Palkittu kirjailija on tuonut kreikkalaisen mytologian tunnetun tarun suomalaiseen viime vuosisadan lopun todellisuuteen taitavasti. – Lukija nauttii osaavan kertojan muovaamasta vanhasta tarinasta tässäkin muodossa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri ja kirjailija Linturin (s. 1979) esikoisromaani Isänmaan tähden oli heti Finlandia palkintoehdokkaana heti ilmestymisvuonna 2011. Sen jälkeen Linturilta julkaistiin kolme romaania, jotka ovat nostaneet Linturin yhdeksi kiinnostavimmista nykykirjailijoista. Äärimmäisellä laidalla on kuvaus köyhtyneen kulttuuriperheen muutosta Töölön arvoasunnosta pääkaupungin laidoille asumaan ja tyttären sopeutumisesta laitakaupungin lasten todelliseen elämään. – Kirjailijan paikoittain käyttämä töksähtelevä, lyhytlauseinen tyyli oudoksutti aluksi, mutta se osoittautui palvelevan juonen monitasoista kehitystä. Tytön tarina tempasi heti mukaansa ja piti pihdeissään yötä myöten loppuun asti – mitä harvoin enää minulle tapahtuu. Elämänmakuinen tarina!
Günter Grass (k.2015) on saksalainen Nobel-palkittu (1999) kirjailija, joka oli myös poliittisesti aktiivinen, osallistui mm. nuoruudessaan natsijoukkoihin. Hänen kirjallinen tuotantonsa on laaja ja sisältää proosaa, runoja, draamaa. Hän opiskeli myös grafiikkaa ja kuvanveistoa. 1900-luvun historiallisia tapahtumia ja eurooppalaista ilmapiiriä kuvaava romaani on kirjoitettu järjestelmällisesti muotoon kukin vuosi per luku ja toimii eläviä ajankuvia taltioivana vuosisadan historiana. – Lukijana olin kiinnostunut paitsi toisen maailmansodan ajan kuvauksesta, erityisesti 1968 tapahtumista Euroopassa sekä oman nuoruuteni ja aikuisuuteni vuosista 1900-luvun loppupuolen Euroopassa.
*
Milan Gundera Naurun ja unohduksen kirja suom. Kirsti Siraste WSOY 1983
Tšekkiläinen runoilija, kirjailija ja poliittinen aktivisti (k.2023) joutui hakemaan turvapaikkaa Ranskasta 1975 kritisoituaan voimakkaasti 1968 vallankumouksen seurauksia maalleen, jäi sinne ja sai Ranskan kansalaisuuden. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Milan_Kundera). Alkuperäinen teos on julkaistu 1978 ja ensimmäinen suomenkielinen painos viisi vuotta myöhemmin. – Nyt kun Tšekin vallankumouksesta on hyvinkin puoli vuosisataa, tuntuu mielenkiintoiselta palata tuolloisen ilmapiirin ja ajatusten kuvaukseen paikalla olleen henkilön tarkkanäköisesti muotoilemina tarinoina. Taiturihan Kundera kirjailijana on eittämättä. Oma mielenkiintonsa on siinäkin, mitä kaikkea muuta Euroopassa on tuonkin jälkeen tapahtunut, missä Venäjä/kommunismi/kansalliset itsenäistymispyrkimykset ovat olleet törmäyskurssilla ja mitä siitä on seurannut.
Valkoinen on Oulussa 1983 syntynyt runoilija ja prosaisti Maria Matinmikon esikoisteos. Teos on myös Suomen oloissa ensimmäinen esikoinen, joka palkittiin Yleisradion Tanssiva Karhu-palkinnolla. – En osaa sanoa tästä muuta kuin vahvan uuden runoäänen tästä löysin. Tyyli on proosanomainen, uudenlainen. Värit ovat vahvasti mukana tekstissä pitkin matkaa. Odotan mihin suuntaan hänen ilmaisunsa kehittyy. Kiinnostava.
Ikkuna on aalto. Hiljaisuuteni lepää tuossa viherkasvissa. Tummat ja nahkeat lehdet, täydellinen monumentti. Aamu häilyy yön alla ja sen rei’issä. Meri tulee läpi. Ei ole nimiä eikä kasvoja.
*
Aila Meriluoto Kimeä metsä WSOY 2002
Tältä hämmästyttävältä runoilijanaiselta (1924-2019) on julkaistu 14 itsenäistä runokokoelmaa sekä kaksi Koottujen teosta. Lisäksi häneltä on julkaistu kolme romaania, lastenkirjoja, Lauri Viidan elämäkerta sekä useita päiväkirjoja. – Kimeä metsä on ensimmäinen kolmesta myöhäisiän runoteoksesta. Kyllähän teksti järisyttää vieläkin. Hänen tapansa kuvata naiseuttaan on tässä rohkea, yletön ja rietas, missä kaikessa hän on omaa luokkaansa suomalaisten naisrunoilijoiden kategoriassa. Lasimaalauksesta alkaen olen lukenut hänen kaikki teoksensa. Kuten hän kirjoitti ensimmäisestä puolisostaan ja lastensa isästä Lauri Viidasta: ”Hän oli luonnonmullistus” – voisin sanoa Meriluodosta itsestään: Hän oli ilmiö ja naisellinen maanjäristys.
Kaskisen ominta on virsi- ja laulurunous, erityisesti lapsiin liittyvät hengelliset runot ja laulutekstit. Nämä runot kertovat äitinä olemisesta koskettavan kauniisti ja monesta näkökulmasta.
*
Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret Otava 2016
Ilmajuuret on 1978 syntyneen Hämeenkyröstä kotoisin olevan runoilijan kuudesta runokokoelmasta kolmas. Monet palkinnot kerännyt runoilija on myös toiminut kirjallisena vaikuttajana. – Pidin näistä runoista; puhuvaa, tunteissa resonoivaa.
Sinä kuljit loppuun sen keväisen koivuvalon / yöt hiirenkorvilla käsivarret kehtolauluna / ihmettelit joutsenten korkeutta maalla, kömpelöä epävalkoista / kypsyä ihminen läpi
*
Romaanit
Ritva Hellsten Lea Aviador 2018
Kotkalainen kirjailija, kääntäjä ja kirjallisuuskriitikko Ritva Hellsten (s. 1951) on julkaissut neljä teosta, joissa on vahvasti omaelämäkerrallinen tausta. Lea on kypsä tilitys kirjailijan oman äidin elämästä. – Kauniisti, hienovaraisesti ja väkevästi kuvattu naisen tarina tyttärestä syvästi rakkauteen sitoutuvaksi puolisoksi, kahden tyttären äidiksi, josta tulee leski ja mummo tyttärensä lapsille. Elämänmittainen kasvutarina, joka ei jätä lukijaa viileäksi, vaan raastaa tapahtumien virtaan mukaan ja tuo kauniisti vanhuuden suvantoon. Kun tajusin kirjoittajan olevan kirjailija Raija Siekkisen sisar, syntyi ymmärrys äidin kantaman haavan vahvasta merkityksestä ja vaikutuksesta tyttäriensä elämänkohtaloihin. Viisas, syvällinen kirja.
