Viisi vanhempaa naista ja yksi nuorempi tapaavat aamulla vapaaehtoistyön keskuksen kabinetissa. Olemme ilmoittautuneet uniryhmään. Tarkoitus on keskustella unista, ei tulkita omia tai toisten unia. Ohjaajamme tekee opiskeluunsa liittyvää raporttia siitä mitä ryhmässä tapahtuu.

Paikalla huomaan tuntevani osallistujista kaksi, mikä oli arvattavissakin. Seikka ei mitenkään minua haittaa. Mielessäni on saada näkökulmia ja mahdollisesti oivalluksia painajaisunistani. (Onnistuin löytämään kirjastosta kiinnostavan, tiedepohjaisen kirjan* unista ja painajaisista. Luin sen etukäteen ikään kuin johdatuksena aiheeseen.) Ihmettelen ryhmässä työuniani, jotka jatkuvat, vaikka reaalielämässä olen ollut eläkkeellä jo kuusi vuotta.  Ryhmän vanhin sanoo, että hän näkee työunia yhä, vaikka on ollut eläkkeellä kaksikymmentä vuotta. Nauramme yhdessä. Toivonpa pääseväni omistani vähän aikaisemmin.

Yksi osallistujista on kirjoittanut pitkän tapahtumia ja käänteitä vilisevän unen. Materiaalia on! Työstämme unta siten, että kuultuamme sen kokonaan, kukin saa kysyä tarkennuksia, jotka ohjaaja kirjaa ylös. Sitten ohjaaja lukee tarkennetun version ääneen ja kukin  kommentoi, mitä uni nostaa omaan mieleen ja miltä unen tapahtumat tuntuvat itsestä. Unen näkijä kirjaa itselleen kommentit. Lopuksi käydään kierros siitä, mitä omaan elämään liittyvää oivallusta uni herätti.

Hauskaa! Keskustelu pysyy aisoissa ja tunnelma on vapaa. Kukaan ei ryhdy tietämään, mitä uni merkitsee tai tulkitsemaan unisymboleja. Unen kertoja sanoo saaneensa runsaasti hyviä oivalluksia ohjaajan ja toisten ryhmäläisten kommenteista. Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa ja väliaikoina kirjaamme uniamme. Kukin saa päähenkilövuoron vain kerran, mutta refleksio toisten unista tulee antamaan runsaasti oivalluksia omaan elämään. Näin tämä toimii.

* Jennifer Parker; Unet + painajaiset; Opas piilotajuntasi lähettämien viestien tulkitsemiseen;    suom. Katri Filppu    Tammi 2011

  • Sinulle on Ellinoora haaste blogissani, ole hyvä.

    Kommentin jätti Nainen kuvastimessa · tiistaina 15. tammikuuta @ 21:13

  • Mielenkiintoiselta kuulostava ryhmä! Aamuisin on aina mukava muistella, että tuleeko jokin uni mieleen ja toisinaan herääminen on pelkkää tuskaa kun ahdistaa jo valmiiksi joku yöllä nähty uni. Katsoisin mieluummin vain sellaisia hauskoja, mutta kun ei…niin ei!

    Kommentin jätti Sari · keskiviikkona 16. tammikuuta @ 08:22

  • Kiitos, haasteeseen palataan.
    *
    Unia voi jossain määrin ohjailla, kutsua jonkintyyppistä unta, joka sitten tulee tai ei tule:)
    Illalla katsotut tv-ohjelmat, joissa on tunnepitoista tai järkyttävää materiaalia vaikuttavat usein unen tapahtumiin. Seuraamme kahta rikossarjaa, mutta otamme illan jaksot talteen ja katsomme vasta päiväsaikaan. Tietyllä tavalla epämiellyttävät unet ja painajaiset purkavat stressiä ja ovat siten tavallaan positiivista materiaalia, jossa on myös ajankohtaista ahdistusta sisältönä.

    Kommentin jätti Ellinoora · keskiviikkona 16. tammikuuta @ 18:13

  • Kiitos kirjavinkistä. Minulla on kanssa aina silloin tällöin erittäin ikäviä unia, jotka jäävät jopa päiväksi alitajuntaan vaivaamaan. Joskus on samantyyppisiä toistuviakin unia, jotka eivät ole iloisia ollenkaan. Mutta minäpäs hankin tuon kirjan. Kuulosti erittäin mielenkiintoiselta ryhmältä!

    Kommentin jätti vilukissi · torstaina 17. tammikuuta @ 07:06

  • Ymmärrän niin, että toistuvat unet ovat niitä, joita kannattaa erityisesti tutkia. Ne antavat piilotajunnan vihjeitä siitä, mikä on meneillään omassa elämässä. Uniryhmässä joutuu seuraamaan tavallista tarkemmin omia unia ja kirjaamaan ylös unen yksityiskohtia ja tapahtumia, mitä muistaa. Sitä voi tehdä ilman ryhmääkin. Kirjata jonkun jakson unia, jättää ne ’hautumaan’ ja palata niihin myöhemmin. Se synnyttää oivalluksia, olen huomannut.

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 17. tammikuuta @ 11:15

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.