Luin: Suomessa julkaistaan muutama sata kirjaa vuodessa ja vain muutama kymmenen niistä myy. Kustantajille tulee yli seitsemän tuhatta käsikirjoitusta vuodessa, joten hylkäysprosentti on hurja. Silti käsikirjoitusten tulva ei ehdy. Joskus mietin mikä (meitä) kirjoittavia ihmisiä riivaa. Kysymys olisi helppo kääntää omaa napaa kohti, mutta kun en tarjoa kustantajille mitään, yritän miettiä yleisemmin.

Moni kirjoittava on löytänyt keinon tulla näkyväksi kirjoittamalla. Aikanamme netti palvelee juuri tätä prinsiippiä. Omat ajatukset joutuu fokusoimaan johonkin teemaan, tunnelmat järjestelemään järjellisiksi lauseiksi. Mietteet ovat usein hataria, ajatus sinkoilee holtittomasti sinne tänne. Sisäisen näkyväksi saattaminen ymmärrettävällä tavalla on tervehdyttävää työtä.

Kaikki tekstin hyväksi tehty työ ei silti ole tuloksekasta siinä mielessä, että sillä olisi yleisemmin annettavaa. Sen tietää siitä, että kaikki julkaistukaan ei ole. Joka tapauksessa sisäisen vilinän järjestely on hyödyllistä, vähintään itselle. Vastakohta on ihminen, joka ajelehtii ja hilluu holtitta siellä ja täällä vapauden illuusiossa, mutta on oikeastaan vain tiedostamattomien yllykkeidensä orja.

On ihmisiä, jotka harrastavat kalenterien tuunaamista näköisikseen, täyttämistä omilla teksteillä, piirroksilla, kuvilla. Vanha ystäväni, nyt jo edesmennyt, piti tapanaan kirjoittaa virkamiestyyppisen kalenterinsa sivulle kolme lausetta kustakin päivästä. Kokeilin yhden vuoden sitä itse, se vaatii uskomatonta fokusoinnin kykyä. On seulottava mikä päivän uutis-, tapahtuma- ja mietevirrasta on säilyttämisen arvoista. 

Tuttavani Jaakko sanoi merkitsevänsä kalenteriin kaikki tärkeät menot ja valitsevansa niistä päivän tullen sen mikä tuntuu tärkeältä vielä silloin. Tänä vuonna käytössäni on pieni kalenteri, johon merkitsen vain muistettavat. Se pitää minut onnellisena, koska siellä ei ole muuta kuin omasta halusta valittuja menoja eikä enempää kuin yksi päivää kohti. Ja mikä parasta: vapaapäiviäkin on.

  • Mielestäni kirjoittajat, niin kuin esim. sinä Ellinoora, annat ajatuksia ja pohdintaa vaikeistakin asioista mitä yhteiskunnassa on meneillään.Viittaan myös HS, siinä on paljon hyviä kirjoituksia, jotka toimittaja on koostanut haastateltavalta. Ja monesti vielä asiantuntijan lausunnot.
    Kaksi vuotta olin ilman kalenteria ja viime syksynä ostin pienen opiskelijakalenterin joka alkaa elokuun viimeiseltä viikolta ja päättyy seuraavan vuoden elokuun puoliväliin. Se on ihana! Vain lastenlasten syntymäpäivät, nimipäivät, omat harrastukset, ystävien vierailut puolin ja toisin, ym. siis kaikkea kivaa. Kalenteri on peruskalenteri, paitsi siellä on muutama viikkolukujärjestys. Kannattaa selailla kun kalenterit saapuvat kesän jälkeen kauppoihin. Itsestäkin tuntuu että elämä rytmittyy syksyllä paremmin kun asiat ovat kirjoissa ja kansissa.

    Kommentin jätti pirkko · lauantaina 21. tammikuuta @ 12:36

  • Kiitos Pirkko, eikö vain: nyt meillä on aikaa syventyäkin siihen mitä mediassa tulee näkyviin. Tunnustan kyllä itse valikoivani jutut, joihin perehdyn tarkemmin päivälehdessä. Mutta kulttuuriosa tulee luettua tarkkaan. Kiinnostaa tietää mitä kaikkea ajassa on, vaikka osallistumisensa valikoikin.
    Totta, monet harrastukset mm. rytmittyvät syys-kevät-kauteen. Ja pojanpojan koulu sekä vanhempiensa työt, joiden mukaan meidänkin lastenlasten kanssa puuhailu rytmittyy. Joskus työvuosina käytin tuota kalenterimallia, meillähän työkin rytmittyi kausittain. Mutta kirkkovuosi taas, se mokoma kun alkaa adventista… No, nyt saa valita rytminsä vapaasti!

    Kommentin jätti Ellinoora · lauantaina 21. tammikuuta @ 19:57

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.