Lauhaa, katoilta humahtelevaa lunta, räystäiltä tipahtelevaa sulavettä. Talvi pysähtyy, miettii kääntyäkö takaisin. Linnut etsivät jo kadonnutta lauluaan, etelän ihminen kurottelee kevättään. Pohjoisessa talvi jatkuu.
Aidan takaisia voi katsella ihan rauhassa, ei siellä sen kummempaa ole kuin tällä puolenkaan. Aita voi olla äkäinen reviirimerkki tai – kuten tässä – kaunis viesti entisaikojen hiljaisista arvoista.
että näkisi lumen mahdollisuudet tarvitaan valo
koristelemattakin kaunis
Vuosi vaihtui, mutta kaikki jatkuu kuten ennenkin. Niinkö? Katso tietäsi tarkkaan, mahdollisuus muutokseen on…
Neljä kukkaa samassa vanassa, avautumassa kukin omalla ajallaan. Kuin ihmiselämä: lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus. Aika on kukkia, aika lakastua. Ja sipulissa jo on valmiina kaikkien vaiheiden aiheet.
Joulu tulee kaikille, jotka ottavat sen vastaan. Seimi on vain seimi, kaukainen joulun satu sille, joka ei rohkene avata sydäntään ihmeelle. Uskon ihmeeseen, se valaisee tietäni koko vuoden matkan.
Ihmeellistä Joulua teille blogiystävät ja lukijat!
Mistä se tulee, joulumieli? Mikä sytyttää ilon ja toivon sydämeen? Jos antautuisin joululle, herkistyisin huomaamaan kanssakulkijan, olemaan avoin lähimmille…
Ota vastaan hoosiannailo ja adventtikynttilän rauhansanoma. Ei maailmassa ole rauhaa eikä ihmisillä aina niin hyvä tahto toisiaan kohtaan kuin toivoisi olevan. Omilla valinnoilla voin tehdä tilaa rauhalle ja hyvälle tahdolle.