*
Helmi Kekkonen Liv! Siltala 2024
1982 syntynyt toimittaja ja kirjailija Kekkonen on julkaissut viidennen romaaninsa, joka kertoo aikuisten sisarusten suhteista toisiinsa ja perusperheeseen, josta isä on eronnut ja muuttanut Tukholmaan uuteen parisuhteeseen. ”Liv! kulkee päähenkilönsä mukana piinaavasti kohti tapahtumaa, joka alkaa tuntua vääjäämättömältä, vaikka ei pitäisi.” – Helmi Kekkonen on yksi kiinnostavimmista nykykirjailijoista (Finlandia-palkintoehdokas 2024). Teksti ja aihepiiri on tätä aikaa ja tyyli sujuva. Kirja kuvaa rajusti ja suoraan nuoren naisen turvattomuutta miesten maailmassa. Kun sisaruksista nuorin pyrkii irrottautumaan äidin ja vanhempien sisarustensa holhouksesta, hän samalla altistuu kokemattomuuttaan tuntemattoman miehen väkivaltaisuudelle tavalla, joka rikkoo hänen perusturvallisuutensa. Tärkeä puheenvuoro väkivallan kokemuksesta ja sen vaikutuksista.
*
Kati Tervo Rapsuta minua lehtikirjoituksia Otava 2018
– Toimittajan sujuvasta kynästä eri lehtiin lähteneitä pakinoita. Viihtyisiä, mukavan arkisia pikku juttuja välipalaksi. Ei juuri muuta sanottavaa.
*
Jari Tervo Aamen Otava 2018
Kirjailija ja tv-persoona Jari Tervo ei kaivanne esittelyä. Moneen on mies ryhtynyt ja monessa menestynyt, mihin on ryhtynyt. – En ole läheskään kaikkea lukenut, mitä Tervo on julkaissut, mutta mieleen aiemmin luetuista on jäänyt Koljatti ja liikuttavat Kallellaan (pojan syntymästä)ja Ukko (koiran hankinnasta). – Aamenon niin värikästä ja räväkkää satiiria, että jäi tällä kertaa kesken, koska lukijan oma mielentila ei taipunut vastaanottamaan tyylilajia. Ilman muuta lukisin, mutta jossakin toisessa ajanjaksossa.
*
Matti Rönkä Surutalo Gummerus 2021
Tässä toinen kirjailija ja Ylen toimittaja, jonka kaikki tuntevat. Uutisista tuttu, mutta kirjailijana minulle ei. Pidin Rönkää pelkkänä dekkaristina, mutta Surutalo onkin kasvukertomusromaani. – Tavallaan hyvinkin kiinnostava tarina, joka kuljettaa aikuisen miehen tilintekoa isäsuhteestaan yhtä aikaa pojan kasvutarinan kanssa. Pääosissa ovat pikkuveli, isoveli ja isä, jolla on puujalka, ja äiti, joka kuoli. Rönkä antaa kasvot liian varhain äidinikävään jääneen pojan kasvuun mieheksi. Isäsuhteen vinoissa viilloissa haavoittuneelle pikkuveljelle, suhde isoveljeen muodostuu vuosien saatossa isääkin tärkeämmäksi. Surullinen pohjavire, mutta selviytymisen valoisa eetos.
*
Philip Teir Neitsytpolku suom. Jaana Nikula Otava 2022
Suomenruotsalaisen kirjailija ja toimittaja Teirin kolmas romaani on merkillisen koukuttava ja tehokas pitämään lukijaa otteessaan. Neitsytpolku on miehen näkökulma maailmaansa, jossa on perhe, luova työ ja työyhteisö. Luulisi kaiken olevan niin hyvin kuin voi. Vaan on ehkä liikaa riippuvuutta äitiin, ennen muuta äitikin pitää kiinni hyvin kasvatetusta pojastaan, josta on tullut hämmästyttävän epävarma pehmomies sekä puolisona että isänä. Ratkaisua ei haeta, mutta ilmaantuu itsenäinen nainen, joka alkaa kiinnostaa. Suhteen mahdollisuus pitää miestä otteessaan. Ratkaisu on sitten triviaali ja tulevaisuus tuhoon tuomittu. Jokin epäröivä hitaus, kevyesti vellova odottelu tässä miehessä on erilaista kuin suomalaisissa. Piinaavaa – ja kiinnostavaa luettavaa.
Philip Teir Tällä tavalla maailma loppuu suom. Jaana Nikula Otava 2017
Tässä lisää oivallisesti kuvailtua suomenruotsalaisen sosieteetin perhe-elämää yhden kesän vietosta meren tuntumassa, jolloin ei ensin tapahdu oikein mitään ja sitten vaikka mitä. Kiinnostaa nämä näkökulmien ja elämisentavan erilaisuudet aitosuomalaisten elämään verraten. Tämä palkittu romaani on monisyisempi kuin Neitsytpolku, jonka luin ensin.
Kai Nieminen Heräsin taas unesta Basam Books 2021 (3. painos)
Runoilija kääntäjä Nieminen (s. 1950) on paitsi 1817 oman runokokoelman ja Kalevalan uusintamisen, tehnyt erityisesti japanilaisen runouden kääntäjänä huomattavan kulttuuriteon ja on runsaasti palkittu elämäntyöstään. Tästä toistaiseksi viimeisestä omasta julkaisustaan hän on sanonut: ”ei tämä ole terapiaa, en minä siksi kirjoita, tämä on keskustelua – – – en tiedä onko tämä kirjettä vai runoa, vai päiväkirjaa sinun luettavaksesi – – – mutta terapiaa tämä ei ole… enkä minä tästä parane… nämä asiat on vain muistettava läpi”. – Rakastetun vaimon kuoleman jälkeen Nieminen on kirjoittanut päiväkirjan tapaan yksinäisestä arjesta, surusta, ikävästä, kaipauksesta, unista ja muistoista. Niin kaunista kuin miehen suru rakastetun poismenosta voi olla.
*
Raisa Lardot Jotain häikkää novelleja Schildts 2011
Lardot on vepsäläissyntyinen (1938) Venäjältä Suomeen sotapakolaisena kuusivuotiaana muuttanut kirjailija. Häneltä on julkaistu kaikkiaan 17 teosta suomeksi. – Lardotin novellit ovatmukavan makeita ja kirpeän hapokkaita haukkapaloja. Jotain nimeämättömän katkeruuden häivää näissä tarinanpalasissa kuitenkin vierastin.
*
Alice Walker Häivähdys purppuraa suom. Kersti Juva WSOY 1986
Walkerin kirja on eräänlainen syvyyssukellus amerikkalaisen yhteiskunnan rotuhistorian syvään päätyyn, autenttinen kokemus siitä, mitä on ollut olla värillinen ja nainen silloin kun kummallakaan ihmislajilla ei ollut paljon mitään arvoa orjuuteen ja patriarkaatin itsestään selvään määräysvaltaan perustuneessa valkoisten yhteiskunnassa. – Kirja on kertomus hyvin erikoisesta mustasta naisesta, joka selviää elämässään ensin alistumalla, sitten vahvan oikeudentuntonsa tuella ja lopulta löytämällä rakkauden ihailemaansa mustaan naiseen, joka ei ole alistunut. Tarina tuntuu itse koetulta ja sen huikea opetus on, että ihmisen itsekunnioitus sekä periksi antamaton pyrkimys voivat pelastaa toivottomasta kohtalosta oman elämän haltuunottoon. Upea tarina!
