Salmenniemi on runoilijana on tuttu lyriikan ystäville. Proosateos ”Sydänhämärä on kertomus hädästä, selviytymisestä ja rakkaudesta. Tarkasti havainnoiva teksti kysyy, mitä tapahtuu, kun kaikki tapahtuu.” Teos jatkaa edellisen, Varjotajunnan tyyliä, jota olen kommentoinut Lukunurkkauksessa, lokakuussa 2023. – Sydänhämärä on tiheätunnelmainen kertomus eräästä ajanjaksosta pienen perheen elämässä, kun tapahtuu liian paljon yhtä aikaa, perheen arki hajoaa ja mies ottaa tehtäväkseen selviytyä vakavasti sairastuvan lapsen, raskaana olevan puolison ja syntyvän vauvan kanssa ylivoimaiselta tuntuvasta tilanteesta. Ahdistavaa, todentuntuista ja ihailtavan kaunista miehen tuntojen avausta. * Ina Mutikainen Unohdus Otava 2024
Esikoisromaani on aina kutkuttava tapaus, lukija toivoo, että löytyisi jotain uutta ja raikasta, joka nyrjäyttäisi ajatukset urapoluiltaan ennen kokemattomaan viidakkoon. Esikoiselta ei odota hiotuinta tyyliä ei tietämisen määrää tai korkeaa laatua. Lukija antaa paljon anteeksi, jos kirjoittaja kutsuu mukaan seikkailuun ja viekoittelee näkemään enemmän ja enemmän. Jos vielä viimeisellä sivulla tavoittaa tunteen, että odotukset on täytetty ja vielä yllätysten kera. – No, tässä juuri sellainen esikoinen. Kannattaa lukea!
* Kristina Carlson Eunukki Otava 2020
Kirja kertoo tarinan Wang Weistä, joka on vanha eunukki. Eunukkien asema Kiinan keisarin hovissa oli ennen maailmassa erikoinen, siihen sisältyi paitsi yksilön sukupuolisuuteen kajoamisen valtaa, myös tiettyä aseman tuottamaa valtaa sen myötä. Enemmän kuin erikoisesta elämänmuodosta, kirja kuitenkin kertoo WangWein ajatuksista. Miten erityinen kohtalo tuottaa hiljaista viisautta, tämän eleettömässä kertomisessa Carlson onnistuu taas nautittavalla tavalla. Siksi kirja on lukijalle löytö.
*
Don de Lillo Hiljaisuus suom. Helene Bützov Tammi 2020 (Keltaiset)
Palkittu amerikkalaiskirjailija elävöittää hetken, joka voisi tässä ajassa tapahtua koska vain: kun kaikki kuvat ja äänet maailman ruuduilta sammuvat. Pelkkä kuvitelmakin tuo hyisen avuttomuuden olon. Miten riippuvaisia olemmekaan kaikista näytöistä, niiden tekniikasta ja yhteyksistä, joita ne välittävät. Miten avuton on ihminen maailmassa, jos ruudut, äänet ja valot sammuvat – syntyy hiljaisuus, missä kuulee vain tuulen.
*
Amos Oz Täydellinen rauha suom. Pirkko Talvio-Jaatinen Tammi 1988
Kirjailija on juutalainen (k. 2018) ja teos kertoo kibbutsielämästä. Päähenkilöitä on useita ja he ovat kaikki paitsi samassa kibbutsissa, myös suhteessa toisiinsa. – Oz on erinomaisen lahjakas juutalaisen mielenlaadun ja keskustelukulttuurin kuvaaja. Valitsin teoksen paitsi tietämäni kirjailijan, myös kirjan nimen vuoksi. Tavallaan petyin ensin, sillä kibbutsin keskeiset henkilöt kävivät loputtomia ja värikkäitä riitoja keskenään. Tässä teoksessa kuvatut naiset ovat kliseistä tyyppiä: räyhäkäs vanha vaimo, nukkemainen nuori vaimo ja miehen unelmiin vastaava rakastajatar. Täydellistä rauhaa koko elämänsä etsinyt mies löytää etsimänsä tavalla, joka selviää vasta viimeisillä sivuilla. Jos jaksaa sinne asti.
*Helena Juntunen ja Petri Tamminen Joskus liikaa, aina liian vähän Otava 2024 Oopperalaulaja Helena Juntunen on kommentoinut uransa ja elämänsä vaiheita ja kokemuksia siekailematta, suorasukaiseen tyyliin. Kirjailija Petri Tamminen on tunnetulla taidollaan koostanut kommenteista henkilökuvan. – Suuri yleisö tuskin tuntee näyttämön takaista reaalitodellisuutta, vaikka nauttiikin korkeakulttuurisesta taiteesta ja ihailee superlahjakkuuksia työssään maailman estradeilla. Tämän verhotun maailman avaaminen oman maineen ja henkilökuvan riskillä on ennen kokemattoman rohkeaa – ja terveellistä sekä yleisölle että ehkä myös terapeuttista taiteilijalle itselleen. Lukija vaikuttuu ja kiittää.
*Katja Kaukonen Pitkä ikävä WSOY 2024 Porilaisen kirjailijan, s. 1968, kyseinen romaani on hänen viidentensä, lisäksi julkaisuissa on yksi novellikokoelma. Pitkä ikävä on sukupolvitarina, jossa nykyajassa tapahtuvan saarimatkan kuvaus vertautuu päähenkilöiden sukuhistorioihin ja parisuhde menneisiin ihmissuhteisiin. ”Maaginen romaani kahdesta avioparista kahdella eri vuosisadalla.” – Eri vuosisadoilla tapahtuvien suhteiden kuvaus kulkee vuorovetoisesti rinnakkain, lukija ikään kuin temmataan parin nykytodellisuudesta naisen kuvitelmiin esivanhempiensa kokemuksista samalla saarella. Pariskunnan yhteisen vuorovaikutuksen kuvauksessa paljastuu tunneyhteyden ohuus, jota nainen yrittää tiedostamansa kaipauksen vimmalla haastaa henkiin. Riitaisten keskusteluyritysten toistuvat kuvaukset eivät anna lukijalle toivoa pariskunnan pääsemisestä mihinkään ratkaisuun tai edes elävämmälle tasolle suhteessaan. Sen sijaan kuviteltu esivanhempien elämän kuvaus jää ikään kuin turhaksi malliksi, josta olisi voinut ammentaa voimaa päähenkilöidenkin nykytilanteen ahtauteen.
*Katariina Vuori Parasta ennen Otava 2024 Tarinan päähenkilö on kirjailijan itsensä tapaan viisissäkymmenissä oleva arkeologi, seikka, joka tekee tarinasta monitasoisesti antoisan. – Lukijalla, joka ei tunne kirjailijaa, ei ole väliä onko tarina ja jos on niin missä määrin autofiktiivinen. Tarinan myötä oppii arkeologiasta yhtä ja toista, mitä ei kuunaan muuten olisi ehkä tullut tietämään. Ja sehän on aina kiinnostavaa. Humoristiseen sävyyn kirjoitettu, keski-ikäisen sinkkunaisen ajatus- ja tunnemaailmaa kartoittava opus oli oivallista (keskikesän kunniaksi) kevennettyä lukemistoa, jonka parissa aika kului leppoisasti.
