Vuoden ensimmäisessä yössä ja aamussakin ovat risteilleet hyvän vuoden toivotukset. Säiden haltia toimitti aamuyöllä kauniin lumipeitteen pihapuihin ja pensaisiin. Puhdas, uusi lumi on kaunis armon vertauskuva. Armoon kätketään virheemme ja puutteemme, epäonnistumiset ja elämän kivut. Eivät ne lakkaa olemasta, mutta ne eivät paina raskaana taakkana häntä, joka uskoo armolliseen, ihmisiä rakastavaan Jumalaan. Matka jatkuu, ja ’kaipaus tietämme valaisee…’

tonttujen tehtävät on tehty tältä joululta. he ovat palailemassa korvatunturille. ihan kaikki lahjat eivät ole vielä saajillaan, ainakin meidän kuusen alla odottaa muutama paketti Pikkuritaria ja Murusta, kunhan tulevat joulumaasta takaisin. mutta sitä ennen on kuopuksen ja morsion näkemisen päivä.

maailman kautta kuljemme laulain… taivasta kohti….

kirkasta. kevyttä. varovaisia askeleita toisen kanssa pakkassäässä jäisellä kadulla ja hiekoitetulla metsäpolulla. keskusteluja, herkuttelua ja joululaulujen hyräilyä esikoisen kanssa. ritaripojan videopuhelu joulupukinmaasta. huomenna tulevat kuopus ja morsian. kaikki on rakkautta.

Eilinen Trio La Ruen kymmenvuotiskonsertti virkisti ja valaisi ihanasti iltapäiväämme marraskuisessa sadehämärässä kaupungissa. Tutut, rakastettavat muusikot Susanna Arminen (viulu), Virva Garam (piano) ja Markus Pelli (sello) loivat kuulijoille upeita hetkiä uuden musiikin säveltäjien Uljas Pulkkiksen, Kai Niemisen ja Juha T. Koskisen tuoreista teoksista sekä Maurice Ravelin Pianotriosta.

Olemme seuranneet trion yhteissoiton kehittymistä pitkin matkaa. Voi todeta, että samassa musiikkiopistossa trion alkuvaiheessa opettaneiden nuorten muusikoiden kymmenvuotinen yhteistyö kantaa nyt todella kaunista hedelmää. Heillä on ollut paitsi soittamisen paloa, myös ohjelmiston omavalintaisia ja korkelle tähtääviä laadullisia tavoitteita, mikä on aina kehityksen promoottori. Nautittavaa on myös kevyt ja pingottamaton ilmapiiri, joka heidän esityksissään vallitsee. Klassisessa triosoitossa kukaan ei voi sooloilla, saumattomaan sointiin päästään toisiaan tarkasti kuuntelemalla.

Uusista nykymusiikkiteoksista pidin erityisesti Uljas Pulkkiksen New Yorkin festivaaleille säveltämästä Fern Flowers’sta, jossa oli vaikutteita suomalaisesta tangosta ja amerikkalaisesta minimalismista. Säveltäjä oli paikalla ja kertoi hauskan sävellykseen liittyvän anekdootin. Musiikki toimi kuin pirskahteleva shampanjamalja marraskuisessa sunnuntai-iltapäivässä. Ja Ravelin kauniit sello-osuudet soivat hunajaisesti myrskyisän ja herkän trion kokonaisuudessa.  – Tammi- helmikuulla trio julkaisee uuden levyn ja tekee konserttikiertueen Saksaan Sibelius-teemalla.

Valotus

Seisahdan syysviileänä arkiaamuna pihalla. Kaupunki on harvoin hiljainen, nyt se pidättää hengitystä. Taivas on kätkeytynyt ohuenohueen harsopilveen. Puunlatvojen yllä kirkuu tulipunainen aurinko. Silmät säikähtävät. Mitä on tulossa, kun aurinko hehkuu kylmää punaista äänettömässä kaupungissa?

Ei aikaakaan, kun joku tietäväinen ryntää kertomaan, että auringonpuna on kaukaisen tuulen tuomaa metsäpalon tuhkaa ja Saharan hiekkaa.

Antakaa aavistuksille arvoa, sallikaa silmienne kertoa ne tarinat ja sydämenne sävähtää arkiaamun mysteerin edessä.