*
Eeva Joenpelto Ei ryppyä, ei tahraa WSOY 1989
Vielä löysin kirjaston vapaahyllystä yhden ennestään lukemattoman Joenpellon romaanin. Tällä kertaa mietin miten monissa Joenpellon romaaneissa toistuvat saman tyyppiset asetelmat. On itsenäisiä naishahmoja, tässä tyyppiä edustaa komeasti neiti Letti, hevosiin hurahtaneen ison talon isännän ja hyväsydämisyyteensä sortuvan emännän piiaksi pestautuva nainen. On ylivertaisen kauniita naisia, tässä sellainen on epäonnisessa avioliitossa sinnittelevä apteekkarin rouva, joka keskittyy kiillottamaan omaa julkisuuskuvaansa, hän se on, jossa ei ole ryppyä, ei tahraa. Sillä tavalla Joenpelto on luotettava ja taidokas, että hutaistuja henkilökuvia ei ole, niissä on tarkkanäköistä osuvuutta ja perusteltuja kehityskulkuja, kuten myös perhe- ja yhteisökuvauksissa. Nautinto lukea.
1971 syntynyt kirjailija ja teatteripersoona on julkaissut kiitetyn Botnia-sukutrilogian, jonka päätösosa tämä on. ”Romaani on niin vahva ja tosi kuin vain hyvä kirjallisuus voi olla. Bertelliä on verrattu Väinö Linnaan.” Alkuperäiset teokset on kirjoitettu suomenruotsiksi. – En huomannut lainatessani, että kyseessä on historiallisen trilogian viimeinen osa. Ei ollut kuitenkaan mitään vaikeuksia sukeltaa Kanadasta Suomeen palaavan perheen tuntoihin. Koti-ikävän voima on väkevä ja padottujen unelmien väistämätön romahdus perillä on hurja antikliimaksi. Uuden kotimaan ja entisen välinen kulttuuri- ja elintasoero käy raastavalla tavalla selväksi. Teatterimaailmassa työskentelevä kirjailija osaa todella rakentaa juonen, joka tempaa mukaansa niin, ettei lukemista raaskisi keskeyttää. Ihanan hurja tarina!
Britannialainen Calder on uuden sukupolven ’kirjoittajalupaus’, jonka esikoisteos rikkoo perinteisen novellin muotoa ja sukeltaa nykysukupolven ajatus- ja suhdemaailmaan. – En voi sanoa pitäneeni tyylistä palastella novellit pieniksi suupaloiksi, enkä liioin siitä suhdemaisemasta työpaikalla, jota ainut ehjäksi novelliksi kehrääntynyt teoksen osuus kuvaa. On kuitenkin kiinnostavaa, että henkilöt, joita seurataan eri yhteyksissään, ovat läpi teoksen samoja, näin syntyy eräänlainen jatkumo. Kyyninen ja karu tunnemaailma ei kutsu kaltaistani lukijaa tunnetasolla mukaan, mutta avaa sellaisena tarkkaan havainnoituja näköaloja nykytodellisuuteen.
Luottamisen taito – Rakkaudesta ja muista tunteista tarkastelee mm. romanttista viihdekirjallisuutta ja self help -kirjoja genrenä. Kirjassa pohditaan myös parisuhteen ja rakkauden olemusta haavoittuvuuden ja luottamuksen näkökulmasta. – Tulin laskeneeksi, että Luottamisen taito on 18. Mazzarella hyllyssäni, johon mielikirjoittajiani olen koonnut ihan vain siksi, että minusta on ihanaa voida lukea ajatuksia herättäviä kirjoja kynä kädessä. Alleviivauksille ja erilaisille huomiomerkeille kun ei kirjastonkirja ole oikea paikka. Tämä tuore opus sai minut ajattelemaan joutuneeni kirjallisuusprofessorin luennolle tällä kertaa, niin paljon vilisee tekstissä kirjailijanimiä ja heiltä poimittuja lainauksia aiheesta. Onneksi MM viehättävään tapaansa kommentoi väitteitä vapaasti omin kokemuksin ja mielipitein varsinkin viimeisessä osiossa, jossa rakkauteen oleellisesti kuuluvaa luottamusta tarkastellaan.
*
Helena Anhava Toimita talosi Otava 2006
Omasta hyllystä poimittu ja toistamiseen luettu runoilija Helena Anhavan teos ”Muistijälkiä” elämänsä varrelta. Hänet olen kokenut ’sielunsiskoihmisenä’, sen myötä hänen runoteoksiaan on hyllyssäni ja – kuten kaikissa itse hankituissa teoksissa – sivuilla on alleviivauksia ja merkintöjä. Anhavan tapa nähdä ja kokea maailmaa, tietynlainen herkkyys, on sillä tavoin omani kaltainen, että sielunsiskoksi uskallan sanoa, vaikka emme ole koskaan kohdanneet. – Nämä muistijäljet rikastuttavat lukijaa myös lukuisilla kirjallisiin kulttuuripersooniin liittyvillä anekdooteilla ja kirjailijan omakohtaisilla havainnoilla ja kokemuksilla kohtaamisista.
*
Salman Rushdie Veitsi suom. Maria Lyytinen WSOY 2024
Rushdie on Intiassa syntynyt ja Englannissa asunut, nykyään yhdysvaltalainen kirjailija, Booker-palkittu, brittikuningattaren aateloima ja muslimien fatwalla merkitty mies. Veitsi kertoo 2022 tapahtuneesta, kirjailijaa kuulemaan tulleen yleisön todistamasta välikohtauksesta, jossa fatwa oli hiuskarvan varassa toteutua. – Kirjailija on varsin tietoinen itsestään, julkisuusarvostaan ja merkityksestään kirjallisen eliitin sananvapauden esitaistelijana. Silti ajatuksia herättävä kirja, ehdottomasti lukemisen arvoinen.
*
Elina Airio Metsässä juoksee nainen Gummerus 2022
Wikipedia kertoo Airiosta: 1991 Nokialla syntynyt sosionomi, joka on julkaissut kaksi romaania. Tämä on niistä ensimmäinen, jota kustantaja luonnehtii ”sosiaalialan dystopiaksi”. – Tarina kertoo mielenterveydeltään horjuvasta pikkulasten äidistä, josta päiväkoti on tehnyt huoli-ilmoituksen. Sosiaalityöntekijä osoittautuu yksilöksi, jolla on taipumus valua liian pitkälle asiakkaansa ongelmiin. Lukija ei väliin tiedä kumman henkilön ajatusvirtaa sanoitetaan, kokonaisuus hajoaa, kun viimeistely puuttuu. Siinä myös näkyy esikoisteoksen kirjoittajan kokemattomuus, ettei ahdistavaan tarinaan löydy mitään ratkaisua, joka antaisi toivoa. Lukukokemus jättää ikävän jälkimaun.