*Eeva Kilpi Tähdet ovat alkaneet näkyä – Muistikirjat WSOY 2019,2021 Kilven myöhäisen iän ennen julkaisematon kooste: Sininen, Punainen ja Valkoinen muistikirja yhteisniteenä. – Niteelle annettu nimi luonnehtii myös ajatelmien painoarvoa sekä kirjailijan yksityisessä elämässä että kirjallisessa tuotannossa. Muistiinpanot ovat aforistisia, terävästi nähtyjä ja erityisen luontosuhteen värittämiä fragmentteja kirjailijan elämästä. Halusin tämän kirjan omaan hyllyyni, että ajatuksiin voi palata.
*Eeva Joenpelto Vesissä toinen silmä -Tarina taitelija Ossi Juhonkoskesta WSOY 197 Kiinnostava kuvaus elokuvaohjaajasta, joka tekee omasta itsestään ja elämänsä ihmisistä elokuvia, hankkii niihin rahoituksen, laatii käsikirjoituksen ja valitsee pääosan esittäjät. Miten prosessi syntyy, etenee, takkuaa ja mikä on lopputulos. Minkälainen persoona on kyseessä ja millaisia ihmissuhteita hänellä on – tästä kaikesta lukija saa hyvän kuvan. Joenpellolla on aihepiiri ja sen kuvaaminen hallussa.
*Eeva Joenpelto Eteisiin ja kynnyksille WSOY 1980 Tarina kiinteistöjä ja metsää omistavien kahden vanhan suvun päämiehen, Julinin ja Hännisen sekä heidän perheenjäsentensä elämästä ja keskinäisistä suhteista aikana, jolloin monen liikemiehen afäärit päätyvät pakkohuutokauppoihin ja konkursseihin ja taloudelliseen ahdinkoon joutuneet ihmiset näkevät nälkää.
*Eeva Joenpelto Elämän rouva, rouva Glad WSOY 1982 Tarina alkaa päähenkilön tilanteesta, jossa hän hallinnoi toiselta aviomieheltä perittyä omaisuutta ja liiketoimintaa kolmannen aviomiehen kuoleman jälkeen. Rouvan tarina rakentuu taaksepäin ja päätyy takaisin lähtötilanteeseen. Mielenkiintoinen juonen kehittely pitää lukijan valppaana. Persoona on myös erikoinen, oman elämänsä käänteiden ja avioliittojensa kautta oppineen naisen kehityskertomus.
*Eeva Joenpelto Avoin, hellä ja katumaton WSOY 1991 Tarina peltiseppämiehestä, joka on kasvanut monenlaisten kohtaloiden läpi omalaatuisekseen selviytyjäksi ja päätynyt vaimon ja tyttären kera vanhan sukukartanon maille torppariksi. Joutessaan hän kehittelee suunnitelman, miten saisi jalkansa kartanon oven väliin ja hyötyisi vuokraisäntänsä varallisuudesta. Kartanoa asuvan perheettömän sisarusparin tietämättä ja tahtomatta suunnitelma ei edisty, mutta omalaatuinen lapsi onnistuu siinä, missä isä ei. – Teoksen ansio on väkevä henkilökuvaus, ja siinä Joenpelto on omimmillaan.
PS Luettuani peräjälkeen Eeva Joenpellon tuotannon julkaisuvuosien järjestyksessä, voin suositella tapaa tutustua viime vuosisadan arvostettujen kirjailijoiden tuotantoon. Tämä antaa mahdollisuuden havainnoida kirjailijan tyylin ja aihepiirin kehitystä pitemmältä ajalta. Aina tosin julkaisuvuosien mukaista järjestystä ei tarkalleen pysty noudattamaan, jos on kirjastopalvelujen varassa. Tässä tapauksessa sain koko pinon omistajalta, joka halusi tyhjentää kirjahyllyään ja luovutti kirjat kierrätykseen.
Kirjailija on 1986 syntynyt Oulun yliopistosta valmistunut fil.maist., joka on aiemmin julkaissut esikoisteoksen Taivaspuheluita. Hiljaa lipuvat varjot on tarina kahden tahoillaan jo värikkään elämän eläneen ihmisen kohtaamisesta ja käynnistyneestä vuoropuhelusta. – Tässä teoksessa lukijaa vastaan tuli kirjoittaja, jonka kieli ja tyyli on kertakaikkisen arkista. Kirjassa on runsaasti uuvuttavan pitkiä keskusteluja, jotka eivät sanottavasti kuljeta asianomaisten suhdetta eteen eikä taakse. Jos kirjailija halusi kertoa jotain näistä ihmisistä, hän raapaisi pintaa. En saanut tekstin parissa tunne- enkä pohdintakokemusta. Niinpä heidän tarinansa lipui hiljaa lukijan käsistä varjoihin.
*
Danielle Miettinen Kutsumus Kustannus Uusi Tie Oy 2023
Toimittaja Danielle Miettinen on koonnut kirjaksi Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden kertomia omakohtaisia kokemuksia kutsumuksesta ja työn arjesta lähetyskentillä. – Toimitustyö on siistiä jälkeä. Kutsumuksen merkitys lähetystyöhön omistautuvilla käy selväksi, ilman sitä ei kuvatunlaista elämäntapaa jaksaisi kovin kauan edes määräaikaisena sitoutumisena. Moni jaksaa, hämmästyttävän määrätietoisesti koko elämänsä. Sivullisen mieleen herää kysymys, mikä on se voima, joka saa sitoutumaan hulluun työhön, jonka tuloksista ei ole paljon näyttöä. Se lienee uskon salaisuus.
*
Anna-Riikka Carlson Rakas Eeva KilpiNämä juhlat jatkuvat vielä WSOY 2024
Kustannustoimittaja A-R.C. on toiminut pitkään yhteistyössä kirjailija Eeva Kilven kanssa WSOY:ssä. Toisinaan käy niin, että jonkun kirjailijan tekstit ja niihin liittyvät keskustelut tulevat jaetuksi tietyissä samoissa lukijapiireissä, jotka muodostavat vähitellen verkoston. Kustannustoimittaja ystävystyi työn merkeissä Eeva K:n kanssa ja teki muistiinpanoja heidän tapaamistensa herättämistä ajatuksista. Näistä muistiinpanoista tämä kirja on syntynyt ja herättänyt lukijain verkostossa suurta kiinnostusta ja sympatiaa. – Olen ollut kauan E.K:n lukijafani ja varsinkin hänen myöhäistuotantonsa, jossa luontoteema korostuu, on puhutellut syvästi. Kirjailija on nykyään hoitokodissa eikä jaksa enää kirjoittaa muuta kuin niukkoja merkintöjä muistikirjaansa. Tuntuu todella hyvältä, että Anna-Riikka ja Eeva ovat löytäneen toisensa ystävinä, ja Eevan ydinperintö tulee tämän ystävyydestä syntyneen kirjan myötä kauniilla tavalla vaalituksi. Teksti liikutti minua lukijana ja synnytti omia muistiinpanoja, joita kirjallisissa projekteissani ja vanhenemisen prosessissani voin hyödyntää. Sydämellinen kiitos Eevalle ja Anna-Riikalle!
