Ei taida sullakaan tuo ikä olla vähenemään päin, ystävä hyvä. Pissismummo ottaa osaa tai toivottaa tervetuloa mummo- ja pappajoukkoon, siitäpä voi valita. Aikaahan ei saa edes pysähtymään, puhumattakaan takaisinkelausmahdollisuudesta, joten parasta on ottaa positiivisesti ja sopivan etukenoisella asenteella tämä.

Sopii muistella haikeena nuoruuttaan, kun elämä kolmenkympin jälkeen ei olis voinu vähempää kiinnostaa. Keski-iän ahnaassa tuiskeessa taas ei ehtinyt mokomaa miettiä. Sittenpä ikäloppuus onkin jo käsillä eikä muuta ole enää tehtävissä kuin asettua taloksi mahdollisimman mukavasti. Otapa oikein rento asento, hengitä pari kertaa syvään ja pyöräytä peukaloitasi noinikkään. Huomaatko, taivas ei putoa niskaan.

Ollakseen kelpo evp-kansalainen pitää huolehtia kunnostaan, syödä terveellisesti, harrastaa, olla sosiaalisesti hyödyksi ja kuluttaa kohtuullisesti. Sillä systeemillä saa ikäloppuuden jatkumaan liki sataan vuoteen. Toisaalta ei olisi pahitteeksi ymmärtää kuolla ajoissa eikä jäädä yhteiskunnan harmiksi hyödyttömänä nurkkiin lojumaan. Jos sattuisi eläkerahaa säästymään, ne olisi paras sijoittaa niin, että perijäsukupolvi ilahtuu saatettuaan asianomaisen aikanaan maan poveen.

Jos työelämän jäljiltä terveydenrippeitä on, eritoten niistä pitää ymmärtää huolehtia. Sehän meinaa sitä, että kaupassa pitää unohtaa kaikki mielitekoset heti alkuunsa ja keskittyä haalimaan kärryyn rasvattomia, suolattomia, sokerittomia ja lisäaineettomia elintarvikkeita. Niitä jos löytää niin hyvä on, sillä ne ovat tosi riittoisia ja tulevat ajan mittaan siten edullisiksi. Eläkepäivänä voi sitten vähän törsätä ja ostaa vaikka ykkösmaitoa kahviinsa ja vesirinkelin kahvileiväksi.

Lääkärit kirjoittavat nykyään liikuntareseptejä sohvapotaateille, harmi vain, että apteekki ei liiku eikä Kela korvaa. Sellaistakin väkeä on, joka hiihtää, vesiui, päivätanssii ja tanhuaa hiki päässä. Eeläkeläisjärjestöt haalivat kilpaa sinua riveihinsä, siellä kun nuorimmat ikäluokat kantavat pippaloiden ohjelmavastuun ja voit sanoa olevasi aktiivikansalainen.

Moni vähäeleinen päätyy harrastamaan pelkkää sormiliikuntaa marketin eteisapparaatin hedelmänkuvien ääressä tai voimisteluttamaan käden koukistajalihasta ryyppäilemällä kotona ja kapakoissa. Hyväosaisemmat siirtyvät sohvaltaan loikoilemaan talveksi palmurannoille tai ramppaavat kylpylöissä liottamassa liikavarpaitaan.

Aina on ollut myös niitä, jotka kaikesta huolimatta tohtivat valittaa eläkeläiselämän tylsyyttä. Huihai, älä sie usko, se on mielikuvituksen puutetta, tomerehtii Pissismummo. Nih, ja kaiken ohjeistuksenhan voi toki myös onnellisesti unohtaa ja keskittyä nauttimaan elämästä niin kauan kuin ikäloppuutta piisaa.

 

_________________

PS. Kommenttilaatikko uusittu.

  • Ikääntymisessä on hyvätkin puolensa. Pitää vain kaivaa ne esille ja oppia nauramaan olosuhteille ja itselleen. Ei toki aina ihan helppoa…

    Kommentin jätti erakko · maanantaina 25. tammikuuta @ 22:00

  • (kommentoinneissa oli tosiaankin vaikeuksia vk.lopulla) En ole itse eläkkeellä, mutta olen samaa mieltä, että jos terveyttä riittää, niin itsestään on tosi paljon kiinni, alkaako vain harrastamaan sorminäppäryyttä kaupassa käynnin ohella kaupan eteisessä. Toivon ainakin, että aina jaksaisi ottaa kutimen esille, avata tv:n ja katsoa jokin mukava dokkari tai elokuva, lähteä ystävää tapaamaan tai vaikka mitä. Joskus tuntuu, että liian moni odottaa aktiivisuuden tuloa ulkoapäin ja muilta ihmisiltä. Jokin vastuu on itselläänkin. Se on eri asia, jos on liikuntarajoituksia tai sairauksia.