*
Laura Malmivaara Iltatähti Otava 2024
Malmivaara on näyttelijäntöiden ohella ryhtynyt kirjailijaksi. Tämä hänen toinen romaaninsa on minämuodossa kirjoitettu kertomus kirjailijan päivästä vauvan sekä esikoistyttären kanssa kirjailijatapaamisessa, jossa päähenkilö pitää pyydetyn puheenvuoron. – Luettuani Malmivaaran omakohtaisen esikoisteoksen Vaiti, heräsi mielenkiinto lupaavan kirjoittajan kehityksestä. Kerronta on helpon oloista ja sujuvaa, tilannekuvaukset eläviä. Romaani ottaa lukijan heti mukaan eikä päästä hyppysistään, mutta myös aiemmasta jäänyt hienoisen narsismin mielikuva vahvistui – tunne, että äitiyden ohella tälle naiselle parisuhteessa on tärkeintä saada pitää oma vapautensa, tulla ja mennä omin ehdoin. Omien ajatusten ja tunteiden erittelyähän kirja eniten tarjoaa. Ei se pinnallinen ole, mutta jotenkin heppoinen anniltaan.
*
Raija Siekkinen novellit Otava 20007
Kotkalainen kirjailija Raija-Liisa Hellsten-Laine (1953-2004), kirjailijanimeltään Raija Siekkinen sai Kirjallisuuden valtion palkinnon kahdesti (1982 ja 1993), Runeberg-palkinnon1994 ja Eino Leinon palkinnon 1998. Häneltä julkaistiin kolme pienoisromaania, novelleja ja lastenkirjoja. – Postuumisti julkaistu novellikokoelma sisältää kootut novellit. Siekkisen tyyli on kertova ja kuvaileva, hänen mestarillisuutensa näkyy siinä, miten tarkkanäköisesti hän kuvaa henkilöidensä ajatuksia, havaintoja ja tunnetiloja. Novelleissa tapahtuu varsin vähän, isoistakin tapahtumista kerrotaan minimalistiseen tyyliin. Tämä tyyli tekee toisaalta kokoelmasta raskaslukuisen. Oma tämänhetkinen lukukokemukseni oli kuin suossa olisi tarponut yhtä ja samaa upottavaa tunnemaisemaa. Jaksoin teoksen puoliväliin. Ehkä pienemmissä erissä julkaistut novellikokoelmat eri vuosilta olisi jaksanut paremmin.
Päivärinta on ikäistemme ajankohtaisasioiden seuraajien toimittajaikoni, jota myös vaatimattomasti YLEn tähtitoimittajaksi on kutsuttu. Niinpä ei ole ihme, että hänen omakohtaisen tiensä kertomus toimittajavuosistaan on kiinnostanut suurta yleisöä jo toisen painoksen verran, mikä näinä aikoina on jo kirjalle harvinaista. – Onhan hänen kuvauksensa omista lähtökohdistaan, elämänpolkunsa dramaattisistakin mutkista ja toimittajantyönsä hektisestä arjesta vertaansa vailla oleva jännityskertomus. Siitä paljastuu paitsi eittämätön lahjakkuus, määrätietoisuus ja älykkyys journalistina, myös hybrikseen asti yltävä usko oikeassa olemiseen esimiesten arvostelussa sekä omaan riippumattomuuteen, ts. ’neutraaliuteen’ poliitikkojen kritiikissä.Ylen toimintakin tulee valaistuksi sisältä päin.Kannattaa lukea!
*
Joel Haahtela Katoamispiste Otava 2010
Haahtela on mielikirjailijoitani, olette varmaan huomanneet. Kuluneena kesänä olen palannut aiemmin lukemiini, jotka eivät ole omassa hyllyssä. Sikäli mielenkiintoista, että huomaan myös löytäväni eri asioita, kun vuosia on välissä. Lukukokemushan ei ole sama joka kerran, sekä lukija että kirjoittaja ovat jo eri kohdassa omassa todellisuudessaan, ja vaikka teksti on sama, kirja on kuin uusi. Tämä on mahdollista, kun on kyseessä tasokas ja hieno kirjailija. – Kertoja kulkee helsinkiläisellä kadulla, edellä kulkevan naisen sateenvarjo karkaa käsistä tuulenpuuskassa bussin alle ja mies hakee ruhjoutuneen esineen omistajalleen. Tästä alkaa tutustuminen, joka johtaa kertojan jäljittämään kadonnutta henkilöä ja tutkimaan hänen kuolleen kirjailijarakastettunsa elämän kulkua. Tarinan unenomaisessa maisemassa välähtää kertojan oman menneen ihmissuhteen muistikuvia ja kaikki tapahtunut, henkilöt ja tunnelmat katoavat kertojan maagisella taidolla ja intensiteetillä samaan pisteeseen. Tässä on kirja, johon tekee mieli palata kerran toisensa jälkeen.
*
Helena Anhava Kun on nuorin novelleja Otava 1985
Anhava (1925-2018) on yksi mielirunoilijoitani. Paitsi herkkiä ja sävykkäitä runoja hän on julkaissut hienoa proosaa ja suomentanut runsaasti. – Erityisen herkkäsieluisena ihmisenä hän on kuvannut kaltaisiaan lapsia näissä novelleissa suorastaan riipaisevan tarkasti. Novellit kertovat vanhempiemme sukupolven elämän lapsuustunnelmista sodan uhan alla ja varjoissa.
*
Tiina Harvia Pappa ei muista Momentum 2024
Harvia (s. 1976) on Pirkanmaalla asuva kirjoitteleva dipl. insinööri, joka on julkaissut esikoisromaaninsa omien isovanhempiensa muistoksi. – Paitsi omakohtaisuus, teoksessa viehätti erityisesti myös ymmärrys ja kaunis tapa suhtautua muistisairaaseen vanhukseen. Pappa on ollut hyvä isä tyttärelleen ja ihana pappa tyttärentyttären lapsuudessa, niinpä läheisillä on riittänyt ymmärrystä ja rakkautta häntä kohtaan yli kaiken kohelluksen ja kaikkien hankalien vaiheiden. Soisi kaikkien muistisairaiden läheisten lukevan tämän ajatuksella, että muistamaton on se sama ihana ihminen, jonka opit tuntemaan hänen parhaina vuosinaan.
*
Anna Maria Mäki Uudessa valossa Teos 2024
Espoolainen maisterikirjailija A-M Mäki (48 v) on julkaissut useita romaaneja esikoisnovelliensa jälkeen. Uudessa valossa on tarina kuuluisan äidin kolmekymppisen, somessa influensserina toimivan tyttären tilitys äitisuhteestaan, joka muuttuu äidin kuoleman jälkeen ilmenevien seikkojen valossa ratkaisevasti. – Mäki kirjoittaa sujuvasti ja somevaikuttajapäähenkilön elämänpiirin kuvaus avasi lukijalle uskottavan kuvan nykynuorten elämästä. 350 sivun mittainen romaani sisältää värikkäitä tapahtumia, yllättäviä käänteitä ja turhankin monia tieto-osuuksia eri aiheista ja pohdintaa niiden pohjalta, mikä tekee kokonaisuudesta levottoman. Mainiosti teos valottaa 1900-luvun lopun nuorten ihmisten ajatusmaailmaa, arvotuksia ja kiinnostuksen kohteita.