*
Joel Haahtela Marijan rakkaus Otava 2024
– Lienenkö kuinka monesti jo maininnut, että J.H. on minulle lukijana hyvin tärkeä kirjailija, jonka tekstistä tulen aina ihanalla ja syvällä tavalla ravituksi sielultani samansukuisena ihmisenä. Viimeisin julkaistu pienoisromaani Marijan rakkaus on J.H:lle tyypillistä, mystiikkaa, taidetta ja eurooppalaista kulttuuriperintöä tarjoava tarina, joka koskettaa lukijan jumalasuhdetta ja avaa henkisiä tasoja arjen tuolla puolen. En yleensä lue ennakkoon kritiikkejä kirjoista, jotka aion hankkia. Nyt satuin kuitenkin huomaamaan yhden tunnetun kriitikon lausunnon, jossa suhtauduttiin nuivasti. Voin ymmärtää, jopa perusteet, mutta itse koin Marijan rakkauden rikastuttavana ja herkistävänä elämyksenä.
Tonu Onnepalu Loputtomuus suom. Jouko Väisänen Kirjokansi 2023
1962 Tallinnassa syntynyt virolainen kirjailija on alun perin opiskellut biologiaa ja ekologiaa ja toiminut opettajana. Julkaistuaan ensimmäisen runokokoelmansa 1985 hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ja on julkaissut yhdeksän runoteosta sekä yksitoista romaania, esseekokoelman ja kääntänyt runsaasti ranskankielistä kirjallisuutta. Kaikki romaanit on käännetty suomeksi. Loputtomuus on elämää saaressa, jonka maisema ja sen herättämien ajatusten virta on loputon. – Viehätyin tästä saarikuvauksesta, josta ilman muuta tuli mieleen Hiidenmaa ja Saarenmaa, joissa olen käynytkin. Teksti on kaikessa koruttomuudessaan ja eleettömyydessään hiljaisuudesta viehättyneelle ihmiselle aarreaitta! Viipyilevä teksti ei aukene kiireiselle ihmiselle. Pidin kirjasta ja aion etsiä lisää kirjailijan tekstiä kirjastostamme.
*
Laura Lindstedt Sakset Teos 2007 (3.p.)
Kirjailija ja kirjallisuustutkija L.L. on syntynyt 1976 Kajaanissa. Sakset on alaotsikoitu triptyykiksi ja herätti runsaasti huomiota kirjallisissa piireissä. Myöhemmistä teoksista Oneiron, 2015, sai Finlandia-palkinnon ja Toisinkoinen-palkinnon. Kolmas romaani Ystäväni Natalia, 2019. Lindstedtin tyyli on täysin omintakeinen ja aiheet erikoisia. – Jo Oneironin luettuani tajusin, että kyseessä on erikoinen persoona, joka ei ole luokiteltavissa oikein mihinkään lajityyppiin. Sakset kertoo lapsettoman naisen adoptioprosessista ja yrityksistä kommunikoida kiinalaisen tyttären kanssa. Triptyykki sisältää myös välähdyksiä päähenkilönaisen omasta historiasta. Sometiedoista päätellen kirjailijan elämän todellisuus on liian kaukana omastani, että voisin edes yrittää ymmärtää mihin hän teoksillaan pyrkii. Epäilemättä hänellä on seuraajansa ja arvostajansa kirjallisissa piireissä.
*
Eeva Joenpelto Neito kulkee vetten päällä WSOY 1955
Sain ystäväsieluiselta ihmiseltä miellyttävän pinon viime vuosisadan kotimaista laatukirjallisuutta, osin jo kertaalleen luettuakin. Monet Joenpellon romaaneista sijoittuvat aikansa historiaan, kuvaten menneen elämänmuodon ihmisiä selluloosanhajuisella tehdaspaikkakunnalla, jossa ihmisen arvo laskettiin asuinseudullaan omistuksen, menestyksen ja sivistyneisyyden mukaan. Romaanin keskiössä ovat vahvat naiset – kukin omintakeisella tavallaan vahva – jotka erottuvat yksilöinä yhteisössään: Alma Virtanen ja tyttärensä Helmi sekä Puntin talon vanha emäntä. Joenpelto kuljettaa naisten elämän kahta ajanjaksoa rinnakkain niin, että vajaaseen kolmeensataan sivuun mahtuu Alman nuoruutta keski-ikää ja vanhenemista, Helmin kova lapsuus aikuistumisen myötä hahmottuva itsellisyys ja Puntin emännän ankaruudesta lientyvä vanhuus. – Kirjailijan esikoisteoksen verevää ja vahvaa kerrontaa on ilo lukea! Joskus joku romaani tekee erityisen vaikutuksen siksikin, että lukemisen ajankohta osuu erityisen merkittävään ajankohtaan lukijan omassa historiassa. Näin kävi tässä minulle. Pohtiessani sukupolvijatkumoa ja toistuvia kuvioita omassa, lastemme ja lastenlasten elämässä, romaani tuntui avaavan uudella tavalla vanhempieni nuoruusajan elämänmenoa ennen sotien aikaa. Syvällä käyvien oivallusten lähteillä tein tätä lukumatkaa!
*
Eeva Joenpelto Syyskesä WSOY 1960
Yritän lukea saamaani kirjapinoa julkaisujärjestyksessä. Syyskesä kertoo sisarusten väleistä ja aikuisten tyttärien suhtautumisesta vanhan isänsä aikeisiin naida piikansa, kokematon nuori maalaistyttö. Vähitellen tarina aukeaa menneeseen aikaan, jossa nuoremman sisaren puoliso seurustelee vanhemman sisaren kanssa. Mitä heille tapahtui – ja mitä tapahtuu nyt, kun mies rakastuu uudelleen nuoruutensa rakkauteen. – Tarinan kuvio sinänsä on mielenkiintoinen, mutta jollakin tavalla kerronta ei ole niin vaikuttavaa ja keskittynyttä kuin esikoisromaanissa. Silti voi sanoa, että teos teokselta rakentuu osaava ja ilmaisussaan omintakeinen kirjailijapersoona.
*
Eeva Joenpelto Sataa suolaista vettä WSOY 1978 (3.p.)
Tässä romaanissa eletään viime vuosisadan alkupuolta ja työväenliikkeen itsetietoisuuden nousun vahvaa aikaa. – Joenpellosta sukeutuu kirjailijana vahva eepikko, jonka henkilökuvaus oli erityisen vaikuttavaa. Lukijalla on vaikeuksia laskea kirjaa käsistään. Teksti välittää väkevästi sekä pienen paikkakunnan henkisen ahtauden että ajan arvostukset ja erityispiirteet. Kovan elämän jättämät ankarat jäljet sekä näkyvät että tuntuvat ihmisissä ja eläytyvässä lukijassa.
*
Eeva Joenpelto Jottei varjos haalistu WSOY 1986
Tämä romaani on todellisuuspohjainen, kirjailijan omien isovanhempien kohtaloista kehrätty tarina. Se tuntuu paitsi tekstissä, lukijassa myös syvinä tunteina. Ajan koko kuva ilmenee väkevänä taustalla ja antaa perspektiiviä myös kirjailijan itsensä henkilökuvaan. Kaiken kaikkiaan perheen, suvun ja asumisyhteisön merkitys on vahva jokaisessa Joenpellon romaanissa. Henkilöt liittyvät verevästi aikaansa ja paikkaansa eikä tarina hääly missään bittiavaruudessa.