17.10.2017

Eilen oli tilaisuus kävellä Espoon 1400-luvulla rakennettua katedraalia ympäröivää, värikkäiden syyslehtien mattoa hautausmaalla ja jokimaisemassa sekä viettää aikaa kirkon sisällä hiljaisuudessa. Verkostopalaverin hengellinen anti puolestaan oli rikastava ja voimaannuttava.

Rakensimme porukalla valkeista pikku kivistä ison salin lattialle labyrintin vanhan kelttiläisperinteen mukaan. Sitten kävelimme sitä hiljaisuuden vallitessa, kukin omiaan miettien. Keskustelimme kokemuksesta. Vieressäni istuva sanoi labyrinttipolkua ahdistavaksi kulkea. Minä mietin kulkiessani, että ’onpa tie tosi kapea’ ja ’loppuukohan tämä koskaan’. Keskustassa, joka oli vastaanottamisen paikka, koin saavani voimaa jatkaa. Vastaantulijoita oli väisteltävä, jotkut pelkäsivät, että eivät löydä takaisin oikealle polulle, kun astuvat syrjään. Kysyin, toimisikohan tässä laulaen kulkeminen. – Kokeillaan, sanoi ohjaaja. Ja sitten me vaelsimme labyrintin Taizén rukoushymniä laulaen. Yhdessä laulaminen tuntui antavan kulkijoille iloa ja voimaa, pelot haihtuivat. Miksi kulkea omassa kuplassaan, emme ole yksin. Yhteinen laulu voimistaa. Elämän tien vertauskuvana labyrintti myös muistuttaa, ettei umpikujia ole.   

Tuusulan Rantatie on paitsi kulttuuriväylä myös ihastuttava luontokävelyn tai pyöräilyn kohde kaikkina vuodenaikoina. Halosenniemi on maisemallisesti upea paikka ja sopivan pienen matkan päässä kotoamme. Useimmin tulee käytyä kuvausretkellä syksyllä. Tällä kertaa järvellä liikkujia oli enemmän, suppailijoita, kalastajia, veneilijöitä. Maanantain paikallislehti sitten kertoi, että järvestä oli löytynyt kaksi ruumistakin. Harvinaista sentään.

Sattumoisin rantasaunan kuistilla tapasimme tutun pariskunnan, joka vietti siinä kahvihetkeä. Entistä työtoveria on aina mukava tavata. Kuulumisia toki jaettiin, mutta puhe kulki myös maailman tilaa ja omia tuntoja koskevissa kysymyksissä. Kiivailematon, näkemyksellinen keskustelu on aina kullan arvoista, niin paljon on lillukanvarsien pöyhintää ja mielipidemelskettä ihmisten välillä.

Ihmisen elämä – valoa, joka kätkeytyy ja loistaa, yhä piteneviä varjoja, kapenevaa polkua. Lahoavaa puuta, jota kuolema tikkana koputtaa. Sarastus on täynnä toivoa, keskipäivä paahtaa. Taivaanrantaa kohti väsyy päivän tulinen pallo, viipyy himmenevänä hohteena pilvissä.

Maisema hymyää ja nauraa, tuuli sivelee tukkaa. Polun pehmeää neulasmattoa askel rakastaa. Puut ottavat ja antavat halauksia ohi mennen, huokailevat tuulen tahtiin. Istutaan rannan puulle kuuntelemaan veden meditatiivista laulua, miten aallot raukeavat rantakiviin.

Järvenselällä syöksähtelevät kiireiset pauhaavine moottoreineen, rantavesiä meloo yksinäinen mies kanootissaan. Aallonmurtajan suojissa sataman veneet kertovat toisilleen tarinoitaan, keinahtelevat laiturissaan, mielivät matkaan taas.

Surua lasten silmien takana, uudenlaista vakavuutta. Ikävöin heistä säteillyttä iloa. Elämä on taittunut kahtia ja ennen kuin kaikki asettuu kohdalleen, kahlataan matalikossa.

***

päivä oli kaunis ja puutarhassa tuoksui syksyltä. juoksua kukan luota toisen luo. tuoksuttelua. nimikylttien etsimistä. utelias kissa. kahvia ja mehujäätä. kierähtävä jätskipallo. kuvaava lennokki kukkien yllä.

Punkaharju

Lappeenranta

Valamo

*ihmiset. merkityspaikat. näyt. kohtaamiset.

läsnä, poissa, lähellä, muistoissa.*