Norjalaisen V. Hjorthin kolmas suomennettu pienoisromaani (160 sivua) on intensiivinen ja intiimi kuvaus nuoruudesta, joka tulee ymmärretyksi aikuisen silmin nähtynä. Tarina rakentuu perheen sairaasta ilmapiiristä ja kuvaa järkyttävän intensiivisesti vaiettujen salaisuuksien vaikutusta sukupolvesta toiseen. ”Romaani sai yksimielisen ylistävän vastaanoton ilmestyessään Norjassa syksyllä 2023.” – Luin kirjan nopeaan tahtiin, se kertoo nimenomaan intensiteetistä. Lukija tempautuu päähenkilön, nuoren tytön ahdistukseen äidin hellittämättömän tarkkailun ja vahtimisen alla. Tyttö selviytyy elämäänsä, mutta salaisuus jää hänelle yksin ymmärrettäväksi, eikä tarina kerro, mitä kaikkea sairas lapsuus jätti sisarusten kannettavaksi ja mistä kaikesta oli vielä selviydyttävä löytääkseen mahdollisuudet elää täydesti omaa elämää.
Kirjastomme japanilaisen kirjallisuuden esittelypöytä koukutti, löysin siitä tämän jo varastosta kaivetun Kawabatan (Nobel-kirjailija, s.1899, k. 1972) pienimuotoisen teoksen. Kirjailijasta kerrotaan kuriositeettina, että hän kirjoitti seisaaltaan, joka ehkä selittää teoksen lyhytmuotoisuutta ja hengähtelevää keveyttä. Kioto on tarina tytöstä, jota sanottiin löytölapseksi. Hän oli saanut hyvän kodin ja kasvanut hyväksi ihmiseksi. Kirjailija kuvaa kiehtovasti Kioton luontoa, temppeleitä ja yhteisöllistä elämää sekä japanilaista kulttuuria juhlineen. Päähenkilön syntyperän arvoitus ratkeaa ja tarina päättyy onnellisesti. – Nautin kirjailijan herkästä ja taidokkaasta luontokuvauksesta sekä japanilaisten eleettömästä tavasta suhtautua elämään ja sen arvoituksiin. Kuten Lukunurkkauksesta käy ilmi, luen melkein jatkuvasti jotain japanilaista. Parhaimpia kirjailijoita on kiitettävän runsaasti suomennettu. Heidän kulttuurinsa tuntuu ravitsevan lukijan ikiaikaista kauneuden ja harmonian kaipuuta.
Tuija Välipakka Saari josta olen poissa Siltala 2024
Saari elämän tilan symbolina ja isän kaipauksen ja surun kotipaikkana on tamperelaisen runoilijan ja kirjailijan uusin aistivoimaisen runon kokoelma. Minulle tästä tuli lahja, kaunis, tärkeä, ajankohtainen kirja juuri nyt. Minun saareni on Lapsuusmaani maisema, jota olen elämänvaiheissani paljon miettinyt. Lukijalle on luvassa antoisaa keskustelua kirjan kanssa!
Lumi murtuu jalan alla ääni kristallimurskan helske kaiken kesää linnunlaulusta tiheä saari miten talvi kumisee arkunvalkoinen sävel siinä on kaikki eikä enää mitään isä yhä veistät pajua minä näen sen kaiun jäisen järven yllä.
*
Tove Jansson Valitut novellit 1971–1997 WSOY 2008
On kausia, jolloin haluan lukea vain novelleja. Toisina aikoina luen romaaneja ja novelleja rinnakkain. Viime aikoina olen alkanut väsyä romaaneihin, varsinkin kaikkein uusimpiin. Tove Janssonilla on ihan oma novellien aihemaailma ja hidas meren rytmi, joka sopii monelle lukijalle. Näitä on ollut miellyttävä lukea erityisesti illalla ennen nukkumaan menoa tai aamuyöllä, jos on valveilla.
*
Elisabeth Strout Olive, taas Tammi (Keltainen) suom. Kristina Rikman 2021 (2019)
Strout on verraton kertoja: tiheää, värikästä tapahtumavirtaa, ihmisiä, joiden elämä risteää Olive Kitteridgen kanssa lyhyesti tai pitemmin. Oliven oman elämän käänteitä, hänessä vanhuuden myötä tapahtuvia muutoksia, joissa hän kuitenkin on oma ihanan kirpeä itsensä. Mielestäni Stroutin lahja kirjoittajana on löytää oleellinen kustakin ihmistyypistä ja hyväksyä ominaisuudet sellaisinaan. Kuten Olive, aina.
*
Eeva Tikka Haapaperhonen novelleja Gummerus 2002
Eeva Tikka on yksi viime vuosisadan palkituimpia kotimaisia kirjailijoita. Hän on jäänyt mieleen ensin runoistaan sitten myös romaaneista ja novelleista. Hän on ihmistä syvästi ymmärtävä ja hänen kirjojensa henkilöhahmot puhuttelevat lukijaa ajatuksillaan. Nämä novellit kertovat hiljaisista, maanläheisistä ihmisistä, joita keskellämme kulkee. Tikan teoksia saattaa löytää antikvariaateista, tässä viimeisessä kuten monessa aiemmassakin on myös erittäin aistikas ja kaunis kansi, jossa on taiteilija Saara Tikan viehättäviä maalauksia.
Salmenniemi on runoilijana on tuttu lyriikan ystäville. Proosateos ”Sydänhämärä on kertomus hädästä, selviytymisestä ja rakkaudesta. Tarkasti havainnoiva teksti kysyy, mitä tapahtuu, kun kaikki tapahtuu.” Teos jatkaa edellisen, Varjotajunnan tyyliä, jota olen kommentoinut Lukunurkkauksessa, lokakuussa 2023. – Sydänhämärä on tiheätunnelmainen kertomus eräästä ajanjaksosta pienen perheen elämässä, kun tapahtuu liian paljon yhtä aikaa, perheen arki hajoaa ja mies ottaa tehtäväkseen selviytyä vakavasti sairastuvan lapsen, raskaana olevan puolison ja syntyvän vauvan kanssa ylivoimaiselta tuntuvasta tilanteesta. Ahdistavaa, todentuntuista ja ihailtavan kaunista miehen tuntojen avausta. * Ina Mutikainen Unohdus Otava 2024
Esikoisromaani on aina kutkuttava tapaus, lukija toivoo, että löytyisi jotain uutta ja raikasta, joka nyrjäyttäisi ajatukset urapoluiltaan ennen kokemattomaan viidakkoon. Esikoiselta ei odota hiotuinta tyyliä ei tietämisen määrää tai korkeaa laatua. Lukija antaa paljon anteeksi, jos kirjoittaja kutsuu mukaan seikkailuun ja viekoittelee näkemään enemmän ja enemmän. Jos vielä viimeisellä sivulla tavoittaa tunteen, että odotukset on täytetty ja vielä yllätysten kera. – No, tässä juuri sellainen esikoinen. Kannattaa lukea!
* Kristina Carlson Eunukki Otava 2020
Kirja kertoo tarinan Wang Weistä, joka on vanha eunukki. Eunukkien asema Kiinan keisarin hovissa oli ennen maailmassa erikoinen, siihen sisältyi paitsi yksilön sukupuolisuuteen kajoamisen valtaa, myös tiettyä aseman tuottamaa valtaa sen myötä. Enemmän kuin erikoisesta elämänmuodosta, kirja kuitenkin kertoo WangWein ajatuksista. Miten erityinen kohtalo tuottaa hiljaista viisautta, tämän eleettömässä kertomisessa Carlson onnistuu taas nautittavalla tavalla. Siksi kirja on lukijalle löytö.