Tässä ajankohtaisessa tapahtumavirrassa, jossa nyt mennään lastuna laineilla tai johonkin pyörteeseen hetkeksi juuttuneena, on eräs hengityksen tavoin oleellisena elämääni kuuluva ajankulu myös seisahtunut, nimittäin lukeminen. Kun en ole ehtinyt kirjastoon, tuli avuksi ystäväsieluisen ojentama pino vanhaa kunnon kirjailijaa, Eeva Joenpeltoa.
Taitava ja aikanaan menestynyt kirjailija vie lukijan viime vuosisadan alun ja puolivälin ihmisten elämän raadollisuuteen tavalla, joka antaa perspektiiviä nykyajan ilmiöille. Joenpellon romaanien parempien ihmisten ahne suhtautuminen rahaan ja omaisuuteen käy ilmeiseksi, toisaalta köyhyyden ja kurjuuden kuvaamisella suorastaan hekumoidaan. Myös ihmisen outoudet tulevat karmivan tehokkaasti kuvatuksi.
Jos oman aikamme kauhistuttavimmat pahuuden ilmentymät puistattavat ja nostattavat hetkellisesti pelon ja epätoivon fiiliksiäkin, lohduttaako lukijaa tietoisuus: pahuus ja kurjuus on ikuista ja sillä herkuttelu myös. Ei se lohduta, mutta toisaalta yhtä vähän tai vielä vähemmän lohduttaa lilluminen unelmien epätodellisissa pilvissä, jota nykyajan chic lit tarjoilee. On valittava mitä lukee, katsoo, ahmii, kuluttaa – millä kaikella ruokkii ajatus- ja tunnemaailmaansa. On suunnistettava yhä uudelleen oman mielensä ja henkensä kaipauksen ja kokemansa elämänilon lähteelle ja viipyiltävä siinä.
Haruki Murakami Ensimmäinen persoona novellejaTammi 2022 (Keltainen kirjasto)
Japanilaiselta 1949 syntyneeltä mestarikertojalta on suomennettu neljätoista proosateosta, joista tämä on viimeisin. Hänellä on ihan oma tyyli kirjoittaa kertomuksia, joissa tavallisen miehen elämään ilmaantui mystisiä käänteitä ja outoja tapahtumia. – Novellitaidetta parhaimmillaan!
*
Vilja-Tuulia Huotarinen Niin kuin meidät näin Siltala 2018
Tuottelias ja palkittu kirjailija ja fil.maist. aloitti runoista (mm. viisi kokoelmaa), ja on sittemmin julkaissut useamman lajityypin kirjallisuutta. Hän on vapaa kirjailija ja asuu Islannissa. Romaani Niin kuin meidät näin on kuvaus koulun päivästä, jonka jälkeen kenenkään osallisen elämä ei ole ennallaan. – Romaanin tapahtumat etenevät monella suunnalla, oppilaiden, vanhempien, opettajien, rehtorin. Kuvaukseen sekoittuu taustalla liikahtelevia varjoja, jotka lopulta liittyvätkin keskeisiin henkilöihin. Epätavallinen tyyli on kirjailijalla hyvin hallussa ja palvelee tarinaa oivallisesti. Räväkästä alusta huolimatta kyseessä ei ole mikään yhteisöä järisyttävä traaginen uhka, mutta mullistaa tunnetasolla osallistensa elämän.
*
Anna Idström Taivaan kalat Atena 2022
Helsinkiläinen 1971 syntynyt kielentutkija Anna Idström on julkaissut alaansa liittyviä tietokirjoja ja kokeilee romaanimuotoa kuvatakseen yliopiston valtaa tohtoritutkijan työllistymiseen ja sen aiheuttamiin yksilön elämän katastrofaalisiin vaikutuksiin. – Taannoisina vuosina uutisoitiin laajasti tohtorien työllistymisvaikeuksista. Idström kuvaa herkästi ja asiantuntevasti, miten uravalinta voi vaikuttaa henkilökohtaiseen elämään. Romaani kuljettaa taitavasti kahta marginaalista ihmiskohtaloa, jotka löytävät yhtymäkohdan ja ymmärryksen toisensa tavattuaan. Romaani avaa niin kiehtovasti kielentutkimuksen maailmaa, että asiaa tuntematon lukija saa valaistuneen olon. Suosittelen!
*
Shivu Kaivoin lammen kuuta varten suom. Miika Pölkki Art House 2018
– Miten kaunis kirja! Odotin oikeastaan tältä teokselta herkkiä japanilaistyyppisiä haikuja ja tankoja. Teksti on kuitenkin proosamaista, mutta tyyliltään toisteisena ja hitaasti luettavana ottaa vähitellen melkein huomaamatta taikapiiriinsä ja vie siihen maailmaan, jossa se on muistiin merkitty. Niin kaunis, niin yksinkertainen ja painottomuudessaan väkevä. Oli pakko ostaa kirja.
*
Paul Auster Illuusioiden kirja suom. Erkki Jukarainen Tammi 2002
Olen lukenut vuosien mittaan paljonkin Austeria ja arvostan. Nyt vain eri syistä kävi niin, että tämä tarina väsytti minut puolivälissä ja palautin kirjan kesken. Ehkä annan sille vielä joskus toisen tilaisuuden, mutta ei nyt.
*
Henna Vale Hiljainen rakkaus Books on Dimand 2022
Kirjoittajasta ei ole googlessa muuta tietoa kuin: keski-suomalainen, ja teoksesta, että on pienkustantamon julkaisu. Romaani on rakkaustarina, jossa on runsaasti viihderomaanille tyypillistä kieltä ja juonen kehittelyä. – En ole viihdekirjallisuuden ystävä, joten olin taas vähällä jättää opuksen kesken. Sitten kiinnostuin miten kirjoittaja kuvaa biseksuaalisen miehen rakastumista naiseen ja miten vaikea naisen on antautua tunteilleen, kun hänelle on kerrottu, että mies on homo. Kysymyksenasettelu on tätä aikaa ja saattaa olla itse koettua, sillä on aina arvonsa.
*
Marja-Leena Tiainen Jäämeren vettä, Laatokan laineita Icasos 2023
1951 syntynyt kuopiolainen kirjailija on palkittu Topelius-palkinnolla ja nauttii valtion taiteilijaeläkettä. Hän on julkaissut aiemmin kaksi Kinnaslahti-sarjan romaania, tämä on kolmas. Romaani kertoo 1990-luvun lama-ajasta työttömän toimittajanaisen perheen kohtaloiden kautta. – Monet lukijat ovat tykästyneet kirjailijan selkeään kerrontatyyliin, josta puuttuu epäaito sanoilla ja muotoratkaisuilla kikkailu. Kieli on elävää, kerronta juohevaa, lama-ajan ilmapiiri ja tapahtumat ovat tuttua sen ajan eläneille. Miellyttävää ja rauhallisessa tempossa etenevää proosaa.