    Kommentin jätti vilukissi · tiistaina 26. tammikuuta @ 08:22

  • Niin, Erakko – ja jos ei nauratakaan, hiljainen hyväksyminen on sopeutumisen alku.

    Vilukissi, kiva, että kommenttisi tuli perille, vaikka suodatin on nyt kireämmällä taannoisen roskapostihyökkäyksen takia. – –
    Jos ihmisellä on harrastuksia, sosiaalista elämää ja mielikuvitusta työvuosina (kuten Sinulla), ei ole ohjelman puutetta eläkkeelläkään, kun se aika tulee. Kaikki vain jatkuu vähän väljemmin. Luulen, että eläkkeelle jääneiden naisten alkoholi- ja peliongelmat, joiden on todettu lisääntyneen, syntyvät niille, joilla on jo ennestään taipumus ratkaista tyhjyyden tunnetta sillä tavoin. Lisääntynyt vapaa-aika saattaa edesauttaa ongelman ryöstäytymistä käsistä.

    Kommentin jätti Ellinoora · tiistaina 26. tammikuuta @ 11:44

  • Viisaita sanoja kirjoitat. Olen sivusta seurannut kahden tuttavan eläkkeelle jäämistä. Molemmat tekivät pitkän työuran. Toinen nauttii täysillä joka hetkestä. Toinen taas on erittäin katkera ja kaunainen. Kaivelee töissä kokemiaan epäoikeudenmukaisuuksia, moittii työkavereita, jotka eivät häntä enää muista. Itsesääli vie kaiken energian, surullista.

    Kommentin jätti Simpukka · keskiviikkona 27. tammikuuta @ 13:38

  • Niinpä – elämä eläkkeelläkin on suuressa määrin asennekysymys. Olosuhteethan ovat juuri sellaisia kuin ne kokeekin, ja meistä jokainen luo ja muokkaa oman kokemuksensa.

    Olen ollut eläkkeellä kohta 10 vuotta enkä päivääkään vaihtaisi pois! tuli tehtyä niin kauan ja niin paljon, että se ilmeisesti riitti minulle koko eliniäksi. Jokainen uusi päivä on jo aamusta saakka ihana siitä syystä, että ei tarvitse hankkiutua aamukuudelta junaan ja töihin säässä kuin säässä. Voi nukkua jos nukuttaa, taikka nousta touhuamaan omia juttujaan. Ihanaa!

    Kommentin jätti railituuli · keskiviikkona 27. tammikuuta @ 15:27

  • Simpukka, muun muassa eläkkeelle jääminen on yksi sellainen saumakohta, joka saattaa paljastaa ihmisen perusasenteet elämään kristallinkirkkaasti. Kaunaisuuden taustalla saattaa olla oikeasti koettuja vääryyksiä, mutta niiden säilöminen ja vatvominen hamaan hautaan asti ei tosiaankaan edesauta onnellista vanhuutta.

    Railituuli, kuvaamasi (myönteisesti kadehdittava) eläkkeellä olemisen asenne on mahdollista saavuttaa, vaikka olisi terveysongelmia ja monenlaisia huolenaiheitakin. Kuten sanot, asennettaan kokemuksiinsa voi muokata. Olen samaa mieltä: ihanaa!

    Kommentin jätti Ellinoora · torstaina 28. tammikuuta @ 11:53

  • Demonstroin etukäteen eläkkeellä olemista niin, että ensin pyöritetään peukaloita myötäpäivään ja kun siihen kyllästytään niin sitten vastapäivään. Sitten taas voi palata pyörittämään myötäpäivään jne..
    Taitaa olla peukalo keskellä kämmentä, kun sitä ei aina löydy….

    Kommentin jätti mm · torstaina 28. tammikuuta @ 20:42

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.