*
Don de Lillo Hiljaisuus suom. Helene Bützov Tammi 2020 (Keltaiset)
Palkittu amerikkalaiskirjailija elävöittää hetken, joka voisi tässä ajassa tapahtua koska vain: kun kaikki kuvat ja äänet maailman ruuduilta sammuvat. Pelkkä kuvitelmakin tuo hyisen avuttomuuden olon. Miten riippuvaisia olemmekaan kaikista näytöistä, niiden tekniikasta ja yhteyksistä, joita ne välittävät. Miten avuton on ihminen maailmassa, jos ruudut, äänet ja valot sammuvat – syntyy hiljaisuus, missä kuulee vain tuulen.
*
Amos Oz Täydellinen rauha suom. Pirkko Talvio-Jaatinen Tammi 1988
Kirjailija on juutalainen (k. 2018) ja teos kertoo kibbutsielämästä. Päähenkilöitä on useita ja he ovat kaikki paitsi samassa kibbutsissa, myös suhteessa toisiinsa. – Oz on erinomaisen lahjakas juutalaisen mielenlaadun ja keskustelukulttuurin kuvaaja. Valitsin teoksen paitsi tietämäni kirjailijan, myös kirjan nimen vuoksi. Tavallaan petyin ensin, sillä kibbutsin keskeiset henkilöt kävivät loputtomia ja värikkäitä riitoja keskenään. Tässä teoksessa kuvatut naiset ovat kliseistä tyyppiä: räyhäkäs vanha vaimo, nukkemainen nuori vaimo ja miehen unelmiin vastaava rakastajatar. Täydellistä rauhaa koko elämänsä etsinyt mies löytää etsimänsä tavalla, joka selviää vasta viimeisillä sivuilla. Jos jaksaa sinne asti.
*Helena Juntunen ja Petri Tamminen Joskus liikaa, aina liian vähän Otava 2024 Oopperalaulaja Helena Juntunen on kommentoinut uransa ja elämänsä vaiheita ja kokemuksia siekailematta, suorasukaiseen tyyliin. Kirjailija Petri Tamminen on tunnetulla taidollaan koostanut kommenteista henkilökuvan. – Suuri yleisö tuskin tuntee näyttämön takaista reaalitodellisuutta, vaikka nauttiikin korkeakulttuurisesta taiteesta ja ihailee superlahjakkuuksia työssään maailman estradeilla. Tämän verhotun maailman avaaminen oman maineen ja henkilökuvan riskillä on ennen kokemattoman rohkeaa – ja terveellistä sekä yleisölle että ehkä myös terapeuttista taiteilijalle itselleen. Lukija vaikuttuu ja kiittää.
*Katja Kaukonen Pitkä ikävä WSOY 2024 Porilaisen kirjailijan, s. 1968, kyseinen romaani on hänen viidentensä, lisäksi julkaisuissa on yksi novellikokoelma. Pitkä ikävä on sukupolvitarina, jossa nykyajassa tapahtuvan saarimatkan kuvaus vertautuu päähenkilöiden sukuhistorioihin ja parisuhde menneisiin ihmissuhteisiin. ”Maaginen romaani kahdesta avioparista kahdella eri vuosisadalla.” – Eri vuosisadoilla tapahtuvien suhteiden kuvaus kulkee vuorovetoisesti rinnakkain, lukija ikään kuin temmataan parin nykytodellisuudesta naisen kuvitelmiin esivanhempiensa kokemuksista samalla saarella. Pariskunnan yhteisen vuorovaikutuksen kuvauksessa paljastuu tunneyhteyden ohuus, jota nainen yrittää tiedostamansa kaipauksen vimmalla haastaa henkiin. Riitaisten keskusteluyritysten toistuvat kuvaukset eivät anna lukijalle toivoa pariskunnan pääsemisestä mihinkään ratkaisuun tai edes elävämmälle tasolle suhteessaan. Sen sijaan kuviteltu esivanhempien elämän kuvaus jää ikään kuin turhaksi malliksi, josta olisi voinut ammentaa voimaa päähenkilöidenkin nykytilanteen ahtauteen.
*Katariina Vuori Parasta ennen Otava 2024 Tarinan päähenkilö on kirjailijan itsensä tapaan viisissäkymmenissä oleva arkeologi, seikka, joka tekee tarinasta monitasoisesti antoisan. – Lukijalla, joka ei tunne kirjailijaa, ei ole väliä onko tarina ja jos on niin missä määrin autofiktiivinen. Tarinan myötä oppii arkeologiasta yhtä ja toista, mitä ei kuunaan muuten olisi ehkä tullut tietämään. Ja sehän on aina kiinnostavaa. Humoristiseen sävyyn kirjoitettu, keski-ikäisen sinkkunaisen ajatus- ja tunnemaailmaa kartoittava opus oli oivallista (keskikesän kunniaksi) kevennettyä lukemistoa, jonka parissa aika kului leppoisasti.
*Eeva Kilpi Tähdet ovat alkaneet näkyä – Muistikirjat WSOY 2019,2021 Kilven myöhäisen iän ennen julkaisematon kooste: Sininen, Punainen ja Valkoinen muistikirja yhteisniteenä. – Niteelle annettu nimi luonnehtii myös ajatelmien painoarvoa sekä kirjailijan yksityisessä elämässä että kirjallisessa tuotannossa. Muistiinpanot ovat aforistisia, terävästi nähtyjä ja erityisen luontosuhteen värittämiä fragmentteja kirjailijan elämästä. Halusin tämän kirjan omaan hyllyyni, että ajatuksiin voi palata.
*Eeva Joenpelto Vesissä toinen silmä -Tarina taitelija Ossi Juhonkoskesta WSOY 197 Kiinnostava kuvaus elokuvaohjaajasta, joka tekee omasta itsestään ja elämänsä ihmisistä elokuvia, hankkii niihin rahoituksen, laatii käsikirjoituksen ja valitsee pääosan esittäjät. Miten prosessi syntyy, etenee, takkuaa ja mikä on lopputulos. Minkälainen persoona on kyseessä ja millaisia ihmissuhteita hänellä on – tästä kaikesta lukija saa hyvän kuvan. Joenpellolla on aihepiiri ja sen kuvaaminen hallussa.
*Eeva Joenpelto Eteisiin ja kynnyksille WSOY 1980 Tarina kiinteistöjä ja metsää omistavien kahden vanhan suvun päämiehen, Julinin ja Hännisen sekä heidän perheenjäsentensä elämästä ja keskinäisistä suhteista aikana, jolloin monen liikemiehen afäärit päätyvät pakkohuutokauppoihin ja konkursseihin ja taloudelliseen ahdinkoon joutuneet ihmiset näkevät nälkää.