Kirjasto oli ottanut varastostaan jouluajaksi esille tämän Helmi-kirjastoon kuuluvan teoksen. Jouluisesta kansikuvasta huolimatta kyse on parhailta pohjoismaisilta dekkaristeilta tilatuista tai kootuista teksteistä, joissa joulu on ajankohta tai tausta tapahtumille, joissa ei ole mitään jouluhenkistä. – Tavallaan virkistävän poikkeava joululaulumaailman vastakohta tähän vuodenaikaan luettuna.
*
Kristiina Harjula Suru, jollaista en tiennyt olevan Kirjapaja 2023
Kirjapaja, jonka julkaisuista usein löytyy elämänviisautta ja sielunruokaa, on tuonut kuluneena vuonna tarjolle uuden surukirjan, jonka sisällön on koonnut toimittaja Kristiina Harjula. Surupsykologiaa on päivitetty ja kirja antaa surun kokeneille mahdollisuuden jakaa kokemaansa. – Kirjan ansio on, ettei siinä kukaan asetu tietämään, mitä suru on ja miten se kuuluu elää, vaan siinä näytetään, miten monin tavoin ihminen selviytyy surun nostamasta tunteiden vyörystä. Toimin kolmekymmentä vuotta tehtävässä, jossa kohtasin surevia sekä tilanteen akuutissa vaiheessa että surun matkalla saattajana ja vierellä kulkijana. Kokemani perusteella voinen sanoa, että tämä kirja antoi uusia ajatuksia ja näkökulmia omankin elämäntilanteen tulevaisuuden näkymien varalle.
*
Iikka Hackman Kakspuusaari WSOY 2023
”Kunnianhimoinen tutkielma nykymaailmasta ja tulevasta”, esittelee kustantaja -82 syntyneen Hackmanin toista romaania. Kakspuusaari on kertomus rakkauden rikkoutumisesta ja menetyksen seurauksista. Teemana on ihmisen katoaminen. – Kirjoittajan ajatusvyyhdin selvittely on hidasta ja tahmeahkosti etenevää työtä lukijalle. Voi olla, että nykyaika on tämän kaltaisten suhteiden näyttämö ja tulevaisuus vielä nykyisyyttäkin omituisempi, mutta lukijalle tarpominen dystooppisissa umpimetsätunnelmissa ja utopioissa ei ole herkkua.
*
Antti Tuuri Mies kuin pantteri Otava 2022
Sukulaisensa Wahlroosin elämästä kirjailija Tuuri lienee saanut kimmokkeen kirjoittaa Dawnin syndroomasta yleisemminkin ja erityisesti tuntemansa Jukka Jalmarin näkökulmasta. – Tuurin tapa kirjoittaa kehitysvammaisuuden historiaa ja kuvailla Dawn-ihmisten asemaa ja elämää yhteiskunnassa on hyvin sympaattinen ja vailla minkäänlaista paatosta. Sellaisena se myös herättää ajatuksia rotuhygieniasta 1900-ja 2000-luvulla Suomessa. Omassa työhistoriassani on myös kokemuksia yhteyksistä kehitysvammaisten perheisiin ja Dawn-ihmisiin, joten asiapuoli on tuttua. Soisi kirjan päätyvän kansan käsiin, sillä monenlaisia tietämättömyyteen ja ennakkoluuloihin perustuvia käsityksiä vammaisuuteen yhä liitetään.
*
Marjo Lanér Näkyjä Kirjokansi 2023
Outokumpulainen fil.maist. ja kirjailija on julkaissut novellikokoelmia ja pienoisromaaneja. Tämä romaani paljastaa kirjailijan erityisen elämänhistorian ja syvällisen luontosuhteen. Romaanin rakenne palvelee hienosti tarinan päähenkilön äärimmäisten kokemusten merkitystä. – Uniikin oloinen elämäntarina on kirjoitettu tavalla, joka puhuttelee lukijaa, järkyttääkin. Tarinalla on niin vahva imu, että on suorastaan vaikea laskea kirjaa käsistään ja keskeyttää lukemista. Kirja on todellinen luonnonystävän aarre ja ihmisen selviytymiskyvyn riemulaulu!
*
Sirpa Kähkönen 36 uurnaa, Väärässä olemisen historia Siltala 2023 (Finlandia)
Menestynyt, Finlandialla palkittu kirjailija ryhtyy perkaamaan omaa vaikeaa äitisuhdettaan, joka on jälkensä jättänyt. Riitta-äidin kohtalon myötä haetaan aiempien sukupolvien äidit ja isät mukaan tilintekoon. Suvun taustalla vaikuttaa työväenluokan miesten aatteellinen taistelu sekä ajan kasvatukselliset taustat vahvoista naisista sukupolvesta toiseen toistuvine ankaran lapsuuden jättämine jälkineen. – Kirjailija on ankaran lapsuuden antamin eväin kasvanut ja kypsynyt ihmisenä. Äitien sukupolvelta toiselle periytyneet kasvatusmetodit murteen sävyin rikastuneina löytävät samastumispintaa monen vanhemman lukijan mielessä. Järkyttävä ankaruus, nitistävät, kolhivat ja lasta halventavat lauseet syöpyvät mieleen lähtemättömästi. Tilinteolla on ymmärrystä löytävä ja rakkaudellinen eetos. Teos on todellisen lahjakkuuden timantiksi hioutuneen taidon triumfi.
*
Heikki Hietala Viisto valo novellivalikoima, suom. Jaakko Kankaanpää Sitruuna 2017
– Kirjailijaksi tituleerattu IT-alan opettaja on viehättynyt kirjoittamaan rajatiedon tyylisiä pikku juttuja, joita on sinänsä ihan hauska lukea, vaikka aihepiiri ei niin kiinnostaisikaan.
*
Marjo Niemi Kaikkien menetysten äiti Teos 2017 (2.p.)
– Teos osoittautui ajatusvirtatekniikalla kirjoitetuksi. Kyseinen tyyli vaatii todella kiinnostavat lähtökohdat ja taitavan kirjoittajan, joka osaa rytmityksen. Kahlailin alkuosan, kurkistin keskivaiheille ja loppuun. Se riitti minulle tästä teoksesta.
*
Hannu Mäkelä Tie vie Otava 1990; Pieni paikka Kerbihan Otava 1991
Hannu Mäkelä on toiminut päätoimisena kirjailijana – sekä runoja että proosaa – reilut 50 vuotta eikä lukeville ihmisille esittelyä tarvinne. Löysin kirjaston vapaahyllystä kaksi itselleni ennen lukematonta proosateosta 1990-luvulta, joista ensimmäinen sisältää pieniä kertomuksia ja toinen on romaani. – Mäkelän verkkainen, sisäistynyt tyyli miellytti minua. Pienet novellinpoikaset olivat sujuvaa, helposti sulavaa tekstiä, jota oli mukava lukea arkipäivän töiden välisillä lepohetkillä. Romaani taas oli kiehtovasta aiheesta hienosti rakennettu, mukaansa tempaava kertomus elämänmuutoksesta, josta kehkeytyi kaunis ja koskettava tarina miehestä ja hänen sisäisestä maailmastaan. En ole näin tiheätunnelmaista elämäntarinan finaalia aikoihin lukenut.
