilvisenäkin päivänä kesä on vihreää

–          ja rakkaus

on hyvä elää

 

-Leidit /versio kimpparunosta Ursulan kahvilassa