*Eeva Joenpelto Elämän rouva, rouva Glad WSOY 1982 Tarina alkaa päähenkilön tilanteesta, jossa hän hallinnoi toiselta aviomieheltä perittyä omaisuutta ja liiketoimintaa kolmannen aviomiehen kuoleman jälkeen. Rouvan tarina rakentuu taaksepäin ja päätyy takaisin lähtötilanteeseen. Mielenkiintoinen juonen kehittely pitää lukijan valppaana. Persoona on myös erikoinen, oman elämänsä käänteiden ja avioliittojensa kautta oppineen naisen kehityskertomus.
*Eeva Joenpelto Avoin, hellä ja katumaton WSOY 1991 Tarina peltiseppämiehestä, joka on kasvanut monenlaisten kohtaloiden läpi omalaatuisekseen selviytyjäksi ja päätynyt vaimon ja tyttären kera vanhan sukukartanon maille torppariksi. Joutessaan hän kehittelee suunnitelman, miten saisi jalkansa kartanon oven väliin ja hyötyisi vuokraisäntänsä varallisuudesta. Kartanoa asuvan perheettömän sisarusparin tietämättä ja tahtomatta suunnitelma ei edisty, mutta omalaatuinen lapsi onnistuu siinä, missä isä ei. – Teoksen ansio on väkevä henkilökuvaus, ja siinä Joenpelto on omimmillaan.
PS Luettuani peräjälkeen Eeva Joenpellon tuotannon julkaisuvuosien järjestyksessä, voin suositella tapaa tutustua viime vuosisadan arvostettujen kirjailijoiden tuotantoon. Tämä antaa mahdollisuuden havainnoida kirjailijan tyylin ja aihepiirin kehitystä pitemmältä ajalta. Aina tosin julkaisuvuosien mukaista järjestystä ei tarkalleen pysty noudattamaan, jos on kirjastopalvelujen varassa. Tässä tapauksessa sain koko pinon omistajalta, joka halusi tyhjentää kirjahyllyään ja luovutti kirjat kierrätykseen.
Kirjailija on 1986 syntynyt Oulun yliopistosta valmistunut fil.maist., joka on aiemmin julkaissut esikoisteoksen Taivaspuheluita. Hiljaa lipuvat varjot on tarina kahden tahoillaan jo värikkään elämän eläneen ihmisen kohtaamisesta ja käynnistyneestä vuoropuhelusta. – Tässä teoksessa lukijaa vastaan tuli kirjoittaja, jonka kieli ja tyyli on kertakaikkisen arkista. Kirjassa on runsaasti uuvuttavan pitkiä keskusteluja, jotka eivät sanottavasti kuljeta asianomaisten suhdetta eteen eikä taakse. Jos kirjailija halusi kertoa jotain näistä ihmisistä, hän raapaisi pintaa. En saanut tekstin parissa tunne- enkä pohdintakokemusta. Niinpä heidän tarinansa lipui hiljaa lukijan käsistä varjoihin.
*
Danielle Miettinen Kutsumus Kustannus Uusi Tie Oy 2023
Toimittaja Danielle Miettinen on koonnut kirjaksi Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetystyöntekijöiden kertomia omakohtaisia kokemuksia kutsumuksesta ja työn arjesta lähetyskentillä. – Toimitustyö on siistiä jälkeä. Kutsumuksen merkitys lähetystyöhön omistautuvilla käy selväksi, ilman sitä ei kuvatunlaista elämäntapaa jaksaisi kovin kauan edes määräaikaisena sitoutumisena. Moni jaksaa, hämmästyttävän määrätietoisesti koko elämänsä. Sivullisen mieleen herää kysymys, mikä on se voima, joka saa sitoutumaan hulluun työhön, jonka tuloksista ei ole paljon näyttöä. Se lienee uskon salaisuus.
*
Anna-Riikka Carlson Rakas Eeva KilpiNämä juhlat jatkuvat vielä WSOY 2024
Kustannustoimittaja A-R.C. on toiminut pitkään yhteistyössä kirjailija Eeva Kilven kanssa WSOY:ssä. Toisinaan käy niin, että jonkun kirjailijan tekstit ja niihin liittyvät keskustelut tulevat jaetuksi tietyissä samoissa lukijapiireissä, jotka muodostavat vähitellen verkoston. Kustannustoimittaja ystävystyi työn merkeissä Eeva K:n kanssa ja teki muistiinpanoja heidän tapaamistensa herättämistä ajatuksista. Näistä muistiinpanoista tämä kirja on syntynyt ja herättänyt lukijain verkostossa suurta kiinnostusta ja sympatiaa. – Olen ollut kauan E.K:n lukijafani ja varsinkin hänen myöhäistuotantonsa, jossa luontoteema korostuu, on puhutellut syvästi. Kirjailija on nykyään hoitokodissa eikä jaksa enää kirjoittaa muuta kuin niukkoja merkintöjä muistikirjaansa. Tuntuu todella hyvältä, että Anna-Riikka ja Eeva ovat löytäneen toisensa ystävinä, ja Eevan ydinperintö tulee tämän ystävyydestä syntyneen kirjan myötä kauniilla tavalla vaalituksi. Teksti liikutti minua lukijana ja synnytti omia muistiinpanoja, joita kirjallisissa projekteissani ja vanhenemisen prosessissani voin hyödyntää. Sydämellinen kiitos Eevalle ja Anna-Riikalle!
*
Joel Haahtela Marijan rakkaus Otava 2024
– Lienenkö kuinka monesti jo maininnut, että J.H. on minulle lukijana hyvin tärkeä kirjailija, jonka tekstistä tulen aina ihanalla ja syvällä tavalla ravituksi sielultani samansukuisena ihmisenä. Viimeisin julkaistu pienoisromaani Marijan rakkaus on J.H:lle tyypillistä, mystiikkaa, taidetta ja eurooppalaista kulttuuriperintöä tarjoava tarina, joka koskettaa lukijan jumalasuhdetta ja avaa henkisiä tasoja arjen tuolla puolen. En yleensä lue ennakkoon kritiikkejä kirjoista, jotka aion hankkia. Nyt satuin kuitenkin huomaamaan yhden tunnetun kriitikon lausunnon, jossa suhtauduttiin nuivasti. Voin ymmärtää, jopa perusteet, mutta itse koin Marijan rakkauden rikastuttavana ja herkistävänä elämyksenä.
Tonu Onnepalu Loputtomuus suom. Jouko Väisänen Kirjokansi 2023
1962 Tallinnassa syntynyt virolainen kirjailija on alun perin opiskellut biologiaa ja ekologiaa ja toiminut opettajana. Julkaistuaan ensimmäisen runokokoelmansa 1985 hän jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ja on julkaissut yhdeksän runoteosta sekä yksitoista romaania, esseekokoelman ja kääntänyt runsaasti ranskankielistä kirjallisuutta. Kaikki romaanit on käännetty suomeksi. Loputtomuus on elämää saaressa, jonka maisema ja sen herättämien ajatusten virta on loputon. – Viehätyin tästä saarikuvauksesta, josta ilman muuta tuli mieleen Hiidenmaa ja Saarenmaa, joissa olen käynytkin. Teksti on kaikessa koruttomuudessaan ja eleettömyydessään hiljaisuudesta viehättyneelle ihmiselle aarreaitta! Viipyilevä teksti ei aukene kiireiselle ihmiselle. Pidin kirjasta ja aion etsiä lisää kirjailijan tekstiä kirjastostamme.
