Mummon edellisyönä loppuun ahkeroima kirja piti palauttaa tänään kirjastoon. 50 senttiä sakkoa rapsahtaisi, jos päivänkin myöhästyisi. Nettiuusintakaan ei tule kyseeseen pikalainoissa meitin kirjastossa. Kirja reppuun, kamera, kännykkä sekä silmälasit messiin ja Mummo taipaleelle. Puolipäivässä mennään, Mummo on hyvällä tuulella ja askeleet rouskuvat reippaasti kevytväylää keskustaan. Poikakaveri on jäänyt valmistelemaan lounaaksi ajateltua bravuuriaan nimeltä ’sörsselsson’. (Halukkaat saavat reseptin Mummolta, jolle tuo tekele maistuu erinomaisesti – eikä vähiten siksi, että sen tekee Joku Muu.)

Puolivälissä kotoa kirjastoon askeltaa vastaan ent. työkaveri. Matka pysähtyy siihen, miten ei ole osuttukaan kohdakkain varmaan vuoteen, vaikka samassa kaupunginosassa asutaan. Siis kuulumisten vaihtoon. Ei ole Mummon tapana vilkuilla kelloon, kun tutun kanssa on juttu kesken, joten kuluu siinä tovi, ehkä toinenkin.  Perillä ei aikaa paljon mene, kun kotona on pino lainakirjoja odottamassa eikä lehtihuoneeseen poiketa.

Puolivälissä kirjastosta kotiin tulee jälleen pysähdys, ent. kollega siinä pyyhältää kauppaan pyöräkassi perässään. Ei ole hänenkään kanssaan pariin vuoteen kohdattu, kun hän on vielä työelämässä mukana. Paljon on tapahtunut kummallekin, päällimmäiset tunnot siinä vaihdetaan. Ja iloisin mielin jatkaa kumpikin siitä   suuntaansa. Mummolle tulee mieleen, että P.Kaveri on varmaan jo valmiin ruuan kanssa ihmetellyt, missä se nyt viipyy.

Mummo kiiruhtaa askeleitaan. Edellä kulkevaa ohittaessa tapahtuu yllättävää. Ykskaks Mummo on polvillaan kävelytiellä. – Hupsista keikkaa, sanoo Mummo maan tasalta, – olipas siinä liukas paikka. Ohitettava kääntyy katsomaan ja tulee kiskomaan Mummoa ylös. Mummo kiittelee, ja samassa soi puhelin.  – Mihin sie oot juuttunu, tiedustelee kotikokki, ruoka on ollu valmiina jo hyvän kotvasen. – Mie täällä jäähallin kohalla oon pitäny polvirukkouksia katujäällä, jotta jos tulisit hakemaan, vähän huteralta tuntuu. – No, miepäs tulen.

  • -Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään – ainakin jäisellä tiellä! Minä pidän aina liukastusesteitä, mutta lumi jään päällä on aina riski. Toivottavasti sinulle ei käynyt pahasti?

    Kommentin jätti Annikki · keskiviikko1pm 9. tammikuu31pm @ 20:19

  • Mukavia tuollaiset pikkureissut kun ne suuntautuvat muualle kuin ruokakauppaan. Tänään käyn paikallisessa sisustusliikkeessä, jossa on ale muuttomyynnin yhteydessä.

    Kommentin jätti pirkko · torstai1am 10. tammikuu31am @ 09:12

  • Varjelus oli mummolla matkassa, vähäiset mustelmat polvissa vain ja ’säikähtäneiden’ lihasten jäykkyyttä selässä. – Kyl se tästä lutviutuup, sanoisi Ikimuorini.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstai1pm 10. tammikuu31pm @ 12:53

  • Onni, ettei käynyt pahemmin. Polvirukkoukset hymyilytti. Kuulosti niin savolaiselta.

    Kommentin jätti seita · perjantai1pm 11. tammikuu31pm @ 13:36

  • Seita, polvirukkoukset ol tuttuja etelä-karjalaskii mummon lapsuuvessa. 🙂

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantai1pm 12. tammikuu31pm @ 12:57