*
Agneta Rahikainen Edith Södergran Elämä S & S 2023
Edith Södergran on maamme kirjallisuushistoriassa aikansa merkkihenkilö. Hänet on myös mainittu monen muun runoilijan ja kirjailijan työhön vaikuttaneena persoonana. 100 vuotta on kulunut hänen kuolemastaan (1893-1923) ja yhä hänestä tehdään tutkimusta ja hänen runojaan luetaan. Kirjallisuustieteen tohtori Rahikainen on omistautunut Södergranista rakentuneen myytin tutkimiseen. – Olen lukenut nuoruudessani Södergranin runoja syvemmin ymmärtämättä. Hänen nimensä on tullut vastaan myös aikalaiskirjailijoiden teksteissä ja muistelmissa. Vasta Rahikaisen opuksen luettuani minulle on valjennut millaisesta henkilöstä on ollut kyse. On hienoa lukea naisesta, joka on elänyt niin erityisen elämän ja ollut paljon edellä aikaansa monin tavoin. Myös runoilijan omat tekstit aukeavat henkilötaustaa vasten uudenlaisina.
*
Elina Hirvonen Katri Helena Laulaja Johnny Kniga 2023
Elina Hirvonen on kauniisti toimittanut Katri Helenan omaäänisen tarinan niin kuin Katri itse juttelisi suoraan lukijalle. Siinä on jotain samaa miten suomalaisten rakastama laulaja on laulunsakin laulanut: ihmiseltä ihmiselle, sydämestä sydämeen. Pitkä, uniikki taiteilijaura, ainutlaatuisia, vaikeitakin vaiheita sisältänyt elämä jatkuu, mutta luopumisen aika on käsillä. Siksi erityisen koskettava on kysymys, joka nousee hänelle polttavaksi teemaksi: kuka minä olen, kuka on Katri Helena?
Hienopiirteinen ja väkevästi niukka kuvaus isän ja pojan suhteesta, elämän mittaisesta vuorovaikutuksesta, jonka tarkastelu alkaa isän kuolemasta. Mukaan tulee isän ja isoisänkin keskinäistä dynamiikkaa. Äiti on tässä sukupolvitarinassa sivuosassa, oman naisen tarinansa surumielinen, tyytynyt hahmo.
*
Heini Röyskö Ja samassa tuli hiljaisuus Karisto 2023
Helsinkiläinen 1975 syntynyt Röyskö on julkaissut toisen romaaninsa, jota samoin kuin ensimmäistäkin, hallitsee helluntaiseurakunnan uskonnäkemysten vaikutus jäsentensä sekä ympäristön elämään. Molemmissa romaaneissa kuvaillaan mm. helluntaisaarnaaja Niilo Yli-Vainion herätys- ja parantamiskokouksia 1970-luvulla Pohjanmaalla. Tämän romaanin toinen juonenhaara liittyy Lapuan patruunatehtaan traagiseen räjähdysonnettomuuteen, jossa yli kolmekymmentä naista kuoli ja paljon lapsiperheitä jäi äidittömäksi. – Röyskö kuvaa hyvin eloisasti ja tunnevoimaisesti järkytyksen ja surun vaikutusta yhteisössä muutaman perheen ja yksilön kautta.
*
Jussi Sudenlehti Melankolia WSOY 2023
Nelikymppinen psykoterapeutti on ryhtynyt kirjailijaksikin. Ensimmäinen romaani Christian ilmestyi 2019. Melankolia on tarina, jossa henkilöiden traumat toistuvat ja selitystä haetaan sukupolvien kerrostumasta. – Kirjailija käyttää tekniikkaa, jossa tarinanpätkät ja ihmiset vaihtuvat viime vuosisadan alkukymmeniltä nykyaikaan. Lukukokemus muodostuu tällä tyylillä levottomaksi ja tarinan edetessä alkaa olla vaikea hahmottaa missä milloinkin mennään. Teksti on toteavaa, kuivahkoa, harvoin jaksan lukea tämän tyylilajin romaania. Nyt kuitenkin sinnittelin loppuun, koska kirjailija on minulle uusi ja saatoin toivoa tekstin mehustuvan edetessään. Niin ei valitettavasti käynyt. Freudilaisia kiemuroita kyllä riitti, mutta ihmiset eivät tuntuneet eläviltä nykyajassakaan.
*
Minna Lindgren Sävelsinkö Teos 2023
Minna Lindgren on kirjallisessa maailmassa tunnettu pakinatyylisestä Ehtoolehto-sarjastaan. Tässä tarinassa on pääosassa yhdeksän kymmentään ylittänyt säveltäjä, jota haastattelee tohtorinväitöstään valmisteleva humanisti. Kirjailija pääsee loistamaan myös musiikillisella tietämyksellään. Aihepiirissä on keskiössä paitsi muistisairaan arki myös yliopiston taloudellinen ahdinko, joka uhkaa kokonaista tieteenalaa ja sen myötä perussivistystä. – Lennokasta kirjoittajaa vaivaa lievä liioittelu- ja paisuttelutaipumus, joka mielestäni paikoin ylittää hyvän maun rajat. Hauskuutta tekstiin on mahdollista tuoda antamatta lukijalle tunnetta, että se tehdään höperöityvän vanhuksen kustannuksella. Kustannustoimittajalla olisi ollut töitä.
*
Linn Ullmann Tyttö 1983 suom. Jonna Joskitt-Pöyry LIKE 2023 (1983)
Norjalainen 1966 syntynyt Ullmann on kriitikoiden mielestä pohjoismaisen nykykirjailijakaartin merkittävimpiä nimiä. Viimeisimmän romaanin sanotaan olevan tekijän paras. Yrityksenä tilittää omaa nuoruusvaihetta teksti on raastavaa lukijalle. Ullmannin tunnettuus perustuu kuuluisiin vanhempiin, jotka erosivat jo Linnin lapsuudessa. – Harvoin on tullut nykykirjallisuudessa eteen teos, jota olen lukenut asteittain kasvavan pahoinvoinnin tunteen vallassa. Yritin ymmärtää poukkoilevaa tarinaa, joka harppoo aikavyöhykkeitä ja päähenkilön elämän vuosikymmeniä eestaas. Teksti toistaa itseään, kuusitoistavuotiaan ote omasta elämästään on hauras ja persoona hajanainen, eikä aikuisuus ole korjannut terapioista huolimatta päähenkilön tilannetta. Jotain opittavaa tässä olisi nykynuorten vanhemmille ja ikätovereille – sairauskertomuksena tätä luin, en nautinnokseni.
*
Riina Katajavuori Vasemman käden runot Tammi 2023
Olen lukenut aiemmin viisi R.K:n teosta ja kommentoinut niitä Lukunurkkauksessani. Tämä viimeisin räjäytti viimeiset tajuamisen esteet. Luin opuksen kahteen kertaan ja koin, että vasta nyt ymmärsin jotain kirjailijan omimmasta runoilijan laadusta, tyylistä, tavasta kommunikoida maailman kanssa ja lukijan. Viehättävä, sytyttävä, eläväinen! Hän antaa lukijalle kokemuksen siitä, miten runo hulmuaa mielen syvyyksistä avaruuksiin asti.
