yksi pihamme päivittäisistä lintuvieraista on mustarastas. useimmiten lintu tulee yksin, mutta joskus olen nähnyt kaksi keltanokkaista urosta ja yhden naaraan yhtä aikaa pöyhimässä pudonneita lehtiä syreenin, tammen ja katajan juurella. kuvan yksilö on niin tuttuuntunut, ettei rauhallinen liikkuminen tai kuvaaminen sitä häiritse. kuvaushetkellä linnulla oli kaveri, juttelin niille ja ne näyttivät kuuntelevan. olemme tottuneet uteliaiden oravien kesyyntymiseen, mutta tämä on uutta. 

muistan perheemme ensimmäisen kevään omassa pikku kodissa. sen pihapiirissä ihan parvekkeemme lähellä oli puu, johon mustarastas iltaisin tuli laulamaan. kutsuimme laulajaa kotipesälinnuksemme. 

ehkä pikku pihamme on myös ’mustiksemme’ kotipiha. jollakin salatulla tavalla mustarastaan läsnäolo liittyy elämämme merkittäviin taitekohtiin.

tänään on aika sytyttää jo aamulla kynttilä ovilyhtyyn, koristella kuusi, viedä enkelikynttilät muistoristille ja ystävän haudalle, soittaa tätivanhukselle, ja levätä aina kun väsyy. joku keittää puuron, ja joku saa eniten manteleita. joku kattaa illan hämärässä pöydän ja yhdessä iloitaan  siitä, että meillä on toisemme tänäkin jouluna.

Hyviä hetkiä sinunkin jouluusi!

tule sinäkin, kuiskaa pikku enkeli ja pujahtaa vanhan kirkon sivuovesta sisälle valoon. urut humisevat sfäärien musiikkia. kuorin adventtikynttilöistä on sytytetty kolme. kohta kohmeiset äänet yhtyvät virteen: uskomme vahvista, luo tiellemme valoa, johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.

PS adventin iloa ja joulun rauhaa kaikille, jotka palvelevat kotikirkossa ja kauempana

taivas on ilmeikäs osa maiseman kasvoja. kun sinivalkoiset keinovalot väistyvät, pääsevät aurinko, kuu, tähdet, tuuli ja pilvet luomaan omaa koreografiaansa. taivas voi olla hailakan kalpea, tasaisen harmaa, loimottavan punertava, selkeän sininen, yöntumma ja tähtinen, myrskynsininen, ukkosen mustanpuhuva ja pohjoisessa revontulien tanssin näyttämö. aina on mahdollisuus katsahtaa ylemmäs, kun kaupunkilaiselämän horisontti ahdistaa. 

PS kiitolliset erityisterveiset Seita-blogiin, jossa me eteläiset taivaallekatsojat saamme ihailla valoisia  talvimaisemia ja revontulien tanssiakin!

tänään maailman merkkipaikoilla sykähdyttävät sinivalkoiset värit ja kotimaassa liehuvat siniristiliput. sotien jälkeen syntyneen sukupolven suomalaisena kunnioitan isien ja äitien ponnisteluja ja uhrauksia itsenäisyyden säilyttämiseksi ja tuhon jälkien korjaamiseksi. toivon satavuotiaan isänmaan nouseville sukupolville rohkeutta ja elämänuskoa jatkaa rakennustyötä yhteiseksi hyväksi. toivon vanhuksille voimaa ja mielenrauhaa, he ovat hoivansa ansainneet. olkoon Korkeimman siunaus kaikilla hyvillä töillä ja varjelus pahoilta ja pahasta.

PS Juhlaterveiset vieraalla maalla asuvalle Kuopukselle ja morsiolleen sekä ystäville, jotka matkailevat maailman teillä.

raivaamme rauhalle tilaa sydämessämme, ihmissuhteissamme,  vieraiden, outojen ja vihamielistenkin kohtaamisissa. maailmanrauha ei ole meidän käsissämme, mutta toiveissamme ja rukouksissamme se voi olla. 

PS Unicefin kortti tuokoon terveiset kaikille rauhaa rakastaville lukijoille

pihavaahtera kertoo, missä ajassa mennään

tänään

eilen

toissapäivänä

pimeään voi puhjeta valo. kuoleman pitkissä varjoissa välähtelee kirkkautta, joka ei koskaan kokonaan sammu.

valvokaa! on sunnuntain teema. lapsena ajattelin, että onpa raskasta olla kristitty, jos ei saa edes nukkua silloin kun väsyttää. vähän isompana jo tajusin, että kysymys on oman elämän suunnan ja arvojen valvomisesta. onko omatuntoni hereillä näissä valinnoissa, tällä tavalla eläen? hyvä omatunto on paras päänalunen.

*

viime aikoina on erityisesti poliitikkojen piirissä tullut muotiin pyydellä julkisesti anteeksi. ensin otetaan räväkästi ja seurauksia miettimättä kantaa, ja kun mediassa nousee myrsky (ja jos ei nouse, niin johan se nostetaan), sitten nöyristellään. anteeksipyytäjiä enemmän on nykyään kuitenkin vaahtopäitä, jotka purkavat katkeruuttaan häpeämättä ja tietoisesti kanssaihmisiä loukkaamalla, ilkeilemällä ja tölvimällä, edessä tai takana päin, ilman ajatustakaan pyytää anteeksi.

*

tämän sunnuntain kristillinen teema on anteeksianto. tämä erottaa jyvät akanoista. hurskastelulla anteeksianto ei onnistu, on kovan työn ja nöyrtymisen (ei nöyristelyn) takana antaa loukkaus pyytämättä anteeksi. eikä anteeksiantoa mennä asianomaiselle julistamaan, koko prosessi tapahtuu Jumalan ja ihmisen välillä.

*

*

käymme hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä isiemme ja äitiemme muistolle. vien valon viestin myös ystäväni haudalle, koska tuntuu siltä. muistan ja kaipaan.

*

on ihmeen hyvä levätä kotona kynttilänvalossa, kuunnella vanhaa musiikkia ja antaa koko olemuksen rauhoittua viime päivien tapahtumien pyörteen jälkeen.

*

ajattelen vielä jesajan sanoja, jotka kuulin radion jumalanpalveluksesta: teidän murhepäivienne luku on täyttynyt. täyttyvätkö ne koskaan tässä elämässä?

*