pimeään voi puhjeta valo. kuoleman pitkissä varjoissa välähtelee kirkkautta, joka ei koskaan kokonaan sammu.
valvokaa! on sunnuntain teema. lapsena ajattelin, että onpa raskasta olla kristitty, jos ei saa edes nukkua silloin kun väsyttää. vähän isompana jo tajusin, että kysymys on oman elämän suunnan ja arvojen valvomisesta. onko omatuntoni hereillä näissä valinnoissa, tällä tavalla eläen? hyvä omatunto on paras päänalunen.
minulla on jatkuvasti huono omatunto. joskus puhun eettisestä herkkyydestä, mutta se on kai sama asia; molemmat ovat kykyä erottaa, mikä on hyvää ja mikä pahaa. kahnausta tulee, kun erehdyn toimimaan vastoin sisäistä tietoani.
*
hirveän usein toimin vaistonvaraisesti. moraalinen harkinta herää vasta jälkikäteen. olen huomannut, että omantunnon ongelma on helppo ratkaista, jos valittavanani on jotain todella väärää tai todella jaloa. useimmiten elämässä joutuu kuitenkin valitsemaan huonon tai vielä huonomman vaihtoehdon välillä.
Kommentin jätti meri · tiistaina 21. marraskuuta @ 22:58