*
Emily St. John Mandel Lasihotelli suom. Aleksi Milonoff Tammi 2023
1979 syntynyt kanadalainen kirjailija on julkaissut viisi romaania. Lasihotelli on meillä jo ehtinyt Tammen ’Keltaisiin’, mikä on suositus sinänsä. – Lasihotelli kertoo amerikkalaisesta elämänmenosta niin, että näennäisen hyvinvoinnin pinnanalainen moraalinen mätä saa inhimillisen ulottuvuutensa. Ihmisten tarinat nyrjähtävät tavalla, joka saa kiinnostumaan kirjailijan kertomisen kyvyistä. Hänellä riittää myötätuntoa itseaiheutetuille murtumille ja myös sattuman kääntelemille kohtaloille. Tyylikkäästi ja terävästi kirjailija tekee huomioita ihmisen kyvystä pettää itseään. Lukukokemus oli hyvin positiivinen (amerikkalaiseksi proosaksi).
Kirjastomme vapaahylly on yksi aarrearkku, sieltä löytää lukijoiden kotoaan kierrätettyä kirjallisuutta. Olen löytänyt monta nuoruudessa luettua kirjaa, jolla on ollut itselle merkitystä ja johon tuntuu hyvältä ajoittain palata. Joenpelto oli yksi niistä kirjailijoista, jotka olivat tehneet vaikutuksen silloin ja nyt uudelleen. Teos on otsikoitu Kertomus, sivuja on satakunta. Pääosassa on nuori nainen, joka vihittiin juuri ennen sulhasen sotakomennusta. Kolmen viikon päästä hän oli jo sotaleski, tuskin vaimokaan ehtinyt olla. Sulhasen äiti suree heidän molempien edestä ja sulhasen veli, hyvän veljensä varjossa kasvanut, suree omaa turhaa rakkauttaan. – Lukiessani sävähdän oivallusta: miten mestarillista tekstiä! Tätä olen kaivannut, muutamalla sanalla ja lauseella luotua tiheää atmosfääriä ja intohimoa nykykirjallisuuden kalvaita kokemusviidakoita kahlatessani. Eipä moni voita entisaikojen parhaita kirjoittajia. Niin pienillä keinoilla se tehdään, kun taitoa on.
Kökarilainen Finlandialla palkittu kirjailija on julkaissut uuden historiallisen romaanin Lyser och lågar v. 2022. Se kertoo kolmen sukupolven tarinan, joka alkaa Vaasan palosta 1852. Sukupolvitapahtumien taustalla ovat Krimin sota, Suomen nälkävuodet, Helmikuun manifesti, 1906 valtiopäiväuudistus, jolloin naisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus tuli voimaan, Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäisyysjulistus sekä kansalaissodan vuosien tapahtumat. – Tarinat kerrotaan suvun naisten näkökulmasta. Historialliset taustat tulevat vaikuttavalla tavalla kuvatuiksi sukupolvien kohtaloiden kautta. Keskeisenä tapahtumissa on myös kansanopistolaitoksen synty ja vaikutus kansan sivistyksen kehtona. Hienolla tavalla tässä romaanissa avataan historiallisten vuosien vaikutusta yksilöiden ja sukupolvien elämään ja kohtaloihin.
*
Annie Ernaux Vuodet suom. Lotta Toivanen Gummerus 2022
Vuoden 2022 Nobelilla palkittu Annie Ernaux on Ranskan arvostetuimpia nykykirjailijoita. Vuodet on julkaistu jo 2008, mutta suomennettu vasta 2021. Kirja on eräänlainen tiivistelmä aikamme naisen elämän vuosien tärkeistä tapahtumista ja kehityskuluista sotien jälkeisessä Euroopassa ja valottuu ranskalaisen näkökulman kautta globaaliksi. – Lukijalla saattaa kestää jonkin aikaa päästä asiasta toiseen hyppelehtivään tyyliin mukaan, mutta kun se onnistuu ja itsellekin tutut merkityspalaset loksahtavat kohdalleen, tulee tunne, kuin olisi saanut kulkea pitkän elämänsä matkan uudelleen, nähdä jaksojen ja palasten muodostaman kokonaisuuden: muutosten vuosikymmenet.
Kirjailija, teologi A-M Eilittä on syntynyt 1975 ja tämä on hänen toinen romaaninsa. Sukupolvitarina lähtee liikkeelle pienen perheen hyvin menestyneestä äidistä. Kirjailijan tyyli on kertoa tarinaa yhtä vahvasti päähenkilön sukuperheen henkilöiden näkökulmasta, mikä tekee tarinasta samastuttavan ja mielenkiintoisen eri ikäisille lukijoille. – Tapahtumien ja kuvausten kautta kerrottu tarina etenee juohevasti, henkilöillä on luonnetta ja sopivasti särmää. Taidokkaasti kirjoitettu, mielenkiintoinen tarina, jonka seurassa lukija viihtyy. Hyvää romaanitaidetta.
*
Markku Pääskynen Niin kaunis on maa Tammi 2023
Kirjailija Pääskynen (s.1973) on toista kertaa lukulistallani. Tämä on hänen yhdestoista romaaninsa. HS:n asiantuntijakritiikki kehuu monisyistä, havainnoissaan tarkkaa kieltä ja tapahtumien hienoa limittymistä toisiinsa. Romaani on kahden ystäväpariskunnan kanssakäymisen kuvaus, jota hallitsee toisen miehen käytös, unet ja epätodellisen vahva oman tiensä kulkijuus. – En ihmettele, etten ole ottanut Pääskystä v. 2018 jälkeen lukemani jälkeen lukulistalle (arvio löytyy Lukunurkkauksesta nimellä). Hänellä on hämmentävä tapa kirjoittaa. Tämäkin tarina on oudon vangitseva, suorastaan pakkomielteinen kuvaus ystävyydestä, jossa rajatilainen persoona hallitsee paitsi omaa perhettään myös ystävien ja omaisten elämää tempauksillaan. Lukukokemus ei ole miellyttävä eikä helppo, mutta outoudessaan kiinnostava.
*
Jonimatti Joutsijärvi Mirkka Rekola Into 2023
”Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin”, on teoksen alaotsikko. Runoilija ja kriitikko Joutsijärvi ryhtyi tutkimaan runoilija Mirkka Rekolan kirjallista perintöä ja elämää. Ensimmäinen osa tutkimusta on yli 400-sivuinen ja toinen osa on tekeillä. Omassa runoteosten hyllykössäni on useita Rekolan eri vaiheiden runoteoksia ja kootut runotkin. – Minulle Mirkka Rekola on ollut runoilijana kiehtova ja mystinen, kuten J.J:n opuksesta päätellen monelle muullekin, mutta olen arvostanut hänen runoutensa korkealle. Siksi taustoitus on ollut arvokas apu Rekolan monitasoisen runouden ymmärtämiseen. Lukukokemus elämäkertoineen on ollut kuin seikkailu, avain erikoisen runoilijapersoonan mysteeriin.