*
Laura Lindstedt Sakset Teos 2007 (3.p.)
Kirjailija ja kirjallisuustutkija L.L. on syntynyt 1976 Kajaanissa. Sakset on alaotsikoitu triptyykiksi ja herätti runsaasti huomiota kirjallisissa piireissä. Myöhemmistä teoksista Oneiron, 2015, sai Finlandia-palkinnon ja Toisinkoinen-palkinnon. Kolmas romaani Ystäväni Natalia, 2019. Lindstedtin tyyli on täysin omintakeinen ja aiheet erikoisia. – Jo Oneironin luettuani tajusin, että kyseessä on erikoinen persoona, joka ei ole luokiteltavissa oikein mihinkään lajityyppiin. Sakset kertoo lapsettoman naisen adoptioprosessista ja yrityksistä kommunikoida kiinalaisen tyttären kanssa. Triptyykki sisältää myös välähdyksiä päähenkilönaisen omasta historiasta. Sometiedoista päätellen kirjailijan elämän todellisuus on liian kaukana omastani, että voisin edes yrittää ymmärtää mihin hän teoksillaan pyrkii. Epäilemättä hänellä on seuraajansa ja arvostajansa kirjallisissa piireissä.
*
Eeva Joenpelto Neito kulkee vetten päällä WSOY 1955
Sain ystäväsieluiselta ihmiseltä miellyttävän pinon viime vuosisadan kotimaista laatukirjallisuutta, osin jo kertaalleen luettuakin. Monet Joenpellon romaaneista sijoittuvat aikansa historiaan, kuvaten menneen elämänmuodon ihmisiä selluloosanhajuisella tehdaspaikkakunnalla, jossa ihmisen arvo laskettiin asuinseudullaan omistuksen, menestyksen ja sivistyneisyyden mukaan. Romaanin keskiössä ovat vahvat naiset – kukin omintakeisella tavallaan vahva – jotka erottuvat yksilöinä yhteisössään: Alma Virtanen ja tyttärensä Helmi sekä Puntin talon vanha emäntä. Joenpelto kuljettaa naisten elämän kahta ajanjaksoa rinnakkain niin, että vajaaseen kolmeensataan sivuun mahtuu Alman nuoruutta keski-ikää ja vanhenemista, Helmin kova lapsuus aikuistumisen myötä hahmottuva itsellisyys ja Puntin emännän ankaruudesta lientyvä vanhuus. – Kirjailijan esikoisteoksen verevää ja vahvaa kerrontaa on ilo lukea! Joskus joku romaani tekee erityisen vaikutuksen siksikin, että lukemisen ajankohta osuu erityisen merkittävään ajankohtaan lukijan omassa historiassa. Näin kävi tässä minulle. Pohtiessani sukupolvijatkumoa ja toistuvia kuvioita omassa, lastemme ja lastenlasten elämässä, romaani tuntui avaavan uudella tavalla vanhempieni nuoruusajan elämänmenoa ennen sotien aikaa. Syvällä käyvien oivallusten lähteillä tein tätä lukumatkaa!
*
Eeva Joenpelto Syyskesä WSOY 1960
Yritän lukea saamaani kirjapinoa julkaisujärjestyksessä. Syyskesä kertoo sisarusten väleistä ja aikuisten tyttärien suhtautumisesta vanhan isänsä aikeisiin naida piikansa, kokematon nuori maalaistyttö. Vähitellen tarina aukeaa menneeseen aikaan, jossa nuoremman sisaren puoliso seurustelee vanhemman sisaren kanssa. Mitä heille tapahtui – ja mitä tapahtuu nyt, kun mies rakastuu uudelleen nuoruutensa rakkauteen. – Tarinan kuvio sinänsä on mielenkiintoinen, mutta jollakin tavalla kerronta ei ole niin vaikuttavaa ja keskittynyttä kuin esikoisromaanissa. Silti voi sanoa, että teos teokselta rakentuu osaava ja ilmaisussaan omintakeinen kirjailijapersoona.
*
Eeva Joenpelto Sataa suolaista vettä WSOY 1978 (3.p.)
Tässä romaanissa eletään viime vuosisadan alkupuolta ja työväenliikkeen itsetietoisuuden nousun vahvaa aikaa. – Joenpellosta sukeutuu kirjailijana vahva eepikko, jonka henkilökuvaus oli erityisen vaikuttavaa. Lukijalla on vaikeuksia laskea kirjaa käsistään. Teksti välittää väkevästi sekä pienen paikkakunnan henkisen ahtauden että ajan arvostukset ja erityispiirteet. Kovan elämän jättämät ankarat jäljet sekä näkyvät että tuntuvat ihmisissä ja eläytyvässä lukijassa.
*
Eeva Joenpelto Jottei varjos haalistu WSOY 1986
Tämä romaani on todellisuuspohjainen, kirjailijan omien isovanhempien kohtaloista kehrätty tarina. Se tuntuu paitsi tekstissä, lukijassa myös syvinä tunteina. Ajan koko kuva ilmenee väkevänä taustalla ja antaa perspektiiviä myös kirjailijan itsensä henkilökuvaan. Kaiken kaikkiaan perheen, suvun ja asumisyhteisön merkitys on vahva jokaisessa Joenpellon romaanissa. Henkilöt liittyvät verevästi aikaansa ja paikkaansa eikä tarina hääly missään bittiavaruudessa.
Tässä ajankohtaisessa tapahtumavirrassa, jossa nyt mennään lastuna laineilla tai johonkin pyörteeseen hetkeksi juuttuneena, on eräs hengityksen tavoin oleellisena elämääni kuuluva ajankulu myös seisahtunut, nimittäin lukeminen. Kun en ole ehtinyt kirjastoon, tuli avuksi ystäväsieluisen ojentama pino vanhaa kunnon kirjailijaa, Eeva Joenpeltoa.
Taitava ja aikanaan menestynyt kirjailija vie lukijan viime vuosisadan alun ja puolivälin ihmisten elämän raadollisuuteen tavalla, joka antaa perspektiiviä nykyajan ilmiöille. Joenpellon romaanien parempien ihmisten ahne suhtautuminen rahaan ja omaisuuteen käy ilmeiseksi, toisaalta köyhyyden ja kurjuuden kuvaamisella suorastaan hekumoidaan. Myös ihmisen outoudet tulevat karmivan tehokkaasti kuvatuksi.
Jos oman aikamme kauhistuttavimmat pahuuden ilmentymät puistattavat ja nostattavat hetkellisesti pelon ja epätoivon fiiliksiäkin, lohduttaako lukijaa tietoisuus: pahuus ja kurjuus on ikuista ja sillä herkuttelu myös. Ei se lohduta, mutta toisaalta yhtä vähän tai vielä vähemmän lohduttaa lilluminen unelmien epätodellisissa pilvissä, jota nykyajan chic lit tarjoilee. On valittava mitä lukee, katsoo, ahmii, kuluttaa – millä kaikella ruokkii ajatus- ja tunnemaailmaansa. On suunnistettava yhä uudelleen oman mielensä ja henkensä kaipauksen ja kokemansa elämänilon lähteelle ja viipyiltävä siinä.