*
Elina Hirvonen Rakkauksien lokikirja WSOY 2023
Toimittaja ja kirjailija Elina Hirvonen (s. 1975) julkaisi esikoisromaaninsa jo 2005. Hänen kirjailijan laatunsa on omaääninen ja sen rikkaus on hänen vahva kansainvälinen verkostoitumisensa eri maanosien kirjailijoiden kanssa. Rakkauksien lokikirja avaa globaalin verkoston kautta saatua aineistoa – ja paljastaa samalla kirjailijan omaa persoonaa ja erityistä henkilöhistoriaa. – Olen seuraillut Hirvosen kirjallisia töitä ja liikuskelua maailman kriisipisteissä. Erityisesti Afganistanin viimeaikaisten tapahtumien kuvaus on tässä suorastaan henkeäsalpaavaa luettavaa, kun sitä on voinut itsekin uutisten ja ajankohtaisohjelmien välityksellä ajantasaisesti seurata. Kirjailijan omaksi haavaksi paljastuu tässä masennushistoria ja romahduspelko, jonka taustana ammattilaisen silmin näyttäisi olevan kaksisuuntainen persoonallisuus. Ja kuten usein se, mikä haavoittaa, on myös se mikä loistaa kirkkaasti vahvuutena.
*
Paula Nivukoski Kerran valo katoaa Otava 2022
1985 syntynyt pohjalaiskirjailija on osoittautunut verrattomaksi pohjanmaalaisen maalaiselämän kuvaajaksi. Uusimmassa romaanissa eletään sota-aikaa kotirintaman näkökulmasta. Kirjailijan vahvuus on väkevä ja tuore murresanasto, joka muodostaa ihan omanlaisensa tunnelman tapahtumien kerronnan ympärille. – Olen suuresti viehättynyt tuon historiassamme merkittävän aikakauden eloisasta kuvauksesta, jonka tunnelmat ovat liittyneet omien vanhempieni yhteisen taipaleen alkuun ja veljeni syntymään toisella puolella maata. Myös omat rauhanajan lapsuuteni kokemukset maalaiskylän elämästä ovat osin kuvatun kaltaisia ja sillä tavalla tuttuja. Hyvää romaanikerrontaa!
Uudelleen luettuna voimakkain elämys on kirjailijan tapa kertoa kunkin alussa mainitun näkökulmasta ja elämäntilanteesta erikseen. Tarina on myös eräänlainen vierauden dokumentti ihmissuhteissa.
*
Hanna Brotherus Henkeni edestä WSOY 2022
Brotherus on 1968 syntynyt kirjailija ja tanssitaiteen ammattilainen. Esikoisteos Ainoa kotini (WSOY 2021) herätti huomiota ja siitä tuli menestys. Henkeni edestä on rehellinen tilinteko keski-ikäisen naisen suhteesta itseensä ja menneisyyteensä vanhenemisen vuosina. – Kirjailijan tyyli on jutustelevaa, runsasta ajatusvirtaa, jota elävöittää yksityiskohtien havainnointi. Oman tarinan tarkastelu ja sen kehityskulkujen tulkinta on tekstin ydintä. Äitiys ja erityisesti äitien jatkumo suvussa ja suhde tyttäreen on keskeinen teema. Antoisa romaani!
*
Kaija Lehmuskallio Nokkosmadonna Kvaliti 2017
Kaija Lehmuskallio, ”Hattulan runoilevaksi dosentiksikin” nimetty kasvatustieteen tohtori (1932-2022) kirjoitti kirjan erään kartanon elämänpiiriin kuuluvista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan haastattelumuistelmien pohjalta. – Näiden ihmisten tarinat herättivät minussa lukijana tunteen: tiedän, mistä hän puhuu, tunnen nuo laulut, tuon musiikin, nuo lapsen kokemukset maailmasta tuntuvat tutuilta. Kerrottu tapa elää kyläyhteisössä kutsui mieleen kaukaisia lapsuusmuistoja, vaikka en aateliskartanon elämänpiirissä ole kasvanutkaan. Elävästi kerrottua mennyttä elämää.
*
Harry Salmenniemi Varjotajunta Siltala 2023
Kirjailija on syntynyt 1983 Jyväskylässä. Hän on julkaissut kuusi runoteosta, useita novellikokoelmia ja muuta kokeellista proosaa. En osaisi määritellä tätä uusinta teosta, ei ole osannut kustantajakaan. Runoa Varjotajunta ei ole eikä oikein romaanikaan. Olisiko tajunnanvirtaproosaa lähinnä. – Olen joskus aika päiviä sitten tutustunut Salmenkiven runouteen ja nimi kyllä jäi mieleen. Lukukokemus oli sikäli erikoinen, että sivulla 153 eräänä aamuna varhain sain kirkkaan oivalluksen, mistä tässä on kysymys. Siihen asti tuntui kuin haahuilisi kirjailijan mukana päämäärättömän, pitkäpiimäisen odotuksen ja salamoivan kauhun välisessä epämääräisessä hämärässä. Kunnioituksesta muinaista runokokemusta kohtaan en onneksi jättänyt kirjaa kesken sivulla 100, kuten olen pitänyt tapana silloin, jos mikään ajatus ei nappaa. Lause, josta sain kopin: ”…kirjoittaminen on oravan seuraamista myrskyssä, kun se on aivan liian korkeassa puussa ja aidossa vaarassa…” – Näköjään kannattaa lukea vähintään 150 sivua, vaikka ei heti ymmärtäisi mitä kirjailija yrittää sanoa.
*
Sari Elfving Saattaja TEOS 2023
Sari Elfving on 1974 Hämeenlinnassa syntynyt ja Helsingissä asuva kirjailija. Esikoisteos Taivaat jotka ansaitsemme ilmestyi 2019. Saattaja sijoittuu sotavuosiin ja kertoo omaa tietään etsivän, biologiaa opiskelevan nuoren naisen tarinan. – Saattaja on hämmentävä sota-ajan kuvaus, joka valottaa nuoren naisen seksuaalista kasvua poikkeusoloissa ja ajautumista eräänlaiseksi kuolevien vierellä kulkijaksi. Romaani on otteeltaan nykykirjallisuutta, jossa on kiinnostavia ristiriitaisia elementtejä.
*
Saila Susiluoto Kehrä Otava 2023
– Tämän ihanan laatuisan kirjan olen edellisen kerran lukenut jo helmikuussa (Lukunurkkaus: Kehrä) ja nyt otin sen uudelleen käsiini. Runoilijan päiväkirjamainen proosateksti kuljettaa lukijaa tyylillä, jota lukisin pitemmältäkin ajalta kuin muutamalta viikolta. Niin sujuvaa, niin maalauksellista, värikästä, tunnevoimaista, pienten tapahtumien ja havaintojen täplittämää tekstiä, sielua ravitsevaa tavalla, jolla vain laaturunoilija sen osaa. Sopii syksyiseen tunnelmaan erityisen hyvin. Monien runoilijoiden tavoin Susiluoto pohtii runouden ja laajemmin koko kirjallisuuden tulevaisuutta ajassa, jossa lukutaito rapistuu ja kirjallisuus digitalisoituu. Mitä muuta se herättää kuin turhautumista ja surua heissä, joiden elämän ehdot ovat luovassa työssä?
